Lapsia vai ei?

[sampio]

Miksi sen toteaminen, että ei halua tuottaa omasta mielestään pahaan maailmaan lisää ihmisiä, on väsynyttä läsytystä?

Lähinnä vain siksi, että se on niin väsynyttä lässytystä. Jos osoittaa kokonaisvaltaista huolta maailman tilasta muuten, tai edes vähän sinne päin, menisi tuo läpi, mutta useimmiten nuo selitykset ovat niin läpinäkyviä. Vähän kuin ruokapöydässä se, että ihan hyvää tämä oli, ja puolet on syömättä.

Joo, lapset vievät hirveän paljon luonnonvaroja, ei pysty hankkimaan. Mutta lennetään vaimon kanssa huomenna muuten Australiaan laskemaan öljyä mereen ja tappamaan jotain vitun koalakarhuja pakokaasulla.

 

[sampio]

Ei nyt välttämättä mikään hyvä vertaus, mutta kyllähän nyt esim. heteromiehet ovat ehdottomia sen suhteen, ettei harrasta seksiä miehen kanssa. Ei se ainakaan minun mielipidettäni asian suhteen muuta, vaikka joku homo päivästä toiseen kehottaisi kokeilemaan seksiä miehen kanssa ja selittäisi mistä kaikesta jään paitsi jos en kokeile.
Ihan samalla tavalla uskon, että jotkut tuntevat itsensä sen verran hyvin, että voivat sanoa, etteivät halua lapsia.

Juu, ymmärrän hyvin. Meinasin vain enemmän sitä, että parikymppisenä mielipiteensä ankkurointi vanhemmuuteen tai lapsettomuuteen on hiukan turhan ahdasta, vaikka en minä sitäkään keneltäkään voi kieltää. Vanhemmuuden, homoseksin tai vaikka jääkiekon ihanuuden tuputtaminen sen vastenmieliseksi kokevalle on yhtä tyhjän kanssa.

 

[sampio]

PS. Kaikille empiville neuvo: älkää lisääntykö, ellette ole todella varmoja!

No joo, voi sen noinkin nähdä, enkä väitä ollenkaan huonoksi näkökulmaksi. Tosin liika varmistelukaan ei johda mihinkään. Osa jengistä ei uskalla tehdä koskaan mitään, kun pelätään mitä milloinkin. Sen vuoksi voi olla joskus ihan hyvä vain antaa palaa. Toki omat pohdintansa on aina hyvä käydä lävitse.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Vaikka itse en ole niin kovin jyrkästi lapsettomuuden kannalla ja välillä tuleekin mietittyä ko asiaa niin jotenkin aina silloin puntaroidessani asiaan tulen siihen johtopäätökseen, että ei nyt saatana lapsia. Tosissaan voihan se mieli muuttua, kun ikää tulee lisää. Tosin olen kyllä jo siinä iässä, että kohta niitä kannattaisi jo alkaa tekemään, ettei ole ikäloppu kun lapset vasta miettivät pesästä lähtöä.

 

[Stonewall]

Yritä nyt jo päättää. Pari sivua sitten olit vielä sitä mieltä, että vapaaehtoisen lapsettomuuden takana on oltava traumaattisia kokemuksia tai muuten vaan vinksahtanut yksilö. Olet myös hiukan väärässä tuossa loppuanalyysissäsi. Kukin elää tyylillään, mutta epätyytymättömyys toisten ihmisten lapsettomuusvalintoihin tulee yleensä ulkopuolelta. Olet tästä erinomainen esimerkki mielipiteinesi.

Pikkuisen paksua väittää, että olisin epätyytyväinen ihmisten lapsettomuusvalintoihin, kun joka välissä olen pyrkinyt ilmaisemaan että minusta on aivan sama miten elää, ja että kokeeksi ei pidä lapsia tehdä. Olen kylläkin kiinnostunut siitä miten kukin on tuohon valintaan päätynyt. En myöskään ole väittänyt, että valinnan takana on välttämättä oltava traumoja. Olen toki toddennut näitäkin löytyvän, mutta enemmän minua kiinostaa sellaiset, joilla traumoja ei ole ollut. Tämänkin olen useammassa viestissä kirjoittanut.
Tuommoinen nimim. Vlad:n kertomus omasta valintojensa taustasta on mielestäni mielenkiintoinen. Samalla tavalla moni muukin on kertonut ajattelustaan. Kunnioitan kaikkia polkuja. Itse olen oikeastaan aina ollut lapsirakas. Tämä lienee myötäsyntyinen ominaisuus kohdallani. Elämäni varrella ei ole sattunut mitään mikä olisi järkyttänyt tuota peruspohjaa, ja varmaan sen myötä päätös muksujen hankinnasta on tuntunut luonnollisimmalta tavalta elää. Itse en oikeastaan oiken muuta osaa kuvitellakaan, ja senkin vuoksi olen ollut kiinnostunut toisenlaisen valinnan perusteista. Ehkä tulee itsekin välillä yleistettyä oman tilanteensa perusteella toisia valintoja paremmiksi kuin toiset turhan kärkkäästi. Tottakai jokaisen on uskottava oman valintansa sopivan itselleen parhaiten, Tai olevan jopa yleisestikin paras, mutta aina pitää kunnioittaa muiden valintoja. Kunnioitan jokaista yksilöä, joka vastaa elämästään ja valinnoistaan, olivat ne sitetn mitä tahansa ja oli ymmärrykseni heidän valintojensa perusteluiden suhteen mikä tahansa.

 

[Sistis]

Juu, ymmärrän hyvin. Meinasin vain enemmän sitä, että parikymppisenä mielipiteensä ankkurointi vanhemmuuteen tai lapsettomuuteen on hiukan turhan ahdasta, vaikka en minä sitäkään keneltäkään voi kieltää.

Parikymppisenä ei kannatakaan ankkuroida mielipiteitään hirveästi suuntaan tai toiseen. En minäkään vielä tuolloin osannut sanoa asiaan juuta enkä jaata. En oikeastaan suuremmin pohtinut asiaa, etenkin kun vietin tuolloin poikamieselämää, eivätkä hedelmöityshoidot olleet silloin sallittuja yksinäisille sinkkumiehille, kuten eivät ymmärtääkseni ole nykyäänkään. Joskus 25-vuotiaana ajattelin, että en välttämättä halua jälkikasvua, mutta jätin kuitenkin takaportin tälle. Ajattelin, että mieli saattaa muuttua sitten kun se oikea löytyy. No se löytyi, mutta mieli ei muuttunut. Tätä helpotti varmasti osaltaan se, että myöskään puolisollani ei tätä lisääntymisvimmaa ollut.

Nyt kun olemme pitkälti yli 30-vuotiaita, mielipiteiden ankkurointi lienee jo sallittua - biologisen kellon kun pitäisi tikittää, jos se ylipäätän alkaa tikittää. Kiinnostusta jälkikasvun hankintaan ei ole tullut, vaikka lähipiirissä on kolme pariskuntaa lisääntynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Parilla vanhalla kaverilla on jo vähän vanhempaakin jälkikasvua.

Mainitaan kuitenkin, että olemme onnellisia jälkikasvua saaneiden ystäviemme puolesta. Heistä huokuu se, mitä moni tälläkin palstalla on kertonut lapsistaan saavansa. Meillä tuota hinkua omaan jälkikasvuun ei kuitenkaan ole tullut, eikä tästä mitään syyllisyyttä voi kokea. Jääpähän meillä sitten enemmän aikaa hoitaa yhteiskunnallista panostamme muilla tavoin. Ehkä evoluutio koodasi meistä tällaiset.

 

[Sistis]

En myöskään ole väittänyt, että valinnan takana on välttämättä oltava traumoja. Olen toki toddennut näitäkin löytyvän, mutta enemmän minua kiinostaa sellaiset, joilla traumoja ei ole ollut. Tämänkin olen useammassa viestissä kirjoittanut.

Pehmensit kyllä kirjoituksiasi myöhemmin, mutta kyllä tämä ensimmäinen viestisi tähän ketjuun edelleen aika suoraan sanoo, että taustalla on jotain traumaa:

Ihmisen lapsuudessa, kasvatuksessa tai kehityksessä jokin on mennyt pieleen, mikäli ihminen ei lapsia halua. Jotakin enemmän tai usein vähemmän draamattista. Ja on tottakai parempi, ettei tälläisessa tapauksessa lapsia tee ennen kuin eheytyy, jos eheytyy. Sikäli on myös turhaa potenttiaalisilta isovanhemmilta toivoa lapsenlapsia, jos kerran ovat jäkikasvunsa vinoon kasvattaneet tai esimerkillään osoittaneet, etteivät lapset ole tervetulleita. Ei heillä ole ainakaan oikeutta ruveta asiassa vaatimuksia esittämään.

 

[sampio]

...

Vaikuttaa kaikinpuolin tasapainoiselta meiningiltä, johon kellään ei pitäisi olla mitään puuttumista.

 

[julle-jr]

Lähinnä vain siksi, että se on niin väsynyttä lässytystä. Jos osoittaa kokonaisvaltaista huolta maailman tilasta muuten, tai edes vähän sinne päin, menisi tuo läpi, mutta useimmiten nuo selitykset ovat niin läpinäkyviä.

Minä käsitin maailman pahuuden vaikutuksen sitä kautta, että joku ei halua, että maailmaan tulee vielä enemmänkin ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan, miten paha maailma on. Yksittäisen lapsen merkitys luonnonvaroihin on toki mitätön ja tietenkin on muitakin vaikutusmahdollisuuksia, kulutusta voi vähentää paljon muillakin tavoilla.

Toisaalta ei minusta kukaan elämässään ole täysin johdonmukainen oikein missään asiassa. Eli sikäli selitys lapsen vaikutuksesta maapallon kuormitukseen on luonteva, koska faktaahan se on. Voihan sitä ajatella niinkin, että jokainen voi vaikuttaa jollakin tavalla ja jollekulle vaikutustapa on jälkeläisten tuottamattomuus.

 

[Ted Raikas]

Vaikuttaa kaikinpuolin tasapainoiselta meiningiltä, johon kellään ei pitäisi olla mitään puuttumista.

Onko sitten joku tilanne, jossa olisi puuttumiselle perusteet? Jos syyt lapsettomuudelle "ontuu", niin on velvollisuus painostaa tekemään niitä lapsia? Lastenteko on velvollisuus?

***

Huvittaa kanssa hiukan Stonewallin takinkääntö. Ensin suureen ääneen totesi, että lapsettomuuteen orientoituneet ihmiset on jotenkin kieroon kasvaneita ja traumaattisia ja nyt ei olekaan? Eikä pidä yleistää? Haiskahtaa trollaamiselta.

 

[pernaveikko]

Pehmensit kyllä kirjoituksiasi myöhemmin, mutta kyllä tämä ensimmäinen viestisi tähän ketjuun edelleen aika suoraan sanoo, että taustalla on jotain traumaa:

Olipas pimeää läppää. Tunnen monia ketkä eivät halua lapsia ja itse kuulun niihin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä eikä varsinkaan traumaattista vinoonkasvamista.

 

[Leon]

Onko sitten joku tilanne, jossa olisi puuttumiselle perusteet? Jos syyt lapsettomuudelle "ontuu", niin on velvollisuus painostaa tekemään niitä lapsia? Lastenteko on velvollisuus?

Ja jos on sitä mieltä, että ihmisiä on jo nyt liikaa, niin pitääkö ruveta aktiivisesti "säätelemään populaatiota"? Muuten ei ole periaatteidensa takana ja perustelut ontuvat. Kumma juttu, että sampiolle tuo maailman pahuus ei ikinä kelpaa perusteluksi. Muistaakseni tämä johtui siitä, että hän tunsi yhden pinnallisen pariskunnan. Kaikki samaan muottiin vaan, niin se on helpompaa. Mitä sitä turhaan päätänsä ajatuksilla täyttämään, kun yhdelläkin pärjää.

 

[sampio]

Onko sitten joku tilanne, jossa olisi puuttumiselle perusteet? Jos syyt lapsettomuudelle "ontuu", niin on velvollisuus painostaa tekemään niitä lapsia? Lastenteko on velvollisuus?

En ainakaan itse koe tarvetta puuttua toisten valintoihin, vaikkei perustelut niille erityisen kestäviä omasta mielestäni olisikaan. Ne saattavat kuullostaa lapsellisilta, tyhmiltä, kestämättömiltä ta muuten vain ärsyttäviltä, ja joskus sanonkin, ettei mulle tarvitse selitellä omia ratkaisujaan. Sistiksen tapauksen koin ehkä itse sen verran selkeäksi, etten osaa siitä löytää mitään sen kummempaa puututtavaa. Painotan, että en yritä löytää kenenkään ratkaisuista erityisesti jotain puututtavaa, mutta joidenkin perustelut tuntuvat lähinnä ärsyttäviltä.

 

[sampio]

Ja jos on sitä mieltä, että ihmisiä on jo nyt liikaa, niin pitääkö ruveta aktiivisesti "säätelemään populaatiota"? Muuten ei ole periaatteidensa takana ja perustelut ontuvat. Kumma juttu, että sampiolle tuo maailman pahuus ei ikinä kelpaa perusteluksi. Muistaakseni tämä johtui siitä, että hän tunsi yhden pinnallisen pariskunnan. Kaikki samaan muottiin vaan, niin se on helpompaa. Mitä sitä turhaan päätänsä ajatuksilla täyttämään, kun yhdelläkin pärjää.

No äläs ny. Ei tässä sentään mustavalkoisia. Tuo nyt vain on mun korvaani hiukan hupaisa selitys, kun joillain se viherpiiperrys tai moraaliset ongelmat kulminoituvat vain jälkeläisten saantiin. Mulle riittää syyksi ihan vain se, että haluaa elää yksin tai kaksin ja matkustelee tms. ihan mielinmäärin. Hassua on sitten se, että maailman pahuus, peruskoulun mädännäisyys tai ympäristön tila on jotenkin maailman suurin juttu, kun perustellaan lapsettomuutta. En minä toki esim. sinulta voi sitä perustelua evätä, jos aidosti olet sitä mieltä, ettei pahaan maailmaan kannata yhtään lasta enää tehdä, mutta ihmettelen, jos tämä nousee vain lasten kohdalla esille. Älä nyt suutu, jos muistan jotain väärin. Erehtyväisiä ollaan, eikä sotajalkaa ole tarkoitus nostaa.

 

[Stonewall]

Huvittaa kanssa hiukan Stonewallin takinkääntö. Ensin suureen ääneen totesi, että lapsettomuuteen orientoituneet ihmiset on jotenkin kieroon kasvaneita ja traumaattisia ja nyt ei olekaan? Eikä pidä yleistää? Haiskahtaa trollaamiselta.

Keskusteluhan saisi mielellään olla prosessi, jossa vaihdetaan ajatuksia. Vai pitääkö kaivaa mahdollisimman syvä potero, josta ei hievahdeta? On paikallaan myöntää, että monien kirjoitukset ovat avanneet sitä prosessia miten lapsettomuuspäätös syntyy. Jos ihmistä pidetään evoluution tuotteena, niin päätös olla tekemättä lapsia on kiistatta ominaisuus, joka ei kovin pitkälle periydy. Perimän osuus haluttomuudessa saada lapsia on siten väkisin pienehkö ja kasvatuksen ja kasvamisen osuus on suurempi.
On siis luonnollisinta tehdä lapsia. Tämä ei liene ketään vielä loukkaa? Asiallisesti on aivan oikein myös todeta kyseessä olevan (evoluution kannalta) harhapolun ja häiriön luonnollisessa toiminnassa, vaikka tämän tosiasian toteaminen jotakuta selkeästi on loukannutkin. Sen sijaan on paikallaan myöntää, ettei sananvalinnoissa ole rakentavinta käyttää vaikkapa kieroonkasvamis -termiä. On myönnettävä, että allekirjoittanutkin on ilmaissut tämän ilmiön ihmettelemisen epärakentavasti. Itse asiahan ei toki huonosta ilmaisusta mihinkään muutu, mutta keskustelu on ilmiötä tokia avannut. Kuitenkin suotakoon kirjoittajille mahdollisuus kehittää ilmaisuaan ja pahoiteltakoon mielensä kovin pahoittaneidenkin puolesta.

 

[ms.qvist]

Varsin ymmärrettävää tekstiä. Toki keskustelussa käytetty termi kieroon kasvanut on vähän turhan negatiivisesti latautunut, mutta kaipa se kuvaa kokemustasi jollain tavoin. Ainakin voidaan sanoa, että sinun kohdallasi kasvuympäristöllä on vaikutusta valintoihisi tässäkin asiassa.

Näitä on mielenkiintoista miettiä, mutta turhaa on tehdä mitään suurempia yleistyksiä tai arvotuksia siitä kuka elää parhaiten. Kunhan on itse tyytyväinen valintoihinsa.

Sitä en kiistä etteikö lapsuudellani ole jotain - kenties olennaistakin - vaikutusta siihen miksen halua lapsia ja miksen ole löytänyt perusteltua syytä hankkia lapsia ja miksei kukaan ole onnistunut vakuuttamaan minua lasten ihanuudesta. Elämässäni on ollut "heikko" hetki jolloin jälkikasvun saaminen kävi mielessäni silloisen kumppanini kanssa mutta sen suhteen kariuduttua omaan mahdottomuuteensa en ole kokenut lasten saamista tarpeellisena eikä kukaan ole onnistunut vakuuttamaan minua sille kannalle, että juuri minusta tulisi hyvä isä ja juuri minun kannattaisi yrittää saada lapsia mahdollisen kumppanini kanssa. (Nyt toki sellainen on mutta tässäkin suhteessa lapsettomuus on valinta).

Minusta sanavalinta "kieroon kasvanut" on liian negatiivinen ja sillä on liian voimakas arvolataus, siksi hiukan aiheeseen puutuin. Minulle tulee siitä ennemminkin mieleen, että on itse kasvanut kieroon eikä ulkoisilla tekijöillä ole juuri vaikutusta, ettei kasvatus ole olennaisella tapaa vaikuttava tekijä ja ettei vanhempien toimilla ole ollut siihen suurempaa vaikutusta. En kuitenkaan ihan vertaisi siihen, että ihminen on "syntyjään" paha mutta likipitäen samanlainen voimakas negatiivinen arvolataus sanavalintaasi liittyi.

En tiedä sitten millaisella termillä tilannetta kuvaisin, selvittävänä tekijänä voidaan kenties mainita "lapsuus on vaikuttanut olennaisella tapaa haluun olla saamatta lapsia" - toki tämä on liian pitkä ja kenties tulkinnanvarainen joidenkin mielestä mutta kuinka asian ilmaisisi selkeällä tapaa. Kenties "lapsuuden kokemukset ovat vaikuttaneet haluun saada jälkikasvua" ja tämän jälkeen selventää tarkoitettavan valintaa lapsettomuudesta.

vlad.

 

[julle-jr]

Jos ihmistä pidetään evoluution tuotteena, niin päätös olla tekemättä lapsia on kiistatta ominaisuus, joka ei kovin pitkälle periydy. Perimän osuus haluttomuudessa saada lapsia on siten väkisin pienehkö ja kasvatuksen ja kasvamisen osuus on suurempi.
On siis luonnollisinta tehdä lapsia. Tämä ei liene ketään vielä loukkaa? Asiallisesti on aivan oikein myös todeta kyseessä olevan (evoluution kannalta) harhapolun ja häiriön luonnollisessa toiminnassa, vaikka tämän tosiasian toteaminen jotakuta selkeästi on loukannutkin.

Minusta "päätös olla tekemättä lapsia" ei ylipäätään ole mikään ominaisuus. Ei päätös ole ominaisuus.

Mitä tulee jälkeläisten hankkimattomuuteen, niin eihän se välttämättä ole lajin kannalta tärkeää, että jokainen yksilö lisääntyisi. Voihan olla lajin kannalta edullistakin, että tietty prosentti ei lisäänny. Nämä lisääntymättömät voivat esimerkiksi toimia ns. sotilaina paremmin, kun heillä ei ole poikasia huollettavana. En ole biologi, mutta ei minusta tuntuisi mahdottomalta, jos olisi nimenomaan evoluution tulos, että esim. ihmisten joukossa on tietty prosentti yksilöitä, jotka eivät pidä lisääntymistä itseisarvona. Eli esimerkiksi ihmisen geeniperimässä olisi potentiaali lisääntymishaluttomuuteen, tämä potentiaali sitten realisoituu tietyllä todennäköisyydellä, eli esim. 15 % ihmisistä saa sellaiset geenit, että kaikilla piilevänä ominaisuutena oleva lisääntymishaluttomuus ikäänkuin astuu voimaan. Tästä näkökulmasta on siis luonnollista olla tekemättä lapsia, vaikka olisikin niin, että suurin osa tuntee suurta vetoa jälkeläisten hankkimiseen. Se, että joku toiminta on hieman harvinaisempaa, ei tee siitä luonnotonta. Päin vastoin, on luonnollista ja voi olla lajin kannalta tärkeää, että sitä harvinaistakin toimintaa kuitenkin esiintyy.

Toisalta ennen on ollut oman selviytymisen kannalta välttämätöntä lisääntyä. Lapset ovat olleet apuna siinä vaiheessa, kun aikuinen on käynyt jo raihnaiseksi. Ei ole siis aina ollut kyse halusta, vaan rationaalisesta toiminnasta, lapset ovat olleet hyödykkeitä siinä missä vaimot ja kotieläimetkin.

 

[Ted Raikas]

Keskusteluhan saisi mielellään olla prosessi, jossa vaihdetaan ajatuksia. Vai pitääkö kaivaa mahdollisimman syvä potero, josta ei hievahdeta? On paikallaan myöntää, että monien kirjoitukset ovat avanneet sitä prosessia miten lapsettomuuspäätös syntyy.

Ilman muuta on oikeus muuttaa mieltänsä, en minä sitä. Olen itsekin kääntänyt kelkkaa joissain asioissa, kun todisteet tai perustelut on tukeneet toista kantaa tai sitten olen vaan ihmisenä kasvanut siihen pisteeseen, että todennut asian laidan ihan toiseksi kuin mitä aiemmin olin ajatellut. On ihan rohkeaa myöntää olleensa väärässä ja muuttaa kantaansa.

Tuo tapahtui vaan tässä keskustelussa niin nopeasti ja ristiriitaisesti, että kävi hetken mielessä jonkinlainen trollaus ja tahallinen kärjistäminen. Joskus toki tuollaiset kärjistykset voi palvella keskustelua, koska herättävät sitä.

On siis luonnollisinta tehdä lapsia. Tämä ei liene ketään vielä loukkaa? Asiallisesti on aivan oikein myös todeta kyseessä olevan (evoluution kannalta) harhapolun ja häiriön luonnollisessa toiminnassa, vaikka tämän tosiasian toteaminen jotakuta selkeästi on loukannutkin.

Ei loukkaa, ainakaan minua. Totta kai lisääntyminen on biologisesti ykkösprioriteetteja, ei minusta ole mikään kiistämään moista faktaa. Myönnän myös osaltaan tuon häiriön. Häiriöt kuuluvat osana kaikkea ihan jo seksuaalisista suuntauksista lähtien, jotka käytännössä minimoivat lisääntymisen tiettyjen yksilöiden kohdalla. Kyse ei siis sairauksista, vaan poikkeavista käytösmalleista ja taipumuksista. Ne tuskin on suuressa mittakaavassa evoluution kannalta haitallisia, muuten ne olisi takuulla karsiutuneet pois aikojen saatossa. Silti moiset häiriöt tuskin haittaa yksittäisen ihmisen elämää ja kykyä toimia yhteiskunnassa, mitä nyt pienemmissä suljetuissa yhteisöissä poikkeavuudella voi saada vihat niskaansa ja joutua syrjityksi.

Vapaaehtoinen ja vannoutunut lapsettomuus lienee melko moderni ilmiö, uskoisin. Varmasti sellaisia yksilöitä on ollut aina, mutta nykyisessä yhteiskunnassa aivan varmasti enemmän. Näkisinkin, että se on varmasti enemmän seurausta yhteiskunnan rakenteiden muuttumisesta kuin perhetaustoista. Aivan varmasti esim. vaikeat lapsuuskokemukset voi myös vaikuttaa haluun olla tekemättä lapsia, mutta enemmän tosiaan näkisin, että vaikutukset tulee laajemmin yhteiskunnan taholta. Perinteiset näkemykset perheestä on muuttuneet ja urbaani yhteiskunta pystyy tarjoamaan enemmän sinkuille sisältöä elämään. Myös kasvanut urakeskeisyys aivan taatusti yksi syy, mistä johtuen lapsettomat naisetkin on yleistyneet.

 

[ms.qvist]

Mitä tulee jälkeläisten hankkimattomuuteen, niin eihän se välttämättä ole lajin kannalta tärkeää, että jokainen yksilö lisääntyisi. Voihan olla lajin kannalta edullistakin, että tietty prosentti ei lisäänny. Nämä lisääntymättömät voivat esimerkiksi toimia ns. sotilaina paremmin, kun heillä ei ole poikasia huollettavana.

Itseasiassa eri kädellisten lahkoon kuuluvia lajeja tarkkailtaessa on todettu sellainen asia, että on laumoja joissa kaikki urokset eivät edes halua lisääntyä. On uroksia jotka vuosien aikana eivät ole kertaakaan yrittäneet lisääntyä tai edes osallistuneet lauman valtataisteluihin. On arvioitu, että sosiaalisissa yhteisöissä on luontojaan olemassa yksilöitä jotka eivät koe tarpeelliseksi jatkaa sukua ja koska tämä toimintamalli ei ole kadonnut vaan sitä esiintyy eri lahkoon kuuluvilla kädellisillä, toiminnasta on tällöin oltava jotain evolutiivista hyötyäkin. Se kenties tasapainottaa lauman dynamiikkaa kun alfa-uroksen ei tarvitse taistella aivan kaikkia uroksia vastaan ja vastaavasti uros, joka ei osallistu sisäisiin valtataisteluihin mutta on kuitenkin kiinteä osa laumaa ja osallistuu lauman toimintaan, tuo etua, koska sen työpanos ei laske valtataisteluiden aikana. Sitä ei sitten tietenkään voida sanoa, että onko kyse tietoisesta valinnasta vai onko kyse aivokemian tms. aiheuttamasta "poikkeamasta" olla haluamatta jälkikasvua. Mielenkiintoinen asia kuitenkin kaikesta huolimatta ja osoittaa sen, että tarkoituksellista lapsettomuutta esiintyy muillakin kädellisillä ja kenties muillakin eläimillä.

vlad.

 

[Hemingway]

Minä käsitin maailman pahuuden vaikutuksen sitä kautta, että joku ei halua, että maailmaan tulee vielä enemmänkin ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan, miten paha maailma on.

Näin. Minä olen elämänhaluton tarkoitukseton paska. Elämäni päätehtäväksi on muodostunut kuoleman odotus, koska yrityksistä huolimatta elämä ei ole tuulta muuten ottanut.

Miksi tällä perimällä ja asenteella tekisin tähän maailmaan lisää elämän paskaksi kokevia?

 

[Jippo]

Uusi erä tästä ikuisuuskysymyksestä näemmä menossa. Onneksi paljon aikaisempia kierroksia rauhallisemmassa hengessä.

Lapsipuolueen jäsenenä ainoa kummastusta herättävä asia näissä keskusteluissa on se ehdottomuus. Minkä takia koetaan loukkaavana ajatus siitä, että mieli saattaa joskus muuttua?

Varsinkin tapauksissa, jossa puhuja ei ole suhteessa, ehdottomuus synnyttää (sic!) paremmintietämisfiiliksen. Jonka takia tulee niitä kommentteja, jotka moni lapseton taas listaa ärsyttäviksi.

Mun mielestä se lastenteko on niin suoraan alisteinen parisuhteelle, ettei siitä voi "päättää" ennen suhteen kehittymistä. Ja vastaavasti, lapsettomuuden nimiin vannovat lienevät keskimääräistä useammin myös pitkiin parisuhteisiin sitoutumatonta tyyppiä. Eivät he edes välttämättä päädy tilanteeseen, jossa lastentekoa aidosti pohditaan.

Kuten olen aiemminkin todennut, menen elämässäni hyvin vahvasti intuition pohjalta myös "isoissa valinnoissa". Ehkä en tunne itseäni kovin hyvin tai jotain, mutta en vain osaa pohtia näitä juttuja pitkälle tulevaisuuten tähyten.

Mieluummin niin, että elämä vie ja heittelee, mutta yrittää aina ottaa kulloisestakin elämäntilanteesta mahdollisimman paljon irti. Sattumusten sarjaa siis, eikä ehdottomilla linjauksilla siitä, että tätä ja tätä haluan elolta.

 

[Ted Raikas]

Lapsipuolueen jäsenenä ainoa kummastusta herättävä asia näissä keskusteluissa on se ehdottomuus. Minkä takia koetaan loukkaavana ajatus siitä, että mieli saattaa joskus muuttua?

No itse olen todennut jo vuosikausia, että mieli voi tosiaankin muuttua. Varmaan tässäkin asiassa. Täysin varma ei voi olla mistään, paitsi siitä, että kuolee jonain päivänä.

Ei se minua ainakaan loukkaa, ainoastaan toisinaan ärsyttää kun ihmiset jotka ovat lapsia tehneet tai aikovat tehdä ovat aina niin varmoja, että jonkun toisen mieli vielä siitä muuttuu. Esittävät sen suurella rintaäänellä faktana. Sen voi tosiaan ottaa ärsyttävänä ja jopa loukkaavana tekijänä, että ollaan tietävinään toisen ajatukset häntä itseään paremmin.

Mitä taas tulee siihen parisuhdettomuuteen, niin joo. Toki sinkkuna on sillä tapaa helpompi ylläpitää lapsettomuusajatusta. Se on ihan hyvä pointti sinänsä ja parisuhde ja syvä rakkaus voi monessa tapauksessa kääntääkin kelkan. Minulla henkilökohtaisesti on ollut aina todella vaikeaa muodostaa vakavaa ja kestävää suhdetta omista syistäni (mm. mielentilan temppuilut) ja olen tietysti myös hyvin vaativa, millainen nainen kolahtaa. Lapsettomuus ja se, ettei niitä halua on aika todella suuri kriteeri ja rankkaa monia naisia pois omalla kohdallani välittömästi.

Luulen, että elän sinkkuna huidellen mieluummin kuin elän suhteessa, jossa nainen täyttää kriteereistä vain vähäisen osan.

 

[Morgoth]

Lapset ovat olleet apuna siinä vaiheessa, kun aikuinen on käynyt jo raihnaiseksi. Ei ole siis aina ollut kyse halusta, vaan rationaalisesta toiminnasta, lapset ovat olleet hyödykkeitä siinä missä vaimot ja kotieläimetkin.

Onhan tuo jollakin tavalla ajankohtaista vieläkin. Elintason kannalta hyödyllisiä maahanmuuttajia ei juurikaan saada tänne ja "tuottamattomia ihmisiä" joutuu yhä pienempi joukko elättämään. Tosin onhan tuossa paljon muitakin ongelmia kuin että suomalaisia ei synny "tarpeeksi".

 

[julle-jr]

Onhan tuo jollakin tavalla ajankohtaista vieläkin. Elintason kannalta hyödyllisiä maahanmuuttajia ei juurikaan saada tänne ja "tuottamattomia ihmisiä" joutuu yhä pienempi joukko elättämään.

Toki näin, mutta vaikutus ei ole nykyään ehkä ihan yhtä konkreettinen. Et nimittäin pysty tekemään niin paljoa lapsia, että pystyisit muuttamaan huoltosuhdetta. Toki jos ajattalee niin, että ne omat lapset sitten auttavat siinä vaiheessa kun on itse eläkeiässä (minun sukupolveni tuskin tulee mitään kovin ihmeellistä eläkettä saamaan), on vaikutus suorempi. Ennen tämä lienee kuitenkin ollut enemmän itsestään selvää, että lapset huolehtivat vanhemmista. Ehkä yhteisö on ollut ennen selkeämpi ja omalla tekemisellä on voinut olla vaikutusta kokonaisuuteen, sikäläi kun kokonaisuus on tarkoittanut sitä omaa kylää tai laumaa, jonka parissa on eletty.

 

[Leon]

Lapsipuolueen jäsenenä ainoa kummastusta herättävä asia näissä keskusteluissa on se ehdottomuus. Minkä takia koetaan loukkaavana ajatus siitä, että mieli saattaa joskus muuttua?

Varsinkin tapauksissa, jossa puhuja ei ole suhteessa, ehdottomuus synnyttää (sic!) paremmintietämisfiiliksen. Jonka takia tulee niitä kommentteja, jotka moni lapseton taas listaa ärsyttäviksi.

Mun mielestä se lastenteko on niin suoraan alisteinen parisuhteelle, ettei siitä voi "päättää" ennen suhteen kehittymistä. Ja vastaavasti, lapsettomuuden nimiin vannovat lienevät keskimääräistä useammin myös pitkiin parisuhteisiin sitoutumatonta tyyppiä. Eivät he edes välttämättä päädy tilanteeseen, jossa lastentekoa aidosti pohditaan.

Minua taas ihmetyttää, että leima lyödään otsaan kysymättä. Ei siis edes yritetä keskustella, vaan ilman eri argumentteja minulle kerrotaan, että olen tekopyhä.

Ja tekopyhän lisäksi olen melkein viisikymppinen naimisissa oleva mies. Sitä mielen muuttumista odotellessa.

Menee kertauksen puolelle, mutta lapsipuolueen anti tähän keskusteluun on ollut, että lapsettomilla on oikeus lapsettomuuteensa vasta, kun ovat kokeneet vanhemmuuden huumaavan vaikutuksen. Näin ulkopuolisena tarkkailijana, se vaikutus kestää muutaman kuukauden. Sen jälkeen katse muuttuu tylsistyneeksi, silmänaluset mustuvat, miehillä hiukset harvenevat, vatsanympärys kasvaa ja entisistä ystävistä tulee isejä ja äitejä. Heidän uudet ystävänsä ovat myös isejä ja äitejä. Ai niin, meillä lapsettomilla on oikeus valintaamme ja se on ihan meidän oma asiamme. Mutta olemme silti väärässä.