Juurikin näin. Ottamatta mitenkään kantaa tässä ketjussa mainittuihin esimerkkeihin, kyllä hyvin monessa palvelutilanteessa vikaa on enemmän asiakkaassa kuin työntekijässä. Tämä siis täysin erillisenä huomautuksena oikeasti paskoista asiakaspalvelijoista, joita tämä(kin) maa on täynnä. Vastavetona tekisi mieli perustaa ketju "avautumista paskoista asiakkaista", johon varmasti jokaisella asiakaspalvelutyöntekijällä olisi tarinansa kerrottavana.
Hyvä asiakaspalvelu on ehdottomasti taitolaji. Sen oman alan osaamisen ja tietotaidon (tämä sana kuuluisi ehdottomasti ärsyttävimmät termit-ketjuun!) lisäksi hyvänä aspana toimiminen vaatii tietynlaista luonnetta. Palvelualttius, huomaavaisuus, suosittelu, ystävällisyys ja positiivisuus ovat taitoja, joita voi työhön perehdyttämisessä jalostaa, mutta hyvin pitkälti kyse on ihmisen perusluonteesta. Suurimmasta osasta kaduntallaajia ei ikimaailmassa saisi hyvää asiakaspalvelijaa.
Asiakaspalvelu on toki helvetin laaja käsite. Jos nyt puhutaan vaikka ihan perus kaupasta tai ravintolasta. Se vaatii yllättävän paljon hermoja olla ystävällinen 8+ tuntia päivässä ja 40+ tuntia viikossa monesti jopa ilman taukoja, kun parhaimmillaan joka toinen asiakas on naama norsunvituilla kyttäävä vatipää, joka katsoo työntekijää nenänvarttaan pitkin ja kokee asiakseen näyttää ylemmyyttään (yleensä paljon itseään nuoremmalle) duunarille. Hienoimpia hetkiä ovat ne, kun henkilökohtaiset murheet painavat takaraivossa ja silti pitää pitää aspa-vaihde päällä koko ajan. Tähän tilanteeseen yleensä osuu vielä se päivän kiintiömulkku, joka purkaa oman pahan olonsa tuntemattomaan työntekijään. Siinä sitten pitää nollata tilanne salamannopeasti ja olla hymy korvissa vastaanottamassa seuraavaa asiakasta. Jos et ole, palauteboksin luukku käy heti. Positiivista palautetta tulee ehkä noin kerran sadasta. Yleensä ei ikinä.
Luonnollisesti erikoiskaupoissa, kuten esim. nuo rautakaupat, työntekijöiltä voi odottaa tietynlaista osaamista ja neuvonantoa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että sielläkin työntekijät ovat ihmisiä, joilla saattaa olla vaikka vastasyntynyt vauva kotona, yöunet jääneet vähiin ja rahaongelmat painavat mieltä. Käsi ylös se, jolla koskaan ei henkilökohtaiset asiat ole vaikuttaneet työntekoon ja sen laatuun.
Nämä siis ihan irrallisena ajatuksen virtana keskustelun aiheeseen. Itsekin olen saanut useassa paikassa niin paskaa asiakaspalvelua, että olen jälkikäteen miettinyt miten helvetissä tuokin kaveri on saanut pitää duuninsa. Usein tätä saa juuri Suomessa, jossa asiakaspalvelukulttuuri on aika lapsenkengissä. Hyvä asiakaspalvelija osaa niellä vitutuksensa ja näyttää ulospäin asialliselta, vaikka kuinka korvien välissä sauhuaisi. Suurin osa ei todellakaan tähän pysty, se vaatii meinaan aika suurta luonteenlujuutta aina välillä.
Joskus tuli mietittyä, että jokaiselle Suomen kansalaiselle pitäisi järjestää intin sijaan pakollinen asiakaspalveluun perehdyttäminen jossain "paskaduunissa". Opittaisiin täälläkin arvostamaan vähän eri tavalla niitä ihmisiä, jotka tärkeää duunia meille tekevät pienillä liksoilla, huonoilla työoloilla ja nihkeillä työajoilla.