Käy nyt hyvä mies joskus ulkona. Vähän kun tuulettaa yläkertaa, niin katoavat ne pikku-ukot ja punasnaipperit näköpiiristä.
Olen kyllä käynyt ulkona ihan kelvollisesti, kiitos huolenpidostasi. Pikku-ukkoja en ole nähnyt (ellet sitten tarkoita IFK:n puolustusta), eikä vanne kiristä päätä. Miten on oman mielenterveytesi laita?
Toisin kuin ehkä joku voisi suuressa yksinkertaisuudesssaan kuvitella (vrt. TV-mainoksista yleisessä keskustelussa lausuttua), ihmiset ovat vaikutteille alttiita, kaikilla älykkyystasoilla.
Se, että joku globalisaatiota ja maailmankauppaa vastustava liikehdintä on enimmäkseen kaljan ja mietojen huumeiden voimalla tehtyä tyypillistä lähes täysin älyvapaata ikäryhmäsidonnaista ryhmäkäyttäytymistä - erinäisine mukana kuljetettavine astaloineen - ei tarkoita sitä, etteivätkö myös puusta pidemmälle pudonneet osaisi järjestää jotakin ilman sosiaaliviranomaisten tai autonomisen sosiaalikeskuksen apua, vaikka aina toimintaan ei liittyisi poliittisiksi väitettyjä motiiveja. Tästähän on jo ainakin yksi esimerkki, äskettäinen henkirikoksen yritys Espoossa.
Kuitenkin on myös toinen
"taso", jonka edustajia on suorastaan palvottu, eikä tämä palvonta ole jäämässä pelkästään 1970-luvulle tai Lähi-Itään, kuten elämänkerran kirjoittajan kommenteista on pääteltävissä.
Konnektio Mannerheimiin tai hänestä tehtävään elokuvaan on tietysti ohut, mutta ns. "vastapuolen" todellisten ja kuviteltujen henkilöiden ja tekojen demonisointi on ainakin "jotakin", josta aloittaa. (Tapahtuipa se sitten kontrafaktuaalisesti ja lähinnä vain myötähäpeää synnyttävällä tavalla.) Diskurssia syntyy ainakin tai jotain, kun lehtineekeri kirjoittaa moista toimintaa arvostavan artikkelin päivälehteen. Tässä kontekstissa on varsin mielenkiintoista odottaa, että mikä on 2000-luvun "Jumalan teatterin" proggis, ei taida pelkkä paskanheittely maksaneen yleisön sekaan riittää?