Alfred E Neuman
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät ja Ärrät
Lapsipuolueen jäsenenä ainoa kummastusta herättävä asia näissä keskusteluissa on se ehdottomuus. Minkä takia koetaan loukkaavana ajatus siitä, että mieli saattaa joskus muuttua?...
...Mun mielestä se lastenteko on niin suoraan alisteinen parisuhteelle, ettei siitä voi "päättää" ennen suhteen kehittymistä. Ja vastaavasti, lapsettomuuden nimiin vannovat lienevät keskimääräistä useammin myös pitkiin parisuhteisiin sitoutumatonta tyyppiä. Eivät he edes välttämättä päädy tilanteeseen, jossa lastentekoa aidosti pohditaan.
Kuten olen aiemminkin todennut, menen elämässäni hyvin vahvasti intuition pohjalta myös "isoissa valinnoissa". Ehkä en tunne itseäni kovin hyvin tai jotain, mutta en vain osaa pohtia näitä juttuja pitkälle tulevaisuuten tähyten.
Pikkasen piti saksia tuota lainausta..
Mielihän voi aina muuttua, siitä ei varmasti kahta sanaa. Ja totta tuokin, että lapsen hankkiminen ainakin pitäisi olla alisteinen parisuhteelle.
Mutta näin yli kolmenkympin puolenvälin saavuttaneena voin sanoa, että tuskin se mieli tästä muuttuu. Ajatus itsestäni isänä aiheuttaa edelleen samoja etovia tunteita, kuin mitä ne on aina aiheuttanut. Tyttöystäväni on onneksi samoilla linjoilla kanssani, ja olemmekin jo 10 vuotta onnellisesti tämän mielipiteen jakaneet.
Edelleen odottelen sitä "kyllä se mieli siitä muuttuu" elämystä, joka minulle olisi pitänyt jo 10 vuotta sitten tulla, aika hiljaista on ollut. Hauska juttu muuten, että tuota mantraa minulle on tarjottu vain ja ainoastaan sellaisilta tahoilta, jotka itse on nykyään vanhempia. Edes omat vanhempani eivät ole millään lailla asiaan ottaneet kantaa. Tästä muuten iso virtuaalikumarrus sekä omille, että tyttöystäväni vanhemmille.