Herkut ei ole minulle ongelma. Yhden pullan söin eilen töissä kun joku oli niitä tuonut, sitä ennen joskus viime kuussa ostin suklaapatukan. Hyvää ruokaa vaan tahtoo mennä kerralla liikaa ja annoskokoihin olenkin kiinnittänyt huomiota. Alkon käytön voisi hyvin pistää tauolle niin jäisi ne saunalonkerot juomatta. Ja liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän. Resepti on siis tiedossa, nyt vaan pitäisi toteuttaa se.
Jos resepti vaikka laihduttamiseen on tiedossa niin se on jo mielestäni hyvä asia ja hyvä lähtökohta. Minä kuitenkin miettisin samalla myös näitä ihan muitakin asioita kuin pelkkää laihduttamista, ruokavaliota ja liikuntaa. Siis tämä asia on rinnastettavissa kuitenkin projektin pyörittämiseen ja tavoitteiden asettamiseen sekä niihin pyrkimiseen ja pääsemiseen sekä itsensä valmentamiseen ja johtamiseen. Näin ainakin.
Laihduttaminen ei lopulta ole kyllä mitään ihan rakettitiedettäkään mutta jonkin verran voi silti olla mielestäni hyötyä jos vähän tietää myös vaikka miten erilaisia projekteja johdetaankin, miten tavoitteita saavutetaan ja miten niitä kannattaa asettaa sekä miten itseäänkin voi motivoida. Tässä niitä asioita esiteltynä mitä itse ainakin olen miettinyt myös sen itse ruokavalion ja liikunnan lisäksi. Ja olen nähnyt näistä olevan minulle ainakin ihan hyötyäkin.
Nyt tulee kyllä taas varmaan raippaa joltain suunnalta kun elämäntaparemontinkin rinnastin projektiksi mutta en keksinyt tähän hätään sopivampaakaan sanaa.
Itse aloin kelaamaan muuten kahta tähän ketjuun liittyvää asiaa eilen. Toinen näistä asioista on kyllä se informaatiotulvakin. Kun sitä tietoa on loppuen lopuksi aika paljon ja harva omaksuu kuitenkaan sen kaiken tiedon ihan hetkessä. Silti alkuun olisi hyvä päästä nyt heti, eikä pitkittää aloittamista.
No itse päätin ainakin että kannattaa pitää mieli mahdollisimman nöyränä ja sisäistää se että opin tiellä ollaan, tässäkin asiassa. Koko ajan voi oppia uutta mutta alkuun voi lähteä kyllä ihan alkeillakin jo ja pienillä askeleilla.
Eli tässä tapauksessa näitä pieniä askeleita voisi olla vaikkapa sen ruokarytmin vakiinnuttaminen viiteen pienempään ja isompaan ateriaan päivässä, oikean ateriakoon löytäminen ja sitä noudattaminen (tässä voi auttaa myös se ruokapäiväkirja jos on vaikeuksia hahmottaa mikä on hyvä annoskoko), kasvisten, salaattien ja marjojen lisääminen vähitellen ruokavalioon ja veden juonnin mahdollinen lisääminen. Ja herkkujen sekä sen alkoholin juonnin kohtuullistaminen isolla kädellä.
Näillä perusasioilla lähtisin liikkeelle ja lähdin itsekin liikkeelle ihan vain. Ja nyt kun olen nuo omaksunut niin vähitellen alan lisäämään tietouttani ravitsemisasioissa ja tuon uusia juttuja lisää ruokavaliooni. Ettei se hommien käyntiin pistäminen viivästyisi senkään vuoksi että just sitä tietoa on niin vitusti ja on vaikeuksia hahmottaa mitä tässä pitäisi tehdä.
Jostain luin että aluksi on hyvä asettaa kyllä itselleen se isoinkin tavoite. Ja varmaan näin onkin. Ja sellaista tilastotietoakin satuin lukemaan että ne ihmiset jotka itse asiassa ovat asettaneet isompia tavotteita niin saavat useammin pudotettua painoaan enemmän. En tiedä pitääkö paikkansa mutta voihan sen isoimman tavoitteen asettaa korkeallekin? Aseta se tavoite mutta aseta myös muita pienempiä tavotteita. Tämä auttaa minua ainakin alkuun pääsemisessä ja muutenkin. Siis tämä että on myös pienempiä tavotteita.
Jos on vaan se isoin tavoite ja päämäärä niin näen itse että siinä voi haukata liian ison palan kerrallaan. Ja se saattaa tuntua jopa tuskastuttavalta, liian isolta vielä kun sitä ei todellakaan saavuta hetkessä. Malttiakin kysyy.
Minua ainakin motivoi kun etenen pienin askelin ja pienin tavottein eteenpäin. Menen itse ihan viikko kerrallaan. Ja jokaisella viikolla on se pieni tavoite, pudottaa painoa vaikka 500g-1kg verran. Auttaa pitämään mielestäni motivaatiotakin yllä kun huomioi niitä pienempiäkin tavotteita ja tuloksia sekä iloitsee jo niistä. Eikä itsensäkään palkitseminen huono asia olisi. Se voi olla vaikka että luen jonkin kirjan sitten vasta kun yllän tavoitteeseeni?
Ja onhan näitä tietoja ja taitoja mitä jo ihan vaikka itsensä valmentaminen ja projektien johtaminen sinällään vaatiil. Lähtisin itse ja olen lähtenytkin jo miettimään ja tutkimaan näitäkin asioita. Mutta en nyt enempää lähde tähän noita asioita avaamaan ettei tästä viestistä nyt ihan romaaniakaan tule mutta uskon että näilläkin tiedoilla pääsee jo alkuun.
Ja en malta olla muistuttamatta siitä asiasta että kannattaa muistaa olla tässäkin itselleen kuitenkin armollinen. Me ollaan kuitenkin ihmisiä, ei koneita joilla ei ole tunteita ja jotka kestäisivät mitä tahansa. Tuotakin kannattaa sitten miettiä mitä tuo voisi tarkoittaa. Mutta esimerkiksi sitä että ei aseta rajoja ja tavoitteita liian tiukoiksikaan.
Ja on minulla myös vinkkejä siihen miten liikuntaa voi lisätä tai sitten miten liikunnan voi aloittaa ja miten siitä saa tavan elämään. Kummastakin kun on minullakin ihan lähielämästä kokemusta ja vinkkejä mitkä ainakin omalla kohdalla ovat toimineet.
Lyhyesti listattuna näistä asioista voi olla hyötyä, tavotteita ei taaskaan liian korkealle ainakaan heti tai kannattaa olla sitten pienempiä välitavotteita. Ei vaadi itseltään liikoja vaan jos vaikka kävelyä harrastaa niin kuin minä niin ensin alkuun tekemällä viikossa vaikka 3-4 puolen tunnin lenkkiä, tätä alkuun ja sitten kun siitä on tullut tapa niin lisää yhden lenkkikerran kerrallaan viikkoon. Ei heti niin että perkele, tunnin lenkit jokaisena viikon päivänä.
Sitten minua on itseäni auttanut se että kuuntelen musiikkia samalla. Liikunta olisi minulle liian tylsää jos en musiikkia kuuntelisi samalla ja se auttaa siinä motivoimisessa. Liikkuminen käy välillä ihan luonnostaan ja huomaamatta kun tekee sen samalla kun musa soi korvilla. Ja vähitellen tavotteita ylöspäin eli lenkkimäärää vähitellen isommaksi ja itsekin aloin ennen sairauslomaani pitkittämään lenkkieni kestoa ja pituutta sillä että aloin tekemään siihen normilenkkiini ylimääräisen kierron kauempaa. Kun se tie jatkui ja en kääntynytkään heti siitä mistä olin aiemmin kääntynyt vaan jatkoin sitä lenkkiäni, se kävi luonnollisesti ja toikin lenkkiini pituutta ainakin varmaan ajallisesti 15 minuuttia. Ja puolen tunnin lenkin sijaan teinkin jo 45 minuutin lenkkejä.
Ja on tuosta Sports Trackeristakin ollut ainakin minulle hyötyäkin myös itsensä motivoimisessa. Se on mielenkiintoista kuitenkin kuulla lenkillä kun tulee vaikka tietoa omasta kävelyvauhdista. Ja voihan sitä vaikka kysyä kaverin mukaan lenkille jos se yksin on liian vaikeaa.
Niin ja sanoin aiemmin viestissäni että minulle nousi kaksi tähän ketjuun liittyvää asiaa mieleeni eilen. Se toinen asia on se hassulta kuullostava kysymys saako lihavuudesta puhua?
Luin tapojeni mukaan eilen taas blogeja ja parissakin blogissa mietittiin tuota kysymystä. Lisäksi kun googletin niin oli siitä aiheesta ainakin jo ihan 2020 vuonnakin käyty keskustelua lehdissä asti. Mikä on palstalaisten mielipide tähän asiaan? Kun puhutaan kai jo siitäkin saisiko lääkärikään mainita potilaalle tämän olevan lihava?
Oma mielipide on se että lihavuudesta saa ja pitääkin puhua. Ja ennen kaikkea silloin jos siitä voi olla terveydellistä haittaa. Ymmärrän tämän mahdollisen puhumattomuuden silloin jossain määrin jos se asiasta puhuminen lisää laihuuden ihannointia. Koska sitten voi löytyä näitä jotka laihduttaa vaikka ei todellakaan tarvitse, ja voi tulla jotain syömishäiriöitäkin.
Mutta ei perkele, ei niin että mietitään jo sitäkin että saako lääkärikään puhua potilaalle tämän mahdollisesta lihavuudesta koska on vaarana että potilas vetää herneen nenään. Lihavuudesta on hyvä puhua etenkin silloin jos siitä voi olla haittavaikutuksia terveyteen. Jos tätä totuutta ei potilas kestä niin voi, voi.
Minulle se vaan vauhditti lopulta päätöstä lähteä ruokavalioremonttiini kun lääkäri oli johonkin syksyn raporttiin kirjoittanut mahdolliseksi kipujeni aiheuttajaksi myös jonkin vieraskielisen sanan joka tarkoittaa kansan kielellä liikalihavuutta. Ensin vitutti ja vedin vähän hernettäkin itsekin nenään mutta lopulta otin vain itseäni niskasta kiinni ja aloin toimimaan asioiden eteen!
