Palasin eilen illalla Sofiasta. Hienon matkan kruunasi myöhäisen lennon aikana näkynyt revontulinäytös, josta kirjoitin tuonne Hienoa säätä pidellyt -ketjuun lisää. Tässä taas kommentteja itse matkakohteesta:
Bulgariasta monella on stereotypia jonkinlaisena korruption ja rikollisuuden pesänä, ja rähjäisenä kohteena, jonne lähinnä tullaan ryyppäämään halpaa viinaa ja vaikka käyttämään eräänlaisia seuralaispalveluita. Joku Sunny Beach tekee vielä oman osansa maineen suhteen.
No, nuo mielikuvat kannattaa heittää romukoppaan heti alkumetreillä. Sofia on tämän reissuni perusteella oikein mukava, viihtyisä ja kiinnostava kaupunkikohde.
Kaupungista sanotaan monissa kirjoituksissa, että siellä ei ole mitään must see -nähtävyyttä. Sinänsä tuo pitää paikkaansa. Kaupungilla ei ole Big Beniä, Eiffeliä tai Vapaudenpatsasta. Ehkä se eniten tuota määritelmää vastaava kohde on yksi maailman suurimmista ortodoksikirkoista, Aleksander Nevskin katedraali. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nähtävää olisi. On paljonkin, ja museot ovat minusta hyvinkin laadukkaita.
Museoita katsastin useammankin. Illuusiomuseo oli kiintoisa ja hauska. Noita museoita on useampiakin Euroopassa, joten jos tuon on katsastanut muualla, ei tuo ymmärtääkseni tarjoa uutta. Eikä tuo liity kaupunkiin tai maahan itsessään mitenkään.
Sofian historiallinen museo oli edullinen ja sisällöltään kattava. Kivikaudesta nykypäivään löytyi paljonkin asiaa. Lippu oli edullinen, noin 3€ muistaakseni. Sijainti oli aivan kaupungin keskustassa.
Hieman samanlainen museo oli Bulgarian kansallinen historiamuseo. Se kuitenkin sijaitsi kauempana keskustasta (n. 7km muistaakseni). Paikka oli kuitenkin komea ja läheiset vuoret näkyivät hyvin. Tuolla oli myös todella laajat näyttelyt maan monipuolisesta historiasta, pitäen sisällään niin roomalais-, bysanttilais- kuin turkkilaisvallan ajan, sekä itsenäisyysajan ja kommunistisen aikakauden.
Erittäin kiintoisa museo oli 80-luvun sisustukseen jätetty The Red Flat. Museossa pääsi viettämään aikaa viimeisten sosialismivuosien autenttisessa ilmapiirissä. Esineitä pääsi koskemaan ja huoneissa pääsi istuskelemaan samalla todella kiintoisaa audio-opastusta kuunnellen. Tuolle museolle suurimmat suositukseni. Tuonne kun menee, kannattaa lippu varata etukäteen. Porukkaa otetaan sisään rajallisesti. Me saimme omat lippumme puolentoista tunnin päähän, kun kävimme ne kaupasta ostamassa.
Rakia-museo oli ihan OK. Vierailu oli käytännössä lyhyt kierros hyvän oppaan johdolla. Museon kokoelmissa oli kerrottu rakian valmistuksesta. Bulgariassa se on sallittua yksityiskäyttöön, mutta myydä tuota ei saa ilman laajaa byrokratiaa. Lippu oli muita museoita kalliimpi, mutta sen hintaan sisältyi maistelusetti ja pientä naposteltavaa. Museon viinakokoelman erikoisuus oli pullollinen iranilaista vodkaa - dhaahin ajoilta, koska nykyään tuota ei ymmärrettävistä syistä tehdä. Väittivät, että tuota on maailmalla vain kaksi pullollista jäljellä.
Noiden lisäksi tuli katsastettua vielä Luonnonhistoriallinen museo. Tuo oli hyvin samaa tasoa Helsingin vastaavan kanssa. Ei mikään must see, mutta sijainniltaan hyvä ja jos historian suhteen alkaa olla ähky, niin tuo antaa vaihtelua.
Harmittavasti sotahistorian museo oli suljettu kokoelmien uudistuksen vuoksi. Arvioissa tuota on kutsuttu Lontoon Imperial War Museumia laadukkaammaksi, ja se olisi ollut kova meriitti.
Kaupungin yksi ehdoton huippu olivat useat pienpanimo-taproomit. Kävin neljässä. Kaikki olivat vähän kuin Pien Helsingissä. Paikalliset pienpanimo-oluet maksoivat karkeasti 3€ per 2.5-3 dl. Etenkin nimestään huolimatta paikallinen Kazan Artizan teki todella hyviä NEIPA-kategorian tuotteita. Ruoan kanssa tuli otettua myös paikallista bulkkia, ja hyvää oli sekin. Etenkin Kamenitza oli hyvää. Maksoi alle 2.5€ per tuoppi.
Kaupunki itsessään oli toisaalta melko rähjäinen, eli monia parhaat päivänsä nähneitä rakennuksia näkyi runsaasti. Vastakohta tähän oli kuitenkin hämmästyttävä siisteys. Roskia ei lojunut käytännössä missään. Kaduilla oli paikoin kuoppia, joten kävellessä kannatti katsoa mihin astui.
Julkinen liikenne oli hieman erikoinen. Jos oikein ymmärsin, niin eri metrolinjat ovat eri yhtiöiden hallussa, ja sama homma myös ratikka-, trollikka- ja bussilinjojen kanssa. Metrolla ei samalla lipulla voinut vaihtaa toiselle linjalle tai toiseen kulkuneuvoon. Myös metroporttien kanssa meni hetki ihmetellessä. Avautuvat eri puolilta lukijaa, kuin mihin on tottunut. Bussiliput pitää myös leimata viivakoodinlukijalla, vaikka ne ostetaan kuljettajalta. Ensimmäisellä trollikkamatkalla emme tienneet tehdä tuota, mutta onneksi ei tullut tarkastusta. Koska eri linjat ovat eri toimijoiden hallussa, ei kaiken kattavaa lippujen hintatietoa kertovaa nettisivua oikein ole. Yleisin hinta oli 1.6 levaa, mutta trollikalla mentäessä hinta olikin 2 levaa, mikä selvisi vasta kun kuski laski pari minuuttia aiemmin maksamiamme rahoja (tasaraha kolmeen lippuun, kuten suositeltiin).
Toisaalta julkinen liikenne toimi todella hyvin, kuten ex-Itäblokissa melkeinpä aina. Sofian metro oli myös harvinaisen siisti.
Mitähän vielä kertoisi... Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja monesti pieni pilke silmäkulmassa. Englantia puhuttiin paljon paremmin kuin monessa muussa paikassa. Syöminen oli edullista ja missään ei ollut kusettamisen makua. Monesti mainitaan, että Bulgaria olisi vielä pitkälti käteistalous, ja mekin varauduimme poikkeuksellisesti ottamalla reippaasti käteistä mukaan. Käytännössä kortti olisi kelvannut kuitenkin lähes joka paikassa. Yhdessä paikassa oli vain käteismaksu, mutta sekin kerrottiin jo tilattaessa.
Käteismaksuun liittyy paikallinen erikoisuus. Maksu laitetaan "laskukansion" sisään ja tarjoilija hakee sen vasta kun ravintolasta poistutaan. Tuo perustuu kai luottamukseen, mutta samalla tarjoilijat saavat yleensä isommat tipit, kun vaihtorahaa ei palauteta. No, syöminen on edullista, niin tuo lähinnä on paikan erikoispiirre.
Suosittelen kyllä käymään tuolla. Turisteja ei vielä hirveästi ole, mutta varmasti massat tuonkin kaupungin löytävät. Itselleni tuli mieleen itäinen Keski-Eurooppa jostain vajaan 20 vuoden takaa. Turistipalvelut toimivat, mutta massoja ei vielä niin ollut, ja kaupungissa oli vielä omaleimainen ilme jäljellä.
Mainitaan vielä, että Vitosha Bulevard, jonne kaupungin palvelut ja elämä keskittyi, oli todella eloisa. Olen paljon matkustanut maailmalla, mutta missään en ole nähnyt tuollaista vilinää sunnuntai-iltana.
Mitähän vielä... Yksi rasittavimmista ammattikunnista loisti poissaolollaan. Eli sisäänheittäjät. Myöskään katutaiteilijoita ja kaupustelijoita ei juurikaan ollut. Aiemmin kaupungissa vaikuttaneet kulkukoiralaumat olivat myös kadonneet.
Eniten ihmetytti pääkadulla ollut Hesburger, jossa myytiin näemmä rieskaan tehtyä Laplandija-burgeria. En vieraillut tuolla.