Jos nyt vaivautuisit lukemaan edes tämän sivun ensimmäisen viestin, niin huomaisit, että niinhän tuossa tutkimuksessa juuri tehtiin, että kysyttiin ihan kaikenikäisten lasten vanhemmilta.
Niin??Niin??
Se on totta. Sellaiset 5-8 -vuotiaat ovat ihan siedettäviä keskimäärin. Sitä nuoremmat rääkyvät suhteettoman usein ja kovalla äänellä. Mutta 9-19 -vuotiaat ovat todella rasittavaa jengiä. Pahimpina nuo kauppakeskuksissa lattialle räkivät Jonnet. Rauhoittavia en ole sentään vielä joutunut ottamaan.Kuten sanoin, lapsi aiheuttaa stressiä eri-ikäisenä erilaisen määrän.
...Olen päässäni päätellyt, että miksi lisääntyneet ihmiset ovat lapsettomia onnellisempia siinä vaiheessa, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Se johtuu siitä, että kun elämä on ollut ajoittaisista hyvistä hetkistä huolimatta niin stressaavaa eli Jatkoaika-kielellä perseestä, niin kun se sota on ohi, sitten onnen taso nousee korkeammalle kuin niillä, joiden elämä on ollut koko ajan onnellisempaa ja vähemmän stressaavaa. Helpotus on niin suuri, kun vihdoinkin saa olla rauhassa ilman lapsia...
En minä ala mitään yksittäisiä kokeilijoita uskoa vaan uskon tieteellisiin tutkimuksiin. Hymyilevä bussikuski -argumentti ei mene läpi.Kannattaa kokeilla.
En minä ala mitään yksittäisiä kokeilijoita uskoa vaan uskon tieteellisiin tutkimuksiin. Hymyilevä bussikuski -argumentti ei mene läpi.
Nykyään lapsia ei tehdä sen vuoksi, että lapset huolehtisivat vanhemmista, kun vanhemmat ovat vanhoja vaan nykyään vanhempia hankitaan, että he pitäisivät lapsistaan loppuelämänsä ajan huolta.
Ihan tässä noin vuoden aikana, kun veljeni lisääntyi vuosi sitten ensimmäisen kerran, niin nyt sitten lähiperhepiirissä on ollut vuoden ajan tuommoinen pieni lapsi. Veljeni ilme on usein alistuneen apaattinen. Parin kaljan jälkeen mainitsi lyhyesti, että "en tiedä, oliko tämäkään hyvä idea, nyt ei pääse oikein minnekään..." Ei ole päässyt, ei pelaamaan tennistä, ei jalkapalloa pelaamaan. Ei se pääse minnekään. Töihin se pääsee, taloa nikkaroimaan ja lasta vahtimaan. Välillä saa myös käyttää koiraa kusella. En ole havainnut hänen olevan nyt entistä onnellisempi. Välillä sillä on niin hermot kireällä, että en ole ikinä nähnyt hänellä moista. Pari viikkoa sitten oltiin mökillä, hänen perheensä, siskoni kissoineen ja avomiehensä sekä isäni ja hänen vaimonsa. Niin ja, veljeni ja avovaimonsa rottweiler. Ihan kiva lapsi ja iloisesti se minulle aina heiluttelee mutta en koe sitä lasta mitenkään sen kummemmin ihanana. En tosin sitä inhoakaan. Aina joku on sen lapsen lähistöllä niin minun ei tarvitse. Ihme kyllä, se rottweiler oli minun mökkireissuni piristys! Jos olisi aivan pakko valita, niin paljon mieluummin olisin viikonlopun ajan sen koiran vahtijana kuin sen lapsen. Minä sitä koiraa huomioin ja käytin kusella, kun muut eivät huomanneet tai välittäneet jos se halusi ulos kuselle. Ulkona heitin käpyjä ja kepakoita sille ja olin koiralle läsnä. Siellä oli hyvä olla, ettei tarvinnut siellä sisätilan itkumyrskyssä olla tai lässytilää-maailmassa.Lapset ovat hieno juttu, mutta mikäli on epävarma asiasta, kannattaa antaa olla,
...Uskon, että olisin hyvä vanhempi - koska en olisi vittumainen viattomalle lapselle, kuten en ole ikinä ollut - mutta samalla uskon, että vitutukseni määrä nousisi ajoittaisista hyvistä hetkistä huolimatta melkoisen paljon. Vaikka vituttaisi, en kohdistaisi sitä lapseen. Kaikkia vanhempia vituttaa välillä, jopa aika usein verrattuna aikaan ennen lapsia, joten turha yrittää paheksua mahdollista vittuuntumistani. Varsinkin nuo pienimmät lapset, en koe heissä mitään erityistä suloisuutta. Kasvaisi sekin veljeni lapsi niin kyllä hänen kanssaan siten jaksaa lätistä, kun ei tarvitse tekonauraa ja lässytellä kuin jollekin idiootille. En tosin ole sitä tehnytkään mutta ne muut tekevät ja se on näköjään se odotusarvo.
Tuossa linkissäni kylläkin kerrottiin, että juuri nuo seikat otettiin huomioon. Nyt parin rivin mutuilulla yrität kumota useita yliopistotutkimuksia.Mutta kyseenalaistan samalla tieteelliset tutkimukset onnellisuudesta, koska tuskin ottavat huomioon stressin ja onnellisuuden voimakkuuden suhdetta. Vanhempana stressi vituttaa joskus, mutta vastaavasti välillä kokee onnen täyttymyksen lapsen takia.
Sanot siis, että olisin huono vanhempi. Naisketjuun tämän joskus kerroin, kerrotaan nyt tännekin. Seurustelin kerran yhden naisen kanssa jotain 3-4 kk. Nainen oli äärimmäisen temperamenttinen (juristi) ja vittuili minun hänet jätettyään mitä monimuotoisin sanoin. Hänellä oli juuri 1 vuoden täyttänyt lapsi. Noh, siitä viikko ja se pyysi anteeksi ja sanoi jotenkin näin: "...olisit tosi hyvä isä, olet aidosti läsnä ja huomioit, et yritä liikaa vaan oon just oikein, monesti paremmin kuin minä oon. Monesti on liikutuksesta tullut itku, kun oon nähnyt sun ja "veikon" olevan niin hienosti keskenään". Eikä se ollut mitään takaisinpaluulepyttelyä, se suhde oli jo ohi, kumpikin sen tiesi. Tiesin kyllä itsekin, numeroa asiasta tekemättä, että olin hyvä "vanhempi", yllätyin jopa itsekin miten helposti se meni. Olin siis 5-6 yötä viikossa sen naisen luona. Ja tietenkin sanoin tuon naisen lausuman perään, että hän on äitinä aivan huiman hyvä, kuten ainakin silloin oli ja on varmaan vieläkin.Kuten sanoin, älä hanki lapsia, ainakaan vielä, lapset ansaitsevat hyvät vanhemmat.
...Sanot siis, että olisin huono vanhempi....
En ole etsinyt. Ajoin autollani ja minulla oli autossani päällä radiokanava, joka minulla on lähes aina autossani päällä eli Yle Puhe. Siellä nyt sattui olemaan senlainen ohjelma menossa, jossa noista tutkimustuloksista kerrottiin. Tämä ohjelma tuli radiosta täysin etsimättä vastaan ja täysin sattumalta.Kyllä, näin minä sanon, ihan sinun kirjoitustesi perusteella. Mikäli sinun täytyy etsiä tutkimuksia vanhempien onnellisuudesta, ei kannata. Vanhemmuus on jotain sellaista, jota ei yliopisto tutkimuksista löydy.
En ole etsinyt. Ajoin autollani ja minulla oli autossani päällä radiokanava, joka minulla on lähes aina autossani päällä eli Yle Puhe. Siellä nyt sattui olemaan senlainen ohjelma menossa, jossa noista tutkimustuloksista kerrottiin. Tämä ohjelma tuli radiosta täysin etsimättä vastaan ja täysin sattumalta.
Siis yliopistotutkimukset ovat täyttä humpuukia ja TosiFani kertoo oikean totuuden. Asia selvä.
En ole missään määrin loukkaantunut. Ainoastaan on tyrmistyttävää, että aikuisiässä oleva ihminen kumoaa mutuilullaan yliopistotutkimukset. Siis keskustelun raiskaaminen validien argumenttien ja älyllisen keskustelun sijaan omalla mutuilulla minua ei miellytä, ei pätkääkään se, että mitä mieltä sinä olet asiasta. Se keskustelun pilaaminen, sanoit nimittäin äsken näin: Vanhemmuus on jotain sellaista, jota ei yliopisto tutkimuksista löydy.Nyt ei ole kysymys vanhempien onnellisuudesta vaan sinun loukkaantumisestasi.
Tietenkin, jos olisin vuorokauden lapsenvahtina, se itkisi viimeistään illalla, koska lapset itkevät aina, kun alkaa väsyttää..
Täyttä roskaa. Ainakin tuo veljeni lapsi itkee, siis illalla. En tiedä syytä, en ole kysynyt. Ei se varmaan 10 vuoden päästä enää itke, joten siinä mielessä olet oikeassa, eivät lapset aina iltaisin itke.Täyttä roskaa, eivät itke. Tiedoksi: Oman lapsen itku on paljon vähemmän ärsyttävää kuin vieraan kakaran. Lapsista puhuminen on kuin puhuisi LSD:n aiheuttamista fiboista. Joudut heittelemään mutua ja tilastoja jos ei ole omakohtaista kokemusta ja siten hajuakaan todellisuudesta.
En ole missään määrin loukkaantunut. Ainoastaan on tyrmistyttävää, että aikuisiässä oleva ihminen kumoaa mutuilullaan yliopistotutkimukset. Siis keskustelun raiskaaminen validien argumenttien ja älyllisen keskustelun sijaan omalla mutuilulla minua ei miellytä, ei pätkääkään se, että mitä mieltä sinä olet asiasta. Se keskustelun pilaaminen, sanoit nimittäin äsken näin: Vanhemmuus on jotain sellaista, jota ei yliopisto tutkimuksista löydy.
Me kyllä alun perin keskustelimme onnellisuuden tasosta yleisellä tasolla, ei ollut kyse, että millainen minä olisin vanhemapana ja sinä veit keskustelun eri raiteelle...
Tuossa lainauksessani näkyy juuri nimenomaan se lässytysinhotus. Tajusin, että minä inhoankin eniten niitä lässyttäviä aikuisia ja kun saan rauhassa puhua lässyttämättä pienelle lapselle, minua ei vituta mikään siinä lapsessa. Silloin kun joudun viikonlopuksi lässyttäjien keskelle niin silloin minua rupea vituttamaan sekä lapsen lässytys että aikuiset ja niiden lässytys.Varsinkin nuo pienimmät lapset, en koe heissä mitään erityistä suloisuutta. Kasvaisi sekin veljeni lapsi niin kyllä hänen kanssaan siten jaksaa lätistä, kun ei tarvitse tekonauraa ja lässytellä kuin jollekin idiootille. En tosin ole sitä tehnytkään mutta ne muut tekevät ja se on näköjään se odotusarvo.
Mikäli joku sanoo näin pienistä lapsista, ei ole mielestäni valmis vanhemmaksi. Ja tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, tämä ei liity mitenkään tutkimuksiin yms.
Olen kylläkin vähän pettynyt siihen kun moni puhui, että syntymän ihme on jotain ainutlaatuista mitä ei voi käsittää ennen kuin sen on kokenut jne. Ei se minusta mikään hirveän suuri ihme ollut. Onhan maailmaan syntynyt miljardeja lapsia ja koko ajan syntyy lisää, joten syntymä on hyvin tavallinen tapahtuma, joskin meillä syntymään liittyi ehkä hieman tavallista enemmän ongelmia.
But I'll tell you this. Where did this idea that childbirth is a miracle come from. Ha, I missed that fucking meeting, okay? "It's a miracle, childbirth is such a miracle." No it's not. No more of a miracle than eating food and a turd coming out of your ass. It's a chemical reaction, that's all it fucking is. If you wanna know what a miracle is: raisin' a kid that doesn't talk in a movie theatre. Okay, there, there, there is a goddamn miracle.
It's not a miracle if every nine months any yin yang in the world can drop a litter of these mewling cabbages on our planet. And just in case you haven't seen the single mom statistics lately, the miracle is spreading like wild-fire. "Hallelujah!" Trailer parks and council flats all over the world just filling up with little miracles. Thunk, thunk, thunk, like frogs laying eggs. "Thunk, look at all my little miracles, thunk, filling up my trailer like a sardine can. Thunk. You know what would be a real miracle, if I could remember your daddy's name, aargh, thunk. I guess I'll have to call you Lorry Driver Junior. Thunk. That's all I remember about your daddy was his fuzzy little pot-belly riding on top of me shooting his caffeine ridden semen into my belly to produce my little water-headed miracle baby, urgh. There's your brother, Pizza Delivery Boy Junior."
Nykyään lapsia ei tehdä sen vuoksi, että lapset huolehtisivat vanhemmista, kun vanhemmat ovat vanhoja
Mikäli joku sanoo näin pienistä lapsista, ei ole mielestäni valmis vanhemmaksi.
Mikäli joku sanoo näin pienistä lapsista, ei ole mielestäni valmis vanhemmaksi. Ja tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, tämä ei liity mitenkään tutkimuksiin yms.
Myöhemmistä viesteistähän kävi ilmi, ettei Käyttäjänimetöntä niinkään ketuta se lapsi, vaan sille lässyttävät aikuiset. Miksi sille lapselle muuten pitää sössöttää ja länkyttää kuin lobotomiapotilaalle? Onko se huonoksi vauvan kehitykselle, jos sille vaikka puhuttaisiin suht normaalisti?
Jos käy. Nykyäänkin Suomessa löytyy lukuisia vanhuksia, jotka ovat ihan yksin ja jälkikasvua ei niin erityisen paljon kiinnosta. Eli ei se suinkaan ole mikään automaattinen asia. Eli heikko peruste jos mikä sille, että hankkisi lapsia. Turhan monta muuttujaa siinä asiassa.Kyllä mä uskon, että siellä vanhainkodissa saattaa olla vähän vähemmän tylsää, jos välillä käy joku sellainen katsomassa, joka saattaa ihan oikeasti välittää.
Oletko ihan varma? Vai luuletko tietäväsi? Tyhmä ja itsevarma saa olla, mutta kiinni ei kannata jäädä, paitsi jos on sinut asian kanssa. Minä taasen epäilen, että tutkimukset ovat suurimmaksi osaksi tasoa väitöskirja. Yhteistä noille tutkimuksille tuntuu vain olevan yhtenäinen lopputulos. Toki ne ovat kaikki väärin tutkittuja, sehän on selvää.Nuo Yliopistotutkimukset on nuorten opiskelijoiden tekemiä kyhäelmiä jotta valmistuisivat. Noita kyhäelmiä on niin saatanan paljon, että en niiden painoarvoa hirveesti liputtaisi. Tuntuu, että kun uutisessa on sanat tutkimus ja yliopisto, niin puolet porukasta on hullaantuneina saatuun lopputulemaan.
Jos käy. Nykyäänkin Suomessa löytyy lukuisia vanhuksia, jotka ovat ihan yksin ja jälkikasvua ei niin erityisen paljon kiinnosta. Eli ei se suinkaan ole mikään automaattinen asia. Eli heikko peruste jos mikä sille, että hankkisi lapsia. Turhan monta muuttujaa siinä asiassa.
Ei sitä välttämättä tarvitse muutenkaan olla omia jälkeläisiä, että saisit vieraita vanhainkotiin. Jos välit on kunnossa lähisukulaisiin ja näiden jälkeläisiin, niin ihan hyvin voi olla, että he käyvät sinua katsomassa.