Tämä ketju olisi ollut minullekin ajankohtainen jo pitkään. Mutta nyt vasta olen kokenut jonkin sortin herätyksen. Herätyksen olen kokenut ajauduttuani syyskuun lopulla kohta jo lähes yhteen kyytiin kuukauden kestäneeseen sairauslomakierteeseen.
Minulla on välillä pahojakin kipuja jalkapohjissa jotka vaivaat erityisesti silloin kun rasitus kasvaa, eli esimerkiksi just töissä. Oli siellä sitten mikä tahansa lopulta syynä näihin osin mystisiinkin jalkapohjakipuihin niin on liiankin todennäköistä että iso syy tähän tai näihin kivun aiheuttajiin on ollut liikalihavuudella. Ja laihduttaminen varmasti parantaisi tilannettani jo yksistään aika paljonkin.
Onhan tämä jo kohta tosiaan kuukauden lähes tulkoon yhtiin kyytiin kestänyt sairauslomakierre ollut hyvä herätys minulle. Ja olen aika paljon syyllistänytkin itseäni vaikka ei näistä kehtaa suoraan huudellakaan missä tahansa. Olen just se työpaikan läski ihminen joka on jatkuvasti saikuttamassa liikalihavuutensa vuoksi
No, pidän isona asiana kuitenkin sitä taas että olen herännyt itsekin tilanteeseeni. Ja tuskin tässä mitään peruuttamatonta on vielä tapahtunut.
Se mitä tavoittelen on elintapojen terveellistäminen. Joka nyt minun kohdallani tarkoittaa eritoten terveellisempää syömistä, pienempiä annosmääriä ja vähemmän herkkuja. Ja leivonnaiset on nimenomaan ollut niitä minun herkkuja. En tavoittele siis dieettiä ja laihduttamista sen avulla sekä sen jälkeen palaamista entiselleen jonka jälkeen tulee kilotkin varmaan takaisin. Vaan kyllä nyt tavoittelen kokonaisvaltaisempaa, pysyvämpää ruokavalion terveellistämistä.
Aikoinaan olen onnistunut laihduttamaan melkein 30 kiloa eräänkin dieetin aikana. Mutta ne tuli sitten korkojenkin kanssa takaisin. Nyt pitäisikin pistää paremmaksi, siis tavoitella sitä että kilot eivät palaa takaisin. Vinkkejä ja tsemppejä saa kirjoittaa tänne minulle ja voin lukea aikaisempiakin kirjoituksia ketjusta ja kokemuksia.
Liikkuminen ei ole minulle moniin vuosiin ollut juurikaan ongelma. Vaan olen huolimatta isosta määrästä läskiä kehossani liikkunut melko aktiivisesti ja se on ollut elintapani. Sairauslomakierteelle ajautuessani se on kyllä jäänyt mutta täytyy lääkäriltä ja/tai jalkaterapiassa kysyä voisiko tällä sairauslomallakin vaikka pyöräillä. Etenkin jos saikku vaan jatkuu...
Niin kuin taisin jo tossa kirjotella, niin itse koin aika hyväksi kun aloin nojaamaan ihan viralliseen lääketieteeseen ja esim. THL on hyvä tietolähde.
Elintavat ja ravitsemus - Elintavat ja ravitsemus - THL Vois jopa sanoa, että tästä terveellisestä elämäntavasta on tullut itelleni jonkin sortin harrastus. Ja vois kai sitä harrastuksensa huonomminkin valita. Monen mielestä liian tarkka tekeminen voi varmasti olla liian haastavaa, mutta ite tosiaan opin löytämään mielenkiintoa siitä, että tekee oikeesti suunnitelmallisesti ja aika tarkkaan juttuja. Sitten pystyy paljon paremmin näkemään syy seuraus vaikutuksiakin. Suunnitelmallisuus auttaa siinä, että ei tarvitse koko ajan miettiä mitä sitä pitäisi syödä tai punnita annoksia.
Kun ite oon addikti ja leivoksien ja muiden herkkujen kohdalla ei oma harkintakyky riitä mihinkään. Siks löin ite kaikki paukut siihen, että pystyy tekemään mahdollisimman helposti/todennäköisesti hyviä valintoja. Hyvä vireystila nousee tässä keskiöön ja siksi unirytmin vakiinnuttaminen oli itelle (ja tieteen mukaan monelle muullekin) tosi tärkeetä. Myös unen ajotuksella on merkitys ja siksi oonkin siirtänyt itteäni "vanhusmoodiin" ja meen nukkumaan tosi aikasin. Herääminen aamulla on tervettä.
Säännöllinen unirytmi mahdollistaa sitten myös säännöllisen ateriarytmin. On tärkeetä, että yötä kohti ruokaenergia elimistössä vähenee ja siksi nukkumaan meno ei saa venähtää. Jos nukkumaan meno venähtää esim. pari tuntia, niin voi tulla liian nälkäseksi ja sit täytyy syödä just ennen nukkumaan menoa. Se ei tee hyvää levolle.
Ja kun elimistö on päässyt yönaikana nollaantumaan ruokaenergiasta, niin se on heti aamulla kivasti vastaanottavainen sitä ruokaenergian suhteen. Kunnon aamupala ja sopivan tiivis ruokailuväli sitten mahdollistaa sen, että tankissa on ns. koko ajan bensaa. Ja jos tähtää siihen, että illan sijaan syö ennemmin aamulla/päivällä, niin ei joudu koko päivää taistelemaan energiavajeen kanssa... silloin niitä hyviä valintoja on helppo tehdä. Itteäni pelotti alkuun hemmetisti, että mitäs nyt kun iltaan ei jää lainkaan kaloreita käytettäväks naposteluun. Tuohon kuitenkin tottui kohtuu nopeesti, että ilta on sitä elimistön ja mielen rauhottelun aikaa. Siinä valmistaudutaan uneen ja seuraavaan päivään.
Lisäksi jopa välttelin niitä tilanteita, missä en pysty tekemään hyviä valintoja. Jonkun verran tai jopa aika tavalla elämä tässä muuttuu, mutta täytyy vaan luottaa siihen, että muutos on hyvästä. Ja täytyy laittaa paukkuja siihenkin, että suunnittelee sitä uutta arkea ja juhlaa, että miltä se vois näyttää.
Nii juu ja ko vauhtiin pääsin ni paasataan nyt vielä sen verran, että jos itte lähtisin nyt tähän leikkiin, niin pyhittäisin ensimmäisen kuukauden sille, että syön helvatasti oikeesti terveellistä ruokaa. Ja kiinnitän huomion vaan tuohon ruoka ja unirytmin opetteluun. Ekan kuukauden jälkeen voi sitten ruveta tiputtamaan ruuan määrää jos sen kokee tarpeelliseksi.