Lapsia vai ei?

[TosiFani]

Jos nyt vaivautuisit lukemaan edes tämän sivun ensimmäisen viestin, niin huomaisit, että niinhän tuossa tutkimuksessa juuri tehtiin, että kysyttiin ihan kaikenikäisten lasten vanhemmilta.

Niin??

Kuten sanoin, lapsi aiheuttaa stressiä eri-ikäisenä erilaisen määrän.

 

[Rod Weary]

Niin??

Niin??

Kuten sanoin, lapsi aiheuttaa stressiä eri-ikäisenä erilaisen määrän.

Se on totta. Sellaiset 5-8 -vuotiaat ovat ihan siedettäviä keskimäärin. Sitä nuoremmat rääkyvät suhteettoman usein ja kovalla äänellä. Mutta 9-19 -vuotiaat ovat todella rasittavaa jengiä. Pahimpina nuo kauppakeskuksissa lattialle räkivät Jonnet. Rauhoittavia en ole sentään vielä joutunut ottamaan.

 

[Palstalegenda]

Minä olen tänä ja viime vuonna miettinyt, että jos nyt lähivuosina lisääntyisin vaikkapa parin lapsen verran, niin minähän olisin lähemmäs 60-vuotias, kun niistä pääsisi eroon. Pilaisin siis tutkimusten mukaan tärkeimmät jäljellä olevat aikuisuuteni vuodet ennen vanhuutta. Ei oikein meinaa kiinnostaa moinen visio.

Olen päässäni päätellyt, että miksi lisääntyneet ihmiset ovat lapsettomia onnellisempia siinä vaiheessa, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Se johtuu siitä, että kun elämä on ollut ajoittaisista hyvistä hetkistä huolimatta niin stressaavaa eli Jatkoaika-kielellä perseestä, niin kun se sota on ohi, sitten onnen taso nousee korkeammalle kuin niillä, joiden elämä on ollut koko ajan onnellisempaa ja vähemmän stressaavaa. Helpotus on niin suuri, kun vihdoinkin saa olla rauhassa ilman lapsia.

Olen kyllä sitäkin miettinyt, että voisihan sitä lisääntyä ja jakaa siementään pitkin maailmaa ilman mitään vastuuta vanhemmuudesta. Minulla on niin hyvät geenit, kun olen geeniperimältäni niin hyvä. Siis a) älykäs (ÄO 285) b) SM-tason urheilijan geenit c) komea d) kaikkea muutakin hyvää. Ikään kuin velvollisuus ihmiskuntaa ajatellen oli panna (sic) nämä geenit jakoon. Sairaaloiden purkkirunkkaus käy toisinaan mielessä. Tietenkin sitä mieluummin panisi jotakin todella hyvännäköistä misua ja siitä se raskaus sitten saisi alkunsa. Siis sanotaan nyt, että semmoiset 10-20 lasta eri naisten kanssa voisi tällä tavalla hankkia.

Pitää vielä miettiä yksityiskohtia. Kyllä itsekkyys on helppoa ja kivaa!

 

[TosiFani]

...Olen päässäni päätellyt, että miksi lisääntyneet ihmiset ovat lapsettomia onnellisempia siinä vaiheessa, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Se johtuu siitä, että kun elämä on ollut ajoittaisista hyvistä hetkistä huolimatta niin stressaavaa eli Jatkoaika-kielellä perseestä, niin kun se sota on ohi, sitten onnen taso nousee korkeammalle kuin niillä, joiden elämä on ollut koko ajan onnellisempaa ja vähemmän stressaavaa. Helpotus on niin suuri, kun vihdoinkin saa olla rauhassa ilman lapsia...

Kannattaa kokeilla. Huomaat, että lasten kanssa on välillä raskasta, mutta välillä olet onnesi kukkuloilla. En lähde tässä määrittelemään yleisesti onnen vahvuutta, se on jokaisen henkilökohtainen juttu, mutta itselle ne onnen hetket korvaavat moninkertaisesti sen stressin.

 

[Palstalegenda]

Kannattaa kokeilla.

En minä ala mitään yksittäisiä kokeilijoita uskoa vaan uskon tieteellisiin tutkimuksiin. Hymyilevä bussikuski -argumentti ei mene läpi.

Nykyään lapsia ei tehdä sen vuoksi, että lapset huolehtisivat vanhemmista, kun vanhemmat ovat vanhoja vaan nykyään vanhempia hankitaan, että he pitäisivät lapsistaan loppuelämänsä ajan huolta.

 

[TosiFani]

En minä ala mitään yksittäisiä kokeilijoita uskoa vaan uskon tieteellisiin tutkimuksiin. Hymyilevä bussikuski -argumentti ei mene läpi.

Nykyään lapsia ei tehdä sen vuoksi, että lapset huolehtisivat vanhemmista, kun vanhemmat ovat vanhoja vaan nykyään vanhempia hankitaan, että he pitäisivät lapsistaan loppuelämänsä ajan huolta.

Sinun kannattaa ehdottomasti uskoa tieteellisiä tutkimuksia, se on varmasti kaikille parhaaksi. Lapset ovat hieno juttu, mutta mikäli on epävarma asiasta, kannattaa antaa olla, lapset ansaitsevat hyvät vanhemmat.

 

[Palstalegenda]

Lapset ovat hieno juttu, mutta mikäli on epävarma asiasta, kannattaa antaa olla,

Ihan tässä noin vuoden aikana, kun veljeni lisääntyi vuosi sitten ensimmäisen kerran, niin nyt sitten lähiperhepiirissä on ollut vuoden ajan tuommoinen pieni lapsi. Veljeni ilme on usein alistuneen apaattinen. Parin kaljan jälkeen mainitsi lyhyesti, että "en tiedä, oliko tämäkään hyvä idea, nyt ei pääse oikein minnekään..." Ei ole päässyt, ei pelaamaan tennistä, ei jalkapalloa pelaamaan. Ei se pääse minnekään. Töihin se pääsee, taloa nikkaroimaan ja lasta vahtimaan. Välillä saa myös käyttää koiraa kusella. En ole havainnut hänen olevan nyt entistä onnellisempi. Välillä sillä on niin hermot kireällä, että en ole ikinä nähnyt hänellä moista. Pari viikkoa sitten oltiin mökillä, hänen perheensä, siskoni kissoineen ja avomiehensä sekä isäni ja hänen vaimonsa. Niin ja, veljeni ja avovaimonsa rottweiler. Ihan kiva lapsi ja iloisesti se minulle aina heiluttelee mutta en koe sitä lasta mitenkään sen kummemmin ihanana. En tosin sitä inhoakaan. Aina joku on sen lapsen lähistöllä niin minun ei tarvitse. Ihme kyllä, se rottweiler oli minun mökkireissuni piristys! Jos olisi aivan pakko valita, niin paljon mieluummin olisin viikonlopun ajan sen koiran vahtijana kuin sen lapsen. Minä sitä koiraa huomioin ja käytin kusella, kun muut eivät huomanneet tai välittäneet jos se halusi ulos kuselle. Ulkona heitin käpyjä ja kepakoita sille ja olin koiralle läsnä. Siellä oli hyvä olla, ettei tarvinnut siellä sisätilan itkumyrskyssä olla tai lässytilää-maailmassa.

Uskon, että olisin hyvä vanhempi - koska en olisi vittumainen viattomalle lapselle, kuten en ole ikinä ollut - mutta samalla uskon, että vitutukseni määrä nousisi ajoittaisista hyvistä hetkistä huolimatta melkoisen paljon. Vaikka vituttaisi, en kohdistaisi sitä lapseen. Kaikkia vanhempia vituttaa välillä, jopa aika usein verrattuna aikaan ennen lapsia, joten turha yrittää paheksua mahdollista vittuuntumistani. Varsinkin nuo pienimmät lapset, en koe heissä mitään erityistä suloisuutta. Kasvaisi sekin veljeni lapsi niin kyllä hänen kanssaan siten jaksaa lätistä, kun ei tarvitse tekonauraa ja lässytellä kuin jollekin idiootille. En tosin ole sitä tehnytkään mutta ne muut tekevät ja se on näköjään se odotusarvo.

 

[12961]

Käyttäjänimettömän tapaan olen katsonut jonkin aikaa muksun hankkinutta nuortaparia hyvin läheltä. Pikkuveli sai mukulan jokin aika sitten, tosi kiva pikkutyttö onkin. Jo 1v hymyilee, naureskelee, ottaa kivasti kontaktia, huutaa vähän ja antaa ainakin toisinaan vanhempiensa nukkua riittävästi. Arki ei ole ollut ihan kauhutarinoiden mukaista, mutta molemmat vanhemmat ovat silti kroonisesti aivan poikki.

Meillä on kumppanin kanssa menossa 8. yhteisasumisvuosi, ihan hyvin pyyhkii. Kumppani jaksaa hurttia, jopa näennäisen sovinistista huumoriani, ja tullaan toimeen hyvin. Parisuhteemme on hyvinkin tasapainoinen ja sukupuolirooliton, vaikka huumori onkin toisinaan niin karua (puolin ja toisin), että satunnaisten ulkopuolisten tuntuu olevan vaikea sitä edes hyväksyä.

Ulkopuolinen paine sekä naimisiin että lasten hankkimisen suhteen on melko kova. Meinaa vituttaa, molemmat päätökset ovat kuitenkin sellaisia, etteivät ne mielestäni kuulu kaveripiirille eivätkä edes mahdollisille isovanhemmille.

Naimisiinmeno on yhteisellä päätöksellä jo haudattu avioliiton ollessa näkökulmastamme merkityksetön ja vanhanaikainen instituutio. Laajan avioehdon jälkeen jäisi vain symboliikkaa, sitäkin vähän, kun kumpikin on eronnut kirkosta.

Molemmilla on periaatteessa halu hankkia lapsia, mutta olemme todella epävarmoja jaksamisemme suhteen. Uskoisin kyllä, että kasvatuksessa onnistuisimme keskivertoa paremmin, mutta työstressikin tuntuu välillä liialliselta, toisinaan olen joutunut tämän vuoden aikana nykimään 12-tuntisia päiviä aamukahdeksasta iltakahdeksaan asti. Mikään sääntö nuo eivät ole, mutta kotiintuloaikaa ei oikein pysty määrittelemään etukäteen, vaan päivän venymisen arvaa puolenpäivän aikoihin ja silloinkin kotiintuloajan ennustaminen on hemmetin vaikeaa. Nämä duunit kyllä palkitsevat sekä rahallisesti että henkisesti varsin hyvin. Hommat ovat monipuolisia ja haastavia, omarahoitteiset eläkepäivät voisi tätä tahtia aloittaa kirkkaasti ennen viittäkymppiä. Riippuu tietysti, minkätyyppistä juoksevaa tuottoa sijoituksilleen tulevaisuuden maailmassa on mahdollista saada...

Elämänkumppanini on hammaslääkäri, jonka työajat säännölliset ja työ omalla tavallaan tasaisen stressitöntä. Silti tuo on aivan loppu jo suht normaalia pariskunnan arkea eläessämme.

Nuorempana ajattelin aina, että lapset pitää hankkia hyvissä ajoin, jotta ne osaa kasvattaa vähän nuorekkaammalla asenteella. Vanhempani saivat minut ollessaan juuri työelämään siirtyneitä, 22-vuotiaita nuoria aikuisia, kieltämättä ainakin teini-iässä oli mukavaa, että vanhemmat olivat juopottelun ja muun kikkailun kanssa edes auttavasti samalla aaltopituudella. Kavereiden jopa 20v iäkkäämmät vanhemmat toimivat monesti vähän eri tavalla. Tämä juna meni jo.

Meille lapsien hankkiminen on todella hankala päätös. En haluaisi jäädä isoa kokemusta vaille, mutta lapsen järjestäminen omaan elämäntilanteeseen ja arkeen tuntuu lähes mahdottomalta. Tilanne tuskin tulee edes muuttumaan, mikäli en tee työelämässä täyskäännöstä.

Vaikeita ja vittumaisia päätöksiä edessä.

 

[TosiFani]

...Uskon, että olisin hyvä vanhempi - koska en olisi vittumainen viattomalle lapselle, kuten en ole ikinä ollut - mutta samalla uskon, että vitutukseni määrä nousisi ajoittaisista hyvistä hetkistä huolimatta melkoisen paljon. Vaikka vituttaisi, en kohdistaisi sitä lapseen. Kaikkia vanhempia vituttaa välillä, jopa aika usein verrattuna aikaan ennen lapsia, joten turha yrittää paheksua mahdollista vittuuntumistani. Varsinkin nuo pienimmät lapset, en koe heissä mitään erityistä suloisuutta. Kasvaisi sekin veljeni lapsi niin kyllä hänen kanssaan siten jaksaa lätistä, kun ei tarvitse tekonauraa ja lässytellä kuin jollekin idiootille. En tosin ole sitä tehnytkään mutta ne muut tekevät ja se on näköjään se odotusarvo.

En paheksu sinua tai muita lapsettomia mitenkään. Kuten jo sanoin tunteet ovat täysin subjektiivisia.

Mutta kyseenalaistan samalla tieteelliset tutkimukset onnellisuudesta, koska tuskin ottavat huomioon stressin ja onnellisuuden voimakkuuden suhdetta. Vanhempana stressi vituttaa joskus, mutta vastaavasti välillä kokee onnen täyttymyksen lapsen takia.

Kuten sanoin, älä hanki lapsia, ainakaan vielä, lapset ansaitsevat hyvät vanhemmat.

 

[Palstalegenda]

Mutta kyseenalaistan samalla tieteelliset tutkimukset onnellisuudesta, koska tuskin ottavat huomioon stressin ja onnellisuuden voimakkuuden suhdetta. Vanhempana stressi vituttaa joskus, mutta vastaavasti välillä kokee onnen täyttymyksen lapsen takia.

Tuossa linkissäni kylläkin kerrottiin, että juuri nuo seikat otettiin huomioon. Nyt parin rivin mutuilulla yrität kumota useita yliopistotutkimuksia.

Se meni suunnilleen niin, että lapsellisilla onni on syvempää mutta vitutus ja stressi ovat myös syvempää ja vitutusta ja stressiä on useammin kuin lapsettomilla ja kokonaistulos jää lapsellisilla enemmän stressin ja vitutuksen puolelle.

Kuten sanoin, älä hanki lapsia, ainakaan vielä, lapset ansaitsevat hyvät vanhemmat.

Sanot siis, että olisin huono vanhempi. Naisketjuun tämän joskus kerroin, kerrotaan nyt tännekin. Seurustelin kerran yhden naisen kanssa jotain 3-4 kk. Nainen oli äärimmäisen temperamenttinen (juristi) ja vittuili minun hänet jätettyään mitä monimuotoisin sanoin. Hänellä oli juuri 1 vuoden täyttänyt lapsi. Noh, siitä viikko ja se pyysi anteeksi ja sanoi jotenkin näin: "...olisit tosi hyvä isä, olet aidosti läsnä ja huomioit, et yritä liikaa vaan oon just oikein, monesti paremmin kuin minä oon. Monesti on liikutuksesta tullut itku, kun oon nähnyt sun ja "veikon" olevan niin hienosti keskenään". Eikä se ollut mitään takaisinpaluulepyttelyä, se suhde oli jo ohi, kumpikin sen tiesi. Tiesin kyllä itsekin, numeroa asiasta tekemättä, että olin hyvä "vanhempi", yllätyin jopa itsekin miten helposti se meni. Olin siis 5-6 yötä viikossa sen naisen luona. Ja tietenkin sanoin tuon naisen lausuman perään, että hän on äitinä aivan huiman hyvä, kuten ainakin silloin oli ja on varmaan vieläkin.

Moni voi haluta vanhemmaksi mitä suurimmassa määrin ja olla ihan paska isä tai äiti. Joku voi pieksää lapsiaan, toinen käyttää seksuaalisesti hyväkseen. Toinen ei halua vanhemmaksi kovin paljon mutta voi lopulta klaarata homman hyvin, paljon paremmin, koska tilanne vaatii sitä. On siis täysin väärä johtopäätös päätellä hyvä ja huono vanhemmuus sillä perusteella, että kuinka paljon henkilö alun perin halusi lasta ja vanhemmaksi. Varsinkin on väärä johtopäätös sanoa, että "älä hanki lapsia, lapset ansaitsevat hyvät vanhemmat". Tietenkin jos vihaa lapsia yli kaiken niin oletusarvo on, että ei niitä kannata hankkia mutta minä en vihaa.

 

[TosiFani]

...Sanot siis, että olisin huono vanhempi....

Kyllä, näin minä sanon, ihan sinun kirjoitustesi perusteella. Mikäli sinun täytyy etsiä tutkimuksia vanhempien onnellisuudesta, ei kannata. Vanhemmuus on jotain sellaista, jota ei yliopisto tutkimuksista löydy.

 

[Palstalegenda]

Kyllä, näin minä sanon, ihan sinun kirjoitustesi perusteella. Mikäli sinun täytyy etsiä tutkimuksia vanhempien onnellisuudesta, ei kannata. Vanhemmuus on jotain sellaista, jota ei yliopisto tutkimuksista löydy.

En ole etsinyt. Ajoin autollani ja minulla oli autossani päällä radiokanava, joka minulla on lähes aina autossani päällä eli Yle Puhe. Siellä nyt sattui olemaan senlainen ohjelma menossa, jossa noista tutkimustuloksista kerrottiin. Tämä ohjelma tuli radiosta täysin etsimättä vastaan ja täysin sattumalta.

Siis yliopistotutkimukset ovat täyttä humpuukia ja TosiFani kertoo oikean totuuden. Asia selvä.

 

[TosiFani]

En ole etsinyt. Ajoin autollani ja minulla oli autossani päällä radiokanava, joka minulla on lähes aina autossani päällä eli Yle Puhe. Siellä nyt sattui olemaan senlainen ohjelma menossa, jossa noista tutkimustuloksista kerrottiin. Tämä ohjelma tuli radiosta täysin etsimättä vastaan ja täysin sattumalta.

Siis yliopistotutkimukset ovat täyttä humpuukia ja TosiFani kertoo oikean totuuden. Asia selvä.

Sinun kannattaa nyt lukea tätä ketjua vähän taaksepäin ja varsinkin omat viestisi. Nyt ei ole kysymys vanhempien onnellisuudesta vaan sinun loukkaantumisestasi. Tutkimus vanhempien onnellisuudesta voi hyvinkin pitää paikkansa, mittareita on monenlaisia. Mutta se miten sinä pohdit omaa mahdollista vanhemmuuttasi, kertoo minulle ettet ole kovin valmis siihen.

Kasvaisi sekin veljeni lapsi niin kyllä hänen kanssaan siten jaksaa lätistä, kun ei tarvitse tekonauraa ja lässytellä kuin jollekin idiootille. En tosin ole sitä tehnytkään mutta ne muut tekevät ja se on näköjään se odotusarvo

Lainaus viestitäsi.

 

[Palstalegenda]

Nyt ei ole kysymys vanhempien onnellisuudesta vaan sinun loukkaantumisestasi.

En ole missään määrin loukkaantunut. Ainoastaan on tyrmistyttävää, että aikuisiässä oleva ihminen kumoaa mutuilullaan yliopistotutkimukset. Siis keskustelun raiskaaminen validien argumenttien ja älyllisen keskustelun sijaan omalla mutuilulla minua ei miellytä, ei pätkääkään se, että mitä mieltä sinä olet asiasta. Se keskustelun pilaaminen, sanoit nimittäin äsken näin: Vanhemmuus on jotain sellaista, jota ei yliopisto tutkimuksista löydy.

Me kyllä alun perin keskustelimme onnellisuuden tasosta yleisellä tasolla, ei ollut kyse, että millainen minä olisin vanhemapana ja sinä veit keskustelun eri raiteelle.

Kerkesin kyllä miettiä tässä ihan juuri äsken, että mikä siellä mökillä ärsytti. Ei minua se lapsi silloin ärsytä, kun olen joskus harvoin sen kanssa kahdestaan. Pisimmillään olen ollut noin 2 tuntia. Eikä se lapsi ole kertaakaan (ainakaan vielä) itkenyt, kun olen sen lapsen kanssa ollut kaksin, joten kai tuota en ole ollut ihan surkea lapsenvahtina. Tietenkin, jos olisin vuorokauden lapsenvahtina, se itkisi viimeistään illalla, koska lapset itkevät aina, kun alkaa väsyttää. Silloin kun olen lapsen kanssa kaksin, niin kukaan ei lässytä ja ole tekopirkeä liioittelija. Sama se oli silloin aikoinaan sen exäni lapsen kanssa, tosin silloin exäni oleminen samassa tilassa ei haitannut, koska se ei ollut sellainen lässyttelijä. Ja tarkemmin kun miettii, niin myöskään veljeni kanssa kun olen ja se lapsi on läsnä, niin silloinkaan se lapsi ei ärsytä ollenkaan, koska veljeni ei ole lässyttäjä. Siellä mökillä oli liian monta lässyttäjää ja se siinä mätti ja sen vuoksi huvitti olla kauempana lapsesta, koska ne lässyttäjät olivat tietenkin lähellä lasta.

Heureka. Olen valaistunut. Ja olisin ihan helvetin hyvä vanhempi. Saatan silti pysyä onnellisempana eli lapsettomana. Tai sitten en. Näkkyypähän.

 

[Luutnantti]

Tietenkin, jos olisin vuorokauden lapsenvahtina, se itkisi viimeistään illalla, koska lapset itkevät aina, kun alkaa väsyttää..

Täyttä roskaa, eivät itke. Tiedoksi: Oman lapsen itku on paljon vähemmän ärsyttävää kuin vieraan kakaran. Lapsista puhuminen on kuin puhuisi LSD:n aiheuttamista fiboista. Joudut heittelemään mutua ja tilastoja jos ei ole omakohtaista kokemusta ja siten hajuakaan todellisuudesta.

 

[Palstalegenda]

Täyttä roskaa, eivät itke. Tiedoksi: Oman lapsen itku on paljon vähemmän ärsyttävää kuin vieraan kakaran. Lapsista puhuminen on kuin puhuisi LSD:n aiheuttamista fiboista. Joudut heittelemään mutua ja tilastoja jos ei ole omakohtaista kokemusta ja siten hajuakaan todellisuudesta.

Täyttä roskaa. Ainakin tuo veljeni lapsi itkee, siis illalla. En tiedä syytä, en ole kysynyt. Ei se varmaan 10 vuoden päästä enää itke, joten siinä mielessä olet oikeassa, eivät lapset aina iltaisin itke.

Ainakin veljeäni näyttää paikoin vituttavan erittäin suuresti se lapsensa itkeminen. Enpä kyllä ole nähnyt sitä niin hermostuneena, kun kerran käytiin yhden hänen kaverinsa luona, jonka lapsi itki. Ei ollut yhtään hermostunut.

En heittänyt mutua - TosiFani teki sen - vaan linkitin edellisellä sivulla ohjelmaan, jossa kerrottiin lukuisten yliopistotutkimusten osoittavan suorastaan yhdessä linjassa, että lasten vanhemmat ovat stressaantuneempia ja he eivät ole niin onnellisia kuin lapsettommat. Tuo asia tosin muuttui, kun lapset muuttavat kotoa. Helpotus on ilmeisesti niin suuri.

Niin että lepo vaan, herra Luutnantti.

 

[TosiFani]

En ole missään määrin loukkaantunut. Ainoastaan on tyrmistyttävää, että aikuisiässä oleva ihminen kumoaa mutuilullaan yliopistotutkimukset. Siis keskustelun raiskaaminen validien argumenttien ja älyllisen keskustelun sijaan omalla mutuilulla minua ei miellytä, ei pätkääkään se, että mitä mieltä sinä olet asiasta. Se keskustelun pilaaminen, sanoit nimittäin äsken näin: Vanhemmuus on jotain sellaista, jota ei yliopisto tutkimuksista löydy.

Me kyllä alun perin keskustelimme onnellisuuden tasosta yleisellä tasolla, ei ollut kyse, että millainen minä olisin vanhemapana ja sinä veit keskustelun eri raiteelle...

Minulla on oma mielipiteeni lasten kasvatuksesta, se perustuu omiin lapsiin ja kohtuu pitkään uraan erityisopettana. Tältä pohjalta minä sanoin:

Kuten sanoin, älä hanki lapsia, ainakaan vielä, lapset ansaitsevat hyvät vanhemmat.

Tämä johtui sinun viestistäsi, jossa sanoit:

Varsinkin nuo pienimmät lapset, en koe heissä mitään erityistä suloisuutta. Kasvaisi sekin veljeni lapsi niin kyllä hänen kanssaan siten jaksaa lätistä, kun ei tarvitse tekonauraa ja lässytellä kuin jollekin idiootille. En tosin ole sitä tehnytkään mutta ne muut tekevät ja se on näköjään se odotusarvo.

Mikäli joku sanoo näin pienistä lapsista, ei ole mielestäni valmis vanhemmaksi. Ja tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, tämä ei liity mitenkään tutkimuksiin yms.

 

[Palstalegenda]

Varsinkin nuo pienimmät lapset, en koe heissä mitään erityistä suloisuutta. Kasvaisi sekin veljeni lapsi niin kyllä hänen kanssaan siten jaksaa lätistä, kun ei tarvitse tekonauraa ja lässytellä kuin jollekin idiootille. En tosin ole sitä tehnytkään mutta ne muut tekevät ja se on näköjään se odotusarvo.

Mikäli joku sanoo näin pienistä lapsista, ei ole mielestäni valmis vanhemmaksi. Ja tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, tämä ei liity mitenkään tutkimuksiin yms.

Tuossa lainauksessani näkyy juuri nimenomaan se lässytysinhotus. Tajusin, että minä inhoankin eniten niitä lässyttäviä aikuisia ja kun saan rauhassa puhua lässyttämättä pienelle lapselle, minua ei vituta mikään siinä lapsessa. Silloin kun joudun viikonlopuksi lässyttäjien keskelle niin silloin minua rupea vituttamaan sekä lapsen lässytys että aikuiset ja niiden lässytys.

Jätit muuten huomioimatta ihan kaikki tuota johtopäätöstäsi vastaan sotivat argumentit. No, se ei yllätä ollenkaan, päinvastoin, olisin yllättynyt jos olisit huomioinut nekin. Tykkäät johtopäätöksestäsi vaillinaisilla perusteilla, joten miksipä sitä muuttamaan.

Saat toki pitää persereikäsi ja mielipiteesi ihan rauhassa. Minä uskon, että olisin parempi vanhempi kuin mitä sinä olet ollut. Minäkin pidän tämän mielipiteeni.

 

[Kirjoittelija]

Olen kylläkin vähän pettynyt siihen kun moni puhui, että syntymän ihme on jotain ainutlaatuista mitä ei voi käsittää ennen kuin sen on kokenut jne. Ei se minusta mikään hirveän suuri ihme ollut. Onhan maailmaan syntynyt miljardeja lapsia ja koko ajan syntyy lisää, joten syntymä on hyvin tavallinen tapahtuma, joskin meillä syntymään liittyi ehkä hieman tavallista enemmän ongelmia.

Amerikkalainen legendaarinen koomikko Bill Hicks oli kanssasi pitkälti samaa mieltä:

But I'll tell you this. Where did this idea that childbirth is a miracle come from. Ha, I missed that fucking meeting, okay? "It's a miracle, childbirth is such a miracle." No it's not. No more of a miracle than eating food and a turd coming out of your ass. It's a chemical reaction, that's all it fucking is. If you wanna know what a miracle is: raisin' a kid that doesn't talk in a movie theatre. Okay, there, there, there is a goddamn miracle.

It's not a miracle if every nine months any yin yang in the world can drop a litter of these mewling cabbages on our planet. And just in case you haven't seen the single mom statistics lately, the miracle is spreading like wild-fire. "Hallelujah!" Trailer parks and council flats all over the world just filling up with little miracles. Thunk, thunk, thunk, like frogs laying eggs. "Thunk, look at all my little miracles, thunk, filling up my trailer like a sardine can. Thunk. You know what would be a real miracle, if I could remember your daddy's name, aargh, thunk. I guess I'll have to call you Lorry Driver Junior. Thunk. That's all I remember about your daddy was his fuzzy little pot-belly riding on top of me shooting his caffeine ridden semen into my belly to produce my little water-headed miracle baby, urgh. There's your brother, Pizza Delivery Boy Junior."

Nykyään lapsia ei tehdä sen vuoksi, että lapset huolehtisivat vanhemmista, kun vanhemmat ovat vanhoja

Kyllä mä uskon, että siellä vanhainkodissa saattaa olla vähän vähemmän tylsää, jos välillä käy joku sellainen katsomassa, joka saattaa ihan oikeasti välittää.

Mikäli joku sanoo näin pienistä lapsista, ei ole mielestäni valmis vanhemmaksi.

Myöhemmistä viesteistähän kävi ilmi, ettei Käyttäjänimetöntä niinkään ketuta se lapsi, vaan sille lässyttävät aikuiset. Miksi sille lapselle muuten pitää sössöttää ja länkyttää kuin lobotomiapotilaalle? Onko se huonoksi vauvan kehitykselle, jos sille vaikka puhuttaisiin suht normaalisti?

 

[Sistis]

Mikäli joku sanoo näin pienistä lapsista, ei ole mielestäni valmis vanhemmaksi. Ja tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, tämä ei liity mitenkään tutkimuksiin yms.

Itseäni myös välillä ihmetyttää tuo sama, mikä Käyttäjänimetöntä. En tosin puhuisi asiasta ihan noin jyrkin sanakääntein. Minulla vain tulee jostain syystä jokseenkin vaivaantunut olo, kun kuuntelen tätä ihan pienille lapsille suunnattua "lässyttävää puhetta". Käytän tässä nyt tuollaista termiä, koska en keksi valitettavasti sille mitään neutraalimpaakaan termiä. Puhun tästä silti neutraaliin sävyyn, en vähättelevästi. Minustakin tuntuu siltä, että tuo odotetaan - ehkä alitajuisesti - jotenkin automaattiseksi asiaksi. Siis sellaiseksi, että kaikkien pitäisi luonnostaan osata keskustella tuolla tavalla pienille lapsille.

Minä en käyttäisi kuitenkaan sanapartta: "ei ole valmis vanhemmaksi", koska vanhemmuus ei varmastikaan ole lässyttämisestä kiinni. Ja toisaalta "ei ole valmis" kuulostaa taas siltä, että jokaisen meistä pitäisi olla jossain vaiheessa jonkun riittävän tason omaava yksilö, joka haluaisi (tai jonka pitäisi haluta) lapsia. Jos ei ole, on alikehittynyt. Minusta pitäisi enemmänkin tajuta, että vanhemmaksi haluaminen ei ole mikään itseisarvo tai ihmisen perimään automaattisesti kirjoitettu asia. Onhan näitäkin tutkimuksia, joissa todetaan, että evoluution kannalta on vain hyvä, jos osa populaatiosta ei lisäänny, koska tällöin nämä yksilöt voivat ottaa toisenlaisen roolin yhteisössä ja tukea sen toimintaa muulla tavoin. Ja näissä rooleissa vanhemmuudesta olisi siis vain haittaa.

Ja mitä tulee lapsiin, niin ei minuakaan vauvat vituta, eivätkä ne lässyttävät aikuisetkaan. Ihmettelen vain, että automaattisesti oletetaan, että kaikki haluaisivat lässyttää näille kun ne "ovat niin suloisia". Minä ainakin tykkään puhua vain normaalilla äänellä, ja se onnistuu parhaiten kun lapsi on jo vähän varttuneempi. Minulle ei tuota siis ongelmaa keskustella kavereitteni muutamien vuosien ikäisten lasten kanssa. Mutta näiden ollessa vauvoja, en vain osannut lässyttää, eikä minulle tullut ikinä oloa, että "oi kuinka söpö vauva".

Ja ennen kuin alatte mistään lapsuuden traumoista syyttää, niin sellaisia ei ole. Suhteeni vanhempiini ovat kunnossa, ja ovat olleet yli 30 vuotta. Siis koko ikäni.

 

[Timbit]

Meillä on kummipoikamme nyt pari yötä kyläilemässä. Eilen satuin kuulemaan, miten oma poikani väitteli tämän kummipoikani kanssa siitä, kummalla oli ollut hauskempaa Särkänniemessä.

Onnellisuuden määrää on äärimmäisen vaikea mitata. En oikein edes ymmärrä, minkä takia pitäisi pohtia sitä, onko ihmisryhmä A onnellisempi kuin ihmisryhmä B. Tähdellisempää olisi pohtia ja ehkä jopa tutkia, mikä saa ihmisen huomenna onnellisemmaksi tai onnettomammaksi kuin nyt. Yhdelle kun sähkötön syrjäinen kesämökki on paratiisi ja onnela, kun taas toiselle se on se helvetin viimeinen esikartano.

Jos ihmisestä tuntuu siltä, että haluaa saada lapsia, niin toimii sen mukaan. Jos tuntuu siltä, että ei halua saada lapsia, niin toimii sen mukaan. Hyvin yksinkertaista, paitsi tietty silloin, jos pariskunnan osapuolet on asiasta vastakkaista mieltä.

Myöhemmistä viesteistähän kävi ilmi, ettei Käyttäjänimetöntä niinkään ketuta se lapsi, vaan sille lässyttävät aikuiset. Miksi sille lapselle muuten pitää sössöttää ja länkyttää kuin lobotomiapotilaalle? Onko se huonoksi vauvan kehitykselle, jos sille vaikka puhuttaisiin suht normaalisti?

Oma valistumaton arvaukseni, joka ei perustu mihinkään: se sössötys ja länkytys on yksinkertaisempaa kieltä kuin tavallinen puhekieli. Se on helpompaa opittavaa vauvalle. Olisiko ilmiön takana siis jokin vaisto, jossa täysikasvuinen opettaa poikaselle kommunikointia? Itse muistan puhuneeni jälkikasvulle rauhallisella, matalalla ja pehmeällä äänellä vauva-aikana, mutta pyrin tuota sössötystä välttämään siksi, kun se vituttaa. Sittemmin olen käyttänyt pojalle puhuessani monipuolisempaa kieltä, samoin kuin äänensävy on muuttunut usein joksikin ihan muuksi kuin rauhalliseksi, matalaksi ja pehmeäksi...

 

[tombraider]

Nuo Yliopistotutkimukset on nuorten opiskelijoiden tekemiä kyhäelmiä jotta valmistuisivat. Noita kyhäelmiä on niin saatanan paljon, että en niiden painoarvoa hirveesti liputtaisi. Tuntuu, että kun uutisessa on sanat tutkimus ja yliopisto, niin puolet porukasta on hullaantuneina saatuun lopputulemaan.


Vauvalle " lässyttäminen" tuntuu tehokkaammalta keinolta saada vauvan huomio, kuin jos puhuisi aikuismaisella äänellä. Vauvalle ja taaperolle puhutaan jo ihan eri sävyillä, eli Designerin kanssa samoilla linjoilla.

 

[Ted Raikas]

Kyllä mä uskon, että siellä vanhainkodissa saattaa olla vähän vähemmän tylsää, jos välillä käy joku sellainen katsomassa, joka saattaa ihan oikeasti välittää.

Jos käy. Nykyäänkin Suomessa löytyy lukuisia vanhuksia, jotka ovat ihan yksin ja jälkikasvua ei niin erityisen paljon kiinnosta. Eli ei se suinkaan ole mikään automaattinen asia. Eli heikko peruste jos mikä sille, että hankkisi lapsia. Turhan monta muuttujaa siinä asiassa.

Ei sitä välttämättä tarvitse muutenkaan olla omia jälkeläisiä, että saisit vieraita vanhainkotiin. Jos välit on kunnossa lähisukulaisiin ja näiden jälkeläisiin, niin ihan hyvin voi olla, että he käyvät sinua katsomassa.

Mutta nämä on tosiaan aika epäolennaisia juttuja, koska ajat on muuttuneet vuosisatojen takaisista, jolloin oikeasti suku huolehti vanhuksista keskuudessaan, eivätkä roudanneet laitoksiin, kuten nykyään pääsääntöisesti tehdään.

 

[Rod Weary]

Nuo Yliopistotutkimukset on nuorten opiskelijoiden tekemiä kyhäelmiä jotta valmistuisivat. Noita kyhäelmiä on niin saatanan paljon, että en niiden painoarvoa hirveesti liputtaisi. Tuntuu, että kun uutisessa on sanat tutkimus ja yliopisto, niin puolet porukasta on hullaantuneina saatuun lopputulemaan.

Oletko ihan varma? Vai luuletko tietäväsi? Tyhmä ja itsevarma saa olla, mutta kiinni ei kannata jäädä, paitsi jos on sinut asian kanssa. Minä taasen epäilen, että tutkimukset ovat suurimmaksi osaksi tasoa väitöskirja. Yhteistä noille tutkimuksille tuntuu vain olevan yhtenäinen lopputulos. Toki ne ovat kaikki väärin tutkittuja, sehän on selvää.

 

[Kirjoittelija]

Jos käy. Nykyäänkin Suomessa löytyy lukuisia vanhuksia, jotka ovat ihan yksin ja jälkikasvua ei niin erityisen paljon kiinnosta. Eli ei se suinkaan ole mikään automaattinen asia. Eli heikko peruste jos mikä sille, että hankkisi lapsia. Turhan monta muuttujaa siinä asiassa.

Olen eri mieltä ja uskon, että lasten ja lastenlasten olemassaolo kasvattaa erittäin merkittävästi sen todennäköisyyttä, että niitä näkee vanhainkodissa.

Ei sitä välttämättä tarvitse muutenkaan olla omia jälkeläisiä, että saisit vieraita vanhainkotiin. Jos välit on kunnossa lähisukulaisiin ja näiden jälkeläisiin, niin ihan hyvin voi olla, että he käyvät sinua katsomassa.

Ja edelleen, uskon että omat lapset ja lapsenlapset käyvät todennäköisemmin vierailulla useammin ja uskon myös, että niiden näkeminen on kovempi juttu kuin joidenkin siskon muksujen.