Matkalla alkoholismiin?

[MHPeg]

Tissuttelusta pitävänä kahden lapsen isänä, viimeaikainen tuplapukkien löytäminen ruokakauppojen hyllyiltä alkaa kostautumaan. Takana viikko syyslomaa perheen kesken lapissa ja vaikea on muuta juomaa hyllystä löytää. Orjallisena kolmosen tissuttelijana, muutama pukki tekee jo höpönassea, mutta niiden jälkeen katkaiseminen on valitettavan hankalaa ja jääkaapin hyllyt huutavat täytettä.

En muista vastaavia "ongelmia" viimeisen vuosikymmenen takaa. Täytynee tämä teksti tallentaa kirjainmerkkeihin ja palata freesimpään elämään takaisin.

Vahvempien tulo ruokakauppoihin ei tälle miehelle ainakaan näin lyhyellä otannalla ole tehnyt hyvää.

 

[opelix]

Vahvempien tulo ruokakauppoihin ei tälle miehelle ainakaan näin lyhyellä otannalla ole tehnyt hyvää

Tämä on tätä että eksyinkö väärään ketjuun. En tietenkään. Itselläni lievästi sama havainto.

Aina jos käy asia mielessä niin todennäköisesti ollaan oikealla asialla.

Oma juominen on hyvinkin riskirajoissa mutta kun tätä ketjua seuraan ja kommentoin voi hyvinkin olla että kannattaa tarkasti asiaa miettiä.

 

[adolf]

Nuo on ihan hyviä hommia, jos joku herää huomaamaan vaikka nyt sitten tätä ketjua lukiessaan, että homma alkaa lipsumaan.

Henkilökohtaisesti kun mietin taaksepäin, niin asia on minulle niin pläkäselvä, että kohdallani kyse oli nimenomaan päihderiippuvuudesta. Ja minun oli syytä pyristellä alkoholista kokonaan irti. Kyse ei ollut mistään kevyestä jutusta, vaan oikeasti todella vakavasta asiasta, joka olisi jatkuessaan tuhonnut koko elämäni.

Onnekas olen, että kohdallani kävi näin, jotta se touhu stoppasi jo hyvin nuorena. Ja että nykyään tajuan sen kuvion juonen.

 

[opelix]

Henkilökohtaisesti kun mietin taaksepäin, niin asia on minulle niin pläkäselvä, että kohdallani kyse oli nimenomaan päihderiippuvuudesta. Ja minun oli syytä pyristellä alkoholista kokonaan irti

Jokin riippuvuusgeeni itseltäni ilmeisesti kumminkin puuttuu kun aina on ollut sellainen olo kropassa joidenkin kekkereiden jälkeen että onneksi ei tarvitse ottaa, aivan liian kovaa hommaa ammatiksi ja ihmetellyt kovasti miten joku pystyy päivittäin juoda. Toki sitten työviikon jälkeen ensipuraisu taas hyvältä tuntuu. Mutta sellaista fyysistä riippuvuutta en ole tunnistanut toisin kuin nikotiinin kanssa, siinä se suuri piru vasta onkin. Onneksi ei sentään ole samankaltainen vaikutuksiltaan joten ei elämänmenoon samalla tavalla vaikuta.

 

[adolf]

Jokin riippuvuusgeeni itseltäni ilmeisesti kumminkin puuttuu kun aina on ollut sellainen olo kropassa joidenkin kekkereiden jälkeen että onneksi ei tarvitse ottaa

Jees, kyllä se kokemus asiasta näin entisen päihderiippuvaisen silmin on kovasti toisenlainen. Oikeastaan juuri ihan täysin päinvastainen. Siitä on nyt jo paljon aikaa kulunut, kun vielä dokasin, enkä enää ihan täysin muista että mitä olen vaikka jonain krapula-aamuina ajatellut, mutta kyllä ne minulla monesti oli todennäköisesti juuri niin päin, että on suuri harmi kun ei enää voi ottaa.

Sitä päihderiippuvuutta voisi kuvata vähän sillä tavalla, että sitä rakastuu aivan silmittömästi siihen päihteeseen. Ja kun ihminen rakastuu vaikka johonkin toiseen ihmiseen, niin ehkä sitä kautta voi ei-päihderiippuvainenkin ymmärtää sitä addiktiota. Se rakkauden kohde täyttää enemmän tai vähemmän koko elämän.

Sitä oli monesti tehnyt ja sanonut aivan uskomattoman surkeita ja hävettäviä asioita humalassa. Koko illan filmi poikki ja tämmöistä. Mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta siihen päihteen käyttöön, vaikka morkkikset olivat aivan käsittämättömiä. Seuraavana viikonloppuna sama kunto uudestaan. Sitä se on se päihderiippuvaisen elämä, kun siihen päihteen käyttöön ei vaan ole olemassa mitään kontrollia.

Mutta näin kun nyt asiaa jälkeenpäin tässä ajattelen, niin tämäkin kirjoittaminen esimerkiksi tähän ketjuun on minulle semmoista sisäistä keskustelua itseni kanssa, että luojankiitos sitä ei tarvitse enää tehdä. Siihen päihderiippuvuuteen nivoutui minulla tosi paljon kaikenlaisia asioita itseni kanssa, paljon pahoinvointia ja kaikenlaista skeidaa.

Niiden asioiden käsittelyn ja kohtaamisen kautta tähän elämään on alkanut tulemaan semmoista mielekkyyttä ja hyvinvointia, mihin mulla ei silloin dokausvuosina ollut minkäänlaista yhteyttä.