Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Ensimmäinen ratkeamisuni!

Ryypättiin ensin ilta ja yö, kohtuullisen siististi, mutta humalassa oltiin. Aamuyöstä ja aamulla sekavissa tunnoissa muistui kirkkaasti mieleen se tarpeen tunne ja ajatusmaailma, että mistä lisää ja miten. Sitä siinä sitten pohdittiin, kun yritettiin saada kyytiä kaljakauppaan ja mietittiin rahapolitiikkaa.

Hyvin todentuntuista ja siinä mietti itsetietoisesti, että ei kai nyt taas tämä meno ala. Tuossa unessa oli kaikki ne stressaavat asiat mitä sairauteen kuului, joten herätessä olikin aika huojentunut olo, että olen turvallisesti kotona, enkä ole juonut pisaraakaan. Nimenomaan se tarpeen tunne on raskas, koska sitä ei voi järjellä ajatella pois.

Mutta kyllä siihen uneen Jatkoaikakin kuului. Olin kova TPS-fani ja monessa paikassa minun kirjoituksellisia kykyjäni kehuttiin, eritoten TPS-fanien suulla. Eräskin kertoi kuinka godspeed on tosi kova MUSTAVALKOINEN ÄÄNI! What?

Että sellaista. Ehkä parempi todellakin niin, että se oli vain unta.

 

[godspeed]

Oli ensimmäinen aika pelottava psykoottinen kokemus pitkään aikaan. Tämä ei olekaan sitten enää pelkästään huumoriasia, kun päässä alkaa heittään. Tämä alkoi toissayöllä, kun ensin meni unet, ja sitten nousin myös aikaisin ylös. Oli todella epätodellinen olo ja aistin ja tulkitsin maailmasta liikaa myös sellaisia asioita, joita tuskin oli olemassa muualla kuin pääni sisällä. Tiedostin kuitenkin, että on vähän harhan kaltaista olemassa, enkä menettänyt tajua asioista.

Muijakin alkoi jotenkin kattomaan päivän edetessä naamasta, että onko kaveri ihan täysillä pelissä mukana. Minusta kuulemma näkee kaiken vitutuksen, ahdistuksen ja muun kilometrin päähän. No, nyt oli sellaista oloa, että vaivuin jo vähän omiinkin maailmoihin ja aamusta asti näin ihmiset jotenkin omituisina otuksina ja kuin jollakin läpivalaisevalla röntgen-katseella tms, jolla erotin esimerkiksi aivot pään sisältä ja sisuskalut kehon sisältä. Olo oli vähän kuin John Carpenterin They Live -elokuvasta (hyvä leffa btw!). Halusin kaupasta siis aika nopeasti pois, kun sosiaalinen fobiakin nosti päätään.

Kotona sitten illalla kun otin normaaliin tapaan lääkkeeni, niin oireet katosivat ja tuli hyvä olo. Iltalääkitykseeni siis kuuluu psykoosilääke, ja se auttoi. Nyt tänään on ollut aika normaali olo. Sellainen rauhallinen ja innostunut. Eli näin se vaan voi heilua.

Ratkesin myös energiajuomiin, kun jotain piti saada. Vedän siis niitä, kunnes taas jossain vaiheessa keksin jotain muuta, jolla täyttää tätä tyhjiötä. Kyllähän sen viimeistään tässä muiden riippuvuuksien esiin noustessa tajuaa, että psykoottisuudenkin takana on tietyllä tavalla kalvava tyhjyys ja aivot sitten reagoi rajusti. Mutta en aio juoda siihen alkoholia, kyllä minä toden totta olen nyt siitä erossa. En vaan millään voisi enää juoda. Ei mahdollisuuttakaan. Yäk.

 

[Kilgore Trout]

Ensimmäinen ratkeamisuni!

Ryypättiin ensin ilta ja yö, kohtuullisen siististi, mutta humalassa oltiin. Aamuyöstä ja aamulla sekavissa tunnoissa muistui kirkkaasti mieleen se tarpeen tunne ja ajatusmaailma, että mistä lisää ja miten. Sitä siinä sitten pohdittiin, kun yritettiin saada kyytiä kaljakauppaan ja mietittiin rahapolitiikkaa.

Hyvin todentuntuista ja siinä mietti itsetietoisesti, että ei kai nyt taas tämä meno ala. Tuossa unessa oli kaikki ne stressaavat asiat mitä sairauteen kuului, joten herätessä olikin aika huojentunut olo, että olen turvallisesti kotona, enkä ole juonut pisaraakaan. Nimenomaan se tarpeen tunne on raskas, koska sitä ei voi järjellä ajatella pois.

Mutta kyllä siihen uneen Jatkoaikakin kuului. Olin kova TPS-fani ja monessa paikassa minun kirjoituksellisia kykyjäni kehuttiin, eritoten TPS-fanien suulla. Eräskin kertoi kuinka godspeed on tosi kova MUSTAVALKOINEN ÄÄNI! What?

Että sellaista. Ehkä parempi todellakin niin, että se oli vain unta.

Minä ole ollut juomatta kohta 12 vuotta, ja näen vieläkin ratkeamisunia, viimeksi viime yönä join juhlissa kossua raakana grogilasista. Alkuun ne säikäyttivät helvetisti, ja helpotuksen tunne oli suuri, kun tajusin että unta vaan. Nyttemmin niihin(kin) on jo tottunut, ei tule edes henkistä krapulaa.
Mitä olen muiden kanssa jutellut, niin osa niitä näkee ja osa ei.

 

[godspeed]

Minä ole ollut juomatta kohta 12 vuotta, ja näen vieläkin ratkeamisunia, viimeksi viime yönä join juhlissa kossua raakana grogilasista. Alkuun ne säikäyttivät helvetisti, ja helpotuksen tunne oli suuri, kun tajusin että unta vaan. Nyttemmin niihin(kin) on jo tottunut, ei tule edes henkistä krapulaa.
Mitä olen muiden kanssa jutellut, niin osa niitä näkee ja osa ei.

Unista päästään sopivasti ns piilopulloihin. Tuossa herätessä jostain syystä aloin miettimään niitä, ja vaikka minulla ei ollut jemmassa varsinaisesti koskaan mitään, niin jotain vastaavaa kehittelin tilalle. Minulle oli siis varattu muutama juoma päiväksi, joita sai sovitusti juoda, mutta eihän ne riittäneet tietystikään kaikkiin tarpeisiin.

Tähän ratkaisuna kävin "lenkillä" 3-4 kertaa päivän aikana ja aina huoltoaseman kautta hakemassa kaksi pitkää lonkeroa kullakin lenkillä. Niitä lonkeroita minä sitten siinä lenkkellessäni kiskoin ja puolen tunnin aikana meni aina pari. Usein vaadittiin ainakin tuo 3 lenkkiä, jotta sai jossain määrin riittävästi alkoholia.

Muistaakseni muija ei koskaan sanonut minulle näiden lenkkien jälkeen, että hän haistoi hengityksestä jotain makeaa tms, vaan sitten kauan sen jälkeen kun olin jo lopettanut juomisen kokonaan. Eli oikeastaan en tiedä tietääkö hän vieläkään mitä minä tällä liikunnallisella happihyppelyllä tosiasiassa aina tein, sillä en ole tainnut tästä kertoa kenellekään vielä :)

Jossain vaiheessa tämä lenkkeilyjuominen kariutui muun muassa siihen, että ahdistuneisuushäiriön ja pakko-oireisen häiriön aiheuttamien pakkoajatusten vuoksi juoma ei enää maistunut, eikä mennyt kurkusta alas. Oksetti ja ällötti toisinaan liikaa. Mutta hyvä niin, jotain hyötyäkin näistä diagnooseista. Aika rasittavaahan tuollainen salailu on, eikä siinä tosiaankaan ollut enää alkoholin nauttimisesta kyse, vaan siitä sairaalloisesta pakonomaisuudesta, jossa henkilöllä on kontrolli mitä sattuu.

 

[Kilgore Trout]

Unista päästään sopivasti ns piilopulloihin. Tuossa herätessä jostain syystä aloin miettimään niitä, ja vaikka minulla ei ollut jemmassa varsinaisesti koskaan mitään, niin jotain vastaavaa kehittelin tilalle. Minulle oli siis varattu muutama juoma päiväksi, joita sai sovitusti juoda, mutta eihän ne riittäneet tietystikään kaikkiin tarpeisiin.

Tähän ratkaisuna kävin "lenkillä" 3-4 kertaa päivän aikana ja aina huoltoaseman kautta hakemassa kaksi pitkää lonkeroa kullakin lenkillä. Niitä lonkeroita minä sitten siinä lenkkellessäni kiskoin ja puolen tunnin aikana meni aina pari. Usein vaadittiin ainakin tuo 3 lenkkiä, jotta sai jossain määrin riittävästi alkoholia.

Muistaakseni muija ei koskaan sanonut minulle näiden lenkkien jälkeen, että hän haistoi hengityksestä jotain makeaa tms, vaan sitten kauan sen jälkeen kun olin jo lopettanut juomisen kokonaan. Eli oikeastaan en tiedä tietääkö hän vieläkään mitä minä tällä liikunnallisella happihyppelyllä tosiasiassa aina tein, sillä en ole tainnut tästä kertoa kenellekään vielä :)

Jossain vaiheessa tämä lenkkeilyjuominen kariutui muun muassa siihen, että ahdistuneisuushäiriön ja pakko-oireisen häiriön aiheuttamien pakkoajatusten vuoksi juoma ei enää maistunut, eikä mennyt kurkusta alas. Oksetti ja ällötti toisinaan liikaa. Mutta hyvä niin, jotain hyötyäkin näistä diagnooseista. Aika rasittavaahan tuollainen salailu on, eikä siinä tosiaankaan ollut enää alkoholin nauttimisesta kyse, vaan siitä sairaalloisesta pakonomaisuudesta, jossa henkilöllä on kontrolli mitä sattuu.

Minä harrastin piilopulloja, muovisia koska ne eivät kilisseet. Parisuhteessa on tärkeää myös kehittää yskä, jolla (muka) peitetään korkin narahdus korkatessa. Tämä on yleinen tapa, ei vain minun.
Piilopulloja harrastavat myös yksin asujat kumma kyllä.
Tuota sinun tapausta vastaavan tiedän henkilöstä, joka kävi koko ajan pesettämässä autoaan ja joi ne pari lonkeroa autopesussa.
Sitten innovatiivisempi ratkaisu oli innokkaalla leipojalla, joka täytti Tupperwaren muovikaulimen veden sijaan vodkalla ja veteli sieltä huikkia leipoessaan. Ei ole rajaa alkoholistin mielikuvituksella.

 

[Ujcik#11]

Sitten innovatiivisempi ratkaisu oli innokkaalla leipojalla, joka täytti Tupperwaren muovikaulimen veden sijaan vodkalla ja veteli sieltä huikkia leipoessaan. Ei ole rajaa alkoholistin mielikuvituksella.

Aika usein kirkkaat tulevat kuvioihin ja pahentavat tilannetta entisestään, nimenomaan tuon salailun takia.
Yksi kirkas pullo on helppo avata korkilla, kätevä piilottaa ja sen voi lantarata mihin tahansa nesteeseen jonka voi juoda.

Miksikö ihmiset sitten piilottelevat ? Osa piilottaa itseltään, toinen piilottaa puolisoltaan, lapsiltaan ja osa ihan siitä syystä että, kumppanin mitta on niin täynnä juomiseen, että uhka erosta/lähdöstä on todellinen ja kun muutaman juoman pystyy vielä perustelemaan. Uskotellaan että homma on kunnossa. Näkyvillä on pari hassua kaljaa ja kuitenkin samaan aikaan litkitään viinaa salassa.

Unet repsahduksista tulevat kyllä todella syvältä ihmisestä.
Harva pystyy käsittämään, sitä helpotuksen määrää kun herää aamulla ja miettii, että tämän täytyi olla unta ja kun asia nopeasti varmistuu. Ei kukaan päätä alkaa alkoholistiksi, eikä kukaan kuvittele sen olevan mahdollista omalle kohdalle. Sitten kun sairaus on päällä, aika moni on itsessään jo siitä asiasta todella ahdistunut. Kyllä ongelmakäyttäjät sisällänsä sen tiedostavat, vaikka niin moni sepittää tarinaa, syyttelee olosuhteista ja keksii aivan käsittämättömän hyviä selityksiä oikeuttaakseen juomisensa. Sairauteen kuuluu vahvasti kieltämisen mekanismi. Otteen menettämisen pelko ja myöhemmin tieto otteensa menettämisestä saa aikaan kauhistuttavia pelkoja sekä huolta tulevaisuudesta.

Alkoholisti on sairauden otteessa ja on äärimmäisen harvinaista päästä sitä omikseen, ilman ammattiapua irti.

@godspeed on yksi tallainen harvinaisuus ja täytyykin sanoa, että muistaakseni alle 1 % alkoholisteista pääsee irti ilman ammattiapua ja saa sairauden hallintaan. Se miten sivusta olen seurannut @godspeedin matkaa, huomaan että töitä tehdään nimenomaan raittiina elämisen kanssa. Sinänsä helpointa on lyödä korkki kiinni ja lopettaa. Tehdä se päätös. Mutta sen päätöksen kanssa eläminen ja ottaa elämä vastaan raakana ja sellaisenaan onkin sitten paljon työläämpi vaihde. Se eläminen selvinpäin ja raittiina on opettelua, tutkiskelua sekä valtavaa muutosprosessissa seilaamista. Yksi vuosi on siinä mielessä iso virstanpylväs, että on selvinnyt ja selättänyt ensinnäkin käytännössä kalenterivuoden haasteet. Siinä on joulut, juhannukset, vaput, pääsiäiset ja muut kissanristiäset. Siihen sattuu kesälomat, terassikaudet, rantalomat, laskettelureissut, mökkireissut ja kaikki, työpaikan pikkujouluista lähtien. 1 vuosi on minusta sellainen iso askel ja sen jälkeen on jo kokenut ja todennäköisyys raittiina pysymiseen kasvanut merkittävästi.

Mitä kauemmas pääsee, sen kaukaisemmalta se tuntuu ja sitä helpottavammaksi olo muuttuu. Sen osaan sanoa omasta kokemuksesta, kun mennään vuosia, tulee kuukausia ettei asia pyöri enää mitenkään mielessä.

Kunhan muistaa aina vain sen, että se on todella aivosairaus ja ongelmat jatkuvat siitä kohdasta sellaisenaan ja vielä pahempana, mihin se aikanaan jäi. Luulo omasta ainutlaatuisesta tuurista parantua kohtuukäyttäjäksi on varmasti kaikilla alkoholisteilla välillä ajatuksissa. Siihen ansaan ei pidä vain astua. Niin kauan kun ei juo sitä enimmäistä, ei tarvitse ottaa toistakaan.

 

[godspeed]

Alkoholisti on sairauden otteessa ja on äärimmäisen harvinaista päästä sitä omikseen, ilman ammattiapua irti.

@godspeed on yksi tallainen harvinaisuus ja täytyykin sanoa, että muistaakseni alle 1 % alkoholisteista pääsee irti ilman ammattiapua ja saa sairauden hallintaan. Se miten sivusta olen seurannut @godspeedin matkaa, huomaan että töitä tehdään nimenomaan raittiina elämisen kanssa. Sinänsä helpointa on lyödä korkki kiinni ja lopettaa. Tehdä se päätös. Mutta sen päätöksen kanssa eläminen ja ottaa elämä vastaan raakana ja sellaisenaan onkin sitten paljon työläämpi vaihde. Se eläminen selvinpäin ja raittiina on opettelua, tutkiskelua sekä valtavaa muutosprosessissa seilaamista. Yksi vuosi on siinä mielessä iso virstanpylväs, että on selvinnyt ja selättänyt ensinnäkin käytännössä kalenterivuoden haasteet. Siinä on joulut, juhannukset, vaput, pääsiäiset ja muut kissanristiäset. Siihen sattuu kesälomat, terassikaudet, rantalomat, laskettelureissut, mökkireissut ja kaikki, työpaikan pikkujouluista lähtien. 1 vuosi on minusta sellainen iso askel ja sen jälkeen on jo kokenut ja todennäköisyys raittiina pysymiseen kasvanut merkittävästi.

Kiitos kauniista sanoista. Tässähän on minulla varmaan ristiriitaisesti se etu, että olen hieman mielenvikainen, joten olen tottunut erittäin surkeisiinkin oloihin. Ne ovat tehneet minusta kliseisesti sanottuna vahvemman, tai ehkä paremminkin kokeneemman, vaikka riippuvuussairauksissa en suinkaan tällaiseen vain vahvat selviää -ajatteluun tukeudukaan. Kyllä meillä kaikilla on kyvyt raitistua ja elää vapaaehtoisesti nimenomaan raitista elämää, jos vain myöntää muutamia tosiasioita itselleen. Ottaa sitten myös sen avun vastaan mitä pitää, kuten minä nyt toisaalta olen tämän keskustelupalstan kautta ottanut eli kirjoittakaa ihmiset, jos vaan jaksatte. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Elämä on kieltämättä aika uudenlaista tällä hetkellä. Ja se on nimenomaan oppimista nyt, jos alkoholia juodessa oppiminen vastaavasti helposti vain unohtuu. Sellainen tietty nöyryys ja elämän vastaanottaminen mutkattomammin on myös ihan arkea nykyään.

 

[godspeed]

Karmea, karmea päivä. Mutta siitä noustaan. Yhtä varmaa on se, että tänäänkään ei juoda. Kyllä se vaan niin on sanottava joka päivä, vaikka vaara olisikin pieni. Kiitos ja näkemiin.

 

[Pulle Nah]

Karmea, karmea päivä. Mutta siitä noustaan. Yhtä varmaa on se, että tänäänkään ei juoda. Kyllä se vaan niin on sanottava joka päivä, vaikka vaara olisikin pieni. Kiitos ja näkemiin.

Tsemppiä ja voimia! Hengessä mukana.

 

[godspeed]

Pitäisikö vaihtaa nimimerkiksi godspede? Olen sen jo pari kertaa noin vahingossa naputellut kirjautuessani :)

Hyvää viikonloppua kaikille! Täällä on yöunet tepsineet eli kaikki on aika loisteliaasti taas viikonlopun viettoon. Uni on melko pitkälle paras lääke kaikkeen, sillä jos masentaa ja ahdistaa, niin uni auttaa. Jos tekee mieli juoda, niin uni auttaa. Ennen pitkää kun selviää iltaan asti ja pääsee nukkumaan, ja toivon mukaan saa unta, niin ollaan voiton puolella. Niin monta vaivaa hyvä uni on parantanut, ettei sen terveysvaikutuksia, niin henkisiä kuin fyysisiä, voi aliarvioida.

Yksinäisyydestä haluan sanoa sen verran, että ymmärrän, kun juodaan itsekseen. Sitähän se on. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, koska itse vieläkin pelkään hieman, että mitäs sitten kun muija lähtee reissuun ja minä jään yksin? Tämäkin tilanne on taas tässä keväällä edessä. Toki minulla on selviytymiskokemuksia yksinolostakin ja nyt ollaan muutenkin jo totuteltu raittiiseen elämään, mutta kyllä siinä varuillaan saa olla. Kannattaa siis tehdä itsensä mahdollisimman kiireelliseksi jollain tavalla, jotta se viinapiru ei hengittele joka vaihdossa niskaan. Pisto kävi sydämessä, kun ajattelinkin juomista. Lasken sen hyväksi merkiksi, koska silloin kyse voi olla myös moraalista eli luonto ei antaisi periksi juoda.

Tulipa taas hyvä olo kirjoittaa nämäkin jutut julki. Tätä parannuskeinoa sairauksiin ei osannut lääkäri koskaan määrätä.

 

[Ujcik#11]

Tulipa taas hyvä olo kirjoittaa nämäkin jutut julki. Tätä parannuskeinoa sairauksiin ei osannut lääkäri koskaan määrätä.

Mukava lukea kirjoituksiasi, mutta tarrasin tähän kohtaan erityisesti.
AA - ryhmien tarkoitus on nimenomaa vertaistuki. Ihmisillä on paikka purkaa oloaan, jakaa kokemuksia ja kuunnella toisten ihmisten kokemuksia.
Jäin edellisen viestini jälkeen ihan miettimään, että miten olet onnistunut tässä näinkin hyvin ja tulin johtopäätökseen, että olet omalla tavallasi jakanut tänne kokemuksia hyvinä ja huonoina aikoina. Teit tietämättäsi tästä jatkoajan keskustelupalstasta alustan, joka toimii kuten AA toimii miljoonille ihmisille ympäri maailman :)

Vertaistuki on pitkäkestoisen raittiuden avainsana. Lääketieteellisesti näin ei välttämättä ole, mutta käytännössä ilman vertaistukea on mahdoton tai ainakin hyvin vaikea saada alkoholistin erikoista mieltä parsittua kasaan. Mikäli haluaa siis voida hyvin ja oppia nauttimaan raittiista elämästä. Ilman että oppii ja pystyy nauttimaan raittiista elämästä, se alkaa ajansaatossa tuntumaan pakottamiselta ja rangaistukselta.

 

[godspeed]

Mukava lukea kirjoituksiasi, mutta tarrasin tähän kohtaan erityisesti.
AA - ryhmien tarkoitus on nimenomaa vertaistuki. Ihmisillä on paikka purkaa oloaan, jakaa kokemuksia ja kuunnella toisten ihmisten kokemuksia.
Jäin edellisen viestini jälkeen ihan miettimään, että miten olet onnistunut tässä näinkin hyvin ja tulin johtopäätökseen, että olet omalla tavallasi jakanut tänne kokemuksia hyvinä ja huonoina aikoina. Teit tietämättäsi tästä jatkoajan keskustelupalstasta alustan, joka toimii kuten AA toimii miljoonille ihmisille ympäri maailman :)

On mahdollisesti paikkansa pitävä väite, jos toteaa, että ilman Jatkoajan keskustelupalstaa en välttämättä olisi tässä. Siitä olen pyrkinyt muistaa kiittää. Mielenkiintoista tosiaan on ollut kirjoittaa ja rakentaa tätä hommaa, kun ei tosiaan tiennyt yhtään mihin ryhtyy ja mitä kaikkia juttuja tässä tulee kohtaamaan, mutta hyvinhän tässä on käynyt. Toivon mukaan muille käy myös, jos joku on lähtenyt koettamaan ihan vaan vaikkapa jotain tipatonta kuukautta :)

Vertaistuki on pitkäkestoisen raittiuden avainsana. Lääketieteellisesti näin ei välttämättä ole, mutta käytännössä ilman vertaistukea on mahdoton tai ainakin hyvin vaikea saada alkoholistin erikoista mieltä parsittua kasaan. Mikäli haluaa siis voida hyvin ja oppia nauttimaan raittiista elämästä. Ilman että oppii ja pystyy nauttimaan raittiista elämästä, se alkaa ajansaatossa tuntumaan pakottamiselta ja rangaistukselta.

Ihan täysin yksin voi pärjätä juomisessa ja olla siinä ammattilaistasoa, mutta sitten toisaalta täysin ilman juomaa harva varmaankaan pärjää yksin samalla tavalla. Minäkin jossain kohtaa käytin termiä rangaistus, mutta sittemmin minulla on vakiintunut ennemminkin termi vapaus. Katsellaan nyt kesää kohti tätä hommaa rauhassa ja koetetaan nauttia.

 

[adolf]

Näin se on ollut minullakin, että se vaikea asia ei ollut se juomisen lopettaminen, vaan nimenomaan se elämän kohtaaminen raakana. Ei minulla silloin alussakaan ollut mitään vaikeuksia olla juomatta, mutta olin aivan kauhuissani siitä, että kaikki asiat pitää kohdata elämässä selvinpäin. Siihen raitistumiseen kuuluu aika huikean iso muutosprosessi itsensä kanssa. Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että ilman apua siinä ei voi onnistua. Sulla vaan täytyy olla joku tai joitakin, jo(i)lle pystyt puhumaan asioista rehellisesti ja avoimesti. Mitään salaamatta.

Se korkki varmasti voi kestää yksin ja omineenkin kiinni, mutta puhua niistä omista tuntemuksista täytyy, jotta se elämä alkaa maistumaan elämisen arvoiselta ja siihen meistä jokainen tarvitsee muita ihmisiä.

Se ongelma tavallaan perustuu siihen, että sitä juuri välttelee, väistelee ja kääntelee, pakenee ja valehtelee itselleen. Ja ongelman ratkaisu taas perustuu juuri noiden asioiden vastakohtaan.

 

[pettter]

Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, minä en. Ekaa kertaa tälle talvelle. Alkoholistina tunnistan kyllä tekosyitäkin siihen.

 

[godspeed]

Ei tee yhtään mieli juoda. Onko tämä nyt sitä absolutismia, kun tuntuu tuo juomamaailma jo melkoisen vieraalta. Tämä on varmaan myös sitä, että on tottunut eloonsa. Ei vaan pidä ottaa koskaan sitä yhtä. Kieltäydy aina ja joka paikassa vain siitä yhdestä. Ei tarvitse muuta tehdä. Kiitos Jatkoaika, kiitos kaikki hyvät ystävät tässä ketjussa.

 

[godspeed]

Alkoholin juominen hiipi pakkoajatuksiin pakko-oireisen häiriöni takia ensimmäistä kertaa. Aivot toitottaa, että pitäisi juoda, tai vähintään maistaa. On siis sellainen omituinen tarpeen tunne, mutta ei kuitenkaan halu. Tämä aiheuttaa jonkin verran sitten taas ahdistusta, jolloin kierre on valmis. Olen kyllä oppinut pakkoajatuksia hieman hallitsemaan ja hillitsemään, mutta tämä oire tuli kyllä hieman yllätyksenä, vaikka huolestunut en osaa olla, sillä näin kävi vasta tällain myöhäisessä vaiheessa projektia. Ehkä jos tämä olisi sattunut vaikka viime syksynä, niin liha olisi saattanut olla heikko. Mutta nyt se ei ole.

Eli taas voidaan todeta, että sairauden aiheuttamat ongelmat kuten pakkoajatuspainotteiset pakko-oireetkaan eivät saa minua juomaan. Voin todeta näin ollen turvallisesti päivittäisen kauppareissun jälkeenkin, että tänäänkään ei juoda. Toivottavasti joku muukin voi todeta saman!

 

[adolf]

Omista vanhemmistani näen nyt sen, että ovat jotenkin löytäneet toisensa taas. Tai voihan se olla, että tämä on tapahtunut jo kauan ennen, mutta nyt vasta olen ruvennut rekisteröimään sen. Terve suhde, jossa ei ole enää sitä viinanpaskaa siinä välissä, ja ikään kuin asiat olisi annettu anteeksi. Eihän sitä viinanpaskaa toki fyysisesti ole siinä välissä ollut enää muistaakseni noin 20 vuoteen, mutta se kaikki paska mitä se oli heidän välilleen tuonut, niin se oli siinä vielä todella pitkään. Mutta siinä ovat yhdessä yhä edelleen. Noin suunnilleen ymmärtääkseni yli 40 vuoden jälkeenkin.

Tätähän en siis ikinä lapsena nähnyt enkä kokenut, vaan olen kasvanut sellaisessa kodissa, jossa oli aina se isän alkoholismin tuoma paha olo läsnä. Ja nyt jossain tuolla omassa sisimmässäni vasta olen alkanut kokemaan sen, että miten se on minuun vaikuttanut. Ymmärrän sen, että olen jo tosi pienenä pannut tavallaan oman minuuteni sivuun. Ruvennut kantamaan sellaista häpeäidentiteettiä, ja kokenut että en ole rakastettava. Lapsuudenkoti kun ei ollut sellainen, jossa lapselle olisi mitenkään voinut syntyä kokemusta omasta rakastettavuudestaan.

Liiallinen kiltteys ja muiden miellyttäminen on sitten olleet lapsena sellaisia selviytymiskeinoja, jotka olen kehittänyt tuossa selvitäkseni. Läheisriippuvaisena ihmisenä kyvyttömyys muodostaa itse terveitä, läheisiä ja luottamukseen perustuvia ihmissuhteita. Olla itselleen ensinnäkin sellainen ystävä.

Kyllä se niin on, että kun lapsi kasvaa alkoholistikodissa, niin se lyö traumat jonnekin todella syvälle. Ja niiden käsitteleminen sekä läpikäyminen on todella, todella raskasta hommaa. Palkitsevaakin onneksi, kun sitä todellista toipumista tapahtuu.

 

[godspeed]

Itsellä on vähän sellanen tilanne, että toisinaan harmittaa alkoholismista kärsineen mielenterveyspotilasisäni aikainen kuolema. Hän olisi saattanut olla se henkilö, joka olisi ymmärtänyt omat ongelmani paremmin kuin kukaan muu lähisukulaisistani. Tai olisi varmasti ollut juttuseuraa eri tavalla kuin nyt. Nyt ei oikein kukaan ole ymmärtänyt, koska ihmiset eivät osaa keskustella vaikeista tunteista ja tapahtumista. Siksi varmaan minä tätäkin viestiä kirjoitan.

Tietysti voidaan myös pohtia olisiko minulla näitä laaja-alaisia ongelmia, jos isä ei olisi kuollut siihen viinaan sitten lopulta. Ja olisiko hän ollut missä kunnossa tänä päivänä, jos olisi selvinnyt. Eli tämä on vähän sellainen tilanne, että miettii revisionistisesti mitä olisi tapahtunut, jos tuota ja sitä ja tätä ei olisi tapahtunut, ja vaihteeksi tuo ja tämä ja se olisi tapahtunut. Siinä mielessä en osaa tuntea katkeruutta tai muutakaan hänen kuolemastaan, koska ehkä lopputulema olisi voinut olla huonompi kuin se nyt on. Vihainen ja surkea alkkis kaikkien meidän riesana.

Olen kuitenkin oppinut elämään jo liki 30 vuotta ilman isää, joten ei tässä sinällään nyt mitään ihmeellistä enää ole ja aiheesta voi keskustella ihan niitä näitä puhuen. Olen jo pitkälle aikuinen mies, jolla on toki kaikenlaista vaivaa, mutta ei mitään, mistä ei selvittäisi näillä kilometreillä. Traumoja toki varmasti edelleen löytyy ja ne muovaavat käytöstä jossain määrin, mutta olen vähän järkeillyt, että kaikkea ei tarvitse aina esiin väkisin kaivaakaan. Kyllä se mieli ihan tarkoituksella osan asioista unohtaa. Toki jotain selvittämätöntä haluaisi selvittää ihan itseään ymmärtääkseen, kuten tämän viestin alussa viittasin, mutta aina niitä vastauksia ei ole kenelläkään. Se on ihan ok sekin. Kaikkea ei tässä sekavassa vyyhdissä, jota elämäksi kutsutaan, aina voi purkaa.

 

[godspeed]

Perjantaihan se olisi ja kaiken pitäisi olla hyvin, mutta jostain syystä ahdistaa aika paljon. Ehkä vielä on jotain jäänteitä siitä miten tämäkin työ/kouluviikon jälkeinen "juhlapäivä" pitäisi elää, jolloin asiasta nousee paineet ja siten myös typerä stressi. Varmaankaan kyse ei ole enää minkään erityisen kaipuusta vaan kyvyttömyydestä antautua sille, että nyt saa ottaa rauhassa, eikä siihen tarvitse mitenkään kummemmin valmistautua. Pitäisi vaan antaa olla. Ilman alkoholia. Kaikkea muuta kyllä on, ja sen pitäisi riittää. Hyvää viikonloppua!

 

[godspeed]

Kirjoitan nyt heti aamusta, että PERSEESTÄ TÄMÄ ON. Saa karstat koneesta ja homman toimimaan heti alkuun. Nyt on viikonloppu, eikä pidä vaipua mihinkään masennukseen, kun vähän heikottaa, ahdistaa ja mitä lie turhuuksia. Hei, kamoon äijä, jotain rotia siihen touhuun. Vaikka näin taas unta, että pitäisi juoda ja kuumeisesti mietittiin mitä ja milloin, niin mitään hätää ei ole. Sekin oli vain uni.

Vaikka toivotin eilen jo viikonloput, niin toivotan vielä uudelleen, koska tämä päivä on taas uusi mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ilman eilisen vaikeuksia, kun mitä lie menneisyyden traumojakin taas pyöriteltiin. Ne saa jäädä sinne eiliselle, ja nyt pitää alkaa oikeasti elämään tätä elämää siten, ettei pelkää jokaista rasahdusta. Sellainen paskassa piehtarointi ei kiinnosta nyt ollenkaan. Joskus pitää osata vaan päästää irti siitä murehtimisesta, koska tiedän senkin, että se vaan jää helposti päälle, eikä lähde pois.

Hyvää lauantaita ja pidetäänhän huoli siitä, että tämä on hyvä päivä!

 

[Kilgore Trout]

Kirjoitan nyt heti aamusta, että PERSEESTÄ TÄMÄ ON. Saa karstat koneesta ja homman toimimaan heti alkuun. Nyt on viikonloppu, eikä pidä vaipua mihinkään masennukseen, kun vähän heikottaa, ahdistaa ja mitä lie turhuuksia. Hei, kamoon äijä, jotain rotia siihen touhuun. Vaikka näin taas unta, että pitäisi juoda ja kuumeisesti mietittiin mitä ja milloin, niin mitään hätää ei ole. Sekin oli vain uni.

Vaikka toivotin eilen jo viikonloput, niin toivotan vielä uudelleen, koska tämä päivä on taas uusi mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ilman eilisen vaikeuksia, kun mitä lie menneisyyden traumojakin taas pyöriteltiin. Ne saa jäädä sinne eiliselle, ja nyt pitää alkaa oikeasti elämään tätä elämää siten, ettei pelkää jokaista rasahdusta. Sellainen paskassa piehtarointi ei kiinnosta nyt ollenkaan. Joskus pitää osata vaan päästää irti siitä murehtimisesta, koska tiedän senkin, että se vaan jää helposti päälle, eikä lähde pois.

Hyvää lauantaita ja pidetäänhän huoli siitä, että tämä on hyvä päivä!

Paskoja muistoja tulee, sille ei voi mitään. Jossain määrin kannattaa olla itselleen armollinen ja miettiä, että se mitä tapahtui on menneisyyttä, eikä sitä voi enää muuksi muuttaa.
Esimerkiksi välit ihmisiin paranevat vähitellen, ja luotto sinuun palautuu, mutta se kestää. Ja kaikkien kanssa ne välit eivät välttämättä korjaannu ikinä, silti on vain painettava eteenpäin.

 

[godspeed]

Paskoja muistoja tulee, sille ei voi mitään. Jossain määrin kannattaa olla itselleen armollinen ja miettiä, että se mitä tapahtui on menneisyyttä, eikä sitä voi enää muuksi muuttaa.
Esimerkiksi välit ihmisiin paranevat vähitellen, ja luotto sinuun palautuu, mutta se kestää. Ja kaikkien kanssa ne välit eivät välttämättä korjaannu ikinä, silti on vain painettava eteenpäin.

Joo, tuota armollisuutta pitää selkeästi vielä harjoitella. Tavallaan mistään itsesyytöksistä ei ole kyse, eikä oikeastaan katumuksestakaan, mutta sitä miettii, että moni asia olisi voinut jäädä tapahtumatta. Olisiko tilanne kuitenkaan nyt näinkään hyvin, jos tiettyjä asioita ei olisi tapahtunut. Tai en olisi vuosien varrella kokenut niin montaa sairautta samaan aikaan. Kuten esimerkiksi missä olisin nyt ilman ahdistuneisuushäiriötä/eräänlaisia fobioita kaikkine kauhuineen, joiden vuoksi alkoholi alkoi maistua pahalta, eikä välttämättä enää menisi edes alaskaan.

Paljon on sellaista, minkä on ollut pakko tapahtua tai en olisi tässä. Pohjakosketuksen oire varmaan sekin on, kun alkoholi alkaa jo oksettaa joka kulauksella. Silti sitä hieman kaipaa, ei niinkään juomista, vaan sitä rentoutumisen mekanismia. Mutta se ei kuitenkaan jäisi siihen vaan menisi aina kännin puolelle, joten en juomista muistele kaipauksen kautta. Lähinnä muistelen juomista välttämättömänä tienä kohti tätä nykyistä minää, joka on aika hyvä minä, vaikka itse sanonkin. Tottumisen kanssa on näemmä sittenkin vielä paljon tekemistä, kun sitä helposti ahnehtii ja ajattelee, että on jo pysyvästi henkisellä tasolla irti kaikista ajatusjäänteistä. Mutta tosiaan, kyllä senkin aika vielä tulee!

 

[godspeed]

Miltäköhän tämä minun toimintani näyttäytyy muille? Aloin vaan miettimään, kun saatan antaa täällä netissä vähän erilaisen kuvan kuin mitä todellisuus alastomimmillaan on. Jos annan negatiivista vaikutetta tästä hommasta, niin se ei suinkaan ole tarkoitus. Kyllä tässä positiviisesti edetään ja kovalla päätöksellä on tähän pisteeseen asti päästy. Olisi hullua antaa kaiken valua käsistä tässä vaiheessa.

Karalahden ketjua tulee aina luettua kun jotain tapahtuu. Minulla ei ole mitään tuollaista lapsellisuutta ynnä muuta venkoilua sen kanssa, että joskus saisi juoda ja joskus ei, ja kovikset dokaa ja mitä lie. Olen tajunnut mitä alkoholismi on. Ei ole merkkiäkään esimerkiksi mistään kuivasta humalasta, vaan kyllä minä olen itselleni tehnyt sen selväksi, että nyt luodaan nahka täysin uudestaan. Kaikkea muuta toki on kuin pelkkä alkoholismi, se sekoittaa minua itseänikin, mutta sitä ei varmaan enää tässä kuukausien jälkeen tarvitse kellekään alleviivata. Yleensä alkoholisti ei tietystikään ole vain pelkkä alkoholisti, vaan kyseessä saattaa olla nippu sairauksia.

Ihan hyvä fiilis. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kohta kauppaan ja sitten voisikin harkita laittaisiko saunan illalla päälle. Saunajuomana klassinen vissy on aivan riittävä! Ei kaipaa mitään muuta.

 

[Necco]

Löytyipä aihe tästäkin. Oon pyöritellyt asiaa mielessäni viimeisen puoli vuotta niin aktiivisesti että tieto alkoholismista ja mitä se on, on todella hyvä. Itselläni on juomahistoriaa noin parikymmentä vuotta ja ongelmaksi se on tiedetty jo siitä yli kymmenen vuotta. Edellisen puoli vuotta raittius alkanut kiinnostamaan aina vain enemmän. Kävin jopa AA-kerhossa joitakin viikkoja, mutta silti se juominen alkoi taas kiinnostamaan enemmän. Olen todella väsynyt. Viime viikonloppuna oli jälleen reissu jossa tietysti juotiin aamusta asti, ja illalla kotiin palatessa jaksoi juoda vielä aamuun asti, haastettu riitaa kaupungilla ja vielä tänään morkkis painaa mieltä. Näitä kertoja on varmaan satoja. Taas vaihteeksi on antabus päällä, katsotaan nyt kauanko sitä tällä kertaa pystyy käyttämään. Olen valmis pöpilään, niin pahasti alkoholismi painaa mieltä. Mulla on pieni lapsi joka estää maantieteellisen paon, mutta jotakin on tehtävä. Tämä taistelu on tehty hävittäväksi jos mikään ei muutu. Sellainen avautuminen tähän. Alkoholismi on niin paha sairaus että sitä en toivo kenellekään, eikä sen luonnetta ymmärrä, jos siitä ei itsellä ole kokemusta.

 

[maken veivi jr.]

Olen valmis pöpilään, niin pahasti alkoholismi painaa mieltä.

Ei sinun mihinkään pöpilään viedä vaan saat sairauteesi asianmukaista hoitoa. Itse ainakin arvostan suuresti ihmisiä, jotka uskaltavat hakea apua silloin kun sitä tarvitsevat. Tsemppiä taisteluun.