Matkalla avaruuteen?

[douppi]

James Webb on tehnyt havaointoja Leijonan tähdistössä Neptunusta muistuttavasta planeetasta, jonka pinta olisi veden peitossa ja jonka ilmakehä koostuisi vedystä. Nestemäinen meri ja vetypitoinen kaasukehä tarkoittavat tutkijoiden mukaan sitä, että eksoplaneetta voi olla otollinen elämän ylläpitämiselle. Elämän kannalta isoin havainto on kuitenkin dimetyylisulfidi eksoplaneetan kaasukehässä (tai no, varmistamaton tämä viä). Dimetyylisulfidi on yleisin ilmakehään haihtuva eloperäinen rikkiyhdiste, jota syntyy Maassa ainoastaan elävien organismien toimesta. Sitä tuottaa ilmakehään erityisesti kasviplankton.

”Tulevien Webb-havaintojen pitäisi pystyä vahvistamaan, että K2-18 b:n kaasukehässä todella on dimetyylisulfidia merkittäviä määriä”.

K2-18 b on noin 120 valovuoden päässä ja on Maata noin 2,5 kertaa suurempi ja yli kahdeksan kertaa massiivisempi.

.. ja ei, ei tää tarkota elämän löytymistä, vaan pikemminkin sitä, että kandee ettiä muualtakin kuin maan kaltasilta kiviplaneetoilta.

Webb Discovers Methane, Carbon Dioxide in Atmosphere of K2-18 b - NASA

A new investigation with NASA’s James Webb Space Telescope into K2-18 b, an exoplanet 8.6 times as massive as Earth, has revealed the presence of

www.nasa.gov

Kyllä, jännäks menee. Tässä vielä TM:n juttu suomeks siitä:

Tekniikan Maailma

tekniikanmaailma.fi

 

[Harzan]

Meksikossa on esitelty väitettyjä alienin ruumiita oikeudessa.

‘Alien corpses’ shown to Congress as UFO expert forced to testify under oath

Mummified specimens not part of ‘our terrestrial evolution’, according to testimony given under oath

www.independent.co.uk

 

[Euro71]

James Webb on tehnyt havaointoja Leijonan tähdistössä Neptunusta muistuttavasta planeetasta, jonka pinta olisi veden peitossa ja jonka ilmakehä koostuisi vedystä. Nestemäinen meri ja vetypitoinen kaasukehä tarkoittavat tutkijoiden mukaan sitä, että eksoplaneetta voi olla otollinen elämän ylläpitämiselle. Elämän kannalta isoin havainto on kuitenkin dimetyylisulfidi eksoplaneetan kaasukehässä (tai no, varmistamaton tämä viä). Dimetyylisulfidi on yleisin ilmakehään haihtuva eloperäinen rikkiyhdiste, jota syntyy Maassa ainoastaan elävien organismien toimesta. Sitä tuottaa ilmakehään erityisesti kasviplankton.

Tässä uutisessa kannattaa muistaa se, että (1) kyseessä on todella raskas planeetta, jonka (2) virherajat ovat vielä suuret.

K2-18b - Wikipedia

en.wikipedia.org

"If an ocean exists, it is probably underlaid by a high-pressure ice layer on top of a rocky core,[24] which might destabilize the planet's climate by preventing material flows between the core and the ocean.[25]

...

At temperatures exceeding the critical point, liquids and gases stop being different phases and there is no longer a separation between an ocean and the atmosphere.[26] It is unclear whether observations imply that a separate liquid ocean exists on K2-18b,[2] and detecting such an ocean is difficult from the outside;[27] its existence cannot be inferred or ruled out solely from the mass and radius of a planet.[28]

The existence of a liquid ocean is improbable at K2-18b;[29] the water under the envelope is more likely in a supercritical state.[30] Trace gases such as hydrocarbons and ammonia can be lost from an atmosphere to an ocean if it exists; their presence may thus imply the absence of an ocean-atmosphere separation.[31]"

Se, että planeetta voi olla elollinen, ei missään tapauksessa tarkoita, että se olisi ihmisen tai Maapallon elämän asutettavissa.

 

[Tarinankertoja]

Se, että planeetta voi olla elollinen, ei missään tapauksessa tarkoita, että se olisi ihmisen tai Maapallon elämän asutettavissa.

Mutta minkä tahansa elämän merkkien löytyminen muualta kun maasta olisi sensaaatio. Toki tuon varmistaminen ei onnistu kunnolla nykyteknologioilla.. Venusluotaimia ja Mars näytteiden paluuta odotellessa :-) ...

 

[Euro71]

Mutta minkä tahansa elämän merkkien löytyminen muualta kun maasta olisi sensaaatio.

Joo, ehdottomasti! Eikä pelkästään sensaatio, vaan kyllähän se antaisi heti aivan uusia välineitä ymmärtämään elämään liittyviä tekijöitä ehkä myös täällä Maapallollakin.

 

[Rautapohkeet]

Elämän merkkejä voisi löytyä ihan omasta aurinkokunnastamme. 2030-luvun alussa parikin luotainta saavuttaa Jupiterin Europa kuun. Kuu jossa on hyvin todennäköisesti useamman kilometrin jääkuoren alla sulaa vettä ja ilmeisesti jonkin sortin lämmönlähteitäkin. Jos jostain aurinkokunnastamme löytyy elämää, luulisin tämän olevan potentiaalisin paikka. Mitään tulevaisuuden pilkkireissuja tuonne tuskin kannattaa suunnitella, mutta jo pelkkä bakteeritason elämä olisi aivan huikea löytö. Se osoittaisi elämän syntyvän, kun vähänkään otolliset olosuhteet on tarjolla.

 

[Kilgore Trout]

Komeita valokuvia avaruudesta ja taivaalta. Harrastekanojen pitäjänä minua ilahduttaa erityisesti The Running Chicken Nebula.

Astronomy Photographer of the Year - winners and finalists

The Royal Observatory in Greenwich has announced winning and commended entrants in this year’s contest

www.theguardian.com

 

[douppi]

Tekniikan Maailma

tekniikanmaailma.fi

Vai olisko elämää sittenkin ihan verrattaen lähellä...

 

[Tarinankertoja]

Tekniikan Maailma

tekniikanmaailma.fi

Vai olisko elämää sittenkin ihan verrattaen lähellä...

Tännehän on ensvuonna lähdössä luotain, eli Europa cliper (suunniteltu laukaus lokakuu 2024, Jupiterin kiertoradalle tullaan 2030)

Ja se nimenomaan on menossä selvittään, onko Jupiterin jäisen kuun pinnan alla paikkoja, jotka voisivat tukea elämää. Siis tutkimalla jääkuorta ja sen alla olevan valtameren luonnetta sekä kuun koostumusta ja geologiaa. Europa-tutkimus auttaa näin toivottavasti tutkijoita ymmärtämään paremmin maan ulkopuolella olevien asutuskelpoisten maailmojen astrobiologisia mahdollisuuksia.

Luotain suorittaa lähes 50 ohilentoa Europasta lähimmillä korkeuksilla, niinkin alhaalla kuin 25 kilometrin korkeudella pinnan yläpuolella, ja lentää eri paikan päällä jokaisen ohilennon aikana skannatakseen lähes koko kuun.

Europa Clipperin tärkein tieteellinen tavoite on selvittää, onko Jupiterin jäisen kuun Europan pinnan alla paikkoja, jotka voisivat tukea elämää.



Suunnitelmissahan on sit viä Europa Lander, joka etsis elämän merkkejä Europan pinnalta. Ideana että elämänmerkit mahdollisesti löytää tiensä pintaan, jossa avaruusalus voisi ottaa näytteitä ja tutkia niitä. Luotain laskeutuisi Europalle ja keräid näytteitä jään pinnan alta. Näytteet analysoitaisiin robottilaskeutujan sisällä olevassa pienoislaboratoriossa, samalla tavalla kuin punaisen planeetan laskeutujat ja kulkijat on tutkinu Marsin näytteitä. L

Tälle ei toki ole viä rahotusta..


Ja sitten on viä se suunnitelma, jossa sukellusvene porattas sinne mereen asti…



Europa Cliperin NASA sivut

NASA's Europa Clipper

Earth’s first mission to conduct detailed reconnaissance of Jupiter’s moon, Europa. NASA’s Europa Clipper will determine if this ocean world has environments suitable for life to exist.

europa.nasa.gov

 

[Tarinankertoja]

.. niin ja tietty tietoa on varmaan tulossa jo aikasemminkin, sillä unohin (miten mahollista) että ESA lähetti Juicen sinne jo huhtikuussa. Eli Jupiter Icy Moons Explorer

Sen tarkotus on tehdä havaintoja Jupiterista ja sen kolmesta suuresta valtamerikuusta Ganymedesta, Callistosta ja Europasta.

Hommana on näiden kaukokartoitus, geofysikkan tutkailu ja in situ -instrumenteilla tutkiminen (In situ -paketti sisältää hiukkastunnisitmen (PEP) , magnetometrin (J-MAG) ja radio- ja plasmaaaltoinstrumentin (RPWI), sekä sähkö- ja magneettikenttäanturit ja neljä Langmuir-anturia)

Eli näitä kaikkia kuita tutkitaan mahdollisina elinympäristöinä.

Tää tulee Jupiterin luo vuotta aikasemmin kun Clipper, eli 29. Se lentelee monta kiakkaa maan ja Venuksen ympärillä gravitaatiolinkouksen saadakseen Jupiteriin

 

[douppi]

Tännehän on ensvuonna lähdössä luotain, eli Europa cliper (suunniteltu laukaus lokakuu 2024, Jupiterin kiertoradalle tullaan 2030)

Ja se nimenomaan on menossä selvittään, onko Jupiterin jäisen kuun pinnan alla paikkoja, jotka voisivat tukea elämää. Siis tutkimalla jääkuorta ja sen alla olevan valtameren luonnetta sekä kuun koostumusta ja geologiaa. Europa-tutkimus auttaa näin toivottavasti tutkijoita ymmärtämään paremmin maan ulkopuolella olevien asutuskelpoisten maailmojen astrobiologisia mahdollisuuksia.

Luotain suorittaa lähes 50 ohilentoa Europasta lähimmillä korkeuksilla, niinkin alhaalla kuin 25 kilometrin korkeudella pinnan yläpuolella, ja lentää eri paikan päällä jokaisen ohilennon aikana skannatakseen lähes koko kuun.

Europa Clipperin tärkein tieteellinen tavoite on selvittää, onko Jupiterin jäisen kuun Europan pinnan alla paikkoja, jotka voisivat tukea elämää.



Suunnitelmissahan on sit viä Europa Lander, joka etsis elämän merkkejä Europan pinnalta. Ideana että elämänmerkit mahdollisesti löytää tiensä pintaan, jossa avaruusalus voisi ottaa näytteitä ja tutkia niitä. Luotain laskeutuisi Europalle ja keräid näytteitä jään pinnan alta. Näytteet analysoitaisiin robottilaskeutujan sisällä olevassa pienoislaboratoriossa, samalla tavalla kuin punaisen planeetan laskeutujat ja kulkijat on tutkinu Marsin näytteitä. L

Tälle ei toki ole viä rahotusta..


Ja sitten on viä se suunnitelma, jossa sukellusvene porattas sinne mereen asti…



Europa Cliperin NASA sivut

NASA's Europa Clipper

Earth’s first mission to conduct detailed reconnaissance of Jupiter’s moon, Europa. NASA’s Europa Clipper will determine if this ocean world has environments suitable for life to exist.

europa.nasa.gov

On toi kyllä mielenkiintoinen tutkimuskohde. Jos/kun siellä vettä on maan kaltaisen meren muodossa, kuten laskettu on, niin mahdollisuudet elämään on isot. Siitäkin huolimatta ettei auringonvaloa ole, mutta lämpöenergiaa voi kuitenkin olla riittävästi tiettyihin paikkoihin ym. joten potentiaalia on löydöksiin. Pettymykseenkin pitää varautua tietysti, että löydökset ylipäätään Europan vesimeren kohdalla osoittautuu odotuksiin nähden erilaiseksi.

 

[Tarinankertoja]

OSIRIS-REx-luotain lensi Maan ohi sunnuntaina ja toimitti näytteen asteroidi Bennusta. Seitsemän vuotta avaruuteen laukaisun jälkeen ja parivuotta sen näytetörmäyksen jälkeen siis.

OSIRIS-REx lähti 2016 ja alkoi kiertää Bennua vuonna 2018. Se keräsi näytteen vuonna 2020 ja lähti pitkälle paluumatkalleen Maahan toukokuussa 2021.

Luotain siis pudotti näytekapselin, joka sisälsi asteroidikiviä ja maaperää 102 000 kilometrin etäisyydeltä Maan pinnan yläpuolelle varhain sunnuntaina. Näyte laskeutui USA:n puolustusministeriön Utahin testi- ja harjoitusalueelle noin 10 minuuttia ilmakehään saapumisen jälkeen, muutama minuutti aikataulua edellä (joka johtu ilmeisesti sen ekan pikkujarruvarjon toimimattomuudesta).

OSIRIS-REx jatkaa kiertuettaan aurinkokunnassa – avaruusalus on jo lähtenyt tutkimaan yksityiskohtaisesti erilaista Apophis-nimistä asteroidia (se lentää hyvin läheltä maata oliko 29 tms). Tehtävällä annetiin samalla uusi nimi: OSIRIS-APEX,



Neljä helikopteria kuljetti palautus- ja tutkimusryhmiä laskeutumispaikalle ja suoritti arviointeja varmistaakseen, että kapseli ei vaurioitunut millään tavalla, sanoi Rich Burns, OSIRIS-REx-projektipäällikkö NASAn Goddard Space Flight Centeristä Greenbeltissä, Marylandissa. Tiimi vahvisti, että kapseli ei murtunut laskeutumisen aikana.

Alkuperäinen palautusryhmä, joka oli varustettu suojakäsineillä ja -naamareilla, varmisti, että kapseli oli riittävän viileä kosketukseen, koska se saavutti 2 760 celsiusasteen lämpötilan palaamisen aikana, Burns sanoi. Tiimi varmisti myös, ettei kapselin akku repeytynyt eikä vuotanut myrkyllisiä höyryjä.

Tiederyhmä keräsi laskeutumispaikalta näytteitä, mukaan lukien ilma-, pöly- ja likahiukkasia.

"Yksi OSIRIS-RExin tärkeimmistä tieteellisistä tavoitteista on palauttaa koskematon näyte, että mikään vieras materiaali ei haittaa tutkimistamme näyteanalyysin aikana", sanoi Dante Lauretta, OSIRIS-RExin päätutkija Arizonan yliopistosta Tucsonissa. "Niin epätodennäköistä kuin se onkin, haluamme varmistaa, että kaikki Utahin alueella olevat materiaalit, jotka voivat olla vuorovaikutuksessa näytteen kanssa, on dokumentoitu hyvin."

Näytteen yksityiskohdat paljastuvat NASAn lähetyksessä Johnson Space Centeristä 11. lokakuuta. Vaikka tiederyhmällä ei ole ollut aikaa arvioida näytettä täysin, tutkijat aikovat kerätä hienojakoista materiaalia kapselin yläosaan tiistaina nopeaa analyysiä varten, joka voidaan jakaa lokakuussa, Lauretta sanoi. Alkuanalyysissä etsitään mineraalien ja kemiallisten alkuaineiden läsnäoloa, hän sanoi.

Tutkijat analysoivat kiviä ja maaperää seuraavat kaksi vuotta erillisessä puhdastilassa Johnson Space Centerissä. Näyte myös jaetaan ja lähetetään laboratorioihin ympäri maailmaa, mukaan lukien Kanadan avaruusjärjestön OSIRIS-REx-kumppanit ja Japanin avaruustutkimusvirasto. Noin 70 % näytteestä säilyy koskemattomana varastossa, jotta tulevat sukupolvet, joilla on parempi tekniikka, voivat oppia jopa enemmän kuin nyt on mahdollista.

 

[douppi]

Tähtitieteilijöiden uskomaton havainto viittaa halkeamiin maailmankaikkeudessa – Mahdollistaisi aikamatkailun

Havainnot voivat osoittaa teoriassa mallinnetut kosmiset jänteet todeksi.

www.tekniikkatalous.fi

Jopa aikamatkailu mahdollista teoriassa näiden avulla?

 

[Tarinankertoja]

Jopa aikamatkailu mahdollista teoriassa näiden avulla?

Aikamatkailu on teoriassa, siis suhteellisuusteorian mukaan, mahdollista. Ongelma on, että tilat missä se on mahdollista, ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole negatiivista energiaa tai pyörivän mustanaukon tuplstapahtumahorisonttiin ei ole pääsyä.

Nää yksiulotteiset säikeet on taas .. niin, yksiulotteisia. Ja tosiaan... Vastaavat löydöt aikasemmin on lopulta ollu tuplagalakseja. Nyt löytö siis olettaa, että koska vierekkäin on kaksi samanlaista kohdetta, niiden välissä täytyy olla yksiloitteinen säie joka gravitaatiolinssin omasesti tuplanäyttää takana olevan galaksin. .

Toki miälenkiintonen löytö, jos oikeaksi varmistuu, tosin en viä aikamatkailulla spekuloid.

 

[douppi]

Aikamatkailu on teoriassa, siis suhteellisuusteorian mukaan, mahdollista. Ongelma on, että tilat missä se on mahdollista, ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole negatiivista energiaa tai pyörivän mustanaukon tuplstapahtumahorisonttiin ei ole pääsyä.

Nää yksiulotteiset säikeet on taas .. niin, yksiulotteisia. Ja tosiaan... Vastaavat löydöt aikasemmin on lopulta ollu tuplagalakseja. Nyt löytö siis olettaa, että koska vierekkäin on kaksi samanlaista kohdetta, niiden välissä täytyy olla yksiloitteinen säie joka gravitaatiolinssin omasesti tuplanäyttää takana olevan galaksin. .

Toki miälenkiintonen löytö, jos oikeaksi varmistuu, tosin en viä aikamatkailulla spekuloid.

Kyllä, ja muutenkin aikamatkailu on aika tuollainen hähmäinen ja käytännön mahdoton asia, varsinkin jos mietitään aikamatkaa kuten ihmiset sen nopeasti mieltävät. Eli tahdonmukaisella seilaamisella aikajanassa, kuten tieteiselokuvissa - ja kirjallisuudessa.

Nämä on pään sekoittavia löytöjä, kuten linkissä oli. Mutta sen jälkeen kun luin Carlo Rovellin kirjan Ajan käsite (suht vaikeaselkoinen kirja, mutta niin on vaikea aihekin), niin muuttui väkisinkin koko ajatusmaailma aika-käsitteen ympärillä.

Aika käyttäytyy aivan eri tavalla kuin luulisi, kertoo italialainen kvanttifyysikko

”Olemmeko olemassa ajassa vai onko aika olemassa meissä?” kysyy Carlo Rovelli.

www.hs.fi

 

[Tarinankertoja]

Nämä on pään sekoittavia löytöjä, kuten linkissä oli. Mutta sen jälkeen kun luin Carlo Rovellin kirjan Ajan käsite (suht vaikeaselkoinen kirja, mutta niin on vaikea aihekin), niin muuttui väkisinkin koko ajatusmaailma aika-käsitteen ympärillä.

Kirja on kyllä hyvä ja muutti omiakin käsityksiä ajasta (nimi taitaa olla Ajan Luonne), varsinkin ymmärrys siitä, ettei ole mitään kaikille yhteistä aikaa, joka ois alkanu joskus ja ois jatkunu yhteisenä "janana" siitä etiäppäin.

..itseasiassa tuon pohjalta on tullut tuumittua aikaa ulottuvuutena eri tavalla ja myös pimeän aineen ja energian kannalta, eli onko ajan "suuntakulmalla" tekemistä havaintojen kanssa tms. . joo mennään jo ulos aiheesta.

 

[douppi]

Kirja on kyllä hyvä ja muutti omiakin käsityksiä ajasta (nimi taitaa olla Ajan Luonne), varsinkin ymmärrys siitä, ettei ole mitään kaikille yhteistä aikaa, joka ois alkanu joskus ja ois jatkunu yhteisenä "janana" siitä etiäppäin.

..itseasiassa tuon pohjalta on tullut tuumittua aikaa ulottuvuutena eri tavalla ja myös pimeän aineen ja energian kannalta, eli onko ajan "suuntakulmalla" tekemistä havaintojen kanssa tms. . joo mennään jo ulos aiheesta.

Niin onkin, Ajan luonne on oikea nimi. Aika tosiaan on yksi kaiken mahdollistaja ja mittatikku myös tapahtumissa. Tai vastaavasti siinä entropiassa, kun mitään muutosta ei odoteta tapahtuvan.

Sitä olen tossa taas itse miettinyt, että voisiko olla ettei yhdessä fyysisessä ajassa tai sen kokemuksessa voikaan mitään hyppäyksiä tehdä, vaan se vaatii aina toiseen ulottuvuuteen pääsyn. Ihmiselämässä ja aikamatkassa menneisyyteen on pohdittu isoisäparadokseja ja muita käytännön ongelmia aikahypyssä taaksepäin, mutta äkkiä tulee se rinnakkaistodellisuus vastaan, jos et mene edes sinne, vaan sen verran taakse, jossa olet jo olemassa. Eli 2 minää samassa tilassa tavallaan, olisimmeko silloin enää samassa ulottuvuudessa ja "janassa" mitenkään. Tällaista on ihmisaivoilla vaikea pitää mahdollisena. Se että valonnopudella matkannut tulee takaisin itsensä ikäisinä ja maassa ollaan vanhentuneita, niin tekemistä siinäkin ymmärryksessä, mutta ei ihan samalla tavalla mene aivot juntturaan ainakaan heti.

Nuo pimeät energiat ja -energiat vievätkin sitten äkkiä sinne, joista voi ainakin kuvitella mielessään mahdollisuuksia. Iso harmi että tutkiminen on käytännössä mahdotonta. Madonreijätkin lähinnä teorioita vaan, tosin hyvin tarpeellisia tehdä eri teorioita, niin sitä kautta tiede pystyy ottamaan käyttöönsä mahdollisesti käyttökelpoisia asioita, ja pikkuhiljaa lempata pois mahdottomiksi oletettuja.

 

[Euro71]

Piti kirjoittamani jo tuohon ekaan viestiin, kuinka artikkeleissa tutkijoiden spekulaatiot usein lähtevät laukalle johtopäätös-osiossa (ymmärrettävää, artikkelit tarvitsevat huomiota) ja niistä tehty uutinen jatkaa samalla linkoradalla (ymmärrettävää, uutinen tarvitsee huomiota). Pitkän pätkän kirjoitin ja sitten ajattelin, että ehkä nyt ei kuitenkaan tule mitään kontribuutiota ketjuun.

No, kun keskustelu jatkuu, niin:

Sitä olen tossa taas itse miettinyt, että voisiko olla ettei yhdessä fyysisessä ajassa tai sen kokemuksessa voikaan mitään hyppäyksiä tehdä...

En nyt mikään kosmologian, suhteellisuusteorian tai kvanttimekaniikan erikoisasiantuntija ole, mutta oma käsitykseni on sen suuntainen, että aika syntyy vuorovaikutuksesta. Eli siis tavallaan aikaa ei ole olemassa ennen kuin "aaltofunktio romahtaa" eli hiukkasen tai vastaavan vaikutus siirtyy seuraavaan ja "naulaa" kiinni aika-askeleen.

Lisäys: lisätään tähän se, että puuhailu solukoiden (cellular automata) ja asynkronisten prosessorien kanssa vaikuttaa kovasti tähän näkemykseen, yksittäiset komponentit saavat puuhata juttujaan ihan omalla tahdillaan ja synkronointi pelaa vain naapureiden kesken. Eli kokonaisuutenaan tuollainen solukko on jatkuvasti "epäsynkassa".

En siis näe mitään estettä, että on olemassa "aikakuplia" kun eri alueet eivät vuorovaikuta toisiinsa, mutta kun vuorovaikutusta tapahtuu, niin myös aikakäsitys eräällä tavalla yhdistyy. Eli samaan tapaan kuin suhteellisuusteoriassa, kaksi toisistaan kaukanaa olevaa havaitsijaa kokevat ajan erilaisena, mutta siitä huolimatta kokevat kaukaistenkin tapahtumien tapahtuvat syy-seuraus -järjestyksessä.

Jotain 20 vuotta sitten luin artikkelia, jossa selitettiin, miksi ansibeli (valoa nopeampi viestin) aiheuttaa aikaparadoksin. Johtopäätösosiossa todettiin jotakuinkin, että "kolmesta asiasta - kausaliteetti, suhteellisuusteoria ja ansibeli - voi valita vain kaksi". Kirjoittaja kertoi, että valitsee ensin kausaliteetin. Sen jälkeen valinta suhteellisuusteorian ja ansibelin välillä kallistuu suhteellisuusteorian puolelle, koska sen takana on enemmän näyttöä kuin ansibelilla. Sen jutun lukeminen oli muuten yksi niistä varhaisista hetkistä, jolloin päässä syttyi orastava valonvälähdys siitä, miksi luonnonlakien pitäminen samana kaikissa liiketiloissa johtaa suhteellisuusteoriaan...

Olen pitänyt kausaliteettia vahvimpana paradigmana. Jos jokin spekulaatio rikkoo kausaliteettia, suhtaudun siihen epäilevästi - siksi suhtaudun epäilevästi myös aikamatkustukseen. Tätä käsitystä voi haastaa - ja haastan sitä itsekin - sillä, että tavallaan meidän fysikaalinen käsitys todellisuudesta nimenomaan nojaa kausaliteettiin: nimenomaan tutkitaan tapahtumien syitä ja seurauksia, ihan pohja-matematiikkaa myöten.

 

[douppi]

Piti kirjoittamani jo tuohon ekaan viestiin, kuinka artikkeleissa tutkijoiden spekulaatiot usein lähtevät laukalle johtopäätös-osiossa (ymmärrettävää, artikkelit tarvitsevat huomiota) ja niistä tehty uutinen jatkaa samalla linkoradalla (ymmärrettävää, uutinen tarvitsee huomiota). Pitkän pätkän kirjoitin ja sitten ajattelin, että ehkä nyt ei kuitenkaan tule mitään kontribuutiota ketjuun.

No, kun keskustelu jatkuu, niin:


En nyt mikään kosmologian, suhteellisuusteorian tai kvanttimekaniikan erikoisasiantuntija ole, mutta oma käsitykseni on sen suuntainen, että aika syntyy vuorovaikutuksesta. Eli siis tavallaan aikaa ei ole olemassa ennen kuin "aaltofunktio romahtaa" eli hiukkasen tai vastaavan vaikutus siirtyy seuraavaan ja "naulaa" kiinni aika-askeleen.

En siis näe mitään estettä, että on olemassa "aikakuplia" kun eri alueet eivät vuorovaikuta toisiinsa, mutta kun vuorovaikutusta tapahtuu, niin myös aikakäsitys eräällä tavalla yhdistyy. Eli samaan tapaan kuin suhteellisuusteoriassa, kaksi toisistaan kaukanaa olevaa havaitsijaa kokevat ajan erilaisena, mutta siitä huolimatta kokevat kaukaistenkin tapahtumien tapahtuvat syy-seuraus -järjestyksessä.

Jotain 20 vuotta sitten luin artikkelia, jossa selitettiin, miksi ansibeli (valoa nopeampi viestin) aiheuttaa aikaparadoksin. Johtopäätösosiossa todettiin jotakuinkin, että "kolmesta asiasta - kausaliteetti, suhteellisuusteoria ja ansibeli - voi valita vain kaksi". Kirjoittaja kertoi, että valitsee ensin kausaliteetin. Sen jälkeen valinta suhteellisuusteorian ja ansibelin välillä kallistuu suhteellisuusteorian puolelle, koska sen takana on enemmän näyttöä kuin ansibelilla. Sen jutun lukeminen oli muuten yksi niistä varhaisista hetkistä, jolloin päässä syttyi orastava valonvälähdys siitä, miksi luonnonlakien pitäminen samana kaikissa liiketiloissa johtaa suhteellisuusteoriaan...

Olen pitänyt kausaliteettia vahvimpana paradigmana. Jos jokin spekulaatio rikkoo kausaliteettia, suhtaudun siihen epäilevästi - siksi suhtaudun epäilevästi myös aikamatkustukseen. Tätä käsitystä voi haastaa - ja haastan sitä itsekin - sillä, että tavallaan meidän fysikaalinen käsitys todellisuudesta nimenomaan nojaa kausaliteettiin: nimenomaan tutkitaan tapahtumien syitä ja seurauksia, ihan pohja-matematiikkaa myöten.

Se voi hyvinkin olla juuri niin, että tapahtuma sulkee siinä ajassa elävää aikaikkunaa jatkuvasti, eikä kyseistä aikaa elävä voi siinä matkata kumpaankaan suuntaan. Eli "naulaa sen kiinni", kuten mainitsit. Eteenpäin pääsee kuten nytkin päsee joka päivä, kun elämme, mutta harppaamalla isomman askeleen vain, jos matkaisi esim. valonnopeudella pois ja takas, mutta silloin olet lähtemästäsi ajasta maan pinnalla pois. Muut jatkavat täällä, itse vaihdat toiseen aikaan, vaikka se ei matkustaessa siltä tunnu. Huomaat vasta kun palaat.

Se syy-seuraus-suhde vaan on niin vahva, että se jos murretaan millä tahansa, niin se samalla laittaisi paradoksitkin sileäksi, kun voisit korjata ja muuttaa tapahtumia. Jääkö muutetut asiat sitten vaan tapahtumattomiksi vaihtoehdoiksi, joita ei sittenkään tapahtunut.

 

[Euro71]

Se syy-seuraus-suhde vaan on niin vahva, että se jos murretaan millä tahansa, niin se samalla laittaisi paradoksitkin sileäksi, kun voisit korjata ja muuttaa tapahtumia. Jääkö muutetut asiat sitten vaan tapshtumattimiksi vaihtoehdoiksi, joita ei sittenkään tapahtunut.

Joo. Tavallaan näen asian niin, että ajassa taaksepäin matkustaminen vaatisi sitä, että kausaliteetin suunta muuttuisi. Ja se puolestaan tarkoittaisi sitä, että voisimme ympärillä havaita kausaliteetin kääntymisen päinvastaiseksi - se kertoisi meille että se on mahdollista ihan todellisuudessa. Tällaista näkemystä voi tosiaan hyvin kritisoida sillä, että kun luonnontieteet rakentuvat kausaliteetin etsimiseen, niin sitten voi olla vähän "sokea" tapahtumille, missä se ei pelaa.

Tämä nyt ei ole mikään tieteellinen ajatus, en ole sitä juuri kehittänyt mihinkään suuntaan, ihan vain mielikuvatasolla ajatellut. Vähän samaan tapaan kuin katson maailmankaikkeutta vähän siitä kulmasta, että siinä on käynnissä eräänlainen "faasimuunnos" - siis että universumi oli ensin tilassa A, sitten tapahtui jotain joka sai sen pyörähtämään liikkeelle kohti tilaa B, ja me näemme tuon prosessin ajan ja tilan alkamisena, alkuräjähdyksenä, galaksien syntymisenä ja maailmankaikkeuden laajenemisena, vaikka itse asiassa kaikki tapahtuukin "samassa sangossa" siihen tapaan, miten vesi jäätyy ämpäriin.

 

[douppi]

Joo. Tavallaan näen asian niin, että ajassa taaksepäin matkustaminen vaatisi sitä, että kausaliteetin suunta muuttuisi. Ja se puolestaan tarkoittaisi sitä, että voisimme ympärillä havaita kausaliteetin kääntymisen päinvastaiseksi - se kertoisi meille että se on mahdollista ihan todellisuudessa. Tällaista näkemystä voi tosiaan hyvin kritisoida sillä, että kun luonnontieteet rakentuvat kausaliteetin etsimiseen, niin sitten voi olla vähän "sokea" tapahtumille, missä se ei pelaa.

Tämä nyt ei ole mikään tieteellinen ajatus, en ole sitä juuri kehittänyt mihinkään suuntaan, ihan vain mielikuvatasolla ajatellut. Vähän samaan tapaan kuin katson maailmankaikkeutta vähän siitä kulmasta, että siinä on käynnissä eräänlainen "faasimuunnos" - siis että universumi oli ensin tilassa A, sitten tapahtui jotain joka sai sen pyörähtämään liikkeelle kohti tilaa B, ja me näemme tuon prosessin ajan ja tilan alkamisena, alkuräjähdyksenä, galaksien syntymisenä ja maailmankaikkeuden laajenemisena, vaikka itse asiassa kaikki tapahtuukin "samassa sangossa" siihen tapaan, miten vesi jäätyy ämpäriin.

Hyvin mahdollista tuollainenkin. Kaikki jos tavallaan tapahtuu samassa sangossa, niin onko siinä itseasiassa enemmänkin liikkumavaraa, kun osaa edes ajatella. Veisikö kausaliteetin kääntyminen muuttujat pois, ja kaikki menisi taaksepäin kyllä, mutta samaa rataa jottei syy-seuraukset rikkoutuisi tai hankalat paradoksit toteutuisi...
Se veden jäätyminen voisi hyvin kuvastaa sitä lopun alkua, kun tähdet ovat pikkuhiljaa sammuneet, energia häviää ja entropia lähenee 0:aa. Tarvitaan jossain vaiheessa uusi alkuräjähdys.

Hämmennän tätä "sankoa" vielä sen verran sun teorian pohjalta, että voihan se olla, että kausaliteetin käännös onkin vääjäämätöntä, kun avaruuden laajeneminen loppuu, ja se alkaa vetäytyä kasaan. Samalla tavalla käy ajan eri taajuuksille. Noh, nyt lähti laukalle tämä. Helposti lähtee :)

Mut onhan nämä vaan niin mielenkiintoisia asioita, ja jotenkin senkin takia vielä ekstrana, että pohdintoja voi kaikki meistä käydä, eikä sellasta yhtä totuutta voi oikeen mitenkään ehdottomana pitää. Pidän esimerkiksi meidän tutuimmista tiedemiehistä ja teoreetikoista Kari Enqvististä ja Esko Valtaojasta tosi paljon siinä, kun ei heitä vaikuta kiinnostavan ovatko oikeessa jossain, heitä kiinnosta asioiden pohtiminen, selvittäminen, esittäminen ja heti perään niiden haastaminen. Ovat heti valmiita myös vaihtamaan kantaansa, jos tulisi parempia teorioita kun heidän. Me tehdään tässä samaa, mutta pienemmässä mittakaavassa.

 

[Euro71]

Hyvin mahdollista tuollainenkin.

Hmmh, tämä on ehkä väärä termi tässä asiassa. Ei kyse ole siitä, onko jokin mahdollista vai ei, vaan siitä, että sekä tuo ajan syntyminen kausaliteetista (eli vuorovaikutuksesta) ja universumin "faasimuunnos sangossa" ovat enemmän sellaisia, hmmh, mieltämisen malleja.

Oma käsitykseni on se, että tällä palstalla ainakin @Amerikanihme :llä on paljon mua enemmän teoreettista taustaa ja voi selittää paremmin sen, kuinka matemaattiset mallit sopivat havaintoihin. Meitä maallikkoja - olen kyllä todella kiinnostunut avaruudesta, mutta mun työkalut nojaa lähinnä klassiseen mekaniikkaan - se ei silti ihan alussa auta juuri lainkaan, kun olemme niin tiukasti kiinni siinä, mitä näemme ympärillä.

Kaikki jos tavallaan tapahtuu samassa sangossa, niin onko siinä itseasiassa enemmänkin liikkumavaraa, kun osaa edes ajatella.

Siis tuo "faasimuunnos sangossa" liittyy siihen, kun ihmiset aina kysyvät, että:

- Missä se sitten on se alkuräjähdyksen alkupiste?
- Onko Maa sitten siinä räjähdyksen keskipisteessä, kun kaikki erkanee meistä?
- Jos ensin ei ollut mitään, niin mistä kaikki tuli?
- Minne se avaruus oikein laajenee?

Näitä juttuja aina selitetään "rusinoita pullassa" ja "pisteitä ilmapallolla" -analogioilla, jotka saavat ihmiset hämilleen - minne se pullataikina tai ilmapallo sitten kasvaa, mitä on maailmankaikkeuden ulkopuolella? Eli tuolla mielikuvalla sangollisella jäätyvää tai höyrystyvää vettä koetan kertoa, että kaikki kyllä oli olemassa jo ihan heti ensi metreillä, se vain muuttaa muotoaan, ja meille se prosessi näkyy kaikenlaisina ilmiöinä.

Kyseessä ei siis ole mikään teoria tai ajatus siitä mitä on tapahtunut, vain mielikuva siitä, miten asiaa voisi koettaa hahmottaa arkisessa mittakaavassa.

Veisikö kausaliteetin kääntyminen muuttujat pois, ja kaikki menisi taaksepäin kyllä, mutta samaa rataa jottei syy-seuraukset rikkoutuisi tai hankalat paradoksit toteutuisi...

Nämä ovat hyviä kysymyksiä, mutta oma vastaukseni - koska uskon vahvasti kausaliteettiin - on se, että yksinkertaisesti vain kausaliteetti ei käänny.

On olemassa palautuvia (reversable) ja ei-palautuvia (irreversable) prosesseja. Palautuvien prosessien luonteeseen kuuluu tietynlainen "heilurimaisuus". Ei-palautuvassa prosessissa tuo heilurimainen jatkumo särkyy eikä se prosessi enää palaa takaisinpäin. Se tunnetaan myös termillä entropia ja entropian kasvu; kun entropiaa kasvatetaan, sitä ei enää palauta taaksepäin mikään. Toinen fysiikassa käytetty termi on informaatio - joka siis pitää käsittää fysikaalisena informaationa - ja sen häviämättömyys tai häviäminen, vähän samaan tapaan kuin energia.

Kausaliteetin kääntyminen on vähän kuin entropian kääntyminen. Eli arkisesti, kotisi lattialle ei enää kulkisikaan kengistä hiekkaa ja savea siivottavaksi, vaan suunta olisikin ulospäin, kotisi siistiytyisi sitä mukaa mitä enemmän aikaa kuluu.

Se veden jäätyminen voisi hyvin kuvastaa sitä lopun alkua, kun tähdet ovat pikkuhiljaa sammuneet, energia häviää ja entropia lähenee 0:aa. Tarvitaan jossain vaiheessa uusi alkuräjähdys.

Joo. En ole tarkoituksella valinnut tuota suuntaa, ajatuksena on siis vain faasimuunnos, asian olomuodon muuttuminen toiseksi.

Hämmennän tätä "sankoa" vielä sen verran sun teorian pohjalta, että voihan se olla, että kausaliteetin käännös onkin vääjäämätöntä, kun avaruuden laajeneminen loppuu, ja se alkaa vetäytyä kasaan. Samalla tavalla käy ajan eri taajuuksille. Noh, nyt lähti laukalle tämä. Helposti lähtee :)

Helposti se lähtee :D

On esitetty sellaisia ajatuksia, että universumin pikkuhiljaa tapahtuva kasaantuminen mustiksi aukoiksi on itse asiassa juuri tuota uusien universumien syntymistä. Eli siis se mikä me nähdään alkuräjähdyksenä on itse asiassa jonkin toisen maailmankaikkeuden lukemattomia eepokkeja kestänyt kertyminen sen universumin mustaan aukkoon, ja kun me tiedetään ajan suhteellisuus, niin me emme itse asiassa koe mitään muuta kuin murto-osasekuntien mittaisen alkuräjähdyksen ja sen päälle lukemattomien eepokkien mittaisen "faasimuunnoksen".

Eli se juttu, joka toisessa universumissa näyttäytyy pysähtyneenä aikana (mustan aukon tapahtumahorisontti) ja aivan käsittämättömän pitkän aikaa vievänä maailmankaikkeuden laajentumisena ja sen kertymistä mustiksi aukoiksi, näyttäytyy meille aivan toisenlaisessa formaatissa alkuräjähdyksenä ja lukemattoman pitkän aikaa kestävänä maailmankaikkeuden lämpökuolemana.

Lisäys: Tästä on ainakin ollut sellainen maailmankaikkeuden "hologrammiteoria" eli että meidän kokemassa maailmankaikkeudessa ainakin jotkut ulottuvuudet ovat hologrammimaista harhaa, ja tosi pitkälle vedettynä siis se, että meidän maailmankaikkeus on itse asiassa jonkun toisen universumin mustan aukon pinta, se vain meistä tuntuu moniulotteiselta. Tai jotain siihen suuntaan.

Lisäys2: Siis eli että sen toisen maailmankaikkeuden äärettömän pitkän aikaa kulunut prosessi kertyä mustan aukon tapahtumahorisonttiin näyttäytyy meille sekunnin murto-osia kestäväksi alkuräjähdykseksi - tai ei itse asiassa sitäkään, vaan että me eletään sitä samaa prosessia, mutta meidän omassa aikataulussa (kerroin jo tuossa sitä, että kausaliteetti ei estä aikakuplien olemassaoloa).

No, tämäkin nyt lähti laukalle :D

Pidän esimerkiksi meidän tutuimmista tiedemiehistä ja teoreetikoista Kari Enqvististä ja Esko Valtaojasta tosi paljon siinä, kun ei heitä vaikuta kiinnostavan ovatko oikeessa jossain, heitä kiinnosta asioiden pohtiminen, selvittäminen, esittäminen ja heti perään niiden haastaminen. Ovat heti valmiita myös vaihtamaan kantaansa, jos tulisi parempia teorioita kun heidän. Me tehdään tässä samaa, mutta pienemmässä mittakaavassa.

Jeps, juuri näin ja samaa mieltä.

 

[Amerikanihme]

Oma käsitykseni on se, että tällä palstalla ainakin @Amerikanihme :llä on paljon mua enemmän teoreettista taustaa ja voi selittää paremmin sen, kuinka matemaattiset mallit sopivat havaintoihin.

No kiitos vaan, mutta ei minulla teoreettista taustaa ole ainakaan näistä aikakäsityksista tai maailmankaikkeuden faasimuunnoksista, jne. Suhtauden niihin kaikkeen spekulaationa. Emme vain ymmärrä näitä asioita (ainakaan vielä). Kiehtovia teorioita putkahtelee esille tämän tästä, mutta niille on vaikeaa (ehkä mahdotonta) löytää mitään kokeellista vahvistusta.

Oma tutkimukseni onkin vähän vähemmän korkealentoista. Viime aikoina lähinnä hyvin himmeiden galaksien ominaisuuksien tutkimista. Koska taustakirkkaus haittaa meitä koko lailla, emmekä voi loputtomiin jatkaa havaintojamme maailmankaikkeuden kohteista, niin paljon jää vielä piiloon, mistä emme tiedä oikein mitään. Eli tarkoituksenamme on löytää "hidden Universe".

 

[Euro71]

No kiitos vaan, mutta ei minulla teoreettista taustaa ole ainakaan näistä aikakäsityksista tai maailmankaikkeuden faasimuunnoksista, jne.

Mutta toi faasimuunnos ei siis ole mikään mun ajatus siitä, miten asiat ovat, ainoastaan mielikuva tapahtuneesta.

Emme vain ymmärrä näitä asioita (ainakaan vielä). Kiehtovia teorioita putkahtelee esille tämän tästä, mutta niille on vaikeaa (ehkä mahdotonta) löytää mitään kokeellista vahvistusta.

No sepä se!

Suhtaudun asioihin todella sillä tavalla, että meillä täytyy ensin olla havainto. En ole tähtitieteilijä, en fyysikko enkä teoreettinen fyysikko, mutta tuttavapiiriin sitten kuuluu sellaisia useampiakin.

En nyt muista mistä oli kysymys, mutta eräs tähtitieteilijä-tuttu aikanaan selitti mulle sitä, mikä on ero teoreettisen ja kokeellisen jutun välillä:

F=ma - tässä yhtälössä F ja a ovat vektorisuureita ja m on skalaarisuurre. Suomeksi yhtälö tarkoittaa sitä, että "kappale jonka massa on m saa voimasta F kiihtyvyyden a". F ja a ovat samansuuntaisia - paitsi, entä jos m on negatiivinen? Silloin matemaattisen ratkaisun perusteella kappale saa kiihtyvyyttä voimaa vastaan. Entä, jos m on kompleksiluku?

No, nämä (negatiivinen tai imaginäärinen massa) ovat matemaattisesti valideja ratkaisuja tuohon tuttuun yhtälöön, mutta ennen kuin ne ovat fysiikan kaanonia, niin meidän pitäisi havaita tällaista käyttäytymistä. Mitä negatiivinen tai imaginäärinen massa on, ja onko sitä olemassa?

Oma tutkimukseni onkin vähän vähemmän korkealentoista. Viime aikoina lähinnä hyvin himmeiden galaksien ominaisuuksien tutkimista. Koska taustakirkkaus haittaa meitä koko lailla, emmekä voi loputtomiin jatkaa havaintojamme maailmankaikkeuden kohteista, niin paljon jää vielä piiloon, mistä emme tiedä oikein mitään. Eli tarkoituksenamme on löytää "hidden Universe".

Peukku tälle.

Tähtitieteen saralla mun päivän polttavimpia ratkottavia ongelmia ovat nämä eksoplaneettalöydöt, ja niissä ennen kaikkea löytää sekä keskustähdille että planeetoille kaikille luotettavat massat ja halkaisijat.

Ei ole niin helppoa kuin luulisi. Suurin osa eksoplaneetoista on löydetty joko ohikulku- tai säteisnopeusmenetelmällä. Kummassakin menetelmässä periodi on yleensä se kaikkein luotettavin mittaus. Ohikulkumenetelmällä saadaan planeetan halkaisija suhteessa keskustähteen, säteisnopeusmenetelmällä massa suhteessa keskustähteen. Mutta mikä olikaan sen keskustähden halkaisija tai massa? Ja jos kohta saat hyvän arvion vaikka ohikulkumenetelmällä löydetyn planeetan halkaisijasta, niin mikäs on sen massa? Vähän turhan paljon on sellaista, että vaikka tähden ja sitä kautta planeetan halkaisijasta olisi hyvä arvio, niin massasta tiedetään esimerkisi vaikkapa se, että se ei voi olla enempää kuin 10 x Jupiterin massa (koska näkyisi muuten säteisnopeusmenetelmällä) eli toleranssit ovat todella suuria.

 

[Kuopionkukko]

Uskon että täältä voisi löytyä tietoa paremmin kuin tv ketjuista mutta löytyyköhän mistään Uljas Universumi - How the universe work sarjaa?

Kyseinen sarja osaa selittää näitä asioita tyhmälle kukollekin niin että pysyy perässä