Sijalla 15. – Lahden Pelicans
Sijalla 14. – Vaasan Sport
Sijalla 13. – Saimaan Pallo
Sijalla 12. – Kouvolan KooKoo
Sijalla 11. – Kalevan Pallo
Sijalla 10. – Mikkelin Jukurit
Sijalla 9. – Porin Ässät
Sijalla 8. – Jyväskylän JYP
Sijalla 7. – Hämeenlinnan Pallokerho
Sijalla 6. – Rauman Lukko
Sijalla 5. – Turun Palloseura
Tässä vuosien varrella, kun on kaiken maailman ennakoita ja ennustuksia raapustanut, niin useasti olen sijoittanut Tepsin joukkueesta riippumatta sijalle viisi ja näin kävi taas tänä vuonna. Huonoina vuosina kyse on ollut lapsen uskosta omaan joukkueeseen ja hyvinä vuosina taas kuuluisa kyynisyys on estänyt ihan kärkisijoille asettamisen. Olisi kyllä kiva, jos tällä perusteella pystyisi kertomaan myös sen, onko Jose Ahokkaan ryhmä tänä vuonna hyvä vai huono, mutta ainakaan toistaiseksi tästä ei ole itselläni varmaa tietoa. Nostettakoon tässä kuitenkin esille se, että on tähän mennessä ensimmäisen joukkue, jonka asetan tismalleen samalle sijalle kuin jo aiemminkin esiin tulleessa Ö-luokan tilastoanalyysissäni joukkueen tulokseksi tuli.
TPS:ää voisi hyvin kuvailla urheilullisesti laadukkaaksi organisaatioksi, jossa eritoten urheilun puolella on tehty viimeiset pari vuotta ja jossain määrin pidempäänkin todella hyvää työtä. Nyt kuitenkin kun edessä on 100-vuotisjuhlakausi, niin moni olisi varmasti odottanut kovempaakin tykitystä pelaajahankinnoissa, mutta ainakin toistaiseksi TPS on mennyt aiemmilta vuosilta tutulla linjalla, eli ulkomaalaisarpoja ei kovin kovalla rahalla (ja riskillä) olla tänne lähdetty raahaamaan, vaan on pyritty löytämään edullisesta kategoriasta potentiaalisia läpimurtajia.
TPS luotti pitkään siihen, että Andrei Karejev olisi jatkanut maalinsuulla, kuten ilmeisesti alustavasti oli sovittukin, mutta näin ei kuitenkaan lopulta tapahtunut ja tilalle tuli viime kaudella Lukossa epäonnistunut Lassi Lehtinen. Lehtinen on siitä erikoinen maalivahti, että on valittu käytännössä kaikissa pelaamissaan sarjoissa sarjan parhaaksi maalivahdiksi, mutta ei siitä huolimatta ole
”tämän pidemmälle” toistaiseksi urallaan päässyt. Ehdottomasti hyvä veskari on kuitenkin kyseessä ja koska puhutaan vuonna -99 syntyneestä jo Liigan mestaruuden voittaneesta maalivahdista, on TPS:n maalivahtiosasto sinänsä turvattu. Kakkosveskarina jatkaa Eetu Anttila, joka on myös -99 ikäluokkaa. Anttila on noussut pitkän tien tähän pisteeseen ja pelasikin viime kaudella varsin hyviä otteluita enkä näe syytä, miksei voisi vielä aidostikin kehittyä hyväksi liigaveskariksi.
Puolustuspäässä TPS:n tilanne on mielestäni hyvä, vaikka aika monen kirjoittajan tekstissä sitä onkin epäilty turkulaisten kompastuskiveksi. Niklas Arell oli viime kaudella TPS-pakiston selkeä isäntä enkä näe syytä sille, miksei näin olisi myös tällä kaudella. Jossain ketjussahan kritisoitiin Arellin nostoa keskusteluun liigan parhaista puolustavista puolustajista, mutta ainakin omasta mielestäni ruotsalainen on vahva ehdokas siihen keskusteluun. Kiekollista vetovastuuta pakistossa pitää Teemu Kivihalme, joka oli joitakin vuosia sitten yksi Kärppien avainpelaajista. Tämän lisäksi pakistosta löytyy oma henkilökohtainen suosikkipelaajani Aleksi Anttalainen, jolta voidaan odottaa jopa läpimurtoa Leijona-paitaan. Anttalainen on kovaa pelaava puolustaja, jolla on erinomainen luistelutaito sekä mainettaan parempi laukaus. Pakiston täydentävät nuoret Tuomisto, Rafkin, Pulli, Suomi sekä tietysti -06 syntynyt Kiviharju. Pakistosta löytyy myös hyvän harjoituskauden pelannut ex-JYP Roni Allen. Edellä mainituista nimistä Antti Tuomisto on varmasti seuraamisen arvoinen pelaaja. Tuomisto kellotti ehkä Euroopan parasta seurajoukkuetta EV Zugia ensimmäisessä ottelussa vastaan kevyet 25 minuuttia peliaikaa eikä suoritustasossa ollut mitään moitittavaa, ja toisessakin matsissa tuli yli 22 minuuttia vastuuta, vaikka virheiden määrä kasvoikin.
TPS:n ongelmat löytyvät monen muun joukkueen tapaan keskikaistalta. TPS kiinnitti hyvissä ajoin Arttu Ilomäen isolla pahvilla kärkisentteriksi, joka tietysti aiheutti sen, että KHL:n tilanteen selvittyä ei enää ollut täysin vapaita käsiä lähteä karkkikauppaan ostoksille. Ilomäki täyttää kyllä minusta ruutunsa, kuten myös hyvä kakkos-/kolmossentteri Aarne Intonen, joka iski jo viime kaudella pudotuspelit mukaan lukien yli 30 pistettä. Nelossentterinä toimii Juhani Jasu, eli sinänsä keskustankin runko on hyvä. Ongelmana vain on se, että tämän jälkeen TPS:n orkesterissa ei ole oikeasti sentteriksi luettavaa pelaajaa, ja tämä olisi erityisen tärkeää korjata mahdollisimman pikaisesti. Laitahyökkääjät ovat pitkälti toistensa kaltaisia, eli työteliäitä ja hyväjalkaisia, jotka pystyvät mitä todennäköisimmin yli 10 maalin kausiin. Pyyhtiän en usko pystyvän iskemään taas yli 20 maalia, mutta on silti täällä jatkaessaan lähellä sitä. Kai Kantola oli erinomainen täsmävahvistus tuomaan leveyttä ja maalille ajamisen kykyä. Skalicky, Kosmaschuk ja Rech vastaavat muista kärkilaitureiden paikoista, mutta CHL-pelien perusteella tässä tulee käymään jälleen kylmät eivätkä nämä kaksi jälkimmäisinä mainittua pysty tuottamaan tarpeeksi tehopisteitä tällä tasolla. Toivotaan toki, että Liigan alkaessa alkaa putkikin kulkea, mutta siihen en jaksa uskoa – sen verran railakasta kieltä antoi Ahokaskin näille eilisen pelin ensimmäisessä erässä koskien työntekoa ja reaktioita. Tammelalla ja Steenbergenillä on tiukka taistelu siitä, kumpi putoaa ensimmäisenä kokoonpanosta kaikkien ollessa terveenä.
Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että alkukaudesta TPS lienee ongelmissa, mutta kevätkaudelle povaan selkeää kuntohuippua parin viime vuoden tapaan. Erittäin mielenkiintoista nähdä, miten joukkue muotoutuu kesken kauden ja paljonko pelaajasiirtoja nähdään suuntaan tai toiseen.
Paras pistemies: Arttu Ilomäki – 45 pistettä
Paras maalintekijä: Pavol Skalicky – 20 maalia
Tehokkain puolustaja: Teemu Kivihalme – 30 pistettä
Läpimurto: Antti Tuomisto – Povaan Tuomistolle laadukasta sisääntuloa Liiga-kaukaloihin. Luotettava puolustaja varustettuna hyvillä ominaisuuksilla ja isolla ruholla. Kuten CHL-peleissä on nähty, niin pystyy tarvittaessa kantamaan todella isoa roolia suoritustason pysyessä korkealla. Ehdottomasti turkulaisten avainpuolustajia.
Seuraa häntä: Aleksi Anttalainen – Kuten sanottua, yksi ehdottomia suosikkejani. Taklaa kovaa, mutta puhtaasti joitakin lipsahduksia lukuun ottamatta. Pystyy avaamaan peliä laadukkaasti, pelaa pää ylhäällä ja pystyy myös tuomaan kiekkoa jalalla. Oli aivan ehdottomasti TPS-miehistön paras puolustaja viime kaudella ennen loukkaantumistaan. Esimerkillinen urheilija nykypäivänä. Alkukaudesta ollut yllättävän heikko, mutta eiköhän suoritusvarmuus löydy pian.
Floppaa odotuksiin nähden: En tiedä voidaanko tässä kohdin puhua floppaamisesta odotuksiin nähden, mutta pahoin pelkään Steenbergenin tai Tammelan jäävän vähintään omista odotuksistaan. Tammelalta odotin, että olisi noussut TPS:ssä sellaiseksi 40 pisteen suorittajaksi, mutta juuri nyt näyttää todella vaikealta sen kannalta. Steenbergen pelasi hyvän loppukauden ja sai sitä myötä ansaitusti jatkosopimuksen, mutta ei vain yksinkertaisesti tunnu pääsevän pelin sisään riittävän hyvin saadakseen tulosta aikaiseksi. Ominaisuuksia kyllä kummallakin tuloksentekoon olisi. Jo aiemmin mainituista myös Scott Kosmachuk tai Anthony Rech ovat hyviä veikkauksia tähän kategoriaan.
Sijalla 4. – Helsingin IFK
Yllättävän moni on kritisoinut helsinkiläisiä siitä, että joukkuetta ei ole vahvistettu millään supertähtihankinnoilla, vaikkei se mielestäni ole välttämättä huono tilanne. Nyt tilanne on mielestäni nimenomaisesti se, että IFK näyttää pitkästä aikaa oikeasti joukkueelta eikä puhtaalta tähtisikermältä, ja kuten esimerkiksi TPS:n tapauksissa on nähty, niin se ei välttämättä ole ollenkaan huono tilanne. Toki ei sitäkään voi olla kieltämättä etteikö Ville Peltosen pää tule olemaan melko nopeasti vadilla, jos IFK ei pysty heti alkukaudesta näyttämään taistelutahtoa ja kampeamaan mahdollisimman paljon pisteitä. On mielestäni valtavan mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan laiva lähtee lopulta kääntymään. Omat odotukseni tämän suhteen ovat joka tapauksessa positiiviset.
Vaikka Niilo Halonen sulikin melko vaikuttavasti viime kevään pudotuspeleissä eikä lähtökohtaisesti ole missään tapauksessa mikään superlupaus, niin mielestäni luotto Haloseen on hieno signaali IFK:n urheilutoimelta. Olen povannut Halosesta vähintään liigatason kärkiveskaria jo pidemmän aikaa, joten nyt on ainakin ikoninen tuhannen taalan paikka näyttää ja ottaa se pesti omakseen, mutta vain aika näyttää mihin rahkeet lopulta riittävät. Roope Taponen on näistä kahdesta ehkä jossain määrin vielä kovemman upsiden omaava veskari, joten missään nimessä IFK:n tilanne ei ole huono, vaikka se maalivahtiduojen rankingissa jääkin Liigan alempaan kategoriaan. Ytimekkäästi voisin todeta siten, että IFK ei näihin kahteen kaadu, mutta en myöskään ihmettelisi jos jossain kohtaa kautta koodinimi tomikarhunen hyppäisi mukaan tandemin kolmanneksi polkijaksi.
Pakkikalusto IFK:lla ei nimilistana ole niin totutun vahva, mutta se on mielestäni roolitettu aivan helvetin paljon paremmin kuin aiempina kausina. Jos vertaa esimerkiksi viime kauteen, niin nyt rooleja on vähän mietittykin eikä rosterissa ole kymmentä Liiga-tason pakkia, joista viidellä on sama rooli. Pakistossa on juuri sopiva määrä kiekollisuutta, oman pään osaamista sekä yleistä pelitaitoa enkä haluaisi jättää mainitsematta sitäkään, että tuohon pakistoon on nuorilla lupauksilla aito mahdollisuus tehdä läpimurtoja. Jottei tämä pelkästään kehumiseksi menisi, niin ymmärrän kyllä IFK-fanien tuskan siinä mielessä, että voidaan keskustella sitten tulisiko IFK:n tasoisen organisaation kaksi kiekollista kärkipuolustajaa olla Otso Rantakari sekä Joonas Lyytinen, joilla kummallakin on melko vaatimattomia kausia alla. Jos Rantakarin tai Lyytisen tilalla olisi Nikun tai edes Gregoiren tasoinen puolustaja, voisi tilanne olla jokaisen silmään kohtalaisen ruusuinen nykyiseen verrattuna. Ilari Melartin kotiinpaluu on hieno asia, ja se on saanut yllättävän vähän huomiota. Syytä olisi iloita tästä enemmänkin, tulee takuuvarmasti olemaan tarvittava isäntä ja yleisön sytyttäjä Nordiksella.
Analyyseissäni IFK:n hyökkäyskalusto on Liigan neljänneksi vahvin. Hyökkäyksen osalta tilanne on sama kuin puolustuksessa, eli roolitus on onnistunut aiempaa paremmin, eikä joukkueessa ole liikaa saman roolin pelaajia. Jos jotain vielä lisäisin, niin näkisin ehkä yhden sentterin aukon, mikäli Roni Hirvosta aiotaan peluuttaa liigakaudenkin ajan laitahyökkääjänä. Muutoin tuo on varsin tasapainossa. Julius Nättinen on selkeästi tämän kevään
”the hankinta” ja ei mitään häneltä pois, meriitit ovat ihan kohtuullisen kovat, mutta väkisin hiipii tässäkin sama kuin kärkipakin kohdalla. Jos Nättisen tilalla olisi jokin Lehterän tasoinen hankinta, niin IFK voisi olla ihan varteenotettava mestarisuosikki jo näin ennen kauden alkua, mutta ehkä tämä lähestymistapa on tänä vuonna parempi. IFK pääsee iskemään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pienenä altavastaajana kärkikolmikon takaa, vaikkei IFK toki sinänsä tule ikinä olemaan altavastaaja brändinsä puolesta.
Pelaajistosta nostaisin esiin vielä Eetu Koivistoisen, jolle tuleva kausi on se, jolloin pitää todistaa taso Liigan kärkisentterinä. Nyt kun esimerkiksi Kärppien ja Tapparan ykkösen keskellä on lähtökohtaisesti merkittävästi kovemmat nimet, niin Koivistoiselta vaaditaan vähintään saman tason suorittamista ja tähän matkalle Koivistoinen lähtee kyllä merkittävästä takaa-ajosta. Vähän samankaltainen tilanne on myös Olli Palolalla, jonka viimeiset kaudet ovat olleet ihan kohtuullisia, mutta kuitenkin selkeästi kaukana Tappara-vuosista ja niistä johtuvista odotuksista. Tulosta pitää tulla, jos haluaa vielä pelata kärkiroolissa isoissa seuroissa.
Paras pistemies: Eetu Koivistoinen – 50 pistettä
Paras maalintekijä: Iiro Pakarinen – 25 maalia
Tehokkain puolustaja: Otso Rantakari – 30 pistettä
Läpimurto: Roni Hirvonen – Vaikka läpimurto liigatasolle on tietysti jo tehty, niin en voinut olla valitsematta Hirvosta tähän. Ilman loukkaantumisia tämä tulee olemaan se kausi, kun Hirvonen saa tuotua taitonsa todella esiin liigakaukaloissa. Povaan lähemmäs 40 pisteen kautta Hirvoselle. Muita läpimurtajaehdokkaitakin on, joista ensimmäisenä on mainittava tietysti Otto Salin.
Seuraa häntä: Iiro Pakarinen – yksi suosikkejani Leijonista, ja ehdottomasti upea juttu, että jatkaa Liigassa. Sopii IFK:n nykybrändiin erittäin hyvin. Pakarista on ilo seurata, kun pystyy olemaan fyysisyydellään niin merkittävästi muita edellä. Enkä tarkoita nyt fyysisyydellä puhdasta taklauspeliä, vaan koko palettia. Pakarisella on hieno kyky suojata kiekkoa ja pelata itsensä maalipaikoille ruhonsa avulla. Tietyssä mielessä paranneltu painos Veli-Matti Savinaisesta, vaikka Savinaisella kovemmat tilastot liigatasolta onkin. Henkilökohtainen maaliennätys tulossa.
Floppaa odotuksiin nähden: Olli Palola – olin vähän kahden vaiheilla valitsenko tähän ketään vai jätänkö tyhjäksi, mutta päätin kuitenkin lopulta laittaa Palolan tähän. En usko, että Palola mitenkään erityinen floppi olisi, mutten usko pystyvän yli 30 pisteen kauteen. Olisi tietysti hienoa, jos löytäisi vielä sellaisen 30 maalin jyvän, mutta ehkä se tulee sitten vuoden päästä jossain maakunnassa, jos ei nyt kirkkaissa valoissa.
www.simplypsychology.org