Suomessa on sellainen jännä ilmiö, että mitä kalliimpia tuotteita, sitä paskempaa palvelua.
SamSpade tuossa jo totesikin pukeutumisella olevan jotain vaikutusta. Itsekin olen valitettavasti tutustunut tähän ilmiöön. En tiedä tuotteiden kalleudesta ja palvelun suhteesta, mutta pukeutumisfaktorilla on merkitystä.
Omassa pukeutumisessani on selkeästi kaksi päälinjaa. Kategoria 1: mittapuku, silkkiskraga ja porvariskengät, tai kategoria 2: nysväinen outdoor-vaatetus, sis mm. kulahtaneet verkkarit. Yleensä en vaivaudu asioimaan kalliissa merkkitavaraliikkeissä paskaiset verkkarit jalassa, mutta asiakkaana minulla on tähänkin oikeus. Sama lompakko minulla on mukana rapalaliiviin sonnustautuneena kuin mitä mittapuvunkin povarissa kulkee.
Kun tarkemmin mietin, niin en muista 1-kategorian mukaisesesti pukeutuneena kohdanneeni Suomessa erityisen huonoa palvelua tällä vuosikymmenellä. Ainakin voidaan sanoa etteivät odotukset ole koskaaan alittuneet. Sen sijaan 2-kategorian kuteiden kanssa olen kohdannut selvää aliarvioimista asiakaspalvelijan puolelta. Tyypillisintä on palvelun antamatta jättäminen. Joissakin vahvasti provikkavetoisissa paikoissa kuten kodinkonemestoissa tuntuu olevan luonnon laki, että erityisen maksukykyisen näköinen asiakas palvellaan nopeasti ja vaikka väkisin. Jos asiakkaan kulahtanut habitus tuntuu viestivän niukoista käteisvaroista, niin palvelua annetaan tälle sitten jos aikaa jää. Toisin sanoen silloin, kun kyseinen asiakas ryhtyy kiusalliseksi ja ryhtyy varta vasten kinuamaan myyjältä palvelua.
On tietenkin selvää, että tarvitessani tietyissä paikoissa asiallista palvelua menen sinne räätälinpuku ylläni enkä perseen kohdalta kiiltävissä aleverkkareissa. Tämä johtuu pelkästään siitä, että haluan omalta osalta osalta kohentaa todennäköisyyttä saada osakseni hyvätasoista palvelua. Yleensä on vaan niin, että laadukkaan näköisesti sonnustautunut asiakas saa laadukasta kohtelua ryhtymättä polvirukoukseen. Mitäpä suotta käydä taisteluun tuulimyllyjä vastaan.