Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Matkalla alkoholismiin?

  • 474 437
  • 1 663

godspeed

Jäsen
Yksin kotona tuleva viikko. Otan sen mahdollisuutena tutustua taas itseeni uudelleen ja nauttia rauhasta ja kaikenlaisesta viihteestä - raittiina.

Onnistuin yllättäen melko helposti välttymään kuristuksen tunteelta, kun en edes ajatellut alkoholihyllyjä niiden ohi kävellessäni. En nyt tiedä tarvitsiko siihen psyykata erityisemmin, mutta jostain syystä tuollainen pelokkuus tätä hetkeä varten kummitteli mielessä pidempään. Tuo kaikki saattaakin vaan olla vanha muisto jostain sielun syövereistä, sillä normaalisti olisin aamusta iltaan kekkulissa tällaisessa tilanteessa. Nyt on kaikenlaista muuta juotavaa ja ne riittävät ihan mainiosti!

On tietysti aika tympeän oloista todeta jotain yksinkertaiselta kuulostavaa näissä juomattomuushommissa, mutta itselleni näemmä vieläkin pätee se kielto, että ÄLÄ OSTA! Sen kun sisäistää, että keskittyy vain ostamatta jättämiseen, niin voi psyykkaus mennä perille asti, jolloin ei tule kiusausta siihen juomiseenkaan. Jos monesti neuvotaan sanomaan itselleen, että ei juo tänään, niin itselleni on toiminut tämä älä osta -muunnelma paremmin. Siinä jotenkin tulee se kielto konkreettisemmin eli kun sitten kiellosta huolimatta ostat, niin tavallaan petät itsesi. Siinä tulee olo, että nyt ne juomat sitten on juotava, kun meni ostamaan ja se rassaa mieltä. Näin minä ainakin sen kokisin. Ehkä joku muukin.

Tsemppiä @Vanden Plas ! Kerrothan meille kuulumisiasi sitä mukaa kun tilanteet etenevät :)

Tämä on hieno päivä. Jos ei jo ole, niin teeppä siitä sellainen!
 

godspeed

Jäsen
232 päivää.

Oli pakko hakea luvut tueksi, kun meinaa olla vaikeaa aikaa tämä ilta. En ole huoltoasemalle menossa, kun tiedän, että tämä on vain sellainen typerä yksinäisyyden tunne, johon olen aiemmin paljon juonut. Mutta ei tässä ole syytä vaipua masennukseen, sillä kyllä se tästä ajan ja päivän parin kuluessa väistyy, kun tottuu taas tähän väliaikaiseenkin muutokseen. Yksinäisyydestä sinällään voisi kirjoittaa paljonkin, siitähän ei taida olla edes ketjua. Toisaalta samat asiat sinne varmaan rustaisi kuin itsemurha, kuolema- ja depressioketjuihinkin, joten enpä taida sellaista perustaa :)
 

pallero

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
232 päivää.

Oli pakko hakea luvut tueksi, kun meinaa olla vaikeaa aikaa tämä ilta. En ole huoltoasemalle menossa, kun tiedän, että tämä on vain sellainen typerä yksinäisyyden tunne, johon olen aiemmin paljon juonut. Mutta ei tässä ole syytä vaipua masennukseen, sillä kyllä se tästä ajan ja päivän parin kuluessa väistyy, kun tottuu taas tähän väliaikaiseenkin muutokseen. Yksinäisyydestä sinällään voisi kirjoittaa paljonkin, siitähän ei taida olla edes ketjua. Toisaalta samat asiat sinne varmaan rustaisi kuin itsemurha, kuolema- ja depressioketjuihinkin, joten enpä taida sellaista perustaa :)
Kuule, syitä keksii niin paljon kuin vaan haluaa, jos mieli tekee juoda. Itse olen ryypännyt suhteettoman paljon suhteissa ja ilman suhteita, mutta en usko että olisin ollut ryyppäämättä vaikka tilanne olisi ollut mikä. Sen verran olen opinut, että sen kun juo, kun ei häiritse muiden ihmisten elämää. Ylilyöntejä ja muuta paskaa tulee varmaan, mutta pitää olla valmis myöntämään virheensä ja jopa pyytämään anteeksi. Ei missään sanota ettet voisi juoda, jos se ei haittaa muiden elämää ja itse on ok. Tämä ei varmaan kaikille sovi, mutta ei nyt siitä pitäisi tuomitakkaan. Varmaan 10 vuotta olen ryypännyt aika paljon, en siis koko päiväisesti vaan iltaisin ja välillä tulikin pariin kertaan jo ettei maistunut ollenkaan vähään aikaan, mutta sitten taas paluu ja en siitä ottanut paineita vaan sopeuduin.
 

godspeed

Jäsen
Onpas sekin nyt nähty tässä ketjussa, että juuri toipumisen aloittanutta alkoholistia kannustetaan juomaan edelleen :)

Mutta ei minulla ole asiaan muuta sanottavaa kuin että nykyisin keksin paljon enemmän syitä olla juomatta kuin juoda. Parempi tilanne se on ehdottomasti niin päin ainakin minulle. Mutta jos jollekulle muulle maistuu, niin se on hänen asiansa.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Onpas sekin nyt nähty tässä ketjussa, että juuri toipumisen aloittanutta alkoholistia kannustetaan juomaan edelleen :)
Antaa muiden kusettaa itseään, mutta ei me kuitenkaan tehdä sillä tavalla. Parempi näin!
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Onpas sekin nyt nähty tässä ketjussa, että juuri toipumisen aloittanutta alkoholistia kannustetaan juomaan edelleen :)

Mutta ei minulla ole asiaan muuta sanottavaa kuin että nykyisin keksin paljon enemmän syitä olla juomatta kuin juoda. Parempi tilanne se on ehdottomasti niin päin ainakin minulle. Mutta jos jollekulle muulle maistuu, niin se on hänen asiansa.

Mietin samaa, että harvinaisen outo viesti. Selkeästi kyseinen henkilö ei ole vielä saavuttanut tarvittavaa pistettä toipumisen aloittamista varten, joten ehkä jätetään hänen jutut omaan arvoonsa.

Tsempit @godspeed, on ollut hienoa seurata sun taistelua.
 
4

444

Mietin samaa, että harvinaisen outo viesti. Selkeästi kyseinen henkilö ei ole vielä saavuttanut tarvittavaa pistettä toipumisen aloittamista varten, joten ehkä jätetään hänen jutut omaan arvoonsa.

Tsempit @godspeed, on ollut hienoa seurata sun taistelua.
Ehkä toisesta ketjusta lainattu viesti samalta käyttäjältä muutaman minuutin erotuksella selkeyttää tätä tajunnanvirtaa:
”Olen humalassa ja hyvä että pystyn edes kirjoittamaan, niin ei kannata kiinnittää huon´miota pieniin seikkoihin.”

En jaksa opetella puhelimella sellaista lainausta, että menisi suoraan oikeaan viestiin.
 

Vanden Plas

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, sympatiat Pelicans ja HPK
No, nyt tää loppuu tavalla tai toisella. Tiistaille on aika varattuna, ja ihana ja uskomaton naispuoleinen ystäväni on varmistamassa että myös menen.

Tänään olen ottanut, kertaalleen sammunut, huomenna en tiedä. Tiistaina pitää kuitenkin töihin mennä.

Plussana että sähköt on kuitenkin vielä.
 

godspeed

Jäsen
Vaikka mieleni paikoitellen harhailee ja syöttää erinäisiä asioita vielä näin pitkään ilman olleenakin, niin kyllä tässä on myös hyvin jyrkästi mieli muuttunut alkoholista kuukausien kuluessa. Kuten Marko Jantunenkin sanoi, niin ei alkoholi muista päihteistä eroa. Ihan samaa kamaa se on kuin muutkin. Ja päihde on totta tosiaan saatava, ja vaikka se ei olisikaan ongelma, niin kumman vaikea ihmisten on silti olla ilman sitä. Minullekin lääkäri kerran sanoi, että ei alkoholi ole hänelle ongelma, hän voi olla kaksikin kuukautta juomatta jos haluaa.

Toki alkoholi ei suurimmalla osalla aiheuta sitä riippuvuutta, jolloin kontrolli menee, juomaa miettii kaiket päivät ja asiat väistämättä paiskautuvat päin persettä, joten en ala paasaamaan, että kaikkien pitäisi alkaa tarkistella alkoholinkäyttöään. Ei, olen todennut monta kertaa, että poliisiksi minä en ryhdy. Alkoholi on oikein käytettynä varmasti hyvä renki.

Enkä kyllä sinällään ole ajatellut, että pitäisi kadehtiakaan niitä, jotka voivat käyttää. Olen hyvin sinut muiden käyttämisen kanssa, sillä tämä on minun henkilökohtainen asiani. Vähän kuin joku on uskossa omalla tavallaan, niin minä olen raitis omalla tavallani. Pyrin tietoisesti olemaan arvostelematta ketään, sillä se on aika raskasta kun ihminen sortuu arvostelemaan muita, jos kokee olevansa parempi kuin muut. Se on aika egoistista puuhaa, ja haluaisin ajatella, että minä en ole egoistipaskiainen. Minulle tulee hyvä olo ihan siitä, että ihmisillä on vaan asiat hyvin, juovat he sitten tai eivät.

Oli pakko kirjoittaa, koska olo alkoi olla jo huono, kun kaikki pakkaantuu sisälle. Sen kaman on päästävä pihalle. Normaalisti jos ei kirjoittaisi, niin sitä varmaan joisi, tai joisi ja kirjoittaisi. Aika monta vuotta tuli kirjoitettuakin siten, että ensin vedettiin känni, ja sitten tuherrettiin sivutolkulla juttuja. Kirjoittaa ei voinut kuin kännissä, mutta taisipa niin ajatella muuan Stephen Kingkin joskus. Se on aika voimakas harha, että vain aineissa voisi kirjoittaa.
 

Vanden Plas

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, sympatiat Pelicans ja HPK
Kyllä tää aika hankalaa tulee olemaan. Nyt on menossa kaksi viimeistä juomaa jääkaapista, ja mä en tiedä vielä varmaksi, jääkö ne myös sellaisiksi. Olo alkaa olla siedettävä, aamuiset tärinät ja spasmit ohi.

Kohta on päätösten aika tälle päivälle.
 

godspeed

Jäsen
Kyllä tää aika hankalaa tulee olemaan. Nyt on menossa kaksi viimeistä juomaa jääkaapista, ja mä en tiedä vielä varmaksi, jääkö ne myös sellaisiksi. Olo alkaa olla siedettävä, aamuiset tärinät ja spasmit ohi.

Kohta on päätösten aika tälle päivälle.

Joskus sitä päivää ei tiedä, jolloin alkaa tapahtua. Itselläkin oli vaan se yksi päivä sellainen olo, että nyt lähtee tämä touhu poikki. Sillä tiellä ollaan. En voi siis peräänkuuluttaa kuin rohkeutta ja kokeilunhalua. Tämä on toki aina helppo sanoa, koska kaikilla meillä reitti siihen pisteeseen on ollut niin erilainen, kun hommalle pistetään stoppia. On hyvä muistaa kuitenkin, että koko urakkaa ei todellakaan tarvitse käydä heti ensimmäisenä päivänä. Kovasti vaan tsemppiä nyt.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Elämä on kummallista joskus. Muistan vieläkin aika hyvin joitain sen iltapäivän tapahtumia, kun itse join viimeistä kertaa. Elettiin elokuuta 2010.

Se oli aivan tavallinen kesäpäivä, ja tein ihan tavallisia asioita ja heräsin siihen päivään aivan samalla tavalla, kuin kaikkiin muihinkin päiviin.

Läksin illalla dokaamaan, tein ja sanoin kännissä joitakin helvetin typeriä juttuja, ja join taas kerran itseni blackout kuntoon. Olihan minulla ollut pitkän aikaa jo tuota ennen ihan helvetin paha olla itseni kanssa, ja jonkinlaisen ongelman tiedostin itsekin. Jokin "kamelinselkä" minusta kuitenkin tuona iltana katkesi ja meni poikki sillä tavalla, että seuraavina päivinä mielessäni syntyi se päätös, että nyt mä muuten voitan tämän jutun. Tuli mitä tuli. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo oli täysin väärä asenne lähteä ongelmaani ratkaisemaan, mutta minkäs sitä nuori mies itselleen pystyi, kun se oli vaan ylivoimaista puhua siitä, että mitä ihan oikeasti sisällään tuntee ja kokee.

Se mitä itse tuona viimeisenä iltana sanoin, ja mitä minulle sanottiin (tai mitä nyt siitä illasta muistin), niin jokin noissa sai aikaan päässäni sen päätöksen, että nyt tämä on kertakaikkiaan tässä. Nämä on merkillisiä juttuja, kun näitä pysähtyy miettimään.

Voi kunpa olisin sitten sen jälkeen osannut ottaa todella paljon rennommin ja olla itseäni kohtaan armollisempi. Puhua ja olla paljon avoimempi. Mutta ei sitä vaan silloin osannut, eikä niille nyt enää mitään mahda.

Eihän se ongelma minusta mihinkään sillä juomisen lopettamisella pois mennyt, ja tuon sisäistämiseen on kyllä mennyt tosi pitkän aikaa. Että mikäs tähän addiktio-ongelmaan nyt ihan oikeasti se ratkaisu ja toimiva lääke onkaan.

Tämä vaatii sen oman sisäisen motivaationsa. Muuten ei tule mitään. Mutta tänäpäivänä käsitän sen sisäisen motivaation merkityksen aivan toisenlaisella tavalla, kuin silloin 13,5 vuotta sitten.
 
Viimeksi muokattu:

Vanden Plas

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, sympatiat Pelicans ja HPK
Oh boy what a ride.

Ei ollut ilmeisesti hyvä idea katkaista tollain lähes kylmänä. Ilta meni oksentaessa ja vettä tankatessa, ja lopulta pumppu rupes vetelemään sellaisilla ylikierroksilla että jouduin soittamaan itelleni lanssin. Henki lähtee helvetti jos ehtii nukahtaa. No, ei siellä ollut kuin pientä takykardiaa ja lisälyöntejä. Vakuuttivat etten kuole, niin palasin takaisin sängyn pohjalle nauttimaan kylmän hien ja ahdistuksen ihanasta kombosta.

Vähän katkonaista unta kuudesta eteenpäin ja ysiltä ylös. Leposyke on jo alle sadan, kohta testaamaan pysyykö aamupala sisällä.

Iltapäivästä sitten työterveyteen.
 

Ice raven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Liverpool
Aloittelin koeluontoisesti alkottomuutta joulun jälkeen. Syynä oli puhdas kyllästyminen. Eli mikään tragedia ei tätä laukaissut. (kerrankin) Havahduin siihen että ei ole olemassa edes yhtä hyvää syytä juoda mutta sadoittain olla juomatta. Nyt siis takana aikuisiän ensimmäinen Tipaton Tammikuu, Huikaton Helmikuu ja Mukiton Maaliskuu. Fiiliksen mukaan edetään eli mitään sääntöjä, takarajoja tai portteja en ole asettanut.

Elämä on jatkunut samanlaisena kuin aiemminkin eli en ole linnoittaunut himaan. Keikoilla, matseissa ja bileissä tulee käytyä melko samaan malliin kuin aiemminkin. Sillä erotuksella että kotisoffalle tulee palauduttua puoliltaöin. Tulipa järkättyä ystäville illanistujaisetkin viime viikonloppuna. Melko jännä fiilis mutta siitäkin selvittiin. Harmi sinänsä ettei pystytty maistelemaan totutun kaavan mukaan viskejä ja rommeja mutta hauskaa oli silti. Koitan pistää itseni ns vaikeampiinkin tilanteisiin niin se helpottaa jatkoa. Eli ei jätetä mörköjä kohtaamatta, edes omassa olohuoneessa. Tämän kuun 22 tuntinen heviristeily saattaa silti olla vielä liian iso vuori kiivettäväksi. Sieltä kun ei pääse humaloideja karkuun silloin kun itse haluaa...

Krapuloista en ole päässyt eroon eli viime sunnuntainakin oli sen kaltainen vaikka illan juomasaldo 4 x 0,0% olut. Vuosikymmenten jälkeen tietyt selvät ihmiskontaktit väsyttävät aivan älyttömästi. Onpa tossa koettu myös irkkupunkkikeikalla nousuhumalan fiilis kun bändi aloitti ja kädessä oli holiton ipa. Ihmisen psyyke on vähintäänkin outo.

Puoliso, frendit ja ravintoloiden henkilökunta on ottanut muutoksen älyttömän mukavasti vastaan. Eräs ystävätär totesi että hienoa että käyn ja näyn silti baareissa enkä mökötä hiljaa jossain nurkassa. Poistun mestoilta heti kun tuntuu että ihmisten jutut alkavat taantumaan.

Matka on vasta alussa mutta kyllähän tämä kokeilu on jo maksanut itsensä takaisin niin suhteellisesti kuin lompakollisestikkin. Eteenpäin kohti uusia onnistumisia vaikka se toinen tauti eli masennus meinasi pilata tämänkin operaation viime kuussa...

Tsempit kaikille näiden asioiden kanssa painiville.
 
Viimeksi muokattu:

Vanden Plas

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, sympatiat Pelicans ja HPK
Onneksi meidän firman työterkkari on aivan älyttömän mukava. Siinähän meni sitten tunti avautuessa ja kertoessa kaikesta. Kolme päivää saikkua ja torstaina sitten työterveyslääkärin pakeille tekemään konkreettista suunnitelmaa. Työpsykologin palveluitakin tarjosivat.

Ehkä tämä tästä, vielä pitäis varmaan pomolle saada kerrottua todellinen sairaspoissaolon syy.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Ehkä tämä tästä
Voimia sinulle.
Toivottavasti saat avun jota tarvitset mutta vaikuttaa että olet juuri nyt hyvällä tiellä. Käytä saikku toipumiseen ja voimien keräämiseen. Etkä anna enää alkoholilla valtaa. Muista että kyllä sinä pärjäät... jotenkin.
Nimim. toipuva alkoholisti
 

pallero

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Onpas sekin nyt nähty tässä ketjussa, että juuri toipumisen aloittanutta alkoholistia kannustetaan juomaan edelleen :)

Mutta ei minulla ole asiaan muuta sanottavaa kuin että nykyisin keksin paljon enemmän syitä olla juomatta kuin juoda. Parempi tilanne se on ehdottomasti niin päin ainakin minulle. Mutta jos jollekulle muulle maistuu, niin se on hänen asiansa.
Allright, en ymmärtänyt, että tämä on alkoholisismista kärsivien keskustelu, luulin että yleisesti alkoholin käytöstä. En ole ketään kannustanut vetämään lisää, kerroin vaan omasta tilanteestani. Koitin kertoa, että olen perheellinen ihminen jolla ei pitäisi olla mitään syytä ryypätä, mutta itsellä tämä ei onnistu. Kyse ei ole vietistä alkoholiin, vaan kyllästyminen kaikkeen. Jos juon, niin kaikki paska mikä vituttaa, unohtuu täysin. Ja jos pitää tarkentaa mikäkä vitutttaa, niin en osaa määritellä, kaikki vaan ahdistaa, vaikka ei ahdista. Tunnetta voisi parhaiten kuvaila, että elämä tuntuu aika turhalta ja tuntuu ettei täällä ole enää itselle mitään, mitä tarvitsisi nähdä. Kun juo alkoholia, niin nämä ajatukset unohtuu ja voi vaan olla. En tarkoita mitään itsemurha viboja, ei ole kiinnostusta satuttaa itseä tai muita, mutta en oikein näe mitään syytä vedellä mitään lääkkeitä siihen ettei jaksa innostua. Olin 2kk jossain välissä juomatta ja ainoa mitä havaitsin oli, että muistin aivan turhia asioita jostain menneisyydestä. Mutta onnea kaikille vaan ja pahoittelut jos joku otti itseensä jutuistani (tätä on nykyään mahdoton välttää)

Edit.
Joka päivä käyn läpi vaikuttiko juomiseni keneenkään. Mielestäni en näe syytä miksen joisi edelleenkin, niin kauan kun se ei ketään häiritse.
 
Viimeksi muokattu:

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Joka päivä käyn läpi vaikuttiko juomiseni keneenkään. Mielestäni en näe syytä miksen joisi edelleenkin, niin kauan kun se ei ketään häiritse.
Alkoholistin lapsena voisin sanoa, että mikäli juominen menee ongelmajuomisen puolelle, niin välttämättä sitä ei huomaa itse. Ja välttämättä ne läheisetkään eivät sitä huomaa siinä hetkessä vaan hyvinkin pitkän ajan päästä. Kun näitä lapsuuden tapahtumia alkoi aikuisena perkaamaan läpi ja puhumaan näistä isän kanssa, niin törmäsi ensinnäkin toistuvasti siihen isän ihmettelyyn, että miten hänen juomisensa muka on voinut vaikuttaa meihin kun hän ei ole ikinä esim. käyttäytynyt meitä kohtaan väkivaltaisesti humalassa, ja hänhän itse asiassa ei edes juuri juonut kotona vaan katosi aina viikkokausiksi ryyppyreissuilleen. Vielä tänäkään päivänä hän ei ymmärrä minun ja siskoni näkökulmaa, että miten paljon tuo hänen juomisensa ja alkoholiongelmansa vaikutti meidän elämään.

Enkä sitä ymmärtänyt minäkään ennen kuin aloin käymään läpi lapsuuttani, nuoruuttani ja lopulta koko aikuiselämääni, joka oli monenlaisten ongelmien ja pahan olon vahvasti sävyttämä. Vasta kun uskalsi upottaa kätensä kyynärpäitä myöden tuohon paskaan ja uskaltautui oikein kunnolla analysoimaan omaa käytöstä, omia käytösmalleja ja syitä niihin, alkoi löytää itsensä sinne ongelman alkujuurille. Vaikka sitä ei lapsena ja nuorenakaan tiedostanut, miten paljon se isän juominen vaikutti meihin, niin loppujen lopuksi aika monen ongelman lanka johti lopulta siihen.

Joten vaikka reflektoisit päivittäin tuota, että vaikuttiko juomisesi perheenjäseniisi ja muihin läheisiisi, niin älä luota siihen sokeasti että asia olisi juuri näin kuin mitä sinä luulet ja sinusta tuntuu. Lapsena näkee ja kokee asioita aika eri tavalla ja lapset pystyvät vaistoamaan paljon sellaista, mitä aikuiset kuvittelevat pitävänsä piilossa.

Meillähän isä tosiaan aika usein lähti noille pitkille, viikkoja kestäville ryyppyreissuille jolloin häntä ei juuri kotona näkynyt. Mutta minä pystyin havaitsemaan sen ryyppyreissun lähestymisen isän käytöksestä jo päiväkausia ennen kuin hän aloitti juomisen. Sen vaan tunnisti erilaisista pienistä merkeistä hänen käytöksestään, ja nyt jälkikäteen tajuaa sen, miten paljon se vaikutti omaankin käytökseen. Sitä alkoi muuttamaan omaakin käytöstään, yritti miellyttää vanhempia kaikin keinoin ja yritti tavallaan omalla käytöksellään estää tuon vääjäämättömän mitä oli odotettavissa. Ja kun se kossupullon korkki sitten narahti auki ja taksi ilmestyi pihaan, niin sitä koki epäonnistuneensa ja otti sen tavallaan itseensä, etten pystynyt estämään sitä ryyppyputkea. Tämä johti sitten aika epäterveisiin käytösmalleihin aikuisenakin.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Alkoholistin lapsena voisin sanoa, että mikäli juominen menee ongelmajuomisen puolelle, niin välttämättä sitä ei huomaa itse. Ja välttämättä ne läheisetkään eivät sitä huomaa siinä hetkessä vaan hyvinkin pitkän ajan päästä. Kun näitä lapsuuden tapahtumia alkoi aikuisena perkaamaan läpi ja puhumaan näistä isän kanssa, niin törmäsi ensinnäkin toistuvasti siihen isän ihmettelyyn, että miten hänen juomisensa muka on voinut vaikuttaa meihin kun hän ei ole ikinä esim. käyttäytynyt meitä kohtaan väkivaltaisesti humalassa, ja hänhän itse asiassa ei edes juuri juonut kotona vaan katosi aina viikkokausiksi ryyppyreissuilleen. Vielä tänäkään päivänä hän ei ymmärrä minun ja siskoni näkökulmaa, että miten paljon tuo hänen juomisensa ja alkoholiongelmansa vaikutti meidän elämään.

Enkä sitä ymmärtänyt minäkään ennen kuin aloin käymään läpi lapsuuttani, nuoruuttani ja lopulta koko aikuiselämääni, joka oli monenlaisten ongelmien ja pahan olon vahvasti sävyttämä. Vasta kun uskalsi upottaa kätensä kyynärpäitä myöden tuohon paskaan ja uskaltautui oikein kunnolla analysoimaan omaa käytöstä, omia käytösmalleja ja syitä niihin, alkoi löytää itsensä sinne ongelman alkujuurille. Vaikka sitä ei lapsena ja nuorenakaan tiedostanut, miten paljon se isän juominen vaikutti meihin, niin loppujen lopuksi aika monen ongelman lanka johti lopulta siihen.

Joten vaikka reflektoisit päivittäin tuota, että vaikuttiko juomisesi perheenjäseniisi ja muihin läheisiisi, niin älä luota siihen sokeasti että asia olisi juuri näin kuin mitä sinä luulet ja sinusta tuntuu. Lapsena näkee ja kokee asioita aika eri tavalla ja lapset pystyvät vaistoamaan paljon sellaista, mitä aikuiset kuvittelevat pitävänsä piilossa.

Meillähän isä tosiaan aika usein lähti noille pitkille, viikkoja kestäville ryyppyreissuille jolloin häntä ei juuri kotona näkynyt. Mutta minä pystyin havaitsemaan sen ryyppyreissun lähestymisen isän käytöksestä jo päiväkausia ennen kuin hän aloitti juomisen. Sen vaan tunnisti erilaisista pienistä merkeistä hänen käytöksestään, ja nyt jälkikäteen tajuaa sen, miten paljon se vaikutti omaankin käytökseen. Sitä alkoi muuttamaan omaakin käytöstään, yritti miellyttää vanhempia kaikin keinoin ja yritti tavallaan omalla käytöksellään estää tuon vääjäämättömän mitä oli odotettavissa. Ja kun se kossupullon korkki sitten narahti auki ja taksi ilmestyi pihaan, niin sitä koki epäonnistuneensa ja otti sen tavallaan itseensä, etten pystynyt estämään sitä ryyppyputkea. Tämä johti sitten aika epäterveisiin käytösmalleihin aikuisenakin.
Tulee taas pitkä teksti, mutta ei voi minkään, kun asiaa on paljon.

Minulla on hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuin sinulla. Oma isäni oli lapsuuteni läpi sellainen tuurijuoppo, että hän hävisi sellaisille muutamia päiviä kestäville reissuille 3-5 viikon välein. Se oli sellainen aika tasaisesti toistuva rytmi, että sen vaan rupesi vaistoamaan, koska se putki taas läheni.

Minä en muista, että olisin lapsuudessani ikinä syyttänyt itseäni isän juomisesta. Äitini ehkä on tässä onnistunut suojelemaan minua. Mutta häpesin sitä sitten sitäkin enemmän. Ja olen lukinnut omat tunteeni johonkin tuonne todella syvälle itseeni, kun siinähän lapsikin vääjäämättä alkaa valehtelemaan itselleen, että mitä oikeasti tuntee. Sairastuu tavallaan siihen samaan valhemaailmaan, missä alkoholisti itse elää.

Se oli sellainen loputon kierre, missä oli aina kamalaa riitelyä vanhempieni välillä, kun nuo putket oli päällä. Sitten putkien välissä he useimmiten jollain lailla sopivat, ja siinä oli aina semmoista seesteisempää aikaa. Kaikki lomareissut isäni oli tietysti aina kännissä. Kotona ollessa isä aina katosi juomaan, mutta tuolla se yleensä tapahtui siinä suoraan silmien edessä. Ja voi että häntä sai hävetä. Ja ne oli juuri niitä hetkiä, miten sen oikein konkreettisesti lapsena koki, että minkälaisen kusipään kanssa sitä on tekemisissä.

Olin muistaakseni 14- tai 15-vuotias, kun isän juominen sitten loppui. Se oli pahentunut siinä viimeisten vuosien aikana, ja hän oli jo ihan siinä kynnyksellä, että työpaikka ja avioliitto menee hyvin lyhyellä aikaikkunalla.

Hän meni hoitoon, ja sieltä hoidosta tultuaan kysyi minulta, että miten juomisensa on vaikuttanut minuun. No mitä hittoa minä tuon ikäisenä semmoiseen kysymykseen olen osannut vastata? Olen sen myöhemmin sisäistänyt, että aivan massiivisestihan se on kaikkeen vaikuttanut, joista varmaan suurimpana sellainen hyvin heikko itsetunto. Ja juuri se, että ei ole pystynyt puhumaan omista tunteistaan. Ja osimoilleen noista samoista ajoista alkoi oma hyvin nopeasti ongelmaksi muodostunut juomiseni, mutta siitä olenkin aika paljon jo puhunut. Pystyn ehkä noiden omien dokausvuosieni kautta toki aika paljonkin nyt sitten ymmärtämään sitä alkoholistin ajatusmaailmaa. Sitä, miten kertakaikkisen nurinkurinen se on.

Silloin kun lopetin itse dokaamiseni, niin me sitten aika nopeasti puhuttiin ainakin äitini kanssa myös niistä isäni juomavuosista. No olen tietysti ihan kyvytön ollut vielä silloinkin puhumaan tunteistani, ja muistan kun sain äidiltäni tuon ihan saman kommentin, jonka sinäkin olet saanut. Miten isäni on kuulemma joskus asiaa hänelle kommentoinut: "Enhän minä sentään lyönyt".

Ja tuossahan se on oikein paraati esimerkki siitä, että mitä se virtahepo olohuoneessa tarkoittaa. Muistan mitä ajattelin silloin, että "sehän siitä nyt olisi vielä puuttunutkin, että turpaansakin olisi saanut!". Mutta kuten alkoholistin lapset niin usein tekevät, niin olen tuossa tilanteessa vaan imaissut tunteeni sisääni, ja pitänyt ne visusti siellä. Tuo on kuitenkin loistava esimerkki siitä, että mitä se alkoholismi saa siellä perheessä aikaan. Kaikki sen osapuolet valehtelevat itselleen, ja toisilleen, eikä sen ilmiön aiheuttamia tunteita kohdata suoraan, vaan niitä paetaan ja selitetään pois.

Ihan tuossa vasta tuli taas isäni kanssa joku etelänreissu puheeksi, missä hän oli ryypännyt pari päivää, ja minä olen sen ryyppäämisen kuulemma tällä kyseisellä reissulla saanut loppumaan jollain kommentillani. Hän tätä sitten mainosti, että miten ei sillä reissulla enää juonut mitään tuon jälkeen. Se mitä minulle taas tuostakin heräsi mieleen oli se, että "tajuatko sinä nyt sen, että sillä ei minulle ollut siellä lapsuudessani yhtään minkäänkaltaista merkitystä, että sinä sen korkin silloin onnistuit pistämään kiinni? Olit kuitenkin todennäköisesti taas viikon tai kahden jälkeen jollain uudella ryyppyreissulla, ja se oli minulle loppujenlopuksi täysin yhdentekevää, että olit ne muutamat lomapäivät tuon jälkeen kuivin suin. Miksi tästä asiasta pitää vieläkin valehdella ja selitellä asioita näillä ihmeellisillä tavoilla joksikin muuksi, kuin mitä ne oikeasti on olleet? Minä kärsin siitä sinun juomisestasi ihan koko lapsuuteni ajan, ja häpeä siellä oli aina läsnä. Jos näistä jutuista pitää kerran puhua, niin voisitko tajuta tämän minun näkökulmani?"

Minusta jotenkin vaikuttaa siltä, että isäni edelleen kantaa jotain syyllisyyttä noista juomavuosistaan, mutta en ole varma, että tiedostaako hän itse sitä. Kun käyn vanhemmillani, niin se on lähes joka kerta niin, että jotain kautta juttu juontuu puheeseen joko hänen juoma-aikoihinsa tai sitten siihen, että miten nykyään ei enää tarvitse juoda. Ikään kuin hän yrittäisi ostaa jotain hyväksyntää minulta ja äidiltäni. Ja minä koen tuon hyvin epäterveeksi tavaksi, että kaikkien näiden vuosienkin jälkeen sen alkoholin pitää tätä kautta olla niin tiiviillä tavalla läsnä kanssakäymistämme. Jos siitä asiasta pitää kerran puhua, niin puhutaan sitten suoraan niistä tunteista, mitä se on saanut aikaan.

Ihmissuhteisiinhan tällä on ollut sitten elämässäni ihan valtava vaikutus, ja tätä perkuutyötä olen nyt viime aikoina ihan todenteolla ruvennut tekemään. On se aika kovaa hommaa.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Minä en muista, että olisin lapsuudessani ikinä syyttänyt itseäni isän juomisesta. Äitini ehkä on tässä onnistunut suojelemaan minua. Mutta häpesin sitä sitten sitäkin enemmän. Ja olen lukinnut omat tunteeni johonkin tuonne todella syvälle itseeni, kun siinähän lapsikin vääjäämättä alkaa valehtelemaan itselleen, että mitä oikeasti tuntee. Sairastuu tavallaan siihen samaan valhemaailmaan, missä alkoholisti itse elää.
Tämä häpeä on varmasti kyllä yksi sellainen tunne, jota alkoholistin läheiset myös tuntevat. Minäkin. Ja se myös sitten vaikuttaa alitajuisesti aika paljon ja johtaa monenlaisiin haitallisiin tunteisiin ja käytösmalleihin. Kyllä näitä on tässä itsekin kantanut mukanaan koko aikuiselämän ja joutunut käymään paljon kaikenlaista läpi että on päässyt näistä irti.

Minä luulen, ihan näin keittiöpsykologin tulkinnalla, että aika moni alkoholisti kantaa tuota syyllisyyttä mukanaan ihan alitajuisesti. Tiedostamatta. Ja se heijastelee sitten heidän käytökseensä monella tavalla. Mutta alkoholistilla nuo kieltämismekanismit niin kovat, että he eivät välttämättä tunnista tuota syyllisyyden tunnetta ja peittävät sen näihin valheisiin, joilla yritetään jotenkin minimoida ja vähätellä alkoholin aiheuttamia ongelmia. Näitä "Mutta enhän minä koskaan lyönyt", "Enhän minä nyt ole voinut aiheuttaa teille mitään kun en juonut kotona", "En minä siellä juopotellut ollenkaan, kun join vain olutta", "Minähän olin tuossa 15 vuotta juomatta" -tyyliset lausahdukset on tulleet vuosikymmenten aikana hyvinkin tutuiksi.

Meillä ei koskaan isän (väliaikaisen) raitistumisenkaan jälkeen kyselty, miten se juominen oli meihin vaikuttanut vaan se virtahepo pysyi vahvasti olohuoneessa myös sen jälkeen. Mutta nyt kun mietin, että jos isä tai joku muu olisi silloin kysynyt asiaa, niin tuskin olisin osannut vastata mitään. Kun sitä eli päivittäin, ja minäkin olin silloin juuri 13 täyttänyt, niin ei sitä asiaa oikein osannut jäsennellä omassa päässään eikä edes tunnistaa, miten paha olo minulla lopulta oli ja miten paljon tuo vuosikausia jatkunut juominen oli minuun vaikuttanut. Se vaan purkautui kaikenlaisena häiriökäyttäytymisenä, jolle en oikein osannut ainakaan itse tunnistaa mitään syytä.

Nyt aikuisena nämä asiat osaa tunnistaa ja näitä osaa paremmin käsitellä, mutta lapsi imee sen kaiken vaan sisälleen ja pitää sen siellä, kunnes se tavalla tai toisella sieltä purkautuu ennemmin tai myöhemmin.
 

L. Öysä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valioliiga
Laitetaan yksi pikainen lisää edellisten jatkoksi. Oma isäni kyllä myös toilaili ajoittain humalassa kaikennäköistä ja vanhimpana lapsena häntä sai olla hakemassa sammumisen jälkeen autotallista sisälle jne. Mutta pahinta tavallaan oli kuitenkin ne hetket, jolloin häntä ei suoraan voinut osoittaa ja syyttää. Ne, kun hän soitti reissuhommista illalla kotiin ja äänestä kuuli, että on juotu. Tuskin itse tuolloin ajatteli juomisensa vaikuttavan meihin kun ei ollut edes kotona. Vaikutti se.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Laitetaan yksi pikainen lisää edellisten jatkoksi. Oma isäni kyllä myös toilaili ajoittain humalassa kaikennäköistä ja vanhimpana lapsena häntä sai olla hakemassa sammumisen jälkeen autotallista sisälle jne. Mutta pahinta tavallaan oli kuitenkin ne hetket, jolloin häntä ei suoraan voinut osoittaa ja syyttää. Ne, kun hän soitti reissuhommista illalla kotiin ja äänestä kuuli, että on juotu. Tuskin itse tuolloin ajatteli juomisensa vaikuttavan meihin kun ei ollut edes kotona. Vaikutti se.
Tämä juuri! Se varinainen örvellyksen ja juopottelun näkeminen ja häiriökäyttäytymisen näkeminen ei välttämättä ole yhtään sen pahempi kuin sen asian alitajuinen tiedostaminen että perheenjäsen juo vaikka sitten vain poissaollessaan ja että siinä on jotain ongelmallista.

Omallakin kohdalla moni asia juontaa juurensa niihin hetkiin, kun isä oli ihan selvänä mutta se ongelma oli kuitenkin koko ajan läsnä koko perheessä. Vaikutti siltä, että selvänä vietetyt viikot oli isälle pelkkää kärvistelyä ja viikonlopun ja pullon korkkaamisen odottelua, ja sitten sekään ei aina riittänyt vaan väliin tuli näitä pidempiä turneita. Mutta kyllähän me vaistottiin tuo kaikki isän käytöksestä ja oltiin sitten viikotkin kotona kuin kusi sukassa, tarkkailtiin isän jokaista ilmettä ja elettä ja yritettiin jotenkin sopeutua siihen tilanteeseen. Esimerkiksi oma teini-iässä lauennut paniikkihäiriö/ahdistushäiriö johtui hyvin pitkälti juuri tästä, että tuo isän ilmeiden, eleiden ja jokaisen liikkeen kyttääminen meni lopulta täysin yli ja johti jo ihan fyysisiin oireisiin, jotka laukaisivat sitten paniikkihäiriön. Itse asiassa se ryyppyputken alkaminen saattoi jopa olla aina jonkinlainen helpotus siihen piinaavaan odotukseen, joka niitä edelsi.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Silloin kun lopetin itse dokaamiseni, niin me sitten aika nopeasti puhuttiin ainakin äitini kanssa myös niistä isäni juomavuosista. No olen tietysti ihan kyvytön ollut vielä silloinkin puhumaan tunteistani, ja muistan kun sain äidiltäni tuon ihan saman kommentin, jonka sinäkin olet saanut. Miten isäni on kuulemma joskus asiaa hänelle kommentoinut: "Enhän minä sentään lyönyt".

Tämä ei suoraan liity ketjun aiheeseen, mutta kolahti tuo lainattu pätkä niin kovin, että pakko kommentoida.

Olen tällä palstallakin kertonut miten vaimoni vanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa henkisellä väkivallalla. Alkoholia eivät käytä, koska ovat parempia ihmisiä kuin muut. Mutta kiristys, manipulointi ja muut kikat ovat kyllä olleet käytössä. Vaimoni yritti nuorempana avautua, miten hän on kokenut kasvatuksensa, ja miten tietyt asiat ovat menneet. Vastaukseksi tuli "eihän me koskaan lyöty tai juopoteltu".

Tää on vähän sama kuin joku hakkaisi sinut, ja puolustelisi että "En sentään potkinut sinua".

Todella mielenkiintoinen havainto, ja lähes kylmäävää miten samanlaisilla argumenteilla omaa huonoa käytöstä puolustellaan.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Todella mielenkiintoinen havainto, ja lähes kylmäävää miten samanlaisilla argumenteilla omaa huonoa käytöstä puolustellaan.
Sitähän tuo on, että ihminen ei kykene/uskalla/osaa kohtaamaan aidosti omaa syyllisyyttään omista toimistaan, ja näin ollen pettää itseään, valehtelee ja selittää asioita tämmöisillä tavoilla. Tässä itsekeskeisessä pelossaan hän ei anna myöskään muille lupaa tuntea niitä tunteita, joita he oikeasti tuntevat.

Nämä on kuitenkin semmoisia juttuja, että näiden ratkaisu perustuu juuri siihen, että asiat aidosti kohdataan. Tunnetaan niitä tunteita, joita oikeasti tunnetaan. Muuten niistä asioista ei ikinä pääse yli, ja se on sitä ilmiötä, josta käytetään tätä termiä "virtahepo olohuoneessa".
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Nämä on kuitenkin semmoisia juttuja, että näiden ratkaisu perustuu juuri siihen, että asiat aidosti kohdataan. Tunnetaan niitä tunteita, joita oikeasti tunnetaan. Muuten niistä asioista ei ikinä pääse yli, ja se on sitä ilmiötä, josta käytetään tätä termiä "virtahepo olohuoneessa".
Tämä! Itseltä ja siskoltani tuo virtahepo hävisi sillä, että lopultakin uskallettiin kertoa suoraan isälle se, miten me on koettu asiat lapsena, miten me koetaan ne nyt aikuisena ja minkälaiset vaikutukset tällä kaikella on ollut meihin ja meidän väleihin. Kun sen asian sai kakisteltua ulos, niin sen jälkeen sitä vasta oikeasti antoi itselleen luvan tuntea sillä tavalla, mitä ihan oikeasti tuntee. Ja tuon jälkeen omassa päässä aukesi monta muutakin lukkoa, mitkä on sitten johtaneet oman hyvinvoinnin merkittävään paranemiseen.

Isä valitettavasti ei edelleenkään kyennyt asiasta keskustelemaan, ei suostunut hyväksymään noita meidän tunteita ja meidän näkemystä asioista, vaan päätti mieluummin laittaa välit poikki meihin molempiin. No, se on hänen valintansa ja kuuleman mukaan ei edelleenkään voi henkisesti kovin hyvin, mutta ainakin tämä puhumattomuuden jatkumo on meidän kohdallamme saatu poikki.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös