Matkalla alkoholismiin?

[Tanskanen]

Ttu mitä selityksiä. Juu juu. Ei siinä nyt mitään humalassa ikinä koskaan olla, huvikseen vaan tissutellaan päivittäin. Ei tullut mieleen, että humala alkaa olemaan niin tuttu tunne, ettei sitä oikeestaan ite huomaakaan?
Ja eihän se perheeseen mitenkään vaikuta, ei missään nimessä. Lapset vaan tykkää kun isukki on hieman hassu humalassa.
Mites on... Onko se kulutus kasvanut jatkuvasti, vai ootteko jo lapsesta asti selvinpäintissutellutpäivittäinmuutenvaanhuvikseen?

Yhden itseään puolustelemattoman viestin näiden viimepäiväisten seasta oon bongannut. Muut onkin ollut sitten perus alkkisselityksiä, jeesjees tyyliin.

Porukat joi mun lapsuudessa vuosia. Tätä toimintaa harrastettiin lähinnä päivittäin. Ei se lapselle mitään herkkua ole, vaikka pysyisi vain "tissuttelussa", eli päivittäisessä pienessä humalassa. Tissuttelusta se muuttuu kännipäiseksi riitelyksi, siitä suutupäissään paikkojen rikkomiseen. Ei toki jatkuvia, mutta satunnaisia tapauksia. ja kyllä ne lapset tietää mistä se johtuu. Itsepetos ei hyödytä muuta kuin itseään pettävää osapuolta.

Nyt faija ei ole juonut reiluun kahdeksaan vuoteen edes systerin lakkiasskumpan verran. Mutsi ottaa kerran-kaksi vuodessa lasillisen likööriä jonkun sukulaisen kanssa iltaa istuessa.
Yksi kaunis kesäpäivä tapahtui jotain jonka moni on vannonut olla tekemättä koskaan. Mutsi joutu käyttämään aurinkolaseja eraan illan ja känniriidan jälkeen. Tämän jälkeen loppu ryypiskely ja elämänlaatu otti samantien suuren harppauksen eteenpäin. Niin lapsilla, kuin vanhemmillakin.

Aina pystyy parantumaan, jopa alkoholismista. Mitä syvemmälle on vajonnut, sitä kovemmat keinot on otettava käyttöön, eli tiukka nollatoleranssi. Ei edes sitä saunakaljaa.
Lupaan että elämä muuttuu paremmaksi, vaikka ei aluksi niin kuvittelisikaan.

Vielä kerran. Älkää pettäkö itseänne, sillä se tie vie vain syvemmälle.

 

[Vakio]

Aina pystyy parantumaan, jopa alkoholismista. Mitä syvemmälle on vajonnut, sitä kovemmat keinot on otettava käyttöön, eli tiukka nollatoleranssi. Ei edes sitä saunakaljaa.
Lupaan että elämä muuttuu paremmaksi, vaikka ei aluksi niin kuvittelisikaan.

Kyllä tämä tiedetään. Et kai nyt lähes viisikymppistä aivan nulikkana näissä asioissa pidä? Kuten jo edellisessä viestissä totesin, joka viikko tulee päätettyä, että nyt tämä saa saatana loppua. Ja välillä on loppunutkin muutamaksi viikoksi. Sitten se taas alkaa.

Kuten Vanha Len sanoi, lähellä kauppojen sulkemisaikaa iskee paniikki, että ei ole juotavaa. Sitä on oltava varmuuden vuoksi. Pelottaa, että ei ole alkoholia. Kapakkaan en halua lähteä, mutta saatavilla on oltava jotain. Varmuuden vuoksi. Lopulta sitä tulee sitten hörpittyä, kun sitä kerran on.

Vittu että vituttaa tällainen. Välillä mietin, että kun nyt on tulossa jokin tärkeä perhetilaisuus tai vastaava, on hyvä tilaisuus lopettaa tissuttelu ja skarpata. Mutta ei, joka ikinen ilta pitää ottaa jotain kuitenkin. Ei ne määrät ehkä niin kovin isoja ole, mutta kun ei täysin ilmankaan voi olla.

 

[Tanskanen]

Kyllä tämä tiedetään. Et kai nyt lähes viisikymppistä aivan nulikkana näissä asioissa pidä?

Tehään diili. Tässä parin kuukauden aikana raportoit tänne miten sujuu lopettamisyrityksen kanssa. Tää parikymppinen nulikka tarjoo sulle pepsin tai jaffan areenalla sitten kauden alettua Areenalla.

Tähän jos pystyt niin varmasti on maukkain mukillinen/kupillinen/tuopillinen minkä ikinä oot juonu.

 

[Vakio]

Tehään diili. Tässä parin kuukauden aikana raportoit tänne miten sujuu lopettamisyrityksen kanssa.

Kiitos kannustuksesta. Uskon, että olet aidosti tosissasi, mutta ei minulla juuri nyt riitä voimat tuollaiseen sitoumukseen, joten en tee diiliä. Työstän tätä asiaa edelleen mielessäni ja yritän jostain löytää kipinän elämänmuutokseen. Ihailen ihmisiä, jotka siihen pystyvät.

Korostan edelleen, että en ole mikään rappioalkoholisti, vaan työstä ja perheestä huolehtiva vastuuntuntoinen mies. Silti alkoholi on ehdottomasti ongelma.

Isäni kuoli alkoholin aiheuttamiin/edistämiin sairauksiin, samoin hänen isänsä. Onko tämä geeneissä, prkl.?

 

[banaaninviljelijä]

Joka päivä kun on juomatta tekee mieli. Edes paria, mutta se kun on ihan turha toivo että se jäisi pariin. Se kuuden kattaus on minimi. Siinä kohdin puhutaan omalta kohdallani siitä itsepetoksesta. Ensimmäinen olut aiheuttaa hyvän olon, joka johtaa siihen, että juo toisen, koska haluaa siitä saavutetusta euforiasta pidemmän tai voimakkaamman. Toinen olut ei kuitenkaan tee sitä, eikä myöskään se kuudes ja viimeinen. Oluet 2-6 ovat pakkomiellettä, joista on mahdoton päästä eroon, ne lähinnä normalisoivat olon.

Kuten Vanha Len sanoi, lähellä kauppojen sulkemisaikaa iskee paniikki, että ei ole juotavaa. Sitä on oltava varmuuden vuoksi. Pelottaa, että ei ole alkoholia. Kapakkaan en halua lähteä, mutta saatavilla on oltava jotain. Varmuuden vuoksi. Lopulta sitä tulee sitten hörpittyä, kun sitä kerran on.

Vittu että vituttaa tällainen. Ei ne määrät ehkä niin kovin isoja ole, mutta kun ei täysin ilmankaan voi olla.

Näinhän tämä aina tuppaa menemään, ainakin itselläni. Kun sitä kaljaa on nyt kerran hommattu, niin kyllähän sitä nyt yksi ainakin pitää ottaa, ja harvoin se siihen yhteen jää. Ja sitten kun olen jättänyt ne kaljat ostamatta, niin sitä pyörii illalla huuli pyöreänä pitkin kämppää, kun muut on nukkumassa, notta mitä sitä nyt tekisi. Nukkumaanhan sitä pitäisi mennä, vaan kun jotain ikäänkuin puuttuu.
Tällä hetkellä olen töissä ja kun näitä juttuja täällä lukee, niin alkaa suu napsata, vaikka olen taas itselleni vannonut, etten ota yhtään olutta vähään aikaan. No, onneksi en sentään töissä juo, enkä edes joka päivä, mutta vittu, että vituttaa tällainen.

 

[Kommentaattori]

Isäni kuoli alkoholin aiheuttamiin/edistämiin sairauksiin, samoin hänen isänsä. Onko tämä geeneissä, prkl.?

Kyllä se taitaa olla. Minullakin isä joi itsensä hengiltä ja niin kuin tästä ei olisi mitään opittu, niin sisko joi päänsä. Sisko on vähän yli 30-vuotias ja diagnoosi on kova Wernicke-Korsakoffin-tauti (katso linkki sivu 6), joka tarkoittaa loppu elämäksi laitoshoitoa. Pisti itseni ainakin miettimään omaa alkoholin käyttöä.

Nimimerkki Tanskanenkin tietysti tarkoittaa hyvää, mutta on ainakin osittain väärässä. Silloin kun ihminen on täysin orientautunut alkoholiin (fyysisesti ja psyykkisesti), niin millään muulla kuin alkoholilla ja sen saannilla ei ole väliä. Siinä menee perheet, työt, talot, autot jne. alta, eikä se alkkista juuri hetkauta. Luulisi, että isän virheistä olisi opittu, mutta ei auttanut oppikaan meidän perheessä ja tulos on karmaiseva.

Voimia kaikille alkoholin kanssa painiville. Itse tiedän olevani riskiryhmässä ja tuossa vuosi sitten olin aika pullon pauloissa. Työt kuitenkin hoitui ja perhe-elämäkin OK, mutta kalvava tunne siitä, että kaikki ei ole hyvin. Nyt olen lisännyt liikunnan määrää, opetellut ruokailemaan oikein/terveellisesti ja opetellut sanomaan ei kaiken maailman vapaaehtoistöille -> jää aikaa itselleen. Tuloksena paineet pään sisällä ovat hellittäneet ja viinan "rentouttavaa ja nukkumista helpottavia ominaisuuksia" ei joudu enää käyttämään. Silti takaraivossa kuitenkin koputtelee tuo vanha piru. Se ei ole vielä saanut minua, mutta odottaa vuoroaan.

 

[Osmo Rapeli]

Isäni kuoli alkoholin aiheuttamiin/edistämiin sairauksiin, samoin hänen isänsä. Onko tämä geeneissä, prkl.?

En ihmettelisi. Eikös addiktioiden ole tutkittu olevan muutenkin sellainen geeniperäinen juttu eli tietty ihminen todennäköisesti ihminen pyrkii aina alitajuisesti hakemaan itsensä johonkin koukkuun, vaikka pääsisikin yhdestä eroon. Pienessä tai suuressa mittakaavassa.

 

[Freddie Freeloader]

Pistäkää yksityisviestiä jos haluatte tsemppiä tai tukea lopettamiseen. Ei tekisi itsellekkään pahitteeksi saada tukea tähän.

Tähän tarkoitukseen avasin itse viime kesänä ketjun:

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=38242

Omasta juomisesta sen verran, ettei se vieläkään hallinnassa ole, kuten voi vaikka viime viikon kalsarikänniketjun viesteistä todeta. Nyt saan kuitenkin (kunnollisen) lääkärin apua ongelmaan, joten toiveikas ainakin on syytä olla.

 

[Vakio]

Nyt saan kuitenkin (kunnollisen) lääkärin apua ongelmaan, joten toiveikas ainakin on syytä olla.

Saanko tiedustella, miten lääkäri sinua auttaa? Saatko jotain lääkkeitä, että ei tekisi mieli ottaa alkoholia (antabus tms.?). Vai kenties psykologin apua asian henkiseen puoleen?

Itselläni tuntuu, että kaikki on kiinni siitä, että oma päätös on saatava aikaan. Kukaan ulkopuolinen ei ainakaan puheilla pysty juurikaan auttamaan, jos oma tahto puuttuu.

 

[moby]

Miksi ne kaljat tulee sitten juotua melkein joka ilta?

Siihen ei pysty vastaamaan. Alepa tuossa tien toisella puolella soittaa sellaista seireenien laulua, ettei sitä normaali ihminen pystykään ymmärtämään. Ja ensimmäinen olut maistuu ja tuntuu vaan _niin_ hyvälle, että sitä on turha edes yrittää lähteä selittämään kenellekään, se on ilmeisesti joku sisäänrakennettu homma meillä joilla on taipumus alkoholismiin.

Itse kyllä käyn hakemassa juotavat heti duunin jälkeen, jottei tarvitse hötkyillä. Jotenkin tuntuu, ettei enää edes se eka bisse maistu miltään, eikä tule edes hyvä olo. Jostain syystä sitä on pakko kuitenkin hörppiä.

Minulle tuli taannoin kovan ryyppyputken ansiosta mukava yllätys vakavan haimatulehduksen muodossa. Putki oli ollut noin 4 kk puoli litraa vodkaa päivässa. Jouduin sitten teholle, ja sieltä osastolle. Lääkäri totesi, että hengenlähtö olisi tullut parin päivän sisällä. Nyt en sitten voi juoda olenkaan, ja ruokavalioonkin on tullut rajoituksia uusiutumisriskin takia. Kivut olivat sellaista luokkaa ettei oikein tee mieli enää tenutella, vaikka jonkun sortin alkoholisti olenkin.

Tämäkin on yksilöllistä. Eräällä sukulaismiehellä oli n. 10 vuotta sitten haimatulehdus, joka sitten jollain tasolla aiheutti diabeteksen. Ei tuo ole vaikuttanut alun jälkeen äijän dokaamiseen muuten kuin että juomat on vaihtuneet kirkkaisiin ja blandis light-colaksi.

 

[Freddie Freeloader]

Saanko tiedustella, miten lääkäri sinua auttaa? Saatko jotain lääkkeitä, että ei tekisi mieli ottaa alkoholia (antabus tms.?). Vai kenties psykologin apua asian henkiseen puoleen?

Itselläni tuntuu, että kaikki on kiinni siitä, että oma päätös on saatava aikaan. Kukaan ulkopuolinen ei ainakaan puheilla pysty juurikaan auttamaan, jos oma tahto puuttuu.

Saan sekä psykiatrista keskusteluapua (=käyn kallonkutistajalla) että lääkeapua, en tosin suoranaisesti mitään antabustyyppistä alkoholinkäyttöön, vaan mielialalääkettä. Lääkäri sai minut ymmärtämään että alkoholinkäyttöni taustalla on suurelta osalta masennustila, jota en ole itse tunnistanut ja jota olen tietämättäni yrittänyt itse lääkitä alkoholilla. Masennustilan syihin puolestaan pureudutaan keskusteluissa.

Alussa suhtauduin hyvin epäluuloisesti lääkkeiden käyttöön, ajatuksella "nehän muuttavat aivojen kemiaa ja tekevät minusta toisen ihmisen". Asiaa tarkemmin mietittyäni oivalsin, että olen kahdenkymmenen vuoden ajan itse muuttanut aivojeni kemiaa alkoholilla ja yrittänyt muuttua toiseksi ihmiseksi. Puolen vuoden lääkekuuri tuskin asiaa ainakaan enää pahentaa.

Nyt noin kuuden viikon lääkekuurin jälkeen on todettava, että siitä on ollut apua monessa suhteessa. Mieliala on todellakin kohentunut eikä ole enää lähes päivittäistä pakonomaista tarvetta "ottaa ryyppyä murheeseen". Tämä ei tarkoita sitä, että joka päivä olisin ollut masentunut ja se olisi ajanut juomaan. Päinvastoin usein kun päivä on mennyt loistavasti niin ajattelin että "otanpa sen kunniaksi". Huonompina päivinä ajattelin taas, että "pakko tähän vitutukseen on vähän saada loivennusta".

Nyt lääkityksen aikana "on kivaa" ilman alkoholiakin eikä ole niin voimakasta tarvetta juomiselle. Lisäksi lääkkeellä on sellainen vaikutus, että se vie siitä hetkellisestä nousuhumalasta terän, eikä juominen tuota sitä nautintoa kuin ennen. Yksin neljän seinän sisällä juominen ei enää niinkään kiinnosta, sen sijaan sosiaalinen juominen kuten esim. nyt vappuna on hauskempaa kuin pitkiin aikoihin. Juuri siitä syystä, että pysyy porukan tahdissa mukana eikä tule vedettyä peltiä kiinni heti kättelyssä niin että muut saavat hävetä.

Kuten moni muukin kirjoittaja tässä ketjussa, olen juonut siksi, että pienessä kännissä on kivaa kuvitellen ettei siitä ole haittaa kenellekkään, koska hoidan työni ja perheeni enkä ole "humalassa". Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, läheiset kärsivät aina juomisesta. Huomasin tämän viime syksynä kun olin kaksi kuukautta juomatta ja vaimoni otti silloin tällöin pienen normaalin viikonloppukännin, tuskin sixpackia tai viinipulloa enempää. Vaikkei hän sanottavasti humalassa ollutkaan, niin jotenkin se tuntui epämiellyttävältä varsinkin lapsen nähden ja herätti kyllä ajatuksia että "tuoltako se oikeasti näyttää?".

Olet oikeassa siinä, että kukaan ulkopuolinen ei tosiaankaan saa toisen ihmisen juomista loppumaan ellei tällä ole omaa tahtoa siihen. Liiallinen alkoholinkäyttö, alkoholismista puhumattakaan on kuitenkin erittäin vaikea ongelma yksin ratkaistavaksi ja vain harvat siinä näemmä onnistuvat.

Itse olen yrittänyt saada ongelmaa hallintaan omin voimin siinä onnistumatta. Juomatta pystyn kyllä olemaan pitkiäkin aikoja halutessani, mutta en käyttämään alkoholia hallitusti. Lääkärin avulla olen löytänyt toisenlaisen lähestymistavan, jossa pyritään vaikuttamaan myös alkoholinkäytön syihin eikä pelkästään hoitamaan oireita olemalla juomatta.

 

[Vakio]

Juomatta pystyn kyllä olemaan pitkiäkin aikoja halutessani, mutta en käyttämään alkoholia hallitusti.

Kiitos seikkaperäisestä vastauksesta. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Lääkkeitä olen tosin aina vieroksunut ja pyrkinyt välttämään, Buranaa lukuunottamatta ;).

Minulla tosin tuo ongelma on sikäli erityyppinen, että pystyn aina juodessanikin hallitsemaan määriä hyvin eikä ns. ylilyöntejä tule oikeastaan ollenkaan. Ymmärttääkseni kenenkään ei ole tarvinnut isommin hävetä käytöstäni, vaikka tietysti muutunkin jonkin verran pienessäkin maistissa ollessani.

Ongelma on siinä, että en pysty pitämään välipäiviä, pidemmistä tauoista puhumattakaan. Töistä kun tulee niin aika äkkiä sihahtaa ensimmäinen tölkki auki. Siihen vähän punkkua perään jne. Aivan turhanaikaista lipittelyä, josta on pitkässä juoksussa pelkkää haittaa.

Mutta, kuten sanottu, kirjoituksesi antoi paljon miettimisen aihetta.

 

[-REDS-]

Välillä harvoin käy niin, että ensimmäinen jää viimeiseksi; siitä seuraava olotila on karmea. Suuhun puskee kissanpaskan maku, olo tuntuu laskuhumalaiselle tai jopa krapulaiselle, väsyttää ja vituttaa.

Mulla on täsmälleen sama juttu. Monesti olen jopa kadehtinut frendejä, jotka voivat lähteä yhdelle,kahdelle. Itselläni tuohon ei ole mitään saumaa. Tai on, mutta seuraukset ovat juuri yllämainitun kaltaiset.
Kyllä sitä tulee aina vedettyä ns. täydet sarjat, kun viinaa vedetään ja aivan liian usein tulee täälläkin vedettyä. Kaiken kukkuraksi itselleni tuntuu tulevan kankkunen aamuksi vaikka olisi kuinka hillitysti ottanut seitinohuen ranskalaistyyppisen humaltumisen. Tulee oikein uhmamielellä vedettyä räkäposkelle, kun kankkunen tulee kuitenkin. Vitun tyhmää ja lapsellista, mutta näin se vaan on. Kuitenkin niinkuin joskus jossain toisessa ketjussa totesin; itselleni ns.henkinen kankkunen on huomattavasti pahempi, kuin pahakaan fyysinen darra.

 

[Freddie Freeloader]

Minulla tosin tuo ongelma on sikäli erityyppinen, että pystyn aina juodessanikin hallitsemaan määriä hyvin eikä ns. ylilyöntejä tule oikeastaan ollenkaan. Ymmärttääkseni kenenkään ei ole tarvinnut isommin hävetä käytöstäni, vaikka tietysti muutunkin jonkin verran pienessäkin maistissa ollessani.

Ongelma on siinä, että en pysty pitämään välipäiviä, pidemmistä tauoista puhumattakaan. Töistä kun tulee niin aika äkkiä sihahtaa ensimmäinen tölkki auki. Siihen vähän punkkua perään jne. Aivan turhanaikaista lipittelyä, josta on pitkässä juoksussa pelkkää haittaa.

Tarkennan vielä sen verran, että ei minullakaan varsinaisia ylilyöntejä, joita olisi pitänyt jälkikäteen muistella ja hävetä, ole tapahtunut kuin korkeintaan joskus opiskeluaikoina. Tarkoitin lähinnä sitä, että toleranssi on kasvanut sellaiseksi, että siinä ajassa kun muut ottavat ruoan kanssa kaksi lasia viiniä ehdin minä kiskoa koko pullon tulematta sen enempää humalaan kuin muutkaan. Tätä sitten muut katsovat kieroon että aikooko se kiskoa itsensä pöydän alle jo puolilta päivin.

Pystyn siis sikäli hallitsemaan juomani alkoholin määrää etten juo muistiani tai tajuani pois. Ongelma on siinä, että vuosien tissuttelun jälkeen olen tarvinnut yhä suurempia ja suurempia alkoholimääriä saavuttaakseni saman humalan asteen.

 

[tant gredulin]

Ongelma on siinä, että vuosien tissuttelun jälkeen olen tarvinnut yhä suurempia ja suurempia alkoholimääriä saavuttaakseni saman humalan asteen.

Toleranssin kasvu saattaa näkyä myös siinä, että se 'normaali olotila' löytyy vasta tuossa promillen-puolentoista paikkeilta. Se on se tila, jonka muut kokevat juomatta mitään. Suurkuluttajalla asteikko alkaakin miinuksen puolelta - selvin päin on hermostunut, ärtyisä olo.

Voisin ehdottaa pientä satsausta alkoholimittariin: kun tuntuu siltä, että on toimintakykyinen, normaali ja selväpäinen olo - kokeilkaapa puhaltaa.

Hyvä, että olette huolestuneet asioista ja sitä kautta osa jopa lähtenyt hakemaan apua. Suurin osa luulee olevansa yksin asian kanssa, vaikka kohtalotovereita on pilvin pimein. Hienoa on huomata Jatkoaika.comin kirjoittajien korkea taso tässäkin asiassa. Voimia!

 

[moby]

Toleranssin kasvu saattaa näkyä myös siinä, että se 'normaali olotila' löytyy vasta tuossa promillen-puolentoista paikkeilta. Se on se tila, jonka muut kokevat juomatta mitään. Suurkuluttajalla asteikko alkaakin miinuksen puolelta - selvin päin on hermostunut, ärtyisä olo.

Tämä on siitä huono homma, ettet koskaan voi omasta olotilasta tietää, voitko lähteä huristelemaan autolla tai prätkällä. On pakko tehdä kylmät laskutoimitukset, ennenkuin istuu rattiin. Monta tarinaa olen kuullut siitä, että aamulla oli suihkunraikas ja täysin selvä olo, mutta mittari rävähti ratsiassa reilusti yli sallitun.

 

[BOL]

Faija on alkoholisti ja sekakäyttäjä, broidi joi itsensä ennenaikaiseen hautaan, vaikka virallisesti kuolinsyy ei alkoholista johtunutkaan. Mutta ei se olisi elämäntyylillään kovin montaa vuotta jaksanutkaan, joten loppupeleissä on parempi, että lähti jo tuolloin. Faijan broidi paleltui kännipäissään hankeen, kun ei parkinsonin taudiltaan päässyt kaaduttuaan nousemaan ylös. Faijan mutsi oli sekakäyttäjä viimeisinä vuosinaan, faijan faija taas asui aikoinaan legendaarisessa Liekkimajassa Lepakossa. Koti oli kyllä olemassa ja mummokin taisi olla vielä jokseenkin älyissään. Sittemmin vaari kyllä palasi himaan, mutta enemmän tai vähemmän hengaili Kallion puistoissa jenginsä kanssa.

Yksi mutsin broideista joi itsensä sellaiseen tilaan, että ensin amputoitiin jalat ja lopulta muutamassa viikossa kuoli pois. Toinen mutsin broideista joi sisuskalunsa, mutta on tänä päivänä täysin raitis. Kolmas mutsin broidi dokailee hänkin, mutta kykenee käymään duunissa ja hoitamaan asiansa. Huikka maistunee vähän turhan hyvin, mutta suurempaa ongelmaa ei vielä kai ole. On vain ajan kysymys, koska mopo karkaa häneltäkin käsistä.

Omaa edesmennyttä veljeäni lukuunottamatta kaikki oman sukupolveni "nuoret" ja näiden juoppojen jälkeläiset ovat lähempänä raittiita kuin juoppoja. Tietääkseni kukaan ei suoranaisesti sylje lasiin, mutta kenellekään alkoholi ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Siis oma käyttö. Että jotain hyvää on nämäkin juopot saaneet aikaan. Kaikille meille on yhteistä se, että toleranssi juoppoja kohtaan on äärimmäisen pieni, lähes olematon. Harva meistä uskoo, ennen kuin näkee tulokset.

Karua. Olemme kahden systerini kanssa monet kerrat olleet tyytyväisiä siitä, että olemme naisia. Sukumme miehille, kun ennusmerkit ei kovin hyvää lupaa. Tosin meissä serkuksissa miesten osuus on hieman suurempi, joten kai esimerkillä ja omakohtaisella kokemuksella on sukupuolta enemmän tekemistä sen kanssa, että viinan ei anneta viedä.

Toleranssista vielä. Faija on 7-kymppinen äijä, joka on sekakäytöstään huolimatta ns. perus terve. Masennus on aika syvää ja oma-aloitteisuus on nollassa. Osa mennee iänkin piikkiin, mutta suurin syy on alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö, jolla yritetään lääkitä masennusta. Surkein tuloksin. Anyway, tuossa yhtenä päivänä faija sanoi, että elämä on ihan perseestä, kun enää ei kestä kuin pari-kolme kaljaa. Niin, sitten? Sitä kun ei tavallinen ja alkoholiongelmaton ihminen tajua, kuinka suuri merkitys alkoholistille sen määrän suuruus on. Ja kun pää ja kroppa ei kestä enää kovinkaan montaa bisseä, yllättäen ei voida enää ottaa paria kaljaa ilman hirveetä jurria ja kaatuiluja.

Faija aina hokee puhelimessa, että täällä hän nyt odottaa, että tulisi kuolema. Siihen on tultu, että eipä ole herra toiveineen yksin. Kamalaa sanoa, mutta ei tollanen elämä ole mistään kotoisin. Surua ja murhetta sille ja meille lapsille, vaikka eihän faija sitä tarkoituksella tee. Ikää kuitenkin on jo sen verran, että ei tämä tästä muuksi muutu. Ainakaan positiivisessa mielessä.

Miehestä, joka on joskus ollut hyvinkin aikaansaava ja mahtava seuramies ja elämässään "menestynyt", on tullut ihminen, joka on vain taakaksi muille. Vanhat kunnolliset ystävät pitävät edelleen yhteyttä ja tarjoutuvat hakemaan ja viemään eri paikkoihin, mutta kun ei kiinnosta. Ja silti faija on niin yksinäinen. Ja kiittämätön. Ja rasittava itsekeskeinen kusipää. Mutta se on mun faija. Eikä se tuollaiseksi yhdessä yössä, ei edes vuodessa muuttunut. Lähti vaan jossain vaiheessa vähän käsistä ja siinä meni sitten loppuelämä ja se arvokas vanhuus, jota varten oli tehty hyviä päätöksiä ja valintoja silloin, kun kaikki oli vielä kohdillaan. Tuurijuoposta tuli säälittävä vanha ukko, joka on ihan täys spurgu.

Toivottavasti teistä kukaan ei erehdy kuvittelemaan, etteikö teidän juomisenne vaikuttaisi toisten elämään. Kyllä se vaikuttaa. Tavalla tai toisella. Jos ei nyt, niin ehkä jo huomenna.

 

[-OO-]

Toivottavasti teistä kukaan ei erehdy kuvittelemaan, etteikö teidän juomisenne vaikuttaisi toisten elämään. Kyllä se vaikuttaa. Tavalla tai toisella. Jos ei nyt, niin ehkä jo huomenna.

Tuo on ihan totta. Vaikka se juominen olisikin sitten sitä "pikku tissuttelua" ja vaika lasten ei tarvitsisi mitään kännistä örvellystä katsoakaan niin kyllä se alkoholiongelma vaan heijastuu jollain tavalla kaikkeen tekemiseen, ja sillä tavoin myös läheisten elämään.

 

[banaaninviljelijä]

Täytyy nyt sanoa, kun olen tähän ketjuun avautunut ja viime yönä koko ketjun lukenut, niin tuntuu että olisi jo ottanut yhden askeleen eteenpäin tissuttelusta, vaikkakaan vielä yhtään tilaisuutta ole siihen edes tullut.
Jotenkin tuntuu, että tästä ketjusta saattaa olla apua. Vaimolta ei ole apua herunut, vaikka olen pyytänytkin, sillä kuten sanoin tämä juominen ei muita haittaa (ainakaan merkittävästi). Kysyy vaan, että miten muka hän voisi auttaa. Perkele. Olemalla läsnä, kuuntelemalla ja ennenkaikkea puhumalla minulle ihan jokapäiväisistä asioista, kuten miten päivä on mennyt itse kullakin. On se välillä kiva kuulla lasten kuulumiset, kun vaimo juoruaa puhelimessa muiden kanssa.
No, on se kiva kun jostain saa edes jonkinlaista tukea, niinkuin täältä saa.

 

[Blue J]

Ei tämän kieltämättä näin pitäisi mennä että päissäni tähän ketjuun tunkeudun mutta tehtävä se on siitä huolimatta.

Vuoden takaisen erittäin intensiivisen putken jälkeen koen kuitenkin olevani melko valmis selittämään asioista.

Kun ryyppää oikein kunnolla, niin omassa tapauksessani se jäi pelkästään iltaryyppäämiseksi mutta sitten illalla vedettiinkin se vähintään 15 annosta per ilta ja joka vitun päivä ja sillähän saadaan jo yli 100 alkoholiannosta viikossa. Tein vielä töitäkin samaan aikaan vaikka olinkin työkunnossa ehkä korkeintaan 20 tuntia viikossa. Ja joka vitun ikinen ilta joku mystinen ääni ennen yhdeksää illalla huusi että nyt kaljaa ja vähän äkkiä.

Eikä yhteen tuoppiin voi jättää millään. Kahteen sitä vähemmän.

Harmillista kyllä, parisuhde tuhosi erittäin orastavan alkoholistin uran. Nyt kontrollissa ryyppään enään korkeintaan 2-3 kertaa viikossa ja se on kohtuullista. Vaikka ei täytäkään mitään normeja vieläkään. Vitut siitä.

Mutta siitä pitäisi päästä eroon että kun ryyppää niin se on aina täysi lasti eikä kysymystäkään mistään parista tuopista. Paska maistuu suussa ja sielussa heti kun lopettaa kahteen olueen. Miten sen kanssa voi elää?

 

[Blue J]

Palaan vielä äskeiseen viestiin siinä mielessä että olin jo vähällä erakoitua. Oli mielekkäämpää ryypätä kuin nähdä ihmisiä. Semmoinen menee ranttaliksi.

 

[Schwalbe]

Kotiuduin juuri Slovakia-ottelulla selittämistäni juomingeista. Täällä kotona olisi vielä kaljaa, mutta ajattelinpa olla juomatta niitä, koska huomenna on tarkoitus ajaa autoakin jossain vaiheessa. Annoksia on illalle mennyt vähintään 25, 30 on varmaan lähempänä totuutta. Oletan olevani yhtä humalassa, kuin Pertti Peruskuluttaja on vappuaattona. Ainakin noin jos annoksilla lasketaan, tälläkin hetkellä laittaisin automme parkkiruutuun hienommin kuin muija koskaan.

Nyt jos menen nukkumaan, niin muu perhe ei ole koskaan tietänytkään, että isi joi taas. Ja juuri niin tulen nyt tekemään.

En osaa katua. Tämä on vaan mun hommani. Aamulla tosin tulee särkemään sekä kehoa että mieltä, mutta senhän tiesin jo ensimmäistä korkatessani.

 

[Freddie Freeloader]

Kotiuduin juuri Slovakia-ottelulla selittämistäni juomingeista. Täällä kotona olisi vielä kaljaa, mutta ajattelinpa olla juomatta niitä, koska huomenna on tarkoitus ajaa autoakin jossain vaiheessa. Annoksia on illalle mennyt vähintään 25, 30 on varmaan lähempänä totuutta. Oletan olevani yhtä humalassa, kuin Pertti Peruskuluttaja on vappuaattona. Ainakin noin jos annoksilla lasketaan, tälläkin hetkellä laittaisin automme parkkiruutuun hienommin kuin muija koskaan.

Aika syvällä uit, kuten minäkin, jos 25 annoksen jälkeen tuotat noin virheetöntä tekstiä, kuten minäkin.

Nyt jos menen nukkumaan, niin muu perhe ei ole koskaan tietänytkään, että isi joi taas. Ja juuri niin tulen nyt tekemään..

Älä petä itseäsi äläkä muita kuvittelemalla näin. Kyllä he tietävät. Vaikka eivät haluaisi tietää.

Neuvoa en sinua halua. Minulla tuskin on siihen varaa. Mutta jakaa kokemuksia kyllä, sitä varten kai tähän ketjuun kirjoitetaan.

 

[solamnic76]

Itse olen 2 vuotta ollut nyt jokaisena iltana pienessä tihneessä. Tänä aikana lihoin 18 kiloa, ja sen huomattuani laihduin 18 kiloa, luopumatta kuitenkaan alkoholista.

Nykyinen perussetti viikolla on klo 18-22 välillä kuusi-kahdeksan lidlin Fink Bräu pilsneriä (2,8%) tyhjään vatsaan. Laihduin nimittäin niin että syön absoluuttisesti vain kerran päivässä, tissuttelun jälkeen illalla. Ja kun on koko päivän syömättä, saa tuolla määrällä pilsneriä ihan oikean humalan.

Työt ja lapseni (kun on luonani) olen hoitanut kiitettävästi, mutta olen huomannut että minusta on tullut iltaisin saamaton nettiaddikti, joka pitää telkkua auki ja töröttää koneella samoja foorumeita kelaten, pilsneri huulessa.

Viikonloppuna meneekin sitten kumpanakin päivänä ihan känniannos, 20 pilsneriä tyhjään vatsaan.

Jokaisena aamuna ajattelen että oikeasti tekisi hyvää olla ottamatta pilsneriä tänä iltana, ja jokaisen ensimmäisen pilsnerin otettuani lupaan ottaa tänään vähemmän näitä.

Todella pirullista. Olo on kuin aku ankalla jolla on toisella olkapäällä pilsneripiru, ja toisella olkapäällä enkeli. Enkeli on äänessä 07.30-17.00, jonka jälkeen pilsneripiru aloittaa: yksi pilsneri janoon...

EDIT:
Ja kun kaikki kysyy että miten sinä laihdutit itsesi, näytät hyvältä... ei kehtaa sanoa niille että laihdutin siksi, että voin olla humalassa pienemmällä budjetilla ja miedommilla aineilla.

 

[banaaninviljelijä]

Vittu tästä mitään tule. Niin kauan kun olen kotona vain huonekalu tai kämppäkaveri tai ainoastaan yhteisten lasten isä, niin niin kaun näemmä tulee tissuteltua.
Tuli käytyä kaupassa ostamassa hieman ruokatarvikkeita ja tupakkaa, mutta perkeles kun siinä lihatiskin ja maitohyllyjen välissä kasvaa älyttömän suuri Koffkenneli, niin eikös ne katsoneet minua spanielin silmillään niin säälittävästi, niin pakko oli ottaa ne kotiin hoidettavaksi.
Turha tulla kenenkään aukomaan minulle mitään mistään tekosyistä. Jos haluatte tietää miltä minusta tuntuu, niin olkaa vaimonne kanssa vuosia yhdessä, tehkää lapsia sekä lasket elämäsi perheen mukaan ja sitten huomaat eräänä aamuna, ettei vaimo olekaan tullut kotiin "tyttöjen" reissulta ja antakaa tämä anteeksi ja huomatkaa olevanne sen jälkeen pelkkää ilmaa ja tehkää yötyötä näkemättä muita täysjärkisiä viikkoon (lukuunottamatta omia lapsia). Näiden lisäksi lähin kaveri asuu 400 kilometrin päässä. Niin voin sanoa, että se pullo alkaa näyttämään aivan helevetin hyvältä naiselta ja parhaalta kaverilta. Niin kuin normaalisissa elämässä harva ihminen harrastaa seksiä joka päivä ja useita kertoja tai on yhteydessä samaan kaveriin päivittäin, niin samaten menee minun juomiseni. Välillä on pakko päästää paineet ja mukavaahan se on kumminkin rupatellat toisten kanssa päivittäin.