Olen alkanut katselemaan näitä Olet mitä syöt-ohjelman jaksoja. Minulla on käytössäni Cmore ja siellähän näitä jaksoja on katseltavissa aina ensimmäistä tuotantokaudesta alkaen. Täytyy sanoa että en ole koskaan aiemmin kyseistä ohjelmaa katsellut mutta onhan tämä ihan kiinnostava ohjelma. Etenkin nyt kun itsekin on omassa elämässään kiinnostunut vastaavista asioista.
Jossain määrin tässä ohjelmassa haiskahtaa kyllä liioittelunkin maku ja että jotain asioita ollaan korostettu ohjelman teon vuoksi. Mutta en tiedä, onko oikeasti näin? Esimerkiksi noiden ihmisten jääkaapit ovat olleet järkyttävän täynnä tavaraa. Ei ole tämän ketjun alhe sinänsä mutta tuo on pistänyt ihmetyttämään. Onko oikeastikin ihmisten jääkaapit noin paljon täynnä ruokaa?
Toisaalta jos on, niin en ihmettele enää läheskään niin paljoa että tulee niin paljon ruokahävikkiä. Puhutaan kuitenkin jääkaapista jossa säilytetään yleensä niitä herkästi pilaantuvia raaka-aineita. Minulla itselläni on jääkaapissa usein vain noin 2-3 vuorokauden ruokatarpeet ja just se määrä mitä oikeasti tarvitsen. Joskus voi olla tyyliin juustopakkaus ja öljypullo pidempään siellä kaapissa. Aika usein on kyllä myös tilanne että ei siellä kaapissa ole oikeastaan kuin valo.
No, sitten siihen tämänkin ketjun varsinaiseen aiheeseen. Eli kun katsoo mitä nuo ihmiset vetävät kurkusta alas yhden viikon aikana ensin ennen kuin niitä aletaan ohjaamaan niin kyllähän se on jopa minun mielestäni järkyttävän näköistä. Tosi paljon ja nimenomaan varsin erilaisen näköisiä herkkuja, mättöjä ja hirveät määrät ruokaa muutenkin.
Joko olen ollut sokea itse omalle tilanteelleni mutta uskallan sanoa että ei minun tilanteeni ole noin paha ollut vaikka ylipainoa on reilusti. En nyt välttämättä osaa sanoa missä on suurimmat erot, mutta yritän pukea ajatuksiani sanoiksi.
Eli olen itse aiemminkin jo pitkään syönyt sinänsä suht terveellisesti. Sekin jo kun olen syönyt usein töissä vähintään aamupalan ja lounaan. Ja meillä töissä on tarjolla aika ravitsevaa ja tyypillistä ns. kotiruokaa. Ja saan töistä usein mukaani joko ilmaiseksi (ei kyllä saisi huudella ääneen ettei tämä etu lähde pois) tai pientä maksua vastaan näitä samoja ruokia joita sitten olen syönyt kotonakin.
Eli hyvin usein syömäni ruoka on ollut sinänsä ihan terveellistä koska työssä oleva ruoka on rinnastettavissa tyypilliseen kotiruokaan ja sehän nyt on yleensä aika terveellistä? Vielä kun työpaikkani on tosiaan osa Hämeenlinnan sairaalan palveluitakin ja siksikin täällä panostetaan kyllä siihen ravitsemukseen. Lisäksi työssä on tarjolla runsas salaattipöytä päivästä toiseen jonka sisältöä minäkin syön aktiivisesti. Aamupalalla on usein tarjolla taas puuroa, itse leivottuja sämpylöitä, perusleipätarvikkeet eli margariinia, juustoa, makkaraa, salaattia sekä muuta kasvista.
Eli uskallan syöneeni jo pidemmän aikaa sinänsä jo ihan hyvin ja terveellisesti. Kun vielä olen syönyt kuitenkin rajoitetusti pitsoja ja muita mättöruokia, erilaisia herkkuja etenkin leivonnaisia sekä olen muun muassa syönyt aika paljon kotona näitä työmaan ruokiakin. Olen pitkään lisäksi jo syönyt kaksi lämmintä ateriaa päivässä, näiden lisäksi aamu-ja iltapalan sekä nykyään vielä myös pienen välipalan. Ja aika harvoin juon kuitenkaan limujakin.
Ongelmani ovatkin olleet mielestäni siinä että silloin kun syön niin olen syönyt aivan liian isoja annoksia. Kyllähän se ravitsevakin ruoka käy lopulta mahan päälle jos sitä vetää liian ison annoksen kerralla? Väitän että tuossa on se isoin asia johon ruokavalioni kaipaa oikaisua. Eli kerralla syötävän ruoan määrää on selkeästi vähennettävä. Ja toinen on sitten se että kyllä niitä salaatteja voisi vieläkin enemmän syödä, etenkin kun niitä töissä ollessakin on kyllä hyvin tarjolla. Ja näistä salaateista kannattaisi valita enemmänkin niitä joissa ei ole majoneeseja esimerkiksi.
Sitten silloin kun olen syönyt herkkuja niin kyllähän silloin ennen on ollut vaikea vastustaa mielitekoja. Eli tyyliin keksipaketti, puolet itse leivotusta piirakasta, jopa litran jäätelöpakkaus ja joku valmiskääretorttu ovat menneet kerralla melkein alas kurkusta. Ja kun olen tehnyt ja syönyt iltapalaksi jotain muuta kuin leipää niin taas se sama ongelma on korostunut. Eli pannukakkua on mennyt yhdessä illassa puolikas pellillinen, samoin pitsaa, ja myös rikkaita ritareita tehdessä olen vetänyt pullan siivuja vähintään puolikkaan pussillisen. En joka päivä näitä herkkuja ole kuitenkaan syönyt vaan tyyliin yksi-kaksi kertaa viikossa on saattanut olla muuta iltapalaa kuin leipää.
Korostaisin yhä omalla kohdallani tuota että annoskoot pitäisi olla kohtuullisemman kokoisia. Ja sama kohtuus on hyvä ja ajankohtainen sana muutenkin. Mutta ehkä jokin pieni toivon kipinä on että ongelmani saattaa olla vielä suht kivuttomasti oikaistavissa.
Itsekin katselin elämäntaparemontin alkukuukausina Hengenvaarallisesti lihavat ohjelmaa. Naureskelin, kauhistelin, säälein ja melkeinpä huusinkin noille läskeille :D Onhan heidän toimintansa kaikin puolin järjen vastaista. Ja siis enhän minä oikeasti ketään ihmisiä arvota ulkoisten seikkojen vuoksi tai vielä vähemmän sairauksien takia, mutta tuo oli itselleni terapiaa ja itsehypnotisointia elämäntapamuutoksen edesauttamiseksi. Ja siinä samalla tietenkin nauroin itselleni, koska itsekin samoissa ongelmissa painin, vaikka ne eivät ainakaan vielä olleet ihan noin pahoissa mittakaavoissa.
Jos ohjelmaa katsoo analyyttisesti, on se hyvä sarja ihmispsykologiasta ja addiktioista aika lailla raadollisimmillaan. Hyvin samankaltaisia väärien tapojen oppimisia ja itsepetoksia näin itsessänikin. Sain bongattua tuosta itselleni useammankin ajatuslukon / tunnelukon ja kyllähän sarja motivoi olemaan syömättä. Tai ennemminkin sanon, mättämättä paskaa naamaan.
Ulkoa katsottuna tuo on selkeästi itsetuhoista touhua. Itse addiktina sitä ei vain huomaa tai ei halua huomata. Ihminen on kuitenkin aika helvetisti enemmän kun se pieni tunneryöppy, mitä jostain herkun tai huumeen vetämisestä naamaan saa. Addikti vaan on oppinut niin vahvasti nuot tavat, että se luulee sen olevan normaalia. Tästä syystä tieteellinen lähestyminen oli itselleni se oikea. Netistä löytyy aika helposti ohjeet, mitä ihmisen pitäisi syödä ja kuinka paljon. Kun itse tietää mitä syö ja näkee, mitä olotilalle silloin tapahtuu, ei tarvitse enää arvuutella. Ja jos annoskoko lähtee lounaspöydässä lapasesta, niin kannattaako lounaspöydässä syödä? Tekee itselle eväät, niin tietää tasantarkkaan mitä sitä tulee syötyä... lompakkokin kiittää.
Yksi erittäin valaiseva tekijä itselleni tuossa ohjelmassa oli se, että liikunnalla ei laihduteta. Laihduttaminen tehdään syömällä. Lähes jokainen Hengenvaarallisesti lihava jossain vaiheessa selittelee, että varmaan siksi paino kääntynyt nousuun, kun ei ole pystynyt liikkumaan paljoa. Ja eivät syö mitään muuta kuin ohjelman mukaan...paitsi joskus harvoin, mutta sitä ei piiskurille tarvitse kertoa. Monet ovat vakuuttuneita, että heissä on joku ongelma, että paino ei vain putoa. Lopulta KAIKKI tiputtavat helvetisti painoa, kun heidät otetaan valvottuihin oloihin ja katsotaan varmasti, että he syövät ohjelman mukaan. Tämä siis silloinkin kun vain makaavat sairaalassa.
Tää nyt menee jo varmaa sekavaksi poukkoiluksi, mutta laitetaan loppuun vielä, että kun kerran se laihduttaminen tehdään syömällä, niin pitää opetella syömään normaalisti ja tappaa ne herkkuaddiktiot, jos sellaisia on. Eihän alkoholiaddiktikaan lähde linjalle, että otan nyt vain kaksi snapsia illassa, tällä tämä pysyy hallinnassa. Tai siis silloin ei lähde, jos se haluaa oikeasti tehdä muutoksen. Henk koht, herkkuaddiktio on ollut tosi paha, koska siihen tässä elämässä on saanut kaikkein eniten toistoja ja siksi tavat joita on opetellut, on uurtunut tosi syvälle. Vaati hemmetisti työtä opetella huonoista tavoista pois ja sen tunnustamista, että tän eteen joutuu todennäköisesti aina tekemään vähän töitä. Silti nyt kun on lopulta saanut aikaseksi ja opetellut rutiinit kokonaan uusiksi, niin ei tässä pysyminen mitään sietämättömän vaikeeta ole.