Ptk:n tilanne vaikuttaa kinkkiseltä siinäkin mielessä, että ilmeisen väljähtyneen avioliiton lisäksi muukin sosiaalinen elämä on aika nollassa. Onko juominen sitten avioliiton väljähtämisen syy vai seuraus? Paha sanoa, kun täällä ei käsitellä vaimon ajatuksia. Mutta omakohtaisten kokemusten ja havaintojen perusteella veikkaan, että juominen ei varmaankaan ole alkanut vasta silloin, kun avioliitossa on alkanut mennä huonosti. Vaikka alkoholinkäyttösi ei ehkä ole ollut nykyisellä tasolla, voi olla, että jollain tavalla se liittyy vaimosi tunteiden kylmenemiseen.
Ensiksi olisi nyt oikeasti hyvä selvittää asiat vaimon kanssa. Vaikka mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen ei heti tehtäisikään, ei tuolla tavalla voi elää enää yhtään pidempään ilman, että toinen osapuoli katkeroituu pahasti. Ptk:lle näyttäisi jo niin käyneen jossain määrin. Katkeruus on yksi pahimmista elämän saastuttajista, koska loppupeleissä se tuhoaa vain oman elämän. Harvoin toisen osapuolen katkeruus vaikuttaa toisen elämänmenoon loputtomasti. Se, että teillä on yhteisiä lapsia luulisi olevan pikemminkin kimmoke selvittää asiat kuin jatkaa nykyistä menoa.
Oli vaimolla sitten syy tai ei käytökseensä, sillä ei niin hirveästi ole merkitystä sun loppuelämääsi. Asiat pitää voida selvittää ja jos vaimo ei ole siihen missään määrin halukas, kirjoita vaikka kirje, missä kerrot omat tunteesi ja tee yhteiselosta loppu. Tottakai alku on kaikille vaikeaa, mutta lapset eivät välttämättä lopulta ole se suurin muutoksesta kärsijä. Niin kauan, kun elämä ei ihan hirveästi järky (esim. muutto toiselle paikkakunnalle, uudet kaverit, uusi koulu ja harrastukset samalla kertaa), lapset sopeutuvat yllättävänkin nopeasti. Ja ihan kaikelta ei lapsiakaan voi eikä kannatakaan yrittää suojella. Lapset eivät mene avioeroista rikki, vaikka paha mieli tuleekin. Lapsen elämässä voi kyllä mennä tunnepuoli rikki silloin, jos asioita ei kyetä hoitamaan sivistyneesti ja lapsia käytetään välikappaleina aikuisten riidoissa. Ne kuitenkin voidaan aina välttää, jos aikuiset niin sopivat. Vaikka kuinka toinen vituttaisi, lapset on pidettävä siitä erossa. Ja vaikka alussa olisi kuinka nihkeää ex-puolison kanssa, ei se tarkoita sitä, että niin tulee aina olemaan.
Lapsille on miljoona kertaa tärkeämpää, että niillä on elossa oleva isä kuin että niillä on vanhemmat, jotka eivät halua erota, vaikka yhteiselo olisi kuinka paskaa tahansa. Te annatte esimerkin myös omille lapsillenne, kuinka toimia kriiseissä ja elämän potkiessa päähän.
Ja tuosta esimerkistä päästäänkin siihen, minkä uskon olevan se kaikkein suurin perinnöllinen tekijä alkoholismissa. Tietty alttius erilaisiin riippuvuuksiin on varmasti olemassa, mutta ympärillä nähdyt käytösmallit vaikeuksia yms. kohdatessa on kuitenkin se kaikkein merkittävin "perinnöllinen" tekijä. Joten aikuisen malli ja esimerkki kyllä vaikuttaa lapseen myös tässä asiassa. Joko positiivisesti tai negatiivisesti.
