Matkalla alkoholismiin?

[Wizzö]

Toisaalta kun omia aikojakin muistelee, niin juoppo löytää kyllä aina rahaa siihen juomiseen, jos sikseen tulee, sillä se on tällainen luonnonlaki.

Totta, vaikkei jääkaapissa olisi muuta kuin valo ja ruokaakin voisi ostaa niin kyllä laatikollinen kaljaa nälän pitää poissa. Myös syytä juomiseen ei tarvitse kauan miettiä, jos vituttaa, jos on kaikki hyvin, jos vaikkapa kaveria vituttaa tai ihan mitä tahansa.

Röökin polttamisen lopetin kyllä hyvään aikaan kun tänään oli jossain uutisissa että näitten uusien verojen noston jälkeen aski maksaa suunnilleen 13€, herra mun aikani ties!

 

[Nahkasohva]

Röökin polttamisen lopetin kyllä hyvään aikaan kun tänään oli jossain uutisissa että näitten uusien verojen noston jälkeen aski maksaa suunnilleen 13€, herra mun aikani ties!

Onpahan hinta kohdallaan. Kun itse lopetin syksyllä 2011, punainen L&M maksoi 4,40 € askilta, ja sekin tuntui tosi kovalta hinnalta.

 

[godspeed]

Raittiusseuran säännöt

Klikkaa itsesi Riemurasian villiin maailmaan!

riemurasia.fi

Tässäpä vasta säännöt :D

 

[Rod Weary]

viimeaikainen tuplapukkien löytäminen ruokakauppojen hyllyiltä alkaa kostautumaan

Mulla ei varsinaisesti ole asiaa tähän ketjuun, mutta tähän kohtaan heitän välikommentin. Mun olutharrastuksen riittävä parannus oli tuo edellinen uudistus. Nämä vahvat oluet ovat edelleen jääneet mulla hyllyyn, kun ei vain kiinnosta juoda yli 5,5-volttisia. Ruokajuomaksi viikonloppuna keppanavahvuista, herkutteluun joku IPA. Pukit eivät ole vaan mun juttu, tuplista puhumattakaan.

Poikkeuksen muodostaa joulun lähestyminen, jolloin haetaan A-marketista muutama Koffin Portteri. Niitä menee taas sitten se yksi per ilta.

 

[godspeed]

Minusta on tullut erinomaisen iloinen seuralainen alkoholiostoksille. Käytiin alkossakin perjantain kunniaksi ja ilman minkäänlaista juomahalua kiertelin siinä muijan perässä ja katselin mielenkiinnolla, että kaikenlaista lirua sitä myydään, millä ihminen voi myrkyttää itseään. Tämä sanottuna kaikella kunnioituksella alkoholin nauttijoita kohtaan. Hän osti sellaisen pienen salmiakkikossupullon ja varovaisesti voisi ajatella, että sellaisen minäkin voisin nauttia...

Se on mentaliteetti siis tällä hetkellä, että tavallaan voisi, ehkä voisi, voisi jopa, mitä näitä jahkaavia sanoja onkaan, mutta kyllä se hirvittävän pitkän matkan takana on. Masennus suojelee minua nyt, ei tee siksi oikeasti ja aidosti mieli juoda. Masennuksesta parantuminen pitää minua tällä hetkellä pinnalla. Ja ehkä myös siellä Jesse ja Julle pilven reunalla istuen katsovat alas, että herra siunaa älä enää koskaan edes leikilläsi ajattele mitään juomishommia.

Ja sitten vanha gubbe käveli ohitse ja otti sen perinteisen viinapullon siitä varmoin ottein käteensä ja marssi kassalle. Mahtaako noin vanhalla mennä hattuun jo aika kovasti, toki minä en tässäkään kohtaa muuta kuin ihmettele sitä, että miten vanha jaksaa... hah. Minä sain oikeastaan jo hyvin nuorena putken poikki ja sain sen poikki ennen kuin sitä ei olisi kenties enää saatu. Toki minä myös ryhdyin seurustelemaan ja sekin auttoi asiaa. Yksin on niin paljon helpompi dokata. Olen erittäin tyytyväinen sinällään tilanteeseen jatkuvista hankaloista elämäntilallisista asioista huolimatta, ja vaikka tulevaa ei sovi pelätä, niin siihen saa varautua.

Nämä viikonlopputoivotukset vähän paisuivat, mutta kun sisimmässään tuntee olevansa erossa, niin se tuo rauhaa sieluun. Eli hyvät viikonloput kaikille niillekin, jotka "vanhan guben" vanavedessä nauttivat esimerkiksi Koskisen korvalääkettä, mutta tekevät sen sivistyneesti riehumatta ja rellestämättä!

 

[Vanden Plas]

Mä kirjoittelin tänne tuossa aiemmin. Sanoin että asiat lähtisi oikenemaan. Noh, näinhän ei sitten lopunperin käynyt lainkaan.

Vedin koko värisuoran. Lähti muija, auto, duuni ja lopulta kämppä. Nyt on olevinaan uusi alku uudessa kaupungissa, ja ei tahdo silti ns. lähteä.

Tahtoisin vaan sanoa teille, jotka saman asian kanssa painitte, ottakaa se apu vastaan jos sitä on tarjolla. Oma halu ja tahto ei vaan aina riitä.

Se denialismi on todella voimakas, se oli - ja edelleen on - myös mulla.

 

[godspeed]

Tahtoisin vaan sanoa teille, jotka saman asian kanssa painitte, ottakaa se apu vastaan jos sitä on tarjolla. Oma halu ja tahto ei vaan aina riitä.

Se denialismi on todella voimakas, se oli - ja edelleen on - myös mulla.

Mielestäni aika moninainen juttu, jos sitä ajattelee laajemmin. Useimmat osaavat kyllä mielessään myöntää tosiasiat ja vaikeudet ja niiden vakavuuden, mutta ääneen sanominen on hankalaa, koska muiden mielipiteet ja näkemykset saavat niin suuren painoarvon. Silloin rakennellaan juomamyönteistä maailmaa siihen tueksi tai kielletään joissain - ei kaikissa - yhteyksissä ongelman olemassaolo. Taustalla on kuitenkin vain silkkaa pelkoa myöntää muille, koska heti tuomitaan. Lopulta alkoholistia on ristiriitaisesti vuoroin paapomassa ja vuoroin syyllistämässä pian koko lähipiiri tai jos ei sieltä kukaan, niin sitten joku "hoitohenkilökuntaan" kuuluva.

Ehkä ihan jokaiselle ei asiasta tarvitse välttämättä aina puhuakaan, koska lopulta alkoholismi on aika intiimi asia. Se on intiimimpi kuin usein verrattu syöpä, koska esimerkiksi syöpää ei yleisesti mielletä itseaiheutetuksi. Syöpää ei voi kaataa kurkusta alas, mutta viinaa voi. Vaikka viinakin voi aiheuttaa myös sitä syöpää. Tämähän on tällainen loputon kehä kuka viisastelee parhaiten ja sanoo hienoiten mikä on sairaus ja mikä ei, ja kuka heikkouttaan juo ja kuka vahvuuttaan pääsee eroon. Helvetin väsynyt olen tähän syyllistävään nykykulttuuriin, vaikka siinä on myös väistämättä hyviä piirteitä ja tiettyä positiivista tiedostavuutta ja joskus jopa asiat etenevät ihan keskusteluksi asti.

Minä kutsun itseäni ja muita juopoiksi, koska juoppoja "ne" olivat olleet aina minun lapsuudessanikin. Siinä on parempi kaiku, eikä aina pidä pelkästään ruoskia itseään kaikesta, varsinkaan jos pyrkii asioitaan selvittämään. Ei tarvitse ruoskia, vaikka tulisi lunta tupaan rajustikin. Joskus elämässään ehtii tuhota enemmän kuin tarpeeksi, kunnes pohjakosketus on saavutettu ja voi myöntää ainakin itselleen, että tilanteen on muututtava ja mielellään lopulllisesti. Jos osaa myöntää itselleen, niin ollaan jo mielestäni aika hyvillä vesillä. Kaikkien ei toki tarvitse tietää ja heidän tietoudestaan ei tarvitse ottaa lisätaakkaa itselleen.

Kyllähän ne fiksuimmat lähipiiristäkin ymmärtävät ja näkevät sen, että runsas alkoholinkäyttö ei ole enää yhtä hyväksyttävää kuin meitä edeltävien märkien sukupolvien aikaan tai vaikkapa satoja vuosia sitten, kun kaikki joi ja kokoajan ja alkoholikuolleisuuskin oli varmasti melkoisen suurta. Olemme juoppojen jälkeläisiä aika moni suku ja sieltä ne geenitkin kulkeutuvat, mitä ei sopisi unohdettavan.

Se on periaatteessa ihan mielenkiintoista toisaalta nyt juomisen lopettaneena juoppona seurata tätä ihmisten meininkiä yleisellä tasolla, kun itse ei enää ota osaa, eikä asia sinällään kosketa. Tapellaanko alkoholin vaaroja vastaan hamaan asti, pyöritäänkö edelleen tällaisessa mielipiteiden välimaastossa vai onko muutaman vuosikymmenen päästä koko aine taas kerran pannassa. No, ehkei pannassa sentään. Kyllähän sitä viinaa on saatava kun kerran sen makuun pääsee :)

 

[godspeed]

Perjantai ja viikon paras (?) päivä. Vai onko muiden mielestä lauantai parempi? Kumpana vedetään enemmän kaljaa ja viinaa? :D

Minulla on tällä hetkellä hyvin levollinen olo melkoisen raskaan viikon jälkeen. Pidän viikonloppuja edelleen arvossaan, eikä ole tarvinut oikeastaan edes varsinaisesti opetella mitään uutta vanhan tilalle. Hyvää ruokaa, olemista, urheilua, elokuvia, musiikkia, saunomista ja mitäs muuta.

Juoppona taasen juo kaiken aikaa niin päivillä ei ole väliä, juomattomana jokaisella päivällä on oma merkityksensä elämässä. Tuo on ollut mielenkiintoista huomata, että saa ihan itse päättää mitä tekee päivittäin ilman pakollista tarvetta suorittaa jotain juttuja kuten juomista. Viinapiru on sellainen, ettei ihmisellä ole mitään itsenäisyyttä toimissaan. On kuin jokin toinen taho tai toinen ihminen oman itsen sisällä ohjailisi sitä tekemistä. On sellaista identiteettivikaa. Kuin olisi jotenkin ohjelmoitu robotti, joka vaan kumoaa ja kumoaa ja kumoaa sitä juomaa. Eikä se koskaan lopu. Stressikään ei lopu.

Pakonomaisuus pois ja maailma aukeaa. Luulen, että osa juo siksi, kun paetaan sitä pakonomaisuutta mitä arki on. Jos se pakko selviytyä keinolla millä hyvänsä otetaan pois, samalla periaatteessa lakkaa tarve juodakin. Tämä on myös ollut sellainen herättävä asia huomata. Toki tälle ongelmalle on vaikea tehdä mitään, koska yhteiskuntamme on pakottanut/pakottaa vähäjärkisemmätkin yksilöt kuten minut tekemään kaikenlaista mihin he eivät sovellu. Kaikenlainen tällainen sekava tekeminen ja sopeutumisen hankaluus elämässä johtaa pian yksinäisyyteen ja yksinäisyys johtaa juomiseen. Tämä näin yksinkertaistettuna, eikä minään vittuiluna niitä kohtaan, joilla on nytkin mahdollisesti känni päällä.

Mutta ei hätää. Minä en näissä asioissa usein vittuile, vaikka pidän käyttää myös huumoria mukana jutuissani. Mikään ei ole niin vakavaa tässä asiassa, etteikö jollain tavalla voisi avittaa asiaa myös vitsailemalla.

Hyvää viikonloppua siis kaikille ja muistetaan, että mikään ei myöskään ole niin perseestä, etteikö siitä voisi selvitä ennen pitkää!

 

[Volframikarbidi]

Tuli just 5 vuotta täyteen korkki kiinni.

Enpä ois aikanaan uskonut, sen verran normisettiä oli kaljan tissuttelu joka viikonloppu eikä aina riittänytkään, kunnon krapulassa/vähän kännissä tuli pari kertaa töihinkin mentyä. Myönnän että kerran jopa moottoriajoneuvolla.

Ja töissäkäymisellähän sitä osittain itselleen vakuutteli että "en minä ole alkoholisti, minähän käyn töissä" ja läpi meni omatunnolle. Perusteeksi juomiselle riitti vaikka lätkämatsi radiosta kuunneltuna. Voihan sitä nyt pari ottaa, 12-pakki on pari, hehheh, jää loput aamuksi.. Ei tainnu kertaakaan jäädä. Kesken loppui useemmankin kerran kyllä. Ja eiku kolikoita kasaan ja lähiräkälään. Aamulla töihin, enhän sentään mikään alkoholisti ole.

On se viinapiru sellanen parasiitti ja entiteetti että pyrkii kyllä ottamaan isäntäeliön valtaansa hyvinkin tehokkailla ja kieroilla keinoilla säilyttääkseen olemassaolonsa. Supattelee mieleen jos jonkinlaisia tekosyitä juomiselle. Iltakalja, saunakalja, jokukalja, kaljakalja, voi sitä ruoan kanssa yhden, pari kolme, ei tippa tapa, hyvästi selvä päivä, onksulla huomenna mitään, ihan normipäivä, kuus jallukolaa ja muita hauskoja Kummeli ym. sitaatteja..

Iso peukku niille joilla alkoholinkäyttö pysyy tosiaan kohtuudessa, itselläni ei pysynyt joten nollatoleranssi oli ainoa hyväksyttävä vaihtoehto kohdallani.

Ja isosti voimia niille joilla taistelu käynnissä älynpoistoainetta vastaan. Tsemppiä ihan oikeesti.

 

[maken veivi jr.]

itselläni ei pysynyt joten nollatoleranssi oli ainoa hyväksyttävä vaihtoehto kohdallani.

Ihan mielenkiinnosta miten onnistuit lopettamaan?

 

[Volframikarbidi]

Ihan mielenkiinnosta miten onnistuit lopettamaan?

Useamman tekijän summa.

Lääkäriltä olin saanut kuulla ylipainostani ja elintavoistani, lähinnä ruokavalioon viitaten, siinä 'paljonko juot' kyselyssähän ilmoitin juomiset huikeesti alakanttiin. Tosin saattoihan lääkäri arvata enemmän kuin mitä kertoi.

Tavoite oli ekaksi vähentää kaljottelua ja samalla lisätä veden ja muiden alkoholittomien juontia. Alkuvaiheessa oli riskinä yhden päihderiippuvuuden vaihtuminen toiseen kun tuli yrtin pössyttely joksikin aikaa tilalle. Keinolla millä hyvänsä piti saada ajatukset irti alkoholista. Not good, vaan silloin hätä ei lukenut lakia.

Sepä oikeestaan vaihtuikin sitten liikuntaan. Runsaaseen liikuntaan. Salille pari kertaa viikossa, kunto- ja potkunyrkkeilyä pari kolmekertaa viikossa ja fillaroinnit siihen päälle. Ruokavalion korjaaminen tuli samoihin aikoihin, aloin innostua kokeileen mihin äijästä vielä on kun peilistä katsoi ihan eri tyyppi kuin aiemmin.

Onhan se riippuvuus tietysti se älytön urheileminenkin, vaan oli siinä tilanteessa sekä tarpeen että hyväksyttävämpää kuin varsinaiset päihteet. Tupakat olin tumpannut jo aiemmin. Pari kertaa on myöhemmin revennyt viikon, kuukauden pari, enää ei sätkä suupielessä käryä.

Läheisten tuki. Kun on niitä oikeita kunnon kavereita jotka ymmärtää että olen asian kanssa tosissaan. Oikeat kaverit on niitä jotka haluaa olla tukena eikä ala ihmettelemään että "miiitä, ootko tullu uskoon vai mikä on, hei mä voin tarjota vaikka.." Tämäntapaistakin kuuli joskus.

Juominen väheni vähenemistään, viimenen humalahakuinen kerta oli silloisen työpaikan pikkujoulut. Seuraavana aamuna viimeinen krapula. Ei tuntunut enää yhtään sen arvoiselta kuin nuorena, eikä kävässyt mielessäkään alkaa korjaamaan uudella kännillä. Tuntui että korkein este oli ylitetty.

Viimeinen niitti oli hyvän läheisen kaverin ennenaikainen poislähtö alkoholista johtuen. Pidän omaa korkin kiinni kiertämistä - metrin jatkovarren kanssa - ikäänkuin in memoriam -juttuna hänelle.
Oluen mausta tykkään kyllä edelleen ja onneksi alkoholittomia on kauppoihin tullut runsaasti. Lounaalla jos käyn jossain niin palanpainikkeeksi kotikaljaa otan. That's it.

Toivon että tämä vastasi kysymykseesi.

 

[maken veivi jr.]

@Volframikarbidi vastasi hyvin. Vahvistaa vaan sitä, että se motivaatio muutokseen lähtee aina ihmisestä itsestään. Hienoa kuulla ja osanotot kaverisi puolesta.

Itselläkin tiettyä alttiutta addiktiokäytökseen on vaikka alkoholin osalta se ei koskaan ole riippuvuudeksi mennyt.

Sen olen oppinut, että sen saman tunteen korvaaminen jollain toisella (hyvällä asialla) on yksi keino ja itsellä se on kanssa aina ollut liikunta.

 

[godspeed]

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille!

Aina on jotain mitä odottaa. Minulle perjantai ja sen odottaminen on muodostunut viime kuukausina tällaiseksi henkireiäksi, jossa vähän aina palaan menneisyyteen, mutta haikailematta liikaa. Muistan lapsuudesta, että tätä päivää aina odotettiin, kun sai herkkuja, pääsi saunaan ja sitten telkkarista tuli Arnoldin Predator tai vaikkapa Syltyn Rambo. Mitä muuta voi ihminen toivoa?

Muistan nuoresta aikuisuudesta sitten vastaavasti sen, että koulun/duunin jälkeen haettiin kaljaa laatikkokaupalla ja sitten alettiin ryyppään ja lopulta iltamyöhästä mentiin baariin. Känni päällä pilkkuun asti. Ei mitään muuta kuin vaan se, että sai juoda ja humaltua. Ja kyllähän se sitten aika pian alkoi maistua enemmänkin.

Nykyään odotan perjantaita, jolloin tarkoitus on vain rauhoittua ja koettaa löytää mielihyvää yksinkertaisista ja pienistäkin asioista. Jos ennen vaadittiin hirvittävästi kaikenlaista sosiaalista rellestystä ja tavallaan piti tapahtua kokoajan jotain, niin ehkä sitä on tullut jo vanhaksi, kun elämänkäsitykseni mukaan se pienikin onnellisuuden tuntu on tehty siitä, että mitään ei tarvitse säätää missään. Isossa kuvassa on tietysti aina hankaluuksia, mutta niinhän niitä aina on, eikä se välttämättä muutu koskaan miksikään.

Ainahan se yksi tai kaksi kylmää juomaa maistuisi päivän päätteeksi, mutta kun on suuri riski, että tulee vaan isompi jano, niin ei maksa vaivaa. Ei haittaa vaikka pitäisi todeta sama useamminkin. Historiaa vasten kun peilaa, niin ei voi alkaa valehtelemaan itselleen. Kyllä se on minun osaltani ohi.

 

[Nahkasohva]

Historiaa vasten kun peilaa, niin ei voi alkaa valehtelemaan itselleen. Kyllä se on minun osaltani ohi.

Tämä on tärkeä huomio. Omalta osaltani juomattomuudessa yksi parhaista puolista on se, ettei enää tarvitse valehdella itselleen. Toinen asia, josta nautin joka päivä, on se, ettei aamuisin ole minkäänlaista krapulaa, ei henkistä eikä fyysistä. On todella vapauttavaa aamuisin todeta, että tästä päivästä tulee parhaimmillaan tosi hyvä ja huonoimmillaankin ihan siedettävä. Ennen näin ei ollut.

 

[godspeed]

Tämä on tärkeä huomio. Omalta osaltani juomattomuudessa yksi parhaista puolista on se, ettei enää tarvitse valehdella itselleen. Toinen asia, josta nautin joka päivä, on se, ettei aamuisin ole minkäänlaista krapulaa, ei henkistä eikä fyysistä. On todella vapauttavaa aamuisin todeta, että tästä päivästä tulee parhaimmillaan tosi hyvä ja huonoimmillaankin ihan siedettävä. Ennen näin ei ollut.

Jeps, kaikki nämä huomattu ja itseä huojentaa aina mennä nukkumaan ilman että on sekoiltu jotain ja saa herätä selvinpäin. Kaksi hienoa olotilaa.

Itse ajattelen aika paljon myös aivojen toiminnan kautta ja on tietysti myös vapauttavaa ollut saada ymmärtää, että aivot pärjäävät ihan hyvin ilman alkoholiakin. Ne heräävät lentoon, vaikka ei oltaisi tankattukaan mitään. Miksi siis juoda, kun toisin sanoen me saamme samat mielihyvähormonit hyrräämään muillakin konstein kuin dokaamalla. Alkoholi on vaan jotenkin valikoitunut, varmaan edelleen myös aikuisilla sen tietynlaisen vaarallisuuden vuoksi, meidän ihmisten pääkeinoksi sekoittaa pää. Viinassa on jotain sellaista ikuista vuosituhansia kestänyttä hohtoa, mikä on myös yllättävää ollut huomata.

Tosin ennen vanhaan dokattiin myös siksi, ettei ollut muutakaan. Nykyään on ehkä enemmän virikkeitä ja korvaavaa tekemistä. Mielestäni eipä sitä viinaakaan siis oikeastaan tarvitse mihinkään, ei aina edes siihen iloon. Tai mihinkään muuhunkaan niistä miljoonista tunteista, joita ihmisellä on ja joita pitäisi boostata aina jostain syystä. Ihminen ei jotenkin osaa tyytyä mihinkään. Positiivinen eli periaatteessa edes mikään haitaton tapakaan ei pidemmän päälle ole haitaton, jos se muuttuu sellaiseksi, että ilman ei voi olla. Se muuttuu silloin haitalliseksi, kun tekeminen päivän mittaan perustuu vaan siihen, että annos tai useampi on saatava.

Jatkoaikakin tarjoaa annoksia. Mutta kyllä minä tämänkin ennen pitkää katki saan. Yleensä addiktiot minulla vaan sitten jäävät ikään kuin itsestään, mitta tulee täyteen tai mitä ikinä, mutta usein kaikki putket menee poikki jossain vaiheessa :)

 

[godspeed]

Tänään on perjantai ja samalla itselläni nykyisin melkein uskonnollismielisen rauhoittumisen aika illanviettoon. Palvon perjantaita ja viikonloppua, ja minusta tulee kovin lapsenmielinen näinä aikoina. Sen varmaan olette huomanneetkin. Tästä syystä minulle on kovin tärkeää, että muilla olisi samalla tavalla, ja vaikka sitten olisikin sitä ongelmaa sen alkoholin kanssa, niin toivon, että silloinkin viikonloppua voisi viettää myös rauhoittuen.

Olen huomannut, että sellainen sättiminen ja arvosteleminen ei ole oikea tie, jos ihminen tietää missä mennään. Ei häntä tarvitse opastaa kädestä pitäen, eikä usein voikaan. Kaikilla meillä on kuitenkin olemassa päivä tai päiviä, kun asiat ovat paremmin riippumatta tilanteesta. Joskus joku näistä päivistä on (putken) viimeinen, mutta oman kokemukseni mukaan sitä ei aina voi tietää. Tarkoitan tilannetta, jossa viikon, parin, tai kuukauden päästä vaan huomaa, että olenpas juonut nyt vähän tai en ollenkaan. Niin voi käydä ja asiaan havahtua. Noin minulla on usein käynyt. Toki tällaista kypsynyttä päätöstä tai tilannetta varten pitää tehdä aivojumppaa jonkin verran ja vähän kuin varkain, jotta se on mahdollista. Kauanko pitää jumpata? En tiedä. Onko se helppoa vai vaikeaa? Siihenkään en osaa sanoa, mutta mahdollista se on.

Näillä saatesanoilla toivottavasti parempaa perjantaita ja viikonloppua kaikille!

 

[WildThing]

Meikä tarvis varmaan apuja, mutta enää sitä ei voi pyytää. Ajokortti lähtis ja sitten myös työt. Vaikka oon alkoholisti niin en ole ikinä ajanut kännissä autoa. Se nyt sentään on sellainen asia, ettei muiden turvallisuutta vaaranneta oman ongelman vuoksi. Onneksi tässä ei vielä olla niin pahassa jamassa, kuin joskus aiemmin. Tänään yritän lyödä korkin kiinni. Varmaan se Minnesotahoito on nyt sitten syytä käydä, että tämä pelleily loppuu. Harmittaa oma heikkous, mutta rehellinen pitää olla itselle.

 

[WildThing]

"Rehellinen pitää olla itselle" Oisinkin..

 

[Spire]

Meikä tarvis varmaan apuja, mutta enää sitä ei voi pyytää. Ajokortti lähtis ja sitten myös työt. Vaikka oon alkoholisti niin en ole ikinä ajanut kännissä autoa. Se nyt sentään on sellainen asia, ettei muiden turvallisuutta vaaranneta oman ongelman vuoksi. Onneksi tässä ei vielä olla niin pahassa jamassa, kuin joskus aiemmin. Tänään yritän lyödä korkin kiinni. Varmaan se Minnesotahoito on nyt sitten syytä käydä, että tämä pelleily loppuu. Harmittaa oma heikkous, mutta rehellinen pitää olla itselle.

Miten se ajokortti sitten lähtisi apua pyytämällä? Ei kai sitä oteta jos et jää kiinni ajamisesta silloin kun alkoholia vielä hengitysilmasta tai verestä löytyy.

 

[WildThing]

Miten se ajokortti sitten lähtisi apua pyytämällä? Ei kai sitä oteta jos et jää kiinni ajamisesta silloin kun alkoholia vielä hengitysilmasta tai verestä löytyy.

Lääkäri näin minulle kertoi viime maaliskuussa, kun menin katkolle.

 

[Scatter]

Varmaan se Minnesotahoito on nyt sitten syytä käydä, että tämä pelleily loppuu. Harmittaa oma heikkous, mutta rehellinen pitää olla itselle.

Tässä mielestäni on se ydin. Itse löysin riippuvuuksiin hoidon Minnesotasta ja avain onnistumiseen oli juuri tuo rehellisyys. Ja sen rehellisyyden nimenomaan oppi itsetutkiskelun kautta kyseisessä hoidossa. Ehdoton suositus mennä tuonne.

 

[WildThing]

Tässä mielestäni on se ydin. Itse löysin riippuvuuksiin hoidon Minnesotasta ja avain onnistumiseen oli juuri tuo rehellisyys. Ja sen rehellisyyden nimenomaan oppi itsetutkiskelun kautta kyseisessä hoidossa. Ehdoton suositus mennä tuonne.

Hyvä tyyppi täältä mulle suositteli tuota minnehoitoa. Säästin ja uskottelin, että toivun ilman. Aika pitkään pärjäsin ilman. Ulkomailla kokeilin uutta terapiamuotoa ja sen jälkeen kuvittelin, että homma on hallussa. Ei ollut. Siitä ei ollut mitään apua.

 

[Scatter]

Hyvä tyyppi täältä mulle suositteli tuota minnehoitoa. Säästin ja uskottelin, että toivun ilman. Aika pitkään pärjäsin ilman. Ulkomailla kokeilin uutta terapiamuotoa ja sen jälkeen kuvittelin, että homma on hallussa. Ei ollut. Siitä ei ollut mitään apua.

Kaikki me addiktit uskotaan että toivutaan ilman. Totuus on lähes aina toinen.

Mikään hoitomuoto ei toimi jos ei ole omaa aitoa tahtoa muuttua, ja rehellisyyttä ensisijaisesti itselle ja sittemmin myös yhtä tärkeänä muille.

Painosanat omalle tahdolle ja rehellisyydelle vielä toistamiseen.

 

[adolf]

Näkyisi vähän niin olevan, että monesti tie tuo tuohon rehellisyyteen ja omaan tahtoon kulkee kärsimyksen kautta. Pitää kärsiä tarpeeksi paljon niistä seurauksista, että mitä siitä seuraa jos sen addiktion edessä ei suostu tuohon kaikkeen.

Hyvin harvassa taitavat esimerkiksi semmoiset raitistuneet alkoholistit olla, jotka ovat saaneet kipinän raitistumiseen siinä vaiheessa, kun juominen vielä on ollut hauskaa.

Juominen kun jäi, niin sen jälkeen pystyi alkaa tekemään jotain sille varsinaiselle ongelmalle. Näin se on kohdallani ollut.

 

[Vanden Plas]

Meikä tarvis varmaan apuja, mutta enää sitä ei voi pyytää. Ajokortti lähtis ja sitten myös työt. Vaikka oon alkoholisti niin en ole ikinä ajanut kännissä autoa. Se nyt sentään on sellainen asia, ettei muiden turvallisuutta vaaranneta oman ongelman vuoksi. Onneksi tässä ei vielä olla niin pahassa jamassa, kuin joskus aiemmin. Tänään yritän lyödä korkin kiinni. Varmaan se Minnesotahoito on nyt sitten syytä käydä, että tämä pelleily loppuu. Harmittaa oma heikkous, mutta rehellinen pitää olla itselle.

Aina voi pyytää apua. Siinä vaiheessa kun on tosissaan sen muutoksen kanssa, niin sellaisetkin tahot, joiden kuvitteli jättäneen, saattavat hyvinkin olla paikalla in the time of need.

Mä olen itse mennyt pohjan kautta tässä viimeisen vuoden aikana. Kaikki meni, työpaikka, auto, kämppä, ihmissuhteet. Silti jotkut jaksoi uskoa että mä pystyn parempaan (vaikka itse en siihen todellakaan uskonut), ja auttoivat uuden alkuun.

Jos ja kun sulle sitä pelastusrengasta tarjotaan, tartu siihen.