Tuossa oli puhetta tästä "pikavauhtia Marsiin" -mainoslauseesta ja erilaisista konsepteista sen saavuttamiseksi:
Jutun aiheena oleva artikkeli:
Konseptissa alus nostetaan Falcon-9 -raketilla kiertoradalle, jossa sille annetaan laser-asemalla tarvittava potku Marsiin nopeasti vievälle radalle. Artikkelissa on luvussa 4 laskettu erilaisia skenaarioita. 4 GW:n asemalla Marsiin saataisiin lähetettyä 45 päivän radalla 40 tonnia (ajoainetta 20 tonnia), ja tavallisemmalla 180 päivän radalla 130 tonnia (ajoainetta 15 tonnia).
Kyseessä on nk. BEP-konsepti (BEP, Beamed Energy Propulsion). Maassa on 100 MW asema, josta suunnataan lasersäde alukseen. Aluksessa on peili, jolla säde suunnataan lämmityskammioon. Tällöin aluksen ei itse tarvitse kuljettaa mukanaan energialähdettään. Tällä tietysti päästään itse moottorin huikeaan massa-teho -suhteeseen, kuten jutussa kerrotaan: "A great advantage of laser-thermal propulsion mission concept presented by Duplay et al. is its extremely low mass-to-power ratio, in the range 0.001–0.010 kg/kW"
Tässä konseptissa laserilla säteilytetty energia käytetään suoraan ajoaineen lämmittämiseen. Ajoaineena on vety. Ajatus on se, että lasereilla vety lämmitetään "polttokammiossa" noin 40,000 asteeseen, jolloin suihkun laskennalliseksi nopeudeksi saataisiin noin ve ~ 30 km/s (Isp ~ 3000 s). Näistä parametreista (teho ja suihkun nopeus) voidaan laskea, että työntövoima on noin 6.8 kN ja massavirta noin 250 g/s. Suihkun ominaisenergia on siten noin 450 MJ/kg (vrt. LH2-LOX -raketin noin 10 MJ/kg).
Kuten artikkelista voi lukea, niin tuo kammion korkea lämpötila on iso ongelma. Tässä artikkelissa vanhaan konseptiin (ajoaineen lämmitys säteilyllä [laser, maser, aurinko] peilien avulla) on tuotu mukaan ajatuksia hyvin kuuman ajoaineen hallinnasta GCNR-konsepteista (kts. luku 3.1), josta jo edellisessä ehdin vähän kertoa. Kammioon tarvitaan myös läpinäkyvä ikkuna, josta lasersäde pääsee läpi ajoainetta lämmittämään.
Ajoaineen korkean lämpötilan lisäksi ongelma on se, että laserilla saadaan lähinnä annettua lähtönopeus. Sitä on vaikea käyttää jarruttamiseen Marsin tuntumassa, ja artikkelissa esitetään, että alus tekeekin vain ohituksen (jota korjataan laserasemalla sen verran, että alus palaa Maan tuntumaan). Kuorman (1 tonni) saaminen edes Marsin radalle todetaan ongelmalliseksi, saatikka sen saaminen ehjänä pintaan. Tällaisenaan alus siis kelpaisi Marsin pommittamiseen Maasta käsin.
Onko konsepti tuulesta temmattu? Ei ole. Onko se toteutuskelpoinen? Ehkä tulevaisuudessa, mutta ei nyt. Konsepti nojaa keskeisiltä osiltaan teknologiaan, jota ei vielä ole. Konsepti keskittyy Mars-lennossa enimmäkseen vain yhteen osaan eli TMI:n (Trans-Mars Injection) antamiseen alukselle. Kaavailtu hyötykuorma on pieni, sen saaminen Marsin kiertoradalle tai pinnalle on ongelmallista, eikä itse kantoaluksen saaminen takaisin Maan tuntumaan välttämättä ole hyödyllistä: jos alus aiotaan jarruttaa takaisin Maan kiertoradalle, sillä täytyy olla sitä varten ajoainetta varastossa, joka heikentää sen suorituskykyä.
Avaan vähän tätä konseptia. Lehtijuttu:Säteilynä tulevaa energiaa ei tarvitse muuttaa sähköksi, jos se saadaan kätevästi suoraan ajoaineen lämmöksi, ja lämmöstä ajoaineen liike-energiaksi suutimella kuten kemiallisissa raketeissa.
Riding a laser to Mars
Could a laser send a spacecraft to Mars? That's a proposed mission from a group at McGill University, designed to meet a solicitation from NASA. The laser, a 10-meter wide array on Earth, would heat hydrogen plasma in a chamber behind the spacecraft, producing thrust from hydrogen gas and...
phys.org
Jutun aiheena oleva artikkeli:
Konseptissa alus nostetaan Falcon-9 -raketilla kiertoradalle, jossa sille annetaan laser-asemalla tarvittava potku Marsiin nopeasti vievälle radalle. Artikkelissa on luvussa 4 laskettu erilaisia skenaarioita. 4 GW:n asemalla Marsiin saataisiin lähetettyä 45 päivän radalla 40 tonnia (ajoainetta 20 tonnia), ja tavallisemmalla 180 päivän radalla 130 tonnia (ajoainetta 15 tonnia).
Kyseessä on nk. BEP-konsepti (BEP, Beamed Energy Propulsion). Maassa on 100 MW asema, josta suunnataan lasersäde alukseen. Aluksessa on peili, jolla säde suunnataan lämmityskammioon. Tällöin aluksen ei itse tarvitse kuljettaa mukanaan energialähdettään. Tällä tietysti päästään itse moottorin huikeaan massa-teho -suhteeseen, kuten jutussa kerrotaan: "A great advantage of laser-thermal propulsion mission concept presented by Duplay et al. is its extremely low mass-to-power ratio, in the range 0.001–0.010 kg/kW"
Tässä konseptissa laserilla säteilytetty energia käytetään suoraan ajoaineen lämmittämiseen. Ajoaineena on vety. Ajatus on se, että lasereilla vety lämmitetään "polttokammiossa" noin 40,000 asteeseen, jolloin suihkun laskennalliseksi nopeudeksi saataisiin noin ve ~ 30 km/s (Isp ~ 3000 s). Näistä parametreista (teho ja suihkun nopeus) voidaan laskea, että työntövoima on noin 6.8 kN ja massavirta noin 250 g/s. Suihkun ominaisenergia on siten noin 450 MJ/kg (vrt. LH2-LOX -raketin noin 10 MJ/kg).
Kuten artikkelista voi lukea, niin tuo kammion korkea lämpötila on iso ongelma. Tässä artikkelissa vanhaan konseptiin (ajoaineen lämmitys säteilyllä [laser, maser, aurinko] peilien avulla) on tuotu mukaan ajatuksia hyvin kuuman ajoaineen hallinnasta GCNR-konsepteista (kts. luku 3.1), josta jo edellisessä ehdin vähän kertoa. Kammioon tarvitaan myös läpinäkyvä ikkuna, josta lasersäde pääsee läpi ajoainetta lämmittämään.
Ajoaineen korkean lämpötilan lisäksi ongelma on se, että laserilla saadaan lähinnä annettua lähtönopeus. Sitä on vaikea käyttää jarruttamiseen Marsin tuntumassa, ja artikkelissa esitetään, että alus tekeekin vain ohituksen (jota korjataan laserasemalla sen verran, että alus palaa Maan tuntumaan). Kuorman (1 tonni) saaminen edes Marsin radalle todetaan ongelmalliseksi, saatikka sen saaminen ehjänä pintaan. Tällaisenaan alus siis kelpaisi Marsin pommittamiseen Maasta käsin.
Onko konsepti tuulesta temmattu? Ei ole. Onko se toteutuskelpoinen? Ehkä tulevaisuudessa, mutta ei nyt. Konsepti nojaa keskeisiltä osiltaan teknologiaan, jota ei vielä ole. Konsepti keskittyy Mars-lennossa enimmäkseen vain yhteen osaan eli TMI:n (Trans-Mars Injection) antamiseen alukselle. Kaavailtu hyötykuorma on pieni, sen saaminen Marsin kiertoradalle tai pinnalle on ongelmallista, eikä itse kantoaluksen saaminen takaisin Maan tuntumaan välttämättä ole hyödyllistä: jos alus aiotaan jarruttaa takaisin Maan kiertoradalle, sillä täytyy olla sitä varten ajoainetta varastossa, joka heikentää sen suorituskykyä.