Ennen kun minulla oli lapsi, kelasin jonkun verran sitä että kannattaako tehdä lasta vai ei. Oletin jotenkin että ilman lasta elämä on varmasti iisimpää ja huolettomampaa, mutta arvoin sitä että jääkö sitä sitten lapsettomana paitsi jostain mitä ei ees ilman lapsia osaa oikein kuvitella. Ja että mitä jos sen joskus sitten tajuaakin, että kyllä se ois vaan nimittäin mainiota jos ois jälkikasvua, mutta sitten on jo liian myöhäistä sellaista hankkia.
Nyt kun lapsi on, niin olettama siitä, että ilman lasta elämä on iisimpää ja huolettomampaa, on tietysti pitänyt paikkansa, mutta niin on myös sekin että jotain semmosta tähän touhuun on nyt tullut mitä ei ennen lasta osannut edes kuvitella. Jotkut sanoo että lapsen syntymän jälkeen jotenkin avautuu galaksit ja maailman tarkoitus ja elämään tulee värit ja aamuisin herää onnea täynnä, vitut mitään semmosta ole tapahtunut, mutta ei sitä lapsettomana osannut kelata miten järjettömän tärkeä siitä omasta lapsesta itselleen tulee, olkoon välillä kuinka hankala tapaus tahansa.
Meillä on ollut vaimon kanssa koiria, ja niiden eteen aikanaan oli valmis tekemään mitä tahansa jotta niillä olisi kaikki hyvin. Nyt tosin olisin valmis heittämään koiramme oikopäätä lihamyllyyn jos lapsi vähän itkisi että on nälkä ja kauppa olisi kiinni, vitut siitä rakista, lapsen on saatava lihapullia nyt! Ryan Reynolds sanoi jossain haastattelussa, että ennen lapsiensa syntymää hänen vaimonsa oli tärkeintä mitä elämässä on, mutta lapsen syntymän jälkeen hän ei epäröisi hetkeäkään käyttää vaimoaan ihmiskilpenä jos sillä keinolla saisi lapsensa hengen pelastettua.
Mutta koska taas tästä fiiliksestä, ja siitä miten helvetin siistiä se on kun se oma lapsi vaikkapa tulee naama näkkärillä halaamaan tai tulee selittämään tohkeissaan jostain päiväkodissa näkemästään kaivurista tai muuten vaan saa katsella kun se töhöilee omiaan, ei tiennyt lapsettomana yhtään mitään, niin ei sitä semmosta olisi varmaan osannut sitten kuitenkaan ees kaipailla jos lasta ei ois tehnyt. Ois vaan varmaan jäänyt vähän semmonen epätieto että mimmostahan se nyt sit olis olla vanhempi.
Eli jos ei tee lasta, niin elämä on iisiä eikä oikein tiedosta mitä menettää, eli se on hyvä tilanne.
Ja jos tekee lapsen, niin vaikka elämästä tulee hankalampaa, niin vastapainoksi saa fiiliksiä joista ainakaan minulla ei ollut mitään tajua ennen lapsen syntymää. Sekin on siis hyvä tilanne.
Ihan sama mitä tekee, aina menee hyvin.