Kuinka päästä läskeistä eroon?

[Fiftie]

- Ehdoton ykkönen itelle on rasvaton rahka + sokeroimaton mehukeitto(mansikka). Hiton helposti syötävä. Usein mukana menee pakastemustikat ja mansikat, mutta ei noita välttämättä tarvii.

- Ehkäpä se ykkösliha itelle on Lidlin maustamaton broilerin paistileike. Vähän rasvaisempaa = maukkaampaa kuin muut kanapihvit ja sisältää paljon hyviä rasvoja. Tän voi sitten paistaa ja maustaa vasta jälkikäteen, vaikka grillimausteella jos haluaa peruspihvi fiilistä. Tai curry / yrtit / suola + pippuri tai mitä vain.

- Broilerinjauhelihaa on nykyään saatavilla ja se on ihan älyttömän halpaa. Ainakin Lidlissä. Vähärasvaista ja iso osa vielä hyviä, siis tyydyttymättömiä rasvoja.

- Original(se keltainen) becel on paras levite. 60% rasvaa ja niistä 80% hyviä rasvoja. Ei kannata niitä vielä köykäisempiä ostaa, kun ne on niin karseita ja kyllähän ihminen sitä rasvaakin tarvii. Yllättävän nopeasti tottui Oivariinista Beceliin ja nyt syön tuota paljon mieluummin.

- Maito kannattaa vaihtaa veteen ja jos esim. kahvin kanssa täytyy juoda maitoa, niin kauramaito on loistava valinta. Sydän kittää.

Tässä siis muutama mikä itelle toimii, mutta tärkeintä on tietenkin löytää ne mitkä itelle on helppoja syötäviä.

Ja ainakin itselle, näin ruoka-addiktina on ollut tärkeetä, että syön paljon sellaista ruokaa mikä ei todellakaan aiheuta mitään jeeeee fiiliksiä. Tuolla harjotuksella voi päästä pikkuhiljaa eroon siitä vääristyneestä herkuttelutarpeesta.

Kiitos viestistä! Kauramaitoa on kyllä kokeiltu, mutta se ei uppoa millään. Tietysti kaikkea eläinperäistä pitäisi vähentää muistakin kun terveydellisistä syistä, mutta maito juomana on sellainen, joka ei ihan heti ole lähdössä pois ruokavaliosta. Rasvatonta maitoa menee itsellä. Sen verran kuitenkin ravitsemusterapeuttien juttuja seurannut ja muita ravitsemustieteilijöitä, että rasvattoman maidon juomisesta ei ole terveydelle haittaa, vaan pikemminkin neutraali asia tai jopa hieman positiivinen. Pitää tuota broilerinjauhelihaa kokeilla, jos se olisi vaikka sellainen ruoka joka uppoaa. Se sitten on varmasti terveydellisesti ainakin normi jauhelijaa parempi. :) Pitää tuota mehukeittoa myös rahkan kanssa kokeilla. :) Siinähän sitä onkin sitten jo uusia juttuja ruokavalioon. Toki kaikista oleellisinta itselle olisi lisätä kasviksia, marjoja ja hedelmiä ruokavalioon.

 

[peterra]

Täytyypä liittyä itsekin tähän lihavuutta poistavaan pelitapakeskusteluun. Olen koko ikäni pl. paria lyhyttä pätkää kärsinyt ylipainosta. En sairaalloisesta, mutta tälläkin hetkellä kyllä huomaa, että on tullut viihdyttyä monenlaisen kattilan vieressä taas viime aikoina. Ne kaksi kertaa, kun olet ollut kunnossa ovat:

1) pyöräilin 2018 niin kauan kuin oli mahdollista aina töihin - matkaa tuli 18 km / suunta ja töitä riitti viisi päivää viikossa. Tämän seurauksena kesän lopussa aloin huomata ihan oikeita tuloksia eli maha alkoi oikeasti pienentyä
2) armeijassa vuonna 2008 söin enemmän *askaa kuin koskaan, mutta se jatkuva liikkuminen armeijassa piti huolta siitä, että se läski vain katosi.

Kuten arvata saattaa niin kilot ovat vuosien varrella tulleet useamman kerran korkojen kera takaisin, koska en ole pystynyt itse oikein tekemään hullusta liikunnasta rutiinia. Elämässä on kuitenkin muutakin. Viime talvena sain ensimmäisen kerran koskaan kasaan ihan hyvän juoksuohjelman, jonka vedin alusta loppuun kunnialla, mutta pieni pettymys tuostakin jäi mieleen, koska paino ei laskenut juurikaan vaan itse asiassa taisin ainoastaan pysyä samalla tasolla. Toisaalta tuo oli vasta ensimmäinen yritys juoksuohjelmasta, joten toivoa ei parane vielä menettää. Nyt on menossa ohjelma numero 2, joka arvatenkin jatkuu koko talven yli.

Olen ruvennut aidosti pohtimaan, mikä tottumuksissani on oikeasti eniten viallista ja kyllä se vaan on pakko myöntää, että ruokapöytä on ollut se ongelma. En tiedä, mikä sen myöntämisessä ottaa niin koville, mutta minulla on erittäin voimakas tarve jatkuvaan pieneen herkutteluun ja jokaiselta kauppareissulta meinaa tarttua mukaan jotain, mitä en todella tarvitse. Nyt olen aloittanut ns. määrätietoisen korvaamisen eli aamupäivä menee jo paremmalla rutiinilla - kahvia pari kuppia, kauramaidolla, aamupuuro + sokeriton keitto aloittaa päivän ja tauolla syödään sitten jotain pientä, mutta järkevää kuten rahka. Lounaalla syön kotiruokaa, mutta usein myös ihan salaattia. Tällä hetkellä mennään tässä, koska eräs viisas työkaverini kertoi, ettei kannata yrittää laittaa koko päivää kerralla kuntoon vaan edetä portaittain. Kun aamupäivästä lounaaseen asti on kunnossa niin sitten vasta tämän rutiinin ollessa voimakas siirrytään muuhun.

Juoksuohjelmassani olen huomannut, että yksi syy heikkoihin tuloksiin aiemmalla juoksutreenillä on se, että minulla on selvästi oikeassa jalassa voimakas sisäkierto eli astun linttaan. En tietoisesti tee tästä numeroa, mutta huomasin tänään, kun oikein keskityin, että aristan juoksuaskelta eli ilmeisesti jonkin verran kipua tuosta syntyy, jonka perusteella hidastan tahtia. No, eipä askel ole kovin elastinen. Pienten taustatutkimusten perusteella kysymys on ennen kaikkea lihasepätasapainosta ja olen paikantanut ongelman tuohon keskivartalon lihaksiin, jotka ovat erittäin heikot. En jaksa pitää juuri minkäänlaista kunnon istuma- tai seisoma-asentoa vaan asento hajoaa jo parin minuutin päästä. Tähänkin on nyt luettu läksyjä ja ruvetaan hieman seuraamaan lyhyillä harjoituksilla, saadaanko tukilihaksia parempaan kuntoon.

Juoksusta/pyöräilystä kyllä myönnettävästi nautin, mutta huomaan kyllä, että sinne hyvään kuntoon on valtavan pitkä matka. Olen varmaan tehnyt juuri sen virheen, että olen aloittanut aina aivan liian hurjalla intensiteetillä enkä ole jaksanut keskittyä riittävästi laatuun. Nyt tätä puolta yritän hitaasti ja varmasti korjailla. Lähtöpaino huitelee nyt 95 kg tuntumassa ja tästä olisi tarkoitus kyllä suunnata roimasti alaspäin. Aloitan maltillisesta tavoitteesta 85 kg ja siitä jos vielä paukut riittää niin kohti sitä 75 kg. Matka on pitkä ja tunnistan aika monta eri asiaa, jotka tässä voivat mennä pieleen, mutta tavoitteesta ei ole nyt syytä tinkiä, koska tiedän, että yleisoloni voi parantua ainoastaan, jos saan itseäni parempaan kuntoon ja painoani alaspäin.

Ehkä se suurin motivaatio tulee vieläkin siitä, että olisi mahtava joskus vielä pystyä rullaluistelulenkeillä semmosiin suorituksiin, etten kuolisi. Juoksuharrastus ja siinä kehittyminen tulevat varmasti tukemaan erinomaisesti tätä tavoitetta, jonka kautta pääsen jollakin aikavälillä mieluisemman lajin pariin. Juoksussakaan ei ole mitään vikaa, mutta rehellisesti minulla on siinä kaikki pielessä. Se tarkoittaa, että Polarin ohjelman noudattaminen tulee olla 100 %, jotta kehityn.

Editoidaan myös painonpudottajan ykkösvihollinen: istumatyö! Voi jumalauta meinaan. Palaan toimistolle tekemään töitä vain siksi, että rupean ainakin osan päivästä seisomaan. Pelkästään istumisen rajoittamisella voi saada jo jotain aikaan.

 

[Naurava Kulkuri]

Kiitos viestistä! Kauramaitoa on kyllä kokeiltu, mutta se ei uppoa millään. Tietysti kaikkea eläinperäistä pitäisi vähentää muistakin kun terveydellisistä syistä, mutta maito juomana on sellainen, joka ei ihan heti ole lähdössä pois ruokavaliosta. Rasvatonta maitoa menee itsellä. Sen verran kuitenkin ravitsemusterapeuttien juttuja seurannut ja muita ravitsemustieteilijöitä, että rasvattoman maidon juomisesta ei ole terveydelle haittaa, vaan pikemminkin neutraali asia tai jopa hieman positiivinen. Pitää tuota broilerinjauhelihaa kokeilla, jos se olisi vaikka sellainen ruoka joka uppoaa. Se sitten on varmasti terveydellisesti ainakin normi jauhelijaa parempi. :) Pitää tuota mehukeittoa myös rahkan kanssa kokeilla. :) Siinähän sitä onkin sitten jo uusia juttuja ruokavalioon. Toki kaikista oleellisinta itselle olisi lisätä kasviksia, marjoja ja hedelmiä ruokavalioon.

No höh. Itse tykkään juoda Oatley iKaffe kahvin kera. Joo rasvaton maito on ihan ok. Siitäkin tulee vaan äkkiä sen verran paljon kaloreita, että jää ruoka-annokset aika pieniksi.

Toki toi broiskujauhelihakin on aikalailla erilaista kuin normaali jauheliha. Mutta ainakin pasta-bolognesessa se toimii tosi hyvin. Reilusti laadukasta tomaattimurskaa ja tummaa pastaa kylkeen, niin avot... Kylkeen sitten vielä hiukan pakastekasviksia.

 

[Naurava Kulkuri]

Täytyypä liittyä itsekin tähän lihavuutta poistavaan pelitapakeskusteluun. Olen koko ikäni pl. paria lyhyttä pätkää kärsinyt ylipainosta. En sairaalloisesta, mutta tälläkin hetkellä kyllä huomaa, että on tullut viihdyttyä monenlaisen kattilan vieressä taas viime aikoina. Ne kaksi kertaa, kun olet ollut kunnossa ovat:

1) pyöräilin 2018 niin kauan kuin oli mahdollista aina töihin - matkaa tuli 18 km / suunta ja töitä riitti viisi päivää viikossa. Tämän seurauksena kesän lopussa aloin huomata ihan oikeita tuloksia eli maha alkoi oikeasti pienentyä
2) armeijassa vuonna 2008 söin enemmän *askaa kuin koskaan, mutta se jatkuva liikkuminen armeijassa piti huolta siitä, että se läski vain katosi.

Kuten arvata saattaa niin kilot ovat vuosien varrella tulleet useamman kerran korkojen kera takaisin, koska en ole pystynyt itse oikein tekemään hullusta liikunnasta rutiinia. Elämässä on kuitenkin muutakin. Viime talvena sain ensimmäisen kerran koskaan kasaan ihan hyvän juoksuohjelman, jonka vedin alusta loppuun kunnialla, mutta pieni pettymys tuostakin jäi mieleen, koska paino ei laskenut juurikaan vaan itse asiassa taisin ainoastaan pysyä samalla tasolla. Toisaalta tuo oli vasta ensimmäinen yritys juoksuohjelmasta, joten toivoa ei parane vielä menettää. Nyt on menossa ohjelma numero 2, joka arvatenkin jatkuu koko talven yli.

Olen ruvennut aidosti pohtimaan, mikä tottumuksissani on oikeasti eniten viallista ja kyllä se vaan on pakko myöntää, että ruokapöytä on ollut se ongelma. En tiedä, mikä sen myöntämisessä ottaa niin koville, mutta minulla on erittäin voimakas tarve jatkuvaan pieneen herkutteluun ja jokaiselta kauppareissulta meinaa tarttua mukaan jotain, mitä en todella tarvitse. Nyt olen aloittanut ns. määrätietoisen korvaamisen eli aamupäivä menee jo paremmalla rutiinilla - kahvia pari kuppia, kauramaidolla, aamupuuro + sokeriton keitto aloittaa päivän ja tauolla syödään sitten jotain pientä, mutta järkevää kuten rahka. Lounaalla syön kotiruokaa, mutta usein myös ihan salaattia. Tällä hetkellä mennään tässä, koska eräs viisas työkaverini kertoi, ettei kannata yrittää laittaa koko päivää kerralla kuntoon vaan edetä portaittain. Kun aamupäivästä lounaaseen asti on kunnossa niin sitten vasta tämän rutiinin ollessa voimakas siirrytään muuhun.

Juoksuohjelmassani olen huomannut, että yksi syy heikkoihin tuloksiin aiemmalla juoksutreenillä on se, että minulla on selvästi oikeassa jalassa voimakas sisäkierto eli astun linttaan. En tietoisesti tee tästä numeroa, mutta huomasin tänään, kun oikein keskityin, että aristan juoksuaskelta eli ilmeisesti jonkin verran kipua tuosta syntyy, jonka perusteella hidastan tahtia. No, eipä askel ole kovin elastinen. Pienten taustatutkimusten perusteella kysymys on ennen kaikkea lihasepätasapainosta ja olen paikantanut ongelman tuohon keskivartalon lihaksiin, jotka ovat erittäin heikot. En jaksa pitää juuri minkäänlaista kunnon istuma- tai seisoma-asentoa vaan asento hajoaa jo parin minuutin päästä. Tähänkin on nyt luettu läksyjä ja ruvetaan hieman seuraamaan lyhyillä harjoituksilla, saadaanko tukilihaksia parempaan kuntoon.

Juoksusta/pyöräilystä kyllä myönnettävästi nautin, mutta huomaan kyllä, että sinne hyvään kuntoon on valtavan pitkä matka. Olen varmaan tehnyt juuri sen virheen, että olen aloittanut aina aivan liian hurjalla intensiteetillä enkä ole jaksanut keskittyä riittävästi laatuun. Nyt tätä puolta yritän hitaasti ja varmasti korjailla. Lähtöpaino huitelee nyt 95 kg tuntumassa ja tästä olisi tarkoitus kyllä suunnata roimasti alaspäin. Aloitan maltillisesta tavoitteesta 85 kg ja siitä jos vielä paukut riittää niin kohti sitä 75 kg. Matka on pitkä ja tunnistan aika monta eri asiaa, jotka tässä voivat mennä pieleen, mutta tavoitteesta ei ole nyt syytä tinkiä, koska tiedän, että yleisoloni voi parantua ainoastaan, jos saan itseäni parempaan kuntoon ja painoani alaspäin.

Ehkä se suurin motivaatio tulee vieläkin siitä, että olisi mahtava joskus vielä pystyä rullaluistelulenkeillä semmosiin suorituksiin, etten kuolisi. Juoksuharrastus ja siinä kehittyminen tulevat varmasti tukemaan erinomaisesti tätä tavoitetta, jonka kautta pääsen jollakin aikavälillä mieluisemman lajin pariin. Juoksussakaan ei ole mitään vikaa, mutta rehellisesti minulla on siinä kaikki pielessä. Se tarkoittaa, että Polarin ohjelman noudattaminen tulee olla 100 %, jotta kehityn.

Editoidaan myös painonpudottajan ykkösvihollinen: istumatyö! Voi jumalauta meinaan. Palaan toimistolle tekemään töitä vain siksi, että rupean ainakin osan päivästä seisomaan. Pelkästään istumisen rajoittamisella voi saada jo jotain aikaan.

Joo hitosti helpompaa välttää loppupäivän napostelut kun edes nuo päivän ensimmäisen puolikkaan rutiinit on hyvät, terveelliset ja ravitsevat.

 

[Fiftie]

No höh. Itse tykkään juoda Oatley iKaffe kahvin kera. Joo rasvaton maito on ihan ok. Siitäkin tulee vaan äkkiä sen verran paljon kaloreita, että jää ruoka-annokset aika pieniksi.

Toki toi broiskujauhelihakin on aikalailla erilaista kuin normaali jauheliha. Mutta ainakin pasta-bolognesessa se toimii tosi hyvin. Reilusti laadukasta tomaattimurskaa ja tummaa pastaa kylkeen, niin avot... Kylkeen sitten vielä hiukan pakastekasviksia.

Totta tuo. Toisaalta rasvattomasta maidosta on helppo saada proteiinia. Purkissa on ulkomuistista 32 tai 33 g proteiinia, mutta toki siinä on lähes saman verran hiilihydraatteja joten se ei sikäli ole hyvä proteiinin lähde.

 

[Fiftie]

Kun tuolla kuntosalilla käy jne ja yrittää saada sen 1,5 g per painokilo proteiinia, niin tuo 150 g proteiinia tuntuu olevan jotenkin kova pala itselle. Jos tosiaan siirtyy nyt vaikka syömään broilerin jauhelihaa, niin silloin ei ole homma eikä mikään varmastikkaan.

 

[Philly22]

1.9 / 90.8kg
14.9 / 88.0kg
17.9 / 87.5kg
21.9 / 86.9kg
27.9 / 87.7kg

20.9 nilkka nyrjähti sählyssä, nyt nilkkatuella ollut viikon, koiran pitkät lenkitykset ollut tauolla kans. Lankesinpa herkuttelemaankin viime viikolla. Nyt rupee nilkka olemaan parempi, mies takas ruotuun kyl se tästä.

 

[vastaantulija]

Tässä on koko vuosi mennyt päätä seinään hakaten, ja vähän aikaa olen miettinyt ketogeenisen ruokavalion kokeilemista. Pari viikkoa sitten päätin aloittaa ja tein vähän suunnittelutyötä. Katselin videoita ja lueskelin aiheesta, sekä pyörin kaupassa tutkimassa erilaisten tuotteiden ravintosisältöjä, Tasan viikko sitten oikeasti aloitin.

Ruokavalio tuntuu toisaalta aika rajoittavalta, mutta jännä oli huomata kuinka se jatkuva näläntunne ja naposteluntarve vaan katosi, kun oikeasti aloitti. Turvotus katosi parissa päivässä ja olo on paljon energisempi.

Liikuntaa en ole lisännyt siitä, millä tasolla se on jo pitkään ollut. Käytännössä siis arkipäivien työmatkapyöräily, ehkä kerran viikossa joku muuten vaan -pyörälenkki, ja pitkään olen jo pitänyt kiinni siitä, että päivittäinen askelmäärä aina ylittää 10 000. Työpäivinä tuo tapahtuu jo itsestään, eli viikonloppuina lähinnä täytyy vähän erikseen tsempata.

Mutta asiaan.

Muutos, joka tapahtui mulla nyt yhdessä viikossa

Paino 98,1 kg --> 95,5 kg ( -2,6 kg )
Vyötärö 105 cm --> 103 cm ( -2 cm )

Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan, mutta jatkan kyllä tätä ruokavaliota toistaiseksi.

 

[MadSpade]

Laitetaas myös päivitystä. Reippaita pyörälenkkejä ja lähes paleo-ruokavaliota noudatettu orjallisesti kesäkuun alusta. Lähtöpaino 103-104 kg. Menneellä viikolla päästiin ekaa kertaa alle 90 kg. Hieman meinasi jo epätoivo iskeä yhdessä vaiheessa, kun paino junnasi useamman viikon 94 kilossa, mutta viimeisen 3 viikon aikana tullut taas kovaa vauhtia alas. Melkoisen duunin saa kyllä tehdä 37 vuoden iässä tuollaisen 13 kilon pudottamiseen. Alle kolmekymppisenä riitti puolihuolimaton karppaus.

Tavoite on nyt siis saavutettu. Eiköhän mennä seuraavaksi normaalipainon ylärajalle, eli 86 kiloon !

 

[vastaantulija]

Kahden viikon muutos keto-ruokavaliolla

Paino 98,1 kg --> 95,4 kg ( -2,7 kg )
Vyötärö 105 cm --> 101 cm ( -4 cm )

 

[Näkkäri]

Tässä on koko vuosi mennyt päätä seinään hakaten, ja vähän aikaa olen miettinyt ketogeenisen ruokavalion kokeilemista. Pari viikkoa sitten päätin aloittaa ja tein vähän suunnittelutyötä. Katselin videoita ja lueskelin aiheesta, sekä pyörin kaupassa tutkimassa erilaisten tuotteiden ravintosisältöjä, Tasan viikko sitten oikeasti aloitin.

Millaisilla päivittäisillä hiilarimäärillä olet mennyt? Itse olen ottanut noin 4vk ketoosin pari kertaa ja kummallakin kerralla painoa on lähtenyt hyvin ja virtaa on ollut kuin pienessä kylässä.

Ketoosista poistuminen onkin sitten ollut vähän haastavampaa kun jokainen leipä tuntuu tarttuvan samantien kylkiin ja paino nytkähtää myös mukavasti ylöspäin ellei siinä ole tosi tarkkana. Toinen huono puoli on runsas kovan rasvan määrä ja vielä kun söin punaista lihaa niin sitähän tuli vedettyä oikein helvetisti tuon kuurin aikana.

Mielessä on kyllä ollut, josko ottaisi taas pienen ketoilun jossain vaiheessa ilman punaista lihaa ja onhan se parhaimmillaan hyvä alkupotku dieetille. Pitkäkestoisesti en sitä osaa harjoittaa.

 

[vastaantulija]

Millaisilla päivittäisillä hiilarimäärillä olet mennyt?

En jaksanut alkaa siihen, että kaiken tarkkaan laskisi. Ajattelin, että kokeilen aluksi niin, että en vaan syö mitään, missä on yli 5% hiilareita. En osaa siis ihan varmaksi sanoa, että mikä se hiilarimäärä on, mutta suhde on niiden osalta varmasti oikea

Pitkäkestoisesti en sitä osaa harjoittaa.

Joo, no ei tää ihan koko elämän ruokavalio tunnu itsellekään olevan, mutta koko ajan opin uusia juttuja.

Ja ykkösjuttu mulle on se, että tämä todella auttoi pääsemään sokerista eroon, ja napostelun tarve katosi

 

[Naurava Kulkuri]

Itekin aikanaan about keto dieetistä innostuneena opin paljon asioita. Paino tuli toki takaisin korkojen kera, mutta oppia kertyi verensokerin vaihtelujen vaikutuksista ja ruokavalion vaikutuksista riippuvuuden hallinnan näkökulmasta. Sittemmin uuteen trendidieettiin nimeltä ruokaympyrä hurahtaneena noitakin oppeja on voinut hyödyntää.

Kaikesta herkuttelusta pystyy vierottumaan myös huomattavasti monipuolisemmalla ruualla kuin keto dieetissä. Samalla pystyy syömään kaikin puolin terveellisesti ja ne energiatasotkin on tasaisesti tapissa. Ja kun alkuun vierottuu jonkun aikaa kaikesta herkuttelusta, on suhteellisen helppo tuoda hallitusti sopivissa määrin ns. herkuttelua ruokavalioon. Jos sen tarpeelliseksi kokee.

Ja tässä ruokaympyrän mukaan elellessä on huomannut myös sen, että tosiaan se hiilihydraattipitoinen ruoka sitoo elimistöön vähän enemmän nestettä ja poistamalla hiilarit pystyy vaakaa vähän huijaamaan ja siksi sillä saa tosi hyviä tuloksia painon pudotuksen suhteen. Ainakin lyhytaikaisesti.

 

[Näkkäri]

En jaksanut alkaa siihen, että kaiken tarkkaan laskisi. Ajattelin, että kokeilen aluksi niin, että en vaan syö mitään, missä on yli 5% hiilareita. En osaa siis ihan varmaksi sanoa, että mikä se hiilarimäärä on, mutta suhde on niiden osalta varmasti oikea

Ok. No sehän riittää, että homma toimii. Itse laskin kaikki ja ennätys taisi päivittäisessä hh-määrässä olla alle 2 grammaa. Alle 20g päivässä oli se tavoite missä piti muistaakseni jonkun ohjeen mukaan pysyä jonkun aikaa aluksi ja sitten määrää sai vähän nostaa. On muuten aika taiteilua päästä tuonne alle 10g lukemiin.

Mikäli sulla on keskimääräisesti syömissäsi ruuissa vaikkapa 2,5g/100g hiilaria ja syöt vaikkapa 2kg päivässä niin siitäkin tulee jo 50g hiilihydraattia päivässä.

 

[vastaantulija]

Sittemmin uuteen trendidieettiin nimeltä ruokaympyrä hurahtaneena noitakin oppeja on voinut hyödyntää.

Itsekin ajattelen toki näin, että järkevintähän se olisi syödä tasapainoisesti ja oikeita määriä. Henkilökohtainen ongelmani vaan taitaa olla se, että olen sokerinarkkari ja mielialasyöjä, ja mun on todella vaikeaa, ellei mahdotonta, onnistua syömään jatkuvasti noin.

Olen aikanaan onnistunut tekemään 35 kilon painonpudotuksen 2-3 vuoden ajanjaksolla. Silloin oli avaintekijöinä hiilarien vähentäminen (ei näin raju) ja liikunta. Ne tulokset pysyi vuosikausia sillä, että vaikka välillä antoi herkkuhimolle periksi, niin huolehti, että se ei ole jatkuvaa. Onhan painon ylläpitäminen kuitenkin lähtökohtaisesti paljon helpompaa kuin laihtuminen.

Se muutos, mikä tapahtui silloin vajaa 15 vuotta sitten, oli 116 kg --> 81 kg. Siinä vaiheessa, kun paino laski alle sadan, niin siihen vedin henkisen rajan - ei koskaan enää sinne. Vuosikausia menikin ihan hyvin, mutta hiljalleen on muutosta tapahtunut väärään suuntaan, kunnes viime kesänä jouduin toteamaan, että raja on rikkoutunut, ja tarvitaan muutosta. 104 kg oli lähtötilanne viime kesänä ja jouluun mennessä oltiin 92-93 kg luvuissa. Se tapahtui silloin kovalla liikunnan lisäämisellä, ruokarytmillä ja herkkujen välttelyllä. Nyt taas vähän takapakkia tultu tämä vuosi, ja tässä heilutaan 95-98 kg välillä.

Jos nyt jotain positiivista kuitenkin tässä tarpomisessa, niin kaukana olen pysynyt siitä 116 kilosta, josta aikanaan lähdettiin.

 

[Näkkäri]

Onhan painon ylläpitäminen kuitenkin lähtökohtaisesti paljon helpompaa kuin laihtuminen.

Hyvää työtä olet tehnyt. Tästä lainauksesta olen kuitenkin vähän eri mieltä ja uskoisin, että näin on myös suurin osa alan ammattilaisista. Laihtuminen on tavallaan helppoa mikäli vaan pystyy orjallisesti noudattamaan tiettyä kaavaa ja syödä vähemmän kuin kuluttaa. Mutta kun tavoitteeseen ollaan päästy niin helposti kuvitellaan projektin olevan ohi ja ne painoa hitaasti lisäävät tavat hiipivät hiljalleen takaisin ruokavalioon. Tämän takia usein isommissa ja pitkäkestoisemmissa painonpudotusprosesseissa otetaan ylläpitojaksoja, joiden aikana painon ei tarvitse laskea, mutta se ei saa myöskään nousta. Se on yllättävän hankalaa löytää se balanssi miten paino pysyy uusissa lukemissa ja useat tuossa epäonnistuukin.

Paperilla tämä on aika helppoa, mutta toteutus ei todellakaan ole yhtä helppoa.

 

[vastaantulija]

Paperilla tämä on aika helppoa, mutta toteutus ei todellakaan ole helppoa. Kokemusta on.

Jep, käytännön toteutuksena kyllä haastavampaa, mutta viittasin helppoudella siihen, että aktuaalinen kalorimäärä saa olla korkeampi ylläpidossa kuin laihdutuksessa.

Itselläni toimi laihtumisen jälkeen vuosia ylläpidossa kyllä tällainen karkkipäivä-ajattelu, eli jaksan vetää 6 päivää vyö kireellä, kun tiedän, että edessä häämöttää se päivä, jolloin saa vetää vyön auki. Laihtumisessa tämä taas ei oikein toimi itselläni. On tästä aiheesta ollut ennenkin täällä ajatuksia suuntaan ja toiseen. Johtuu tietysti siitä, että "karkkipäivän" sisältö tarkoittaa jollekin yhtä 200g karkkipussia ja toiselle jotain ihan muuta.

 

[Rod Weary]

Mun korvaan sana dieetti on ihan samanlainen kuin tupakkalakko tai tipaton tammikuu. Se alkaa ja se loppuu. Sitten ollaan takaisin vanhassa.

 

[Naurava Kulkuri]

Mun korvaan sana dieetti on ihan samanlainen kuin tupakkalakko tai tipaton tammikuu. Se alkaa ja se loppuu. Sitten ollaan takaisin vanhassa.

Näinhän se on ja tämä siis ei ole hyvä asia. Itsekin tuota termiä käytin puoli läpällä ruokaympyrän yhteydessä. Ja tämä liittyy varmaankin isolta osin tuohon mistä @Näkkäri ja @vastaantulija keskustelivat. Ylläpitovaihe on tosiaan monille vaikeaa, ehkä jopa vaikeampaa kuin laihduttaminen, koska ollaan dieetillä, jonka päätyttyä opetellaan taas elämään vanhaa normaalia. Tuo vanha normaaliin saattaa sitten vähän aikaa pysyä lähes hyvin hallussa, mutta "yllättäen" ne vanhat rutiinit johtaa lopulta samaan lopputulokseen.

Ihmisten, joilla asian kanssa on ongelmia, kannattaisi jatkaa työn tekemistä sen eteen, että myös se ylläpitovaihe / "normaali elämä" pysyy hyvin hanskassa. Autopilotilla ajellessa homma lähtee kuitenkin niin helvatan helposti lapasesta. Todellisuudessa se ylläpitovaihe on väkisinkin helpompi kuin laihduttaminen, mutta kuten sanoin, niin jotain työtä sen eteen todennäköisesti täytyy tehdä.

 

[douppi]

Mun korvaan sana dieetti on ihan samanlainen kuin tupakkalakko tai tipaton tammikuu. Se alkaa ja se loppuu. Sitten ollaan takaisin vanhassa.

Joo muuten mutta tuo tipaton tammikuu on monesti hyvä "reality check".

Röökilakko saattaa tarkoittaa myös, että voi olla yritystä lopettaa kokonaan. Ei aina, mutta joskus.

Dieetti-sanasta ei tosiaan mitään hyvää tulee mieleen. Tai sitten sitä sanaa käytetään useinkin väärin tai väärässä yhteydessä, kun sekoitetaan pysyvämpään painonpudotukseen.

 

[Kipinä]

Todellisuudessa se ylläpitovaihe on väkisinkin helpompi kuin laihduttaminen, mutta kuten sanoin, niin jotain työtä sen eteen todennäköisesti täytyy tehdä.

Tämä on täysin totta. Itse olin ennen kanssa sitä mieltä, että laihduttaminen on paljon helpompaa, koska en tajunnut painon ylläpitämisen vaatiivan myös suunnittelua ja työtä.

40 vuotta kun tuli elettyä elämää käytännössä ilman liikuntaa, niin onhan tämä aika opettelua ollut viimeiset kolme vuotta. Pikkuhiljaa homma helpottaa ja ehkä tästä tulee lopullinen elämäntapa.

 

[vastaantulija]

Ihmisten, joilla asian kanssa on ongelmia, kannattaisi jatkaa työn tekemistä sen eteen, että myös se ylläpitovaihe / "normaali elämä" pysyy hyvin hanskassa. Autopilotilla ajellessa homma lähtee kuitenkin niin helvatan helposti lapasesta.

Tämähän se on. Itse olen ihminen, joka tietää kyllä ihan riittävästi siitä, miten syödään ja liikutaan terveellisesti. Tunnen itseni sen verran pitkältä ajalta, että voin sanoa tuon oman autopilottini olevan rikki. Se ei vaan toimi, eikä se korjaannu ainakaan tietoa lisäämällä tai pitkäjänteisellä harjoittelulla. Vanhaa mainoslausetta lainatakseni, mä syön kyllä elääkseni, mutta mä haluan silti lisäksi elää syödäkseni.

Multa sekä laihtuminen että ylläpito edellyttää keskittymistä, seurantaa ja motivointia. Ymmärrän hyvin dieetin käsitteen ongelmallisuuden, mutta en pysty loppuelämän kestävään elämäntapamuutokseenkaan. Sen takia nyt ehkä projektiluontoisuus sopii mulle kuitenkin paremmin. Ollaan sitten laihtumis- tai ylläpitovaiheessa.

 

[Naurava Kulkuri]

Tämä on täysin totta. Itse olin ennen kanssa sitä mieltä, että laihduttaminen on paljon helpompaa, koska en tajunnut painon ylläpitämisen vaatiivan myös suunnittelua ja työtä.

40 vuotta kun tuli elettyä elämää käytännössä ilman liikuntaa, niin onhan tämä aika opettelua ollut viimeiset kolme vuotta. Pikkuhiljaa homma helpottaa ja ehkä tästä tulee lopullinen elämäntapa.

Itellä on aikusena ollut ihan vaan muutama jakso kun olen liikkunut vähän enemmän. Lapsena ja nuorena tuli liikuttua koko ajan, mutta tosiaan pian 20 vuotta on mennyt pääasiassa lusmuillessa. Olen vasta nyt alkanut opettelemaan liikunnan tuomista osaksi arkea ja alkanut tekemään niistä rutiineja. Itseluottamus sen suhteen, että muutos on pysyvää on ihan tapissa. Ja miks ei olis, onhan liikkuminen ja varsinkin ulkoilu niin isosti mieltä ylentävää, että idioottihan sitä on ollut kun ei ole tullut ulkoiltua.

Suunnitelmallinen, tieteellinen ja analyyttinen näkövinkkeli on itselle ollut sitten lopulta se paras ratkaisu. Tähän on ollut helppo nojata, kun todistetusti itse ei ole osannut niitä oikeita valintoja tehdä. Sitten kun itsekin joskus pääsen siihen ylläpitovaiheeseen, niin aion jatkaa suunnitelmallista tekemistä silloinkin. Tuntosarvet täytyy pitää kokoajan ylhäällä ja olla itselleen rehellinen. Muuten vanhoihin oravanpyöriin jää varmasti helposti jumiin.

Itsekin ajattelen toki näin, että järkevintähän se olisi syödä tasapainoisesti ja oikeita määriä. Henkilökohtainen ongelmani vaan taitaa olla se, että olen sokerinarkkari ja mielialasyöjä, ja mun on todella vaikeaa, ellei mahdotonta, onnistua syömään jatkuvasti noin.

Olen aikanaan onnistunut tekemään 35 kilon painonpudotuksen 2-3 vuoden ajanjaksolla. Silloin oli avaintekijöinä hiilarien vähentäminen (ei näin raju) ja liikunta. Ne tulokset pysyi vuosikausia sillä, että vaikka välillä antoi herkkuhimolle periksi, niin huolehti, että se ei ole jatkuvaa. Onhan painon ylläpitäminen kuitenkin lähtökohtaisesti paljon helpompaa kuin laihtuminen.

Se muutos, mikä tapahtui silloin vajaa 15 vuotta sitten, oli 116 kg --> 81 kg. Siinä vaiheessa, kun paino laski alle sadan, niin siihen vedin henkisen rajan - ei koskaan enää sinne. Vuosikausia menikin ihan hyvin, mutta hiljalleen on muutosta tapahtunut väärään suuntaan, kunnes viime kesänä jouduin toteamaan, että raja on rikkoutunut, ja tarvitaan muutosta. 104 kg oli lähtötilanne viime kesänä ja jouluun mennessä oltiin 92-93 kg luvuissa. Se tapahtui silloin kovalla liikunnan lisäämisellä, ruokarytmillä ja herkkujen välttelyllä. Nyt taas vähän takapakkia tultu tämä vuosi, ja tässä heilutaan 95-98 kg välillä.

Jos nyt jotain positiivista kuitenkin tässä tarpomisessa, niin kaukana olen pysynyt siitä 116 kilosta, josta aikanaan lähdettiin.

Oot kyl aika hienosti saanut hommat pidettyä aikalailla hanskassa ja onhan toi kehitystä, että reagoit nyt nopeammin korjausliikkeiden kanssa. 35 kiloa on aika huikee tiputus ja säähän oot päässy varmaan ihan täysin terveellisiin lukemiin. Noissa lukemissahan on jo hyvin puskuria jo vaikeidenkin aikojen varalle. Ja näin pystyy todennäköisesti tekemään korjausliikkeitä jo ennen kuin terveys on ihan hälytystilassa.

Ite oon koko aikuisikäni ollut ylipainoinen ja sitten kun tälleen keski-ikäistyessä tuli vähän isompiakin vaikeuksia, niin homma karkasi totaalisen lapasesta. Ja kun olin jo valmiiksi ollut tuolla terveydellisen sietokyvyn ylärajoilla, niin vaikeat ajat vei kokonaisuuden pitkälle sinne miinuksen puolelle.

Nyt oon tän vuoden aikana onnistunut opettelemaan terveellisen ja säännöllisen elämäntavan ja onhan tää ihan helvatan siistiä. Oon pystynyt syömällä kutakuinkin THLn suositusten mukaisesti, aktivoimalla arkea, mutta melkein ilman liikuntaa, tiputtamaan painoa 45kg helmikuun alusta lähtien, mutta vielä on pitkä matka terveellisiin lukemiin. Nyt on sitten tosiaan menossa seuraava etappi, ja se on liikunnan lisääminen arkeen.

Sellaisia terveisiä voisin sanoa niille, ketkä on oikeesti tosi huonossa jamassa, että vaikka matka sinne maaliin oliskin ihan hiton pitkä, niin kannattaa alottaa muutos tänään. Vaikka ylipainoa ois kuinka hemmetisti, niin jo muutama viikko tai korkeintaan 1-2kk jälkeen se saatu hyöty ja parannus olotilaan on ihan järisyttävä. Elimistön energiansaanti tasaantuu ja jatkuvan överitilan aiheuttama tulehdustila alkaa todennäköisesti laantua tosi nopeasti. Kaikkien päätösten tekeminen helpottuu tästä irtoavan energian ansiosta.

 

[Naurava Kulkuri]

Tämähän se on. Itse olen ihminen, joka tietää kyllä ihan riittävästi siitä, miten syödään ja liikutaan terveellisesti. Tunnen itseni sen verran pitkältä ajalta, että voin sanoa tuon oman autopilottini olevan rikki. Se ei vaan toimi, eikä se korjaannu ainakaan tietoa lisäämällä tai pitkäjänteisellä harjoittelulla. Vanhaa mainoslausetta lainatakseni, mä syön kyllä elääkseni, mutta mä haluan silti lisäksi elää syödäkseni.

Multa sekä laihtuminen että ylläpito edellyttää keskittymistä, seurantaa ja motivointia. Ymmärrän hyvin dieetin käsitteen ongelmallisuuden, mutta en pysty loppuelämän kestävään elämäntapamuutokseenkaan. Sen takia nyt ehkä projektiluontoisuus sopii mulle kuitenkin paremmin. Ollaan sitten laihtumis- tai ylläpitovaiheessa.

Joo, eihän näihin oo mitään yhtä oikeeta vastausta. Tärkeintä olis kait just opetella tuntemaan ittensä ja olemaan tietonen valinnoistaan, ettei vetäis ihan pelkällä autopilotilla. Siis jos se on rikki, niin kuin minullakin.

 

[YamahaGPR]

Vastaus: kulutat enemmän kuin syöt.