Tässä on nyt tullut tehtyä reilu puoli vuotta pelkkää yötyötä (n. 5 töissä 5 vapaalla). Ja tuo yksin valvominen on alkanut käydä psyykkeen päälle kohtuu raskaasti, töitä ei ole nimeksikään, mutta valvoa pitää. Ja kun tilanne on se, että minulla on liikaa aikaa miettiä syntyjä syviä ilman mitään vastakaikua mistään (muut nukkuu), niin siinä alkaa mieli ajatella toisen ihmisen "puolesta". Ja kun aikani yksin mietiskelee toisen "puolesta", niin alakynteenhän siinä itse jää.
Kun työt on ohi ja vapaat alkaa, niin sitä tarttuu aivan liian helposti pulloon, jotta saisi "tasattua" mielen ja käännettyä unirytmin. Alkuun tämä ei ollut mikään ongelma. Viimeisen yön jälkeisenä vapaailtana pari bissee ja nukkumaan. Seuraavaksi aloin ottamaan viimeisen yön jälkeen heti aamulla kaljaa, jotta saisi vähän nukuttua (yövuoron jälkeen uni ei tule niin hyvin, kuin voisi olettaa, varsinkin kun valvot useamman yön putkeen).
Edellinenkin skenario oli ihan OK, mutta sitten tuli kyseeseen ihan puhdas humaltumisen halu. Alkuun työvuoroputken päätyttyä heti aamusta kännit ja vähän myöhemmin tuli juotua kesken työviikon aamusta ensiksi muutama kalja, jotta saisi unesta kiinni. Ja kun ne muutama kalja oli juotu, niin se ei enää riittänyt, vaan oli vedettavä aamukännit, kun muka ei muuten saa unta.
No, tällä hetkellä olen saikulla, kun on kauhea flunssa päällä, niin milläkös muulla flunssaa hoidetaa, jollei kirkkaalla viinapaukulla. Toimii, jos ei ole liian alkoholisoitunut.
Eli tässä olen huomannut, etten pysty enää ottamaan yhtään viinaksia niin, ettei se johda vähintään pieneen humalaan.
(Se nyt kerrottakoon, että töistä en ole vielä koskaan ole ollut poissa viinan takia ja lapset on tullut aina hoidetuksi ja huomatuksi. Eli yleensä humalani on semmoinen kohtuu "mieto" humala, semmoiset 6-8 keskaria, umpikännissä en muista olleeni viimeiseen pariin vuoteen kuin kerran.)
Ongelmani ei ole se, että vedät hirmuperseet päivittäin, vaan ongelma on se aika, kun en ole töissä ja lapset on nukkumassa iltaisin ja olen "yksin" kotona eikä ole mitään tekemistä, niin käsi ojentuu helposti kohti pulloa (nykyään jopa aamusin, jos lapset ovat hoidossa tai vaimo on kotona katsomassa lapsia).
AA:han itselläni rahkeet vielä riitä, enkä antabustakaan vielä haluaisi alkaa nauttia. Ehkä paras ratkaisu olisi palata takaisin ns. normaaliin työhön, niin ei olisi turhan paljon aikaa miettiä turhia, vaan sitä voisi keskittyä elämään.
P.S. Nykyinen juomiseni ei häiritse perheeni elämää, ainoastaan itseni, sillä pelkään jos annan tämän jatkua, saan alkaa etsimään yösijani tulevaisuudessa puistoista. Niin yllämainittu ei tapahdu, nyt sentään ihan jokapäivä eikä joka kerta kun tilaisuus on. Vaan se alkanut tapahtu akoko ajan useammin ja useammin.
