Matkalla alkoholismiin?

[opelix]

Vahvempien tulo ruokakauppoihin ei tälle miehelle ainakaan näin lyhyellä otannalla ole tehnyt hyvää

Tämä on tätä että eksyinkö väärään ketjuun. En tietenkään. Itselläni lievästi sama havainto.

Aina jos käy asia mielessä niin todennäköisesti ollaan oikealla asialla.

Oma juominen on hyvinkin riskirajoissa mutta kun tätä ketjua seuraan ja kommentoin voi hyvinkin olla että kannattaa tarkasti asiaa miettiä.

 

[adolf]

Nuo on ihan hyviä hommia, jos joku herää huomaamaan vaikka nyt sitten tätä ketjua lukiessaan, että homma alkaa lipsumaan.

Henkilökohtaisesti kun mietin taaksepäin, niin asia on minulle niin pläkäselvä, että kohdallani kyse oli nimenomaan päihderiippuvuudesta. Ja minun oli syytä pyristellä alkoholista kokonaan irti. Kyse ei ollut mistään kevyestä jutusta, vaan oikeasti todella vakavasta asiasta, joka olisi jatkuessaan tuhonnut koko elämäni.

Onnekas olen, että kohdallani kävi näin, jotta se touhu stoppasi jo hyvin nuorena. Ja että nykyään tajuan sen kuvion juonen.

 

[opelix]

Henkilökohtaisesti kun mietin taaksepäin, niin asia on minulle niin pläkäselvä, että kohdallani kyse oli nimenomaan päihderiippuvuudesta. Ja minun oli syytä pyristellä alkoholista kokonaan irti

Jokin riippuvuusgeeni itseltäni ilmeisesti kumminkin puuttuu kun aina on ollut sellainen olo kropassa joidenkin kekkereiden jälkeen että onneksi ei tarvitse ottaa, aivan liian kovaa hommaa ammatiksi ja ihmetellyt kovasti miten joku pystyy päivittäin juoda. Toki sitten työviikon jälkeen ensipuraisu taas hyvältä tuntuu. Mutta sellaista fyysistä riippuvuutta en ole tunnistanut toisin kuin nikotiinin kanssa, siinä se suuri piru vasta onkin. Onneksi ei sentään ole samankaltainen vaikutuksiltaan joten ei elämänmenoon samalla tavalla vaikuta.

 

[adolf]

Jokin riippuvuusgeeni itseltäni ilmeisesti kumminkin puuttuu kun aina on ollut sellainen olo kropassa joidenkin kekkereiden jälkeen että onneksi ei tarvitse ottaa

Jees, kyllä se kokemus asiasta näin entisen päihderiippuvaisen silmin on kovasti toisenlainen. Oikeastaan juuri ihan täysin päinvastainen. Siitä on nyt jo paljon aikaa kulunut, kun vielä dokasin, enkä enää ihan täysin muista että mitä olen vaikka jonain krapula-aamuina ajatellut, mutta kyllä ne minulla monesti oli todennäköisesti juuri niin päin, että on suuri harmi kun ei enää voi ottaa.

Sitä päihderiippuvuutta voisi kuvata vähän sillä tavalla, että sitä rakastuu aivan silmittömästi siihen päihteeseen. Ja kun ihminen rakastuu vaikka johonkin toiseen ihmiseen, niin ehkä sitä kautta voi ei-päihderiippuvainenkin ymmärtää sitä addiktiota. Se rakkauden kohde täyttää enemmän tai vähemmän koko elämän.

Sitä oli monesti tehnyt ja sanonut aivan uskomattoman surkeita ja hävettäviä asioita humalassa. Koko illan filmi poikki ja tämmöistä. Mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta siihen päihteen käyttöön, vaikka morkkikset olivat aivan käsittämättömiä. Seuraavana viikonloppuna sama kunto uudestaan. Sitä se on se päihderiippuvaisen elämä, kun siihen päihteen käyttöön ei vaan ole olemassa mitään kontrollia.

Mutta näin kun nyt asiaa jälkeenpäin tässä ajattelen, niin tämäkin kirjoittaminen esimerkiksi tähän ketjuun on minulle semmoista sisäistä keskustelua itseni kanssa, että luojankiitos sitä ei tarvitse enää tehdä. Siihen päihderiippuvuuteen nivoutui minulla tosi paljon kaikenlaisia asioita itseni kanssa, paljon pahoinvointia ja kaikenlaista skeidaa.

Niiden asioiden käsittelyn ja kohtaamisen kautta tähän elämään on alkanut tulemaan semmoista mielekkyyttä ja hyvinvointia, mihin mulla ei silloin dokausvuosina ollut minkäänlaista yhteyttä.

 

[godspeed]

Jotenkin nämä viikot vaan kuluvat ihan itsekseen. Pää on hyvällä tavalla tyhjä siinä mielessä, että siellä möyryää ihan muut pirut kuin viinapirut, mikä on aina tietysti parempi vaihtoehto, jos valita saa.

Ehkä minulla se, että laitoin vuoden tavoitteeksi oli periaatteessa liian raju, mutta kun sen sitten viimein saavutti, niin apina lensi aika pitkälle selästä. Monessa yhteydessä olen kuitenkin jotain sen suuntaista saanut tuumata, että pitää edetä hetki kerrallaan, niin taakka ei ole koskaan kertarysäyksellä liian suuri. Ei sitä elämää muutenkaan ahmimalla ahmita, sehän on ihan mahdottomuus, jos ajassakin mitataan. Himoja tulee ja menee, mutta se on aina hyvä huomata, että jossain vaiheessa nekin lakkaavat. Se ei ole mikään mahdottomuus. Paremmat ajat odottavat kyllä aina edessäpäin.

Toivotan oikein oikein oikein hyvää viikonloppua kaikille!

 

[Nahkasohva]

Päivitetäänpä tilannetta, kun edellisestä päivityksestä on vierähtänyt kohta vuosi:

Reilu vuosi sitten lopetin aivan kohtuuttomaksi ajautuneen alkoholinkäyttöni. Tuolloin siis väkeviä kului päivittäin ihan kiitettäviä määriä, muttei kuitenkaan niin, etten olisi velvollisuuksistani selviytynyt. Sen verran hälyttäväksi kuitenkin tilanteen tajusin, ettei varsinaisiin mokailuihinkaan olisi enää pitkä matka ollut.

Narautin siis korkin kiinni ja päätin ottaa elämälleni siltä osin uuden suunnan. Lyhyesti sanottuna se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä, enkä ole sitä hetkeäkään katunut.

Puoli vuotta olin täysin ilman alkoholia, minkä jälkeen siirryin "korkeintaan yksi viinilasi viikossa ruoan kanssa" -linjalle. Se linja on myös pitänyt, eikä vähäinen alkoholin nauttiminen ole johtanut "oikeaan ryyppäämiseen". Varmaankin syynä on se, etten koskaan ole ollut mikään viinin tai muiden mietojen juomien lipittäjä vaan raa'an viinan juoja. Väkevistä olen siis pysytellyt tiukasti erossa ja aion myös loppuelämän ajan pysytellä.

Lisättäköön myös, ettei "korkeintaan yksi viinilasi viikossa" ole tarkoittanut, että joisin sen joka viikko. En edes muista, milloin viimeksi join viinilasillisen. Saattoi olla viime kuussa – tai sitä edellisessä. Jonkinlaisena optiona siis sitä olen lähinnä pitänyt.

 

[godspeed]

Katselin tuossa kaupassa, että kalliiksi tulisi juopottelu, jos ei kaljaa joisi. On tuo alkoholi niin suolaisen hintaista jo tällä hetkellä, että en oikein tiedä kenellä sellaiseen ammattimaiseen juomiseen olisi edes varaa, ellei tosiaan olisi lähes täysin kaljalinjalla. Join itse loppuvaiheessa pääasiassa enää siideriä/hard seltzeriä ja olihan se melkoista rahan ja järjen tuhlausta, joten siihen oli hyvä lopettaa. Toisaalta kun omia aikojakin muistelee, niin juoppo löytää kyllä aina rahaa siihen juomiseen, jos sikseen tulee, sillä se on tällainen luonnonlaki. Vähän kuin tupakkaakin ne ihmiset edelleen ostaa, vaikka se maksaa kympin aski. Onneksi näistä kummastakin hullunmyllyistä on kuivilla...

Hyvää viikonloppua kaikille, oli lasissa sitten mitä tahansa!

 

[Wizzö]

Toisaalta kun omia aikojakin muistelee, niin juoppo löytää kyllä aina rahaa siihen juomiseen, jos sikseen tulee, sillä se on tällainen luonnonlaki.

Totta, vaikkei jääkaapissa olisi muuta kuin valo ja ruokaakin voisi ostaa niin kyllä laatikollinen kaljaa nälän pitää poissa. Myös syytä juomiseen ei tarvitse kauan miettiä, jos vituttaa, jos on kaikki hyvin, jos vaikkapa kaveria vituttaa tai ihan mitä tahansa.

Röökin polttamisen lopetin kyllä hyvään aikaan kun tänään oli jossain uutisissa että näitten uusien verojen noston jälkeen aski maksaa suunnilleen 13€, herra mun aikani ties!

 

[Nahkasohva]

Röökin polttamisen lopetin kyllä hyvään aikaan kun tänään oli jossain uutisissa että näitten uusien verojen noston jälkeen aski maksaa suunnilleen 13€, herra mun aikani ties!

Onpahan hinta kohdallaan. Kun itse lopetin syksyllä 2011, punainen L&M maksoi 4,40 € askilta, ja sekin tuntui tosi kovalta hinnalta.

 

[godspeed]

Raittiusseuran säännöt

Klikkaa itsesi Riemurasian villiin maailmaan!

riemurasia.fi

Tässäpä vasta säännöt :D

 

[Rod Weary]

viimeaikainen tuplapukkien löytäminen ruokakauppojen hyllyiltä alkaa kostautumaan

Mulla ei varsinaisesti ole asiaa tähän ketjuun, mutta tähän kohtaan heitän välikommentin. Mun olutharrastuksen riittävä parannus oli tuo edellinen uudistus. Nämä vahvat oluet ovat edelleen jääneet mulla hyllyyn, kun ei vain kiinnosta juoda yli 5,5-volttisia. Ruokajuomaksi viikonloppuna keppanavahvuista, herkutteluun joku IPA. Pukit eivät ole vaan mun juttu, tuplista puhumattakaan.

Poikkeuksen muodostaa joulun lähestyminen, jolloin haetaan A-marketista muutama Koffin Portteri. Niitä menee taas sitten se yksi per ilta.

 

[godspeed]

Minusta on tullut erinomaisen iloinen seuralainen alkoholiostoksille. Käytiin alkossakin perjantain kunniaksi ja ilman minkäänlaista juomahalua kiertelin siinä muijan perässä ja katselin mielenkiinnolla, että kaikenlaista lirua sitä myydään, millä ihminen voi myrkyttää itseään. Tämä sanottuna kaikella kunnioituksella alkoholin nauttijoita kohtaan. Hän osti sellaisen pienen salmiakkikossupullon ja varovaisesti voisi ajatella, että sellaisen minäkin voisin nauttia...

Se on mentaliteetti siis tällä hetkellä, että tavallaan voisi, ehkä voisi, voisi jopa, mitä näitä jahkaavia sanoja onkaan, mutta kyllä se hirvittävän pitkän matkan takana on. Masennus suojelee minua nyt, ei tee siksi oikeasti ja aidosti mieli juoda. Masennuksesta parantuminen pitää minua tällä hetkellä pinnalla. Ja ehkä myös siellä Jesse ja Julle pilven reunalla istuen katsovat alas, että herra siunaa älä enää koskaan edes leikilläsi ajattele mitään juomishommia.

Ja sitten vanha gubbe käveli ohitse ja otti sen perinteisen viinapullon siitä varmoin ottein käteensä ja marssi kassalle. Mahtaako noin vanhalla mennä hattuun jo aika kovasti, toki minä en tässäkään kohtaa muuta kuin ihmettele sitä, että miten vanha jaksaa... hah. Minä sain oikeastaan jo hyvin nuorena putken poikki ja sain sen poikki ennen kuin sitä ei olisi kenties enää saatu. Toki minä myös ryhdyin seurustelemaan ja sekin auttoi asiaa. Yksin on niin paljon helpompi dokata. Olen erittäin tyytyväinen sinällään tilanteeseen jatkuvista hankaloista elämäntilallisista asioista huolimatta, ja vaikka tulevaa ei sovi pelätä, niin siihen saa varautua.

Nämä viikonlopputoivotukset vähän paisuivat, mutta kun sisimmässään tuntee olevansa erossa, niin se tuo rauhaa sieluun. Eli hyvät viikonloput kaikille niillekin, jotka "vanhan guben" vanavedessä nauttivat esimerkiksi Koskisen korvalääkettä, mutta tekevät sen sivistyneesti riehumatta ja rellestämättä!

 

[Vanden Plas]

Mä kirjoittelin tänne tuossa aiemmin. Sanoin että asiat lähtisi oikenemaan. Noh, näinhän ei sitten lopunperin käynyt lainkaan.

Vedin koko värisuoran. Lähti muija, auto, duuni ja lopulta kämppä. Nyt on olevinaan uusi alku uudessa kaupungissa, ja ei tahdo silti ns. lähteä.

Tahtoisin vaan sanoa teille, jotka saman asian kanssa painitte, ottakaa se apu vastaan jos sitä on tarjolla. Oma halu ja tahto ei vaan aina riitä.

Se denialismi on todella voimakas, se oli - ja edelleen on - myös mulla.

 

[godspeed]

Tahtoisin vaan sanoa teille, jotka saman asian kanssa painitte, ottakaa se apu vastaan jos sitä on tarjolla. Oma halu ja tahto ei vaan aina riitä.

Se denialismi on todella voimakas, se oli - ja edelleen on - myös mulla.

Mielestäni aika moninainen juttu, jos sitä ajattelee laajemmin. Useimmat osaavat kyllä mielessään myöntää tosiasiat ja vaikeudet ja niiden vakavuuden, mutta ääneen sanominen on hankalaa, koska muiden mielipiteet ja näkemykset saavat niin suuren painoarvon. Silloin rakennellaan juomamyönteistä maailmaa siihen tueksi tai kielletään joissain - ei kaikissa - yhteyksissä ongelman olemassaolo. Taustalla on kuitenkin vain silkkaa pelkoa myöntää muille, koska heti tuomitaan. Lopulta alkoholistia on ristiriitaisesti vuoroin paapomassa ja vuoroin syyllistämässä pian koko lähipiiri tai jos ei sieltä kukaan, niin sitten joku "hoitohenkilökuntaan" kuuluva.

Ehkä ihan jokaiselle ei asiasta tarvitse välttämättä aina puhuakaan, koska lopulta alkoholismi on aika intiimi asia. Se on intiimimpi kuin usein verrattu syöpä, koska esimerkiksi syöpää ei yleisesti mielletä itseaiheutetuksi. Syöpää ei voi kaataa kurkusta alas, mutta viinaa voi. Vaikka viinakin voi aiheuttaa myös sitä syöpää. Tämähän on tällainen loputon kehä kuka viisastelee parhaiten ja sanoo hienoiten mikä on sairaus ja mikä ei, ja kuka heikkouttaan juo ja kuka vahvuuttaan pääsee eroon. Helvetin väsynyt olen tähän syyllistävään nykykulttuuriin, vaikka siinä on myös väistämättä hyviä piirteitä ja tiettyä positiivista tiedostavuutta ja joskus jopa asiat etenevät ihan keskusteluksi asti.

Minä kutsun itseäni ja muita juopoiksi, koska juoppoja "ne" olivat olleet aina minun lapsuudessanikin. Siinä on parempi kaiku, eikä aina pidä pelkästään ruoskia itseään kaikesta, varsinkaan jos pyrkii asioitaan selvittämään. Ei tarvitse ruoskia, vaikka tulisi lunta tupaan rajustikin. Joskus elämässään ehtii tuhota enemmän kuin tarpeeksi, kunnes pohjakosketus on saavutettu ja voi myöntää ainakin itselleen, että tilanteen on muututtava ja mielellään lopulllisesti. Jos osaa myöntää itselleen, niin ollaan jo mielestäni aika hyvillä vesillä. Kaikkien ei toki tarvitse tietää ja heidän tietoudestaan ei tarvitse ottaa lisätaakkaa itselleen.

Kyllähän ne fiksuimmat lähipiiristäkin ymmärtävät ja näkevät sen, että runsas alkoholinkäyttö ei ole enää yhtä hyväksyttävää kuin meitä edeltävien märkien sukupolvien aikaan tai vaikkapa satoja vuosia sitten, kun kaikki joi ja kokoajan ja alkoholikuolleisuuskin oli varmasti melkoisen suurta. Olemme juoppojen jälkeläisiä aika moni suku ja sieltä ne geenitkin kulkeutuvat, mitä ei sopisi unohdettavan.

Se on periaatteessa ihan mielenkiintoista toisaalta nyt juomisen lopettaneena juoppona seurata tätä ihmisten meininkiä yleisellä tasolla, kun itse ei enää ota osaa, eikä asia sinällään kosketa. Tapellaanko alkoholin vaaroja vastaan hamaan asti, pyöritäänkö edelleen tällaisessa mielipiteiden välimaastossa vai onko muutaman vuosikymmenen päästä koko aine taas kerran pannassa. No, ehkei pannassa sentään. Kyllähän sitä viinaa on saatava kun kerran sen makuun pääsee :)

 

[godspeed]

Perjantai ja viikon paras (?) päivä. Vai onko muiden mielestä lauantai parempi? Kumpana vedetään enemmän kaljaa ja viinaa? :D

Minulla on tällä hetkellä hyvin levollinen olo melkoisen raskaan viikon jälkeen. Pidän viikonloppuja edelleen arvossaan, eikä ole tarvinut oikeastaan edes varsinaisesti opetella mitään uutta vanhan tilalle. Hyvää ruokaa, olemista, urheilua, elokuvia, musiikkia, saunomista ja mitäs muuta.

Juoppona taasen juo kaiken aikaa niin päivillä ei ole väliä, juomattomana jokaisella päivällä on oma merkityksensä elämässä. Tuo on ollut mielenkiintoista huomata, että saa ihan itse päättää mitä tekee päivittäin ilman pakollista tarvetta suorittaa jotain juttuja kuten juomista. Viinapiru on sellainen, ettei ihmisellä ole mitään itsenäisyyttä toimissaan. On kuin jokin toinen taho tai toinen ihminen oman itsen sisällä ohjailisi sitä tekemistä. On sellaista identiteettivikaa. Kuin olisi jotenkin ohjelmoitu robotti, joka vaan kumoaa ja kumoaa ja kumoaa sitä juomaa. Eikä se koskaan lopu. Stressikään ei lopu.

Pakonomaisuus pois ja maailma aukeaa. Luulen, että osa juo siksi, kun paetaan sitä pakonomaisuutta mitä arki on. Jos se pakko selviytyä keinolla millä hyvänsä otetaan pois, samalla periaatteessa lakkaa tarve juodakin. Tämä on myös ollut sellainen herättävä asia huomata. Toki tälle ongelmalle on vaikea tehdä mitään, koska yhteiskuntamme on pakottanut/pakottaa vähäjärkisemmätkin yksilöt kuten minut tekemään kaikenlaista mihin he eivät sovellu. Kaikenlainen tällainen sekava tekeminen ja sopeutumisen hankaluus elämässä johtaa pian yksinäisyyteen ja yksinäisyys johtaa juomiseen. Tämä näin yksinkertaistettuna, eikä minään vittuiluna niitä kohtaan, joilla on nytkin mahdollisesti känni päällä.

Mutta ei hätää. Minä en näissä asioissa usein vittuile, vaikka pidän käyttää myös huumoria mukana jutuissani. Mikään ei ole niin vakavaa tässä asiassa, etteikö jollain tavalla voisi avittaa asiaa myös vitsailemalla.

Hyvää viikonloppua siis kaikille ja muistetaan, että mikään ei myöskään ole niin perseestä, etteikö siitä voisi selvitä ennen pitkää!

 

[Volframikarbidi]

Tuli just 5 vuotta täyteen korkki kiinni.

Enpä ois aikanaan uskonut, sen verran normisettiä oli kaljan tissuttelu joka viikonloppu eikä aina riittänytkään, kunnon krapulassa/vähän kännissä tuli pari kertaa töihinkin mentyä. Myönnän että kerran jopa moottoriajoneuvolla.

Ja töissäkäymisellähän sitä osittain itselleen vakuutteli että "en minä ole alkoholisti, minähän käyn töissä" ja läpi meni omatunnolle. Perusteeksi juomiselle riitti vaikka lätkämatsi radiosta kuunneltuna. Voihan sitä nyt pari ottaa, 12-pakki on pari, hehheh, jää loput aamuksi.. Ei tainnu kertaakaan jäädä. Kesken loppui useemmankin kerran kyllä. Ja eiku kolikoita kasaan ja lähiräkälään. Aamulla töihin, enhän sentään mikään alkoholisti ole.

On se viinapiru sellanen parasiitti ja entiteetti että pyrkii kyllä ottamaan isäntäeliön valtaansa hyvinkin tehokkailla ja kieroilla keinoilla säilyttääkseen olemassaolonsa. Supattelee mieleen jos jonkinlaisia tekosyitä juomiselle. Iltakalja, saunakalja, jokukalja, kaljakalja, voi sitä ruoan kanssa yhden, pari kolme, ei tippa tapa, hyvästi selvä päivä, onksulla huomenna mitään, ihan normipäivä, kuus jallukolaa ja muita hauskoja Kummeli ym. sitaatteja..

Iso peukku niille joilla alkoholinkäyttö pysyy tosiaan kohtuudessa, itselläni ei pysynyt joten nollatoleranssi oli ainoa hyväksyttävä vaihtoehto kohdallani.

Ja isosti voimia niille joilla taistelu käynnissä älynpoistoainetta vastaan. Tsemppiä ihan oikeesti.

 

[maken veivi jr.]

itselläni ei pysynyt joten nollatoleranssi oli ainoa hyväksyttävä vaihtoehto kohdallani.

Ihan mielenkiinnosta miten onnistuit lopettamaan?

 

[Volframikarbidi]

Ihan mielenkiinnosta miten onnistuit lopettamaan?

Useamman tekijän summa.

Lääkäriltä olin saanut kuulla ylipainostani ja elintavoistani, lähinnä ruokavalioon viitaten, siinä 'paljonko juot' kyselyssähän ilmoitin juomiset huikeesti alakanttiin. Tosin saattoihan lääkäri arvata enemmän kuin mitä kertoi.

Tavoite oli ekaksi vähentää kaljottelua ja samalla lisätä veden ja muiden alkoholittomien juontia. Alkuvaiheessa oli riskinä yhden päihderiippuvuuden vaihtuminen toiseen kun tuli yrtin pössyttely joksikin aikaa tilalle. Keinolla millä hyvänsä piti saada ajatukset irti alkoholista. Not good, vaan silloin hätä ei lukenut lakia.

Sepä oikeestaan vaihtuikin sitten liikuntaan. Runsaaseen liikuntaan. Salille pari kertaa viikossa, kunto- ja potkunyrkkeilyä pari kolmekertaa viikossa ja fillaroinnit siihen päälle. Ruokavalion korjaaminen tuli samoihin aikoihin, aloin innostua kokeileen mihin äijästä vielä on kun peilistä katsoi ihan eri tyyppi kuin aiemmin.

Onhan se riippuvuus tietysti se älytön urheileminenkin, vaan oli siinä tilanteessa sekä tarpeen että hyväksyttävämpää kuin varsinaiset päihteet. Tupakat olin tumpannut jo aiemmin. Pari kertaa on myöhemmin revennyt viikon, kuukauden pari, enää ei sätkä suupielessä käryä.

Läheisten tuki. Kun on niitä oikeita kunnon kavereita jotka ymmärtää että olen asian kanssa tosissaan. Oikeat kaverit on niitä jotka haluaa olla tukena eikä ala ihmettelemään että "miiitä, ootko tullu uskoon vai mikä on, hei mä voin tarjota vaikka.." Tämäntapaistakin kuuli joskus.

Juominen väheni vähenemistään, viimenen humalahakuinen kerta oli silloisen työpaikan pikkujoulut. Seuraavana aamuna viimeinen krapula. Ei tuntunut enää yhtään sen arvoiselta kuin nuorena, eikä kävässyt mielessäkään alkaa korjaamaan uudella kännillä. Tuntui että korkein este oli ylitetty.

Viimeinen niitti oli hyvän läheisen kaverin ennenaikainen poislähtö alkoholista johtuen. Pidän omaa korkin kiinni kiertämistä - metrin jatkovarren kanssa - ikäänkuin in memoriam -juttuna hänelle.
Oluen mausta tykkään kyllä edelleen ja onneksi alkoholittomia on kauppoihin tullut runsaasti. Lounaalla jos käyn jossain niin palanpainikkeeksi kotikaljaa otan. That's it.

Toivon että tämä vastasi kysymykseesi.

 

[maken veivi jr.]

@Volframikarbidi vastasi hyvin. Vahvistaa vaan sitä, että se motivaatio muutokseen lähtee aina ihmisestä itsestään. Hienoa kuulla ja osanotot kaverisi puolesta.

Itselläkin tiettyä alttiutta addiktiokäytökseen on vaikka alkoholin osalta se ei koskaan ole riippuvuudeksi mennyt.

Sen olen oppinut, että sen saman tunteen korvaaminen jollain toisella (hyvällä asialla) on yksi keino ja itsellä se on kanssa aina ollut liikunta.