Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2022–2023

[McTorso]

Minä taas muistan sen, miten Mikkola ilman mitään meriittejä tankattiin Liigan parhaisiin valmentajiin kuuluvaksi. Muiden joukkueiden kokemattomia valmentajia taidettiin arvostella kokemattomuudesta.

Täytyy sanoa, että minä en muista. Jos latasin Mikkolan Liigan parhaisiin valmentajiin, niin kaipaan kyllä muistin virkistystä. Se on selvää, että uskoin hänen olevan parempi kuin mitä hän sitten lopulta oli, muttta Liigan parhaisiin en häntä kyllä muista listanneeni.

 

[isokynä]

Minä taas muistan sen, miten Mikkola ilman mitään meriittejä tankattiin Liigan parhaisiin valmentajiin kuuluvaksi. Muiden joukkueiden kokemattomia valmentajia taidettiin arvostella kokemattomuudesta.

Mutta nämähän ovat lopulta vain mielipiteitä. Jokaisella on omansa ja hyvä niin.

Tähän pitää korjata sen verran, että kyllä niitä meriittejä kerrottiin. Ainakin yksi oli se, että Mikkola on Jäälistä. Näin savolaisena en toki ymmärrä miten se liittyy pätevyyteen jääkiekkovalmentajana. Mutta joo, hyviä ennakkoarvioita on @McTorso tehnyt tälle(kin) kaudelle ja Kärppien sijoittaminen ennakkoon ykköseksi on perusteltua, toisin kuin joillakin aiemmilla kausilla. Eri mieltä olen siitä, että Kärppien maalivahtiosasto olisi yhtä hyvä kuin Tapparan, mutta makuasioitahan nämä mitä asioita painottaa arvioinneissaan.

 

[Noutolokku]

Täytyy sanoa, että minä en muista. Jos latasin Mikkolan Liigan parhaisiin valmentajiin, niin kaipaan kyllä muistin virkistystä. Se on selvää, että uskoin hänen olevan parempi kuin mitä hän sitten lopulta oli, muttta Liigan parhaisiin en häntä kyllä muista listanneeni.

Et varmaan muista laittaneesi Kärppiä joka kausi joka osa-alueellakaan kärkeen ja varmaan voittoon.

Mutta niin vain on ollut nyt 2 kautta putkeen 7. ja 6. runkosarjassa sekä playoffeissa. Ei kärjessä - millään osa-alueella.

Mutta kuka näitä muistelee..

 

[McTorso]

Et varmaan muista laittaneesi Kärppiä joka kausi joka osa-alueellakaan kärkeen ja varmaan voittoon.

Mutta niin vain on ollut nyt 2 kautta putkeen 7. ja 6. runkosarjassa sekä playoffeissa. Ei kärjessä - millään osa-alueella.

Mutta kuka näitä muistelee..

Muistan ja väitteesi ei pidä paikkansa. Jokaisella osa-alueella ja joka kausi en ole laittautunut Kärppiä kärkeen. En tehnyt niin edes tällä kaudella. Ihan tuore esimerkki on siis sinulle tarjolla. Harmi, että epätotuuksia tuotoksistani pitää viljellä, mutta se kuuluu ilmeisesti asiaan. En enempää kommentoi tässä ketjussa vanhoja, vaan keskityn jatkossa tätä kautta koskevassa ketjussa luonnollisesti tähän kauteen.

 

[mayra]

Preseasonin ja CHL:n perusteella arvioisin itse Tapparan kärkeen. Valmiimpi paketti, mikä näkyy erityisesti alkukaudella. Itse luulen, että Kärpät aloittaa nihkeästi, mikä maksaa ainakin runkosarjan voiton. Pelitavan sisäistäminen ottaa aikansa.

Samaa mieltä, Tappara on edellä. Sillä on alla hyvät CHL-pelit ja se on paperillakin hienosti kasattu porukka.

Kärpistä kysymysmerkki on mielestäni ykkösketjun laituriparin Leskinen-Junttila vire. Harjoitusotteluiden perusteella on vaikea tehdä päätelmiä. Kesä on treenattu kovaa ja luultavasti koko joukkue tulee luistelemaan paremmin, kun harjoittelua kevennetään.

Veikkaan, että Kärpät tulee menettämään roppakaupalla pisteitä myös Ilvestä vastaan. Ilveksestä tulee mieleen liiganousun jälkeisten vuosien Kärpät. Tupsukorvaisessa organisaatiossa on nälkää, vauhtia ja nuoria hyökkääjiä.

- - -

Jukureiden joukkue vaikuttaa fiksusti kasatulta 1.75 miljoonan hintalappuun nähden. Eiköhän se tälläkin kaudella kaada isomman rahan jengejä... joita muuten ovat kaikki muut liigajoukkueet.

 

[Mary Mackey]

Täytyy sanoa, että minä en muista. Jos latasin Mikkolan Liigan parhaisiin valmentajiin, niin kaipaan kyllä muistin virkistystä. Se on selvää, että uskoin hänen olevan parempi kuin mitä hän sitten lopulta oli, muttta Liigan parhaisiin en häntä kyllä muista listanneeni.

Mm. tällainen kommentti löytyi. Olihan niitä muitakin mutta kuka niitä vanhoja muistelee.

Päävalmentajavalinta on tehty viisaasti harkiten. Valittiin mies, joka on seuralle näyttönsä antanut ja loistavaksi valmentajaksi vuosien saatossa todettu. Lisäksi kyseessä on Jäälin mies, eli puntti ei varmasti tutise.

 

[rinne]

Preseasonin ja CHL:n perusteella arvioisin itse Tapparan kärkeen. Valmiimpi paketti, mikä näkyy erityisesti alkukaudella. Itse luulen, että Kärpät aloittaa nihkeästi, mikä maksaa ainakin runkosarjan voiton. Pelitavan sisäistäminen ottaa aikansa.

Nää on näitä. Itse en lähtisi Tapparan ja Kärppien paremmuutta arvioimaan tänä syksynä nähtyjen pelien perusteella. Kärpät lienee pelitavallisesti pienellä takamatkalla kauden alkuun, mutta se ero tasaantuu kauden aikana. Erot lähtökohdissa ovat varsin ymmärrettäviä.Tappara on pelannut panoksellisia pelejä CHL:ssä, Kärpät on pelannut harjoituspelejä. Tapola on ollut Tapparassa jo pidempään, Marjamäki ehti muutaman pelin viime kaudella Kärppien penkin takana häärimään. Projektien tavoitteena molemmilla on mestaruus, mutta tie sinne on aika erilainen.

CHL lienee Tapparalle ainakin runkosarjavoiton osalta lähinnä ongelma. Siitäkin huolimatta, että Tappara on näyttänyt olevan vahvassa vireessä heti kauden alkua kohti. Se CHL-alkulohkon vahva vire on tavannut kostautumaan tukkoisuutena jossain tuossa loka-marraskuulla... Jos Tapparan CHL-kausi pidemmälle jatkuu, niin se maksanee pisteitä runkosarjassa Tapparan panostaessa CHL:ään otteluruuhkissa. Tappara on kuitenkin hiljalleen näyttänyt merkkejä siitä, että CHL jopa otetaan tosissaan organisaatiossa.

Runkosarjan osalta pidän ennakkosuosikkina Kärppiä. Paperilla lienee Tappara tai Kärpät väännettävissä ennakkosuosikiksi kumpi tahansa, painotuksista riippuen, takana seuraa vahva joukko haastajia Ilveksen johdolla. Kärppien joukkue on tälle kaudelle äärimmäisen vahva kaikilla osa-alueilla ja toisin kuin haastajansa, Kärpät ei CHL:ään tuhlaa energiaa tällä kaudella. CHL:n merkitys ei ehkä muutamaa ottelua enempää paina, mutta tasaisessa sarjassa ne muutamat pisteet tuppaavat paljon merkitsemään.

Hieno kausi tulossa joka tapauksessa. Useammalla joukkueella on paperilla kasassa äärimmäisen mielenkiintoinen joukkue. Tappara, Kärpät, Ilves, Lukko ja taustalla esimerkiksi uutta nousua hakeva JYP... Kovat yksilöt eri joukkueissa ovat kirsikkana kakun päällä.

 

[aurora borealis]

Tähän pitää korjata sen verran, että kyllä niitä meriittejä kerrottiin. Ainakin yksi oli se, että Mikkola on Jäälistä.

Näin @McTorso luonnehti Kärppien valmennusta viime kauden voimasuhdeketjussa:

Kärpät iskee pöytään debyyttivalmentajan. Siinä mielessä varman päälle veto kaikesta huolimatta, että Mikkolaa tutumpaa ei voi ollakaan. Tiedetään, mitä saadaan. On imenyt oppia alansa parhailta ja saa loistavan apuvalmentajaosaston tuekseen.

Päävalmentajavalinta on tehty viisaasti harkiten. Valittiin mies, joka on seuralle näyttönsä antanut ja loistavaksi valmentajaksi vuosien saatossa todettu. Lisäksi kyseessä on Jäälin mies, eli puntti ei varmasti tutise.

Eli tosiaan arvio oli aika optimistinen ja lopulta kokemattomuus päävalmentajana miesten peleissä kostautui ja sellaisessa kovien vaatimusten painekattilassa kuin Oulun Kärppien miesten edustusjoukkueen puikoissa toiminen oli Mikkolalle liikaa ainakin tässä vaiheessa valmentajan uraa.

Sitten jos mennään tämän kauden voimasuhteisiin, niin kiitokset kaikille, jotka ovat ennakoita kirjoitelleet ja kenties tulevat vielä kirjoittamaan. Näitä on aina kiinnostavaa lukea ja arvostan sitä vaivaa, mikä kirjoitusten eteen on nähty. Tämä Kärppien ja Tapparan paremmuusjärjestykseen asettaminen on hyvä esimerkki ennakkoarvion kirjoittamisen haasteellisuudesta, molemmat kun ovat paperilla vahvoja joukkueita.

Eikä ole helppoa tuo em. joukkueiden maalivahtiosaston arviointikaan. Kärpillä on nuori ja potentiaalinen kolmikko, niin potentiaalinen, että valmennus- ja seurajohto on katsonut, että tuolla lähdetään Liigakauteen, vaikka joukkueeseen on panostettu todella paljon kauteen lähdettäessä ja tavoitteet ovat korkealla. Trio on kuitenkin vielä miesten peleissä varsin kokematon, joten tuokin on syytä arvioinnissa huomioida.

Tapparalla taas on erinomainen, kokeneempi ja tasonsa kovissa miesten peleissä jo pidemmällä ajalla osoittanut ykkösmaalivahti. Heljangolle voisikin yksilönä antaa varsin korkean arvosanan, mutta jos arvioidaan maalivahtiosastoa kokonaisuutena, niin ymmärrän kyllä, miksi kakkosvahdin kokemattomuus Liigatasolla arveluttaa. Jos Heljangolle tulee joku pidempää toipumista vaativa loukkaantuminen, niin Tapparalla voi olla haasteita löytää luistimet täyttävää korvaajaa tilalle. Toisaalta aina on olemassa sekin mahdollisuus, että Heikkinen täyttääkin hyvin tuon roolin, Tapparan hyvin organisoidun ja laatupelaajista koostuvan viisikon (erikoistilanteissa tietenkin pelaajien määrä eri) takana.

Kausi näyttää, miten ennakot toteutuvat. Itsekin olen monena vuonna miettinyt, että jos sitä saisi ennakon aikaiseksi kirjoiteltua, mutta lopulta aikaa paneutua kunnolla kaikkiin joukkueisiin ei sitten ole löytynyt. Ja varmaan ihan mukavasti saisi jo noihin arvosanojen välillä arpomiseen menemään aikaa. No ehkä vielä jonain päivänä liityn itsekin ennakonkirjoittajien joukkoon.

 

[Virhimon Koppi]

Mm. tällainen kommentti löytyi. Olihan niitä muitakin mutta kuka niitä vanhoja muistelee.

Toisaalta samasta ketjusta löytyy myös:

Sitten tuo päävalmentajakysymys. Epävarmuutta tosiaan hälventää tuttu organisaatio ja osaavat apuvalmentajat. Sihvonen on luotto härkä, joka on jo vuosikaudet nauttinut niin seurajohdon, kollegojen kuin pelaajien vankkumatonta luottamusta Kärpissä. Hilli on tunnetusti erinomainen maalivahtivalmentaja, mikä osaltaan luo uskoa maalivahtien onnistumiseen. Mäntymaa on kaikille tuttu pelaajana, mutta valmentajana varmasti tuntemattomampi. Valmensi viime kaudella Kärppien A-nuoret finaaliin ja oli osana pikkuleijonien valmennustiimiä. Hänestä suunnitellaan aikanaan jatkumoa Mikkolalle. Erittäin arvostettu valmennusuransa alussa oleva lupaus.

Ja ei, tämä kaikki kehu ei tarkoita sitä, että Kärppien päävalmentaja ei olisi kysymysmerkki. Tottakai Mikkola debyyttivalmentajana on kysymysmerkki. Pikkaisen taustoja halusin vain tarjota heille, jotka niitä haluavat tietää. Sinulla tosin taustatietämys vaikuttaa olevan erinomaisella tasolla jo valmiiksi.

Että en nyt ihan näillä näytöillä koe Mikkolaa nostetuksi kärkivalmentajien joukkoon palstamme Kärppä-myönteisemmän nimimerkinkään johdosta. Puusilmäisyyttä toki löytyy laajamittaisestikin Kärppiin liittyen, mutta ei tällä sektorilla juuri tällä kertaa.

 

[Sturba]

Veikkaan, että Kärpät tulee menettämään roppakaupalla pisteitä myös Ilvestä vastaan. Ilveksestä tulee mieleen liiganousun jälkeisten vuosien Kärpät. Tupsukorvaisessa organisaatiossa on nälkää, vauhtia ja nuoria hyökkääjiä.

Minä taas veikkaan, että Ilves on kohtuu helppo vastus Kärpille. Ainakin mitä tuota CHL-peliä Fribourgia vastaan katsoin, niin aivan hirveää oli tekeminen. Toki katsoin vain yhden erän, mutta joka tapauksessa. Joku voi toki korjata, jos ilme parani sen jälkeen huomattavasti, mutta mitä hieman fanien mietteitä luin, niin suht samoilla linjoilla meikäläisen kanssa. Ilveksen monet rohkeat hyökkäykset joista kiekonmenetys ja Kärppien hyökkääjien laatu -> halpoja maaleja Kärpille.

Late Marjamäellä on Myrrä tiukasti povitaskussa ja Kärppien pelitapa on myrkkyä Ilvekselle. Yksi Tommi Tikka ei muuta Ilvestä, ja ne kohtuuttomat odotukset joita Mäntykivelle jotkut fanit löivät, ollee epärealistisia.

Toivottavasti Ilves järkevöittää peliään eikä vedä full koohotus- modella, mutta uskon että jatkaa samalla linjalla. Myrrään ei ole luottoa, mutta eiköhän Ilves kuitenkin sieltä top4 löydä itsensä runkosarjan päätteeksi.

 

[Hantta#23]

Liiga tulee jakaantumaan kuluvalla kaudella todennäköisesti jälleen useampaan kastiin puhuttaessa runkosarjan sijoituksista.
Tapparan orkesteri on tällä hetkellä täysin omassa kastissaan ja runsosarjan voittajan palkinnon voisi periaatteessa jakaa heille jo näin kauden alla.
Tappara on rakennettu todelliseksi ammattilaisjoukkueeksi ja jossa roolitukset otettu tarkasti huomioon.
Varsinkin kotoiseen Liigaamme Tapparan materiaali on täysin ylivertainen ja Kärppienkin vastaavaan kokonaisvaltaisesti selvästi kovempi orkesteri.
Tuolla materiaalilla pitää taistella CHL:n ja Liigan finaaleissa mestaruudesta tai muutoin Tapola on joukkoineen epäonnistunut pahemman kerran.
Tapparan ainoana uhkana näen että kun joukkue täynnä laatupelaajia niin kaikille ei välttämättä löydykään siitä roolia mihin on ennen tottunut ja tälläinen saattaa aiheuttaa kitkaa joukkuehengen suhteen mutta todennäköisesti ammattilaispelaajat osaavat tälläisen käsitellä oikein.
Tapparan heikoimpana lenkkinä pidän joukkueen päävalmentajaa ja siksi että miten osaa käsitellä joukkuetta joka täynnä tähtipelaajia ja pystyykö myymään heille pelitapansa ja nauttiiko hän pelaajien luottoa niin sen aika näyttää.
Kärpät on Tapparan kovin haastaja Liigassa mutta sen materiaali ei lähtökohtaisesti ole kokonaisvaltaisesti niin laadukas kuin mitä juuri Tapparalla on.
Nämä kaksi joukkuetta todennäköisesti tulevat karkaamaan muilta viimeistään ennen vuoden vaihdetta.
Seuraavassa kastissa tulee olemaan todennäköisesti ainakin Ilves mutta sekään ei pystyne haastamaan edellä mainittuja joukkueita niin että taistelisi runkosarjan voitosta.
Ilveksen kanssa runkosarjan kolmannesta ja kuuden parhaan joukkoon pääsemisestä tulevat taistelemaan todennäköisesti JYP, HIFK, Lukko, Jukurit sekä TPS.
Nämä mainitut viisi joukkuetta tosin ovat sellaisia joiden tasosta on erittäin vaikea sanoa miten kausi tulee oikeasti sujumaan.
Tepsin kannattajana tietysti tulee heidän pelinsä tarkasti seurattua ja on todettava että heidän pelinsä näyttää paljonkin valmiimmalta nyt kuin mitä se oli viime kaudella tähän aikaan. Silti se ei kunnolla vakuuta ja varsinkaan sen hyökkäysosasto. Tepsin ongelmana viimekaudella oli erikoistilanne pelaaminen ja varsinkin yv sekä maalinteossa oli valtavia ongelmia. Näyttää siltä että joukkue tulee painimaan jälleen samojen asioiden kanssa tänäkin vuonna. Isoja lähtijöitä ja saattaa tulla vielä lisääkin mikäli Pyyhtiä jää rapakon taakse ja Ilomäkeä sekä Skalickya lukuunottamatta lähtijöitä ei ole pystytty korvaamaan niin että tilalle olisi löydetty kovemman tasoisia pelaajia.
Tepsin kohdalla positiivistä on miten siellä nuoret niin Turun seudun kasvatit kuin muualtakin tulleet saavat mahdollisuuden näyttää ja ottamaan steppejä urallansa eteenpäin.
Tepsi on valinnut linjansa ettei se tule ostamaan mestaruuksia monien miljoonien budjetilla ja hankkimalla neljä kentällistä EHT sekä kansainvälisen kovemman tason pelaajia muualta.
Tepsin linjana on jatkossa että iso osa joukkueesta olisi mahdollisimman oma varhainen, Turun seudun kasvateista koottu mutta on selvää että pelkillä nuorilla mestaruuksia ei ammattilaisLiigassa voiteta.
HPK, Kalpa, Ässät, KooKoo sekä Pelicans ovat niitä seuroja jotka taistelevat kiivaimmin lopuista säälipaikoista mutta mikäli siellä edellä mainitusta viisikosta muutamalla joukkueella ns. takkuaa niin tästä joukosta uskon löytyvän joukkueita jotka kyllä ovat valmiita taistelemaan pääsystä jopa kuuden joukkoon.
Lähtökohtaisesti uskon SaiPan ja Sportin olevan kuluvalla kaudella perän pitäjiä mutta yllätyksiä tulee joka vuosi ja katsotaan ketkä niitä yllätyksiä järjestää alkavalla kaudella.

 

[Apheu]

Kyllähän nämä CHL-pelit valmistavat Tapparaa hyvin Liigaan ja pitkässä juoksussa Tappara (ja muut CHL-jengit) saavat etua kokemuksistaan.

Tappara painoi nyt pari peliä tasapäin Rapperswil-Jona Lakersin kanssa, jossa kuitenkin sellaisia nimiä, kuin Jordan Schroeder, Nicklas Jensen, Roman Cervenka ja Maxim Noreau.

Jos haluaa Liigassa "pysyvästi" huipulle, CHL on siihen hyvä ponnahduslauta. Pelaat käytännössä kovempia pelejä kuin suurin osa muista Liiga-seuroista n. 10 kpl kauden aikana, jos pudotuspeleihin pääset. Tapparan kovin peli viime kaudella oli CHL-finaali Rögleä vastaan. Varmasti jokainen pelaaja sai oppia ja itseluottamusta siitä, että pärjättiin Ruotsin yhtä parasta organisaatiota vastaan ihan hyvin.

CHL:stä saattaa olla rasituskuorman takia hieman haittaa runkosarjassa, mutta mestaruustaistoa ajatellen siitä lienee hyötyä, etenkin jos siis pidemmälle siellä pääsee.

 

[mesag]

Ilveksestä ei kyllä CHL-matsein perusteella voi edes puhua samassa lauseessa Tapparan kanssa. Pelissä täysin samat puutteet kuin koko viime kaudella ja playoffeissa. Materiaali voi siivittää välieriin, mutta jos Myrrä & co. ei saa peliin järkeä, niin puolivälieriin jäänti ei hämmästyttäisi yhtään.

Joo, kyse vasta CHL:stä, mutta onhan tuo ollut heikkoa. Ja pelin sisällä reagoimattomuus on jotenkin uskomatonta. Yhtenä esimerkkinä, että kokoonpanoon otetaan Nyman, jonka käytännössä ainoa Liiga-tason ominaisuus on laukaus (joka onkin sitten jo selkeästi parempaa Liiga-tasoa), mutta tätä ei edes käytetty ylivoimalla, vaikka Ilveksen ylivoima on ollut samaa paskaa kuin viime kaudella.

 

[Takanahka]

Vuosi sitten CHL-pelit näytti Tapparan osalta täysin samalta ja kun liiga starttas, niin ei ollutkaan enään yhtä vitun paraatimarssia. CHL on CHL, voi siellä olla koviakin pelejä, mutta kuinkahan montaa tuolla noi pelit oikeasti ihan hirveästi sytyttää.. Toki hyviä valmistavia otteluitahan nuo on kauden alkua ajatellen. Tappara on todella kova ja aika suvereenistikin mestarisuosikki tälle kaudelle. Ilveksen hypettämisestä en ole vielä päässyt oikein jyvälle, mutta kai senkin syy tässä kauden mittaan meikäläiselle valkenee..

 

[Sturba]

CHL on CHL, voi siellä olla koviakin pelejä, mutta kuinkahan montaa tuolla noi pelit oikeasti ihan hirveästi sytyttää..

Ihan JOKA IKISTÄ pelaajaa nuo kyllä sytyttää. Tai sitten jos ei sytytä, niin otetaan joku muu tilalle. CHL:n voitostakin maksetaan se +700k, niin siinä jo yksi hyvä syy mikä sytyttää. CHL on paljon laadukkaampaa ja viihdyttävämpää kuin Liiga, ja harmittaa sanoinkuvaamattoman paljon ettei oma suosikkijoukkue siellä pelaa.

Fanitkin ovat pikku hiljaa syttymässä ajatukselle, vai onko se sitten niin että satunnaiskatsojaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Joka tapauksessa laadun ja tason, erilaisten lätkäfanien- ja kulttuurien perusteella CHL:n tuotteena pitäisi kiinnostaa Suomessa enemmän kuin se on kiinnostanut. Se on Euroopan parasta jääkiekkoa. Putin-liigaa en tähän laske, jos tuota korruptiopaskaa on tähän joskus voinut laskea.

 

[axe]

Kai niitäkin pelaajia yhä on, joita CHL ei kiinnosta. Mutta ne on just niitä edarin jätkiä nuuska huulessa ja Suski kainalossa, joista ei jääkiekkoammattilaisina tule koskaan yhtään mitään vaikka jotain pientä lahjakkuuttakin olisi.

 

[peterra]

Fanitkin ovat pikku hiljaa syttymässä ajatukselle, vai onko se sitten niin että satunnaiskatsojaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Joka tapauksessa laadun ja tason, erilaisten lätkäfanien- ja kulttuurien perusteella CHL:n tuotteena pitäisi kiinnostaa Suomessa enemmän kuin se on kiinnostanut.

Jos asiaa tarkastelee ihan vaan toteutuman näkökulmasta niin kyllä minä ainakin löydän monta perustetta, jonka perusteella on syytä yleisesti kysyä sitä, kuinka paljon CHL eri Euroopan maissa kiinnostaa. Ei tämä tuote pääse ainakaan toistaiseksi kilpailemaan paikallisten sarjojen kanssa - asian kaunistelua on väittää muuta.

Nostan kaksi asiaa esille:
1) kun CHL starttasi niin eri jääkiekkoliigat puhuivat julkisesti European Trophyn korvaajasta. European Trophy oli puhdas harjoitusturnaus - 2014-2017 kuultiin varmaan jokaisen valmentajan suusta, että nämä ovat harjoituspelejä. CHL myös painui alas arvoasteikossa ja esim. Tappara lähetti muutamaan ensimmäisen kauden CHL-peliin huumorikokoonpanoja, jotka söivät tuotteen uskottavuutta.
2) CHL on lähtökohdassaan muovinen sarja, joka luodaan tyhjästä. Tämä aiheutti massiivisia ongelmia pitkään, koska juureton liiga ei oikein ole elinvoimainen.

Kiinnostus CHL:ää kohtaan on alkanut viime vuosina kasvaa - pitkälti toki muovisesti. Muovisella tarkoitan sitä, että joukkueille on tuotu merkittäviä houkuttimia CHL:n rahallisesti, joka lisää joukkueiden motivaatiota tätä sarjaa kohtaan.

Katsojakokemuksen puolesta jokainen kausi on parempi kuin edellinen, koska historia alkaa tarttua mukaan. Kun syntyy historiaa, asetelmia ja tunteita niin sarja alkaa automaattisesti kiinnostaa enemmän. Se, mihin paikkaan CHL sitten lopulta itsensä löytää - siihen menee aikaa ja vuosia. Jokerit arvioi lähtiessään KHL:n, että Suomesta löytyisi merkittävä kuluttajasegmentti, joka on kiinnostunut tasokkaammasta jääkiekosta. Useita vuosia Jokerit siellä oli, mutta ei tällaista kiekkolaatua kuluttavaa segmenttiä löytynyt kuitenkaan. Massojen liikuttelu tulee viemään aikaan. CHL on jonkinlainen vastaus samaan tarpeeseen.

 

[VeeJiiJii]

Ihan JOKA IKISTÄ pelaajaa nuo kyllä sytyttää. Tai sitten jos ei sytytä, niin otetaan joku muu tilalle. CHL:n voitostakin maksetaan se +700k, niin siinä jo yksi hyvä syy mikä sytyttää. CHL on paljon laadukkaampaa ja viihdyttävämpää kuin Liiga, ja harmittaa sanoinkuvaamattoman paljon ettei oma suosikkijoukkue siellä pelaa.

Fanitkin ovat pikku hiljaa syttymässä ajatukselle, vai onko se sitten niin että satunnaiskatsojaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Joka tapauksessa laadun ja tason, erilaisten lätkäfanien- ja kulttuurien perusteella CHL:n tuotteena pitäisi kiinnostaa Suomessa enemmän kuin se on kiinnostanut. Se on Euroopan parasta jääkiekkoa. Putin-liigaa en tähän laske, jos tuota korruptiopaskaa on tähän joskus voinut laskea.

Allekirjoitan tämän. Olen tykännyt kovasti Kärppien ja ruotsalaisseurojen kohtaamisista. CHL-vuosilta erityisesti Frölunda-finaali ja eräs tasainen 5-4-taisteluvoitto Skellefteåta vastaan ovat olleet viihdyttävimpiä näkemiäni pelejä, joihin huomaa myös joukkueen syttyvän, kun haaste on kova. Tällaisille kohtaamisille pitäisi saada enemmän arvostusta ja näkyvyyttä Suomessa.

Hieman kateeksi käy kun Jukurit pelaa noin kolme kertaa pienemmällä pelaajabudjetilla Luulajan ja Sparta Prahan tasoisia joukkueita vastaan ja taisivat pelata Luulajassa aikamoisen trillerin dramaattisen maalivahdinvaihdon kera. Myös Luleåborg-ystävyysotteluiden myötä Kärpät Jukureiden tilalla CHL:ssä olisi sytyttänyt täysillä.

Jukurit ovat pärjänneet hyvin, vaikka Luulajasta ei ole taistelusta huolimatta tullut voittoa. Aalborgista tullee tänään voitto, mutta Sparta-kohtaamiset tulevat olemaan todella mielenkiintoisia.

 

[VeeJiiJii]

Kiinnostus CHL:ää kohtaan on alkanut viime vuosina kasvaa - pitkälti toki muovisesti. Muovisella tarkoitan sitä, että joukkueille on tuotu merkittäviä houkuttimia CHL:n rahallisesti, joka lisää joukkueiden motivaatiota tätä sarjaa kohtaan.

Katsojakokemuksen puolesta jokainen kausi on parempi kuin edellinen, koska historia alkaa tarttua mukaan. Kun syntyy historiaa, asetelmia ja tunteita niin sarja alkaa automaattisesti kiinnostaa enemmän. Se, mihin paikkaan CHL sitten lopulta itsensä löytää - siihen menee aikaa ja vuosia. Jokerit arvioi lähtiessään KHL:n, että Suomesta löytyisi merkittävä kuluttajasegmentti, joka on kiinnostunut tasokkaammasta jääkiekosta. Useita vuosia Jokerit siellä oli, mutta ei tällaista kiekkolaatua kuluttavaa segmenttiä löytynyt kuitenkaan. Massojen liikuttelu tulee viemään aikaan. CHL on jonkinlainen vastaus samaan tarpeeseen.

CHL oli aluksi todellakin ET:n korvaaja, sillä oksettavinta oli erityisesti automaattinen sarjapaikka ET:n joukkueille, minkä lisäksi mestarit lisäsivät joukkuemäärää. Pari vuotta meni, kun joukkuemäärää tajuttiin supistaa ja osallistumaan pääsi vain urheilullisesti, mikä on lyhyen historian saatossa lisännyt askel kerrallaan arvostusta, mitä sarja ansaitsisi enemmän ja enemmän.

 

[VeeJiiJii]

Näyttää siltä, että sveitsiläiset ovat KHL:n lahomisen jälkeen vankistaneet asemiaan entisestään Euroopan ykkössarjana ja Liiga-seuroja vastaan ovat olleet aikamoista myrkkyä etenkin Ilvekselle ja TPS:lle. TPS:n voitot Olimpijasta ovat odotettuja, mutta Zugia vastaan maaliero on karu 10-1, eikä joukkuetta pelasta edes Olimpijaa kurittava Kantola.

Tapparan näkisin kuitenkin jatkavan siitä mihin viime vuonna jäi ja he ovat napsineet neljä pistettä Rapperswilistä ja voittaneet odotetusti Slovanin. Tappara tietää miten europelejä voitetaan ja he taistelevat tosissaan jälleen mestaruudesta.

CHL-aihe ehkä kuuluisi enemmän Liigan taso vs muut sarjat-keskusteluun, vaikka toki tämä samalla sivuaa myös neljän Liiga-joukkueen voimasuhteita panoksellisissa peleissä.

 

[Via Dolorosa]

Näyttää siltä, että sveitsiläiset ovat KHL:n lahomisen jälkeen vankistaneet asemiaan entisestään Euroopan ykkössarjana ja Liiga-seuroja vastaan ovat olleet aikamoista myrkkyä etenkin Ilvekselle ja TPS:lle.

Täytyy toki muistaa, että Zugilla on aivan posketon nippu tällä hetkellä. Varmaan koko Euroopan nimellisesti kovin joukkue, kun mm. Brian O'Neill vetelee kolmoskentässä.

 

[ilves61]

Näyttää siltä, että sveitsiläiset ovat KHL:n lahomisen jälkeen vankistaneet asemiaan entisestään Euroopan ykkössarjana ja Liiga-seuroja vastaan ovat olleet aikamoista myrkkyä etenkin Ilvekselle ja TPS:lle.

Niin, no Ilves pelasi vieraissa tiukan 3-2 matsin jossa oli jopa hallitsevampi osapuoli, perjantainakin peli päättyi vain 0-2, vaikka toki Fribourg oli parempi. Ei tuo ero kuitenkaan läheskään niin iso ollut kuin TPS vs Zug. Jukurit taas ei ole edes päässyt pelaamaan sveitsiläisiä vastaan.

 

[ElManazer]

Sijalla 15. – Lahden Pelicans
Sijalla 14. – Vaasan Sport

Sijalla 13. – Saimaan Pallo
Sijalla 12. – Kouvolan KooKoo

Sijalla 11. – Kalevan Pallo
Sijalla 10. – Mikkelin Jukurit

Sijalla 9. – Porin Ässät
Sijalla 8. – Jyväskylän JYP

Sijalla 7. – Hämeenlinnan Pallokerho
Sijalla 6. – Rauman Lukko

Sijalla 5. – Turun Palloseura

Tässä vuosien varrella, kun on kaiken maailman ennakoita ja ennustuksia raapustanut, niin useasti olen sijoittanut Tepsin joukkueesta riippumatta sijalle viisi ja näin kävi taas tänä vuonna. Huonoina vuosina kyse on ollut lapsen uskosta omaan joukkueeseen ja hyvinä vuosina taas kuuluisa kyynisyys on estänyt ihan kärkisijoille asettamisen. Olisi kyllä kiva, jos tällä perusteella pystyisi kertomaan myös sen, onko Jose Ahokkaan ryhmä tänä vuonna hyvä vai huono, mutta ainakaan toistaiseksi tästä ei ole itselläni varmaa tietoa. Nostettakoon tässä kuitenkin esille se, että on tähän mennessä ensimmäisen joukkue, jonka asetan tismalleen samalle sijalle kuin jo aiemminkin esiin tulleessa Ö-luokan tilastoanalyysissäni joukkueen tulokseksi tuli.

TPS:ää voisi hyvin kuvailla urheilullisesti laadukkaaksi organisaatioksi, jossa eritoten urheilun puolella on tehty viimeiset pari vuotta ja jossain määrin pidempäänkin todella hyvää työtä. Nyt kuitenkin kun edessä on 100-vuotisjuhlakausi, niin moni olisi varmasti odottanut kovempaakin tykitystä pelaajahankinnoissa, mutta ainakin toistaiseksi TPS on mennyt aiemmilta vuosilta tutulla linjalla, eli ulkomaalaisarpoja ei kovin kovalla rahalla (ja riskillä) olla tänne lähdetty raahaamaan, vaan on pyritty löytämään edullisesta kategoriasta potentiaalisia läpimurtajia.

TPS luotti pitkään siihen, että Andrei Karejev olisi jatkanut maalinsuulla, kuten ilmeisesti alustavasti oli sovittukin, mutta näin ei kuitenkaan lopulta tapahtunut ja tilalle tuli viime kaudella Lukossa epäonnistunut Lassi Lehtinen. Lehtinen on siitä erikoinen maalivahti, että on valittu käytännössä kaikissa pelaamissaan sarjoissa sarjan parhaaksi maalivahdiksi, mutta ei siitä huolimatta ole ”tämän pidemmälle” toistaiseksi urallaan päässyt. Ehdottomasti hyvä veskari on kuitenkin kyseessä ja koska puhutaan vuonna -99 syntyneestä jo Liigan mestaruuden voittaneesta maalivahdista, on TPS:n maalivahtiosasto sinänsä turvattu. Kakkosveskarina jatkaa Eetu Anttila, joka on myös -99 ikäluokkaa. Anttila on noussut pitkän tien tähän pisteeseen ja pelasikin viime kaudella varsin hyviä otteluita enkä näe syytä, miksei voisi vielä aidostikin kehittyä hyväksi liigaveskariksi.

Puolustuspäässä TPS:n tilanne on mielestäni hyvä, vaikka aika monen kirjoittajan tekstissä sitä onkin epäilty turkulaisten kompastuskiveksi. Niklas Arell oli viime kaudella TPS-pakiston selkeä isäntä enkä näe syytä sille, miksei näin olisi myös tällä kaudella. Jossain ketjussahan kritisoitiin Arellin nostoa keskusteluun liigan parhaista puolustavista puolustajista, mutta ainakin omasta mielestäni ruotsalainen on vahva ehdokas siihen keskusteluun. Kiekollista vetovastuuta pakistossa pitää Teemu Kivihalme, joka oli joitakin vuosia sitten yksi Kärppien avainpelaajista. Tämän lisäksi pakistosta löytyy oma henkilökohtainen suosikkipelaajani Aleksi Anttalainen, jolta voidaan odottaa jopa läpimurtoa Leijona-paitaan. Anttalainen on kovaa pelaava puolustaja, jolla on erinomainen luistelutaito sekä mainettaan parempi laukaus. Pakiston täydentävät nuoret Tuomisto, Rafkin, Pulli, Suomi sekä tietysti -06 syntynyt Kiviharju. Pakistosta löytyy myös hyvän harjoituskauden pelannut ex-JYP Roni Allen. Edellä mainituista nimistä Antti Tuomisto on varmasti seuraamisen arvoinen pelaaja. Tuomisto kellotti ehkä Euroopan parasta seurajoukkuetta EV Zugia ensimmäisessä ottelussa vastaan kevyet 25 minuuttia peliaikaa eikä suoritustasossa ollut mitään moitittavaa, ja toisessakin matsissa tuli yli 22 minuuttia vastuuta, vaikka virheiden määrä kasvoikin.

TPS:n ongelmat löytyvät monen muun joukkueen tapaan keskikaistalta. TPS kiinnitti hyvissä ajoin Arttu Ilomäen isolla pahvilla kärkisentteriksi, joka tietysti aiheutti sen, että KHL:n tilanteen selvittyä ei enää ollut täysin vapaita käsiä lähteä karkkikauppaan ostoksille. Ilomäki täyttää kyllä minusta ruutunsa, kuten myös hyvä kakkos-/kolmossentteri Aarne Intonen, joka iski jo viime kaudella pudotuspelit mukaan lukien yli 30 pistettä. Nelossentterinä toimii Juhani Jasu, eli sinänsä keskustankin runko on hyvä. Ongelmana vain on se, että tämän jälkeen TPS:n orkesterissa ei ole oikeasti sentteriksi luettavaa pelaajaa, ja tämä olisi erityisen tärkeää korjata mahdollisimman pikaisesti. Laitahyökkääjät ovat pitkälti toistensa kaltaisia, eli työteliäitä ja hyväjalkaisia, jotka pystyvät mitä todennäköisimmin yli 10 maalin kausiin. Pyyhtiän en usko pystyvän iskemään taas yli 20 maalia, mutta on silti täällä jatkaessaan lähellä sitä. Kai Kantola oli erinomainen täsmävahvistus tuomaan leveyttä ja maalille ajamisen kykyä. Skalicky, Kosmaschuk ja Rech vastaavat muista kärkilaitureiden paikoista, mutta CHL-pelien perusteella tässä tulee käymään jälleen kylmät eivätkä nämä kaksi jälkimmäisinä mainittua pysty tuottamaan tarpeeksi tehopisteitä tällä tasolla. Toivotaan toki, että Liigan alkaessa alkaa putkikin kulkea, mutta siihen en jaksa uskoa – sen verran railakasta kieltä antoi Ahokaskin näille eilisen pelin ensimmäisessä erässä koskien työntekoa ja reaktioita. Tammelalla ja Steenbergenillä on tiukka taistelu siitä, kumpi putoaa ensimmäisenä kokoonpanosta kaikkien ollessa terveenä.

Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että alkukaudesta TPS lienee ongelmissa, mutta kevätkaudelle povaan selkeää kuntohuippua parin viime vuoden tapaan. Erittäin mielenkiintoista nähdä, miten joukkue muotoutuu kesken kauden ja paljonko pelaajasiirtoja nähdään suuntaan tai toiseen.

Paras pistemies: Arttu Ilomäki – 45 pistettä
Paras maalintekijä: Pavol Skalicky – 20 maalia
Tehokkain puolustaja: Teemu Kivihalme – 30 pistettä

Läpimurto: Antti Tuomisto – Povaan Tuomistolle laadukasta sisääntuloa Liiga-kaukaloihin. Luotettava puolustaja varustettuna hyvillä ominaisuuksilla ja isolla ruholla. Kuten CHL-peleissä on nähty, niin pystyy tarvittaessa kantamaan todella isoa roolia suoritustason pysyessä korkealla. Ehdottomasti turkulaisten avainpuolustajia.

Seuraa häntä: Aleksi Anttalainen – Kuten sanottua, yksi ehdottomia suosikkejani. Taklaa kovaa, mutta puhtaasti joitakin lipsahduksia lukuun ottamatta. Pystyy avaamaan peliä laadukkaasti, pelaa pää ylhäällä ja pystyy myös tuomaan kiekkoa jalalla. Oli aivan ehdottomasti TPS-miehistön paras puolustaja viime kaudella ennen loukkaantumistaan. Esimerkillinen urheilija nykypäivänä. Alkukaudesta ollut yllättävän heikko, mutta eiköhän suoritusvarmuus löydy pian.

Floppaa odotuksiin nähden: En tiedä voidaanko tässä kohdin puhua floppaamisesta odotuksiin nähden, mutta pahoin pelkään Steenbergenin tai Tammelan jäävän vähintään omista odotuksistaan. Tammelalta odotin, että olisi noussut TPS:ssä sellaiseksi 40 pisteen suorittajaksi, mutta juuri nyt näyttää todella vaikealta sen kannalta. Steenbergen pelasi hyvän loppukauden ja sai sitä myötä ansaitusti jatkosopimuksen, mutta ei vain yksinkertaisesti tunnu pääsevän pelin sisään riittävän hyvin saadakseen tulosta aikaiseksi. Ominaisuuksia kyllä kummallakin tuloksentekoon olisi. Jo aiemmin mainituista myös Scott Kosmachuk tai Anthony Rech ovat hyviä veikkauksia tähän kategoriaan.

Sijalla 4. – Helsingin IFK

Yllättävän moni on kritisoinut helsinkiläisiä siitä, että joukkuetta ei ole vahvistettu millään supertähtihankinnoilla, vaikkei se mielestäni ole välttämättä huono tilanne. Nyt tilanne on mielestäni nimenomaisesti se, että IFK näyttää pitkästä aikaa oikeasti joukkueelta eikä puhtaalta tähtisikermältä, ja kuten esimerkiksi TPS:n tapauksissa on nähty, niin se ei välttämättä ole ollenkaan huono tilanne. Toki ei sitäkään voi olla kieltämättä etteikö Ville Peltosen pää tule olemaan melko nopeasti vadilla, jos IFK ei pysty heti alkukaudesta näyttämään taistelutahtoa ja kampeamaan mahdollisimman paljon pisteitä. On mielestäni valtavan mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan laiva lähtee lopulta kääntymään. Omat odotukseni tämän suhteen ovat joka tapauksessa positiiviset.

Vaikka Niilo Halonen sulikin melko vaikuttavasti viime kevään pudotuspeleissä eikä lähtökohtaisesti ole missään tapauksessa mikään superlupaus, niin mielestäni luotto Haloseen on hieno signaali IFK:n urheilutoimelta. Olen povannut Halosesta vähintään liigatason kärkiveskaria jo pidemmän aikaa, joten nyt on ainakin ikoninen tuhannen taalan paikka näyttää ja ottaa se pesti omakseen, mutta vain aika näyttää mihin rahkeet lopulta riittävät. Roope Taponen on näistä kahdesta ehkä jossain määrin vielä kovemman upsiden omaava veskari, joten missään nimessä IFK:n tilanne ei ole huono, vaikka se maalivahtiduojen rankingissa jääkin Liigan alempaan kategoriaan. Ytimekkäästi voisin todeta siten, että IFK ei näihin kahteen kaadu, mutta en myöskään ihmettelisi jos jossain kohtaa kautta koodinimi tomikarhunen hyppäisi mukaan tandemin kolmanneksi polkijaksi.

Pakkikalusto IFK:lla ei nimilistana ole niin totutun vahva, mutta se on mielestäni roolitettu aivan helvetin paljon paremmin kuin aiempina kausina. Jos vertaa esimerkiksi viime kauteen, niin nyt rooleja on vähän mietittykin eikä rosterissa ole kymmentä Liiga-tason pakkia, joista viidellä on sama rooli. Pakistossa on juuri sopiva määrä kiekollisuutta, oman pään osaamista sekä yleistä pelitaitoa enkä haluaisi jättää mainitsematta sitäkään, että tuohon pakistoon on nuorilla lupauksilla aito mahdollisuus tehdä läpimurtoja. Jottei tämä pelkästään kehumiseksi menisi, niin ymmärrän kyllä IFK-fanien tuskan siinä mielessä, että voidaan keskustella sitten tulisiko IFK:n tasoisen organisaation kaksi kiekollista kärkipuolustajaa olla Otso Rantakari sekä Joonas Lyytinen, joilla kummallakin on melko vaatimattomia kausia alla. Jos Rantakarin tai Lyytisen tilalla olisi Nikun tai edes Gregoiren tasoinen puolustaja, voisi tilanne olla jokaisen silmään kohtalaisen ruusuinen nykyiseen verrattuna. Ilari Melartin kotiinpaluu on hieno asia, ja se on saanut yllättävän vähän huomiota. Syytä olisi iloita tästä enemmänkin, tulee takuuvarmasti olemaan tarvittava isäntä ja yleisön sytyttäjä Nordiksella.

Analyyseissäni IFK:n hyökkäyskalusto on Liigan neljänneksi vahvin. Hyökkäyksen osalta tilanne on sama kuin puolustuksessa, eli roolitus on onnistunut aiempaa paremmin, eikä joukkueessa ole liikaa saman roolin pelaajia. Jos jotain vielä lisäisin, niin näkisin ehkä yhden sentterin aukon, mikäli Roni Hirvosta aiotaan peluuttaa liigakaudenkin ajan laitahyökkääjänä. Muutoin tuo on varsin tasapainossa. Julius Nättinen on selkeästi tämän kevään ”the hankinta” ja ei mitään häneltä pois, meriitit ovat ihan kohtuullisen kovat, mutta väkisin hiipii tässäkin sama kuin kärkipakin kohdalla. Jos Nättisen tilalla olisi jokin Lehterän tasoinen hankinta, niin IFK voisi olla ihan varteenotettava mestarisuosikki jo näin ennen kauden alkua, mutta ehkä tämä lähestymistapa on tänä vuonna parempi. IFK pääsee iskemään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pienenä altavastaajana kärkikolmikon takaa, vaikkei IFK toki sinänsä tule ikinä olemaan altavastaaja brändinsä puolesta.

Pelaajistosta nostaisin esiin vielä Eetu Koivistoisen, jolle tuleva kausi on se, jolloin pitää todistaa taso Liigan kärkisentterinä. Nyt kun esimerkiksi Kärppien ja Tapparan ykkösen keskellä on lähtökohtaisesti merkittävästi kovemmat nimet, niin Koivistoiselta vaaditaan vähintään saman tason suorittamista ja tähän matkalle Koivistoinen lähtee kyllä merkittävästä takaa-ajosta. Vähän samankaltainen tilanne on myös Olli Palolalla, jonka viimeiset kaudet ovat olleet ihan kohtuullisia, mutta kuitenkin selkeästi kaukana Tappara-vuosista ja niistä johtuvista odotuksista. Tulosta pitää tulla, jos haluaa vielä pelata kärkiroolissa isoissa seuroissa.

Paras pistemies: Eetu Koivistoinen – 50 pistettä
Paras maalintekijä: Iiro Pakarinen – 25 maalia
Tehokkain puolustaja: Otso Rantakari – 30 pistettä

Läpimurto: Roni Hirvonen – Vaikka läpimurto liigatasolle on tietysti jo tehty, niin en voinut olla valitsematta Hirvosta tähän. Ilman loukkaantumisia tämä tulee olemaan se kausi, kun Hirvonen saa tuotua taitonsa todella esiin liigakaukaloissa. Povaan lähemmäs 40 pisteen kautta Hirvoselle. Muita läpimurtajaehdokkaitakin on, joista ensimmäisenä on mainittava tietysti Otto Salin.

Seuraa häntä: Iiro Pakarinen – yksi suosikkejani Leijonista, ja ehdottomasti upea juttu, että jatkaa Liigassa. Sopii IFK:n nykybrändiin erittäin hyvin. Pakarista on ilo seurata, kun pystyy olemaan fyysisyydellään niin merkittävästi muita edellä. Enkä tarkoita nyt fyysisyydellä puhdasta taklauspeliä, vaan koko palettia. Pakarisella on hieno kyky suojata kiekkoa ja pelata itsensä maalipaikoille ruhonsa avulla. Tietyssä mielessä paranneltu painos Veli-Matti Savinaisesta, vaikka Savinaisella kovemmat tilastot liigatasolta onkin. Henkilökohtainen maaliennätys tulossa.

Floppaa odotuksiin nähden: Olli Palola – olin vähän kahden vaiheilla valitsenko tähän ketään vai jätänkö tyhjäksi, mutta päätin kuitenkin lopulta laittaa Palolan tähän. En usko, että Palola mitenkään erityinen floppi olisi, mutten usko pystyvän yli 30 pisteen kauteen. Olisi tietysti hienoa, jos löytäisi vielä sellaisen 30 maalin jyvän, mutta ehkä se tulee sitten vuoden päästä jossain maakunnassa, jos ei nyt kirkkaissa valoissa.

 

[masa90]

Perkule, tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan aivan samat ongelmat pelissä kuin viime kaudella. Ilveksen alueella tullaan aivan kävellen, ylivoimaprosentti taisi olla tänään taas 0%. Lisänä vielä se, että paineen alla peliä ei saada etenemään ollenkaan ja vastoinkäyminen sekoittaa pakan täysin.

Potentiaalia tuossa jengissä tuntuu olevan, mutta on myös tosi paljon parannettavaa.

 

[ElManazer]

Sijalla 15. – Lahden Pelicans
Sijalla 14. – Vaasan Sport

Sijalla 13. – Saimaan Pallo
Sijalla 12. – Kouvolan KooKoo

Sijalla 11. – Kalevan Pallo
Sijalla 10. – Mikkelin Jukurit

Sijalla 9. – Porin Ässät
Sijalla 8. – Jyväskylän JYP

Sijalla 7. – Hämeenlinnan Pallokerho
Sijalla 6. – Rauman Lukko

Sijalla 5. – Turun Palloseura
Sijalla 4. – Helsingin IFK

Uusi viikko on startannut ja liigakausi on enää yhden yön päässä, joten se tarkoittaa myös ennakon osalta viimeisiä jaaritteluja kolmen kärkisijoille arvioidun joukkueen osalta. Tänä vuonnahan ennakon osittain tylsäksi on tehnyt tämä, että kärkikolmikko on melkeinpä jokaisella kirjoittajalla sama, mutta ei auta mikään. Samaan hengenvetoon on todettava, että tekisi mieli pudottaa Sport omissa arvioissani jumbosijalle, sillä Miro Nallin hankinta tiivisti ajatukseni Sportin osaamisesta. Älkääkä ymmärtäkö väärin, että Nallissa olisi jotain vikaa, mutta jos sulla on joukkueessa kaksi sentteriä, 13 laitahyökkääjää ja terveytensä puolesta täysin villikortti-tason ykkösveskari, niin miten voi tulla edes mieleen hankkia ensimmäiseksi 14. laitahyökkääjä? Nalli olisi ollut hyvä hankinta ehkä keväällä, jos Salmiot ja muut turhakkeet olisivat jätetty kaupan hyllylle, mutta en vain kerta kaikkiaan pysty käsittämään, millä perustein näitä ratkaisuja keksitään. Vaasalaisten toimistolla tekisi ihan hyvää hetki miettiä, että missä mennään ja mihin halutaan päästä. Ja jottei ennakko unohdu kokonaan, niin tästä Sport-terveisten jälkeen asiaan.

Sijalla 3. – Tampereen Ilves

Kuten varmaan jo kaikkialla on sanottu, niin lähtökohtaisesti kärkikolmikon ja sen jälkeen tulevien seurojen ero on valtava, mutta omaan korvaani Ilves ei ole niin kaukana alempien sijojen joukkueista. Ilves on ollut jo pidempään Liigan hienoin organisaatio ja tekemisellään on ehdotonta huippua, ja pakkohan se on myöntää Ilveksen olevan pelitavallisesti varsin viihdyttävä ja vauhdikas. Peli on parhaimmillaan juuri sellaista, jota Liigassa olisi hieno nähdä enemmänkin ja kieltämättä liigakiekolle tekisi ihan hyvää, jos tällä tavalla kyettäisiin voittamaan mestaruus, mutta kaikesta tästä huolimatta uskallan väittää, että Ilveksellä ei valitettavasti ole juuri realistista mahdollisuutta haastaa esimerkiksi Tapparaa paras seitsemästä -sarjassa. Viime keväänä Ilves ei ollut kovinkaan erikoinen joukkue enkä tällä hetkellä usko, että se pystyisi ensi keväänäkään sitä olemaan. Myrrän sopimuksesta käynnissä on viimeinen kausi, joten jos kausi lähtee etenemään vähänkään väärään suuntaan, on Myrrän potkut ehkä lähtökohtaisesti todennäköisin yhtälö koko Liigan osalta ensimmäisiä valmentajapotkuja mietittäessä. Jos tarkkaan katson, niin näen jo Antti Pennasen haamun leijailevan Ilveksen penkin takana. Lyhyesti ja ytimekkäästi toteaisin Ilveksessä olevan Liigan kovimmat paineet tällä hetkellä.

Papereissani Langhamer on Liigan toiseksi paras maalivahti Heljangon jälkeen, mutta en silti ole aivan täysin vakuuttunut hänen kyvyistään kantaa joukkuetta loukkaantumisherkkyytensä takia. Jos katsotaan tilastoja, niin Langhamer ei ole syystä tai toisesta pelannut yli 40 ottelun kautta sitten kauden 2014–2015 ja tämä jos jokin on huomattavan huolestuttavaa menestymismahdollisuuksia ajatellen. Toki viime kaudella kaikki kissanristiäiset mukaan lukien otteluita tuli yli 40, mutta esimerkiksi pudotuspeleissä oli muistaakseni enemmän tai vähemmän rikki, vaikka pelasikin. Langhamer pystyy olemaan Liigan paras maalivahti ja vielä reippaastikin, mutta kysymysmerkkejä on. Kakkosvahdin osalta en oikein osaa sanoa onko Jakub Malekista uudeksi Nick Malikiksi, muttei se missään nimessä mahdotonta ole. Oli miten oli, lähtökohtaisesti Ilveksen veskarikaksikko on Liigan paras.

Ilves-faneilta kysyttäessä Ilveksen pakkikalusto on varmasti Liigan paras, ja kieltämättä se onkin erittäin vahva. Kärkikolmikosta se on silti mielestäni korkeintaan sijalla kolme, vaikka se näistä kolmesta ehdottomasti levein onkin. Ilveksellä on jopa yhdeksän liigatason puolustajaa, ja nimilista on komea, mutta se myös ehkä hämää lukijaa. Jokipakka tietysti on ykkösnimi, mutta on vähän samantapainen kuin Hietanen, eli ei takuulla se näyttävin puolustaja. Menee samaan kategoriaan Parikan kanssa, eli ovat pakiston selkärankaa. Lancaster oli viime kaudella yksi suosikkejani, mutta pudotuspeleissä oli aivan liian heikko. Lancasterin on nyt otettava se ehdoton kiekollisen johtajan rooli, mihin kieltämättä edellytykset ovat. Kirkkomiehen hankintaa en tuossa pakistossa kykene oikein ymmärtämään, eikä se johdu siitä, että olisi jotenkin huono hankinta. Pikemminkin Czuczmanin tilalle olisin hakenut toisen kiekollisen puolustajan Lancasterin seuraksi, jolloin kärkipareissa olisi ollut selkeä tasapaino. Nyt, kun samaan rooliin on heittää Jokipakan, Parikan ja hänen lisäksi myös Masin, niin pakisto on väkisinkin roolituksiltaan sekava. Lööf, Latvala, Salmela ja Airola olisivat jokainen tahollaan jossain toisessa ympäristössä selkeitä top6-puolustajia, joten erilaisia Myrrän lotossa kombinaatioita on vaikka muille jakaa.

Kuten pakistokin, on myös hyökkäys Ilveksellä laaja, vaikkakin se on absoluuttiselta kärkiosaamiseltaan vähän Kärppiä ja Tapparaa perässä. Eemeli Suomi on liigatasolla huippupelaaja, mutta mielestäni on tyytynyt rooliinsa ja kehitys on sitä myöden jokseenkin loppunut. Tiedän, että tämä arvio ei miellytä Ilveksen faneja, mutta samalla voi miettiä sitä, miten muiden joukkueiden tähtipelaajat ovat pystyneet tiukoissa paikoissa olemaan vielä kovempia. Viime keväänä jopa Markus Nurmi pystyi viemään tämän taistelun. Anton Levtchiä en kehtaa edes mainita, etenkin jos vielä samanikäisenä lunastaa paikan NHL:stä vaikken nyt siihen uskokaan. Toki arvostan isosti sitä, että Suomi on valinnut olla Ilveksen kasvokuva ja uuden tulemisen kärkimies, mutta se vaatisi sen mestaruuden ja mahdollisimman nopeasti. Henrik Haapala soittaa lähtökohtaisesti kakkosviulua, mutta terveenä pysyessään tulee takuulla viemään kärkihyökkääjän roolin. Keskushyökkääjät Ilveksellä ovat erinomaiset, mutta ykkössentterikategoriassakin häviää lähtökohtaisesti valtavan paljon kahdelle muulle kärkijoukkueelle. Hyvänä puolena on toki mainittava se, että rosteri on niin laaja, että se jaksaa toteuttaa pelitapaa vaikka CHL:n ja Liigan tappiin saakka, mutta ilman merkittäviä onnistumisia kärjen suhteen se ei tule sinne asti pääsemään. Rosterissa hyvä puoli on myös se, että santapaperiosasto on tänä vuonna kunnossa, vaikka osaltansa mietityttää roolitus senkin osalta. Nalli lähti jo Sportiin enkä yhtään ihmettelisi, jos hyökkäyskalustosta löytyisi vieläkin enemmän lähtijöitä. Mietittävää rosterissa riittää myös sen suhteen, että kuka tuolla tekee maalit? Puhtaasti maalinteon osalta näen esimerkiksi Lukon laituriosastolla kovempia nimiä kuin Ilveksessä.

Paras pistemies: Henrik Haapala – 50 pistettä
Paras maalintekijä: Joonas Oden – 18 maalia
Tehokkain puolustaja: Les Lancaster – 35 pistettä

Läpimurto: Jani Nyman – joukkueessa on monta jo läpimurron tehnyttä pelaajaa, jotka varmasti tekevät läpimurtonsa tähtihyökkääjien kategoriaan, mutta valitsin tähän silti Nymanin. Nyman on päässyt lentämään oman tutkani alla, mutta tällä harjoituskaudella on yllättänyt itseni. Isokokoinen ja kova maalintekijä, mutta heikkoudet, kuten keskiarvoa heikompi luistelu ja ehkä jonkinnäköinen fyysisyyden puute kokoon nähden ovat mahdollisia esteitä. Jos pystyy kehittämään heikkouksiaan, niin voi olla jopa yllättävän kova ase Ilvekselle.

Seuraa häntä: Tommi Tikka – aivan helvetin ärsyttävä vastustajan kannalta, mutta omalle joukkueelle täysin korvaamaton. Tekee välillä tyhmiä ratkaisuja, mutta on kiekollakin yllättävän hyvä. Mahtuisi ihan jokaiseen joukkueeseen koko Liigan mittapuulla, eikä pelkästään nelossentteriksi. Parhaimmillaan pystyy tekemään 30 pistettä ja olemaan samalla Liigan ykköshämmentäjä.

Floppaa odotuksiin nähden: Kevin Czuczman – jokseenkin vaikea valita selkeää floppia Ilveksen rosterista, mutta Czuczman on taustansa perusteella ainut todennäköinen floppi. Ei sovi kuvaan siitä, millaisia pelaajia Ilves perinteisesti kaipaa. On myös kysymysmerkki luistelunsa ja ison kaukalon yhdistelmän suhteen. Toisena floppina haluaisin mainita Petri Kontiolan, mutta koska vetää viimeistä kauttaan, niin tuskin lasketaan flopiksi vaikka tehopisteet jäisivätkin alle kolmenkymmenen.

Sijalla 2. – Oulun Kärpät

Jos IFK:n rosteri viime kaudelle oli paras vuosiin, niin tänä vuonna Kärppien ja Tapparan rosterit ovat vielä parempia sekä ennen kaikkea paremmin rakennettuja. Kärpät teki viime kauden loppupuolella isoja ratkaisuja ja uudisti valmennusjohtonsa Liigan ehdottomalle kärkitasolle, ja sama trendi näyttää jatkuneen. Marjamäen kiekosta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta tehokasta se on ja tällä pelaajistolla siinä on jopa pieni viihteen mahdollisuuskin, joten jää mielenkiintoiseksi seurattavaksi se, mihin Kärpät tällä kaudella pystyy. Tällaisella materiaalilla on tietysti selvää, että mestaruus on ainoa saavutus, johon voidaan olla tyytyväisiä, mutta onneksi se ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu.

Kärppien nuori veskarikaksikko on mitä todennäköisemmin viimeistään kauden päätyttyä yksi Liigan parhaista, mutta tässä hetkessä se tuntuu hieman epävarmalta. Blomqvist oli jo viime kaudella erinomainen, muttei saanut luottoa ja nyt yhtäkkiä hänen harteillaan onkin koko kolmen ja puolen miljoonan euron rosterin paineet. Tällä kaavalla ajateltuna yksi selkeistä kysymysmerkeistä, mutta en jaksa uskoa riskin realisoitumiseen. Meriläinen hoitanee varmuudella kakkosveskarin roolin, mutta en ihmettelisi jos viimeistään kauden puolivälin tienoilla IFK:n arvion tapaan tandemiin tulisi kolmas sotkija mukaan.

Puolustus on Kärpillä uskomattoman vahva, mutta mielestäni silti hieman Tapparan vastaavaa perässä, jos mietitään puhtaasti nimilistaa. Kärppien viisi parasta ovat käytännössä tasoissa Tapparan kanssa, mutta ero tulee viimeistään kutos- ja seiskapakin kohdalla. Mikko Niemelä ja Taneli Ronkainen tuntuvat äkkiseltään olevan pahasti väärässä paikassa, kun vertaa heidän tasoaan muuhun pakistoon tai Tapparan vastaavan roolin puolustajiin. Toki nyt varmasti joku nostaa esiin, että Arttu Paaso tulee varastamaan näiden peliajan suurimmaksi osin, niin en lähde sitä kieltämään – kaikin puolin hieno juttu, jos niin käy.

Pakiston ehdoton johtohahmo Ohtamaa ei tietenkään esittelyjä kaipaa, mutta povaan vielä aiempia kausia kovempaa suoritustasoa, kun nyt vastuuta uskaltaa huoletta jakaa myös muille. Kivistö pystyy pelaamaan yhtä vahvaa alivoimapeliä ja 5 vs. 5 -pelissä ruotsalaiset Rundblad ja Byström pystyvät pelaamaan kärjen vaatimalla huipputasolla. Oikeastaan voisi sanoa siten, että jos Topi Niemelä pystyy ottamaan tarvittavat askeleet kiekollisessa suoritustasossaan ja johtamaan pakiston kiekollista osaamista, niin en näe yhtään uhkakuvaa tuossa pakistossa kokonaisuutena. Niin hyvin se on lähtökohtaisesti roolitettu. Tilanne on kyllä sen suhteen hyvin erikoinen, että Topi Niemelää ei käsittääkseni ole ainakaan vielä ylivoimalla peluutettu, mutta eiköhän tämä hyvin pian muutu.

Hyökkäyspäässä Kärpät on paperilla puhtaasti koko Liigan paras. Sentterikalusto on aivan timanttia, laitahyökkääjissä on laatua eikä laajuuttakaan puutu. Tulee olemaan valtavan mielenkiintoista seurata, kumman kärkijoukkueen hyökkäys on loppupeleissä tehokkaampi, mutta Kärpillä on tässä mielestäni alustava etu. Itselläni on hieman pessimistisiä ajatuksia Julius Junttilan ja Ville Leskisen suhteen enkä oikein osaa sanoa, mikä heidän tasonsa on, mutta pidän epäonnistumista siltikin hyvin epätodennäköisenä.

Oman lusikkansa soppaan tuo toki myös, miten laaja tarjonta kärkiketjuihin näkyy pelissä. Tuolla kun on lähemmäs kolme ketjullista hyökkääjiä, jotka ovat tottuneet pelaamaan ykköshevosen roolia aikaisemmilla Liiga-kausillaan. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hyvin epätodennäköistä nähdä, että tämä kalusto sukeltaisi, vaan odotusarvona on hyvin tehokas joukkue, vaikkei edes pelityyli ole erityisen hyökkäävä. Osittain tästä syystä sekä sen takia, että selkeää kiekollisen pelin johtotähteä ei Kärpillä ole, on myös parhaan pistemiehen arvuuttelu ehkä hankalinta koko Liigan tasolla – hyviä 30–40 pisteen miehiä on useita, mutta tekeekö kukaan yli 50 pistettä? Mikään pakollinen tarve tälle ei tosiaan ole. Koko kautta en usko Kärppien noin leveällä rosterilla pelaavan ja epäilenkin muun muassa Kalaputaan siirtyvän melko nopeallakin aikataululla muualle, vaikkei missään nimessä ole huono pelaaja hänkään.

Paras pistemies: Joonas Kemppainen – 50 pistettä
Paras maalintekijä: Joonas Kemppainen – 20 maalia
Tehokkain puolustaja: David Rundblad – 35 pistettä

Läpimurto: Arttu Paaso – tähän voisi valita helpostikin maalivahdeista kumman tahansa tai hyökkäyspäästä Ville Koivusen tahi Arttu Hyryn, riippuen hiukan siitä, mitä läpimurrolla tarkoitetaan. Jos pohditaan puhtaasti läpimurtoa liigatasolle, niin Arttu Paaso lienee lähimpänä sitä. Paaso oli viime kaudella varsin positiivinen yllätys, vaikkei suurta huomiota tai edes roolia oikein kerännytkään. Mikäli kaikki menee putkeen en pitäisi lainkaan mahdottomana, että nappaa paikan tuosta todella vahvasta pakistosta.

Seuraa häntä: Arttu Hyry – kaikista mielenkiintoisista nimistä valinnassani päädyin Hyryyn. En oikeastaan tuntenut pelaajaa vielä viime kaudella laisinkaan, mutta teki kevätkaudella siitä harvinaislaatuisen läpimurron, että oli kuin tehty Marjamäen Kärppien nelosketjuun. Oli varsinkin pudotuspeleissä roolissaan hämmästyttävän kova ja sai suhteellisen isoakin vastuuta. Jos pystyy kehittämään aloitustaitoaan, niin potentiaalin suhteen on täysin mahdollista, että Hyrystä tulee jo tällä kaudella Liigan parhaimmistoa nelossentterien kategoriassa. Erittäin mielenkiintoinen seurattava yhdessä Anttilan kanssa Kärppien nelosketjussa.

Floppaa odotuksiin nähden: Ville Leskinen – pahoin pelkään, ettei Leskinen pysty palaamaan vieläkään huipputasolleen. Kuten on nähty, Leskisellä on kaikki maailman taidot olla vaikka Liigan paras pelaaja, mutta ei viime vuosina ole saanut enää samaa virettä päälle. Nyt siihen on taas erinomainen tilaisuus, mutta jos ei ala laatta löytää pussiin, niin peliaika saattaa pudota suhteellisen äkkiäkin. Mielenkiintoista nähdä, miten ura etenee.

Sijalla 1. – Tampereen Tappara

Kuten jo kirjoitin, niin joukkue on aivan älyttömän vahva. Se on niin hyvä, että kaikista Tappara-antipatioistani huolimatta olen joutunut toteamaan, että tämä joukkue on oikeasti todella hyvä. En ole koskaan ollut mikään Jussi Tapolan fani, mutta viimeistään viime kauden pelillisesti ylivoimaisen mestaruuden jälkeen joudun itsekin myöntämään Tapolan olevan juuri tällä hetkellä kauteen lähdettäessä Liigan paras valmentaja. On ollut myös hämmästyttävä seurata, miten hyvin Tappara pärjää CHL:ssä, kun esimerkiksi TPS:llä on ollut jo pitkään todella vaikea haastaa Euroopan kärkijoukkueita. Vaikka brändinä Tappara mielestäni ei olekaan mitenkään näyttävä tai edes kiinnostava, niin jokaisen organisaation tulisi ottaa Tapparasta mallia urheilulliselta ja taloudelliselta puolelta.

Tapparan hyökkäyskalustossa hienointa on sen kyky kierrättää neljää kiekollisesti vahvaa ketjukoostumusta. Tapparan pelillinen identiteetti on niin hyvässä kunnossa, että kaikki alle Liigan sekä CHL:n mestaruudet ovat pettymys. Se, jos jokin kertoo toki myös CHL:n merkityksen kasvusta, kun jonkin liigajoukkueen kohdalla voidaan todeta, että aikaisessa vaiheessa putoaminen olisi koko kauden kannalta valtava pettymys.

Jos Tapola on mielestäni Liigan paras valmentaja, niin Heljanko on viimeistään viime kevään näyttöjen puolesta Liigan paras maalivahti. Heljanko on aiempina vuosina kärsinyt epätasaisuudesta, mutta viime kaudella se oli mielestäni tipotiessään enkä usko, että sitä tullaan tänäkään vuonna näkemään. Heljanko pystyyy pelaamaan paljon enkä usko, että Tappara muutenkaan kaatuisi kokemattomaan kakkosveskariin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, voidaan nähdä Tapparan hankkivan taas siirtotakarajalla toisen kovan veskarin istumaan penkille siltä varalta, että Heljanko loukkaantuisi. Kaksikkona kuitenkaan Tapparan maalivahtiosasto ei Liigan ihan parhaita ole parhaasta yksilöstä huolimatta.

Tapparan puolustus sen sijaan on Liigan paras. Siinä on kaikkea, mitä voi hyvältä pakistolta odottaa – siinä on Liigan mittapuulla lähes kovinta mahdollista kiekollista osaamista Kemiläisen osalta eikä Matushkin ole missään tapauksessa heikko kakkosviulun soittaja sekä siinä on myös Liigan mittapuulla lähes kovinta mahdollista oman pään osaamista Seppälän ja Vittasmäen toimesta, vaikkei heistä kumpikaan ihan Ohtamaan tasolla ole. Kokonaisuuden kruunaa Ben Thomas, Joni Tuulola ja Casimir Jürgens, joista jokainen on tälle tasolle varsin laadukkaita puolustajia. Erityisesti pakiston roolitus miellyttää omaa silmää eikä loukkaantumisetkaan todennäköisesti haittaa, sillä takaa löytyy suhteellisen hyviä nuoria lupauksia.

Hyökkäyksen osalta tamperelaiset ovat roolittaneet joukkueensa vähintään yhtä hyvin kuin puolustuksen. Jori Lehterä ykkösketjun keskellä vakuuttaa paatuneimmankin seuraajan eikä ketjukaverit Savinainen ja Merelä jätä yhtään ketään kylmäksi – erityisesti Merelä on omaan silmään aivan helvetin hyvä pelaaja tätä nykyä enkä pitäisi laisinkaan mahdottomana, että saisi tämän kauden jälkeen NHL-sopimuksen. Kakkosketjua vetävä Patrik Virta ei ole viime vuosina pystynyt ylittämään TPS-aikojensa piste-ennätystään, mutta on toisaalta vasta 26-vuotias ja on hiljalleen kasvanut jopa yllättävän laadukkaaksi kahdensuunnan sentteriksi. Jos Virran laidoilla pelaavat Puhakka ja Ojamäki pistävät laattaa verkkoon odotetusti, niin Virran piste-ennätyksellä voidaan heittää vesilintua. Viime vuosina lähinnä laitahyökkääjänä pelannut Kristian Tanus on alkukaudesta vetänyt Tapparan kolmosketjua ja pyörittänyt kakkosylivoimaa eikä peli ole ollut lainkaan hassumpaa. En osaa sanoa, siirtyykö Tanus laitaan Rauhalan palatessa kokoonpanoon vai onko nuoren norjalaishyökkääjän Philip Granathin rooliksi suunniteltu tuo kolmosketjun laitahyökkääjä, mutta oli miten oli, on Tapparan kolmosketjukin varsin vahva kiekollisessa pelissä ja pystyy myös tuloksentekoon. Tyler Kelleher ei ole tyypillinen Tapparan hankinta, mutta on ollut yllättävän hyvä CHL-peleissä – voisi olla jossain toisessa joukkueessa jopa selkeitä ykköstykkejä, vaikka taustansa perusteella pieni floppiriski hänessä onkin.

Hämmentävintä Tapparan rosterissa on se, että nelosketjussa ei ole tavallisen pimennysosaston jäseniä, vaan siellä on jumalauta Kristian Kuuselan tasoinen pelaaja, joka yhä mahtuisi Kelleherin tapaan monessa joukkueessa vaikka ykkösketjuun. Jere Henriksson on ollut CHL-peleissä myös oikein hyvä ja jos veikata saa, niin eipä tämä Tapparan nelonenkaan tule olemaan tehoton. Yhteenvetona voisi siis todeta, että Tapparalla on kokonaisuutena jopa pelottavan hyvä joukkue.

Paras pistemies: Jori Lehterä – 65 pistettä
Paras maalintekijä: Waltteri Merelä – 30 maalia
Tehokkain puolustaja: Valtteri Kemiläinen – 40 pistettä

Läpimurto: Jere Henriksson – on yllättänyt itseni totaalisesti tämän alkusyksyn peleissä. En ole oikein aiempina vuosina osannut sanoa lainkaan millainen pelaaja Henriksson on, vaan oululaislähtöinen laitahyökkääjä on tuntunut pikemminkin väliinputoajalta. Nyt kuitenkin alkusyksyn perusteella pelissä on otettu isoja steppejä eteenpäin ja Henriksson on hakeutunut maalipaikoille paikoitellen jopa loistavasti ja tulostakin on tullut. Laukaus on erinomainen, peliäly hyvä ja luistinkin kulkee. Kärsii ehkä osaltansa fyysisyyden puutteesta, mutta en usko sen estävän läpimurtoa. Veikataan 15 pisteen kautta.

Seuraa häntä: Petteri Puhakka – Henrikssonin tapaan pohjoisesta kotoisin oleva nuori lahjakkuus. Teki läpimurtonsa Liiga-kaukaloihin viime kaudella, mutta nyt tekee läpimurron Liigan tähtitasolle. Ominaisuuksiltaan samanlainen kuin Henriksson, mutta on vielä monipuolisempi ja on yllättävän hyvä alivoimapelaajanakin. Teki viime kaudella 10 maalia, ja nyt hätyyttelee jo 20 maalin rajaa.

Floppaa odotuksiin nähden: Niko Ojamäki – kaksipiippuinen tarina. Ojamäki tulee Liigaan KHL:n maalipörssin voittajana, mutta en jaksa uskoa samanlaiseen tykitykseen Tapparassa, joten veikkaan siinä mielessä pettymystä. Pelillisesti ei kuitenkaan tule olemaan floppi, koska on muutakin kuin vain pelkkä maalintekijä. Toisaalta jos löytää ylivoimapelissä yhteisen sävelen Lehterän kanssa ja kiekko alkaa uppoamaan verkon perukoille heti alusta alkaen, niin voi tehdä älyttömänkin paljon maaleja.

Liigan pistepörssin top 10	Pisteet per ottelu
1. Jori Lehterä	1,083
2. Waltteri Merelä	1,033
3. Michael Joly	1,017
4. Lukas Jasek	1,017
5. Kristian Pospisil	0,900
6. Joonas Kemppainen	0,867
7. Veli-Matti Savinainen	0,850
8. Henrik Haapala	0,833
9. Eetu Koivistoinen	0,817
10. Teemu Turunen	0,800

Puolustajien pistepörssin voittaa Sami Niku (0,750 ppg) ja kärkikolmikon täydentävät Valtteri Kemiläinen (0,733) sekä Thomas Gregoire (0,633).

Ennakko on hyvin pitkälti tässä, joten iso kiitos palautteista ja tykkäyksistä. Hieno huomata, että omat jaarittelut ja jargonit jaksavat kiinnostaa, vaikkakin eihän tässä oikein mitään järkeä ole työtunteihin nähden. Kyllähän sitä tästä voisi vielä kirjoitella tämän perusteella poffiennakot ja muut, mutta jätetään ne ainakin tältä erää välistä.