Kuinka päästä läskeistä eroon?

[Glove]

Mun projekti on mennyt toistaiseksi päin persettä. Saldo tällä hetkellä +1,1 kg. Jospa se tästä.

 

[vilperi]

Mun projekti on mennyt toistaiseksi päin persettä. Saldo tällä hetkellä +1,1 kg. Jospa se tästä.

Ikävä kuulla. Mutta älä lannistu ja tarkkaile mitä syöt, jos et siis jo tarkkaile. Jokin ruokapäikirjankin tekeminen voisi olla ihan hyvä juttu. Silloin kymmenen vuotta sitten tein käsin tarkkaakin kaloripäiväkirjaa, nyt olen ainakin vielä toistaiseksi päättänyt mennä ilman ruokapäiväkirjaa.

Ei varmaan ole soveliasta tässä asiayhteydessä kertoa omista tuloksista koska ne ovat tähän mennessä ensimmäisten kymmenen päivän jälkeen aika hyvät eli painoa on lähtenyt 1,8 kilogrammaa. Tuo oli kyllä jo noin lyhyessä ajassa sellainen lukema että fysioterapeutti tänään kyseenalaisti senkin että onko jo liiankin tiukka tahti? Ja kysyi jaksamistanikin.

Mutta tuo herkuttelun salliminen tuntuu nyt olevan täällä varmaan ja muuallakin ehkä sellainen aihe että jakaa mielipiteitä. Toiset sallii kohtuudella ja toiset ei lainkaan. Ja ehkä se onkin siinä se juttu? Joillekin sopiikin syödä kohtuudella herkkuja joillekin taas ei?

Minä pitäydyn edelleen kyllä mielipiteessäni että sallin herkut jossain määrin itselleni. Perustuen tämän jo siihenkin että tosiaan laihdutin sen 30 kg. ja en oikeastaan poistanut silloinkaan ruokalistaltani mitään, miksi tekisin niin nytkään? Ja silloinkin tahti taisi olla hieman liian tiukka kuitenkin...

Jotain piti silloinkin rajata kuitenkin kovemmalla kädellä kuten just leivonnaisten syömistä.

 

[Kuubextra]

Mutta tuo herkuttelun salliminen tuntuu nyt olevan täällä varmaan ja muuallakin ehkä sellainen aihe että jakaa mielipiteitä. Toiset sallii kohtuudella ja toiset ei lainkaan. Ja ehkä se onkin siinä se juttu? Joillekin sopiikin syödä kohtuudella herkkuja joillekin taas ei?

He jotka syövät kohtuudella herkkuja ovat tehneet niin lapsesta saakka. He jotka vähentävät herkuttelua painonhallinnan takia, jojoilevat painon kanssa loppuelämän. Pulla ei tosiaan kuulu paino-ongelmista kärsivän lautaselle, sitä puolitusta ei jaksa tehdä kuitenkaan enää kun tulee aivan muita haasteita elämässä. Tiedät kokemuksestasikin. Tavallista ruokaa saa lappaa mielin määrin kun lautasella on ainekset oikeassa suhteessa.

Sanoin ehkä jyrkästi, että herkut pois. Ei tässä munkiksi (heh!) tarvitse alkaa. Mutta jos pulla kuuluu päivittäiseen rutiiniin, niin minusta se on liikaa. Mun mielestä. Ei mua oo pakko totella.

Tässä peesaan Leonia.

 

[Naurava Kulkuri]

Tässä muuten viikottaisesta herkkupäivästä pari mielipidettä:

Voiko yhden päivän viikossa herkutella? Asiantuntija varoittaa: ”Mässypäivästä tulee laihduttajan Ibiza”

Herkkupäivä voi olla tuhoisa dieetillesi - Novus Aditus


Kaksi isoa syytä vältellä herkkuja jopa kuukausia. 1) pääsee kauas addiktiostaan / huonosti opituista tavoista ja terveellisestä elämäntavasta tulee aika helppoa. 2) Makuaisti tottuu uusiin makuihin ja niitä herkku elämyksiä oppii löytämään muistakin kuin jostain megaherkuista. Itseasiassa monet vanhat herkut saattavat alkaa maistumaan aika etovalta. Sipsit nyt omalla kohdallani se paras esimerkki, mutta muistakin vanhanajan herkuista tulee aika äkkiä tosi huono olo.

 

[Logan]

Sanoin ehkä jyrkästi, että herkut pois. Ei tässä munkiksi (heh!) tarvitse alkaa. Mutta jos pulla kuuluu päivittäiseen rutiiniin, niin minusta se on liikaa. Mun mielestä. Ei mua oo pakko totella.

Mut eihän tuo pidä paikkaansa. Jos harrastaa edes jossai määrin liikuntaa niin ei lihoa. Voi syödä mitä tahansa.

Riippuu tietysti mistä lähtee mutta ei pidä paikkaansa että jos joku syö herkkuja niin se on este. Muu toiminta siinä on syynä.

 

[Baldrick]

Mut eihän tuo pidä paikkaansa. Jos harrastaa edes jossai määrin liikuntaa niin ei lihoa. Voi syödä mitä tahansa.

Riippuu tietysti mistä lähtee mutta ei pidä paikkaansa että jos joku syö herkkuja niin se on este. Muu toiminta siinä on syynä.

Ei se kyllä näinkään mene, että"voi syödä mitä tahansa" jos vain "harrastaa jossain määrin liikuntaa". Toki aktiivisella liikkujalla joku pulla nyt ei paljoa haittaa jos muuten syö tasapainoisesti, mutta autolla töihin kulkeva istumatyöläinen saa lenkkeillä aika perkeleesti, jos syö paljon roskaruokaa ja herkuttelee.

Konsensus ammattilaisten keskuudessa painonhallintaan on nimenomaan ruokavaliokeskeinen ja liikkuminen vasta toisena.

 

[vilperi]

He jotka syövät kohtuudella herkkuja ovat tehneet niin lapsesta saakka. He jotka vähentävät herkuttelua painonhallinnan takia, jojoilevat painon kanssa loppuelämän. Pulla ei tosiaan kuulu paino-ongelmista kärsivän lautaselle, sitä puolitusta ei jaksa tehdä kuitenkaan enää kun tulee aivan muita haasteita elämässä. Tiedät kokemuksestasikin. Tavallista ruokaa saa lappaa mielin määrin kun lautasella on ainekset oikeassa suhteessa.

Voihan se olla että oma sallivampi mielipide melko vähäisen herkuttelun suhteen johtuu osittain myös siitä että minun on todella vaikea luopua kokonaan herkuttelusta. Joillekin heikko kohta voi olla jokin muu, vaikka alkoholi mutta minulle selkein heikko kohta tuntuu olevan kyllä nämä herkut. Ihan perinteisetkin ja vanhanaikaisetkin herkut ja näillä herkuilla siis itse tarkoitan nyt nimenomaan erilaisia jälkiruokia ja leivonnaisia. Vielä kun olen ollut itsekin melko aktiivinen leipuri, tosin voihan sitä jatkossa leipoa suolaisia leivonnaisia.

Tuntuu liian kovalta ajatella suoraan että ei enää palaakaan mansikkatäytekakkua, ei haukkuakaan itse leivotuista bebeistä, tai ei juhannuksenakaan perinteistäni Ahvenanmaan pannukakkua.

Tästä voi seurata entistä innostuneempi perusteluiden keksiminen sen ajatuksen tueksi miksi on ihan ok syödä herkkuja siis kohtuudella, ei siis todellakaan kuitenkaan paljon ja jatkuvasti. Tuossa nimimerkin @RäpyläRepe viestissä ainakin pisti silmään tuon korostaminen että leivonnaisia syötäisiin paljon ja vähän väliä. Vaikka mielestäni koko ajan on täällä keskusteltu siitä voiko niitä herkkuja syödä just kohtuudella. Tyyliin joku pulla silloin tällöin. Ei joka päivä. Tässä on jo se iso ero.

Lisäksi kun olen ennenkin onnistunut laihduttamaan 30 kg pois kehostani ylimääräistä painoa ja liikun kuitenkin aktiivisesti ja teen työtä jossa pitää liikkua paljon niin nämä antavat minulle sitä bensaa liekkeihin lisää ajatella että on ihan ok just kohtuudella syödä herkkuja. Tämä on vaikea kysymys, toivottavasti ei kuitenkaan kynnyskysymys ja elämäntaparemontin kokonaan kaatava kysymys.

Ja kun olen omallakin kohdallani muissakin jutuissa huomannut että liian kovat tavoitteet herkästi kaataa koko jutun eli siis jutun kuin jutun. Siksi vähän uskaltaisin itse tosiaan pehmentää jostain päin näitä vaatimuksia.

Minua on muuten itseäni välillä ärsyttänyt se että lihavuus ja liikkumattomuus rinnastetaan liian usein herkästi toisiinsa. Voihan ne sitä ollakin joskus, mutta minulla ei siis tuo liikunta ole sinänsä ongelma ollut moniin vuosiin. Joskus teininä se sitä oli senkin vuoksi kun ei oikeasti kehdannutkaan kävellä ulkona ettei joku kiusaaja näe minua.

Mutta ne oli niitä teini-iän murheita. Nyt olen kyllä liikuntaa siis harrastanut aktiivisesti melko paljon jo monet vuodet. Vaikka runsaasti ylipainoa onkin. Mutta kun se on just niin että se ravitsemus vaikuttaa niin paljon siihen painoon, sekä laskevasti että myös nostavasti. Silti monet ajattelee minustakin että en liiku juuri yhtään ja suosittelee minulle lenkkeilyä, siis ei täällä mutta kun ihmisiä on muuallakin. Heh.

Aina voisi liikkua enemmänkin ja monipuolisemmin mutta olen kävelyä ainakin harrastanut, toisinaan myös pyöräilyä ja näitä vähintään yleisten suositusten mukaan. Eli ehkä liiankin orjallisesti sitä viitenä päivänä viikossa vähintään puoli tuntia liikuntaa. Tosin ennen sairauslomakierrettä minulla alkoi olemaan taas jo hyvä virekin päällä ja vähitellen lisäsin lenkkien pituutta niin kilometreissä kuin myös ajassa mitattuna. Sitten tuli kuukausi kun en liikkunut käytännössä yhtään, johtuen ennen kaikkea arkuudestanikin sairausloman ja kipujen takia. Nyt taas olen lisännyt liikuntaa elämään ja koitan nyt sairauslomalla liikkua joka päivä sellaiset puoli tuntia.

Eli minun tapauksessa se on just ennen kaikkea tuo ruokavalio mitä nyt pitää terveellistää. Liikuntani on ihan ok.

Ja se on kyllä niinkin että tuo paino ainakin oman vaa'an mukaan heittelehtii nopeastikin ylös ja alas. Siksi pitäisi päästä eroon kyllä tuosta tavastani käydä usein vaa'alla. Äskenkin kuitenkin vaaka näytti ensin että olisin eilisestä lihonut sata grammaa. Sitten kävin vessassa ulostamassa ja paino olikin taas pudonnut jopa 600 grammaa.

 

[Undrafted]

Viime vuonna kun oli painonpudotus ajankohtaista, niin itsestäni huomasin seuraavaa. Herkuissa ne ekat kaksi haukkua tai lusikallista ovat parhaat. Sen jälkeen nautinto hiipuu selvästi. Oli sitten työpaikkaruokalan torstaipannari tai jätski kotona, niin olen koittanut pitäytyä parissa suupalassa.

 

[Glove]

Herkut ei ole minulle ongelma. Yhden pullan söin eilen töissä kun joku oli niitä tuonut, sitä ennen joskus viime kuussa ostin suklaapatukan. Hyvää ruokaa vaan tahtoo mennä kerralla liikaa ja annoskokoihin olenkin kiinnittänyt huomiota. Alkon käytön voisi hyvin pistää tauolle niin jäisi ne saunalonkerot juomatta. Ja liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän. Resepti on siis tiedossa, nyt vaan pitäisi toteuttaa se.

 

[lasaleiko]

Viime vuonna kun oli painonpudotus ajankohtaista, niin itsestäni huomasin seuraavaa. Herkuissa ne ekat kaksi haukkua tai lusikallista ovat parhaat. Sen jälkeen nautinto hiipuu selvästi. Oli sitten työpaikkaruokalan torstaipannari tai jätski kotona, niin olen koittanut pitäytyä parissa suupalassa.

Tein saman havainnon tuossa viime vuoden alkupuolella. Ei ollut mitään painonpudotusprokkista sen kummemmin menossa. Jossain vaiheessa vain kaupassa karkkihyllyllä pussin sijasta nappasin jonkun Tuplan. Nopeasti syöty, mutta eipä sen jälkeen tuntunut, että yhtään enempää tarvitsisi. Tätä sitten toistui jatkossa ja tuplatkin taisi vaihtua johonkin Maraboun suklaaseen, missä sokeria ei ollut senkään vertaa. Ja muutamat kilot lähti ihan huomaamatta. Ei montaa, mutta eipä ylimääräistä juuri ollutkaan. Omalla kohdalla se on aivan sama onko karkkia kourallinen vai kilo, ne tulee tuhottua niin nopeasti kuin suu ehtii jauhaa. Eipä sitä loppua kohden enää tajua oikein syövänsä, joten kaikkinensa turhaa sokeria tulee lapattua suuhun niiden ensimmäisten suupalojen jälkeen.

Pitänee ottaa taas sama taktiikka kyättöön, koska ne muutama vapaamatkustaja-kilo ovat taas palanneet, mistä voisi ihan hyvin luopua. Tietysti tehokkainta olisi luopua makeasta kokonaan mutta ihan nollatoleranssia ei viitsi asiassa ottaa.

 

[vilperi]

Kyllä minä sen voin täällä tunnustaa että vähän samanlaisia ongelmia on ollut havaittavissa tälläkin kertaa tässä ruokavalion terveellistämisyrityksessä kuin silloin joskus vuosina 2010-2011. Eli tämä että alku on ollut nyt kuitenkin liian tiukka. Ja se on näkynyt välillä heikkona vointina, energiataso ei ole ollut niin korkealla.

En sitten tiedä onko tuo kuinka tyypillistä tällaisessa "projektissa". Lähtee hommaan liian kovalla innolla ja tarmolla ja vetää alkuun liiankin tiukalla tahdilla. Mutta minä ainakin aika äkkiä onneksi itsekin havaitsen tämän tarkkailemalla omaa yleisvointia.

Silloin joskus pystyin korjaamaan ongelman pitämällä tarkkaan ruokapäiväkirjaa tosiaan. Sitä pitäen sitä äkkiä huomasi kuinka monta ihan pelkästään kaloreita oli saanut ruoista vuorokauden aikana yhteensä. Ja kun tajusi tosiaan että kalorisaanti oli jopa liian vähäistä koska se tosiaan näkyi yleisvoinnissa asti niin lisäsin sitten vuorokauden aikana saamaani kalorimäärää. Sitä oli siis todellakin varaa nostaa ja siltikin jäi alle sen kalorimäärän mitä kulutin.

Nytkin olen jo yrittänyt nostaa tuota kalorimäärää koska olen havainnut samoja piirteitä kuin silloin aikoinaan. En ole nyt laskenut kalorimääriä tarkkaan mutta tällä kertaa olen lisäillyt ruoan syönnin määrää summittaisesti. Tyyliin kun aluksi meni kerralla neljä ruisleivän palaa niin olen niitä nostanut joko kuuteen tai sitten niin kuin äsken, söin lisäksi pari mandariinia.

Jos kalorimäärä on liian alhainen ja ei saa tarpeeksi vaikka jotain energiaa ruoasta niin sittenhän on mahdollista ihan tämä säästöliekkikin. Mutta minulla ainakin näkyy tuo liian vähäinen syömismäärä äkkiä ihan yleiskunnossa.

Vielä en ole aikeissa kuitenkaan tällä kertaa ruokapäiväkirjaa alkaa pitämään vaikka olisihan se sinänsä mielenkiintoistakin ja hyödyttäisi kuitenkin. Mutta kokeilen nyt mennä ensin pelkästään silmämääräisesti. Kun siitä edellisestä kerrastakin on kuitenkin jäänyt muistiin ne ihan hyvätkin ruokamäärät.

Mutta onhan se nyt ihan selvää että sillä tahdilla ei voi vetää jatkossa kuin alussa aina tuppaan vetää. Tai sitä on kohta pahimmillaan pyörtyneenä sairaalassa. Ja muutenkin, tärkeää olisi se että tästä tulisi pidempiaikaisempi elintapamuutos. Sellaista ei tästä tule jos tahti on liiankin tiukka, sillä kukaan ei pitkään sellaista tahtia jaksa. Mutta uskon kun tarkkailee itseään ja vointiaan niin ne riittävätkin ruokamäärät vielä löytyy.

 

[Baldrick]

Itsellä paino jämähtänyt 82-83kg väliin, mikä on jo puolentoista vuoden takaiseen hyvä 5-7kg pudotus. Vaikka toivomisen varaa elämäntavoissa runsaasti on, niin tyytyväinen ainakin siihen, että se pysyy nykyisellään paikoillaan ja mulla ei ole niin sanottua kaipuuta elää jotenkin epäterveellisemmin. Toki painokin on tullut vuosien saatossa hyvin hitaasti ja varmasti, mutta nyt näyttäisi olevan hyvä balanssi sen suhteen, että röllykkä ei ainakaan paisu.

Herkut ei ole minulle ongelma. Yhden pullan söin eilen töissä kun joku oli niitä tuonut, sitä ennen joskus viime kuussa ostin suklaapatukan. Hyvää ruokaa vaan tahtoo mennä kerralla liikaa ja annoskokoihin olenkin kiinnittänyt huomiota. Alkon käytön voisi hyvin pistää tauolle niin jäisi ne saunalonkerot juomatta. Ja liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän. Resepti on siis tiedossa, nyt vaan pitäisi toteuttaa se.

Sun on vaan pakko sisäistää jollain keinoin se, että arkitottumuksia pitää rukata. Muistaakseni projekteja sulla on ja ne kyrvähtää nopeasti tai vähän pidemmän ajan päästä. Voitko korvata saunalonkeron vaikka sokerittomalla limsalla tjsp., ja pari kk sitä, niin on helpompi huomata, että ilmankin pärjää.

 

[Peter Pocklington]

Loppuvuodesta 2020 oma paino oli ollut silloin jo reilun vuosikymmenen aika tasaiseen 85... 88kg (pituutta n. 182cm) ja tuntui, että vaikka harrasti liikuntaa useasti viikossa tai ei, niin paino ei juuri vaihdellut. Olin edelleen suht normaalivartaloinen (pl. muuhun kroppaan nähden vahvahkot reidet), vaikka vatsan ympärillä olikin enemmän rasvaa kuin teinivuosina.

Eksyin silloin joulun 2020 tietämillä katselemaan youtubesta videoita sokerista, insuliinista ja "intermittent fastingistä" (en tiedä suomennoksesta). Tein alkuvuonna sitten pari elämäntapamuutosta, eli vähensin sokerin syöntiä ja aloin skippaamaan aamupalan, joka yleensä oli puuro jonkun sokeripitoisen lisukkeen kera. Aamupäivät olen tänä vuonna mennyt pelkällä kahvilla ja päivän ruoat syön puolenpäivän aikaan ja illalla kuuden kieppeillä, eli olen ollut päivällisen jälkeen n. 18 tuntia syömättä - näin siis pääosin. Nälän tunne ei ole juurikaan ollut ongelma.

Vaa'alla olen käynyt päivittäin aamukusen jälkeen. 1.1. paino oli n. 87 ja asetin itselleli tavoitteen, että vuoden aikana paino putoisi sinne 82... 83 kg tienoille. Tuo tavoite saavutettiin jo maaliskuussa ja heinäkuussa kesäloman koittaessa vaaka näytti n. 78.

Pudotus on ollut melko tasaista; kesälomalla ja muutamina viikonloppuina paino on noussut hieman, mutta vastaavasti suurempi parin kilon pudotus tuli, kun kokeilin kolmen päivän vesipaastoa (jota voin muuten suositella kaikille; kroppa ja mieli olivat kuin uudet sen jälkeen!). Kesäloman jälkeen otin uudeksi tavoitteeksi 75 kg jouluun mennessä, ja viime viikolla painoni kävi ensimmäisen kerran alle 75:n sitten n. vuoden 2005.

Vedän loppuvuoden tällä systeemillä, mutta sitten riittää painon kyttäily. Veikkaan, että ensi vuonna löysennän ruokailutottumuksia ja jos tulevaisuudessa tulee sellainen olo, että painoa pitäisi taas pudottaa, niin tiedän, mikä ainakin omalla kohdalla toimii.

 

[Undrafted]

Intermitten fasting taitaa kulkea pätkäpaaston nimellä. Kokeilin vuosi sitten ja mielenkiintoinen konsepti. Liikkumisen kanssa oli haastava yhdistää, jos päivän syömiset oli kasassa ja illan treenit sen jälkeen. Treenien jälkeen kaipaisi ruokaa, mutta seuraavaan päiväänpitkä aika.

 

[Logan]

Ei se kyllä näinkään mene, että"voi syödä mitä tahansa" jos vain "harrastaa jossain määrin liikuntaa". Toki aktiivisella liikkujalla joku pulla nyt ei paljoa haittaa jos muuten syö tasapainoisesti, mutta autolla töihin kulkeva istumatyöläinen saa lenkkeillä aika perkeleesti, jos syö paljon roskaruokaa ja herkuttelee.

Konsensus ammattilaisten keskuudessa painonhallintaan on nimenomaan ruokavaliokeskeinen ja liikkuminen vasta toisena.

Totta, mutta tuntuu että monelle painotetaan että "herkut pois jne" aika kokonaisvaltasesti. Tarkotan sitä että pitäs joku kalenteri olla millon voi niitä nauttia. Jos joka päivä munkki maistuu ja syö muutenkin paljon ehkä sitten.

Jos tavoite on normaalipaino ja vaikka olisit istumatyössä niin kovin helposti et liho jos joka ateria ei ole joku isompi kaloripommi.

--------

En nyt yritä vähätellä paino-ongelmia, mutta en tykkää tyylistä miten laihdutusta mainostetaan että jätetään se ja se pois ja kerran viikossa voi herkutella. Hyvä urheilukunto erikseen, mutta ei sitä nyt tarvita mitään vakaa punnitsemaan ruokia jne. jos siis normipaino on tavotteena. Ihan yks ja sama otatko pelissä 2 vai 6 kaljaa vaikka keskellä viikkoa noin painonhallinnan suhteen. Se on se kaikki muu.

 

[HakametsänHaamu]

Yksi mitä voin ylipainoisille suositella kokeilemaan on ruokavalio jota tuli vedettyä varmaan 10 vuotta ja vieläkin jossain määrin missä tarkoituksena yksi ruoka päivässä. Myöhemmin törmäsin että tällähän on nimikin ja on olevinaan ihan joku juttukin eli OMAD( one meal a day). Käytännössä miten ite tein oli, että kerran päivässä ihan jumalaton ateria ihan mitä mieli teki ja sitten kaikki muu oli herkkuja mitä tuli päälle syötyä. Tietysti ruoka mitä olen tottunut tekemään on aina ollut suht terveellistä siinä määrin että on monipuolista. Pitkässä juoksussa ei varmaankaan mikään maailman terveellisin ruokavalio ainakaan mitä aina puhutaan aterioiden määristä jne. Itsellä veriarvot sun muut pysyneet aina hyvinä tälläkin.
Nykyäänkin vieläkin aikalailla pääpaino yhdessä isossa ateriassa päivässä. Sitten jos on reenipäivä niin jaan aterian yleensä kahtia ennen ja jälkeen reenin.

Lähinnä pointtina tässä miksi suosittelen kokeilemaan on että tämän kanssa oppii kyllä hyvin käsittelemään nälkää. Ymmärtää eron nälän tunteen kanssa ja sillä milloin oikeasti tarvitsee sitä ruokaa. Yleisesti mitä huomannut omassa elämässä läheisten kanssa joilla on paino-ongelmaa, niin se nälän tunne kyllä vie ihmistä. Jotenkin heti jos tulee eka merkki nälän tunteesta on samantien melkein paniikintapaisesti saatava ruokaa. Oikeestihan sillä on hyvin vähän tekemistä sen kanssa että tarvitsee ravintoa ja se tunne menee ohikin suht nopeasti kun ei anna valtaa. Tosi usein erittäin ylipainosilla puhutaan juurikin addiktiosta mikä ohjaa sitten koko elämää ja kaikki pyörii vaan sen ruuan ympärillä.

 

[vilperi]

Herkut ei ole minulle ongelma. Yhden pullan söin eilen töissä kun joku oli niitä tuonut, sitä ennen joskus viime kuussa ostin suklaapatukan. Hyvää ruokaa vaan tahtoo mennä kerralla liikaa ja annoskokoihin olenkin kiinnittänyt huomiota. Alkon käytön voisi hyvin pistää tauolle niin jäisi ne saunalonkerot juomatta. Ja liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän. Resepti on siis tiedossa, nyt vaan pitäisi toteuttaa se.

Jos resepti vaikka laihduttamiseen on tiedossa niin se on jo mielestäni hyvä asia ja hyvä lähtökohta. Minä kuitenkin miettisin samalla myös näitä ihan muitakin asioita kuin pelkkää laihduttamista, ruokavaliota ja liikuntaa. Siis tämä asia on rinnastettavissa kuitenkin projektin pyörittämiseen ja tavoitteiden asettamiseen sekä niihin pyrkimiseen ja pääsemiseen sekä itsensä valmentamiseen ja johtamiseen. Näin ainakin.

Laihduttaminen ei lopulta ole kyllä mitään ihan rakettitiedettäkään mutta jonkin verran voi silti olla mielestäni hyötyä jos vähän tietää myös vaikka miten erilaisia projekteja johdetaankin, miten tavoitteita saavutetaan ja miten niitä kannattaa asettaa sekä miten itseäänkin voi motivoida. Tässä niitä asioita esiteltynä mitä itse ainakin olen miettinyt myös sen itse ruokavalion ja liikunnan lisäksi. Ja olen nähnyt näistä olevan minulle ainakin ihan hyötyäkin.

Nyt tulee kyllä taas varmaan raippaa joltain suunnalta kun elämäntaparemontinkin rinnastin projektiksi mutta en keksinyt tähän hätään sopivampaakaan sanaa.

Itse aloin kelaamaan muuten kahta tähän ketjuun liittyvää asiaa eilen. Toinen näistä asioista on kyllä se informaatiotulvakin. Kun sitä tietoa on loppuen lopuksi aika paljon ja harva omaksuu kuitenkaan sen kaiken tiedon ihan hetkessä. Silti alkuun olisi hyvä päästä nyt heti, eikä pitkittää aloittamista.

No itse päätin ainakin että kannattaa pitää mieli mahdollisimman nöyränä ja sisäistää se että opin tiellä ollaan, tässäkin asiassa. Koko ajan voi oppia uutta mutta alkuun voi lähteä kyllä ihan alkeillakin jo ja pienillä askeleilla.

Eli tässä tapauksessa näitä pieniä askeleita voisi olla vaikkapa sen ruokarytmin vakiinnuttaminen viiteen pienempään ja isompaan ateriaan päivässä, oikean ateriakoon löytäminen ja sitä noudattaminen (tässä voi auttaa myös se ruokapäiväkirja jos on vaikeuksia hahmottaa mikä on hyvä annoskoko), kasvisten, salaattien ja marjojen lisääminen vähitellen ruokavalioon ja veden juonnin mahdollinen lisääminen. Ja herkkujen sekä sen alkoholin juonnin kohtuullistaminen isolla kädellä.

Näillä perusasioilla lähtisin liikkeelle ja lähdin itsekin liikkeelle ihan vain. Ja nyt kun olen nuo omaksunut niin vähitellen alan lisäämään tietouttani ravitsemisasioissa ja tuon uusia juttuja lisää ruokavaliooni. Ettei se hommien käyntiin pistäminen viivästyisi senkään vuoksi että just sitä tietoa on niin vitusti ja on vaikeuksia hahmottaa mitä tässä pitäisi tehdä.

Jostain luin että aluksi on hyvä asettaa kyllä itselleen se isoinkin tavoite. Ja varmaan näin onkin. Ja sellaista tilastotietoakin satuin lukemaan että ne ihmiset jotka itse asiassa ovat asettaneet isompia tavotteita niin saavat useammin pudotettua painoaan enemmän. En tiedä pitääkö paikkansa mutta voihan sen isoimman tavoitteen asettaa korkeallekin? Aseta se tavoite mutta aseta myös muita pienempiä tavotteita. Tämä auttaa minua ainakin alkuun pääsemisessä ja muutenkin. Siis tämä että on myös pienempiä tavotteita.

Jos on vaan se isoin tavoite ja päämäärä niin näen itse että siinä voi haukata liian ison palan kerrallaan. Ja se saattaa tuntua jopa tuskastuttavalta, liian isolta vielä kun sitä ei todellakaan saavuta hetkessä. Malttiakin kysyy.

Minua ainakin motivoi kun etenen pienin askelin ja pienin tavottein eteenpäin. Menen itse ihan viikko kerrallaan. Ja jokaisella viikolla on se pieni tavoite, pudottaa painoa vaikka 500g-1kg verran. Auttaa pitämään mielestäni motivaatiotakin yllä kun huomioi niitä pienempiäkin tavotteita ja tuloksia sekä iloitsee jo niistä. Eikä itsensäkään palkitseminen huono asia olisi. Se voi olla vaikka että luen jonkin kirjan sitten vasta kun yllän tavoitteeseeni?

Ja onhan näitä tietoja ja taitoja mitä jo ihan vaikka itsensä valmentaminen ja projektien johtaminen sinällään vaatiil. Lähtisin itse ja olen lähtenytkin jo miettimään ja tutkimaan näitäkin asioita. Mutta en nyt enempää lähde tähän noita asioita avaamaan ettei tästä viestistä nyt ihan romaaniakaan tule mutta uskon että näilläkin tiedoilla pääsee jo alkuun.

Ja en malta olla muistuttamatta siitä asiasta että kannattaa muistaa olla tässäkin itselleen kuitenkin armollinen. Me ollaan kuitenkin ihmisiä, ei koneita joilla ei ole tunteita ja jotka kestäisivät mitä tahansa. Tuotakin kannattaa sitten miettiä mitä tuo voisi tarkoittaa. Mutta esimerkiksi sitä että ei aseta rajoja ja tavoitteita liian tiukoiksikaan.

Ja on minulla myös vinkkejä siihen miten liikuntaa voi lisätä tai sitten miten liikunnan voi aloittaa ja miten siitä saa tavan elämään. Kummastakin kun on minullakin ihan lähielämästä kokemusta ja vinkkejä mitkä ainakin omalla kohdalla ovat toimineet.

Lyhyesti listattuna näistä asioista voi olla hyötyä, tavotteita ei taaskaan liian korkealle ainakaan heti tai kannattaa olla sitten pienempiä välitavotteita. Ei vaadi itseltään liikoja vaan jos vaikka kävelyä harrastaa niin kuin minä niin ensin alkuun tekemällä viikossa vaikka 3-4 puolen tunnin lenkkiä, tätä alkuun ja sitten kun siitä on tullut tapa niin lisää yhden lenkkikerran kerrallaan viikkoon. Ei heti niin että perkele, tunnin lenkit jokaisena viikon päivänä.

Sitten minua on itseäni auttanut se että kuuntelen musiikkia samalla. Liikunta olisi minulle liian tylsää jos en musiikkia kuuntelisi samalla ja se auttaa siinä motivoimisessa. Liikkuminen käy välillä ihan luonnostaan ja huomaamatta kun tekee sen samalla kun musa soi korvilla. Ja vähitellen tavotteita ylöspäin eli lenkkimäärää vähitellen isommaksi ja itsekin aloin ennen sairauslomaani pitkittämään lenkkieni kestoa ja pituutta sillä että aloin tekemään siihen normilenkkiini ylimääräisen kierron kauempaa. Kun se tie jatkui ja en kääntynytkään heti siitä mistä olin aiemmin kääntynyt vaan jatkoin sitä lenkkiäni, se kävi luonnollisesti ja toikin lenkkiini pituutta ainakin varmaan ajallisesti 15 minuuttia. Ja puolen tunnin lenkin sijaan teinkin jo 45 minuutin lenkkejä.

Ja on tuosta Sports Trackeristakin ollut ainakin minulle hyötyäkin myös itsensä motivoimisessa. Se on mielenkiintoista kuitenkin kuulla lenkillä kun tulee vaikka tietoa omasta kävelyvauhdista. Ja voihan sitä vaikka kysyä kaverin mukaan lenkille jos se yksin on liian vaikeaa.

Niin ja sanoin aiemmin viestissäni että minulle nousi kaksi tähän ketjuun liittyvää asiaa mieleeni eilen. Se toinen asia on se hassulta kuullostava kysymys saako lihavuudesta puhua?

Luin tapojeni mukaan eilen taas blogeja ja parissakin blogissa mietittiin tuota kysymystä. Lisäksi kun googletin niin oli siitä aiheesta ainakin jo ihan 2020 vuonnakin käyty keskustelua lehdissä asti. Mikä on palstalaisten mielipide tähän asiaan? Kun puhutaan kai jo siitäkin saisiko lääkärikään mainita potilaalle tämän olevan lihava?

Oma mielipide on se että lihavuudesta saa ja pitääkin puhua. Ja ennen kaikkea silloin jos siitä voi olla terveydellistä haittaa. Ymmärrän tämän mahdollisen puhumattomuuden silloin jossain määrin jos se asiasta puhuminen lisää laihuuden ihannointia. Koska sitten voi löytyä näitä jotka laihduttaa vaikka ei todellakaan tarvitse, ja voi tulla jotain syömishäiriöitäkin.

Mutta ei perkele, ei niin että mietitään jo sitäkin että saako lääkärikään puhua potilaalle tämän mahdollisesta lihavuudesta koska on vaarana että potilas vetää herneen nenään. Lihavuudesta on hyvä puhua etenkin silloin jos siitä voi olla haittavaikutuksia terveyteen. Jos tätä totuutta ei potilas kestä niin voi, voi.

Minulle se vaan vauhditti lopulta päätöstä lähteä ruokavalioremonttiini kun lääkäri oli johonkin syksyn raporttiin kirjoittanut mahdolliseksi kipujeni aiheuttajaksi myös jonkin vieraskielisen sanan joka tarkoittaa kansan kielellä liikalihavuutta. Ensin vitutti ja vedin vähän hernettäkin itsekin nenään mutta lopulta otin vain itseäni niskasta kiinni ja aloin toimimaan asioiden eteen!

 

[Kaukalonreuna]

Vuoden vajaa kolmekymmentä ikää. Paino nyt semmoset 95kg ja pituutta 180cm. Tarkoituksena saada painoa pois tuohon 80-85kg saakka noin suurinpiirtein.
Laskurit näyttää tällä hetkellä perusaineenvaihdunnaksi sen 2772kcal, viisi-seitsemän kertaa viikossa käyn reippaalla kävelylenkillä joka polttaa sen 200-250kcal arviolta. Olen syönyt tässä n. 2000-2100kcal päivässä nykyhetkessä. Tarkoituksena olis nostaa syömisiä siihen -500kcal 85-90kg kohdalla ja sitten siitä tasata ylläpitoon kun tavoitepaino saavutettu. Miltäs kuulostaa, onko vaarana säästöliekkiä tms.?

Huhhuh. Tänään vaaka tasan 80kg!
Tällä hetkellä tullut syötyä muutama viikko jo tasolla 2100-2700kcal päivä ja vielä tulee alaspäin hitaasti mutta varmasti.200-500g per viikko putoaa tämmösillä syömisillä. Kyllä on tullut herkuteltua ja käytyä mäkkäreissä mutta aina olen pyrkinyt kalorimääriä rajoittamaan alle/tasan arvioidun tarpeen. Pari kertaa kuukaudessa myöskin ollut nyt päivä jolloin ei ole tullut laskeskeltua kaloreita vaan painettu ääntä kohti sapuskaa, tosin ei nykyään edes saa syötyä lähellekkään niitä määriä mitä ennen.

Kyllä se näemmä on sitä matematiikkaa, less in - more out ja laihdut. Myös vesi on kova juttu.

Hassua olla ensimmäistä kertaa varmaan 15. vuoteen normaalipainoinen virallisesti.

 

[Jarnan Rysty]

Tuossa aiemmin oli tuosta herkuttelusta juttua, niin on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Jos noudatat tismalleen jotain ruokavaliota ja haluat sen olevan tehokas niin silloin pitää omassa mielessä myös päättää sitä toteuttaa eikä siitä lipsuta.

Jos haluat kuitenkin hieman miedomman vaihtoehdon, niin ajattele vaikka jokin suosikkiherkku. Esimerkiksi Korvapuusti. Syöt joka päivä iltapäiväkahvilla korvapuustin ja hedelmän ja kahvin. 7 Korvapuustia viikossa. Tämän lisäksi syöt 4 muuta ateriaa, joissa on kaikki ravintoarvot ja määrät linjassa. Syöt tällöin kuukaudessa 28 korvapuustia ja 112 hyvää, ravitsevaa ja terveellistä ateriaa kuukaudessa. Tottakai se korvapuusti hidastaa, jos tavoite on pudottaa nimenomaan painoa, mutta jollekin se että sallii syödä jotain pientä hyvää, voi olla se mikä mahdollistaa onnistumisen, mutta on tärkeä silti asettaa tietyt rajat sille herkuttelulle ettei se jää sitten päälle.

 

[vilperi]

Lukemien päivitys koska on sunnuntai taas. Itse koen muuten että tämä tilastojen päivittäminen julkisesti ja kuulumisten kertominen auttaa entisestään (siis ainakin minua) tässä sitoutumisessa ja motivoitumisessa tavoitteidensa eteen. Tuntuu ekstra hyvältä nuo hyvät tulokset kun kertoo niistä ääneenkin ja vastaavasti, leikin kesken jättäminen on varmaan vaikeampaa jos oikeasti kehtaa silloinkin kirjoittaa siitä julkisesti jos näin käy. Ja ei niitä huonoja tuloksiakaan kehtaa niin vain sosiaalisessa mediassa paljastaa.

Positiivista tulosta on siis hyvä tulla, terveisiä rajoissa. Ja sitähän taas tulee. Virallisesti aloitin ruokavalion terveellistämisen sunnuntaina 31. lokakuuta. Eli olen ollut tässä kaikessa mukana jo yhteensä 15 vuorokauden ajan, mikä on siis tietenkin reilut kaksi viikkoa. Tuossa ajassa painoa on yhteensä pudonnut 2,4 kilogrammaa. Ensimmäisellä viikolla se 1,4 kilogrammaa ja lopulta tälläkin viikolla 1 kilogrammaa.

Olo on tyytyväinen ja iloinen. Hyvin olen saanut tulosta aikaan ja se kyllä motivoikin jatkamaan hommia tavoitteidensa eteen. Ja sitten muutama tältä viikolta mieleen jäänyt huomioni.

Eli täytyy ymmärtää että ainakin kerrattavaa ja myös opittavaakin on ihan hemmetisti ennen kaikkea siitä millainen on hyvä ja terveellinen ravitsemus. Mutta vähitellen voi oppia uusia tietoja ja asioita. Tärkeää oli kuitenkin aloittaa silloin aikoinaan tämä uurastus heti eikä vitkutella aloituksen suhteen. Vaikka tiedot olivatkin vajavaiset. Mutta oli tiedossa kyllä muutamia tärkeitä pointteja millä jo saa hyviä muutoksia sekä tulostakin aikaan. Näillä oli hyvä lähteä liikkeelle ja matkan varrella voi oppia lisää infoa, kunhan mieli on kiinnostunut ja avoin.

Oikeasti sitten lähdin liiankin tiukalla tahdilla taas tähän ruljanssiin. On totta varmaan että mielikin voi huijata sitä nälän tunnetta mutta minulla oli oikeasti jo välillä heikko olo ja huippasi vähän jopa päästä, että oli parasta nostaa hieman sitä ravinnon määrää.

Ja en näe että minulla on vaikeuksia jatkossakaan lisätä reilulla kädellä hedelmiä, kasviksia ja marjoja ruokavaliooni. Nämähän ovat todella hyviä lopulta. Olen itse asiassa aika innostunut senkin suhteen mitä kaikkea ruokia sitä voi ilman lihaa tehdä ja mieleni tekisi kokeilla uusia reseptejä. Ja niitä vaikka uusia kasvisruokareseptejäkin kyllä minulle riittää koska olenhan ennen tehnyt todella vähän pelkkää kasvisruokaa. Ennen asenteeni oli varsin miehekäs ja juntti, eli kasvisruoan mielsin lähinnä vain jänöjussien ruoaksi. Mutta loppu peleissä, kasvisruokahan on terveellisyyden lisäksi myös sangen hyvää ja minäkään en ole kuitenkaan tehnyt vasta kuin näitä perinteisempiä kasvisruokia. Tästähän avautuu minulle kokonaan uusi reseptimaailma ja sekin innostuttaa.

Siinähän niitä tuloksia ja pointteja tähän hätään. Fiilis on tosiaan aika hyvä, tästä on hyvä jatkaa.

 

[vilperi]

Onhan nämä ihan ensimmäiset viikot tämän ruljanssin parissa olleet jo nyt varsin opettavaiset. Ja tämäkin viikko on yhä mennyt opetellessa ennen kaikkea hyvää ja tervettä asennetta tähän kaikkeen. Seuraavaksi nostan esille asioita mitä nämä ensimmäiset viikot ovat minulle opettaneet, korostan että jollekin nämä voi olla itsestäänselvyyksiä ja nämä seuraavat asiat eivät siis ole absoluuttisia totuuksia vaan lähinnä minun omia päätelmiä.

Eli se on tärkeää muistaa että todellakin, pitää syödä hyvin että jaksaa. Hyvin syöminen ei ole kuitenkaan sittenkään syömistä ähkyyn asti. Ihminen tarvitsee kuitenkin tietyn määrän vähintään ravintoa vuorokaudessa. Myös minä edelleen vaikka ennen olen syönytkin aivan liikaa ja olen jopa kai sairaallollisesti lihava vielä. Hyvä on syödä silti, niin kuin muidenkin meidän läskien. Ei todellakaan mene kai niin että liikaa syöty ravinto kerääntyy varastoon vaan joka vuorokausi pitää syödä. No, on toki paastoajat mutta niistä en tiedä sitten miten niillä nämä hommat menee.

On totta varmasti että mieli voi huijata sitä nälän tunnetta mutta kyllä minäkin oikeasti uskallan väittää ja tunnistaneen syöneeni ensimmäisten viikkojen aikana jopa liian vähän jo. Kun kuitenkin kävi jopa välillä pelko mielessä että näinkö tässä kohta pyörtyy... Mutta nyt olen lisännyt ravinnon määrää ja uskon että olen nyt lähempänä sitä kultaista keskitietä ja terveellistä kohtuutta.

Ja vaikka on kuinka lihava niin silti se lihavakin voi asennoitua siihen laihduttamiseenkin liian tiukalla asenteella. Aloin tunnustamaan itsessänikin tällaisia pirteitä jo sunnuntaina. Olo oli silloin melko levoton, ehkä myös ahdistunut ja jatkuvasti ramppasin punnitsemassa painoni enkä muuta oikein enää ajatellut. Tästä kaikesta oli vaarassa muodostua minulle jo pakkomielle.

No, sitten tein sellaisia päätöksiä että nyt on pakko himmata sitä asennettaan ja löystää sitä vannettaan pään ympärillä. Sekä tein päätöksen että en todellakaan ramppaa vaa'alla niin usein enää. Nyt käyn vain joka aamu punnitsemassa painoni ja sekin on liian usein vielä. Koitan tätäkin tahtia vielä himmata ajan kanssa ja voi olla että sitten kun palaan ehkä jo ensi viikolla töihin taas ja arki alkaa sekä elämästä tulee hektisempi niin sekin varmaan auttaa tässä ja enää ei muista käydä edes sillä vaa'alla joka helkkarin aamu.

Mutta on minun mieli nyt kyllä jo selkeästi parempi. Tämä homma alkaa olemaan taas mielen kannalta terveellisemmillä kantamilla. Ja se on hyvä, olisi ollut iso harmi jo terveydenkin kannalta jos tästä kaikesta olisi ollut pakko luopua oman mielen takia. Nyt vaan koitan olla liikaakaan ajattelematta näitä juttuja. Minulla kun on muutenkin näemmä herkästi addiktoituva mieli.

Ja kun sitä on oppinut vähitellen silmämääräisesti määrittelemään sen hyvän annoksen koon ainakin jo niin mielikin alkaa luottamaan enemmän siihen että ei se paino nouse ainakaan pysyvästi sen liiallisen syömismäärän vuoksi ja ei tarvitsekaan enää punnita painoaan niin usein.

Hyvinhän tässä on nyt alkuun jo tulosta tullut. Vaikka vielä en ole täysillä päässyt edes panostamaan siihen ruokavalioonikaan. Taloudellisten syiden vuoksi tilasin vielä tuossa viikko-pari sitten ne ruokatuotteet sieltä Fiksuruoasta ja Matsmartilta ja ne näen nyt alkuun muiden syiden vuoksi järkeväksi kuluttaa ensin pois. Onneksi nekin nyt ovat ihan kuitenkin perusruokaa.

 

[vilperi]

Vaikka tästä ketjusta on viime aikoina tullut näemmä minun yksin puhelua niin en malta olla vielä kirjoittamatta tätä viestiä tänne koska viestin sisältö on sen verran positiivinen.

Eli toisaalta huvittavaakin ja mielenkiintoistakin mitä on alkanut tapahtumaan sen jälkeen kun tällä viikolla on pakottanutkin itsensä asennoitumaan vähitellen tähän ruokavalion muokkaamiseen paljon rennommin, huolettomammin ja luottavaisemmin sekä on vihdoin taas alkanut syömään riittävästi. Ei liian vähänkään siis mikä vähän oli ongelmani ensimmäisillä viikoilla.

Pelkoni nimittäin esimerkiksi siitä että painoni nousee tämän kaiken seurauksena tuntuu turhanpäiväiseltä. Tämän viikon aikana paino pudonnut jopa vauhdikkaammin kuin aiemmin. Tiedän että ei todellakaan kannattaisi käydä painoa mittauttamassa edes joka helkkarin aamu mutta sen kun tänään yhä tein niin paino on pudonnut eilisestä sellaisen määrän että se on selkeästikin isoin yhden vuorokauden aikana tapahtunut muutos. Tietenkin paino voi heitelläkin lyhyen ajan sisällä paljonkin mutta haluan uskotella itselleni että tämä on perkele sen seuraus kun en stressaa enää asioita niin paljoa.

Lisäksi olo ja fiilis on huomattavasti huolettomampi kuin on ollut. En stressaa enää näitä asioita. Ja tänään nukuin taas jo vähän, ainakin tunnin pidempään jo kuin olen pitkään saanut nukuttua. Vaikka heräsin nytkin jo neljältä. Mutta menin eilen illallakin siinä 20 aikaan nukkumaan. Tuntuu että nukuin parhaimmat yöunet kuin olen vähään aikaan nukkunut.

Ilman muuta tervetullut asenteen muutos elämääni ja siitä jo nyt seuranneet muutokset. Voi sitä tulosta saada aikaan vaikka vanne pään ympärillä ei olisikaan niin tiukalla. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita kaiken lekkeriksi pistämistä. Tunnutaanhan jääkiekossakin tehtävän enemmän maaleja silloin kuin mailaa ei puristeta liikaa. Luulen että elo on hyvällä tavalla rentoutunut näiden muutoksien seurauksena ja tulee lisää taas elämän iloa. Pitää ehkä opetella sekin asenteen muutos että syöminenkin voi olla myös kivaa vaikka syökin terveellisesti ja kohtuudella.

Tietenkin yhä olen varmaan opin tiellä sen oikeanlaisen asenteen suhteen koska esimerkiksi painoakaan ei tarvitsisi mittauttaa edes joka aamu. Huomionarvoista on että se on silti paljonkin harvemmin kuin ensimmäisten viikkojen aikana. Mutta tällä viikolla tapahtunut kuitenkin jo selkeää asenteen muutosta positiivisempaan ja luottavaisempaan suuntaan ja sekin on mielestäni hyvä.

Vaikka en toisaalta pidäkään itsessäni näistä piirteistä että olen niin itsekriittinen ja ikään kuin tarkkailen itseäni melko paljon niin ei nämä piirteet ole pelkästään negatiivisia. Nytkin huomasin kuitenkin melko nopeasti ilmassa olevan vaaran merkit siitä että tästä tulisi minulle jopa jo pakkomielle vähitellen ja tein muutoksia, lähinnä päässäni. Tarkkana saan kuitenkin yhä olla sillä ei näitä muutoksia ehkä kuitenkaan ihan niin hetkessä tehdä.

Tämän viikon olen yhä sairauslomalla. Ensi viikosta alkaen saattaa olla että pääsenkin taas töihin takaisin. Töihin paluu tuo taas omat vaikutuksensa ja muutoksensakin näihin asioihin. Eli täytyy löytää paremmin töiden kanssa yhteensopiva ateriarytmi vuorokauteen, täytyy opetella hahmottamaan vähän kuin uudelleen mikä on kulloinkin sopiva määrä ruokaa. Sillä työpäivinä täytyy tietenkin syödä vähän reilummin koska kulutuskin on selkeästi isompaa.

Mahdollinen töihin paluu tarkoittaa myös kiireisempää ja sisältörikkaampaa arkielämää. Silloinkin pitää kuitenkin jaksaa panostaa näihin juttuihin. Eikä ruokalistaa ja päivittäisiä ruokavalintoja saa määrittää liikaa se ajattelu että menee sieltä mistä aita on matalin tai mitä jaksaa miettiä. Toki, taas asioilla on monet puolensa. Ei pelkästään varmastikaan ole vain huono juttu jos työt taas jatkuvat sillä silloin ei ole liikaa aikaa ja jaksamistakaan enää ajatella näitä asioita, koska elämässä on silloin ihan eri lailla muutakin sisältöä. Se huolettomuus voi siis lisääntyä ja oikein käsiteltynä se voi olla hyvä asia.

Mutta nyt näyttää kyllä hyvältä, ja ennen kaikkea terveellisemmillä tavalla. Ruokavalio ei välttämättä vielä ole niin terveellinen kuin voisi olla mutta pienin muutoksin eteenpäin.

 

[narri]

Oma historia. Painoin maksimissaan 150 kiloa ennen, kun rupesin diettaa. Pääsin 86 kiloon, mikä tuntui 185 senttiselle entiselle voimanostotavalla treenaavalle punttiniilolle melko sopivalta painolta.
Mitä muutin:
1. rupesin seuraamaan syötyjä ja kulutettuja kilokaloreita, en mitenkään grammalleen tarkasti vaan koin että ainoastaan suuruusluoka riittää.
2. lautasille enemmän kasvis/hedelmäpuolta. Suositukset ylittyi reippaasti, kun päivässä meni n. 1200-1500 g kasvistuotetta. Lautaset koostin niin, että kasvis/salaattipuolta oli aina 2/3 lautasesta ja loppu 1/3 saikin olla melkeinpä mitä vain. Varsinkin, kun isona ja melko vahvana kulutukset oli myös suuria.
3. välipalojen lisääminen. Hedelmät, rahkat yms. Ruokarytmi sopivana.
4. herkut ja alkoholi aluksi kokonaan pois. Jonkun n. 6kk jälkeen, kun olin päässyt hyvään rytmiin annoin itselle vapauden syödä myös herkkuja - mut vain kohtuudella. Kohtuus kaikessa pätee todella hyvin painonpudotukseen.
5. Salitreeniä vähemmän, joka korvattiin kestävyysliikunnalla. Aluksi kävelyä ja kevyttä pyöräilyä. Sitten kunnon kohotessa hölkkäilyä/juoksua ja vähän raskaampaa pyöräilyä. Salihommatkin on matkan varrella muuttunut enemmän crossfit henkiseksi, kuin junttipuntti voimatasojen nostoon maastavedossa. Toki maastaveto on edelleen kunningasliike, mut ykkösrautojen tavoittelu ei ole enää se juttu.
6. Pitää muistaa, että painon tiputtaminen ei ole pikajuoksu vaan ennemminkin maratoni, joka kestää läpi elämän. Oma suuri pudotus kesti n. 2,5 vuotta ja tämän jälkeen pito jakso kesti vajaa pari vuotta.

Mitä nyt: Kun pääsin kuntoon olen käynyt juoksemassa polkujuoksukisoja, pyöräilytapahtumissa yms. Ehkä elämäni paras päätös oli avioero, mikä osittain myös laukaisi tarpeen alkaa kuntoilee. Vitsinä joskus sanoinkin et kun pitää sinkkumarkkinoille palata niin, täytyy laittaa markkina-arvo kuntoon. En tiedä onko se yhtään parempi nyt, mutta kilohinta on ainakin korkeampi.

Loukkasin olkapääni 2 vuotta sitten sen verran pahasti, että kuntoutus on kestänyt koko tämän ajan. Alkuun en saanut liikkua ollenkaan ja kättä ei saanut liikuttaa yhtään. Täydellinen liikkumattomuus johti n. 12-14 kilon painonnousuun puolen vuoden ajalla, joka nyt on jäänyt vähän kuin "pysyväksi" tilaksi.

Täten lähden kesäkuntoon 202? kamppanjaan mukaan tavoitteena päästä taas alle 90 kiloiseksi. Tämä vaatiin n. 10 kilon diettiä. Voi olla, että ensi kesä on jo menetetty tapaus, mutta ehtiihän tätä.

 

[Baldrick]

@vilperi en nyt lähde tuota monologiasi muuten kommentoimaan, mutta haluan tarttua tuohon jola aamu punnitsemiseen. Itsellä se oli hyvä, kun vain tuli käveltyä ja syötyä hyvin määrätietoisesti. Näin heittelyä painossa ei tapahtunut paljoa, vaan trendi oli aika selkeä. Puntin ja vähän lepsumman syömisen kanssa se ei kuitenkaan toiminut, kun heittely oli liian suurta. Edeltävässä tapauksessa se kuitenkin motivoi suuresti luvun hitaasti mutta varmasti tippuvan ja uudelle kiloluvulle päästessä pieni ilo hiipi mieleen.

Nyt olen taas joka aamu puntaroinut ja vaikka nyt ei niin säntillisesti tulekaan syötyä, kyllä siitä alitajuntaan jälki jää ruokaa valitessa tulee tehtyä viisaampia päätöksiä.

 

[narri]

Aamupunnitsemiseen haluan kommentoida sitä, et ihan sama vaikka mittaa joka aamu. Kuhan ymmärtää sen, että päivässä kukaan ei laihdu eikä liho. Joku kuukauden keskiarvopainon tarkkailu antaa todellisennan kuvan. Ehkä kuukausikin on liian lyhyt aika vaan ajan pitäisi olla 2 kuukautta. Ihmisen elimistö sopeutuu n. 2 kuukaudessa ruokavaliomuutoksiin.