Uusi erä tästä ikuisuuskysymyksestä näemmä menossa. Onneksi paljon aikaisempia kierroksia rauhallisemmassa hengessä.
Lapsipuolueen jäsenenä ainoa kummastusta herättävä asia näissä keskusteluissa on se ehdottomuus. Minkä takia koetaan loukkaavana ajatus siitä, että mieli saattaa joskus muuttua?
Varsinkin tapauksissa, jossa puhuja ei ole suhteessa, ehdottomuus synnyttää (sic!) paremmintietämisfiiliksen. Jonka takia tulee niitä kommentteja, jotka moni lapseton taas listaa ärsyttäviksi.
Mun mielestä se lastenteko on niin suoraan alisteinen parisuhteelle, ettei siitä voi "päättää" ennen suhteen kehittymistä. Ja vastaavasti, lapsettomuuden nimiin vannovat lienevät keskimääräistä useammin myös pitkiin parisuhteisiin sitoutumatonta tyyppiä. Eivät he edes välttämättä päädy tilanteeseen, jossa lastentekoa aidosti pohditaan.
Kuten olen aiemminkin todennut, menen elämässäni hyvin vahvasti intuition pohjalta myös "isoissa valinnoissa". Ehkä en tunne itseäni kovin hyvin tai jotain, mutta en vain osaa pohtia näitä juttuja pitkälle tulevaisuuten tähyten.
Mieluummin niin, että elämä vie ja heittelee, mutta yrittää aina ottaa kulloisestakin elämäntilanteesta mahdollisimman paljon irti. Sattumusten sarjaa siis, eikä ehdottomilla linjauksilla siitä, että tätä ja tätä haluan elolta.