Kuinka päästä läskeistä eroon?

[Fiftie]

Tässä on koko vuosi mennyt päätä seinään hakaten, ja vähän aikaa olen miettinyt ketogeenisen ruokavalion kokeilemista. Pari viikkoa sitten päätin aloittaa ja tein vähän suunnittelutyötä. Katselin videoita ja lueskelin aiheesta, sekä pyörin kaupassa tutkimassa erilaisten tuotteiden ravintosisältöjä, Tasan viikko sitten oikeasti aloitin.

Ruokavalio tuntuu toisaalta aika rajoittavalta, mutta jännä oli huomata kuinka se jatkuva näläntunne ja naposteluntarve vaan katosi, kun oikeasti aloitti. Turvotus katosi parissa päivässä ja olo on paljon energisempi.

Liikuntaa en ole lisännyt siitä, millä tasolla se on jo pitkään ollut. Käytännössä siis arkipäivien työmatkapyöräily, ehkä kerran viikossa joku muuten vaan -pyörälenkki, ja pitkään olen jo pitänyt kiinni siitä, että päivittäinen askelmäärä aina ylittää 10 000. Työpäivinä tuo tapahtuu jo itsestään, eli viikonloppuina lähinnä täytyy vähän erikseen tsempata.

Mutta asiaan.

Muutos, joka tapahtui mulla nyt yhdessä viikossa

Paino 98,1 kg --> 95,5 kg ( -2,6 kg )
Vyötärö 105 cm --> 103 cm ( -2 cm )

Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan, mutta jatkan kyllä tätä ruokavaliota toistaiseksi.

Ei mitään moittimista tai muutakaan, mutta ketogeeninen ruokavalio ei oo lopulta sen parempi laihduttamiseen kuin muut ruokavaliot. Alussa toki paino tippuu hyvin, kun hiilarit on matalalla ja energian saanti oletettavasti laskee paljon. Tsemppiä jatkoon!

 

[SamSpade]

Itselleni pari juttua on yllättävästi? auttanut ylimääräisen maharasvan kanssa. Eli tosiaan liikuntaa tulee kohtuu hyvin, mutta pari vuotta sitten jätin sokerin pois kahvista ja lakkasin lähes kaiken makeisten syönnin. Kun kahvia meni se 5-6 kuppia päivässä ja joka kuppiin pari kolme t-lusikallista sokeria, tuli siitä aika iso määrä. Samalla sellainen turvotus kropasta katosi. Toinen oli sitten aamupala. Ennen se oli 2 kuppia kahvia ja tuoremehu. Nyt teen edellisenä iltana tuorepuuron jääkaappiin ja aamulla lautasellinen sitä. Lounaalla ei ole yhtä kova nälkä kuin ennen, eli pienempiä lounaita ja samoin illalla.

 

[douppi]

Tehkää kaikkenne sen eteen, että paino putoaa ja käsissä ja jaloissa voimaa edes kohtalaisesti. Ei kannata siirtää muutoksia yhtään. Nyt kun pitkästä aikaa on pitänyt keppien kanssa kinkata liikuntavamman jälkeen, niin aikas hapoillehan se kädet pistää ja myös se terve jalka on aika kovilla, kuten myös selkä.

Jos ylipainoa on, ja varsinkin jos enemmän, niin menee todella hankalaksi toimiminen, jos esim.menee toinen polvi tai nilkka pois pelistä joksikin aikaa.

 

[MadSpade]

Reilun viikon ollut Fugessa ja siinä ajassa 2,5 kg lisää painoa. Täällä on niin pirun vaikeaa tuon itsekurin kanssa, kun kaikkea hyvää on näytillä ihan sama minne katsoo. Kilometrien pituista rantapromenadia pitkin on kiva lenkitellä ja löytää itsensä lenkin päätteeksi jostain kojusta näykkimästä eksoottisennäköistä jäätelöannosta jne :P

 

[vilperi]

Muistaakseni kerroin, tai ehkä jopa vähän uhosinkin myös tässä ketjussa lokakuun puolella laittavani elintapani ja etenkin ruokavalioni remonttiin ja sen seurauksena toivottavasti myös laihduttavani useammankin kilon läskiä pois kehostani.

On tärkeää minulle että tuo ei jäisi pelkäksi paskapuheeksi vaan esimerkiksi jalkapohjakipujen vuoksi saisin oikeasti ruokavaliotani remontoitua ja painoa pudotettua.

Ja kyllähän alku näyttää varsin lupaavalta. Ehkä jopa liiankin lupaavalta? Jossain tutkimuksessa mitä taannoin luin sanottiin että hyvä painon pudotustahti olisi 0,5-1 kilogrammaa vain viikossa. Tosin korostettiin että alkuvaiheessa painoa voi lähteä enemmänkin pois vaikka per viikko. Itsekin olen miettinyt niin että jos painon pudotustahti on liian kova niin se voi tarkoittaa vaikkapa sitäkin että laittaa itsensä jo liian koville, näissä tavotteissa ja asettamissaan rajoissa ei pysy sitten aina ja tulee repsahduksia tai into jopa kokonaan tätä projektia kohtaan lopahtaa ja kilotkin tulevat sitten takaisin.

Minun isona tavoitteena on laittaa tosiaan etenkin ruokavalioni remonttiin ja pienentää selkeästi annoskokoja. Annoskoot minulla on siis ollut liian isoja, aikuisten oikeasti. Ja näihin tavoitteisiin yrittäessä yltää niin toivottavasti saan myös painoa pudotettua. Ja on tärkeää että näistä tulee ihan pidempiaikainen elintavan muutos. Sillä jos on liikaa vaikka kiloja kehossa niin on näemmä minulla ainakin riskinä sitten taas kärsiä jalkavaivoistakin.

Tosin jalkaterapiassa kävin tuossa pari viikkoa sitten ja hän kyllä oli siinä mielessä armollisempi minulle kuin minä itse. Terapeutti teki tarkan diagnoosin kivuistani, ja kun kysyin niin vastasi että kyllähän sillä ylipainolla tietenkin jonkinlainen merkityskin on ollut mutta nämä minun kivut olisivat voineet tulla muutenkin. Syytä kun on kipuihini esimerkiksi virheaskeltamisessani.

Se siitä. Jos jotain tiivistettyä rapsaa heittäisi tännekin tilanteestani niin ensinnäkin painoa on tämän ensimmäisen viikon aikana lähtenyt pois 1,4 kilogrammaa. Edellisen kahden viikon aikana jopa kai enemmänkin, jotain 2-3 kilogrammaa. Mutta olen vasta viikon ajan merkinnyt painoni tuohon tuollaiseen Fit-sovellukseen.

Olen jo melko pitkään syönyt neljä eri isompaa ja pienempää ateriaa vuorokauden aikana. Siitä lähtien kun keväällä 2019 yksi mielenterveyshoitaja valaisi minua tästä asiasta, ihmisen on hyvä syödä vähintään 4 ateriaa vuorokauden aikana. Aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala.

Lähtöpainoanl en kehtaa ainakaan suorilta mainita täälläkään julkisesti koska oikeasti puhutaan merkittävästäkin ylipainosta. Se on kuitenkin rohkaisevaa minulle että painoa oikeasti lähtee pois kehosta, on motivoivaa nähdä se. Ja sitä on lähtenyt sellain että jotain 200-300 grammaa vuorokaudessa. Tosin ei välttämättä ole pidemmässä juoksussa varsinkaan järkevää käydä vaa'alla varmaan ihan joka aamu.

Varsinainen ensimmäinen viikko on sujunut ihan hyvin tässä "projektissani". Olen jatkanut melko terveellisellä ruokalinjalla. Esimerkiksi taas söin tällä viikolla peräti kolmena päivänä kasvisrisottoa joka oli myös ihan helkkarin hyvää.

Annoskoon pienentämisessä olen mielestäni onnistunut varsin hyvin. Nyt annokset näyttävät järkevän kokoisilta. Tosin en tiedä mitä pitäisi ajatella siitä että joskus minulla on ollut kyllä nälkä jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa ateriaa. Eli vaikka kello 16 jo vaikka iltapalan syön vasta yleensä joskus 18-19 aikaan. Onko annoskokoni jo liian pieniä, onko kyseessä tottumiskystmys kun on tottunut syömään niitä hervottoman kokoisia aterioita vai missä on vika.

Olen kuitenkin aikeissa korjata tämän nälkä-ongelman lisäämällä vuorokauden aterioihin vielä viidennenkin aterian eli jonkin pienen välipalan ns. päivällisen ja iltapalan väliin. Välipala voisi olla vaikka joku pari hedelmää tai lautasellinen puuroa.

Joskus minun on tehnyt mieli ottaa enemmänkin ruokaa, eli vetää iso annos jotain kasvisrisottoakin kun se on ollut niin hyvää. Mutta olen malttanut mieleni kuitenkin tähän asti. Ja joskus on tehnyt mieli ostaa kaupasta joku herkkukin, tyyliin makea leivonnainen ja kai näitä voi yhden leivoksen per viikko vaikka syödäkin. Ja onneksi kaupasta saa myös vaikka yksittäisiäkin leivonnaisia ostettua. Mitään tyyliin keksipakettia tai vaikka jotain kääretorttua en uskalla ostaa sillä ennen nämä meni jopa yhdessä päivässä tai jopa kerralla.

Kaupassa on kuitenkin helpompaa hillitä itsensä kuin kotona joten jos makean himo yllättää niin kannattaa ostaa just yksittäinen leivonnainen paistopisteeltä. Vielä en ole uskaltanut myöskään näiden samojen juttujen takia leipoakaan itse makeita leivonnaisia. Suolaisia leivonnaisia leivoin kyllä eilen, juusto-ja lohimuffinseja.

Mutta kokonaiskuvassa tuo ensimmäinen viikko oli aika kivuton (tai en tiedä onko se hyvä sanavalinta kun on tosiaan näitä jalkapohkakipuja) ja helpohko sitten lopulta. Jos se näin jatkuu niin en kovin isoja ongelmia näe matkalla terveellisempään ruokavalioon. Ja tuon 1,4 kilon putoaminenkin viikossa on ihan motivoiva lukema.

Lisäksi olen taas kuukauden tauon jälkeen alkanut harrastamaan taas liikuntaakin. Vaikka olenkin sairauslomalla. Ei tuo pyöräily kuitenkaan tunnu tekevän niin paljoa hallaa jalkakivuillekaan joten siinä on hyvä liikuntamuoto minulle tällä hetkellä. Pyrin ainakin yhteensä pyöräilemään päivässä sellaisen puolen tunnin verran, joko kerralla noin pitkän lenkin tai sitten kaksi-kolme lyhyempää lenkkiä päivässä. Lisäksi jumppaan yhteensä sen puolen tunnin ajan vuorokauden aikana, tosin jumppa on melko rauhallista jalkapohjiin keskittyvää jumppaa.

Kävelyäkin voisi kai hiljalleen alkaa taas harrastamaan ja vuorokauden aikana kertyvää askelmäärä nostamaan että näkisi senkin kuinka lisääntyvä askelmäärä vaikuttaa jalkapohjiini.

 

[Vuokralainen]

Olet @vilperi hyvällä tiellä. Tuloksien näkyminen motivoi ainakin itseäni eniten omalla matkallani.

Yhden vinkin haluan antaa, minkä varmaan jo tiedätkin. Kun teet muutoksia elämäntapoihisi ja ruokavalioosi, niin tee ne sillä ajatuksella, että ne ovat pysyviä ja mielekkäitä. Älä koita mitään poppaskonsteja. Pidemmän päälle painonhallinnassa ei ole juuri mitään hyötyä muutoksesta, mikä ei ole pysyvä. Jos jättää vaikkapa jonkun tuotteen pois ruokavaliosta ja laihtuu sen ansiosta nopeastikin, mutta ottaa kyseisen tuotteen samalla volyymilla myöhemmin takaisin ruokavalioon, niin kyllä ne kilot palaavat.

Olen tässä ketjussa kertonutkin kuinka itse laihduin vuodessa 50kg. Kaikki meni tämänkin jälkeen hyvin siihen asti kunnes tuli korona. Harrastukset ja sosiaaliset tilanteet jäivät minimiin, kun opiskelut ja työtkin siirtyivät kotiin eli etähommiksi. Mukaan palasi vahvasti alkoholi ja sitä kautta myöskin epäterveellinen ruokavalio ja erakoituminen. Aiemmin niin tärkeä liikuntakin jäi ja viikottaiset jopa 20km kävelylenkit tai 100km pyörälenkit ovat vaihtuneet 200 metrin kauppareissuiksi kävellen tai kauemmaksi kilometrin päähän pyörällä. Kilojahan on tietysti tullut ihan helvetisti takaisin. Vituttaa ja nolottaa.

Enempi tää mun jälkitarina olisi mielenterveysketjun kamaa ja ehkä joskus vielä sinne kirjoittelenkin. Tämä menossa oleva viikko oli ensimmäinen pitkään aikaan, kun en ottanut pisaraakaan alkoholia.

Olen uuden tarinan alussa ja aion täältä taas nousta, mutta vituttaahan tämä touhu ja rankasti.

 

[444]

@vilperi
Mikäli alkaa tuntua siltä, että nälkä tulee ”liian aikaisin”, kun kroppa ei ole vielä tottunut pienempiin annoskokoihin, niin kokeile kevyitä välipaloja. Esim. kananmuna, banaani tai kourallinen pähkinöitä. Jos nälkä on liian kova ennen seuraavaa ateriaa, on vaarana se, että seuraavalla aterialla annoskoot lähtevät taas lapasesta. Vähän sama kuin menisi nälkäisenä kauppaan; mukaan tarttuu vino pino kaikkea turhaa ja epäterveellistä, koska aivot antavat signaalia, että olet vähintäänkin kuolemassa nälkään.
Itse jouduin lopettamaan välipalat siksi, että niitä tuli napsittua liikaa. Kourallisesta pähkinöitä tuli kolme kourallista, monta kertaa päivässä. Tämä taas vaikutti ruokahaluun siten, että niitä varsinaisia aterioita ei tullut syötyä säännöllisesti, kun välipaloista muodostui naposteluhetkiä. Kuitenkin hyvin toteutettuna välipalat ovat erittäin hyvä ja terveellinen lisä ateriarytmin ja pienempien annoskokojen ylläpitoon.

 

[vilperi]

Olet @vilperi hyvällä tiellä. Tuloksien näkyminen motivoi ainakin itseäni eniten omalla matkallani.

Näinhän se on. Tuntuu toisaalta tyhmältä hehkuttaa ja iloita jo yhden, sen virallisen ensimmäisen viikon tuloksia mutta minä koen hyvänä asiana sen että on pienempiä tavoitteita ja päämääriä. Ja osaa sitten iloita niistä pienistäkin positiivisista tuloksista.

Eilen muualla tällä palstalla epäilin itseni aika hyvin tuntevana sitä riittääkö minulla maltti esimerkiksi kuntoutumisessa. Kun nyt on jo varmaan aika selvää että kuntoutuminen vaatii aikaa ja täytyy pystyä sitoutumaan pidemmäksi aikaa tähän kuntoutumiseen. Vaikka toki esimerkiksi jumppa, liikunta ja nämä ruokavalio-asiat olisi jopa hyvä että ne olisi ihan elintapoja sinne no, hautaan asti. Eli koko loppuelämän.

Mutta kuntoutuminen vaatii aikaa varmasti ja sitä myötä myös malttia ettei jää hommat kesken. Siksi näen hyvänä asiana ettei ole vain yksi tavoite ja päämäärä eli se kun on sitten lopulta kunnossa. Vaan pirstoaa tämän "matkan" pienempiin tavotteisiin, tavoittelee niitä ja iloitsee kun pääsee tavoitteisiinsa. Joku just eteneminen viikko kerrallaan on varmaan ihan hyvä tahti tavoitteidensa suhteen ja auttaa sitten siinäkin että paremmin säilyy se maltti kun näkee nopeamminkin niitä toivottavasti positiivisia tuloksia.

Yhden vinkin haluan antaa, minkä varmaan jo tiedätkin. Kun teet muutoksia elämäntapoihisi ja ruokavalioosi, niin tee ne sillä ajatuksella, että ne ovat pysyviä ja mielekkäitä. Älä koita mitään poppaskonsteja. Pidemmän päälle painonhallinnassa ei ole juuri mitään hyötyä muutoksesta, mikä ei ole pysyvä. Jos jättää vaikkapa jonkun tuotteen pois ruokavaliosta ja laihtuu sen ansiosta nopeastikin, mutta ottaa kyseisen tuotteen samalla volyymilla myöhemmin takaisin ruokavalioon, niin kyllä ne kilot palaavat.

Tämä on just näin. Siksi en ole ottanut laihdutustavaksenikaan mitään "ihme"dieettejä tai karppausta tietyn ajan verran vaan tavoite on terveellistää syömistottumukset ja tätä kautta saada mahdollisimman pitkäaikaista tulosta aikaan.

 

[vilperi]

Olen alkanut katselemaan näitä Olet mitä syöt-ohjelman jaksoja. Minulla on käytössäni Cmore ja siellähän näitä jaksoja on katseltavissa aina ensimmäistä tuotantokaudesta alkaen. Täytyy sanoa että en ole koskaan aiemmin kyseistä ohjelmaa katsellut mutta onhan tämä ihan kiinnostava ohjelma. Etenkin nyt kun itsekin on omassa elämässään kiinnostunut vastaavista asioista.

Jossain määrin tässä ohjelmassa haiskahtaa kyllä liioittelunkin maku ja että jotain asioita ollaan korostettu ohjelman teon vuoksi. Mutta en tiedä, onko oikeasti näin? Esimerkiksi noiden ihmisten jääkaapit ovat olleet järkyttävän täynnä tavaraa. Ei ole tämän ketjun alhe sinänsä mutta tuo on pistänyt ihmetyttämään. Onko oikeastikin ihmisten jääkaapit noin paljon täynnä ruokaa?

Toisaalta jos on, niin en ihmettele enää läheskään niin paljoa että tulee niin paljon ruokahävikkiä. Puhutaan kuitenkin jääkaapista jossa säilytetään yleensä niitä herkästi pilaantuvia raaka-aineita. Minulla itselläni on jääkaapissa usein vain noin 2-3 vuorokauden ruokatarpeet ja just se määrä mitä oikeasti tarvitsen. Joskus voi olla tyyliin juustopakkaus ja öljypullo pidempään siellä kaapissa. Aika usein on kyllä myös tilanne että ei siellä kaapissa ole oikeastaan kuin valo.

No, sitten siihen tämänkin ketjun varsinaiseen aiheeseen. Eli kun katsoo mitä nuo ihmiset vetävät kurkusta alas yhden viikon aikana ensin ennen kuin niitä aletaan ohjaamaan niin kyllähän se on jopa minun mielestäni järkyttävän näköistä. Tosi paljon ja nimenomaan varsin erilaisen näköisiä herkkuja, mättöjä ja hirveät määrät ruokaa muutenkin.

Joko olen ollut sokea itse omalle tilanteelleni mutta uskallan sanoa että ei minun tilanteeni ole noin paha ollut vaikka ylipainoa on reilusti. En nyt välttämättä osaa sanoa missä on suurimmat erot, mutta yritän pukea ajatuksiani sanoiksi.

Eli olen itse aiemminkin jo pitkään syönyt sinänsä suht terveellisesti. Sekin jo kun olen syönyt usein töissä vähintään aamupalan ja lounaan. Ja meillä töissä on tarjolla aika ravitsevaa ja tyypillistä ns. kotiruokaa. Ja saan töistä usein mukaani joko ilmaiseksi (ei kyllä saisi huudella ääneen ettei tämä etu lähde pois) tai pientä maksua vastaan näitä samoja ruokia joita sitten olen syönyt kotonakin.

Eli hyvin usein syömäni ruoka on ollut sinänsä ihan terveellistä koska työssä oleva ruoka on rinnastettavissa tyypilliseen kotiruokaan ja sehän nyt on yleensä aika terveellistä? Vielä kun työpaikkani on tosiaan osa Hämeenlinnan sairaalan palveluitakin ja siksikin täällä panostetaan kyllä siihen ravitsemukseen. Lisäksi työssä on tarjolla runsas salaattipöytä päivästä toiseen jonka sisältöä minäkin syön aktiivisesti. Aamupalalla on usein tarjolla taas puuroa, itse leivottuja sämpylöitä, perusleipätarvikkeet eli margariinia, juustoa, makkaraa, salaattia sekä muuta kasvista.

Eli uskallan syöneeni jo pidemmän aikaa sinänsä jo ihan hyvin ja terveellisesti. Kun vielä olen syönyt kuitenkin rajoitetusti pitsoja ja muita mättöruokia, erilaisia herkkuja etenkin leivonnaisia sekä olen muun muassa syönyt aika paljon kotona näitä työmaan ruokiakin. Olen pitkään lisäksi jo syönyt kaksi lämmintä ateriaa päivässä, näiden lisäksi aamu-ja iltapalan sekä nykyään vielä myös pienen välipalan. Ja aika harvoin juon kuitenkaan limujakin.

Ongelmani ovatkin olleet mielestäni siinä että silloin kun syön niin olen syönyt aivan liian isoja annoksia. Kyllähän se ravitsevakin ruoka käy lopulta mahan päälle jos sitä vetää liian ison annoksen kerralla? Väitän että tuossa on se isoin asia johon ruokavalioni kaipaa oikaisua. Eli kerralla syötävän ruoan määrää on selkeästi vähennettävä. Ja toinen on sitten se että kyllä niitä salaatteja voisi vieläkin enemmän syödä, etenkin kun niitä töissä ollessakin on kyllä hyvin tarjolla. Ja näistä salaateista kannattaisi valita enemmänkin niitä joissa ei ole majoneeseja esimerkiksi.

Sitten silloin kun olen syönyt herkkuja niin kyllähän silloin ennen on ollut vaikea vastustaa mielitekoja. Eli tyyliin keksipaketti, puolet itse leivotusta piirakasta, jopa litran jäätelöpakkaus ja joku valmiskääretorttu ovat menneet kerralla melkein alas kurkusta. Ja kun olen tehnyt ja syönyt iltapalaksi jotain muuta kuin leipää niin taas se sama ongelma on korostunut. Eli pannukakkua on mennyt yhdessä illassa puolikas pellillinen, samoin pitsaa, ja myös rikkaita ritareita tehdessä olen vetänyt pullan siivuja vähintään puolikkaan pussillisen. En joka päivä näitä herkkuja ole kuitenkaan syönyt vaan tyyliin yksi-kaksi kertaa viikossa on saattanut olla muuta iltapalaa kuin leipää.

Korostaisin yhä omalla kohdallani tuota että annoskoot pitäisi olla kohtuullisemman kokoisia. Ja sama kohtuus on hyvä ja ajankohtainen sana muutenkin. Mutta ehkä jokin pieni toivon kipinä on että ongelmani saattaa olla vielä suht kivuttomasti oikaistavissa.

 

[Rod Weary]

@vilperi Mulla auttoi annoskoon pienentämiseen yhden lautasen taktiikka. Linjastolounaalla siis ensin salaatit ja raasteet lautaselle, niin jäi paljon vähemmän tilaa länpimälle ruualle. Kun tuohon tottui, niin aika hyvin oppi hahmottamaan, mikä määrä sapuskaa oli sopiva eikä sen jälkeen tehnyt edes mieli harrastaa mitään jättiannoksia. Paitsi lihapullapäivinä. Jotain siimaa saa sentään itselleen antaa. Herkkuja en syö kovinkaan usein, joten niissä mulla ei oikeastaan ole ikinä ollut viilattavaa.

 

[vilperi]

@vilperi Mulla auttoi annoskoon pienentämiseen yhden lautasen taktiikka. Linjastolounaalla siis ensin salaatit ja raasteet lautaselle, niin jäi paljon vähemmän tilaa länpimälle ruualle. Kun tuohon tottui, niin aika hyvin oppi hahmottamaan, mikä määrä sapuskaa oli sopiva eikä sen jälkeen tehnyt edes mieli harrastaa mitään jättiannoksia. Paitsi lihapullapäivinä. Jotain siimaa saa sentään itselleen antaa. Herkkuja en syö kovinkaan usein, joten niissä mulla ei oikeastaan ole ikinä ollut viilattavaa.

Ihan hyvä vinkki tuon ruoka-annoksen koon pienentämiseen sinänsä. En vaan voi olla nostamatta esille sitä faktaa että olen noin toiminutkin osittain jo siitä lähtien kun olen alkanut tuolla nykyisessä työpaikassani lounaan syömään. Meillä menee linjasto niin että on muutenkin järkevää aloittaa ottamalla ensin salaatit lautaselle. Siten hommat toimii jouhevamminkin eikä tarvitse palata pääruokapisteeltä takaisin ottamaan salaatteja lautaselle.

Tuossa pitää varmaan vaan tajuta se että se salaattien syöminen kannattaa, ja etenkin esimerkiksi niiden majonoosittomien salaattien. Iskostaa se tajuntaansa ja oltava sitten vain halukas ottamaan niitä salaatteja enemmän lautaselle.

Ihailtavasti usein katsellut kun minua noin 15 vuotta nuorempi työkaverini latoo aina sen ruokalautasen niin täyteen salaattia että siihen ei edes mahdu pääruoka. Pääruoan ottaa sitten vain pienemmälle leipälautaselle. Tämä työkaveri on myös aika hoikka kehon rakenteeltaan. Toisaalta näitä ihmisityyppejä jotka voivat syödä ruokaa isojakin annoksia mutta mikä ei kuitenkaan juurikaan näy kehossa. Tällaisiakin tuntuu olevan.

Minulle itselleni tulee noihin herkkujen vähentämiseen sellainen keino mieleen että eihän sitä tarvitse kerralla tehdä niin paljoa niitä leivonnaisia, jälkiruokia ja muita herkkuja itse. Siis aivan samalla tavalla kun sen reseptin voi isontaa, niin toimii se myös toiseen suuntaan eli voi sitä reseptiä myös pienentää. Ei kerralla tee niin paljoa näitä herkkuja vaan tekee suunnilleen sellaisen määrän herkkuja että niistä on iloa lähinnä vain kerraksi.

Syö ne ensin ja sitten kun on kuitenkin jo tarpeeksi kylläinen niin on varmaan haluttomampi kokkaamaan lisää herkkuja. Näen itse että ainakin minun on helpompi hillitä itseni siinä kohtaa kun käyn kaupassa ja kokatessa/leipoessa. Kun taas siinä vaiheessa kun olen jo päässyt herkkujen makuun, sitten on vaarana enemmänkin se että samassa vauhdissa menee useampikin ohukainen tai köyhä/rikas ritari. Ja sitten ihan valintoja terveellisyydenkin mukaan eli jos valittavana on tekeekö köyhiä vai rikkaita ritareita niin valitsee ne köyhät. Koska minut on opetettu siihen ajatusmalliin ainakin että rikkaisiin ritareihin tulee lisäksi hilloa ja kermavaahtoa päälle ja se ei ole hyvä.

Sama kaupassa valmiiden herkkujen suhteen, eli litran jäätelöpaketin sijaan ostaa jäätelöpuikon. Tällöinkin pääsee jo jäätelön makuun. Monipakkausten ja isokokoisten pakkausten sijaan ostaa paistopisteeltä välillä yksittäisen leivonnaisen. Siis uskon että näistä on minulle jo ihan apua sillä minun on helpompi tosiaan hillitä itseni kaupassa kuin sitten kotona jos olen jo päässyt niiden leivonnaisten makuun. Ja voi sitä välillä syödä mitä tahansa oikeastaan, mutta kohtuus on iso juttu. Ja kun tässä kuitenkin ainakin itse tavoittelen mahdollisimman pysyviä muutoksia ruokavalioon niin ei sitä voi ottaa pois silloin listalta edes leivonnaisia ja muita herkkuja. Koska tulee väistämättä eteen melkein tilanteita kun näitäkin tulee sitten jatkossa syötyä. Jos ei muulloin niin ainakin erilaisissa juhlissa ja jouluna.

Tänään kun Posti tuo ovelleni asti Fiksuruoasta tilaamani ruokatuotteet niin sieltä tulee mukana myös pari pussia valmisohukaistaikinaa. Paistelen iltapalaksi tänään jo lättyjä mutta käytän voin sijasta paistamisessa öljyä ja pussin koosta riippuen teen mahdollisesti vain vaikka puolikkaasta pussista niitä ohukaisia tänään.

 

[Rod Weary]

Leivonnaiset kokonaan pois. Niissä on ihan törkeästi energiaa.

 

[Naurava Kulkuri]

Olen alkanut katselemaan näitä Olet mitä syöt-ohjelman jaksoja. Minulla on käytössäni Cmore ja siellähän näitä jaksoja on katseltavissa aina ensimmäistä tuotantokaudesta alkaen. Täytyy sanoa että en ole koskaan aiemmin kyseistä ohjelmaa katsellut mutta onhan tämä ihan kiinnostava ohjelma. Etenkin nyt kun itsekin on omassa elämässään kiinnostunut vastaavista asioista.

Jossain määrin tässä ohjelmassa haiskahtaa kyllä liioittelunkin maku ja että jotain asioita ollaan korostettu ohjelman teon vuoksi. Mutta en tiedä, onko oikeasti näin? Esimerkiksi noiden ihmisten jääkaapit ovat olleet järkyttävän täynnä tavaraa. Ei ole tämän ketjun alhe sinänsä mutta tuo on pistänyt ihmetyttämään. Onko oikeastikin ihmisten jääkaapit noin paljon täynnä ruokaa?

Toisaalta jos on, niin en ihmettele enää läheskään niin paljoa että tulee niin paljon ruokahävikkiä. Puhutaan kuitenkin jääkaapista jossa säilytetään yleensä niitä herkästi pilaantuvia raaka-aineita. Minulla itselläni on jääkaapissa usein vain noin 2-3 vuorokauden ruokatarpeet ja just se määrä mitä oikeasti tarvitsen. Joskus voi olla tyyliin juustopakkaus ja öljypullo pidempään siellä kaapissa. Aika usein on kyllä myös tilanne että ei siellä kaapissa ole oikeastaan kuin valo.

No, sitten siihen tämänkin ketjun varsinaiseen aiheeseen. Eli kun katsoo mitä nuo ihmiset vetävät kurkusta alas yhden viikon aikana ensin ennen kuin niitä aletaan ohjaamaan niin kyllähän se on jopa minun mielestäni järkyttävän näköistä. Tosi paljon ja nimenomaan varsin erilaisen näköisiä herkkuja, mättöjä ja hirveät määrät ruokaa muutenkin.

Joko olen ollut sokea itse omalle tilanteelleni mutta uskallan sanoa että ei minun tilanteeni ole noin paha ollut vaikka ylipainoa on reilusti. En nyt välttämättä osaa sanoa missä on suurimmat erot, mutta yritän pukea ajatuksiani sanoiksi.

Eli olen itse aiemminkin jo pitkään syönyt sinänsä suht terveellisesti. Sekin jo kun olen syönyt usein töissä vähintään aamupalan ja lounaan. Ja meillä töissä on tarjolla aika ravitsevaa ja tyypillistä ns. kotiruokaa. Ja saan töistä usein mukaani joko ilmaiseksi (ei kyllä saisi huudella ääneen ettei tämä etu lähde pois) tai pientä maksua vastaan näitä samoja ruokia joita sitten olen syönyt kotonakin.

Eli hyvin usein syömäni ruoka on ollut sinänsä ihan terveellistä koska työssä oleva ruoka on rinnastettavissa tyypilliseen kotiruokaan ja sehän nyt on yleensä aika terveellistä? Vielä kun työpaikkani on tosiaan osa Hämeenlinnan sairaalan palveluitakin ja siksikin täällä panostetaan kyllä siihen ravitsemukseen. Lisäksi työssä on tarjolla runsas salaattipöytä päivästä toiseen jonka sisältöä minäkin syön aktiivisesti. Aamupalalla on usein tarjolla taas puuroa, itse leivottuja sämpylöitä, perusleipätarvikkeet eli margariinia, juustoa, makkaraa, salaattia sekä muuta kasvista.

Eli uskallan syöneeni jo pidemmän aikaa sinänsä jo ihan hyvin ja terveellisesti. Kun vielä olen syönyt kuitenkin rajoitetusti pitsoja ja muita mättöruokia, erilaisia herkkuja etenkin leivonnaisia sekä olen muun muassa syönyt aika paljon kotona näitä työmaan ruokiakin. Olen pitkään lisäksi jo syönyt kaksi lämmintä ateriaa päivässä, näiden lisäksi aamu-ja iltapalan sekä nykyään vielä myös pienen välipalan. Ja aika harvoin juon kuitenkaan limujakin.

Ongelmani ovatkin olleet mielestäni siinä että silloin kun syön niin olen syönyt aivan liian isoja annoksia. Kyllähän se ravitsevakin ruoka käy lopulta mahan päälle jos sitä vetää liian ison annoksen kerralla? Väitän että tuossa on se isoin asia johon ruokavalioni kaipaa oikaisua. Eli kerralla syötävän ruoan määrää on selkeästi vähennettävä. Ja toinen on sitten se että kyllä niitä salaatteja voisi vieläkin enemmän syödä, etenkin kun niitä töissä ollessakin on kyllä hyvin tarjolla. Ja näistä salaateista kannattaisi valita enemmänkin niitä joissa ei ole majoneeseja esimerkiksi.

Sitten silloin kun olen syönyt herkkuja niin kyllähän silloin ennen on ollut vaikea vastustaa mielitekoja. Eli tyyliin keksipaketti, puolet itse leivotusta piirakasta, jopa litran jäätelöpakkaus ja joku valmiskääretorttu ovat menneet kerralla melkein alas kurkusta. Ja kun olen tehnyt ja syönyt iltapalaksi jotain muuta kuin leipää niin taas se sama ongelma on korostunut. Eli pannukakkua on mennyt yhdessä illassa puolikas pellillinen, samoin pitsaa, ja myös rikkaita ritareita tehdessä olen vetänyt pullan siivuja vähintään puolikkaan pussillisen. En joka päivä näitä herkkuja ole kuitenkaan syönyt vaan tyyliin yksi-kaksi kertaa viikossa on saattanut olla muuta iltapalaa kuin leipää.

Korostaisin yhä omalla kohdallani tuota että annoskoot pitäisi olla kohtuullisemman kokoisia. Ja sama kohtuus on hyvä ja ajankohtainen sana muutenkin. Mutta ehkä jokin pieni toivon kipinä on että ongelmani saattaa olla vielä suht kivuttomasti oikaistavissa.

Itsekin katselin elämäntaparemontin alkukuukausina Hengenvaarallisesti lihavat ohjelmaa. Naureskelin, kauhistelin, säälein ja melkeinpä huusinkin noille läskeille :D Onhan heidän toimintansa kaikin puolin järjen vastaista. Ja siis enhän minä oikeasti ketään ihmisiä arvota ulkoisten seikkojen vuoksi tai vielä vähemmän sairauksien takia, mutta tuo oli itselleni terapiaa ja itsehypnotisointia elämäntapamuutoksen edesauttamiseksi. Ja siinä samalla tietenkin nauroin itselleni, koska itsekin samoissa ongelmissa painin, vaikka ne eivät ainakaan vielä olleet ihan noin pahoissa mittakaavoissa.

Jos ohjelmaa katsoo analyyttisesti, on se hyvä sarja ihmispsykologiasta ja addiktioista aika lailla raadollisimmillaan. Hyvin samankaltaisia väärien tapojen oppimisia ja itsepetoksia näin itsessänikin. Sain bongattua tuosta itselleni useammankin ajatuslukon / tunnelukon ja kyllähän sarja motivoi olemaan syömättä. Tai ennemminkin sanon, mättämättä paskaa naamaan.

Ulkoa katsottuna tuo on selkeästi itsetuhoista touhua. Itse addiktina sitä ei vain huomaa tai ei halua huomata. Ihminen on kuitenkin aika helvetisti enemmän kun se pieni tunneryöppy, mitä jostain herkun tai huumeen vetämisestä naamaan saa. Addikti vaan on oppinut niin vahvasti nuot tavat, että se luulee sen olevan normaalia. Tästä syystä tieteellinen lähestyminen oli itselleni se oikea. Netistä löytyy aika helposti ohjeet, mitä ihmisen pitäisi syödä ja kuinka paljon. Kun itse tietää mitä syö ja näkee, mitä olotilalle silloin tapahtuu, ei tarvitse enää arvuutella. Ja jos annoskoko lähtee lounaspöydässä lapasesta, niin kannattaako lounaspöydässä syödä? Tekee itselle eväät, niin tietää tasantarkkaan mitä sitä tulee syötyä... lompakkokin kiittää.

Yksi erittäin valaiseva tekijä itselleni tuossa ohjelmassa oli se, että liikunnalla ei laihduteta. Laihduttaminen tehdään syömällä. Lähes jokainen Hengenvaarallisesti lihava jossain vaiheessa selittelee, että varmaan siksi paino kääntynyt nousuun, kun ei ole pystynyt liikkumaan paljoa. Ja eivät syö mitään muuta kuin ohjelman mukaan...paitsi joskus harvoin, mutta sitä ei piiskurille tarvitse kertoa. Monet ovat vakuuttuneita, että heissä on joku ongelma, että paino ei vain putoa. Lopulta KAIKKI tiputtavat helvetisti painoa, kun heidät otetaan valvottuihin oloihin ja katsotaan varmasti, että he syövät ohjelman mukaan. Tämä siis silloinkin kun vain makaavat sairaalassa.

Tää nyt menee jo varmaa sekavaksi poukkoiluksi, mutta laitetaan loppuun vielä, että kun kerran se laihduttaminen tehdään syömällä, niin pitää opetella syömään normaalisti ja tappaa ne herkkuaddiktiot, jos sellaisia on. Eihän alkoholiaddiktikaan lähde linjalle, että otan nyt vain kaksi snapsia illassa, tällä tämä pysyy hallinnassa. Tai siis silloin ei lähde, jos se haluaa oikeasti tehdä muutoksen. Henk koht, herkkuaddiktio on ollut tosi paha, koska siihen tässä elämässä on saanut kaikkein eniten toistoja ja siksi tavat joita on opetellut, on uurtunut tosi syvälle. Vaati hemmetisti työtä opetella huonoista tavoista pois ja sen tunnustamista, että tän eteen joutuu todennäköisesti aina tekemään vähän töitä. Silti nyt kun on lopulta saanut aikaseksi ja opetellut rutiinit kokonaan uusiksi, niin ei tässä pysyminen mitään sietämättömän vaikeeta ole.

 

[Naurava Kulkuri]

Leivonnaiset kokonaan pois. Niissä on ihan törkeästi energiaa.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Jos haluaa pudottaa painoa, ei voi syödä ihan älyttömästi energiaa. Ja jos tästä vajaasta energiamäärästä käyttää vielä osan muutaman minuutin huumaan, niin muu aika päivästä täytyy vetää tosi isosti vajaalla energialla ja lisäksi väkisinkin jää jotain tärkeitä ravinteita saamatta. Sitten kun on kokonaan isosti vajailla energioilla ja ravinteilla, niin on taas vaikeampi tehdä niitä hyviä päätöksiä ja noidankehä jatkaa kulkuaan.

 

[Rod Weary]

Yksi erittäin valaiseva tekijä itselleni tuossa ohjelmassa oli se, että liikunnalla ei laihduteta. Laihduttaminen tehdään syömällä. Lähes jokainen Hengenvaarallisesti lihava jossain vaiheessa selittelee, että varmaan siksi paino kääntynyt nousuun, kun ei ole pystynyt liikkumaan paljoa. Ja eivät syö mitään muuta kuin ohjelman mukaan...paitsi joskus harvoin, mutta sitä ei piiskurille tarvitse kertoa. Monet ovat vakuuttuneita, että heissä on joku ongelma, että paino ei vain putoa. Lopulta KAIKKI tiputtavat helvetisti painoa, kun heidät otetaan valvottuihin oloihin ja katsotaan varmasti, että he syövät ohjelman mukaan. Tämä siis silloinkin kun vain makaavat sairaalassa.

No ei se ole mustavalkoista. Mä esimerkiksi pudotin 12 kg muuttamatta ruokavaliota. Aloitin säännöllisen lenkkeilyn. Olisin toki pudottanut enemmän, jos olisin jättänyt itseni hemmottelun viikonloppuisin vähemmälle. Se hemmottelu oli joku suolapähkinäpussi parin kaljan kanssa. Pari kaljaa siis pe ja la. Mutta sen kyllä allekirjoitan, että jos lihominen johtuu syömisestä, syömisen korjaamisella aloitetaan. Parhaat tulokset saa kuitenkin elämäntapamuutoksen kautta. Jos mitään muuta korjattavaa ei ole kuin ruokavalio, niin olkoot se sitten se. Mutta kohtuullisen usein sitä arkiliikuntaa voi lisätä ihan huolella ja huoletta.

 

[Naurava Kulkuri]

No ei se ole mustavalkoista. Mä esimerkiksi pudotin 12 kg muuttamatta ruokavaliota. Aloitin säännöllisen lenkkeilyn. Olisin toki pudottanut enemmän, jos olisin jättänyt itseni hemmottelun viikonloppuisin vähemmälle. Se hemmottelu oli joku suolapähkinäpussi parin kaljan kanssa. Pari kaljaa siis pe ja la. Mutta sen kyllä allekirjoitan, että jos lihominen johtuu syömisestä, syömisen korjaamisella aloitetaan. Parhaat tulokset saa kuitenkin elämäntapamuutoksen kautta. Jos mitään muuta korjattavaa ei ole kuin ruokavalio, niin olkoot se sitten se. Mutta kohtuullisen usein sitä arkiliikuntaa voi lisätä ihan huolella ja huoletta.

Joo ei tietenkään ole mustavalkoisia ja kukin etsiköön omalla kohdalla sen parhaan ratkaisun. Itsellä ei ole kokemusta mitä tuntemuksia ja vastoinkäymisiä koetaan kun esim. jotain viimeistä 10 kg tai edes viimeinen 20kg tiputetaan enne kuin päästään ihannepainoon. Itse keskustelenkin lähinnä siitä näkökulmasta, kun asia on oikeasti iso ongelma.

Monillahan tilanne on se, että vuosien saatossa paino nousee pikkuhiljaa esim. kilon pari vuodessa. Näiden henkilöiden ongelma on aika pieni ja siitä voi selvitä pienellä muutoksella tyyliin pikkulenkki päivässä tai jättää sokerin pois kahvista. Tässäkin ketjussa on ollut hyviä kirjoituksia, kuinka palstalaiset pyrkivät parempaan kuntoon vaikka eivät vielä missään vaikeuksissa olekaan. Ei tätä kannata ujostella vaikka ketjua lukeekin varmaan useampiakin selkeästi isommissa ongelmissa vellova.

Yksi mitä ihmettelen, että mitä tarkoitat "jos painon nousuu johtuu syömisestä"? Eikö painonnousu johdu aina syömisestä? Paino nousee, koska ei osata tai haluta tunnistaa sitä omaa ravinnontarvetta. Jos syöt mahasi, silmien tai totuttujen tapojen mukaan ja se on sinulle liikaa = paino nousee, ongelma ei poistu lisäämällä liikuntaa. Kun liikkuu enemmän, aineen vaihdunta kiihtyy ja koet entistä voimakkaampaa näläntunnetta ja myös niitä mielitekoja herkkuja tai ylensyöntiä kohtaan, jos/kun sellaisia olet aiemminkin kokenut. Ja miten liikunta sitten vaikuttaa sinun muuhun arkeen? Jaksatko liikunnan jälkeen olla vielä normaalilla tavalla aktiivinen? Vai meneekö päivä liikunnan jälkeen löhöillessä? Ja mitä tuollainen liikunta sitten vaikuttaa? Omalla kohdalla se tarkoittaa, että esim. 6h/viikko kohtuu kevyttä liikuntaa / viikko nostaa energiankulutusta n. 200-300kcal / päivä. Se ei ole ihan hirveästi.

Itse kannustan ainakin isoissa ongelmissa olevia ihmisiä lisäämään sitä arjen aktiivisuutta. Kaikki aika mitä on poissa sohvalta löhöömästä tai vaikka pleikkarin edessä toljottamasta on eteenpäin. Kaupassa ja kavereilla kannattaa käydä pyörällä tai kävellen ja muutenkin kannattaa tehdä pikku liikkumisia pitkin päivää. Myös siivoaminen menee ihan hyvin kävelylenkistä.

Liikunnalla on tietenkin paljon hyötyjä niin mielen- kuin fyysiseenkin terveyteen. Ja kaikkien kannattaa opetella liikkumaan jos sitä ei vielä tee. En kuitenkaan ole ollenkaan varma onko liikunta hyvä tai merkittävä työkalu painonpudottamisessa ja edelleen puhun siis niistä isoissa ongelmissa oleville. Voi olla jopa järkevämpää opetella ensin syömään ja nukkumaan oikein. Siinäkin on aika paljon hommaa sellaiselle, kenellä paletti on ihan sekasin. Liikkumista voi olla helpompi lisätä pikkuhiljaa tai sitten kun on saanut painoa enemmän pudotettua.

E: Ite en pysty juomaan paria kaljaa, koska jostain syystä se kytkee mun päästä all-in moden, ja silloin olen niin hyvä jätkä, että kaikki on mulle sallittua ja on saaaaatanan vaikea kieltäytyä yhtikäs mistään. Ja tätä jatkuu vielä ainakin seuraavana päivänä. Pää on itelläni jostain syystä tuolta(kin) osin vinksallaan, mutta hyvä kun sen on vihdoin saanut itselleen tunnustettua. Noh, onneksi on kuitenkin alkoholiton olut.

 

[Myyrä]

Jos repsahtaa max kerran viikossa, niin ei sillä ole pitkässä juoksussa mitään väliä, joten niistä ei kannata juuri murehtia. Ratkaisevaa on se päivittäinen tekeminen ja jos lähes päivittäin saa ylimääräistä energiaa liian isojen annosten/tissuttelun/herkuttelun seurauksena, niin se on tuhoisampaa kuin yksittäiset tapahtumat.

Jos henkilön keskimääräinen kulutus on esim. 3000 kcal päivässä ja saa päivittäin 3500 kcal energiaa, niin viikossa tulee 3500 kcal yli kulutuksen ja rasvaa kertyy teoriassa puoli kiloa lisää.

Jos syö kuutena päivänä viikossa 2700 kcal ja yhtenä päivänä 8300 kcal, niin rasvaa ei varmasti kerry viikossa puolta kiloa, vaikka kokonaisenergiansaanti on sama. Toki ei kannata varmaan viikoittain ihan tuollaista päivää pitää siltikään....

 

[Rod Weary]

Yksi mitä ihmettelen, että mitä tarkoitat "jos painon nousuu johtuu syömisestä"?

No yksinkertaistettuna sitä, että syö yleensäkin aivan liikaa, mutta ei pelkästään se määrä, vaan myös se laatu (pizzat, ranskalaiset, limut, lihottavat jälkkäri). Silloin painonnousu johtuu ensisijaisesti ravinnosta eikä liikunnan puutteesta.

 

[Naurava Kulkuri]

Jos repsahtaa max kerran viikossa, niin ei sillä ole pitkässä juoksussa mitään väliä, joten niistä ei kannata juuri murehtia. Ratkaisevaa on se päivittäinen tekeminen ja jos lähes päivittäin saa ylimääräistä energiaa liian isojen annosten/tissuttelun/herkuttelun seurauksena, niin se on tuhoisampaa kuin yksittäiset tapahtumat.

Jos henkilön keskimääräinen kulutus on esim. 3000 kcal päivässä ja saa päivittäin 3500 kcal energiaa, niin viikossa tulee 3500 kcal yli kulutuksen ja rasvaa kertyy teoriassa puoli kiloa lisää.

Jos syö kuutena päivänä viikossa 2700 kcal ja yhtenä päivänä 8300 kcal, niin rasvaa ei varmasti kerry viikossa puolta kiloa, vaikka kokonaisenergiansaanti on sama. Toki ei kannata varmaan viikoittain ihan tuollaista päivää pitää siltikään....

Tämä on toki näin, mutta teeppä sama laskelma henkilölle joka haluaa pudottaa painoa. Jos olet haluat tiputtaa painoa 1kg/viikko se tarkoittaa 1000kcal miinusta / päivä ja jos kulutus on tuo 3000kcal se tarkoittaa, että saa syödä 2000kcal / päivä. Jos kuitenkin yhtenä päivänä syöt tuon mainitsemasi 8300kcal, niin muina päivinä täytyisi selvitä n. 950:llä kalorilla. Tuolla määrällä jos meinaa saada tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, niin voi ruveta vähän vituttamaan, sillä ruokavalio on kutakuinkin rahkaa ja kukkakaalia.

 

[Naurava Kulkuri]

No yksinkertaistettuna sitä, että syö yleensäkin aivan liikaa, mutta ei pelkästään se määrä, vaan myös se laatu (pizzat, ranskalaiset, limut, lihottavat jälkkäri). Silloin painonnousu johtuu ensisijaisesti ravinnosta eikä liikunnan puutteesta.

Niin niin juu juu. Mutta kyllähän myös ihan perusruokaa voi syödä aika helpostikin liikaa. Esim. peruna(perunamuusista puhumattakaan), lihaa, kastikkeita, maitoa, juustoa, leipää. Ja vastaavasti noita mainitsemiasi herkkujakin voi syödä sopivasti.

Ydinsyy kuitenkin on se sama, että jos paino nousee, henkilö ei osaa / halua syödä sopivasti energiaa kulutukseesi nähden. Jos tätä ei osaa, on se asia, joka täytyy opetella.

 

[Myyrä]

Tämä on toki näin, mutta teeppä sama laskelma henkilölle joka haluaa pudottaa painoa. Jos olet haluat tiputtaa painoa 1kg/viikko se tarkoittaa 1000kcal miinusta / päivä ja jos kulutus on tuo 3000kcal se tarkoittaa, että saa syödä 2000kcal / päivä. Jos kuitenkin yhtenä päivänä syöt tuon mainitsemasi 8300kcal, niin muina päivinä täytyisi selvitä n. 950:llä kalorilla. Tuolla määrällä jos meinaa saada tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, niin voi ruveta vähän vituttamaan, sillä ruokavalio on kutakuinkin rahkaa ja kukkakaalia.

Et ymmärtänyt pointtia. Toki laskelmasi pitää paikkansa, mikäli ihmisvartalo toimii aina täydellisesti ilman reunaehtoja tuon kalorit sisään vrt. kalorit ulos -kaavan avulla. Mutta kun kropassa on kuitenkin joku raja siinäkin, minkä verran kaloreita pystyy tietyssä ajassa varastoitumaan rasvaksi. Jos syöt 10 000 kcal päivässä, kaikki ylimääräinen ei ehdi varastoitua. Vaan osa tulee ulos. Lisäksi energiankulutus tuollaisen energiamäärän käyttämiseksi myös nousee huomattavasti. Sen voi itsekin huomata kun kunnolla mättää. Syke on taivaissa ja hikeä puskee ja on huono olo.

Kilo viikossa (rasvasta) -laihdutustahti on todella pölö yhtään pidemmässä juoksussa. Silloin ei tietysti kannata haaveilla mistään viikottaisista mättöpäivistä. Mutta joku puoli kiloa viikossa yhdellä mättöpäivällä on ihan helposti mahdollista. Vaikka yhtälö kertoisi, että viikon kokonaisenergiansaanti on suurempi kuin mitä puolen kilon pudotus vaatisi. koska sen yhden päivän lyhyen aikavälin ison energiansaannin vartalo käyttää todella epätaloudellisesti.

 

[vilperi]

Minä kyllä kuulun yhä rohkeaksi itse koulukuntaan joka on sitä mieltä että pulla silloin tällöin ei ole liikaa haitaksi. Ja voihan sitä ihan vain testata, syödä vaikka tänään muutaman lätyn ja katsoa a) mikä on vaikutus painoon ja b) mikä on vaikutus vointiin/jaksamiseen. Yhden päivän kokeilukaan kun ei maata kaada. Jos olen väärässä niin sitten olen. Minua ei väärässä oleminen haittaa.

En minäkään itse ole kuitenkaan ihan eilisen teeren poikia näissä ravitsemisasioissa. Vuosina joskus 2010-2011 pudotin yhteensä painoa pois kehostani noin 30 kiloa. Ja en muistaakseni sinänsä poistanut ruokavaliosta varsinaisesti mitään. Suurimmat vähennykset nähtiin juomapuolella melkein, kun luovuin limsasta ja vähensin melkoisesti myös alkoholin juomista. Silloin siis vielä join alkoholia eikä se ollut kuitenkaan ongelmaista. Lisäksi olenhan suorittanut restonomin opinnot joihin osaksi kuului ravitsemustietouttakin.

No joo, eihän tämän pitänyt minkään pippelin mittaamisketju olla mutta halusin vaan painottaa sitä että ei tämä minunkaan näkemys herkkujenkaan syömisestä silloin tällöin mikään ihan tuulesta temmattu ajatus mielestäni ollut. Kunhan muistaa kohtuuden ennen kaikkea. Kun en luokittelisi itseäni kuitenkaan vielä herkkuriipuvaiseksikaan sentään.

Perustelen yhä tämän ajatukseni siitä että vaikka pulla silloin tällöin on ihan ok niin niillä asioilla että minunkin on kuitenkin vaikea luopua kokonaan elämässäni herkuista. Eikä niistä tarvitse kyllä mielestäni kokonaan luopuakaan. Toinen puoli mitä ei kannata myöskään unohtaa niin perustuukin ihan tunnepuoleen. Ei me kuitenkaan olla mitään koneita jotka voi vaan syödä tätä, tätä ja tätä mutta ei sitä. Vähän kannattaa mielestäni vähän höllätä vaatimuksia jostain päin, mutta siis just vain vähän. Koska olen senkin huomannut ainakin itseni kohdalla että jos on liian kovat vaatimukset niin sitten se mikä tahansa homma, etenkin pidempi aikaista sitoutumista vaativa homma kariutuu herkästi siihen.

Tunnepuoli on vaan sellainen puoli joka jää herkästi huomioimatta mutta joka saattaa sekin näytellä isoa roolia erilaisissa asioissa ja epäonnistumisissakin.

Ja sitten ihan vain se fakta että laihdutin tosiaan sen 30 kiloa pois silloin viimeksi ja söin silloin tällöin herkkujakin. Ei se muutos siihen siis minulla kariutunut silloinkaan.

Syyt miksi olen taas laihduttamassa noin kymmenen vuoden jälkeen jo on lähinnä siinä että elämässäni oli aika rankka ajanjakso. Kahden vuoden aikana käytin rankasti alkoholia ja sehän on sellainen mikä tuo kiloja äkkiä takaisin kroppaan. Sekä sitten se että kun olin saanut alkoholiongelman kuriin niin en yhä senkään jälkeen etenkään mielenterveyskuntoutujana paljoa katsellut minkälaisia määriä ruokaa napaan vetelin. Ja tässä sitä nyt ollaan, toivottavasti nyt sitten nämä tehdyt muutokset on pidempiaikaisempia.

Ja kyllä niitä herkkujakin kannattaa minun sinne ruokalistalle vähän sijoitella koska ennemmin tai myöhemmin niitä tulen kuitenkin taas syömään. Nyt pitäisi tehdä sellaiset muutokset että niissä olisi suht kivutonta pysyä monia vuosia.

 

[Rod Weary]

Perustelen yhä tämän ajatukseni siitä että vaikka pulla silloin tällöin on ihan ok niin niillä asioilla että minunkin on kuitenkin vaikea luopua kokonaan elämässäni herkuista. Eikä niistä tarvitse kyllä mielestäni kokonaan luopuakaan.

Sanoin ehkä jyrkästi, että herkut pois. Ei tässä munkiksi (heh!) tarvitse alkaa. Mutta jos pulla kuuluu päivittäiseen rutiiniin, niin minusta se on liikaa. Mun mielestä. Ei mua oo pakko totella.

 

[BigRedBob]

-22kg heinäkuun puolivälistä tähän päivään käytännössä pelkällä ruokavalion muutoksella, kun kaikenlaisten ylä- ja alaraajojen vammojen takia liikkuminen jäänyt pakosta minimiin.

 

[Naurava Kulkuri]

Et ymmärtänyt pointtia. Toki laskelmasi pitää paikkansa, mikäli ihmisvartalo toimii aina täydellisesti ilman reunaehtoja tuon kalorit sisään vrt. kalorit ulos -kaavan avulla. Mutta kun kropassa on kuitenkin joku raja siinäkin, minkä verran kaloreita pystyy tietyssä ajassa varastoitumaan rasvaksi. Jos syöt 10 000 kcal päivässä, kaikki ylimääräinen ei ehdi varastoitua. Vaan osa tulee ulos. Lisäksi energiankulutus tuollaisen energiamäärän käyttämiseksi myös nousee huomattavasti. Sen voi itsekin huomata kun kunnolla mättää. Syke on taivaissa ja hikeä puskee ja on huono olo.

Kilo viikossa (rasvasta) -laihdutustahti on todella pölö yhtään pidemmässä juoksussa. Silloin ei tietysti kannata haaveilla mistään viikottaisista mättöpäivistä. Mutta joku puoli kiloa viikossa yhdellä mättöpäivällä on ihan helposti mahdollista. Vaikka yhtälö kertoisi, että viikon kokonaisenergiansaanti on suurempi kuin mitä puolen kilon pudotus vaatisi. koska sen yhden päivän lyhyen aikavälin ison energiansaannin vartalo käyttää todella epätaloudellisesti.

Ymmärsin kyllä pointtisi, mutta olen epäileväinen sen toimivuuden suhteen. En ole kokeillut tällaista säännöllistä viikottaista herkuttelupäivää, koska minulle se ei addiktina toimi. Tuo yksittäinen herkuttelupäivä tekee kuudesta seuraavasta päivästä hemmetisti vaikeampaa. Vähän niin kuin alkoholisti joisi vain pari pulloa viiniä viikonloppuisin, eihän se vielä mikään järisyttävä määrä ole, mutta itse pysyttelen mieluummin enemmän addiktiostani vähän kauempana. Ja minun kohdallani, kun herkuttelupäivä oli tuossa kesällä vähän harvemmin, n. kerran kuussa, niin omalla kohdallani se vaikutti painonlaskuun enemmän kuin kaloriensa verran negatiivisesti. Vaikutukset voivat tosin olla erilaiset jos tämä herkuttelu toistuisi joka viikko. Uskon myös, että jos ihmisen fyysinen rasitus on kohtuu korkealla tasolla, niin tuon herkkupäivän yli voi päästä paremmin.

Joo kilo viikossa on varmaankin paljon, mutta enpä tiedä onko se minun kokoluokassani mikään järisyttävä. Ainakin saan syötyä tarpeeksi hyviä rasvoja, proteiinia ja varmaan hiilihydraattejakin. Nyt olen tiputtanut painoa 47,4kg ja aikaa on mennyt 40 viikkoa. Eli tuosta tulee vähän alle 1,2kg/viikko. Monesti puhutaan, että se ja se kilomäärä on maksimi laihdutusnopeus, mutta onhan se nyt ihan eri tilanne henkilölle joka painaa 90kg kuin henkilölle joka painaa 150kg.

Ja tämän pudotuksen olen tehnyt melkeinpä täysin ilman liikuntaa. Arjen aktiivisuutta olen tosin lisännyt merkittävästi alkuvuodesta.