Matkalla alkoholismiin?

[moby]

Neuvoisin mahdollisuuksien mukaan koittamaan jos sitä pulloa ei olekaan heti ja helpolla saatavilla, itselläni on ainakin joskus kun on tehnyt mieli olutta jäänyt olut väliin kun sitä ei ole ollut kotona heti saatavilla, laiskuuttani kai en ole sitä kaupasta lähtenyt hakemaan.

No juopolla on aina pullo himassa ja jos ei ole, niin kyllä sen aina jaksaa hakea. Tai R-kiskalta 8-packin vähintään pitää olla. Kyllä tämä ryyppääminen on kovaa työtä. Viimeisen vuorokauden sisällä 36 pulloa olutta ja kolme tuoppia paikallisessa. Etätyö on siitä kivaa, että voi pitää kivaa...

 

[Valkohuulikyy]

Huhhuh. On se näköjään asiaa tähänkin ketjuun.

Tulin 1kk sitten Japanilaiseen yliopistoon vaihto-opiskeluja viettämään. Ensimmäinen kuukausi on sujunut mitenkäs muuten, kuin tuliliemen johdolla.

Olenkin ensimmäistä kertaa hieman huolestunut, sillä käyttö on karannut aika pahasti käsistä.

Pari viikkoa sitten olin käymässä uuden ystäväni kotona ja siellä oli vanhemmatkin himassa. No, se ei tietenkään suomipoikaa lannistanut vaan 2pv aamusta iltaan viinaa napaan niin paljon kuin ehtii. Lauantai päivällä sitten meinasi taju lähteä, kun joutui kävelemään pari sataa metriä ja autossa iski sunnuntaina kunnon paniikkikohtaus, hyvä etten ovea avannut ja pompannut ulos. Tätäkään skenaariota ei paranna yhtään, että tämä ystävä on nainen, joka ei kuitenkaan tunnu hirveästi ymmärtävät tuliliemen päälle. Hän oli lähinnä erittäin huolestunut meikäläisestä ja terveydentilastani. Meni siinä vielä sunnuntaikin viinan merkeissä ja kanuuna maanantana ja tiistaina oli uskomaton. Oli pakko maata vain molemmat päivät sängyn pohjalla.

No, viime viikonloppuna ajattelin, että lauantaina voin ottaa, mutta muuten ei. No sunnuntaina kun on herätyksen aika niin mitään ajattelematta Jack Danielssia naamariin. Koko sunnuntai menikin sitte täysin naamoissa ja maanantaina olo oli jälleen jotain sanoinkuvaamatonta. Nukkua ei voinut ja ainut mahdollisuus oli vain tuijottaa kattoon. Vielä illallakin joutui laittamaan sormet kurkkuun, että olo edes jotenki helpottaisi. No tänään yritin mennä kouluun aamulla, mutta 5min tunnilla istumisen jälkeen olo oli jo niin kammottava, että ei kun sängynpohjalle makaamaan.

Tässä on vain pari esimerkki viikonloppua, mutta oikeastaan joka viikonloppu on noudattanut samaa kaavaa. Nyt ajattelinkin kiertää korkin hetkeksi kiinni, kun olo ei ole vieläkään normalisoitunut. Kello on siis jo klo 21 täällä ja toisen päivän kanuunaa vietetään.

Noi kanuunatkin on ihan omaa luokkaansa nykyään. Paniikkikohtauksia, hengitysvaikeuksia jne. jne. Joten ajattelinkin kiertää korkin nyt hetkeksi kiinni, kun vuosi on aika pitkä aika viettää tällä elämäntyylillä ja muutakin nähtävää olisi paljon.

Eniten ihmetystä herättää, että yksin vedetyt päiväkännit ovat olleet joka kerta ihan helvetin hauskoja. Mutta turmion tie tuo taitaa olla jos jatkaa samaan malliin. Muutenkaan ei viitsisi uusia ihmissuhteita pilata tuliliemen takia, kun sitä kunnon naamoissa yleensä tulee käyttäydyttyä ihan helvetin typerästi.

Huh, tulipa pitkä teksti ilman sen suurempaa sisältöä, mutta oli pakko purkaa vähän ajatuksia. Kiitos.

Kyy

 

[Killeri]

Paljon näyttää olevan hengenheimolaisia täälläkin. Niin, juoppo mikä juoppo olen minäkin....

 

[moby]

Vittumaisinta tässä juopottelussa minun kohdalla on, ettei tunnu missään. Voin duunin jälkeen vetää mäyrän naamaan, enkä ole sanottavammin humalassa. Kaljaa kun ei oikein jaksa juoda helvetillisellä vauhdilla.

Kokeilin sitten kirkkaita, mutta sama juttu. 0.7 Saunalahti hujahtaa helposti huiviin, eikä taas tule oikeita fiiliksiä. Viikonloppuna tulee joskus mentyä baariin, mutta sekin on tylsää, kun ei oikein pääse tunnelmaan, vaikka vetää paukkuja kaksin käsin.

Krapulaakaan ei tule, kun ei kerran kunnon tumujakaan. Tylsää hommaa kaikenkaikkiaan. Toki jos rännität useamman päivän putkeen, niin johan tasoittavat alkavat tuntua nupissa. Mutta ei se kivaakaan ole, kun pitäisi jatkuvasti kaataa ja huolehtia, että sopiva känni pysyy päällä.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta ennen olin ihan normaali tämän asian suhteen. 6-pack tuntui jo ihan kivasti.

 

[scholl]

Vittumaisinta tässä juopottelussa minun kohdalla on, ettei tunnu missään. Voin duunin jälkeen vetää mäyrän naamaan, enkä ole sanottavammin humalassa. Kaljaa kun ei oikein jaksa juoda helvetillisellä vauhdilla.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta ennen olin ihan normaali tämän asian suhteen. 6-pack tuntui jo ihan kivasti.

Vedä tipaton välissä. Itselläni oli pari vuotta sitten niin, ettei pystynyt esim. enää ravintoladrinkkejä oikein ottamaan kun olivat niin mietoja ja känniin ei meinannut tulla kunnolla. Sitten pidin toukokuussa 28 päivää tipatonta ja sen jälkeen kolahti kyllä tosi helposti. Samalla lisäsin erittäin paljon liikuntaa ja nykyään sitten tulen paljon helpommin känniin kuin ennen. Keiton juominenkin on nimittäin harjoittelulaji ja jos on harjoitellut paljon niin se ei vaikuta enää niin paljon.

 

[banaaninviljelijä]

Vittumaisinta tässä juopottelussa ... ...jo ihan kivasti.

Eli voin allekirjoittaa täysin mobyn tunteet, sillä erolla, että kapakissa ei tule käytyä oikeastaan ikinä.

Saas nähdä paljonko alkaa helpottaa, kun alamme tehdä lyhyempää kiertoa öiden suhteen. Eli vapaatkin vähenee, mutta niin vähenee perättäiset työvuorotkin.

Sitä en tuossa omassa avausviestissäni maininnut, että kun aloitin yötyöt, tapahtui kotioloissakin muutoksia(se perinteinen tarina), joista ei vieläkään ole päästy täysin yli. Eli tulee nykyään oltua aikalailla ilmaa vaimolle aika usein ja kun olen tottunut kommunikoimaan aikuisten ihmisten kanssa päivittäin, niin nykyään kommunikoin lähinnä vain lasteni kanssa, kun vaimoa ei kiinnosta. Ja kun vaimoa ei kiinnosta, kiinnostaa minua kalja sitten korvikkeeksi. Ja kun tarpeeksi on oloa turruteltu, niin ei enää ilmana olo enää niin haittaakaan.

 

[taisto-74]

Vittumaisinta tässä juopottelussa minun kohdalla on, ettei tunnu missään. Voin duunin jälkeen vetää mäyrän naamaan, enkä ole sanottavammin humalassa. Kaljaa kun ei oikein jaksa juoda helvetillisellä vauhdilla.

Kokeilin sitten kirkkaita, mutta sama juttu. 0.7 Saunalahti hujahtaa helposti huiviin, eikä taas tule oikeita fiiliksiä. Viikonloppuna tulee joskus mentyä baariin, mutta sekin on tylsää, kun ei oikein pääse tunnelmaan, vaikka vetää paukkuja kaksin käsin.

Krapulaakaan ei tule, kun ei kerran kunnon tumujakaan. Tylsää hommaa kaikenkaikkiaan. Toki jos rännität useamman päivän putkeen, niin johan tasoittavat alkavat tuntua nupissa. Mutta ei se kivaakaan ole, kun pitäisi jatkuvasti kaataa ja huolehtia, että sopiva känni pysyy päällä.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta ennen olin ihan normaali tämän asian suhteen. 6-pack tuntui jo ihan kivasti.

"Niin harvoin viina humahtaen päähän kihoaa
vain pöhöttyy ja lihoaa"

Irwin Goodman - Vanha juoppo

Tätähän se arki on...

 

[Lapanen]

P.S. Nykyinen juomiseni ei häiritse perheeni elämää, ainoastaan itseni...

En ala ketään neuvomaan tai viisastelemaan muutoinkaan. Totean kuitenkin että tuo lainattu kohta ei pidä koskaan paikkaansa. Se ei vain ole mitenkään mahdollista. Hetken aikaa saattaa toimiakin, mutta kyllä vaikutukset tuntuvat pikkuhiljaa aktiivinapottelijan lähiympäristössä.

Tuo on asia johon varmaan jokainen kupittelija on jossain vaiheessa uskonut ja väärässä ollut.

Voihan tietenkin olla, etteivät haitat ole aina kovin dramaattisia. Usein tuppaavat pidemmän päälle sitä kylläkin olemaan.

Voimia itse kullekin.

 

[banaaninviljelijä]

Tuo on asia johon varmaan jokainen kupittelija on jossain vaiheessa uskonut ja väärässä ollut.

Voi tietenkin olla, että olen pahastikin väärässä. Se kumminkin itselläni on askel eteenpäin, että tiedostan missä mennään ja minkälaiset ovat tulevaisuuden näkymät, jollen tapaani muuta. Eli nykyinen tieni on matka alkoholismiin ja sitä en toivo.

 

[Lapanen]

Se kumminkin itselläni on askel eteenpäin, että tiedostan missä mennään ja minkälaiset ovat tulevaisuuden näkymät, jollen tapaani muuta...

Näin on.

Voimia edelleen.

 

[Dani]

Minulle tuli taannoin kovan ryyppyputken ansiosta mukava yllätys vakavan haimatulehduksen muodossa. Putki oli ollut noin 4 kk puoli litraa vodkaa päivässa. Jouduin sitten teholle, ja sieltä osastolle. Lääkäri totesi, että hengenlähtö olisi tullut parin päivän sisällä. Nyt en sitten voi juoda olenkaan, ja ruokavalioonkin on tullut rajoituksia uusiutumisriskin takia. Kivut olivat sellaista luokkaa ettei oikein tee mieli enää tenutella, vaikka jonkun sortin alkoholisti olenkin.

 

[Schwalbe]

Totean kuitenkin että tuo lainattu kohta ei pidä koskaan paikkaansa. Se ei vain ole mitenkään mahdollista.

Saanen olla eri mieltä.

Itse olen ylitellyt suurkuluttajan viikkoannosmäärän jo kymmenisen vuotta, ja nykyisellään annoksia menee noin 50. Tästä huolimatta kuusivuotias poikani ei edes kysyttäessä tiedä, mitä tarkoittaa, jos sanotaan jonkun olevan humalassa.

Itse olen humalassa ehkä kaksi kertaa kuussa, silloin en toki ole kotosalla. Muutoin juon lähes kaiken juomani alkoholin himassa, baariin en viitsi lähteä, koska muut ravintola-asiakkaat ovat mielestäni helvetin vastenmielistä jengiä; lähikapakat ovat täynnä rupuja ja keskustaan en jaksa lähteä maksamaan viittä euroa tuopista vain saadakseni katsella ja kuunnella suomenruotsalaisen pintajengin naukumista.

Velkaa ei ole, asunto on oma, joutilasta rahaa on pankkitilillä tonneja sekä sijoitettuna kymmeniä tonneja. Painoindeksi reippaasti alle 25, harrastan ulkoilua ja liikuntaa lähes päivittäin. Oikeastaan dokaaminen on ainoa paheeni; en polta, en käy vieraissa, en käytä huumeita. Rakastan perhettäni ja vietän niiden kanssa mielemmäni mahdollisimman paljon aikaa. Olen terve ja hyväkuntoinen.

Ongelman juomisestani tekee se, että tiedän juovani liikaa. Voin fyysisesti ja henkisesti pahoin juomiseni takia ainakin viitenä aamuna viikossa.

En todellakaan usko, että juomiseni haittaa ketään muuta kuin itseäni.

 

[Ted Raikas]

Olet humalassa kaksi kertaa kuussa ja sinulla on alkoholista johtuvaa pahaa oloa n. viitenä aamuna viikossa?

Hmm.

Joko en nyt ihan tajunnut, tai jossain mättää.

 

[banaaninviljelijä]

Olet humalassa kaksi kertaa kuussa ja sinulla on alkoholista johtuvaa pahaa oloa n. viitenä aamuna viikossa?

Hmm.

Joko en nyt ihan tajunnut, tai jossain mättää.

Et tajunnut. Itsekään en humalassa kovin usein ole, mutta tissuteltua tulee lähes aina, kun siihen on mahdollisuus. Ja kun tissuttelee tiedostaen sen, että se voi johtaa vahvaan alkoholismiin, niin aamuisin on paha olo sekä henkisesti, että fyysisesti vaikkei varsinaista krapulaa olekaan. Ainakin näin minulla

 

[Ted Raikas]

No, sanoisin silti, että tissuttelijakin on humalassa. Ei ehkä itse tiedosta sitä. On niitä ollut sellaisia tissutteluhumaloita itselläkin joskus, että on omasta mielestään täysin selvä ja muisti pelaa ja niin se pelaakin päällisinpuolin, mutta seuraavana aamuna silti tajuaa, ettei se eilinen olotila ollut se normaaliolotila. Eli se oli humala tietyssä muodossa.

En tietysti rupea tästä asiasta väittelemäänkään, koska niin henkilökohtaisia juttuja tälläiset. En vaan ymmärrä, millaista olotilaa ihminen sitten hakee tuolla tissuttelulla, ellei humalaa ja sen aiheuttamaa rentoutumista ja euforiaa?

Joka tapauksessa aika karua lukea näitä juttuja täällä, kun monet eivät ole mitään vanhoja kavereita vielä, välttämättä minua hirveästi vanhempia. Kuitenkin itselläänkin tuo alkoholi jos rupeaa maistumaan, niin maistuu myös ja lähisuvussa on alkoholisteja, joten se riski on aina olemassa. Moittimaan en ryhdy, toivon vaan, että porukka täällä pärjää asiansa kanssa ja ehkä toivon mukaan pääsee kuiville.

 

[Kaivanto]

Itse olen ylitellyt suurkuluttajan viikkoannosmäärän jo kymmenisen vuotta, ja nykyisellään annoksia menee noin 50. Tästä huolimatta kuusivuotias poikani ei edes kysyttäessä tiedä, mitä tarkoittaa, jos sanotaan jonkun olevan humalassa.

Itse olen humalassa ehkä kaksi kertaa kuussa, silloin en toki ole kotosalla.

Sori mutta tämä klassinen itsepetos. Jos juot joka päivä, 50 annosta tekee n. 7 annosta päivässä, jos viitenä päivänä viikossa, 10 annosta päivässä. Suurkuluttaja usein keksii, että hän ei muka tule juomalla enää humalaan, kun viina ei mene yhtä hyvin päähän kuin ennen.

 

[pettter]

Totean kuitenkin että tuo lainattu kohta ei pidä koskaan paikkaansa. Se ei vain ole mitenkään mahdollista.

Schwalbe:n tavoin itsekin olen tuosta kohdasta eri mieltä.

Itselläni ei ole ainakaan tietoisia muksuja, enkä naisystävienkään kanssa halua vakavoitua. Oma ämmäkin on jo vuositolkulla höpissyt kihloista mutta en kyllä kirveelläkään suostu mihinkään sellaiseen. Toi on kyllä sen ämmän ehkä huonoin puoli. Tai noh. Onkohan täällä jotain mammanpoikia jotka vielä vanhempien nurkissa ravaa. Mun mutsi kun sattuu olemaan just sellainen tyypillinen perusnainen, joten en oikein jaksa sitä. Sisko kans on tullut ihan mutsiinsa. Tai no oon mäkin sen verran että mutsin esimerkistä oon varmaankin oppinut tän suhtautumiseni naisiin. Epäloogisuutta tai oikeastaan enemmänkin sellaista suoranaista tyhmyyttä kun en siedä tippaakaan. Ja tietenkinhän kaikki sellaiset väkisin väleissä -jutut on aivan perseestä. Tai no nyt mä taisin eksyä aiheesta.

 

[krobbe]

Nuorempana tuli juotua paljon, aivan liikaa. Viina vie helposti mennessään. Onneksi iän myötä krapulat ovat pahentuneet siinä määrin, ettei paljon innosta. Parikymppisenä meni helposti pe illasta liki ma aamuun ja sitten reippaana töihin. Nykyään otat illan -- sairastat puoli viikkoa.

 

[pettter]

No, sanoisin silti, että tissuttelijakin on humalassa. Ei ehkä itse tiedosta sitä. On niitä ollut sellaisia tissutteluhumaloita itselläkin joskus, että on omasta mielestään täysin selvä ja muisti pelaa ja niin se pelaakin päällisinpuolin, mutta seuraavana aamuna silti tajuaa, ettei se eilinen olotila ollut se normaaliolotila. Eli se oli humala tietyssä muodossa.

Itseäni tämä hieman hämää. Siis tarkoitatko selvänä -sanalla sitä, että epäilet ettei veressäsi ole alkoholia, vai sitä että tiedät että on, mutta pystyt kaikkeen mihin selvätkin? Siis kun kyllä ainakin itse kokoajan tiedän suurinpiirtein montako olen juonut tai että kuinka päissäni olen, ja siten että kuinka järjissäni ja kykeneväinen normaaleihin toimintoihin olen. Tietenkinhän sitä nousuhumalassa iskee enemmän tai vähemmän sellainen hyvänolontunne, mutta tuntuu kyllä hassulta että sitä silloinkaan erehtyisi luulemaan normaaliksi olotilaksi. Toisaaltahan toi on tyhmyyttä tai kokemattomuutta että aamulla yllättyy krapulasta, tai että vasta silloin tajuaa kuinka kännissä olikaan.

Edit. Noh, tossa aiemmin vissiinkin taisi olla kyse siitä, että mikä lasketaan känniksi. Esimerkiksi että onko ihminen silloin kännissä, jos muut ihmiset eivät pysty sitä huomaamaan (paitsi esim. että hengitys haisee viinalta). Toisaalta voihan sitä olla esimerkiksi puolikkaankin kaljan verran kännissä, mutta käytännössä sellaista harvoin lasketaan.

 

[Ted Raikas]

Pete2004.

Veikkaan, että kyse on nimenomaan toleranssista. Sama määrä joskus aikoinaan olisi ehkä aiheuttanut suurempia vaikutuksia. Nyt tosiaan pystyy toimimaan paljon skarpimmin. Eikä tarvitse olla aamulla mitään kummoista krapulaakaan, huomaa vaan, kun on selvinpäin, että siitä selvyydestä huolimatta edellisiltana katseli asioita jollain tapaa huurtuneiden tai vääristyneiden lasien takaa. Kuten humalassa asia tahtoo olla.

Tuo on siis mielestäni sitä toleranssin kehittymistä alkoholiin, joka voi olla pidemmällä aikavälillä vaarallista, koska silloin ihminen kuvittelee, että se juominen on täysin hallussa ja ei oikeastaan ollakaan humalassa. Menee juuri sellaiseksi itsepetokseksi ja asioiden perusteluksi itselleen, mitä joku tuolla edellä vähän jo puhuikin.

 

[Schwalbe]

Suurkuluttaja usein keksii, että hän ei muka tule juomalla enää humalaan, kun viina ei mene yhtä hyvin päähän kuin ennen.

Ei tarvitse keksiä. Jos illan mittaan klo 18:n ja 22:n välillä juon tölkkisixpackin, niin en ole kyllä hetkeäkään humalassa. Ihan oikeasti, olen varmuudella koko illan täysin samoissa sielun ja ruumiin voimissa kuin vesiselvänäkin.Tämä kuuri ei kuitenkaan tarvitse vetää kuin viitenä iltana viikossa, ja 45 annosta on nautittuna.

Miksi ne kaljat tulee sitten juotua melkein joka ilta?

Siihen ei pysty vastaamaan. Alepa tuossa tien toisella puolella soittaa sellaista seireenien laulua, ettei sitä normaali ihminen pystykään ymmärtämään. Ja ensimmäinen olut maistuu ja tuntuu vaan _niin_ hyvälle, että sitä on turha edes yrittää lähteä selittämään kenellekään, se on ilmeisesti joku sisäänrakennettu homma meillä joilla on taipumus alkoholismiin.

Tänään on nollapäivä, eilenkin oli, mutta huomenna tulee otettua varmuudella. Joka päivä kun on juomatta tekee mieli. Edes paria, mutta se kun on ihan turha toivo että se jäisi pariin. Se kuuden kattaus on minimi. Siinä kohdin puhutaan omalta kohdallani siitä itsepetoksesta. Ensimmäinen olut aiheuttaa hyvän olon, joka johtaa siihen, että juo toisen, koska haluaa siitä saavutetusta euforiasta pidemmän tai voimakkaamman. Toinen olut ei kuitenkaan tee sitä, eikä myöskään se kuudes ja viimeinen. Oluet 2-6 ovat pakkomiellettä, joista on mahdoton päästä eroon, ne lähinnä normalisoivat olon. Välillä harvoin käy niin, että ensimmäinen jää viimeiseksi; siitä seuraava olotila on karmea. Suuhun puskee kissanpaskan maku, olo tuntuu laskuhumalaiselle tai jopa krapulaiselle, väsyttää ja vituttaa. Joten miksipä et joisi viittä lisää, kun siitä ei mitään haittaa kuitenkaan kenellekään ole?

Nämä ovat hyvin vaikeita asioita, puhun pelkästään omalta osaltani tässä. Tuntematta ja näkemättä on kenenkään turha tulla kertomaan, että kuinka jurrissa sitä taas oletkin, kun olet juonut neljä tuoppia kahteen tuntiin.

Nimimerkki ptk:n jutut voisivat olla itseni kirjoittamia, niin tutulta tuo kuullostaa.

 

[Vakio]

En todellakaan usko, että juomiseni haittaa ketään muuta kuin itseäni.

Tarinasi on kuin minun kynästäni. Paitsi että juomishistoriani on ilmeisesti vielä pidempi. Tämä lainaamani kohta vaan sikäli särähtää, että ainakin itse ajattelen juomiseni haittaavan sitä kautta, että se aiheuttaa väsymystä ja huonotuulisuutta. Tietysti joviaalina miehenä minimoin noitakin haittoja, mutta ei sille mitään voi, että välillä on aika kireä fiilis.

Ongelma on kyllä sikäli paha, että ei tämä juominen näköjään koskaan lopu, vaikka joka viikko niin päätän. Työt hoidan mielestäni edelleen paremmin kuin hyvin eivätkä asiat muutenkaan ole huonosti. Ainoa ongelma on juominen, jota en saa millään hanskaan. Tiedän, että keski-ikäisen ihmisen fysiikka ei tätä loputtomiin kestä. En vain saa lopetettua.

 

[koo]

Mikä sitten lopulta milloinkin on humalatila ?

Tuntematta ja näkemättä on kenenkään turha tulla kertomaan, että kuinka jurrissa sitä taas oletkin, kun olet juonut neljä tuoppia kahteen tuntiin.

Minä en väitä mitään ja vielä vähemmän mistään mitään tiedän mutta…
oletko ihan varmuudella koko illan ihan täysin samoissa ruumiin ja sielun voimissa kuin vesiselvänäkin jos
a) se eka olut aiheuttaa eufoorisen olon jota haluaa pitkittää juomalla toisen ja kolmannen.
b) tiedät, että toinen, kolmas ja neljäs eivät jatka eufooriaa,
juot ne silti
c) jos taas jätät yhteen, olotilasi on karmea, laskuhumalainen, kissanpaskoineen kaikkineen

Vähän lapsellinen mutta toimiva keino itse kunkin ”tilan” arviointiin ja varsinkin jos haluatte jokailtaisesta tissuttelustanne eroon, on virittää iltaisin videokamera nurkkaan vaikka parinkin viikon ajaksi. Voi olla, että filmin ilman kaljoja katsottuaan, näkee piankin minkälainen on ”ikään kuin vieraan silmin” silloin kun käden jatkoksi on lähes pysyvästi kasvanut kaljatölkki.

Itse olen opettelemalla opetellut juomaan kivennäisvettä joka oli vielä jokin aika sitten minulle kauhistus. Samanlailla se lopulta alas menee kuin olutkin mutta ei tee naamaa niin punaiseksi.

Terveisin koo

 

[Vanha Len]

Ainoa ongelma on juominen, jota en saa millään hanskaan. Tiedän, että keski-ikäisen ihmisen fysiikka ei tätä loputtomiin kestä. En vain saa lopetettua.

Tämä on se suurin ongelma. Kun fysiikka pettää niin voi olla juomatta monta kuukautta tai vaikkapa pari vuotta. Sitten taas pienikin ärsyke laukaisee juomisen jota ei saa poikki. Itsellä breikkaa sydän eli krapulassa iskee paha flimmeri, joka vaatii sairaalahoitoa. Kovaa känniä ei pysty enää koskaan ottamaan eli tällaista saatanan leikkimistä tämä on. Nyt on taas pari viikkoa tullut törpöteltyä ja sitä ennen taukoa on ollut 1,5 vuotta. Aloittamisen jälkeen on taas vaikea lopettaa. Tää on juuri tätä ns tuurijuoppoutta. Töistä en ole koskaan ollut viinan takia pois ja perhe-elämä sujuu ok. Pieni huppeli vaan pitää päivittäin ottaa. Katkaiseminen ei onnistu helpolla. Aamulla vannoo, ettei enää juo ja sitten illalla on kiire Alkoon juuri ennen sulkemisaikaa.

Pistäkää yksityisviestiä jos haluatte tsemppiä tai tukea lopettamiseen. Ei tekisi itsellekkään pahitteeksi saada tukea tähän.

 

[Tanskanen]

Ttu mitä selityksiä. Juu juu. Ei siinä nyt mitään humalassa ikinä koskaan olla, huvikseen vaan tissutellaan päivittäin. Ei tullut mieleen, että humala alkaa olemaan niin tuttu tunne, ettei sitä oikeestaan ite huomaakaan?
Ja eihän se perheeseen mitenkään vaikuta, ei missään nimessä. Lapset vaan tykkää kun isukki on hieman hassu humalassa.
Mites on... Onko se kulutus kasvanut jatkuvasti, vai ootteko jo lapsesta asti selvinpäintissutellutpäivittäinmuutenvaanhuvikseen?

Yhden itseään puolustelemattoman viestin näiden viimepäiväisten seasta oon bongannut. Muut onkin ollut sitten perus alkkisselityksiä, jeesjees tyyliin.

Porukat joi mun lapsuudessa vuosia. Tätä toimintaa harrastettiin lähinnä päivittäin. Ei se lapselle mitään herkkua ole, vaikka pysyisi vain "tissuttelussa", eli päivittäisessä pienessä humalassa. Tissuttelusta se muuttuu kännipäiseksi riitelyksi, siitä suutupäissään paikkojen rikkomiseen. Ei toki jatkuvia, mutta satunnaisia tapauksia. ja kyllä ne lapset tietää mistä se johtuu. Itsepetos ei hyödytä muuta kuin itseään pettävää osapuolta.

Nyt faija ei ole juonut reiluun kahdeksaan vuoteen edes systerin lakkiasskumpan verran. Mutsi ottaa kerran-kaksi vuodessa lasillisen likööriä jonkun sukulaisen kanssa iltaa istuessa.
Yksi kaunis kesäpäivä tapahtui jotain jonka moni on vannonut olla tekemättä koskaan. Mutsi joutu käyttämään aurinkolaseja eraan illan ja känniriidan jälkeen. Tämän jälkeen loppu ryypiskely ja elämänlaatu otti samantien suuren harppauksen eteenpäin. Niin lapsilla, kuin vanhemmillakin.

Aina pystyy parantumaan, jopa alkoholismista. Mitä syvemmälle on vajonnut, sitä kovemmat keinot on otettava käyttöön, eli tiukka nollatoleranssi. Ei edes sitä saunakaljaa.
Lupaan että elämä muuttuu paremmaksi, vaikka ei aluksi niin kuvittelisikaan.

Vielä kerran. Älkää pettäkö itseänne, sillä se tie vie vain syvemmälle.