Puolassa tuli taas vietettyä reilu viikko ja hieno reissu oli, kuten aina. Varsovassa valtaosa ajasta (6 yötä) ja välissä parin yön reissu Toruńiin, kun Taylor Swift nosti hotellien hinnat pilviin. Reissun kohokohta oli Varsovan kansannousun 80-vuotispäivä. Oli todella upea kokemus, kun 1.8. kello 17 koko kaupunki pysähtyi minuutiksi kunnioittamaan kansannousun sankareita. Valtava määrä ihmisiä kerääntyneenä kaduille, ilmahälytys pauhasi, soihdut paloivat ja Puolan ilmavoimat suoritti ylilennon Hercules-koneella ja neljällä F16-hävittäjällä. Herätti kyllä suuria tunteita ja nostatti kylmiä väreitä. Melkoinen kerran elämässä -kokemus.
Toinen hieno hetki oli päästä toistamiseen Legia Warszawan matsiin, jossa kunnioitettiin myös kansannousun vuosipäivää. Kannattajilla oli tifo nuoresta sotilaasta tekstillä "Dziś Idę Walczyć - Mamo", "Tänään taistelen, äiti". Show'ta oli vielä komeasti tehostettu pyrotekniikalla. Alla video.
Tauolla kannattajia tuli fanikatsomosta tavallisten tallaajien puolelle naamioituna soihtujen kera ja tokalla puoliajalla sitten alkoi taas tapahtua. Soihdut paloivat ja näkyvyys meni nollaan, peli keskeytettiin hetkeksi. Vasta illalla ottelun jälkeen selvisi mikä näillä soihduilla oli tarkoituksena, kun näin kuvan toiselta puolelta katsomoa. Soihdut muodostivat vuosiluvun 1944.
Itse ottelu jäi vähän keskinkertaiseksi tasoltaan, Legialla oli otteluruuhkaa ja kokivat yllätystappion Piast Gliwicelle numeroin 2-1. Mutta muuten oli kyllä taas hieno kokemus ja fanipaitakin tarttui matkaan. Suosittelen todella lämpimästi Legian matsia, jos sattuu kaupunkiin sopivana ajankohtana.
Varsova tarjosi vielä kolmannellekin reissulle näiden kohokohtien lisäksi uutta ja varmasti tuonne vielä joskus tie vie. Uusina löytöinä mm. kirkko, jossa Frédéric Chopinin sydän on haudattuna, pari mukavaa puistoaluetta sekä Warsaw Uprising Hill, joka on rakennettu käytännössä toisen maailmansodan raunioista. Oli kyllä aavistuksen arveluttavalla seudulla, mutta päivänvalon aikaan kun oli liikkeellä, niin ei tuolla mitään epämääräisiä hampuuseja juurikaan liikkunut. Kukkulalla paloi tuli, joka sytytettiin kansannousun vuosipäivänä. Palaa 63 vuorokautta, eli niin pitkään kuin kansannousu kesti. Pysäyttävä kokemus oli tuo kukkula, tuota lähemmäs autenttista historiaa ei juurikaan pääse.
Pragan ja keskustan yhdistävä uusi kävely-/pyöräilysilta tuli myös koeponnistettua. Helpottaa kyllä valtavasti kulkemista Pragan puolelle ja maisemat sillalta keskustan suuntaan ovat mainiot. Mestareiden liigan ja Eurooppa-liigan sekä Super Cupin pokaalit tuli myös bongattua, olivat näytillä Kulttuurin ja tieteen palatsissa. Komeista pystejä. Samoin tuli vihdoin käytyä palatsin näköalatasanteella 114 metrin korkeudessa. Tuonne kannattaa ostaa ennakkoon liput, koska muuten joutuu jonottamaan ensin lipputiskille ja sitten vielä erikseen hissiin. Oli vieläpä toivottoman hidasta sen lipun saanti, yhdistelmällä puolalainen mummo ja atk-laite. Tuli tehtyä tuossa pieni laskuvirhe, joka vei onneksi vain vartin verran ylimääräistä aikaa.
Ruokapaikoista aiemmin hehkuttamani, jo kahdesti hyväksi havaittu Reforma Urban petti tällä kertaa, todella töykeää asiakaspalvelua ja keskinkertaista ruokaa. Veikkaan, että yksi huono kokemus kumosi kaksi hyvää ja tuonne tuskin tulee enää mentyä. Todella harvoin on tullut törmättyä tarjoilijaan, joka ei kommunikoi käytännössä lainkaan. Tilausta tehdessä vielä puhui, mutta ruuat toi pöytään sanomatta mitään, samoin laskun. Ei paljoa kiitelty. En tiedä mikä homma, mutta oli kyllä heikkoa palvelua.
Vastapainoksi uuttakin kivaa Varsovasta löytyi ravintoloiden ja kahviloiden saralta, nimittäin Miau Cafe -kissakahvila hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Oikein siisti ja viihtyisä paikka, kissat eivät vaikuttaneet lainkaan stressaavan asiakkaista ja kahvit sekä leivonnaiset olivat herkullisia. Kissat on ilmeisesti jonkin sortin rescue-kissoja, joille etsitään koteja. Suositeltava kohde kaikille kissojen ystäville.
Varsovassa on edelleen kolmannenkin reissun jälkeen erityinen paikka sydämessä. Vaan kiva oli myös Toruń. Viihtyisä ja kaunis vanhakaupunki, jossa riitti katuja kierreltäväksi. Vähän sellainen pikku-Krakova. Turisteja riitti aika reilusti, mutta tuntui että valtaosa oli kuitenkin puolalaisia. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde, kunhan pitää retken pituuden sopivana. Kaksi päivää kun tuolla ehti kierrellä, niin ei jäänyt sellainen fiilis, että olisi kolmatta enää tarvinnutkaan. Vanhankaupungin ulkopuolella tuli käytyä vain pienessä eläintarhassa ja hotellilla (Mercure Toruń Centrum), mutta en tiedä olisiko tuolla kummempaa nähtävää ollutkaan. Toruń on helposti tavoitettavissa junalla, Varsovasta matka kesti reilut pari tuntia.
Toruńin ravintoloista nostettakoon esiin Foodies ja Luizjana, molemmat onnistuivat ihan sellaisella 4/5 luokituksella. Ystävällistä palvelua ja peruslaadukasta ruokaa. Paikallinen piparkakkulikööri oli hyvää, sitä tarttui matkaan myös pullotavarana.
Kyllä se reissussa aina mukavaa on, mutta reilun viikon kun kiertelee aamusta iltaan, niin onhan sitä aika finaalissakin. Henkisesti ja erityisesti fyysisesti. Tuskin kuitenkaan kovin kauaa menee siihen, kun alkaa jo seuraava reissu poltella. Maa ei välttämättä vaihdu vieläkään, mutta pitää kartoittaa josko löytyisi taas uusi kiinnostava kaupunki. Ehkäpä Poznań voisi olla sellainen.