Voisin tähän nyt itse jakaa jotain hyvin henkilökohtaista. Tämä on terapeuttista.
Tilanne on siis se, että olen jo hyvän tovin ollut hyvin ihastunut yhteen työkaveriini. Pahimmillaan unet menee öisin tasoa. Tämä on ollut minulle semmoinen oppikoulu läheisriippuvuudesta. Meillä on aika hyvin kemiat natsanneet yhteen ja on tultu hyvin juttuun. Ja enpä siinä oikein ole itselleni mitään voinut, ja pahemman kerran häneen ihastuin jo joskus pari vuotta sitten, ja sitä on oikeastaan siitä eteenpäin jatkunut.
Tässä on nyt kuitenkin käynyt selväksi se, että mitään kaveruutta ihmeellisempää siitä ei tule. Ja koen sen nyt lopulta itsekin vain helpotukseksi. Voi mennä elämässä eteenpäin, kun tietää sen, että ei tarvitse pyöritellä mitään "entäs jos" keloja päässään.
Mutta se miten tämä nyt liittyy tähän ketjun aiheeseen on sitä, että miten tämä kokemus paljasti tämän läheisriippuvuuden minulle itselleni. Riippuvuuden, joka minulla on varmasti ollut jo lapsesta saakka, mutta jota en vain ole ymmärtänyt. Kyllä sitä on pahimmillaan aivan käsittämättömälle mutkalle itsensä vääntänyt toista ihmistä miellyttääkseen, ja huomiota saadakseen. Ihan sairaalloisia mustasukkaisuuden tunteita, ja itsensä kadottamista. Kai sitä jossain syvällä sisimmässään on vain pelännyt, että toinen hylkää, eikä uskalla näin ollen luottaa häneen.
Se, että mikä tässä on ollut hyvää, on ollut se että tämä on pakottanut minut katsomaan itseäni aika raadollisen rehellisesti. Ja on siis ollut sellaisia päiviä, että on ollut aivan valtavan tuskallista olla omissa nahoissaan. Herkkänä kaverina paljon olen itkenyt jotain lapsuuteni itkemättä jääneitä itkuja. Pahimmillaan olin yhdessä vaiheessa töistä sairaslomalla unettomuuden takia. Olen ketjussa joskus puhunutkin siitä, että miten korvasin alkoholia vain muilla riippuvuuksilla, niin tämä kokemus pisti aidosti stopin tuolle pakomatkalle. Olen vihdoinkin suostunut kohtaamaan esimerkiksi noita tunteita, mitä jostain lapsuudestani asti olen kantanut mukanani. Ja ymmärtänyt paremmin tätä riippuvaisuuden luonnetta, sekä oppinut näkemään paljon selkeämmin sen, että miten se addiktio alkoholiin esimerkiksi minussa silloin aikanaan toimi.
Tämä kokemus on saanut minut tulemaan jotenkin itseni äärelle paremmin. Olen nyt ymmärtänyt sen, että miten minulta on oikeastaan koko elämäni ajan puuttunut kokemus ja luotto siitä, että jokin toinen ihminen voi vaan pitää minusta. Semmoiset tunteet omasta riittämättömyydestään ja se muiden miellyttäminen, joilla tuota on peittänyt ja paennut ovat olleet niin automaattisiksi tulleita toimintatapoja, että ei tuota ole itsessään edes ymmärtänyt. Miten sitä on aina vaan hylännyt itseään.
Silloin kun lopetin juomisen, niin miten sitä tulikaan poltettua siltoja takanaan liian radikaalisti. Koin silloin, että ei minulla ole yhtään ystäviä, joille voisi puhua. Ja miten tuo oikeasti onkaan ollut vain omaa pelkoani ja kyvyttömyyttäni luottaa ihmisiin. Olisi minulla oikeasti ollut sellaisia ihmisiä ympärilläni, jos vain itse olisin uskaltanut ottaa sen askeleen, että olisin puhunut ja paljastanut totuuden. Tein huonoja valintoja, ja elin niillä riippuvaisen ihmisen mielen asetuksilla edelleen.
Miten sitä nyt rupeaa sitten kuitenkin ymmärtämään, että mitä se ystävyys on, ja miten minullakin on niitä ollut vaikka kuinka paljon matkani varrella. Mutta olen itse ollut kovin kehno ystävä muille. Miten sitä olisikaan kenellekään osannut sellainen olla, kun ei ole osannut olla sitä ensin itselleen.
Enpäs tiedä, oliko näissä jutuissa mitään järkeä, mutta jonnekin teki nyt kuitenkin mieli nämä purkaa pihalle. Edelleenkin tätä toipumisprosessia läpi käydään.
Minä olen tullut semmoiseen tulokseen, että alkoholismista toipumisessa ja sen ratkaisussa on niin alkoholistille, kuin hänen läheisilleenkin lopulta kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta. Ja se on vain sitä, että suostuu kohtaamaan tosiasiat, itsensä ja omat kenties hyvinkin kauan piilossa olleet tunteensa ja huonovointisuutensa raakana. Rehellisyyttä ja avoimuutta. Ottaa elämän sellaisenaan vastaan. Tuossa se on. Hyvin yksinkertaista, mutta voi että, miten tuo voikaan olla haastavaa toteuttaa.