Matkalla alkoholismiin?

[WildThing]

Aina voi pyytää apua. Siinä vaiheessa kun on tosissaan sen muutoksen kanssa, niin sellaisetkin tahot, joiden kuvitteli jättäneen, saattavat hyvinkin olla paikalla in the time of need.

Mä olen itse mennyt pohjan kautta tässä viimeisen vuoden aikana. Kaikki meni, työpaikka, auto, kämppä, ihmissuhteet. Silti jotkut jaksoi uskoa että mä pystyn parempaan (vaikka itse en siihen todellakaan uskonut), ja auttoivat uuden alkuun.

Jos ja kun sulle sitä pelastusrengasta tarjotaan, tartu siihen.

Apu on aina tervetullutta. Nyt pitää vielä yrittää, jos pärjäis yksin ja saisi tämän poikki. Ei haluta tuottaa läheisille huolta.

 

[Vanden Plas]

Eihän sitä huolta halua tuottaa.

Jos olet tuota mieltä että yksin yrittäen onnistut, niin onnea matkaan. Siinä onnistumalla varmaankin löydät yksisarvisen ja muut taruolennot.

En halua vittuilla tai masentaa, been there done that ja muut latteudet. Olen realisti.

 

[WildThing]

Eihän sitä huolta halua tuottaa.

Jos olet tuota mieltä että yksin yrittäen onnistut, niin onnea matkaan. Siinä onnistumalla varmaankin löydät yksisarvisen ja muut taruolennot.

En halua vittuilla tai masentaa, been there done that ja muut latteudet. Olen realisti.

Vittuilu on välittämistä. Tämä yö tulee olemaan vaikea. Kiitos tuesta jätkät.

 

[Straight Edge]

Vittuilu on välittämistä. Tämä yö tulee olemaan vaikea. Kiitos tuesta jätkät.

Ollaanko siellä hengissä? Tsemiä ihan hitosti täältäkin.

 

[WildThing]

Ollaanko siellä hengissä? Tsemiä ihan hitosti täältäkin.

Hengissä ollaan. Olin nyt itelle rehellinen ja hain apua. Sairaalassa hoidossa.

 

[Vanden Plas]

Aivan mahtava juttu!

Minut roudattiin läheisen toimesta viime kuussa katkolle, joten tiedän hiukan mistä puhun.

 

[Ujcik#11]

Hieman tuo Kontiolan juttu Iltasanomissa herätti ajateltavaa. Itse kuulun siihen nihilistien ja pessimistien? porukkaan, kun en pysty uskomaan, että Minnesotahoidossa ollut henkilö, voisi omalla päätöksellään ruveta ” kohtuu ”käyttäjäksi.

kiinnitin ensin perjantaina hänen ulkoiseen habitukseen huomiota ja Jännästi päivän päästä tuo juttu.

Toivotaan että Konnalla ei mene, kuten pelkään.

 

[Dino]

Hieman tuo Kontiolan juttu Iltasanomissa herätti ajateltavaa. Itse kuulun siihen nihilistien ja pessimistien? porukkaan, kun en pysty uskomaan, että Minnesotahoidossa ollut henkilö, voisi omalla päätöksellään ruveta ” kohtuu ”käyttäjäksi.

kiinnitin ensin perjantaina hänen ulkoiseen habitukseen huomiota ja Jännästi päivän päästä tuo juttu.

Toivotaan että Konnalla ei mene, kuten pelkään.

Kyllähän tuo "Olen käynyt Minnesota-hoidon ja laitoin korkin kiinni, mutta nyt olen opetellut ottamaan vähän ja kohtuudella" nostaa aina kaikki liput pystyyn.

En tiedä statistiikkaa, mutta uskaltaisin väittää että olemattoman pieni osa alkoholin ongelmakäyttäjistä pystyy aloittamaan kohtuukäytön ja pysymään siinä. Haluaisin toivoa miehelle paradta mutta pahoin pelkään, että nämä tähän aiheeseen liittyvät uutiset ei olleet vielä tässä Kontiolan kohdalla.

 

[adolf]

Valitettavasti tuossa haisee pahasti. Ei siinä jokin nyt täsmää, että yhtäältä mies sanoo olevansa alkoholisti, mutta sittemmin hän käyttääkin vain kohtuudella.

Mutta onpas se toisaalta niinkin, että sekin ihmisjoukko on valtava, jotka ovat käyneet sen minnesota-hoidon, mutta täysi ymmärrys ei siitä hoidosta huolimatta ole mennyt jakeluun.

 

[Ujcik#11]

Mutta onpas se toisaalta niinkin, että sekin ihmisjoukko on valtava, jotka ovat käyneet sen minnesota-hoidon, mutta täysi ymmärrys ei siitä hoidosta huolimatta ole mennyt jakeluun.

Tätä minä tuossa vähän haeskelin.
Eli hoito käyty, vuosi korkki kiinni ja puhutaan kauniisti raittiudesta ja sitten alkaa sössötys siitä, miten yhtäkkiä osataankin kohtuudella käyttää, kuin taikasauvasta.

Minnesota hoidon käyneet ymmärtävät, ettei tuo siirtymä tule onnistumaan ja se on se vaarallisin houkutus repsahtamiseen.

Ajatus, että ehkäpä voisinkin juoda ja oppisin tekemään sen kuten muutkin. Jokainen alkoholisti joka tuon asian saa käsiteltyä ja hyväksyttyä, ettei se tule onnistumaan pääsevät jo pitkälle.

Riippuvuus vie voimakkaasti ja salassa juodaan hurjat määrät enemmän kuin annetaan ymmärtää ja muille valehdellaan silmät kirkkaina miten on onnistuttu vähentämään. Sitten kun tilanne menee jo helvetin pahaksi, kaikki tulee muille syliin ja ihmetellään. ” senhän piti olla hallussa”

Muistan lukeneeni jostain, että ilman hoitoa alkoholisteista saa sairauden hallintaan alle 1% ja kohtuukäyttäjäksi pääsisi sitten tuosta 1% todella pieni määrä.

Aina joku tuntee henkilön joka väittää ja ainakin sanoo, että on onnistunut siirtymään alkoholismistaan kohtuukäyttäjäksi, mutta kyllä nämä ovat yhtä harvinaisia kuin lottovoittajat.

 

[adolf]

Niin @Ujcik#11 ihan samansuuntaisia ajatuksia meillä on.

En lähde tässä sen enempää Kontiolan, kuin kenenkään muunkaan pään sisälle, enkä en tietenkään voi sinne mennäkään, koska en ole muiden elämien asiantuntija. Mutta noin omalta kohdaltani voin asiaa kommentoida, koska tähän omaan tarinaani ja elämääni asiantuntija sitten jo olenkin.

Miksi esimerkiksi minulle sen alkoholismin myöntäminen itselleni ja tunnustaminen ystävilleni ja muille ihmisille on ollut hankalaa? Siksi koska se on yhtäältä todella hävettävä asia. Toisaalta se on niin, että kohdatessani tämän totuuden, tulen samalla avanneeksi itsessäni sen pandoran lippaan, johon olen sullonut ne kaikki tunteet ja käsittelemättömät asiat, joita olen alkoholiin (ja tämä on tosi tärkeä asia minun ollut ymmärtää: myös muihin riippuvuuksiin) paennut.

Se on pelottavaa kohdata esimerkiksi kaikkea sitä hätää ja pelkoa, jota olen jostain lapsesta asti kantanut mukanani. Se on hävettävää myöntää ja tunnustaa se tosiasia, että on ollut niin pahasti tämmöisten riippuvuuksien riepoteltavana. Se oli aikanaan todella tuskallista kohdata kaikkea sitä, että miten olen itse humalassa toiminut. Mitä sanonut ihmisille humallassa ja mitä tehnyt. Siinä meni aikaa nousta sieltä täydestä itsetunnottomuudesta ylös, mitä se juova elämä oli minussa saanut aikaan.

Se on vittumaista katsoa sitä tosiasiaa silmiin miten on elämäänsä elänyt, minkälaisia valintoja on tehnyt, ja miten on aikaansa hukkaan heittänyt. Toisaalta se synnyttää myös ison halun siihen, että nyt kun tätä elämää toivon mukaan on vielä rutkasti jäljellä, niin nyt haluaa alkaa tekemään semmoisia valintoja, jotka tukevat paremmin onnellisuuteen kohti menemistä. Sitä haluaa olla oman itsensä puolella. Sitä haluaa pitää huolta itsestään. Ja minä ymmärrän sen huolenpidon monilla tavoilla, mutta ehkä se kaikkein tärkein asia on kuitenkin se, että nyt haluaa pitää huolta siitä pienestä ihmisestä, joka silloin lapsuudessa jäi vaille semmoista huolenpitoa, jota olisi silloin tarvinnut.

Ja kun näin teen, niin tiedän sen, että olen silloin parempi ihminen myös läheisilleni ja ihmisille ympärilläni.

Itsestäni tiedän sen, että tässä ollaan siellä aivan niin ytimessä, kuin ytimeen voi päästä. Että miksi se riippuvuudesta irti pääseminen on niin pirullisen vaikeaa. Miksi tämä asia, jota nimitetään "alkoholismista toipumiseksi" on niin hankalaa? Koska se on paiskannut minut matkalle, jossa on osoittautunut täysin välttämättömäksi se, että olen pakenemisen sijasta suostunut prosessiin, jossa olen aidosti alkanut kohtaamaan itseäni.

Se on se tie, joka johtaa sen äärelle, että oppii pitämään itsestään, saa rohkeutta ja itseluottamusta elää tätä elämää selvinpäin, ja sisäistää oikeasti esimerkiksi sen, että aikoinaan minussa kukkinut alkoholismi ei liity arvooni ihmisenä millään tavalla. Näistä asioista voi puhua avoimesti ja niistä ei tarvitse kokea häpeää. Tästä sitten juontuu monenlaisia asioita, jotka laittavat ymmärtämään sen, että tämä elämä nyt ihan oikeasti on paljon laadukkaampaa, kuin mitä se ikinä oli vaikka silloin, kun vielä joi.

Ja tuosta tulee sellainen rauha itselle. Valmiiksi ei tule ikinä, mutta kehittyä voi ja koen, että minä haluan siihen pyrkiäkin.

Olen asiaa useasti miettinyt, ja olen ajatellut niin, että kyllä tässä tulee varmasti ainakin jollain lailla oikeilla jäljillä oltua, kun yleistän asiaa enemmän oman itsenikin ulkopuolelle. Se, että miksi esimerkiksi päihderiippuvaiset niin usein eivät saa sitä askelta otetuksi, jossa he aidosti nöyrtyisivät niiden tosiasioiden äärelle, niin se juontuu tuosta samasta asiasta. Koska silloin joutuisi oikeasti avaamaan tämän "pandoran lippaan", josta puhuin. Tahdon tässä nyt tähdentää sitä, että en koe olevani mitenkään parempi ihminen, kuin kukaan vaikka vielä päihteitä käyttävä addikti, mutta tohdin sanoa, että jotain perää tässä mietinnössäni varmasti on.

Ja jos päihderiippuvainen sitten ei saa tätä välttämätöntä askelta otetuksi, niin sitten siellä valheiden, itsensä pettämisen ja kulissien sisäpuolella jatkuu kaikki se, jonka minä, @Ujcik#11 ja varmasti moni muukin tähän ketjuun kirjoittava ja tätä ketjua lukeva vallan hyvin tuntee. Se kaikki henkinen pahoinvointi ja kaikki muu ihmisen sisällä elävä skeida pysyy elossa, jonka piilottamisessa ja mustan valkoiseksi maalaamisessa addiktoitunut ihminen usein on aivan käsittämättömän taitava. Jos addiktilla on perhe tai muita läheisiä, niin nämä siinä lähellä elävät ihmiset vallan hyvin aistivat sen todellisen tilanteen, että missä oikeasti mennään. Se addiktoituneen ihmisen pään sisäinen maailma ja ne ajatusten kuperkeikat, joita siellä tehdään, niin taitaa olla niin, että se melkein vaatii toisen sen saman kokeneen, että sitä apparaattia pystyy täysin ymmärtämään.

Se päihderiippuvaisen elämä on todella traagista sen ihmisen itsensä kannalta. Muistan vieläkin sen, miten silloin reiluna parikymppisenä, juuri juomisen lopetettuani pelkäsin aivan kuollakseni sitä, että kaikki asiat pitää elämässä kohdata selvinpäin. Ei tämä ongelma, joka minulla on tule muuten ikinä ratkeamaan, eikä pelkästään se, että lopetan juomisen, vielä riitä ratkaisemaan tätä ongelmaa, joka minulla on.

Mutta tässä kun tätä aikaa on nyt kulunut, niin olenkin ymmärtänyt sen, että se että olen suostunut kohtaamaan tätä "lähes ylittämättömältä" tuntunutta vuorta, jota se elämä selvinpäin minulle silloin nuorena edusti, niin se onkin parasta mitä minulle on voinut käydä.

Se on ihanaa huomata ja sisäistää se, että riittääkin ihan vain omana itsenään.

 

[Ice raven]

Kohta on vuosi täynnä täysin alkottomasti eli tj 10. Aikaa selkee kuvio eli en palaa enää pullojen luomaan lumemaailmaan. Siellä sekoiltiin teinistä lähtien melko vahvasti ja aika vähän jäi käteen. Kahvin lopetin 20 vuotta sitten, röökin 15 ja nyt keiton. Kaikki ykkösellä purkkiin kun turha sitä on itseään kiusata lakoilla jos ei sitä lopullista päätöstä pysty tekemään. Kukin toki tavallaan ja itsellä meni ilman mitään hoitoja ja korvikkeita. Jos teen vielä lopettaisi niin voisi alkaa suunnittelemaan streittaritatskojen ottoa. (loppukevennys)

 

[Kilgore Trout]

Kohta on vuosi täynnä täysin alkottomasti eli tj 10. Aikaa selkee kuvio eli en palaa enää pullojen luomaan lumemaailmaan. Siellä sekoiltiin teinistä lähtien melko vahvasti ja aika vähän jäi käteen. Kahvin lopetin 20 vuotta sitten, röökin 15 ja nyt keiton. Kaikki ykkösellä purkkiin kun turha sitä on itseään kiusata lakoilla jos ei sitä lopullista päätöstä pysty tekemään. Kukin toki tavallaan ja itsellä meni ilman mitään hoitoja ja korvikkeita. Jos teen vielä lopettaisi niin voisi alkaa suunnittelemaan streittaritatskojen ottoa. (loppukevennys)

Ei ole väärää tapaa lopettaa, mikä tahansa toimii niin käy - uskoon tulemisesta X-kirjaimiin kämmenselässä ja siltä väliltä.

 

[obi-wan]

Kontiolan juttuun liittyen, hieman surullinen fiilis tulee tuosta mutta ilmeisesti jos valehtelee rajusti muille niin samalla on helpompi valehdella itselleen.

Vuosi kuivana on Tampereella liikkuvien kulmasta katsottuna melkoinen yliampuminen. Kuten myös kohtuus nyt ”uudessa elämässä”.

En tuomitse, kukin omansa mukaan. Harmittelen.

Pelolla odottelen Savinaisen eläköitymistä. Siinäkin rata varmasti kutsuu, sitten vain ei ole enää radalla stoppareita