Mainos

Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2022–2023

  • 1 067 462
  • 5 040

masa90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Nhl
Perkule, tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan aivan samat ongelmat pelissä kuin viime kaudella. Ilveksen alueella tullaan aivan kävellen, ylivoimaprosentti taisi olla tänään taas 0%. Lisänä vielä se, että paineen alla peliä ei saada etenemään ollenkaan ja vastoinkäyminen sekoittaa pakan täysin.

Potentiaalia tuossa jengissä tuntuu olevan, mutta on myös tosi paljon parannettavaa.
 

ElManazer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tepes-valtuusto
Sijalla 15. – Lahden Pelicans
Sijalla 14. – Vaasan Sport
Sijalla 13. – Saimaan Pallo
Sijalla 12. – Kouvolan KooKoo
Sijalla 11. – Kalevan Pallo
Sijalla 10. – Mikkelin Jukurit
Sijalla 9. – Porin Ässät
Sijalla 8. – Jyväskylän JYP
Sijalla 7. – Hämeenlinnan Pallokerho
Sijalla 6. – Rauman Lukko
Sijalla 5. – Turun Palloseura
Sijalla 4. – Helsingin IFK

Uusi viikko on startannut ja liigakausi on enää yhden yön päässä, joten se tarkoittaa myös ennakon osalta viimeisiä jaaritteluja kolmen kärkisijoille arvioidun joukkueen osalta. Tänä vuonnahan ennakon osittain tylsäksi on tehnyt tämä, että kärkikolmikko on melkeinpä jokaisella kirjoittajalla sama, mutta ei auta mikään. Samaan hengenvetoon on todettava, että tekisi mieli pudottaa Sport omissa arvioissani jumbosijalle, sillä Miro Nallin hankinta tiivisti ajatukseni Sportin osaamisesta. Älkääkä ymmärtäkö väärin, että Nallissa olisi jotain vikaa, mutta jos sulla on joukkueessa kaksi sentteriä, 13 laitahyökkääjää ja terveytensä puolesta täysin villikortti-tason ykkösveskari, niin miten voi tulla edes mieleen hankkia ensimmäiseksi 14. laitahyökkääjä? Nalli olisi ollut hyvä hankinta ehkä keväällä, jos Salmiot ja muut turhakkeet olisivat jätetty kaupan hyllylle, mutta en vain kerta kaikkiaan pysty käsittämään, millä perustein näitä ratkaisuja keksitään. Vaasalaisten toimistolla tekisi ihan hyvää hetki miettiä, että missä mennään ja mihin halutaan päästä. Ja jottei ennakko unohdu kokonaan, niin tästä Sport-terveisten jälkeen asiaan.

Sijalla 3. – Tampereen Ilves

Kuten varmaan jo kaikkialla on sanottu, niin lähtökohtaisesti kärkikolmikon ja sen jälkeen tulevien seurojen ero on valtava, mutta omaan korvaani Ilves ei ole niin kaukana alempien sijojen joukkueista. Ilves on ollut jo pidempään Liigan hienoin organisaatio ja tekemisellään on ehdotonta huippua, ja pakkohan se on myöntää Ilveksen olevan pelitavallisesti varsin viihdyttävä ja vauhdikas. Peli on parhaimmillaan juuri sellaista, jota Liigassa olisi hieno nähdä enemmänkin ja kieltämättä liigakiekolle tekisi ihan hyvää, jos tällä tavalla kyettäisiin voittamaan mestaruus, mutta kaikesta tästä huolimatta uskallan väittää, että Ilveksellä ei valitettavasti ole juuri realistista mahdollisuutta haastaa esimerkiksi Tapparaa paras seitsemästä -sarjassa. Viime keväänä Ilves ei ollut kovinkaan erikoinen joukkue enkä tällä hetkellä usko, että se pystyisi ensi keväänäkään sitä olemaan. Myrrän sopimuksesta käynnissä on viimeinen kausi, joten jos kausi lähtee etenemään vähänkään väärään suuntaan, on Myrrän potkut ehkä lähtökohtaisesti todennäköisin yhtälö koko Liigan osalta ensimmäisiä valmentajapotkuja mietittäessä. Jos tarkkaan katson, niin näen jo Antti Pennasen haamun leijailevan Ilveksen penkin takana. Lyhyesti ja ytimekkäästi toteaisin Ilveksessä olevan Liigan kovimmat paineet tällä hetkellä.

Papereissani Langhamer on Liigan toiseksi paras maalivahti Heljangon jälkeen, mutta en silti ole aivan täysin vakuuttunut hänen kyvyistään kantaa joukkuetta loukkaantumisherkkyytensä takia. Jos katsotaan tilastoja, niin Langhamer ei ole syystä tai toisesta pelannut yli 40 ottelun kautta sitten kauden 2014–2015 ja tämä jos jokin on huomattavan huolestuttavaa menestymismahdollisuuksia ajatellen. Toki viime kaudella kaikki kissanristiäiset mukaan lukien otteluita tuli yli 40, mutta esimerkiksi pudotuspeleissä oli muistaakseni enemmän tai vähemmän rikki, vaikka pelasikin. Langhamer pystyy olemaan Liigan paras maalivahti ja vielä reippaastikin, mutta kysymysmerkkejä on. Kakkosvahdin osalta en oikein osaa sanoa onko Jakub Malekista uudeksi Nick Malikiksi, muttei se missään nimessä mahdotonta ole. Oli miten oli, lähtökohtaisesti Ilveksen veskarikaksikko on Liigan paras.

Ilves-faneilta kysyttäessä Ilveksen pakkikalusto on varmasti Liigan paras, ja kieltämättä se onkin erittäin vahva. Kärkikolmikosta se on silti mielestäni korkeintaan sijalla kolme, vaikka se näistä kolmesta ehdottomasti levein onkin. Ilveksellä on jopa yhdeksän liigatason puolustajaa, ja nimilista on komea, mutta se myös ehkä hämää lukijaa. Jokipakka tietysti on ykkösnimi, mutta on vähän samantapainen kuin Hietanen, eli ei takuulla se näyttävin puolustaja. Menee samaan kategoriaan Parikan kanssa, eli ovat pakiston selkärankaa. Lancaster oli viime kaudella yksi suosikkejani, mutta pudotuspeleissä oli aivan liian heikko. Lancasterin on nyt otettava se ehdoton kiekollisen johtajan rooli, mihin kieltämättä edellytykset ovat. Kirkkomiehen hankintaa en tuossa pakistossa kykene oikein ymmärtämään, eikä se johdu siitä, että olisi jotenkin huono hankinta. Pikemminkin Czuczmanin tilalle olisin hakenut toisen kiekollisen puolustajan Lancasterin seuraksi, jolloin kärkipareissa olisi ollut selkeä tasapaino. Nyt, kun samaan rooliin on heittää Jokipakan, Parikan ja hänen lisäksi myös Masin, niin pakisto on väkisinkin roolituksiltaan sekava. Lööf, Latvala, Salmela ja Airola olisivat jokainen tahollaan jossain toisessa ympäristössä selkeitä top6-puolustajia, joten erilaisia Myrrän lotossa kombinaatioita on vaikka muille jakaa.

Kuten pakistokin, on myös hyökkäys Ilveksellä laaja, vaikkakin se on absoluuttiselta kärkiosaamiseltaan vähän Kärppiä ja Tapparaa perässä. Eemeli Suomi on liigatasolla huippupelaaja, mutta mielestäni on tyytynyt rooliinsa ja kehitys on sitä myöden jokseenkin loppunut. Tiedän, että tämä arvio ei miellytä Ilveksen faneja, mutta samalla voi miettiä sitä, miten muiden joukkueiden tähtipelaajat ovat pystyneet tiukoissa paikoissa olemaan vielä kovempia. Viime keväänä jopa Markus Nurmi pystyi viemään tämän taistelun. Anton Levtchiä en kehtaa edes mainita, etenkin jos vielä samanikäisenä lunastaa paikan NHL:stä vaikken nyt siihen uskokaan. Toki arvostan isosti sitä, että Suomi on valinnut olla Ilveksen kasvokuva ja uuden tulemisen kärkimies, mutta se vaatisi sen mestaruuden ja mahdollisimman nopeasti. Henrik Haapala soittaa lähtökohtaisesti kakkosviulua, mutta terveenä pysyessään tulee takuulla viemään kärkihyökkääjän roolin. Keskushyökkääjät Ilveksellä ovat erinomaiset, mutta ykkössentterikategoriassakin häviää lähtökohtaisesti valtavan paljon kahdelle muulle kärkijoukkueelle. Hyvänä puolena on toki mainittava se, että rosteri on niin laaja, että se jaksaa toteuttaa pelitapaa vaikka CHL:n ja Liigan tappiin saakka, mutta ilman merkittäviä onnistumisia kärjen suhteen se ei tule sinne asti pääsemään. Rosterissa hyvä puoli on myös se, että santapaperiosasto on tänä vuonna kunnossa, vaikka osaltansa mietityttää roolitus senkin osalta. Nalli lähti jo Sportiin enkä yhtään ihmettelisi, jos hyökkäyskalustosta löytyisi vieläkin enemmän lähtijöitä. Mietittävää rosterissa riittää myös sen suhteen, että kuka tuolla tekee maalit? Puhtaasti maalinteon osalta näen esimerkiksi Lukon laituriosastolla kovempia nimiä kuin Ilveksessä.

Paras pistemies: Henrik Haapala – 50 pistettä
Paras maalintekijä: Joonas Oden – 18 maalia
Tehokkain puolustaja: Les Lancaster – 35 pistettä

Läpimurto: Jani Nyman – joukkueessa on monta jo läpimurron tehnyttä pelaajaa, jotka varmasti tekevät läpimurtonsa tähtihyökkääjien kategoriaan, mutta valitsin tähän silti Nymanin. Nyman on päässyt lentämään oman tutkani alla, mutta tällä harjoituskaudella on yllättänyt itseni. Isokokoinen ja kova maalintekijä, mutta heikkoudet, kuten keskiarvoa heikompi luistelu ja ehkä jonkinnäköinen fyysisyyden puute kokoon nähden ovat mahdollisia esteitä. Jos pystyy kehittämään heikkouksiaan, niin voi olla jopa yllättävän kova ase Ilvekselle.

Seuraa häntä: Tommi Tikka – aivan helvetin ärsyttävä vastustajan kannalta, mutta omalle joukkueelle täysin korvaamaton. Tekee välillä tyhmiä ratkaisuja, mutta on kiekollakin yllättävän hyvä. Mahtuisi ihan jokaiseen joukkueeseen koko Liigan mittapuulla, eikä pelkästään nelossentteriksi. Parhaimmillaan pystyy tekemään 30 pistettä ja olemaan samalla Liigan ykköshämmentäjä.

Floppaa odotuksiin nähden: Kevin Czuczman – jokseenkin vaikea valita selkeää floppia Ilveksen rosterista, mutta Czuczman on taustansa perusteella ainut todennäköinen floppi. Ei sovi kuvaan siitä, millaisia pelaajia Ilves perinteisesti kaipaa. On myös kysymysmerkki luistelunsa ja ison kaukalon yhdistelmän suhteen. Toisena floppina haluaisin mainita Petri Kontiolan, mutta koska vetää viimeistä kauttaan, niin tuskin lasketaan flopiksi vaikka tehopisteet jäisivätkin alle kolmenkymmenen.

Sijalla 2. – Oulun Kärpät

Jos IFK:n rosteri viime kaudelle oli paras vuosiin, niin tänä vuonna Kärppien ja Tapparan rosterit ovat vielä parempia sekä ennen kaikkea paremmin rakennettuja. Kärpät teki viime kauden loppupuolella isoja ratkaisuja ja uudisti valmennusjohtonsa Liigan ehdottomalle kärkitasolle, ja sama trendi näyttää jatkuneen. Marjamäen kiekosta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta tehokasta se on ja tällä pelaajistolla siinä on jopa pieni viihteen mahdollisuuskin, joten jää mielenkiintoiseksi seurattavaksi se, mihin Kärpät tällä kaudella pystyy. Tällaisella materiaalilla on tietysti selvää, että mestaruus on ainoa saavutus, johon voidaan olla tyytyväisiä, mutta onneksi se ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu.

Kärppien nuori veskarikaksikko on mitä todennäköisemmin viimeistään kauden päätyttyä yksi Liigan parhaista, mutta tässä hetkessä se tuntuu hieman epävarmalta. Blomqvist oli jo viime kaudella erinomainen, muttei saanut luottoa ja nyt yhtäkkiä hänen harteillaan onkin koko kolmen ja puolen miljoonan euron rosterin paineet. Tällä kaavalla ajateltuna yksi selkeistä kysymysmerkeistä, mutta en jaksa uskoa riskin realisoitumiseen. Meriläinen hoitanee varmuudella kakkosveskarin roolin, mutta en ihmettelisi jos viimeistään kauden puolivälin tienoilla IFK:n arvion tapaan tandemiin tulisi kolmas sotkija mukaan.

Puolustus on Kärpillä uskomattoman vahva, mutta mielestäni silti hieman Tapparan vastaavaa perässä, jos mietitään puhtaasti nimilistaa. Kärppien viisi parasta ovat käytännössä tasoissa Tapparan kanssa, mutta ero tulee viimeistään kutos- ja seiskapakin kohdalla. Mikko Niemelä ja Taneli Ronkainen tuntuvat äkkiseltään olevan pahasti väärässä paikassa, kun vertaa heidän tasoaan muuhun pakistoon tai Tapparan vastaavan roolin puolustajiin. Toki nyt varmasti joku nostaa esiin, että Arttu Paaso tulee varastamaan näiden peliajan suurimmaksi osin, niin en lähde sitä kieltämään – kaikin puolin hieno juttu, jos niin käy.

Pakiston ehdoton johtohahmo Ohtamaa ei tietenkään esittelyjä kaipaa, mutta povaan vielä aiempia kausia kovempaa suoritustasoa, kun nyt vastuuta uskaltaa huoletta jakaa myös muille. Kivistö pystyy pelaamaan yhtä vahvaa alivoimapeliä ja 5 vs. 5 -pelissä ruotsalaiset Rundblad ja Byström pystyvät pelaamaan kärjen vaatimalla huipputasolla. Oikeastaan voisi sanoa siten, että jos Topi Niemelä pystyy ottamaan tarvittavat askeleet kiekollisessa suoritustasossaan ja johtamaan pakiston kiekollista osaamista, niin en näe yhtään uhkakuvaa tuossa pakistossa kokonaisuutena. Niin hyvin se on lähtökohtaisesti roolitettu. Tilanne on kyllä sen suhteen hyvin erikoinen, että Topi Niemelää ei käsittääkseni ole ainakaan vielä ylivoimalla peluutettu, mutta eiköhän tämä hyvin pian muutu.

Hyökkäyspäässä Kärpät on paperilla puhtaasti koko Liigan paras. Sentterikalusto on aivan timanttia, laitahyökkääjissä on laatua eikä laajuuttakaan puutu. Tulee olemaan valtavan mielenkiintoista seurata, kumman kärkijoukkueen hyökkäys on loppupeleissä tehokkaampi, mutta Kärpillä on tässä mielestäni alustava etu. Itselläni on hieman pessimistisiä ajatuksia Julius Junttilan ja Ville Leskisen suhteen enkä oikein osaa sanoa, mikä heidän tasonsa on, mutta pidän epäonnistumista siltikin hyvin epätodennäköisenä.

Oman lusikkansa soppaan tuo toki myös, miten laaja tarjonta kärkiketjuihin näkyy pelissä. Tuolla kun on lähemmäs kolme ketjullista hyökkääjiä, jotka ovat tottuneet pelaamaan ykköshevosen roolia aikaisemmilla Liiga-kausillaan. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hyvin epätodennäköistä nähdä, että tämä kalusto sukeltaisi, vaan odotusarvona on hyvin tehokas joukkue, vaikkei edes pelityyli ole erityisen hyökkäävä. Osittain tästä syystä sekä sen takia, että selkeää kiekollisen pelin johtotähteä ei Kärpillä ole, on myös parhaan pistemiehen arvuuttelu ehkä hankalinta koko Liigan tasolla – hyviä 30–40 pisteen miehiä on useita, mutta tekeekö kukaan yli 50 pistettä? Mikään pakollinen tarve tälle ei tosiaan ole. Koko kautta en usko Kärppien noin leveällä rosterilla pelaavan ja epäilenkin muun muassa Kalaputaan siirtyvän melko nopeallakin aikataululla muualle, vaikkei missään nimessä ole huono pelaaja hänkään.

Paras pistemies: Joonas Kemppainen – 50 pistettä
Paras maalintekijä: Joonas Kemppainen – 20 maalia
Tehokkain puolustaja: David Rundblad – 35 pistettä

Läpimurto: Arttu Paaso – tähän voisi valita helpostikin maalivahdeista kumman tahansa tai hyökkäyspäästä Ville Koivusen tahi Arttu Hyryn, riippuen hiukan siitä, mitä läpimurrolla tarkoitetaan. Jos pohditaan puhtaasti läpimurtoa liigatasolle, niin Arttu Paaso lienee lähimpänä sitä. Paaso oli viime kaudella varsin positiivinen yllätys, vaikkei suurta huomiota tai edes roolia oikein kerännytkään. Mikäli kaikki menee putkeen en pitäisi lainkaan mahdottomana, että nappaa paikan tuosta todella vahvasta pakistosta.

Seuraa häntä: Arttu Hyry – kaikista mielenkiintoisista nimistä valinnassani päädyin Hyryyn. En oikeastaan tuntenut pelaajaa vielä viime kaudella laisinkaan, mutta teki kevätkaudella siitä harvinaislaatuisen läpimurron, että oli kuin tehty Marjamäen Kärppien nelosketjuun. Oli varsinkin pudotuspeleissä roolissaan hämmästyttävän kova ja sai suhteellisen isoakin vastuuta. Jos pystyy kehittämään aloitustaitoaan, niin potentiaalin suhteen on täysin mahdollista, että Hyrystä tulee jo tällä kaudella Liigan parhaimmistoa nelossentterien kategoriassa. Erittäin mielenkiintoinen seurattava yhdessä Anttilan kanssa Kärppien nelosketjussa.

Floppaa odotuksiin nähden: Ville Leskinen – pahoin pelkään, ettei Leskinen pysty palaamaan vieläkään huipputasolleen. Kuten on nähty, Leskisellä on kaikki maailman taidot olla vaikka Liigan paras pelaaja, mutta ei viime vuosina ole saanut enää samaa virettä päälle. Nyt siihen on taas erinomainen tilaisuus, mutta jos ei ala laatta löytää pussiin, niin peliaika saattaa pudota suhteellisen äkkiäkin. Mielenkiintoista nähdä, miten ura etenee.

Sijalla 1. – Tampereen Tappara

Kuten jo kirjoitin, niin joukkue on aivan älyttömän vahva. Se on niin hyvä, että kaikista Tappara-antipatioistani huolimatta olen joutunut toteamaan, että tämä joukkue on oikeasti todella hyvä. En ole koskaan ollut mikään Jussi Tapolan fani, mutta viimeistään viime kauden pelillisesti ylivoimaisen mestaruuden jälkeen joudun itsekin myöntämään Tapolan olevan juuri tällä hetkellä kauteen lähdettäessä Liigan paras valmentaja. On ollut myös hämmästyttävä seurata, miten hyvin Tappara pärjää CHL:ssä, kun esimerkiksi TPS:llä on ollut jo pitkään todella vaikea haastaa Euroopan kärkijoukkueita. Vaikka brändinä Tappara mielestäni ei olekaan mitenkään näyttävä tai edes kiinnostava, niin jokaisen organisaation tulisi ottaa Tapparasta mallia urheilulliselta ja taloudelliselta puolelta.

Tapparan hyökkäyskalustossa hienointa on sen kyky kierrättää neljää kiekollisesti vahvaa ketjukoostumusta. Tapparan pelillinen identiteetti on niin hyvässä kunnossa, että kaikki alle Liigan sekä CHL:n mestaruudet ovat pettymys. Se, jos jokin kertoo toki myös CHL:n merkityksen kasvusta, kun jonkin liigajoukkueen kohdalla voidaan todeta, että aikaisessa vaiheessa putoaminen olisi koko kauden kannalta valtava pettymys.

Jos Tapola on mielestäni Liigan paras valmentaja, niin Heljanko on viimeistään viime kevään näyttöjen puolesta Liigan paras maalivahti. Heljanko on aiempina vuosina kärsinyt epätasaisuudesta, mutta viime kaudella se oli mielestäni tipotiessään enkä usko, että sitä tullaan tänäkään vuonna näkemään. Heljanko pystyyy pelaamaan paljon enkä usko, että Tappara muutenkaan kaatuisi kokemattomaan kakkosveskariin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, voidaan nähdä Tapparan hankkivan taas siirtotakarajalla toisen kovan veskarin istumaan penkille siltä varalta, että Heljanko loukkaantuisi. Kaksikkona kuitenkaan Tapparan maalivahtiosasto ei Liigan ihan parhaita ole parhaasta yksilöstä huolimatta.

Tapparan puolustus sen sijaan on Liigan paras. Siinä on kaikkea, mitä voi hyvältä pakistolta odottaa – siinä on Liigan mittapuulla lähes kovinta mahdollista kiekollista osaamista Kemiläisen osalta eikä Matushkin ole missään tapauksessa heikko kakkosviulun soittaja sekä siinä on myös Liigan mittapuulla lähes kovinta mahdollista oman pään osaamista Seppälän ja Vittasmäen toimesta, vaikkei heistä kumpikaan ihan Ohtamaan tasolla ole. Kokonaisuuden kruunaa Ben Thomas, Joni Tuulola ja Casimir Jürgens, joista jokainen on tälle tasolle varsin laadukkaita puolustajia. Erityisesti pakiston roolitus miellyttää omaa silmää eikä loukkaantumisetkaan todennäköisesti haittaa, sillä takaa löytyy suhteellisen hyviä nuoria lupauksia.

Hyökkäyksen osalta tamperelaiset ovat roolittaneet joukkueensa vähintään yhtä hyvin kuin puolustuksen. Jori Lehterä ykkösketjun keskellä vakuuttaa paatuneimmankin seuraajan eikä ketjukaverit Savinainen ja Merelä jätä yhtään ketään kylmäksi – erityisesti Merelä on omaan silmään aivan helvetin hyvä pelaaja tätä nykyä enkä pitäisi laisinkaan mahdottomana, että saisi tämän kauden jälkeen NHL-sopimuksen. Kakkosketjua vetävä Patrik Virta ei ole viime vuosina pystynyt ylittämään TPS-aikojensa piste-ennätystään, mutta on toisaalta vasta 26-vuotias ja on hiljalleen kasvanut jopa yllättävän laadukkaaksi kahdensuunnan sentteriksi. Jos Virran laidoilla pelaavat Puhakka ja Ojamäki pistävät laattaa verkkoon odotetusti, niin Virran piste-ennätyksellä voidaan heittää vesilintua. Viime vuosina lähinnä laitahyökkääjänä pelannut Kristian Tanus on alkukaudesta vetänyt Tapparan kolmosketjua ja pyörittänyt kakkosylivoimaa eikä peli ole ollut lainkaan hassumpaa. En osaa sanoa, siirtyykö Tanus laitaan Rauhalan palatessa kokoonpanoon vai onko nuoren norjalaishyökkääjän Philip Granathin rooliksi suunniteltu tuo kolmosketjun laitahyökkääjä, mutta oli miten oli, on Tapparan kolmosketjukin varsin vahva kiekollisessa pelissä ja pystyy myös tuloksentekoon. Tyler Kelleher ei ole tyypillinen Tapparan hankinta, mutta on ollut yllättävän hyvä CHL-peleissä – voisi olla jossain toisessa joukkueessa jopa selkeitä ykköstykkejä, vaikka taustansa perusteella pieni floppiriski hänessä onkin.

Hämmentävintä Tapparan rosterissa on se, että nelosketjussa ei ole tavallisen pimennysosaston jäseniä, vaan siellä on jumalauta Kristian Kuuselan tasoinen pelaaja, joka yhä mahtuisi Kelleherin tapaan monessa joukkueessa vaikka ykkösketjuun. Jere Henriksson on ollut CHL-peleissä myös oikein hyvä ja jos veikata saa, niin eipä tämä Tapparan nelonenkaan tule olemaan tehoton. Yhteenvetona voisi siis todeta, että Tapparalla on kokonaisuutena jopa pelottavan hyvä joukkue.

Paras pistemies: Jori Lehterä – 65 pistettä
Paras maalintekijä: Waltteri Merelä – 30 maalia
Tehokkain puolustaja: Valtteri Kemiläinen – 40 pistettä

Läpimurto: Jere Henriksson – on yllättänyt itseni totaalisesti tämän alkusyksyn peleissä. En ole oikein aiempina vuosina osannut sanoa lainkaan millainen pelaaja Henriksson on, vaan oululaislähtöinen laitahyökkääjä on tuntunut pikemminkin väliinputoajalta. Nyt kuitenkin alkusyksyn perusteella pelissä on otettu isoja steppejä eteenpäin ja Henriksson on hakeutunut maalipaikoille paikoitellen jopa loistavasti ja tulostakin on tullut. Laukaus on erinomainen, peliäly hyvä ja luistinkin kulkee. Kärsii ehkä osaltansa fyysisyyden puutteesta, mutta en usko sen estävän läpimurtoa. Veikataan 15 pisteen kautta.

Seuraa häntä: Petteri Puhakka – Henrikssonin tapaan pohjoisesta kotoisin oleva nuori lahjakkuus. Teki läpimurtonsa Liiga-kaukaloihin viime kaudella, mutta nyt tekee läpimurron Liigan tähtitasolle. Ominaisuuksiltaan samanlainen kuin Henriksson, mutta on vielä monipuolisempi ja on yllättävän hyvä alivoimapelaajanakin. Teki viime kaudella 10 maalia, ja nyt hätyyttelee jo 20 maalin rajaa.

Floppaa odotuksiin nähden: Niko Ojamäki – kaksipiippuinen tarina. Ojamäki tulee Liigaan KHL:n maalipörssin voittajana, mutta en jaksa uskoa samanlaiseen tykitykseen Tapparassa, joten veikkaan siinä mielessä pettymystä. Pelillisesti ei kuitenkaan tule olemaan floppi, koska on muutakin kuin vain pelkkä maalintekijä. Toisaalta jos löytää ylivoimapelissä yhteisen sävelen Lehterän kanssa ja kiekko alkaa uppoamaan verkon perukoille heti alusta alkaen, niin voi tehdä älyttömänkin paljon maaleja.

Liigan pistepörssin top 10Pisteet per ottelu
1. Jori Lehterä1,083
2. Waltteri Merelä1,033
3. Michael Joly1,017
4. Lukas Jasek1,017
5. Kristian Pospisil0,900
6. Joonas Kemppainen0,867
7. Veli-Matti Savinainen0,850
8. Henrik Haapala0,833
9. Eetu Koivistoinen0,817
10. Teemu Turunen0,800

Puolustajien pistepörssin voittaa Sami Niku (0,750 ppg) ja kärkikolmikon täydentävät Valtteri Kemiläinen (0,733) sekä Thomas Gregoire (0,633).

Ennakko on hyvin pitkälti tässä, joten iso kiitos palautteista ja tykkäyksistä. Hieno huomata, että omat jaarittelut ja jargonit jaksavat kiinnostaa, vaikkakin eihän tässä oikein mitään järkeä ole työtunteihin nähden. Kyllähän sitä tästä voisi vielä kirjoitella tämän perusteella poffiennakot ja muut, mutta jätetään ne ainakin tältä erää välistä.
 
Viimeksi muokattu:

Jyyd

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️, Flyers
Ennakko on hyvin pitkälti tässä, joten iso kiitos palautteista ja tykkäyksistä. Hieno huomata, että omat jaarittelut ja jargonit jaksavat kiinnostaa, vaikkakin eihän tässä oikein mitään järkeä ole työtunteihin nähden. Kyllähän sitä tästä voisi vielä kirjoitella tämän perusteella poffiennakot ja muut, mutta jätetään ne ainakin tältä erää välistä.
Playoff-ennakot voisi olla keväällä kovaa valuuttaa!

Kiitokset hienosta työstä. Olen Ässien arviosta pitkälti samaa mieltä.
 

Jalmus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara. One and only.
ElManazer, erinomaista työtä, kiitos! Arvostan objektiivisuuttasi, jossa värilasit ja mieltymykset eivät missään vaiheessa pääse kaunistelemaan näkemystäsi. Syksyn ykkösanalyysit ovat tässä.

Mielestäni näille arvioillesi voisi avata oman ketjunsa siinä missä McTorsonkin arvoille.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kiitokset täältäkin @ElManazer ! Ennakkosi on kokonaisuutena hyvin informatiivinen pläjäys ja miellyttävää luettavaa myös kieliasultaan. Pidän myös tuosta formaatista, jossa olet joukkueiden eri osa-alueiden lisäksi nostanut yksilöitä esiin (paras pistemies, floppaaja odotuksiin nähden jne.) ja vielä ennakoinut, miltä Liigan pistepörssin kärkikymmenikkö näyttää. Kiinnostavaa näitä sitten vertailla toteutumiin.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Hämmentävintä Tapparan rosterissa on se, että nelosketjussa ei ole tavallisen pimennysosaston jäseniä, vaan siellä on jumalauta Kristian Kuuselan tasoinen pelaaja, joka yhä mahtuisi Kelleherin tapaan monessa joukkueessa vaikka ykkösketjuun. Jere Henriksson on ollut CHL-peleissä myös oikein hyvä ja jos veikata saa, niin eipä tämä Tapparan nelonenkaan tule olemaan tehoton. Yhteenvetona voisi siis todeta, että Tapparalla on kokonaisuutena jopa pelottavan hyvä joukkue.

Kyllähän tuosta nelosesta taas pimennyskenttä tulee, kunhan Rauhala palaa rosteriin. Ja Kuuselakin on hyvin väärinymmärretty pelaaja, on todella hyvä ollut puolustussuuntaan vuosikaudet, mutta jotenkin ymmärretään vain pistenikkariksi. Tapparalla on ollut erilaisia pimennyskärkikenttiäkin silloin, kun Kuusela jaksoi vielä pelata 20 minuutin roolia ja joku Jere Karjalainen oli toisella laidalla.

Itseäni vielä epäilyttää tuo Puhakan rooli Virran ketjussa. Siitä pelistä mistä Puhakka puuttui ja Kuusela ruokki Ojamäkeä laidalta (Virta keskellä), niin se oli vaarallisinta peliä mitä Tapparan 2.kentältä on nähty. Tuo nyt menee sellaisena pelinkehittämis-ketjuna koko kolmikolle (Puhakka-Virta-Ojamäki), kun kukaan ei ole oikein mukavuusalueellaan.

Pitkällä tähtäimellä Puhakka ja Rauhala taasen jotenkin kuuluu yhteen, kuten viime kauden pleijareissa. Katsotaan muuttuuko yhdistelmät Rauhalan palatessa, vaikkapa tyyliin Puhakka-Rauhala-Kuusela? Näillä nykyisillä mennään nyt varmaankin alkukausi. Ei se ole mikään rankaisu Puhakalle siirtyä neloskenttään, kun kuitenkin 2.kentän minsat viime kevään pleijareissa pelasivat ja juurikin tuon jarrukentän Luoto oli MVP.

Tuo numerointijärjestys ei ole Tapparassa mikään tärkeysjärjestys eikä kokonaisminuuttien järjestys. Keskikentät pelasi pleijareissa vähiten.
 
Viimeksi muokattu:

Floe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tässä minun voimasuhderaapustukseni:

Liigassa näyttäisi olevan kaksi joukkuetta ylitse muiden. Tappara ja Kärpät hankkivat KHL:n tyhjenemisen kautta rikastuneilta siirtomarkkinoilta kovia nimiä niin puolustukseen kuin hyökkäykseenkin. Molempien valmennusosasto on myös meriiteiltään Liigan kärkeä. Maalin suulla molemmat luottavat viime kauden ykkösveskareihin. Kärppien Blomqvist tosin nousi sellaiseksi vasta pudotuspeleissä ja on ehkä osittain kirjoittamaton kortti, mutta osoitti kyllä kylmähermoisuutensa sarjassa Ilvestä vastaan.

Kärppien ja Tapparan takana on neljä joukkuetta, jotka tulevat ainakin materiaalinsa puolesta todennäköisesti ottamaan suoran playoffs-paikan ja haastamaan kärkikaksikkoa. Nämä ovat TPS, Ilves, HIFK ja Lukko.
TPS:llä on nelikon paras valmennus ja vaikka koki varsinkin hyökkäyspäässä kovia menetyksiä, se on pystynyt ne melko hyvin paikkaamaan.
Ilveksen puolustus on todella kova, lähes Tapparan ja Kärppien tasolla. Myöskään maalivahteihin se ei kaadu. Hyökkäyksessä on kovia nimiä, mutta myös hieman epävarmuutta. Takuuvarmoja pisteidentekijöitä on vähän ja heistäkin Haapalalla on takana pahoja loukkaantumisia. Valmennusta pidetään Ilveksen akilleen kantapäänä ja peli on kauteen lähdettäessä aika sekaisin. Toisaalta viime kaudella Myrrä sai alkuhaparoinnin jälkeen Ilveksen pelin kulkemaan loistavasti ja tuloksena lopulta ensimmäinen mitali yli 20 vuoteen.
HIFK:n hyökkäyspää varsinkin keskustan osalta on kunnossa. Puolustuksen hankinnat Rantakari ja Melart ovat myös tasokkaita. HIFK:ltä olisi kyllä odottanut vielä kovempia nimiä tulijoiden listaan, mutta näilläkin Peltosen kyllä pitäisi hoitaa joukkue kuuden joukkoon. Maalivahtiosastolla HIFK luottaa nuoreen parivaljakkoon, mutten usko menestyksen olevan siitä kiinni.
Lukolla on totutusti nimekäs joukkue, mutta sentteriosasto on kauteen lähdettäessä hieman arvoitus. Valmentaja Virtanen on hyvää liigatasoa.

Kuuden edellämainitun joukkueen takana on kolme joukkuetta, jotka taistelevat viimeiseen asti suorasta playoffs-paikasta ja vähintään sääliplayoffs-paikka on odotettu. Nämä ovat: HPK, JYP ja Jukurit. Kaikilla on vahvuutena kova valmennus.
Pikkarainen panostaa kovaan työntekoon ja kamppailupelaamiseen ja hän lähes valmensi HPK:n viime kaudella kuuden joukkoon kehnosta pelaajamateriaalista huolimatta. Nyt HPK on vahvistunut, vaikkakin selkeä ykkössentteri puuttuu. Steve Moses on kova vahvistus laituriosastolle, mikäli vaan pysyy ehjänä.
JYP:n Rautakorpi on kokenut ja vaatii seurajohdolta kovan materiaalin. JYP onkin vahvistunut surkeasta viime kaudesta, mutta onko tarpeeksi. Puolustukseen tuli Niku, yksi Liigan parhaista puolustajista, mutta pakkikalusto on ehkä liikaa yhden kortin varassa. Hyökkäys vaikuttaa vakuuttavalta paperilla, vaikka Geoff Plattin nykykunnosta ei varmuutta olekaan.
Jukureiden valmentaja on kaikki viime kaudella yllättänyt Olli Jokinen, joka johti jumboksi kaavaillun joukkueen runkosarjan kakkoseksi. Jokisen yksilölähtöinen valmennustapa toimi ja miksei toimisi nytkin. Paikka kuuden joukossa on nyt vaan tiukemmassa, kun monet joukkueet ovat vahvistuneet. Jukurit itse on kokenut paljon menetyksiä hyökkäyspäässä, eikä lähtökohtaisesti ole niitä täysin kyennyt paikkaamaan.

Viimeisessä playoffs-paikassa tiukimmin ovat kiinni KooKoo, Pelicans ja Sport.
Kookoo oli yksi viime kauden yllättäjistä, mutta joukkue on vaihtunut todella paljon ja laskee ulkomaalaishankintojen varaan paljon. Maalivahtiosasto ja valmennnus ovat kuitenkin kunnossa.
Pelicansin hyökkäyspää on terävä, mutta kapea. Puolustuksessakaan ei ole liikaa varmoja kortteja. Valmentaja Niemelään on suuri luotto Lahdessa ja jos hän saa joukkueeseen hyvän ilmapiiriin, on Pelicans lähellä playoffs-paikkaa.
Sport vaikuttaa Dufvan vanhanaikaisen perusasioihin ja tiukkaan puolustamiseen pohjaavan valmennuksen vuoksi dinosaurukselta. Monet ovat sen varmaksi jumboksi tuominneet, mutta Sport tulee ottamaan paljon yllätyspisteitä pimeinä marraskuisina iltoina. Jos ruotsalaishyökkääjät onnistuvat tehoilemaan, voi tuloksena olla jopa playoffs-paikka.

Etukäteen heikoimmilta vaikuttavat KalPa, SaiPa ja Ässät. Mikään niistä ei kuitenkaan ole selkeä heittopussi ja parhaimmillaan joku niistä voi yltää jopa pudotuspeleihin.
KalPa floppasi viime kaudella pahasti, mutta se jatkaa samalla valmentajalla, eikä joukkekaan ole muuttunut paljon. Maalivahti on vaihtunut ja taso vielä arvoitus.
Pekka Virta puolestaan on halunnut SaiPaan paljon muutosta. Mitään varmoja kortteja ei tosin SaiPan budjetilla ole löytynyt ehkä Pospisilia lukuun ottamatta. Viime kaudesta jatkava maalivahti Westerholm on kyllä erinomainen.
Ässillä on tiettyä potentiaalia hyökkäyspäässä, mutta mikä on konkarien J-M.Järvinen ja Joensuu taso tuloksentekijöinä. Puolustus vaikuttaa hyvin tasapaksulta ilman selkeää johtajaa, ellei ulkomaalaisvahvistuksista sellaisiksi ole. Valmentaja Kiveltä vaaditaan ihmeitä, mutta taitaa olla ne jo hänen osaltaan tehty.
 

Spitfire

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, SJS
Pekka Virta puolestaan on halunnut SaiPaan paljon muutosta. Mitään varmoja kortteja ei tosin SaiPan budjetilla ole löytynyt ehkä Pospisilia lukuun ottamatta. Viime kaudesta jatkava maalivahti Westerholm on kyllä erinomainen.
Mitä epävarmaa vaikkapa Ville Meskasessa on?
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: JNÖ

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Ässillä on tiettyä potentiaalia hyökkäyspäässä, mutta mikä on konkarien J-M.Järvinen ja Joensuu taso tuloksentekijöinä.

Ainakin harkkapeleissä näillä konkareilla on kulkenut mutta harkkapelit ovat harkkapelejä. Parin päivän päästä nähdään mikä on todellinen taso. Sitten voidaan taas selitellä "syksyn pelit ovat syksyn pelejä"

Itse ainakin odotan innolla kauden alkua ja näin hyvää fiilistä ei etukäteen ole ollut vuosikausiin.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Darts, LA Rams, AD99
TestoPelikaanin voimasuhdearviot

1. Tappara 38,5/42P
(Sentterit 9, Laiturit 9.5, Puolustus 10, Maalivahdit 9P, +1P hyvä valmennus)
2. Kärpät 38,5/42P (Sentterit 9.5, Laiturit 9.5, Puolustus 9.5, Maalivahdit 8P, +1P hyvä valmennus, +1P potentiaali)
3. Ilves 36/42P (Sentterit 8.5, Laiturit 8.5, Puolustus 9.5, Maalivahdit 8.5, +1P potentiaali)
4. HIFK 34,5/42P (Sentterit 9, Laiturit 9, Puolustus 8.5, Maalivahdit 7, +1P potentiaali)
5. Lukko 34/42P (Sentterit 7, Laiturit 9, Puolustus 9, Maalivahdit 8, +1P potentiaali)
6. TPS 32,5/42P (Sentterit 6.5, Laiturit 8, Puolustus 7.5, Maalivahdit 8.5, +1P hyvä valmennus, +1P potentiaali)

7. JYP 32,5/42P (Sentterit 6.5, Laiturit 8.5, Puolustus 7, Maalivahdit 8.5, +1P hyvä valmennus, +1P potentiaali)
8. Jukurit 32/42P (Sentterit 7.5, Laiturit 7, Puolustus 7, Maalivahdit 8.5, +1P hyvä valmennus, +1P potentiaali)
9. HPK 31,5/42P (Sentterit 6, Laiturit 7.5, Puolustus 8, Maalivahdit 9, +1P hyvä valmennus)
10. Pelicans 31/42P (Sentterit 7, Laiturit 6.5, Puolustus 7, Maalivahdit 9.5, +1P potentiaali)

11. Ässät 31/42P (Sentterit 7, Laiturit 7.5, Puolustus 6.5, Maalivahdit 8, +1P hyvä valmennus, +1P potentiaali)
12. Kalpa 30.5/42P (Sentterit 7, Laiturit 7, Puolustus 7.5, Maalivahdit 8, +1P potentiaali)
13. KooKoo 30.5/42P (Sentterit 6.5, Laiturit 6.5, Puolustus 6, Maalivahdit 9.5, +1P hyvä valmennus, +1P potentiaali)
14. Saipa 30/42P (Sentterit 6, Laiturit 7.5, Puolustus 6,5, Maalivahdit 8, +1P hyvä valmennus, +1P potentiaali)
15. Sport 27/42P (Sentterit 5.5, Laiturit 7, Puolustus 7, Maalivahdit 7.5)
 

Wondermike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Uusi viikko on startannut ja liigakausi on enää yhden yön päässä, joten se tarkoittaa myös ennakon osalta viimeisiä jaaritteluja kolmen kärkisijoille arvioidun joukkueen osalta. Tänä vuonnahan ennakon osittain tylsäksi on tehnyt tämä, että kärkikolmikko on melkeinpä jokaisella kirjoittajalla sama, mutta ei auta mikään. Samaan hengenvetoon on todettava, että tekisi mieli pudottaa Sport omissa arvioissani jumbosijalle, sillä Miro Nallin hankinta tiivisti ajatukseni Sportin osaamisesta. Älkääkä ymmärtäkö väärin, että Nallissa olisi jotain vikaa, mutta jos sulla on joukkueessa kaksi sentteriä, 13 laitahyökkääjää ja terveytensä puolesta täysin villikortti-tason ykkösveskari, niin miten voi tulla edes mieleen hankkia ensimmäiseksi 14. laitahyökkääjä? Nalli olisi ollut hyvä hankinta ehkä keväällä, jos Salmiot ja muut turhakkeet olisivat jätetty kaupan hyllylle, mutta en vain kerta kaikkiaan pysty käsittämään, millä perustein näitä ratkaisuja keksitään. Vaasalaisten toimistolla tekisi ihan hyvää hetki miettiä, että missä mennään ja mihin halutaan päästä. Ja jottei ennakko unohdu kokonaan, niin tästä Sport-terveisten jälkeen asiaan.

Sijalla 3. – Tampereen Ilves

Kuten varmaan jo kaikkialla on sanottu, niin lähtökohtaisesti kärkikolmikon ja sen jälkeen tulevien seurojen ero on valtava, mutta omaan korvaani Ilves ei ole niin kaukana alempien sijojen joukkueista. Ilves on ollut jo pidempään Liigan hienoin organisaatio ja tekemisellään on ehdotonta huippua, ja pakkohan se on myöntää Ilveksen olevan pelitavallisesti varsin viihdyttävä ja vauhdikas. Peli on parhaimmillaan juuri sellaista, jota Liigassa olisi hieno nähdä enemmänkin ja kieltämättä liigakiekolle tekisi ihan hyvää, jos tällä tavalla kyettäisiin voittamaan mestaruus, mutta kaikesta tästä huolimatta uskallan väittää, että Ilveksellä ei valitettavasti ole juuri realistista mahdollisuutta haastaa esimerkiksi Tapparaa paras seitsemästä -sarjassa. Viime keväänä Ilves ei ollut kovinkaan erikoinen joukkue enkä tällä hetkellä usko, että se pystyisi ensi keväänäkään sitä olemaan. Myrrän sopimuksesta käynnissä on viimeinen kausi, joten jos kausi lähtee etenemään vähänkään väärään suuntaan, on Myrrän potkut ehkä lähtökohtaisesti todennäköisin yhtälö koko Liigan osalta ensimmäisiä valmentajapotkuja mietittäessä. Jos tarkkaan katson, niin näen jo Antti Pennasen haamun leijailevan Ilveksen penkin takana. Lyhyesti ja ytimekkäästi toteaisin Ilveksessä olevan Liigan kovimmat paineet tällä hetkellä.

Papereissani Langhamer on Liigan toiseksi paras maalivahti Heljangon jälkeen, mutta en silti ole aivan täysin vakuuttunut hänen kyvyistään kantaa joukkuetta loukkaantumisherkkyytensä takia. Jos katsotaan tilastoja, niin Langhamer ei ole syystä tai toisesta pelannut yli 40 ottelun kautta sitten kauden 2014–2015 ja tämä jos jokin on huomattavan huolestuttavaa menestymismahdollisuuksia ajatellen. Toki viime kaudella kaikki kissanristiäiset mukaan lukien otteluita tuli yli 40, mutta esimerkiksi pudotuspeleissä oli muistaakseni enemmän tai vähemmän rikki, vaikka pelasikin. Langhamer pystyy olemaan Liigan paras maalivahti ja vielä reippaastikin, mutta kysymysmerkkejä on. Kakkosvahdin osalta en oikein osaa sanoa onko Jakub Malekista uudeksi Nick Malikiksi, muttei se missään nimessä mahdotonta ole. Oli miten oli, lähtökohtaisesti Ilveksen veskarikaksikko on Liigan paras.

Ilves-faneilta kysyttäessä Ilveksen pakkikalusto on varmasti Liigan paras, ja kieltämättä se onkin erittäin vahva. Kärkikolmikosta se on silti mielestäni korkeintaan sijalla kolme, vaikka se näistä kolmesta ehdottomasti levein onkin. Ilveksellä on jopa yhdeksän liigatason puolustajaa, ja nimilista on komea, mutta se myös ehkä hämää lukijaa. Jokipakka tietysti on ykkösnimi, mutta on vähän samantapainen kuin Hietanen, eli ei takuulla se näyttävin puolustaja. Menee samaan kategoriaan Parikan kanssa, eli ovat pakiston selkärankaa. Lancaster oli viime kaudella yksi suosikkejani, mutta pudotuspeleissä oli aivan liian heikko. Lancasterin on nyt otettava se ehdoton kiekollisen johtajan rooli, mihin kieltämättä edellytykset ovat. Kirkkomiehen hankintaa en tuossa pakistossa kykene oikein ymmärtämään, eikä se johdu siitä, että olisi jotenkin huono hankinta. Pikemminkin Czuczmanin tilalle olisin hakenut toisen kiekollisen puolustajan Lancasterin seuraksi, jolloin kärkipareissa olisi ollut selkeä tasapaino. Nyt, kun samaan rooliin on heittää Jokipakan, Parikan ja hänen lisäksi myös Masin, niin pakisto on väkisinkin roolituksiltaan sekava. Lööf, Latvala, Salmela ja Airola olisivat jokainen tahollaan jossain toisessa ympäristössä selkeitä top6-puolustajia, joten erilaisia Myrrän lotossa kombinaatioita on vaikka muille jakaa.

Kuten pakistokin, on myös hyökkäys Ilveksellä laaja, vaikkakin se on absoluuttiselta kärkiosaamiseltaan vähän Kärppiä ja Tapparaa perässä. Eemeli Suomi on liigatasolla huippupelaaja, mutta mielestäni on tyytynyt rooliinsa ja kehitys on sitä myöden jokseenkin loppunut. Tiedän, että tämä arvio ei miellytä Ilveksen faneja, mutta samalla voi miettiä sitä, miten muiden joukkueiden tähtipelaajat ovat pystyneet tiukoissa paikoissa olemaan vielä kovempia. Viime keväänä jopa Markus Nurmi pystyi viemään tämän taistelun. Anton Levtchiä en kehtaa edes mainita, etenkin jos vielä samanikäisenä lunastaa paikan NHL:stä vaikken nyt siihen uskokaan. Toki arvostan isosti sitä, että Suomi on valinnut olla Ilveksen kasvokuva ja uuden tulemisen kärkimies, mutta se vaatisi sen mestaruuden ja mahdollisimman nopeasti. Henrik Haapala soittaa lähtökohtaisesti kakkosviulua, mutta terveenä pysyessään tulee takuulla viemään kärkihyökkääjän roolin. Keskushyökkääjät Ilveksellä ovat erinomaiset, mutta ykkössentterikategoriassakin häviää lähtökohtaisesti valtavan paljon kahdelle muulle kärkijoukkueelle. Hyvänä puolena on toki mainittava se, että rosteri on niin laaja, että se jaksaa toteuttaa pelitapaa vaikka CHL:n ja Liigan tappiin saakka, mutta ilman merkittäviä onnistumisia kärjen suhteen se ei tule sinne asti pääsemään. Rosterissa hyvä puoli on myös se, että santapaperiosasto on tänä vuonna kunnossa, vaikka osaltansa mietityttää roolitus senkin osalta. Nalli lähti jo Sportiin enkä yhtään ihmettelisi, jos hyökkäyskalustosta löytyisi vieläkin enemmän lähtijöitä. Mietittävää rosterissa riittää myös sen suhteen, että kuka tuolla tekee maalit? Puhtaasti maalinteon osalta näen esimerkiksi Lukon laituriosastolla kovempia nimiä kuin Ilveksessä.

Paras pistemies: Henrik Haapala – 50 pistettä
Paras maalintekijä: Joonas Oden – 18 maalia
Tehokkain puolustaja: Les Lancaster – 35 pistettä

Läpimurto: Jani Nyman – joukkueessa on monta jo läpimurron tehnyttä pelaajaa, jotka varmasti tekevät läpimurtonsa tähtihyökkääjien kategoriaan, mutta valitsin tähän silti Nymanin. Nyman on päässyt lentämään oman tutkani alla, mutta tällä harjoituskaudella on yllättänyt itseni. Isokokoinen ja kova maalintekijä, mutta heikkoudet, kuten keskiarvoa heikompi luistelu ja ehkä jonkinnäköinen fyysisyyden puute kokoon nähden ovat mahdollisia esteitä. Jos pystyy kehittämään heikkouksiaan, niin voi olla jopa yllättävän kova ase Ilvekselle.

Seuraa häntä: Tommi Tikka – aivan helvetin ärsyttävä vastustajan kannalta, mutta omalle joukkueelle täysin korvaamaton. Tekee välillä tyhmiä ratkaisuja, mutta on kiekollakin yllättävän hyvä. Mahtuisi ihan jokaiseen joukkueeseen koko Liigan mittapuulla, eikä pelkästään nelossentteriksi. Parhaimmillaan pystyy tekemään 30 pistettä ja olemaan samalla Liigan ykköshämmentäjä.

Floppaa odotuksiin nähden: Kevin Czuczman – jokseenkin vaikea valita selkeää floppia Ilveksen rosterista, mutta Czuczman on taustansa perusteella ainut todennäköinen floppi. Ei sovi kuvaan siitä, millaisia pelaajia Ilves perinteisesti kaipaa. On myös kysymysmerkki luistelunsa ja ison kaukalon yhdistelmän suhteen. Toisena floppina haluaisin mainita Petri Kontiolan, mutta koska vetää viimeistä kauttaan, niin tuskin lasketaan flopiksi vaikka tehopisteet jäisivätkin alle kolmenkymmenen.

Sijalla 2. – Oulun Kärpät

Jos IFK:n rosteri viime kaudelle oli paras vuosiin, niin tänä vuonna Kärppien ja Tapparan rosterit ovat vielä parempia sekä ennen kaikkea paremmin rakennettuja. Kärpät teki viime kauden loppupuolella isoja ratkaisuja ja uudisti valmennusjohtonsa Liigan ehdottomalle kärkitasolle, ja sama trendi näyttää jatkuneen. Marjamäen kiekosta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta tehokasta se on ja tällä pelaajistolla siinä on jopa pieni viihteen mahdollisuuskin, joten jää mielenkiintoiseksi seurattavaksi se, mihin Kärpät tällä kaudella pystyy. Tällaisella materiaalilla on tietysti selvää, että mestaruus on ainoa saavutus, johon voidaan olla tyytyväisiä, mutta onneksi se ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu.

Kärppien nuori veskarikaksikko on mitä todennäköisemmin viimeistään kauden päätyttyä yksi Liigan parhaista, mutta tässä hetkessä se tuntuu hieman epävarmalta. Blomqvist oli jo viime kaudella erinomainen, muttei saanut luottoa ja nyt yhtäkkiä hänen harteillaan onkin koko kolmen ja puolen miljoonan euron rosterin paineet. Tällä kaavalla ajateltuna yksi selkeistä kysymysmerkeistä, mutta en jaksa uskoa riskin realisoitumiseen. Meriläinen hoitanee varmuudella kakkosveskarin roolin, mutta en ihmettelisi jos viimeistään kauden puolivälin tienoilla IFK:n arvion tapaan tandemiin tulisi kolmas sotkija mukaan.

Puolustus on Kärpillä uskomattoman vahva, mutta mielestäni silti hieman Tapparan vastaavaa perässä, jos mietitään puhtaasti nimilistaa. Kärppien viisi parasta ovat käytännössä tasoissa Tapparan kanssa, mutta ero tulee viimeistään kutos- ja seiskapakin kohdalla. Mikko Niemelä ja Taneli Ronkainen tuntuvat äkkiseltään olevan pahasti väärässä paikassa, kun vertaa heidän tasoaan muuhun pakistoon tai Tapparan vastaavan roolin puolustajiin. Toki nyt varmasti joku nostaa esiin, että Arttu Paaso tulee varastamaan näiden peliajan suurimmaksi osin, niin en lähde sitä kieltämään – kaikin puolin hieno juttu, jos niin käy.

Pakiston ehdoton johtohahmo Ohtamaa ei tietenkään esittelyjä kaipaa, mutta povaan vielä aiempia kausia kovempaa suoritustasoa, kun nyt vastuuta uskaltaa huoletta jakaa myös muille. Kivistö pystyy pelaamaan yhtä vahvaa alivoimapeliä ja 5 vs. 5 -pelissä ruotsalaiset Rundblad ja Byström pystyvät pelaamaan kärjen vaatimalla huipputasolla. Oikeastaan voisi sanoa siten, että jos Topi Niemelä pystyy ottamaan tarvittavat askeleet kiekollisessa suoritustasossaan ja johtamaan pakiston kiekollista osaamista, niin en näe yhtään uhkakuvaa tuossa pakistossa kokonaisuutena. Niin hyvin se on lähtökohtaisesti roolitettu. Tilanne on kyllä sen suhteen hyvin erikoinen, että Topi Niemelää ei käsittääkseni ole ainakaan vielä ylivoimalla peluutettu, mutta eiköhän tämä hyvin pian muutu.

Hyökkäyspäässä Kärpät on paperilla puhtaasti koko Liigan paras. Sentterikalusto on aivan timanttia, laitahyökkääjissä on laatua eikä laajuuttakaan puutu. Tulee olemaan valtavan mielenkiintoista seurata, kumman kärkijoukkueen hyökkäys on loppupeleissä tehokkaampi, mutta Kärpillä on tässä mielestäni alustava etu. Itselläni on hieman pessimistisiä ajatuksia Julius Junttilan ja Ville Leskisen suhteen enkä oikein osaa sanoa, mikä heidän tasonsa on, mutta pidän epäonnistumista siltikin hyvin epätodennäköisenä.

Oman lusikkansa soppaan tuo toki myös, miten laaja tarjonta kärkiketjuihin näkyy pelissä. Tuolla kun on lähemmäs kolme ketjullista hyökkääjiä, jotka ovat tottuneet pelaamaan ykköshevosen roolia aikaisemmilla Liiga-kausillaan. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hyvin epätodennäköistä nähdä, että tämä kalusto sukeltaisi, vaan odotusarvona on hyvin tehokas joukkue, vaikkei edes pelityyli ole erityisen hyökkäävä. Osittain tästä syystä sekä sen takia, että selkeää kiekollisen pelin johtotähteä ei Kärpillä ole, on myös parhaan pistemiehen arvuuttelu ehkä hankalinta koko Liigan tasolla – hyviä 30–40 pisteen miehiä on useita, mutta tekeekö kukaan yli 50 pistettä? Mikään pakollinen tarve tälle ei tosiaan ole. Koko kautta en usko Kärppien noin leveällä rosterilla pelaavan ja epäilenkin muun muassa Kalaputaan siirtyvän melko nopeallakin aikataululla muualle, vaikkei missään nimessä ole huono pelaaja hänkään.

Paras pistemies: Joonas Kemppainen – 50 pistettä
Paras maalintekijä: Joonas Kemppainen – 20 maalia
Tehokkain puolustaja: David Rundblad – 35 pistettä

Läpimurto: Arttu Paaso – tähän voisi valita helpostikin maalivahdeista kumman tahansa tai hyökkäyspäästä Ville Koivusen tahi Arttu Hyryn, riippuen hiukan siitä, mitä läpimurrolla tarkoitetaan. Jos pohditaan puhtaasti läpimurtoa liigatasolle, niin Arttu Paaso lienee lähimpänä sitä. Paaso oli viime kaudella varsin positiivinen yllätys, vaikkei suurta huomiota tai edes roolia oikein kerännytkään. Mikäli kaikki menee putkeen en pitäisi lainkaan mahdottomana, että nappaa paikan tuosta todella vahvasta pakistosta.

Seuraa häntä: Arttu Hyry – kaikista mielenkiintoisista nimistä valinnassani päädyin Hyryyn. En oikeastaan tuntenut pelaajaa vielä viime kaudella laisinkaan, mutta teki kevätkaudella siitä harvinaislaatuisen läpimurron, että oli kuin tehty Marjamäen Kärppien nelosketjuun. Oli varsinkin pudotuspeleissä roolissaan hämmästyttävän kova ja sai suhteellisen isoakin vastuuta. Jos pystyy kehittämään aloitustaitoaan, niin potentiaalin suhteen on täysin mahdollista, että Hyrystä tulee jo tällä kaudella Liigan parhaimmistoa nelossentterien kategoriassa. Erittäin mielenkiintoinen seurattava yhdessä Anttilan kanssa Kärppien nelosketjussa.

Floppaa odotuksiin nähden: Ville Leskinen – pahoin pelkään, ettei Leskinen pysty palaamaan vieläkään huipputasolleen. Kuten on nähty, Leskisellä on kaikki maailman taidot olla vaikka Liigan paras pelaaja, mutta ei viime vuosina ole saanut enää samaa virettä päälle. Nyt siihen on taas erinomainen tilaisuus, mutta jos ei ala laatta löytää pussiin, niin peliaika saattaa pudota suhteellisen äkkiäkin. Mielenkiintoista nähdä, miten ura etenee.

Sijalla 1. – Tampereen Tappara

Kuten jo kirjoitin, niin joukkue on aivan älyttömän vahva. Se on niin hyvä, että kaikista Tappara-antipatioistani huolimatta olen joutunut toteamaan, että tämä joukkue on oikeasti todella hyvä. En ole koskaan ollut mikään Jussi Tapolan fani, mutta viimeistään viime kauden pelillisesti ylivoimaisen mestaruuden jälkeen joudun itsekin myöntämään Tapolan olevan juuri tällä hetkellä kauteen lähdettäessä Liigan paras valmentaja. On ollut myös hämmästyttävä seurata, miten hyvin Tappara pärjää CHL:ssä, kun esimerkiksi TPS:llä on ollut jo pitkään todella vaikea haastaa Euroopan kärkijoukkueita. Vaikka brändinä Tappara mielestäni ei olekaan mitenkään näyttävä tai edes kiinnostava, niin jokaisen organisaation tulisi ottaa Tapparasta mallia urheilulliselta ja taloudelliselta puolelta.

Tapparan hyökkäyskalustossa hienointa on sen kyky kierrättää neljää kiekollisesti vahvaa ketjukoostumusta. Tapparan pelillinen identiteetti on niin hyvässä kunnossa, että kaikki alle Liigan sekä CHL:n mestaruudet ovat pettymys. Se, jos jokin kertoo toki myös CHL:n merkityksen kasvusta, kun jonkin liigajoukkueen kohdalla voidaan todeta, että aikaisessa vaiheessa putoaminen olisi koko kauden kannalta valtava pettymys.

Jos Tapola on mielestäni Liigan paras valmentaja, niin Heljanko on viimeistään viime kevään näyttöjen puolesta Liigan paras maalivahti. Heljanko on aiempina vuosina kärsinyt epätasaisuudesta, mutta viime kaudella se oli mielestäni tipotiessään enkä usko, että sitä tullaan tänäkään vuonna näkemään. Heljanko pystyyy pelaamaan paljon enkä usko, että Tappara muutenkaan kaatuisi kokemattomaan kakkosveskariin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, voidaan nähdä Tapparan hankkivan taas siirtotakarajalla toisen kovan veskarin istumaan penkille siltä varalta, että Heljanko loukkaantuisi. Kaksikkona kuitenkaan Tapparan maalivahtiosasto ei Liigan ihan parhaita ole parhaasta yksilöstä huolimatta.

Tapparan puolustus sen sijaan on Liigan paras. Siinä on kaikkea, mitä voi hyvältä pakistolta odottaa – siinä on Liigan mittapuulla lähes kovinta mahdollista kiekollista osaamista Kemiläisen osalta eikä Matushkin ole missään tapauksessa heikko kakkosviulun soittaja sekä siinä on myös Liigan mittapuulla lähes kovinta mahdollista oman pään osaamista Seppälän ja Vittasmäen toimesta, vaikkei heistä kumpikaan ihan Ohtamaan tasolla ole. Kokonaisuuden kruunaa Ben Thomas, Joni Tuulola ja Casimir Jürgens, joista jokainen on tälle tasolle varsin laadukkaita puolustajia. Erityisesti pakiston roolitus miellyttää omaa silmää eikä loukkaantumisetkaan todennäköisesti haittaa, sillä takaa löytyy suhteellisen hyviä nuoria lupauksia.

Hyökkäyksen osalta tamperelaiset ovat roolittaneet joukkueensa vähintään yhtä hyvin kuin puolustuksen. Jori Lehterä ykkösketjun keskellä vakuuttaa paatuneimmankin seuraajan eikä ketjukaverit Savinainen ja Merelä jätä yhtään ketään kylmäksi – erityisesti Merelä on omaan silmään aivan helvetin hyvä pelaaja tätä nykyä enkä pitäisi laisinkaan mahdottomana, että saisi tämän kauden jälkeen NHL-sopimuksen. Kakkosketjua vetävä Patrik Virta ei ole viime vuosina pystynyt ylittämään TPS-aikojensa piste-ennätystään, mutta on toisaalta vasta 26-vuotias ja on hiljalleen kasvanut jopa yllättävän laadukkaaksi kahdensuunnan sentteriksi. Jos Virran laidoilla pelaavat Puhakka ja Ojamäki pistävät laattaa verkkoon odotetusti, niin Virran piste-ennätyksellä voidaan heittää vesilintua. Viime vuosina lähinnä laitahyökkääjänä pelannut Kristian Tanus on alkukaudesta vetänyt Tapparan kolmosketjua ja pyörittänyt kakkosylivoimaa eikä peli ole ollut lainkaan hassumpaa. En osaa sanoa, siirtyykö Tanus laitaan Rauhalan palatessa kokoonpanoon vai onko nuoren norjalaishyökkääjän Philip Granathin rooliksi suunniteltu tuo kolmosketjun laitahyökkääjä, mutta oli miten oli, on Tapparan kolmosketjukin varsin vahva kiekollisessa pelissä ja pystyy myös tuloksentekoon. Tyler Kelleher ei ole tyypillinen Tapparan hankinta, mutta on ollut yllättävän hyvä CHL-peleissä – voisi olla jossain toisessa joukkueessa jopa selkeitä ykköstykkejä, vaikka taustansa perusteella pieni floppiriski hänessä onkin.

Hämmentävintä Tapparan rosterissa on se, että nelosketjussa ei ole tavallisen pimennysosaston jäseniä, vaan siellä on jumalauta Kristian Kuuselan tasoinen pelaaja, joka yhä mahtuisi Kelleherin tapaan monessa joukkueessa vaikka ykkösketjuun. Jere Henriksson on ollut CHL-peleissä myös oikein hyvä ja jos veikata saa, niin eipä tämä Tapparan nelonenkaan tule olemaan tehoton. Yhteenvetona voisi siis todeta, että Tapparalla on kokonaisuutena jopa pelottavan hyvä joukkue.

Paras pistemies: Jori Lehterä – 65 pistettä
Paras maalintekijä: Waltteri Merelä – 30 maalia
Tehokkain puolustaja: Valtteri Kemiläinen – 40 pistettä

Läpimurto: Jere Henriksson – on yllättänyt itseni totaalisesti tämän alkusyksyn peleissä. En ole oikein aiempina vuosina osannut sanoa lainkaan millainen pelaaja Henriksson on, vaan oululaislähtöinen laitahyökkääjä on tuntunut pikemminkin väliinputoajalta. Nyt kuitenkin alkusyksyn perusteella pelissä on otettu isoja steppejä eteenpäin ja Henriksson on hakeutunut maalipaikoille paikoitellen jopa loistavasti ja tulostakin on tullut. Laukaus on erinomainen, peliäly hyvä ja luistinkin kulkee. Kärsii ehkä osaltansa fyysisyyden puutteesta, mutta en usko sen estävän läpimurtoa. Veikataan 15 pisteen kautta.

Seuraa häntä: Petteri Puhakka – Henrikssonin tapaan pohjoisesta kotoisin oleva nuori lahjakkuus. Teki läpimurtonsa Liiga-kaukaloihin viime kaudella, mutta nyt tekee läpimurron Liigan tähtitasolle. Ominaisuuksiltaan samanlainen kuin Henriksson, mutta on vielä monipuolisempi ja on yllättävän hyvä alivoimapelaajanakin. Teki viime kaudella 10 maalia, ja nyt hätyyttelee jo 20 maalin rajaa.

Floppaa odotuksiin nähden: Niko Ojamäki – kaksipiippuinen tarina. Ojamäki tulee Liigaan KHL:n maalipörssin voittajana, mutta en jaksa uskoa samanlaiseen tykitykseen Tapparassa, joten veikkaan siinä mielessä pettymystä. Pelillisesti ei kuitenkaan tule olemaan floppi, koska on muutakin kuin vain pelkkä maalintekijä. Toisaalta jos löytää ylivoimapelissä yhteisen sävelen Lehterän kanssa ja kiekko alkaa uppoamaan verkon perukoille heti alusta alkaen, niin voi tehdä älyttömänkin paljon maaleja.

Liigan pistepörssin top 10Pisteet per ottelu
1. Jori Lehterä1,083
2. Waltteri Merelä1,033
3. Michael Joly1,017
4. Lukas Jasek1,017
5. Kristian Pospisil0,900
6. Joonas Kemppainen0,867
7. Veli-Matti Savinainen0,850
8. Henrik Haapala0,833
9. Eetu Koivistoinen0,817
10. Teemu Turunen0,800

Puolustajien pistepörssin voittaa Sami Niku (0,750 ppg) ja kärkikolmikon täydentävät Valtteri Kemiläinen (0,733) sekä Thomas Gregoire (0,633).

Ennakko on hyvin pitkälti tässä, joten iso kiitos palautteista ja tykkäyksistä. Hieno huomata, että omat jaarittelut ja jargonit jaksavat kiinnostaa, vaikkakin eihän tässä oikein mitään järkeä ole työtunteihin nähden. Kyllähän sitä tästä voisi vielä kirjoitella tämän perusteella poffiennakot ja muut, mutta jätetään ne ainakin tältä erää välistä.

Mahtava analyysi.
Nyt meni kyllä ehdottomasti kärkeen pohdintojen listalla.
Iso peukku
McTorsolla on myös hyvää tuumausta mutta kun yhdessä asiassa se objektiivisuus puuttuu.
 

Visku-17

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Leijonat, Mika "Spede" Pyörälä #17
Kun Liiga-kauden alkuun on enää vaivaiset 22 tuntia niin on hyvä avata vihdoin omalta osaltanikin "kaikkien aikojen Liiga-kausi" 2022-23 katsauksella joukkueiden hyökkääjistöihin. Laitan omat ketjuhahmotelmani spoilerien taakse etteivät ne vie tilaa pohdinnalta(ja järkytä heti kyseisen joukkueen faneja paikkaansapitämättömyydellään). Etenkin sijat 9-13 olivat todella haastavat laittaa "oikeaan" järjestykseen, kuten myös sijoista 4-7 löytyy varmasti paljon eriäviä mielipiteitä. Yritin kuitenkin tarkastella näitä mahdollisimman objektiivisesti ja värilasittomasti omalta osaltani höystettynä muutamilla täkyillä.

15. Sport
Hjalmarsson-Asplund-Lööke
Eriksson-Holmström-Stålberg
Keränen-Vanhatalo-Paukku
Salmio-Riska-Nalli
Heikkinen-Väyrynen-Juusola
Aloitetaan posin kautta. Lööke voi olla oikeasti laadukas hyökkääjä liigaan ja tehdä hyvätkin tehot. Siihen ne positiiviset asiat sitten jäävätkin. Kaikista muista hyökkääjistä tulee enemmänkin kolmosketjuvibat(paitsi niistä joista tulee nelosketjuvibat), joten kysymys kuuluukin kuka tekee tuloksen? Lööke ei pysty yksinään hinaamaan Sportia läpi pitkän talven vaan taustaltakin pitää tulla tehoja. Sentteritilanne on hälyttävä, kun joukkueessa on kaksi(!) puhdasta sentteriä(nekin luokkaa kolmossentteri) ja umpilaiturina pitämäni Vanhatalo on harkkapeleissä viilettänyt keskelle. Taisi myös kippari-Stålberg välillä pelailla sentterinä, joten saa nähdä ketä kaikkia keskellä vielä kokeillaan. Noh, onneksi on Janne Keränen joka nakuttaa varmat 25-35 pistettä tapahtui mitä tahansa ja oli sentterinä vaikka Hovisen Niko.

14. Pelicans
Bryggman-Jasek-Kangasniemi
Kivenmäki-Enlund-Nordgren
A.Jämsen-Ikonen-Killinen
Roine-Hämäläinen-Haatanen
Tukiainen-E.Vilen-J. Jämsen
Pelikaanien ykkössylinteri on todella laadukas ja mielenkiintoa herättävä, maalikoostetakuu. Laiturisentteri Enlund on pienimuotoinen kysymysmerkki pistemäärältään ja voi olla, että se määrittää pitkälti (tämän hetkisen) Pelikaanilauman edesottamuksia. Taustalta pitää tulla tehoja ja tällä hetkellä ns. varmoja pistetehtailijoita ei siellä ole näkyvissä. Nordgren, Kivenmäki, Killinen, Jämsenit, Vilen ovat kaikki nuoria jotka voivat ottaa isoja harppauksia, mutta toistaiseksi mikään ei vahvasti viittaa useammalle 20-30 pisteen kautta. Roine ketjuineen vakuutti jo viime vuonna, niin siksi itse pitäisin tämän kolmikon kasassa ja vaikka ovatkin tässä nimellinen 4. ketju niin he saisivat kuitenkin enemmän vastuuta kuin 2. ja 3. ketju.

13. SaiPa
Pospisil-Morand-Meskanen
Loimaranta-Koskiranta-Ojantakanen
Olhaver-Fitzgerald-Descheneau
Karvinen-Metsävainio-Lipiäinen
Vainikainen-Werbik-Hokkanen
SaiPan hyökkäys voi olla joko paha pettymys tai sitten napakymppi. Joukkueen top9 pitää sisällään 5 ulkkaria, joista 3 on täysiä kysymysmerkkejä liiga-kaukaloissa ja kaksi muuta herättävät muita epäilynaiheita. Pysyykö Pospisilin fokus pelissä eikä ala liikaa sooloilemaan ja polttamaan päreitään? Pekka Virralla on onneksi jo kokemusta Kikon kanssa toimimisesta, joten se lieventää epäonnistumisriskiä. Descheneau puolestaan ei vakuuttanut Tepsissä, mutta miten käy Saipassa? Koskiranta on ilmeisesti saanut isoa vastuuta harkkapeleissä, eikä loukkaantuminen enää paina niin se lupaa hyvää, kuten myös vakiolaitureiden Loimarannan ja Ojantakasen tuoksahtavat läpimurrot. Syvyyttä 4. ketjun jälkeen puolestaan ei löydy yhtään niin pitääkin toivoa, että vähintään 4/5 ulkomaalaisvahvituksista onnistuu tai muuten joudutaan hankkimaan ketjullinen vahvistuksia, ja se ei lupaisi hyvää. Näenkin SaiPan hyökkäyksen kohdalla liikaa kysymysmerkkejä sijoittaakseni sitä korkeammalle.

12. HPK
Pihlstöm-Järvinen-Joly
Nenonen-Trettenes-Moses
Liukas-Mustonen-Kiljunen
Janatuinen-Toivola-Jokinen
Wold-Rönkkönen-Tenhovuori
HPK:lta löytyy yksi liigan pistepörssin voittajakandidaatti, Michael Joly. Hämeenlinnassa saadaan siis tälläkin kaudella hoilata Joleenia, kun onnistuivat pitämään yhden Liigan viime kauden tähdistä riveissään. Trettenes-Moses duo on myös pienoinen kysymysmerkki, mutta onnistuessaan, etenkin Moses, voi tehdä hyvää jälkeä kakkosketjussa. Kuitenkin sentterikalusto ei riitä haastamaan seuraavina olevia joukkueita, vaan ykkössentteri jäi (jälleen) uupumaan. Liukas omaa läpimurtopotentiaalia ja myös potentiaalia nousta fanien suosikiksi. Myös HPK:n kohdalla laajuutta ei kauhesti löydy, mutta myöskään isoja floppiriskejä ei näköpiirissä ole.

11. KooKoo
Liedes-Molin-Antonen
Ratinen-Ottosson-Andersson
Rautiainen-Siikonen-Aaltonen
Suuronen-Ojantakanen-Engberg
Nurmi-Török-And
KooKoo sai pidettyä runkonsa hyvin kasassa viime kaudesta ja paikkasi menetykset Ruotsin hankinnoilla. Kuitenkaan paperilla hyökkäys ei ole niin vahva mitä viime kauden menestys antaisi ymmärtää. Ja kun ainoat menetykset kohdistuivat joukkueen 2, 4 ja 5 parhaisiin pistenikkareihin, niin ruotsalaisille jäävät isot saappaat täytettäviksi. Leevi Aaltonen on potentiaalinen läpimurron tekijä, pari vuotta kokeneemman Ratisen ohella. Joose Antonen voi hyvinkin kamppailla pistepörssin top10 paikoista kunhan tarjoilu pelaa ja Liedes saattaa parannella jälleen piste-ennätystään kaiken muun raatamisen ohessa. KooKoon hyökkäyksestä tulee hyvä ja turvallinen olo, mutta silti siitä jää puuttumaan viimeinen silaus millä voisi nousta tällä listalla top10.

10. Ässät
Joensuu-Graber-Rohdin
Erholtz-Järvinen-Barach
Talaja-Turgeon-Ruuttu
Aaltonen-Appelgren-Virtanen
Knihti-Myllymaa-Viitala
Jos KooKoolta puuttui se "jokin", niin Ässillä se löytyy, nimittäin Jesse Joensuu. Mikäli ihmettelette, että miksi ihmeessä Ässät on KooKoon edellä, niin ymmärrän sen täysin. Yksi iso osa tästä on juurikin Joensuu, jonka tasoinen vahvistus KooKoolta puuttuu. Nimenomaan vahvistamaan joukkuetta kokonaisuutena, ei pelkästään henkilökohtaisessa pistetaulukossa. Erholtz-Barach duo väläytteli viime kaudella, joten tällä kaudella voikin tulla kovaa jälkeä ja molemmilta vähintään 40 pisteen kaudet. Graberilla on potentiaalia olla seuraava ECHL-tähtihankinta mikäli palaset loksahtavat kohdalleen. Kolmosketju ei ehkä ole mikään pisteautomaatti, mutta Talaja-Turgeon kaksikko on mielestäni kuin tehty kolmosketjuun. Ruuttun jatkosopimus oli kieltämättä yllättävä ja olinkin jo sovitellut Rohdinia tähän ketjuun, kunhan kärkiketjuun olisi naarattu joku. Jos Kivi saa Ässät lentoon niin Kerttulalle koodinimi "Wännström" hankintaan ykköseen ja avot. Lupaavia nuoria myös löytyy etenkin Myllymaan johdolla, joka saattaa hyvinkin napata itselleen paikan 3/4 ketjuista.

9. KalPa
Klemetti-Rissanen-Görtz
Könönen-Räsänen-Kiiskinen
Mäenpää-Simpson-Simontaival
Koponen-O.Kapanen-Vartiainen
Korhonen-Immonen-Tavernier
KalPalta niitä nuoria vasta löytyykin, se on joukkueen ehdoton vahvuus. Mäenpää, Koponen, Kapaset, Korhonen, Immonen ja Simontaival, eli suurella todennäköisyydellä vähintään joku näistä nousee isompaan rooliin, kuten aiemmilla kausilla Klemetti ja Könönen. Pitkän linjan KalPalaisia on Rissasta ja Kiiskistä sekä kelpo kärkihankinta Görtzin muodossa. Mutta mitä jos nuoriso ei onnistukkaan ottamaan askelia eteenpäin ja Simpson piiloutuu vähin äänin pensaaseen kauden alkaessa? Kysymysmerkkejä nousee väistämättä esiin, mutta itselläni löytyy luottoa KalPan nuoriin lupauksiin ja väläyttelenkin, että nelikosta Mäenpää, O.Kapanen, Simontaival, Koponen vähintään kolme rikkoo 20 pisteen rajan ja kaksi 30 pisteen. Tällä perustelen ehkä keskivertoa korkeamman sijoituksen listallani.

8. Jukurit
Puistola-Immonen-Jormakka
Pitkänen-Mäkinen-Aaltonen
O.Kovarcik-M.Kovarcik-Huuhtanen
Oden-Batna-Piitulainen
Mäkiaho-Järvelä-Tuomaala
Jukurit ovat kasanneet mielenkiintoisen kattauksen hyökkäykseen. Kapteeni Petrus Palmua ei korvaa luonnollisesti kukaan, mutta Juhamatti Aaltonen kapteenin natsoineen yrittää täyttää nämä saappaat. Toki Palmu oli joukkueelle enemmänkin kuin vain pistenikkari ja hyökkäyspään taituri, jota roolia Juhis enemmän täyttää. Aaltonen kuitenkin varmasti laittaa kaiken likoon Olli Jokisen alaisuudessa C-kirjaimineen, joten siitä ei menestys tuskin jää kiinni. Pre-seasonin ja CHL-pelien sensaatio Niko Huuhtanen saattaa hyvinkin taistella vuoden tulokkaan tittelistä ja jatkaa tehoilua Kovarcikin veljesten kanssa myös Liigassa, jonka myötä Jukurien kausi saisi lentävän alun. Jukurit on selvästi satsannut sisäiseen kilpailuun, kun joukkueesta löytyy liigapaikasta taistelevia nuorukaisia Tuomaalan, Odenin, Mäkiahon, Järvelän ja Krivokrasovin voimin. Laskin Huuhtasen alunperin tähän kategoriaan, mutta näillä näytöillä hän on sineitöimässä paikkansa kokoonpanossa ja myös yhtenä alkavan kauden mielenkiintoisimmista nimistä tähtien takana.

7. TPS
Pyyhtiä-Intonen-Kosmachuk
Rech-Ilomäki-Skalicky
Tammela-Steenbergen-Väisänen
Haapanen-Jasu-Korpikoski
Marjala-Munkki-Koskinen
TPS:n hyökkäys on heikentenyt ehkä kaikista eniten verrattuna viime kauteen. Kolme tähteä on poissa ja tilalle ei ole tullut yhtä kirkkaita tähtiä, mutta kuitenkin hyvää liigatasoa. Pyyhtiä pystyy onnistuessaan taistelemaan jopa maalipörssin voitosta, mikäli tarjoilua löytyy. Kosmachuk ja Rech voivat tehoilla hyvät pisteet onnistuessaan, mutta takeita siitä ei ole. Steenbergenistä jäi aika olematon kuva viime kaudelta ja tuskin mättää kauheasti pisteitä tälläkään kaudella. Kai Kantolan try-outia en näissä ottanut huomioon, kun jatkosta lokakuun jälkeen ei ole mitään takeita, mutta hahmotelmissani se tiputtaisi Väisäsen ulos kokoonpanosta. Oli vahvistus sitten Kantola tai joku muu niin sille olisi tarvetta, koska ei ollut kaukana että olisin nostanut Jukurit Tepsin edelle. Nelosketju tuollaisenaan olisi Liigan parhaimmistoa, jopa ehkä kaikista parhain.

6. Lukko
Hakulinen-Somppi-Kestner
Nyman-Mattila-Karjalainen
H.Ikonen-Saarela-Repo
Suni-Kainulainen-Ylitalo
Säkkinen-Päivärinta-Nieminen
Lukon oikean laidan trio on Tapparan ohella Liigan kovin, joten luultavasti joku heistä vaihtaa vasemmalle(Repo). Sahlstedt yrittää ilmeisesti yhä haikailla yhden sentterin perään, joka täyttäisi hänen vaatimuksensa, mutta sen aikaa Ikonen ja Saarela stunttaavat kolmosen keskellä. Kysymysmerkkejä en oikeastaan Lukon hyökkääjistä löydä, mutta enemmänkin miettisin onko siinä tarpeeksi laatua? Kestner ja Karjalainen ovat todella kovia naarauksia ja Somppi voi hyvinkin täyttää ykkössentterin saappaat. Jos Repo siirretään ylemmäs, niin saadaanko 3/4 ketjuista tarpeeksi tukea? Nymanilta vaaditaan jälleen 30-40 pisteen kautta ja Ikosen tai Saarelan tulisi pystyä myös nostamaan pistemääräänsä myös lähemmäs 30 pistettä. Laadukkaan sentterihankinnan avulla Lukko nousisi jopa kaksi sijaa ylemmäs, mutta nyt joudutaan katselemaan myös traktorin perävaloja.

5. JYP
Puustinen-Platzer-Turkulainen
Rooba-Platt-Kemell
Lahtinen-Christoffer-Gardiner
Vidgren-Stråka-Petman
Siikanen-Valkeejärvi-Heljanko
Traktori on jälleen hyrähtänyt käyntiin, onhan ratin taakse saatu itse Rautakorpi! Jypin laituriosasto on mielestäni jopa Liigan 3. tai 4. laadukkain. Sentteripaletti on hieman kevyempi, joten se pudottaa sijoitusta, mutta kuitenkin hyvää liigatasoa. Suurin kysymysmerkki on ehdottomasti Geoff Platt, jolle mallaillaan kakkossentterin viittaa. Christoffer on nähty harkkapeleissä jopa 4. ketjun keskellä ja 2004 syntynyt Jere Lassila on vallannut 3. sentterin paikan. Itse näkisin kuitenkin hieman vähemmän radikaalisti Christofferin jatkavan Gardinerin kanssa tutkaparina ja Lassilan keräävän kokemusta junnuista. Stråka(joka tosin lainattiin Ketterään) sopisi hyvin neloseen puolustusvoittoisempaan ketjuun. Viimeisestä laituripaikasta käydään todella kovaa kilpailua Lahtinen, Siikanen ja Valkeejärvi nimisten veneiden kesken. Tähtilaitureita tulee olemaan todella mielenkiintoista seurata ja oma veikkaus Jypin sisäisen laituripörssin top5 järjestykseksi on Puustinen, Turkulainen, Kemell(koska U20 kisat), Gardiner ja Rooba.

4. HIFK
Nättinen-Koivistoinen-Pakarinen
Tallberg-Hirvonen-Dyk
Jääskä-Paajanen-Palola
Åsten-Väänänen-Karvinen
Hede-Kaskimäki-Teissala
Kun Liigan kärki hankkii kilpaa uusia vahvistuksia, niin Hifkin pelaajapolitiikkana on selvitä mahdollisimman vähillä hankinnoilla. Viisi hyökkääjää ulos ja yksi sisään. Se yksi sentään on Liigan kauden top10 hyökkääjähankintoja eli Nättisen Julius. Hirvosella(tai Jääskällä) on kovat saappaat täyttää 2/3 sentterin tontti, eikä kannata myöskään sulkea pois superlupaus Kaskimäkeä. Koivistoinen ja Pakarinen ovat erittäin loistavia pelaajia, mutta eivät ehkä mitään kärkisnaippereita. Maalintekovastuu jakautunee todella tasaisesti viimekausinakin 10-20 maalia tehneiden kesken, enkä pitäisi ihmeenä mikäli kukaan ei rikkoisi 20 maalia, mutta 6-8 hyökkääjää jäisi lukemiin 10-15. Nelosketju tulee tänäkin vuonna herättämään tunteita omien riveissä sekä etenkin vastustajissa. Avainkysymys on, että säilyvätkö kaikki avainhyökkääjät edes auttavasti pelikunnossa koko kauden? Nyt jos koskaan niiden pitäisi.

3. Ilves
Suomi-Mäntykivi-Oden
Haapala-Kontiola-Tuulola
Mieho-Sebok-Räty
Ruokonen-Tikka-Ikonen
Päkkilä-Virtanen-Nyman
Ilves on aika selvä kolmonen sekä ylös- että alaspäin verratessa. Sentteristö on äärimmäisen laadukas ja tasapainoinen eikä laidoiltakaan löydy huolenaiheita tai arpoja. Petri Kontiolan saa nauttia viimeisen kautensa huippulaitureista pelasi missä ketjussa tahansa. Ilveksellä ei ole ennakkoon ketään tiettyä ykkössentteriä vaan äärimmäisen tasainen sentterikolmikko, joista kuka vain voi napata kärkisentterin viitan itselleen, oma veikkaukseni osuu Mäntykiveen. Eetu Tuulola tulee nousemaan kaikkien tietoisuuteen ellei jo siellä ole, en pitäisi 50 pistettä utopiana. Nelossentteriksi kaapattiin Tikka, jonka asettaisin Liigan 3. parhaaksi nelossentteriksi heti Rauhalan ja Jasun jälkeen. Myrrän hyökkäysarsenaali on riittävä taistelemaan aina finaalipaikasta, kunhan penkin takaa tuleva pelitapa on riittävä haastamaan kaksi ennakolta vahvempaa.

2. Tappara
Savinainen-Lehterä-Ojamäki
Puhakka-Virta-Merelä
Kuusela-Tanus-Kelleher
Moilanen-Rauhala-Granath
O.Luoto-Rönni-Henriksson
Ykkösketju olisi tuollaisenaan Liigan paras ja valmis ketju EHT:lle. Jos haluaa etsiä puutteita niin huomio saattaa kiinnittyä kolmossentterin tonttiin, mutta en pitäisi sitä isona huolenaiheena. Vaikka Tanus on pääosin pelannut laidalla edelliskausina niin rahkeet riittävät johtamaan toisen mestarisuosikin kolmosvitjaa, kun laidoille on tyrkyllä Kelleherin, Kuuselan, Granathin tasoisia kavereita. Millä joukkueella olisi varaa peluuttaa Kristian Kuuselaa nelosketjussa? CHL-peleihin peilaten ainakin Tapparalla. Itse sinetöisin Kuuselan paikan kolmosketjuun ja ylivoimien maestroksi, mutta eiköhän Tapola tiedä mitä tekee ja kenen aika on ohi. Liigan paras nelossentteri myös helpottaa kummasti muiden senttereiden taakkaa tasakentällisin ja alivoimalla. Kun joukkueesta löytyy myös Liigan pistepörssin(Lehterä) ja maalipörssin(Ojamäki) voittajasuosikit, niin joukkueen ainoa tavoite voi olla pelkästään mestaruus kaikissa kilpailuissa mihin se vain osallistuu.

1. Kärpät
Junttila-Kemppainen-Leskinen
Turunen-Kunyk-Björkqvist
Koivunen-Tiivola-Emanuelsson
Hyry-Koskenkorva-Anttila
Hermonen-Kalapudas-Heikkala
Mutta silti yhden joukkueen hyökkäysrosteri löytyy edeltä. Heitän värilasini nurkkaan, niin te voitte heittää tapparanne odottamaan seuraavaa uhria. Kärppien sentteristö on Liigan paras. Kovimman haasteen sillä osastolla asettaa Ilves, mutta Kemppainen-Kunyk akselista molemmat ovat ykkössentterikategoriasta. Hyökkäyssuuntaan kumpikaan ei ole luokkaa Lehterä, mutta kokonaisvaltaisessa pelissä Kemppainen on ehdoton numero yksi. Kunyk puolestaan on kakkossentteireistä paras ja kun kolmosketjuun on laittaa Tiivolaa, niin laatutakuu on taattu. Nelosketjun Hyry ja Koskenkorva eivät ole kärkiviisikossa nelossentterilistoilla ennen kautta, mutta väitän etenkin Hyryn olevan kauden päätteeksi vähintään kiinni sijassa 4. mikäli sentterinä operoi. Laitakaistat ovat ehdotonta eliittiä vaikka Tapparan kärkilaiturit ovatkin rahtusen parempia kuin Kärppien vastaavat. Välttämättä kukaan Kärppä ei ole piste- tai maalipörssin kärkiviisikoissa, vaan vahvuus on kolmen kärkiketjun laadun tasaisuus. Ja kun nelosketjusta löytyy Olympiakultakapteeni niin voi hyvin todeta Kärppien hyökkäyksen olevan Liigan paras 203cm erolla seuraaviin.
 

Jyyd

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️, Flyers
Ässillä on tiettyä potentiaalia hyökkäyspäässä, mutta mikä on konkarien J-M.Järvinen ja Joensuu taso tuloksentekijöinä. Puolustus vaikuttaa hyvin tasapaksulta ilman selkeää johtajaa, ellei ulkomaalaisvahvistuksista sellaisiksi ole. Valmentaja Kiveltä vaaditaan ihmeitä, mutta taitaa olla ne jo hänen osaltaan tehty.
Yritän pitää itseäni kommentoimasta arvioita sen suuremmin, mutta:

Mä oon tietysti subjektiivinen arvioija, mutta kerrottakoon se että JMJ tuskin tulee pettämään hyökkäyspäässä jo nähdyn perusteella. Joensuusta ei tuloksentekijää tarvitse odotellakaan, koska hänen isoin antinsa on pukukoppiin. Varmasti löytyisi monen monta esimerkkiä myös voittavista joukkueista ilman selkeää johtajaa puolustuksessa.

Tuo taitaa olla lähinnä tabu, että joukkueellä pitää olla jonkin sortin johtaja pakistossa. Ville Uusitalo johdatti Ässät mestaruuteen 2013 ja tehot olivat 1+16. Johtajuus hänellä oli varmasti pukukopissa, mutta nykyhetkellä tähän Ässillä on onneksi heittää Joensuu. Jos toi kaveri ei saa sua pelaamaan parhaasi mukaan, niin tuskin kukaan mukaan tässä liigassa.

Joensuu on sen tason kaveri, että tuolla joukkueella Ässät on tällä kaudella kympin sakissa tällä kaudella. Uskokaa, että kun on vuosikaudet nähnyt paskaa niin erottaa kyllä sen mikä ei ole paskaa. Harkkapelit on harkkapelejä, mutta melko mankeliin saatiin jo Lukko ja HPK viimeisimmissä matseissa. Jypiltä sen sijaan tuli kuokkaan jatkoilla.
 

mesag

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pystyyköhän jossain lyömään vetoa siitä, että Ilves jää top-4:n ulkopuolelle? Jos tuolle saisi kahden kertoimen, niin voisi jopa lyödä rahaa, mutta tuskin noin kovaa kerrointa saa.
 

Yohann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Sens
Mitä epävarmaa vaikkapa Ville Meskasessa on?
Ameriikan reissun jälkeen liike kateissa, rasite 5vs5-pelissä, häviää kamppailut, menettää kiekot, syötöt menee harakoille ja muutenkin maali- ja pistetahti hyytyneet. Tietenkin jos nousee omalle parhaalle tasolleen takaisin, on todella kova pelaaja Liigaan, mutta toistaiseksi ollut varjo parhaasta itsestään.
 

#J81#

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Meskanen painaa sen 15-20 maalia. Viime kaudella 18 häkkiä.

Ei jäänyt ikävä kun lähti, mutta olisi varmasti hyvä apu ylivoimalla laukojaksi Ilveksen porukkaan, kaikkien kiekonsiirtelijöiden keskelle.

Ilveksestä ei kukaan muu kuin mahdollisesti Suomi tule pääsemään noihin lukemiin.
 

anthax

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä
Ameriikan reissun jälkeen liike kateissa, rasite 5vs5-pelissä, häviää kamppailut, menettää kiekot, syötöt menee harakoille ja muutenkin maali- ja pistetahti hyytyneet. Tietenkin jos nousee omalle parhaalle tasolleen takaisin, on todella kova pelaaja Liigaan, mutta toistaiseksi ollut varjo parhaasta itsestään.

Mitään käsitystä Meskasen tekemisestä ei oikein ole, mutta näyttäisi tässäkin olevan hiukan asiavirhettä. Maalitahti ennen AHL-reissua oli erinomainen yhdellä kaudella, sen jälkeen se dippasi on noussut siitä joka kausi. Eikai silloin voi sanoa, että maalitahti on hyytynyt? Samoin on myös pistetilaston kanssa.

Toki odottelen innolla, jos tekee vain 18 maalia ja on rasitteena joukkueelle. Kuinka helvetin hyviä ne muut mahtaa olla?
 

Yohann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Sens
Mitään käsitystä Meskasen tekemisestä ei oikein ole, mutta näyttäisi tässäkin olevan hiukan asiavirhettä. Maalitahti ennen AHL-reissua oli erinomainen yhdellä kaudella, sen jälkeen se dippasi on noussut siitä joka kausi. Eikai silloin voi sanoa, että maalitahti on hyytynyt? Samoin on myös pistetilaston kanssa.

Toki odottelen innolla, jos tekee vain 18 maalia ja on rasitteena joukkueelle. Kuinka helvetin hyviä ne muut mahtaa olla?
Toki hän tietyn määrän maaleja tekee takuulla. KooKoo-kaudesta ei itsellä ole juuri käsitystä, heikäläiset kertokoon paremmin Meskasen viime kaudesta, mutta Ilveksessä oli kyllä 15 maalia lukuunottamatta rasite viimeisellä kaudellaan. Toivotaan, että löytää oman parhaan tasonsa, niin puhutaan erittäin kovasta pelaajasta. Parhaimmillaan ollut Liigan parhaimmistoa kiekonriistäjänä ja maalintekijänä, mutta nämä ominaisuudet olivat hieman kateissa paluunsa jälkeen. Liike ei ollut enää samalla tasolla, eikä kiekollinen peli.
 

Minor

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Toki hän tietyn määrän maaleja tekee takuulla. KooKoo-kaudesta ei itsellä ole juuri käsitystä, heikäläiset kertokoon paremmin Meskasen viime kaudesta, mutta Ilveksessä oli kyllä 15 maalia lukuunottamatta rasite viimeisellä kaudellaan. Toivotaan, että löytää oman parhaan tasonsa, niin puhutaan erittäin kovasta pelaajasta. Parhaimmillaan ollut Liigan parhaimmistoa kiekonriistäjänä ja maalintekijänä, mutta nämä ominaisuudet olivat hieman kateissa paluunsa jälkeen. Liike ei ollut enää samalla tasolla, eikä kiekollinen peli.

Meskanen oli viime kaudella hyvin Jekyll & Hyde -tyyppi, saattoi olla monta peliä täysin näkymätön ja vedellä kiikareilla ja sit pari peliä saattoi olla suurinpiirtein kentän paras. Pudotuspeleissä oli sit erinomainen. Veikkaan, että jos KooKoon ylivoimassa olis ollu viime kaudella jotain järkeä niin Meskasella olisi enemmän pisteitä (toisaalta Meskanen oli itsekin siellä yv:llä koheltamassa).

Liike ei nyt muistaakseni ollu mitenkään erityisen huono, ei toisaalta mitenkään erikoisen huikeaakaan. Laukaushan on hyvä, joten hyvällä yv:llä ja jos löytyy hyvä ketjukemia niin eiköhän Meskanen pysty +30 pisteen kauteen.
 

sknul

Jäsen
Suosikkijoukkue
montreal canadiens,
suolahden urho.
Toki hän tietyn määrän maaleja tekee takuulla. KooKoo-kaudesta ei itsellä ole juuri käsitystä, heikäläiset kertokoon paremmin Meskasen viime kaudesta, mutta Ilveksessä oli kyllä 15 maalia lukuunottamatta rasite viimeisellä kaudellaan. Toivotaan, että löytää oman parhaan tasonsa, niin puhutaan erittäin kovasta pelaajasta. Parhaimmillaan ollut Liigan parhaimmistoa kiekonriistäjänä ja maalintekijänä, mutta nämä ominaisuudet olivat hieman kateissa paluunsa jälkeen. Liike ei ollut enää samalla tasolla, eikä kiekollinen peli.
Kouvolassa ensimmäiset 40 - 45 peliä turhake. Loppukausi oli jo parempaa tekemistä. Tiedä sitten kumpi sieltä löytyy täksivuodeksi. Jos ensimmäinen, niin luulen että Virran palaute ei ainakaan paranna otteita.
 

Spitfire

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, SJS
Kouvolassa ensimmäiset 40 - 45 peliä turhake. Loppukausi oli jo parempaa tekemistä. Tiedä sitten kumpi sieltä löytyy täksivuodeksi. Jos ensimmäinen, niin luulen että Virran palaute ei ainakaan paranna otteita.
Liigan sivujen mukaan ensimmäiset 45 peliä 12+9 = 21 ja viimeiset 15 peliä 6+5 = 11. Kevääksi tosiaan tahti kiihtyi, vaan onko se negatiivinen asia? Ilman kiihtynyttä kevään tahtia olisi päätynyt lukemiin 16+12 = 28.

Tilastoja tutkaillessa havaitsin liigan sivuilla kummallisuuden, Meskasen koko kauden tilastoissa pistesarake näyttää 18+14 = 32, mutta kun ottaa ottelukohtaisen tilaston runkosarjasta niin tulee tulokseksi 19+14 = 33? Onko tuolla Meskasen ottelukohtaisissa tilastoissa jokin ylimääräinen peli, ylimääräinen maali, vai mikä homma?
 

kalma

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tilastoja tutkaillessa havaitsin liigan sivuilla kummallisuuden, Meskasen koko kauden tilastoissa pistesarake näyttää 18+14 = 32, mutta kun ottaa ottelukohtaisen tilaston runkosarjasta niin tulee tulokseksi 19+14 = 33? Onko tuolla Meskasen ottelukohtaisissa tilastoissa jokin ylimääräinen peli, ylimääräinen maali, vai mikä homma?
Ässiä vastaan lokakuun 27. näköjään epäonnistunut rankkarissa toisessa erässä, ja ottelutilastoihin merkitty virheellisesti maali.
Onneksi oli noin aikaisin kaudella tuo virhe tilastoissa, olisi ehkä mennyt hermot noita liigan sivuja tutkiessa muuten.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös