Kuten jo tuli todettua, en usko Mannerheimin homouteen. Arvostukseni kyseisestä herraa kohtaan ei kuitenkaan riipu hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan, joten eipä tuollaisen asian paljastuminen mikään maailmoja räjäyttävä uutinen olisi. Että ei tästä puheena olevasta animaatiosta mielestäni suuttua tarvitse, mutta eipä sikäli, että se myöskään mitään erityisen hyvää makua osoittaisi.
Jonkun elävän tai kuolleen ihmisen seksuaalisuuden käsittely julkisuudessa voi olla hyvinkin aiheellista, jos tämä on itse tuonut asian julkisuuteen tai sitten käyttäytynyt tavalla, joka tekee asiasta yhteiskunnallisesti merkittävän (esim. perinteisiä perhearvoja korostavan poliitikon jääminen kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, tai homoutta vastaan saarnanneen kärähtäminen homoseksistä). Muissa tapauksissa pidän kuitenkin ihmisten seksuaalisuuden julkista ruotimista vastenmielisenä, ja kuolleet eivät edes kykene tällaisiin väitteisiin vastaamaan.
Viime presidentinvaalien ja sitä edellistenkin aikana tuli nettipalstoilta luettua ties kuinka monta kommenttia, joissa Tarja Halosta nimiteltiin lesboksi. Minusta tällaiset heitot olivat asiattomia, olipa niissä perää tai ei. Yhtä lailla pitäisin vastenmielisenä sitä, että joskus 60 vuoden päästä Halosesta väsättäisiin animaatio, jossa hänet kuvattaisiin lesbona.
Varmaan tällä nyt puheena olevalla animaatiolla saadaan jotkut äärikonservatiivit ja/tai -nationalistit raivoihinsa (mitenköhän skinit muuten suhtautuvat Mannerheimin ruotsinkielisyyteen?), mutta enemmän kyseinen taideteos kertonee siitä, millaiselta pohjalta nämä homopuheet ovat alun perin lähteneet liikkeelle. Helppo kuvitella, millaisia epäilyksiä 1910- ja 1920-luvuilla on herättänyt viisikymppinen naimaton (tai siltä vaikuttava), epäsuomalaisen ja koreilevan oloinen ammattisotilas, joka viihtyi vapaa-ajallaankin hyvin miestensä seurassa. Tuohon kun vielä yhdistetään punaisen kansanosan Mannerheimia kohtaan tuntema katkeruus, niin lopputulos vaikuttaa aika loogiselta. Toki jos jollakulla on tarkempaa tietoa homoushuhujen taustasta ja niiden aiheellisuudesta, niin kuulisin mielelläni. Noin muuten Huhtiniemen tapaus lienee osoittanut, että elävien kansanperinteiden totuusarvoon kannattaa oikeassa historiantutkimuksessa suhtautua melkoisella varauksella.
Mannerheimissa olisi noin muuten paljon kritisoitavaa ja hänen pimeässä puolessaan ruodittavaa, ja Lillqvistinkin animaatiossa kuuleman mukaan oleva kohta, jossa Mannerheim pohtii tekojaan helvetin porteilla tjsp. on mielestäni aivan perusteltu, vaikken itse samaa mieltä olekaan. Toivotaan että joku näistä vastarinta-aatteen edustajista viitsisi tarttua aiheeseen vähän vakavammin kuin seksuaalisuuteen ja pukeutumiseen (korsetin käyttäminen) liittyviä huhuja ruotimalla.
