Faija on alkoholisti ja sekakäyttäjä, broidi joi itsensä ennenaikaiseen hautaan, vaikka virallisesti kuolinsyy ei alkoholista johtunutkaan. Mutta ei se olisi elämäntyylillään kovin montaa vuotta jaksanutkaan, joten loppupeleissä on parempi, että lähti jo tuolloin. Faijan broidi paleltui kännipäissään hankeen, kun ei parkinsonin taudiltaan päässyt kaaduttuaan nousemaan ylös. Faijan mutsi oli sekakäyttäjä viimeisinä vuosinaan, faijan faija taas asui aikoinaan legendaarisessa Liekkimajassa Lepakossa. Koti oli kyllä olemassa ja mummokin taisi olla vielä jokseenkin älyissään. Sittemmin vaari kyllä palasi himaan, mutta enemmän tai vähemmän hengaili Kallion puistoissa jenginsä kanssa.
Yksi mutsin broideista joi itsensä sellaiseen tilaan, että ensin amputoitiin jalat ja lopulta muutamassa viikossa kuoli pois. Toinen mutsin broideista joi sisuskalunsa, mutta on tänä päivänä täysin raitis. Kolmas mutsin broidi dokailee hänkin, mutta kykenee käymään duunissa ja hoitamaan asiansa. Huikka maistunee vähän turhan hyvin, mutta suurempaa ongelmaa ei vielä kai ole. On vain ajan kysymys, koska mopo karkaa häneltäkin käsistä.
Omaa edesmennyttä veljeäni lukuunottamatta kaikki oman sukupolveni "nuoret" ja näiden juoppojen jälkeläiset ovat lähempänä raittiita kuin juoppoja. Tietääkseni kukaan ei suoranaisesti sylje lasiin, mutta kenellekään alkoholi ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Siis oma käyttö. Että jotain hyvää on nämäkin juopot saaneet aikaan. Kaikille meille on yhteistä se, että toleranssi juoppoja kohtaan on äärimmäisen pieni, lähes olematon. Harva meistä uskoo, ennen kuin näkee tulokset.
Karua. Olemme kahden systerini kanssa monet kerrat olleet tyytyväisiä siitä, että olemme naisia. Sukumme miehille, kun ennusmerkit ei kovin hyvää lupaa. Tosin meissä serkuksissa miesten osuus on hieman suurempi, joten kai esimerkillä ja omakohtaisella kokemuksella on sukupuolta enemmän tekemistä sen kanssa, että viinan ei anneta viedä.
Toleranssista vielä. Faija on 7-kymppinen äijä, joka on sekakäytöstään huolimatta ns. perus terve. Masennus on aika syvää ja oma-aloitteisuus on nollassa. Osa mennee iänkin piikkiin, mutta suurin syy on alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö, jolla yritetään lääkitä masennusta. Surkein tuloksin. Anyway, tuossa yhtenä päivänä faija sanoi, että elämä on ihan perseestä, kun enää ei kestä kuin pari-kolme kaljaa. Niin, sitten? Sitä kun ei tavallinen ja alkoholiongelmaton ihminen tajua, kuinka suuri merkitys alkoholistille sen määrän suuruus on. Ja kun pää ja kroppa ei kestä enää kovinkaan montaa bisseä, yllättäen ei voida enää ottaa paria kaljaa ilman hirveetä jurria ja kaatuiluja.
Faija aina hokee puhelimessa, että täällä hän nyt odottaa, että tulisi kuolema. Siihen on tultu, että eipä ole herra toiveineen yksin. Kamalaa sanoa, mutta ei tollanen elämä ole mistään kotoisin. Surua ja murhetta sille ja meille lapsille, vaikka eihän faija sitä tarkoituksella tee. Ikää kuitenkin on jo sen verran, että ei tämä tästä muuksi muutu. Ainakaan positiivisessa mielessä.
Miehestä, joka on joskus ollut hyvinkin aikaansaava ja mahtava seuramies ja elämässään "menestynyt", on tullut ihminen, joka on vain taakaksi muille. Vanhat kunnolliset ystävät pitävät edelleen yhteyttä ja tarjoutuvat hakemaan ja viemään eri paikkoihin, mutta kun ei kiinnosta. Ja silti faija on niin yksinäinen. Ja kiittämätön. Ja rasittava itsekeskeinen kusipää. Mutta se on mun faija. Eikä se tuollaiseksi yhdessä yössä, ei edes vuodessa muuttunut. Lähti vaan jossain vaiheessa vähän käsistä ja siinä meni sitten loppuelämä ja se arvokas vanhuus, jota varten oli tehty hyviä päätöksiä ja valintoja silloin, kun kaikki oli vielä kohdillaan. Tuurijuoposta tuli säälittävä vanha ukko, joka on ihan täys spurgu.
Toivottavasti teistä kukaan ei erehdy kuvittelemaan, etteikö teidän juomisenne vaikuttaisi toisten elämään. Kyllä se vaikuttaa. Tavalla tai toisella. Jos ei nyt, niin ehkä jo huomenna.
