Saksaa ja Itävaltaa tuli kierrettyä vajaan kahden viikon ajan. Kohteina München, Wien, Dresden ja Leipzig. Hajanaisia ajatuksia alla.
München:
- Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan koskiseikkailua englantilaisessa puutarhassa. Puhun siis siitä paikasta, jossa surffarit myös temmeltävät. Ostettiin urheilukaupasta vedenpitävät varustesäkit, joiden kanssa polskahdettiin virran vietäväksi. Näin tavarat pysyivät mukana että kuivina. Hauskaa ja ilmaista hupia.
- Käytiin päiväreissulla Kotkanpesässä. Kun osti junalippuautomaatista edestakaisen matkan kahdelle, niin hintaa tuli 39 euroa. Lippu kattoi myös alueellisen joukkoliikenteen. Kotkanpesä itsessään oli kyllä hieno paikka ja yllätykseksi mitään natsistigmaa ei sinällään ollut. Matkamuistoja ja kaljaa myytiin heti bussista ulos päästessä.
- Münchenistä ei muuten mitään erityistä kerrottavaa ole. Jos haluaa johonkin hyvään ravintolaan pöydän, niin kannattaa varata sellainen etukäteen. Ainakin näin lomakautena. Itsestäänselvyys mainita toki myös.
Wien:
- Kaupunki on ehkäpä arkkitehtuurin osalta hienoin paikka missä olen ikinä käynyt. Illalla kävely pisti miettimään miten vaatimaton rakas Helsinki on Wieniin verrattuna rakennuskannan osalta. Kaupunki on kuin iso ulkoilmamuseo.
- Toisaalta en oikein osaa sanoa kaupungista juuri mitään muuta. En tiedä vaikuttiko helteet ja turistien liiallinen määrä, mutta jotakin tuntui jäävän piippuun. Käytiin katsomassa erinäisiä museoita ja kaljalla, mutta siinä se. Tuntui, että kaupunki kyllä tarjoaisi esim. vaihto-opiskelijalle erittäin hyvät puitteet.
Dresden:
- Hyppy vanhaan derkkulaan Wienin loistosta oli selvästi erottuva. Majoituin trendikkäällä Neustadtin alueella, joka graffitteineen ja tiettynä likaisuutena toi mieleen Berliinin Kreuzbergin. Suosittelen tätä aluetta hyvän ravintolatarjonnan ja nuorekkaan fiiliksen vuoksi. Kuitenkin todella turvallisen tuntuinen, kuten koko kaupunki muutenkin.
- Kävi Saksan suurimmassa sotamuseossa. Mitään varsinaista uutta en oppinut, mutta halusin nähdä minkälaisella otteella saksalaiset tekevät sotamuseon. Kyllä siellä pari tuntia huomaamattaan tutkiskeli kaikkea.
- Volkkarin tuotantolaitosta voisin suositella. Varsinkin jos omistaa jonkin ID-sähköautosarjan auton. Minun ja puolisoni (hänen nimissään se kyllä kokonaan oli) ensimmäinen yhteinen auto oli pieni ja pippurinen ID.3. Melkein liikutuin, kun näin näitä sympaattisia vauhtihirmuja esittelyautoina.
- Vanhaa kaupunkia katsellessa kiinnitti huomiota kahteen asiaan: Ensinnäkin siihen miten uskomattomasti saksalaiset ovat saaneet uudelleenrakennettua sen toisen maailmansodan jäljiltä, ja siihen miten massaturismi on pilannut koko kaupunginosan. Suosittelen joka tapauksessa kiipeämään Frauenkirchen huipulle katselemaan maisemia.
Leipzig:
- Majoitun jälleen trendikkäällä alueella, joka Leipzigissä kulkee nimeltä Felsenkeller. Samaa vibaa, kuin Dresdenin majoituksen alueessa. Tykkäsin! Pakko mainita erikseen, että missään käymässäni kaupungissa ei ole ollut näin kovatasoista ravintolatarjontaa noin pienellä alueella. Ja vieläpä edullisesti.
- Leipzigissa sijaitsee Saksan (ja maailman?) suurin DDR-museo, joka on vielä ilmainen. Käytin täällä aikaa parin tunnin ajan, jonka jälkeen keskittyminen ja jalkani alkoivat puutumaan. Hienoa, että Saksojen yhdistymisen jälkeiseen aikaan panostettiin myös.
- Napoleonin kukistamisen kunniaksi pystytetty muistomerkki on varmaan kaupungin kuuluisin nähtävyys ja pitihän se käydä katsomassa. Todella massiivinen ja jopa eeppinen paikka.
Olin Münchenissa ja Wienissa kaverini kanssa. Sitten Dresdenissä ja Leipzigissa yksin. Tämäkin on vaikuttanut varmastikin reissukokemukseeni. Jos jatkoa mietin, niin näistä kohteista palaisin äkkiseltään uudestaan vain Leipzigiin. Ja sinnekin rehellisen poikien römpöttelureissun merkeissä.
Eniten jäin jälleen Suomesta kaipaamaan paikkojen siisteyttä ja bideetä. Wienikin oli loppupeleissä hyvinkin nuhjuinen ja hompsuinen kaupunki. Niin ja Abloyn lukoille luulisi olevan kysyntää pohjolan ulkopuolella. Siis voi Pyhä Pietari sentään, kun pahimmillaan vaati neljä eri avainta, jotta pääsee huoneeseen sisään. Jotenkin ulkomailla epäsiisteys ja lukkojen kanssa pelleily yllättää joka kerta.
--
Tässäpä tämä vaatimaton ja hajanainen raporttini. Kirjoitin näitä ajatuksiani auki kaljan äärellä useina eri päivinä , joten huomioikaa se kokonaisuuden kannalta. Tässä Leipzigin asemalla odotetaan seuraavaa Berliiniin vievää junaa, missä vietän muutaman tunnin ennen lentoa Suomeen.
München:
- Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan koskiseikkailua englantilaisessa puutarhassa. Puhun siis siitä paikasta, jossa surffarit myös temmeltävät. Ostettiin urheilukaupasta vedenpitävät varustesäkit, joiden kanssa polskahdettiin virran vietäväksi. Näin tavarat pysyivät mukana että kuivina. Hauskaa ja ilmaista hupia.
- Käytiin päiväreissulla Kotkanpesässä. Kun osti junalippuautomaatista edestakaisen matkan kahdelle, niin hintaa tuli 39 euroa. Lippu kattoi myös alueellisen joukkoliikenteen. Kotkanpesä itsessään oli kyllä hieno paikka ja yllätykseksi mitään natsistigmaa ei sinällään ollut. Matkamuistoja ja kaljaa myytiin heti bussista ulos päästessä.
- Münchenistä ei muuten mitään erityistä kerrottavaa ole. Jos haluaa johonkin hyvään ravintolaan pöydän, niin kannattaa varata sellainen etukäteen. Ainakin näin lomakautena. Itsestäänselvyys mainita toki myös.
Wien:
- Kaupunki on ehkäpä arkkitehtuurin osalta hienoin paikka missä olen ikinä käynyt. Illalla kävely pisti miettimään miten vaatimaton rakas Helsinki on Wieniin verrattuna rakennuskannan osalta. Kaupunki on kuin iso ulkoilmamuseo.
- Toisaalta en oikein osaa sanoa kaupungista juuri mitään muuta. En tiedä vaikuttiko helteet ja turistien liiallinen määrä, mutta jotakin tuntui jäävän piippuun. Käytiin katsomassa erinäisiä museoita ja kaljalla, mutta siinä se. Tuntui, että kaupunki kyllä tarjoaisi esim. vaihto-opiskelijalle erittäin hyvät puitteet.
Dresden:
- Hyppy vanhaan derkkulaan Wienin loistosta oli selvästi erottuva. Majoituin trendikkäällä Neustadtin alueella, joka graffitteineen ja tiettynä likaisuutena toi mieleen Berliinin Kreuzbergin. Suosittelen tätä aluetta hyvän ravintolatarjonnan ja nuorekkaan fiiliksen vuoksi. Kuitenkin todella turvallisen tuntuinen, kuten koko kaupunki muutenkin.
- Kävi Saksan suurimmassa sotamuseossa. Mitään varsinaista uutta en oppinut, mutta halusin nähdä minkälaisella otteella saksalaiset tekevät sotamuseon. Kyllä siellä pari tuntia huomaamattaan tutkiskeli kaikkea.
- Volkkarin tuotantolaitosta voisin suositella. Varsinkin jos omistaa jonkin ID-sähköautosarjan auton. Minun ja puolisoni (hänen nimissään se kyllä kokonaan oli) ensimmäinen yhteinen auto oli pieni ja pippurinen ID.3. Melkein liikutuin, kun näin näitä sympaattisia vauhtihirmuja esittelyautoina.
- Vanhaa kaupunkia katsellessa kiinnitti huomiota kahteen asiaan: Ensinnäkin siihen miten uskomattomasti saksalaiset ovat saaneet uudelleenrakennettua sen toisen maailmansodan jäljiltä, ja siihen miten massaturismi on pilannut koko kaupunginosan. Suosittelen joka tapauksessa kiipeämään Frauenkirchen huipulle katselemaan maisemia.
Leipzig:
- Majoitun jälleen trendikkäällä alueella, joka Leipzigissä kulkee nimeltä Felsenkeller. Samaa vibaa, kuin Dresdenin majoituksen alueessa. Tykkäsin! Pakko mainita erikseen, että missään käymässäni kaupungissa ei ole ollut näin kovatasoista ravintolatarjontaa noin pienellä alueella. Ja vieläpä edullisesti.
- Leipzigissa sijaitsee Saksan (ja maailman?) suurin DDR-museo, joka on vielä ilmainen. Käytin täällä aikaa parin tunnin ajan, jonka jälkeen keskittyminen ja jalkani alkoivat puutumaan. Hienoa, että Saksojen yhdistymisen jälkeiseen aikaan panostettiin myös.
- Napoleonin kukistamisen kunniaksi pystytetty muistomerkki on varmaan kaupungin kuuluisin nähtävyys ja pitihän se käydä katsomassa. Todella massiivinen ja jopa eeppinen paikka.
Olin Münchenissa ja Wienissa kaverini kanssa. Sitten Dresdenissä ja Leipzigissa yksin. Tämäkin on vaikuttanut varmastikin reissukokemukseeni. Jos jatkoa mietin, niin näistä kohteista palaisin äkkiseltään uudestaan vain Leipzigiin. Ja sinnekin rehellisen poikien römpöttelureissun merkeissä.
Eniten jäin jälleen Suomesta kaipaamaan paikkojen siisteyttä ja bideetä. Wienikin oli loppupeleissä hyvinkin nuhjuinen ja hompsuinen kaupunki. Niin ja Abloyn lukoille luulisi olevan kysyntää pohjolan ulkopuolella. Siis voi Pyhä Pietari sentään, kun pahimmillaan vaati neljä eri avainta, jotta pääsee huoneeseen sisään. Jotenkin ulkomailla epäsiisteys ja lukkojen kanssa pelleily yllättää joka kerta.
--
Tässäpä tämä vaatimaton ja hajanainen raporttini. Kirjoitin näitä ajatuksiani auki kaljan äärellä useina eri päivinä , joten huomioikaa se kokonaisuuden kannalta. Tässä Leipzigin asemalla odotetaan seuraavaa Berliiniin vievää junaa, missä vietän muutaman tunnin ennen lentoa Suomeen.
