Kuinka päästä läskeistä eroon?

[Kaukalonreuna]

Vuoden vajaa kolmekymmentä ikää. Paino nyt semmoset 95kg ja pituutta 180cm. Tarkoituksena saada painoa pois tuohon 80-85kg saakka noin suurinpiirtein.
Laskurit näyttää tällä hetkellä perusaineenvaihdunnaksi sen 2772kcal, viisi-seitsemän kertaa viikossa käyn reippaalla kävelylenkillä joka polttaa sen 200-250kcal arviolta. Olen syönyt tässä n. 2000-2100kcal päivässä nykyhetkessä. Tarkoituksena olis nostaa syömisiä siihen -500kcal 85-90kg kohdalla ja sitten siitä tasata ylläpitoon kun tavoitepaino saavutettu. Miltäs kuulostaa, onko vaarana säästöliekkiä tms.?

Huhhuh. Tänään vaaka tasan 80kg!
Tällä hetkellä tullut syötyä muutama viikko jo tasolla 2100-2700kcal päivä ja vielä tulee alaspäin hitaasti mutta varmasti.200-500g per viikko putoaa tämmösillä syömisillä. Kyllä on tullut herkuteltua ja käytyä mäkkäreissä mutta aina olen pyrkinyt kalorimääriä rajoittamaan alle/tasan arvioidun tarpeen. Pari kertaa kuukaudessa myöskin ollut nyt päivä jolloin ei ole tullut laskeskeltua kaloreita vaan painettu ääntä kohti sapuskaa, tosin ei nykyään edes saa syötyä lähellekkään niitä määriä mitä ennen.

Kyllä se näemmä on sitä matematiikkaa, less in - more out ja laihdut. Myös vesi on kova juttu.

Hassua olla ensimmäistä kertaa varmaan 15. vuoteen normaalipainoinen virallisesti.

 

[Jarnan Rysty]

Tuossa aiemmin oli tuosta herkuttelusta juttua, niin on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Jos noudatat tismalleen jotain ruokavaliota ja haluat sen olevan tehokas niin silloin pitää omassa mielessä myös päättää sitä toteuttaa eikä siitä lipsuta.

Jos haluat kuitenkin hieman miedomman vaihtoehdon, niin ajattele vaikka jokin suosikkiherkku. Esimerkiksi Korvapuusti. Syöt joka päivä iltapäiväkahvilla korvapuustin ja hedelmän ja kahvin. 7 Korvapuustia viikossa. Tämän lisäksi syöt 4 muuta ateriaa, joissa on kaikki ravintoarvot ja määrät linjassa. Syöt tällöin kuukaudessa 28 korvapuustia ja 112 hyvää, ravitsevaa ja terveellistä ateriaa kuukaudessa. Tottakai se korvapuusti hidastaa, jos tavoite on pudottaa nimenomaan painoa, mutta jollekin se että sallii syödä jotain pientä hyvää, voi olla se mikä mahdollistaa onnistumisen, mutta on tärkeä silti asettaa tietyt rajat sille herkuttelulle ettei se jää sitten päälle.

 

[vilperi]

Lukemien päivitys koska on sunnuntai taas. Itse koen muuten että tämä tilastojen päivittäminen julkisesti ja kuulumisten kertominen auttaa entisestään (siis ainakin minua) tässä sitoutumisessa ja motivoitumisessa tavoitteidensa eteen. Tuntuu ekstra hyvältä nuo hyvät tulokset kun kertoo niistä ääneenkin ja vastaavasti, leikin kesken jättäminen on varmaan vaikeampaa jos oikeasti kehtaa silloinkin kirjoittaa siitä julkisesti jos näin käy. Ja ei niitä huonoja tuloksiakaan kehtaa niin vain sosiaalisessa mediassa paljastaa.

Positiivista tulosta on siis hyvä tulla, terveisiä rajoissa. Ja sitähän taas tulee. Virallisesti aloitin ruokavalion terveellistämisen sunnuntaina 31. lokakuuta. Eli olen ollut tässä kaikessa mukana jo yhteensä 15 vuorokauden ajan, mikä on siis tietenkin reilut kaksi viikkoa. Tuossa ajassa painoa on yhteensä pudonnut 2,4 kilogrammaa. Ensimmäisellä viikolla se 1,4 kilogrammaa ja lopulta tälläkin viikolla 1 kilogrammaa.

Olo on tyytyväinen ja iloinen. Hyvin olen saanut tulosta aikaan ja se kyllä motivoikin jatkamaan hommia tavoitteidensa eteen. Ja sitten muutama tältä viikolta mieleen jäänyt huomioni.

Eli täytyy ymmärtää että ainakin kerrattavaa ja myös opittavaakin on ihan hemmetisti ennen kaikkea siitä millainen on hyvä ja terveellinen ravitsemus. Mutta vähitellen voi oppia uusia tietoja ja asioita. Tärkeää oli kuitenkin aloittaa silloin aikoinaan tämä uurastus heti eikä vitkutella aloituksen suhteen. Vaikka tiedot olivatkin vajavaiset. Mutta oli tiedossa kyllä muutamia tärkeitä pointteja millä jo saa hyviä muutoksia sekä tulostakin aikaan. Näillä oli hyvä lähteä liikkeelle ja matkan varrella voi oppia lisää infoa, kunhan mieli on kiinnostunut ja avoin.

Oikeasti sitten lähdin liiankin tiukalla tahdilla taas tähän ruljanssiin. On totta varmaan että mielikin voi huijata sitä nälän tunnetta mutta minulla oli oikeasti jo välillä heikko olo ja huippasi vähän jopa päästä, että oli parasta nostaa hieman sitä ravinnon määrää.

Ja en näe että minulla on vaikeuksia jatkossakaan lisätä reilulla kädellä hedelmiä, kasviksia ja marjoja ruokavaliooni. Nämähän ovat todella hyviä lopulta. Olen itse asiassa aika innostunut senkin suhteen mitä kaikkea ruokia sitä voi ilman lihaa tehdä ja mieleni tekisi kokeilla uusia reseptejä. Ja niitä vaikka uusia kasvisruokareseptejäkin kyllä minulle riittää koska olenhan ennen tehnyt todella vähän pelkkää kasvisruokaa. Ennen asenteeni oli varsin miehekäs ja juntti, eli kasvisruoan mielsin lähinnä vain jänöjussien ruoaksi. Mutta loppu peleissä, kasvisruokahan on terveellisyyden lisäksi myös sangen hyvää ja minäkään en ole kuitenkaan tehnyt vasta kuin näitä perinteisempiä kasvisruokia. Tästähän avautuu minulle kokonaan uusi reseptimaailma ja sekin innostuttaa.

Siinähän niitä tuloksia ja pointteja tähän hätään. Fiilis on tosiaan aika hyvä, tästä on hyvä jatkaa.

 

[vilperi]

Onhan nämä ihan ensimmäiset viikot tämän ruljanssin parissa olleet jo nyt varsin opettavaiset. Ja tämäkin viikko on yhä mennyt opetellessa ennen kaikkea hyvää ja tervettä asennetta tähän kaikkeen. Seuraavaksi nostan esille asioita mitä nämä ensimmäiset viikot ovat minulle opettaneet, korostan että jollekin nämä voi olla itsestäänselvyyksiä ja nämä seuraavat asiat eivät siis ole absoluuttisia totuuksia vaan lähinnä minun omia päätelmiä.

Eli se on tärkeää muistaa että todellakin, pitää syödä hyvin että jaksaa. Hyvin syöminen ei ole kuitenkaan sittenkään syömistä ähkyyn asti. Ihminen tarvitsee kuitenkin tietyn määrän vähintään ravintoa vuorokaudessa. Myös minä edelleen vaikka ennen olen syönytkin aivan liikaa ja olen jopa kai sairaallollisesti lihava vielä. Hyvä on syödä silti, niin kuin muidenkin meidän läskien. Ei todellakaan mene kai niin että liikaa syöty ravinto kerääntyy varastoon vaan joka vuorokausi pitää syödä. No, on toki paastoajat mutta niistä en tiedä sitten miten niillä nämä hommat menee.

On totta varmasti että mieli voi huijata sitä nälän tunnetta mutta kyllä minäkin oikeasti uskallan väittää ja tunnistaneen syöneeni ensimmäisten viikkojen aikana jopa liian vähän jo. Kun kuitenkin kävi jopa välillä pelko mielessä että näinkö tässä kohta pyörtyy... Mutta nyt olen lisännyt ravinnon määrää ja uskon että olen nyt lähempänä sitä kultaista keskitietä ja terveellistä kohtuutta.

Ja vaikka on kuinka lihava niin silti se lihavakin voi asennoitua siihen laihduttamiseenkin liian tiukalla asenteella. Aloin tunnustamaan itsessänikin tällaisia pirteitä jo sunnuntaina. Olo oli silloin melko levoton, ehkä myös ahdistunut ja jatkuvasti ramppasin punnitsemassa painoni enkä muuta oikein enää ajatellut. Tästä kaikesta oli vaarassa muodostua minulle jo pakkomielle.

No, sitten tein sellaisia päätöksiä että nyt on pakko himmata sitä asennettaan ja löystää sitä vannettaan pään ympärillä. Sekä tein päätöksen että en todellakaan ramppaa vaa'alla niin usein enää. Nyt käyn vain joka aamu punnitsemassa painoni ja sekin on liian usein vielä. Koitan tätäkin tahtia vielä himmata ajan kanssa ja voi olla että sitten kun palaan ehkä jo ensi viikolla töihin taas ja arki alkaa sekä elämästä tulee hektisempi niin sekin varmaan auttaa tässä ja enää ei muista käydä edes sillä vaa'alla joka helkkarin aamu.

Mutta on minun mieli nyt kyllä jo selkeästi parempi. Tämä homma alkaa olemaan taas mielen kannalta terveellisemmillä kantamilla. Ja se on hyvä, olisi ollut iso harmi jo terveydenkin kannalta jos tästä kaikesta olisi ollut pakko luopua oman mielen takia. Nyt vaan koitan olla liikaakaan ajattelematta näitä juttuja. Minulla kun on muutenkin näemmä herkästi addiktoituva mieli.

Ja kun sitä on oppinut vähitellen silmämääräisesti määrittelemään sen hyvän annoksen koon ainakin jo niin mielikin alkaa luottamaan enemmän siihen että ei se paino nouse ainakaan pysyvästi sen liiallisen syömismäärän vuoksi ja ei tarvitsekaan enää punnita painoaan niin usein.

Hyvinhän tässä on nyt alkuun jo tulosta tullut. Vaikka vielä en ole täysillä päässyt edes panostamaan siihen ruokavalioonikaan. Taloudellisten syiden vuoksi tilasin vielä tuossa viikko-pari sitten ne ruokatuotteet sieltä Fiksuruoasta ja Matsmartilta ja ne näen nyt alkuun muiden syiden vuoksi järkeväksi kuluttaa ensin pois. Onneksi nekin nyt ovat ihan kuitenkin perusruokaa.

 

[vilperi]

Vaikka tästä ketjusta on viime aikoina tullut näemmä minun yksin puhelua niin en malta olla vielä kirjoittamatta tätä viestiä tänne koska viestin sisältö on sen verran positiivinen.

Eli toisaalta huvittavaakin ja mielenkiintoistakin mitä on alkanut tapahtumaan sen jälkeen kun tällä viikolla on pakottanutkin itsensä asennoitumaan vähitellen tähän ruokavalion muokkaamiseen paljon rennommin, huolettomammin ja luottavaisemmin sekä on vihdoin taas alkanut syömään riittävästi. Ei liian vähänkään siis mikä vähän oli ongelmani ensimmäisillä viikoilla.

Pelkoni nimittäin esimerkiksi siitä että painoni nousee tämän kaiken seurauksena tuntuu turhanpäiväiseltä. Tämän viikon aikana paino pudonnut jopa vauhdikkaammin kuin aiemmin. Tiedän että ei todellakaan kannattaisi käydä painoa mittauttamassa edes joka helkkarin aamu mutta sen kun tänään yhä tein niin paino on pudonnut eilisestä sellaisen määrän että se on selkeästikin isoin yhden vuorokauden aikana tapahtunut muutos. Tietenkin paino voi heitelläkin lyhyen ajan sisällä paljonkin mutta haluan uskotella itselleni että tämä on perkele sen seuraus kun en stressaa enää asioita niin paljoa.

Lisäksi olo ja fiilis on huomattavasti huolettomampi kuin on ollut. En stressaa enää näitä asioita. Ja tänään nukuin taas jo vähän, ainakin tunnin pidempään jo kuin olen pitkään saanut nukuttua. Vaikka heräsin nytkin jo neljältä. Mutta menin eilen illallakin siinä 20 aikaan nukkumaan. Tuntuu että nukuin parhaimmat yöunet kuin olen vähään aikaan nukkunut.

Ilman muuta tervetullut asenteen muutos elämääni ja siitä jo nyt seuranneet muutokset. Voi sitä tulosta saada aikaan vaikka vanne pään ympärillä ei olisikaan niin tiukalla. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita kaiken lekkeriksi pistämistä. Tunnutaanhan jääkiekossakin tehtävän enemmän maaleja silloin kuin mailaa ei puristeta liikaa. Luulen että elo on hyvällä tavalla rentoutunut näiden muutoksien seurauksena ja tulee lisää taas elämän iloa. Pitää ehkä opetella sekin asenteen muutos että syöminenkin voi olla myös kivaa vaikka syökin terveellisesti ja kohtuudella.

Tietenkin yhä olen varmaan opin tiellä sen oikeanlaisen asenteen suhteen koska esimerkiksi painoakaan ei tarvitsisi mittauttaa edes joka aamu. Huomionarvoista on että se on silti paljonkin harvemmin kuin ensimmäisten viikkojen aikana. Mutta tällä viikolla tapahtunut kuitenkin jo selkeää asenteen muutosta positiivisempaan ja luottavaisempaan suuntaan ja sekin on mielestäni hyvä.

Vaikka en toisaalta pidäkään itsessäni näistä piirteistä että olen niin itsekriittinen ja ikään kuin tarkkailen itseäni melko paljon niin ei nämä piirteet ole pelkästään negatiivisia. Nytkin huomasin kuitenkin melko nopeasti ilmassa olevan vaaran merkit siitä että tästä tulisi minulle jopa jo pakkomielle vähitellen ja tein muutoksia, lähinnä päässäni. Tarkkana saan kuitenkin yhä olla sillä ei näitä muutoksia ehkä kuitenkaan ihan niin hetkessä tehdä.

Tämän viikon olen yhä sairauslomalla. Ensi viikosta alkaen saattaa olla että pääsenkin taas töihin takaisin. Töihin paluu tuo taas omat vaikutuksensa ja muutoksensakin näihin asioihin. Eli täytyy löytää paremmin töiden kanssa yhteensopiva ateriarytmi vuorokauteen, täytyy opetella hahmottamaan vähän kuin uudelleen mikä on kulloinkin sopiva määrä ruokaa. Sillä työpäivinä täytyy tietenkin syödä vähän reilummin koska kulutuskin on selkeästi isompaa.

Mahdollinen töihin paluu tarkoittaa myös kiireisempää ja sisältörikkaampaa arkielämää. Silloinkin pitää kuitenkin jaksaa panostaa näihin juttuihin. Eikä ruokalistaa ja päivittäisiä ruokavalintoja saa määrittää liikaa se ajattelu että menee sieltä mistä aita on matalin tai mitä jaksaa miettiä. Toki, taas asioilla on monet puolensa. Ei pelkästään varmastikaan ole vain huono juttu jos työt taas jatkuvat sillä silloin ei ole liikaa aikaa ja jaksamistakaan enää ajatella näitä asioita, koska elämässä on silloin ihan eri lailla muutakin sisältöä. Se huolettomuus voi siis lisääntyä ja oikein käsiteltynä se voi olla hyvä asia.

Mutta nyt näyttää kyllä hyvältä, ja ennen kaikkea terveellisemmillä tavalla. Ruokavalio ei välttämättä vielä ole niin terveellinen kuin voisi olla mutta pienin muutoksin eteenpäin.

 

[narri]

Oma historia. Painoin maksimissaan 150 kiloa ennen, kun rupesin diettaa. Pääsin 86 kiloon, mikä tuntui 185 senttiselle entiselle voimanostotavalla treenaavalle punttiniilolle melko sopivalta painolta.
Mitä muutin:
1. rupesin seuraamaan syötyjä ja kulutettuja kilokaloreita, en mitenkään grammalleen tarkasti vaan koin että ainoastaan suuruusluoka riittää.
2. lautasille enemmän kasvis/hedelmäpuolta. Suositukset ylittyi reippaasti, kun päivässä meni n. 1200-1500 g kasvistuotetta. Lautaset koostin niin, että kasvis/salaattipuolta oli aina 2/3 lautasesta ja loppu 1/3 saikin olla melkeinpä mitä vain. Varsinkin, kun isona ja melko vahvana kulutukset oli myös suuria.
3. välipalojen lisääminen. Hedelmät, rahkat yms. Ruokarytmi sopivana.
4. herkut ja alkoholi aluksi kokonaan pois. Jonkun n. 6kk jälkeen, kun olin päässyt hyvään rytmiin annoin itselle vapauden syödä myös herkkuja - mut vain kohtuudella. Kohtuus kaikessa pätee todella hyvin painonpudotukseen.
5. Salitreeniä vähemmän, joka korvattiin kestävyysliikunnalla. Aluksi kävelyä ja kevyttä pyöräilyä. Sitten kunnon kohotessa hölkkäilyä/juoksua ja vähän raskaampaa pyöräilyä. Salihommatkin on matkan varrella muuttunut enemmän crossfit henkiseksi, kuin junttipuntti voimatasojen nostoon maastavedossa. Toki maastaveto on edelleen kunningasliike, mut ykkösrautojen tavoittelu ei ole enää se juttu.
6. Pitää muistaa, että painon tiputtaminen ei ole pikajuoksu vaan ennemminkin maratoni, joka kestää läpi elämän. Oma suuri pudotus kesti n. 2,5 vuotta ja tämän jälkeen pito jakso kesti vajaa pari vuotta.

Mitä nyt: Kun pääsin kuntoon olen käynyt juoksemassa polkujuoksukisoja, pyöräilytapahtumissa yms. Ehkä elämäni paras päätös oli avioero, mikä osittain myös laukaisi tarpeen alkaa kuntoilee. Vitsinä joskus sanoinkin et kun pitää sinkkumarkkinoille palata niin, täytyy laittaa markkina-arvo kuntoon. En tiedä onko se yhtään parempi nyt, mutta kilohinta on ainakin korkeampi.

Loukkasin olkapääni 2 vuotta sitten sen verran pahasti, että kuntoutus on kestänyt koko tämän ajan. Alkuun en saanut liikkua ollenkaan ja kättä ei saanut liikuttaa yhtään. Täydellinen liikkumattomuus johti n. 12-14 kilon painonnousuun puolen vuoden ajalla, joka nyt on jäänyt vähän kuin "pysyväksi" tilaksi.

Täten lähden kesäkuntoon 202? kamppanjaan mukaan tavoitteena päästä taas alle 90 kiloiseksi. Tämä vaatiin n. 10 kilon diettiä. Voi olla, että ensi kesä on jo menetetty tapaus, mutta ehtiihän tätä.

 

[Baldrick]

@vilperi en nyt lähde tuota monologiasi muuten kommentoimaan, mutta haluan tarttua tuohon jola aamu punnitsemiseen. Itsellä se oli hyvä, kun vain tuli käveltyä ja syötyä hyvin määrätietoisesti. Näin heittelyä painossa ei tapahtunut paljoa, vaan trendi oli aika selkeä. Puntin ja vähän lepsumman syömisen kanssa se ei kuitenkaan toiminut, kun heittely oli liian suurta. Edeltävässä tapauksessa se kuitenkin motivoi suuresti luvun hitaasti mutta varmasti tippuvan ja uudelle kiloluvulle päästessä pieni ilo hiipi mieleen.

Nyt olen taas joka aamu puntaroinut ja vaikka nyt ei niin säntillisesti tulekaan syötyä, kyllä siitä alitajuntaan jälki jää ruokaa valitessa tulee tehtyä viisaampia päätöksiä.

 

[narri]

Aamupunnitsemiseen haluan kommentoida sitä, et ihan sama vaikka mittaa joka aamu. Kuhan ymmärtää sen, että päivässä kukaan ei laihdu eikä liho. Joku kuukauden keskiarvopainon tarkkailu antaa todellisennan kuvan. Ehkä kuukausikin on liian lyhyt aika vaan ajan pitäisi olla 2 kuukautta. Ihmisen elimistö sopeutuu n. 2 kuukaudessa ruokavaliomuutoksiin.

 

[vilperi]

@vilperi en nyt lähde tuota monologiasi muuten kommentoimaan, mutta haluan tarttua tuohon jola aamu punnitsemiseen. Itsellä se oli hyvä, kun vain tuli käveltyä ja syötyä hyvin määrätietoisesti. Näin heittelyä painossa ei tapahtunut paljoa, vaan trendi oli aika selkeä. Puntin ja vähän lepsumman syömisen kanssa se ei kuitenkaan toiminut, kun heittely oli liian suurta. Edeltävässä tapauksessa se kuitenkin motivoi suuresti luvun hitaasti mutta varmasti tippuvan ja uudelle kiloluvulle päästessä pieni ilo hiipi mieleen.

Nyt olen taas joka aamu puntaroinut ja vaikka nyt ei niin säntillisesti tulekaan syötyä, kyllä siitä alitajuntaan jälki jää ruokaa valitessa tulee tehtyä viisaampia päätöksiä.

Joo, voi olla että minulle jäi liikaakin jo mieleeni tuo joku Olet mitä syöt-jakso jossa jo kauhisteltiin tätä painon punnitsemistahtia silloin kun se tehtiin kuitenkin vain joka aamu. Jakson päätteeksi ne heitti sen vaa'an vielä ikkunasta ulos. Se taisi olla just tämän Sanna Ukkolan jakso. Ja vielä kun olen kuullut että tämä tahti ei olisi muutenkaan hyvä.

Silti, tuo punnitsemistahti voi olla oikeasti vielä paljonkin epäterveempi. Esimerkiksi silloin sunnuntaina kun viimeistään aloin miettimään onko tässä jo jopa vaarana että tämä homma karkaa pakkomielteeksi minulla niin silloinkin punnitsin itseni useamman kerran sen saman vuorokauden aikana. Tämä oli ihan pakonomaista jo. Esimerkiksi aina ennen jokaista ateriaa vaa'alle ja niin edelleen. Ja tätä oli tapahtunut jo muutamana päivänä tätä aiemminkin. Silloin tulikin sitten lyötyä jarrua päälle ennen kaikkea kai sillä mentaalipuolella ja tein esimerkiksi päätöksen että jos nyt vaikka edes se vain joka aamu vaa'alle-tahti riittäisi. Ja fiilis on helpottunut tuon jälkeen melkoisesti.

Ei minuakaan tunnu häiritsevän tuo painon punnitseminen joka aamu. Jos sen miettii etenkin niin että mitä fiiliksiä se on aiheuttanut, eikä ota näitä ulkopuolisia varoituksia huomioon. Sen kun vielä tiedostaa ettei se välttämättä ole mikään maailman loppu edes jos paino jonain aamuna näyttää isompaa lukemaa kuin edellisenä aamuna. Sen kun tietää että se painon heilahtelu kuuluu asiaan välillä.

 

[Baldrick]

@vilperi Juuri näin! Kuten monessa muussakin asiassa laihduttamiseen liittyen ja yleensäkin, olemme yksilöitä ja kullekin sopi omanlaisensa tyyli. Jos pää ei kestä sitä, että tänään on vaa'alla parisataa grammaa enemmän (tai hairahduksen seurauksena enemmänkin), niin silloin sitä ei tietty kannata tehdä.

Itsestäni olisi myös mielenkiintoista punnits enemmänkin, mutta toimiston vaaka on hyytynyt, niin ei työpäivän aikana pysty tekemään. Kiinnostaisi siis enemmänkin seurata päivänaikaisen painon käyttäytymistä. Oman painonputoamisprosessin myötä olen kyllä oppinut omasta kehostani ja muutenkin itsestäni paljon.

Olin tuossa kuukauden juomatta ilman sen kummempaa syytä, niin paino putosi kilolla. Muuten se pyörii tuossa paikallaan, mihin tässä vaiheessa olen tyytyväinen, kun ei mitään aktiivista yritystäkään ole tiputtaa. Koitan löysänrennosti tässä vaivihkaa vain tehdä pieniä parempia valintoja, kun siltä tuntuu ja katsellaan mihin sillä pääsee.

 

[Leon]

Aamupunnitsemiseen haluan kommentoida sitä, et ihan sama vaikka mittaa joka aamu. Kuhan ymmärtää sen, että päivässä kukaan ei laihdu eikä liho. Joku kuukauden keskiarvopainon tarkkailu antaa todellisennan kuvan. Ehkä kuukausikin on liian lyhyt aika vaan ajan pitäisi olla 2 kuukautta. Ihmisen elimistö sopeutuu n. 2 kuukaudessa ruokavaliomuutoksiin.

Kyllä mäkin silloin elämäntapamuutoksen alkuvaiheissa kävin (huvikseni) vaa'alla jopa köntsän jälkeen. Oli kuitenkin pettymys, kun paino ei pudonnutkaan kahta kiloa kerralla. Mitään taulukoita en tehnyt, vaan hiljaa mielessäni muistelin, mitä oli edellisessä kuussa painohaarukka.

 

[vilperi]

Väliraporttia pukkaa. Nyt ei ole kolmatta viikkoa vielä kulunut tätä ruljanssia terveellisemmän ruokavalion eteen mutta kirjoitan rapsan nyt kun koko koko juttu on ollut elämässäni mukana noin 20 päivää. Eihän 20 päivää vielä todellakaan pitkä aika ole mutta pidän sitä silti jonain merkkipaaluna.

Näkyvin tulos mitä tästä kaikesta on seurannut ja seuraa lienee nähtävissä parhaiten painossani, koska esimerkiksi vyötärön ympärysmittaa en ottanut kun ei ollut mittaa. Painoa sen sijaan on lähtenyt koko aikana pois 3,4 kilogrammaa. Pidän sitä itse ihan terveellisenä lukemana kolmen viikon painon pudotusmääräksi. Vielä kun painoa on pudonnut suht tasaisesti, eli 1. viikolla 1,4kg ja kahdella seuraavalla molemmilla sen kilon verran. Ja tätä viikkoa on vielä pari vuorokautta jäljellä, niin painoa voi hieman enemmän pudota tällä viikolla kuin viime viikolla.

Erikoisinta on mielestäni se että tällä viikolla paino on pudonnut hieman vauhdikkaammin kuin viime viikolla. Vaikka tällä viikolla olen alkanut syömään ravintoa per vuorokausi hieman enemmän ja muokannut asennettanikin koko ruljanssia kohtaan hieman löysempään suuntaan. Löystänyt sitä kuuluisaa vannetta pääni ympärillä hieman. No se on toki rohkaisevaakin huomata, sillä onhan se aina mukavampaa jos tulosta tulee hieman vähemmän nipottavammallakin asenteella. Tällainen asenne sopii paremmin luonteelleni ja siten minun on varmasti helpompaa sitoutua tähän.

Ensimmäiset viikot ovat tosiaan olleet näiden asenteiden muokkaamista uusiksi. Tässä jotain uusia asenteita listattuna mitä olen joutunut omaksumaan: ota löysin rantein, älä jännitä... Kasvisruoka voi olla myös hyvää, eikä vain pupuille tarkoitettua... Monet kasviksista, hedelmistä ja marjoista on hyviä eikä vain terveellisiä... Pitää syödä hyvin että jaksaa, mutta hyvin syömisellä ei tarkoitetakaan ähkyyn itsensä syömistä ja todellakin, terveellinen ja nautinnollinen syöminenkin mahtuvat samaan lauseeseen.

Aivan ensimmäiset viikot olivat toisaalta melko pahoja kun ehkä söinkin liiankin vähän jo tosiaan ja olo oli sen mukainen usein. Ja en tiedä, ehkä siinä oli sitäkin sitten kuitenkin että elimistö ja aivot eivät olleet vielä tottuneet taas niin rajoitettuun ravintomäärään. Koska en nytkään ihan hirveästi ole tätä ravintomäärää nostanut mutta olo on helpottunut, ehkä sitä alkaa paremmin siis sopeutumaankin muutoksiin?

Tällä viikolla ei ole enää ollut oikeastaan mitään vaikeuksia pysyä uusissa ravitsemustottumuksissa. Ja niistä on muovautumassa lujaa vauhtia uusi normi elämään, mikä on kyllä tärkeä juttu. Sehän nyt nimittäin parasta olisi että tämä kaikki alkaisi hiljalleen muovautumaan ihan normaalina siihen elämään eikä vaatisikaan enää mitään sen ihmeempiä pinnistelyjä ja ponnisteluja.

Itse ravitsemukseni voisi olla vieläkin terveellisempää ja monipuolisempaa. Mutta hiljalleen opettelee uusia faktojakin terveellisestä elämästä tosiaan ja muokkailee syömisiään sen mukaan. Tiedän ravitsemustietoa jonkin verran opiskelleena, ennenkin samassa ruljanssissa hyvin tuloksin mukana olleena, aikaa seuranneena ja keittiöalan raudan lujana ammattilaisena että sitä tietoa siitä terveellisestä ravitsemuksesta kyllä löytyy ja siihen päälle vielä lukuisat terveellisetkin reseptit. Mutta ei sitä kaikkea tietoa voi heti kerralla kerrata ja omaksua niin että ne pystyisi ottamaan ilman erityisponnisteluja mukaan elämäntapoihin. Aikaa on annettava ja maltti on valttia.

Mutta on siellä jo nytkin sellaisia hyviä juttuja mukana kunkin vuorokauden ravitsemuksessani. Eli syömiskertoja vuorokauden aikana yhteensä viisi, hedelmiä olen alkanut syömään huomattavasti enemmän, kasvisruokia minulla on melko usein jo nyt, herkuttelun määrää olen pystynyt vähentämään...

No, tämän enempää en jaarittele tällä kertaa. Hyvinhän tämä ruljanssi on tosiaan alkanut ja tulosta on tullut. Ja rohkaisevaa huomata myös se että ei tämä niin vaikeaa ole kuin voisi ehkä kuvitella, tästä on yhä hyvä jatkaa.

 

[narri]

Tsemppiä vilperille. Hyvä tulos tuo saavutettu vähän yli 3 kg / 3 viikkoa. Pitkässä juoksussa kilo viikossa on ehkä vähän liikaa, toki se riippuu myös lähtötilanteessa. Alussa paino tosin lähtee laskemaan rajummin ja kyllä se siitä tasoittuu. Eikä kannata pettyä siihen, että jos joku viikko paino jumittaa, vaikka ruuat on mennyt jiiriin. Välillä dietillä paino laskee tai nousee selittämättömistä syistä. Tämän vuoksi suosittelen ostamaan mittanauhan, vai olitko jo ostanut. Ympärysmittojen pieneneminen silloin, kun tulee pitkiä painon jumikausia antaa uskoa siihen, et on tehnyt asiat oikein keittiössä.

 

[vilperi]

Tsemppiä vilperille. Hyvä tulos tuo saavutettu vähän yli 3 kg / 3 viikkoa. Pitkässä juoksussa kilo viikossa on ehkä vähän liikaa, toki se riippuu myös lähtötilanteessa. Alussa paino tosin lähtee laskemaan rajummin ja kyllä se siitä tasoittuu. Eikä kannata pettyä siihen, että jos joku viikko paino jumittaa, vaikka ruuat on mennyt jiiriin. Välillä dietillä paino laskee tai nousee selittämättömistä syistä. Tämän vuoksi suosittelen ostamaan mittanauhan, vai olitko jo ostanut. Ympärysmittojen pieneneminen silloin, kun tulee pitkiä painon jumikausia antaa uskoa siihen, et on tehnyt asiat oikein keittiössä.

Kiitos. Pitää varmaan sitten ostaa tuollainen mittanauha ja opetella mittaamaan ympärysmitta. Harmittaa kun ei heti alussa ollut tällaista mittanauhaa mutta toisaalta, ei tässä nyt olennaista ole saada tietoa kuinka paljon tulee tulosta vaan että ruokavalio muuttuu. Mutta kyllähän ne positiiviset tulokset motivoi.

Motivoi muuten jatkamaan sekin oivallus että ei tämä ruokavalion terveellistäminen niin lopun perin vaikeaa ole. Kirjoitin kyllä näistä havainnoistami jo tuonne Kierrätyskeskuksenkin puolelle mutta kirjoitetaan nyt lyhyesti tännekin. Tai kyllähän täälläkin on usein sanottu just samaa että ei tämä rakettitiedettä ole, eikä olekaan. Mutta tätä lähinnä kai perustellaan sillä faktalla että se on siksi simppeliä että kun kuluttaa enemmän mitä saa niin laihtuu. Niin yksinkertaista.

Mutta minä koen tämän muutostyön siksikin helpohkolksi koska ei tässä nyt pelkkiä ituja tarvitse syödä. Ja se ruokamäärä mitä saa syödä on ainakin näin runsaasti ylipainoiselle lopulta aika kivakin määrä. Ei millekään nälkäkuurille todellakaan tarvitse lähteä. Ja kun se terveellinen, puhdas ja ravitseva ruoka on oikeasti myös hyvää. Pysyy mielekkyys mukana tässä touhussa kun yhä saan itse ainakin nautinnon tunteitakin syömisestä. Ei tämä ole mitään pakkopullaa. Ja onhan se terveellinen ruoka myös usein värikästä ja kivan näköistä.

Ja kyllä minulle tekee oikeasti hyvää just koittaa muuttaa niitä asenteitani. Ne asenteet ja ajattelu sekä tunteet kuitenkin lopun perin määrittelee aika paljon niitä vuorokauden ruokavalintoja. Asenteet kuntoon niin se helpottaa myös kummasti tätä muutostyötä.

Se on olennainen tieto että ei täällä mitään elämää ilman iloa ja positiivisuutta elellä. Nyttenkään.

 

[Vesuri]

Kiloja on kertynyt ja eroon on päästävä. Taustalla vajaa kolme vuotta sitten vaurioitunut jalka joka alkaa kestää liikkumista ja istumatyö auton ratissa. Paino on noussut ja kunto aivan retuperällä. Syöminen on ollut kohtuu fiksulla mallilla ja kaljaakaan ei nykyään tule pahemmin otettua, joten liikuntaan keskittyy painon pudotus. Blackfridayn tarjouksista tarttui mukaan juoksumatto, jota tässä pari päivää testattu. Ensitulntumalta vaikuttaa erittäin hyvältä hankinnalta. Matto on olohuoneessa ja treeni menee vähän kuin itsekseen töllöä katsellessa. Nyt totuttelua laitteeseen ja sitten suunnittelemaan treeniohjelmaa ja asettamaan tavoitteita.

 

[nummenkallio]

Olen varmaan tämän viisastelun täällä joskus aiemminkin jakanut, mutta monille miehille laihduttaminen on ihan yksinkertaista: jättää vain kaljan pois. Se vaikuttaa oikeasti todella paljon. Tottakai muukin ruokavalio vaikuttaa, varsinkin jos se on epäterveellinen, mutta tuo on ehkä se merkittävin.

Itse olen jo monet vuodet yrittänyt syödä terveellisesti. En syö makkaraa, syön aika vähän punaista lihaa, syön paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja, ja lihan roolissa on kala ja kana.

Tuo ruokavalio toimii ihan täydellisesti. Sillä pysyy ihan hyvissä mitoissa, jos ei juo kaljaa, ja tarkoitan tällä nyt kaikkia muitakin mietoja. Toki myös syömisen määrä vaikuttaa, kuten myös se, että harrastaako liikuntaa vai ei. Mutta liikuntakin polttaa lopulta aika nihkeästi kaloreita, jos arkiliikunnasta puhutaan. Kunnon treeni on ihan eri asia.

Ja se pointti. Olen itse huomannut, että silloin kun en juo kaljaa, tuo ruokavalio pudottaa painoa vähän kuin itsestään, varsinkin jos siihen liittyy arkiliikunta. Koskaan en ole ollut kovin lihava, mutta kyllä tuon vaikutuksen ihan oikeasti huomaa. Ainakin siinä mahan kohdalla.

Veljet ja siskot, siirtykää siis viiniin.

 

[vilperi]

En kirjoittanut sunnuntaina viikkoraporttia senkään takia koska koko marraskuun loppuminen oli silloin jo varsin lähellä. Ja tuntui loogiselta yhdistää nämä pari jäljellä ollutta päivää myös siihen raporttiin. Enkä nyt tiedä muutenkaan onko tässä tarvetta ja aiheen tynkääkään kirjoittaa joka viikko raportteja. Tämä on kuitenkin pitkä prosessi.

Yhä tämä muutostyö terveellisen ruokavalion eteen on voimissaan. Syyt ja tavoitteet on sen verran tärkeät ja terveydelliset etenkin niin en helpolla luovutakaan. Ja miksi luovuttaakaan nyt kun tulosta yhä tulee varsin mukavalla tahdilla.

Tuossa oli kyllä noin viikon ajan eli alkaen jostain viime viikon tiistaista tähän päivään asti kun painoni ei liikkunut oikein suuntaan eikä toiseen. Eli kävi niin kuin täällä oltiin sanottu. Tänään se vaaka sitten taas näytti vihdoin pienempää lukemaa kuin oli vähään aikaan näyttänyt.

Eli hyvällä tiellä varmaan olen tällä hetkellä. Tätä muutostyötä on takana noin kuukausi ja painoakin on lähtenyt siinä ajassa kehosta pois 4,5 kilogrammaa. Minua ihan miellyttää tuollainen lukema ja vähän se tosiaan jo rauhoittuikin se painon putoaminen tuossa viime viikolla kun sillä viikolla ei pudonnut kuin muistaakseni 600 grammaa sitä painoa.

Alkuinnostustahan minulla oli hieman jo liiankin kanssa parilla ensimmäisellä viikolla mutta sen jälkeen tahti on rauhoittunut ja on nähnyt että ei tämä tosiaan niin vaikeaa olekaan. Nyt kun tähän on jo vähitellen tottunut ja omaksunut näitä uusia ruokatapoja ja tottumuksia niin tämä sujuu jo kuin luonnostaan. Ihan rutiinilla muun elämän ohessa.

Kasviksia ja hedelmiä olen saanut jo jonkin verran lisättyä ruokavaliooni. Ja suuntaus on oikea, hyvä. Mutta joulukuu on minulle etukäteen ajateltuna liki pitäen se vaikein kuukausi. Aiempina vuosina joulun vieton takia herkkujen syömisen määrä on ollut poikkeuksellisen suurta muihin vuoden kuukausiin nähden just joulukuussa. Ja minusta muokkaantuu aina joulukuussa sellainen leipurikin. Isolla määrällä moninkertaistuu yleensä joulukuussa se määräkin mitä itse leivon. Lähinnä just joulun takia.

Nyt tämän vuoden joulukuu onkin minulle iso haaste. Olen kyllä jo päättänyt että nyt jätän leipomatta jouluksi erilaisia herkkuja. Mutta tämänkin päätöksen takana pysyminen voi olla kova paikka koska sitä on tottunut aiempina vuosina jo siihen että se joulukuu on kotiaskareiden eli varsinkin leipurihommien kulta-aikaa. Ja on tottunut siihen että siihen jouluun kuuluu osana ne erilaiset leivonnaiset.

Kova testi tämä joulukuu minulle mutta yritän selvitä siitä mahdollisimman hyvin.

 

[Undrafted]

Paluu ketjuun, koska puoli vuotta taas vierähtänyt. Aktiivinen seuranta pitää painon omassa mielessä ja ohjaa toimintaani. Kesäkuussa 2020 oma peilikuva yhden talon ikkunasta herätti tekemään muutosta. Siinä vaiheessa 190/102,4 mittoina. Ruokavalion muokkaus ja liikunnan lisääminen asteittain reseptinä. 2H/2020 tuloksena 22,3 kilon pudotus ( 80,2kg ) ja liki pääsin 80 kilon alle, mikä oli reilusti alle tavoitteeni tai edes salaisen unelman ( 85kg ).

Syksyn hyvin menneiden treenien osalta iski koronarajoitukset ja firman salin meni kiinni sekä seuran treenit vaihtui etätreeneiksi. Kotona koitin tubettajan johdolla tehdä kotijumppaa. Toisaalta onnistui pitämään syömiset kuosissa ja 1H/2021 paino kävi alimmillnn 77,8 kilossa ja puolivuotiskauden loppupainoksi jäi 79,7. Pudotusta siis puoli kiloa.

Kesälomalla aktiivinen painokontrolli jäi lomalle ja helteet lopetti vähäisenkin halun liikkua. Paino otti pomppua, mutta syksyn myötä aukesi sali ja seuran treenit. Liikunnan lisääminen tosin aiheutti tarvtta syödäkin enemmän. Paino nousi vajaa 83 kiloon asettuen 2H/2021 loppulukemaan 81,4. Muutosta siis 1,7kg lisäystä puolessa vuodessa.

Vaaka kertoo omaa tarinaansa, mutta olen kolmesti käynyt InBody kehonkoostumusmittauksessa ja sen kautta saanut parempaa dataa. Ensimmäisen mittauksen aikana toissa syksyllä paino oli tippunut jo normaalipainoon, ollen asteikon yläpäässä. Viskeraalirasvaa oli kuitenkin vielä reilusti yli sallitun. Rasvaprosentti 27%, viskeraalirasva 111,2. Toinen mittaus oli viime keväänä ja rasvaprosentti oli tippunut 17,6% sekä viskeraalirasva 66,9. Painonpudotuksellisesti oltiin hyvässä tilanteessa ja seuraavaksi tavoitteeksi tulikin saada lihasta lisättyä. Kolmas mittaus oli tänään ja rasvaprosentti 16,2%, viskeraalirasvaa 62,5 ja lihasmassa kasvanut 1,1 kiloa. Rasvaa oli syksyn aikana lähtenyt sama 1,1 kiloa.

Ensi vuoden tavoite jatkaa nykyisellä pohjalla. Liikuntaa ei niinkään tarkoitus lisätä, syömisiin kiinnittää edelleen huomiota ja viikottain käydä vaa'alla seuraamassa tilannetta. Rasvaa voi kuluttaa vieläkin pois ja lihasmassaa saada lisää. Salilla jos saan lisättyä painoja ja punnertamisessa sekä leuanvedossa tulokset hyvälle tasolle, niin peruskunnon osalta olisi tilanne hyvä.

Itselle suurimpia opetuksia tässä aiheessa ollut säännöllisen seurannan merkitys Ekan puolivuotiskauden jälkeen olisi ollut helppo lopettaa seuranta ja ns. syödä mitä vain. Kehonkoostumusanalyysi kertoi kuitenkin tarpeesta saada lisämuutosta ja viikottainen punnitseminen auttaa pysymään kartalla. Mikäli paino lähtee nousuun, voin tarttua asiaan heti. Hidas painonsousu näkyy huonosti peilissä.

Tehdääs vielä pieni lisäys koskien peruskulutusta koskevia tuloksia analyysin mukaan. 89,3 kiloisena peruskulutukseksi tuli 1779, 78,3 kiloisena 1763 eli liki sama. Nyt kun lihasmassa oli kasvanut niin samalla peruskulutus oli noussut lukemiin 1871. Viimeisessä paino 82,2kg.

 

[SamSpade]

Hyvä älykello on auttanut. Varsinkin kun oikeasti mitannut maksimisykkeen, tutustunut laitteen ominaisuuksiin. Esim harjoituskuorma on ollut iso apu auttamassa kun seuraa viikon kuormaa ja mihin suuntaan kuormaa pitäisi muuttaa - lisätä, vähäntää, pidentää, enemmän/vähemmän aerobista/anaerobista, riittävä palautuminen jne. Kolme kuukautta seurannut aktiivisesti ja seurannut ohjeita ja tuloksia alkaa näkymään, sekä vyötäröllä että myös kestävyyskunnossa ja voimatasoissa.
Ruokavaliota en ole enää rukannut, eli syön tervellisesti, itsetehtyä, kolme kertaa päivässä - siis tukeva aamiainen ja kaksi ateriaa. Lihaa 2-3 päivänä ja kalaa 2-3 kolmena päivänä. Kasvispainotteinen yhtenä.
Liikuntaan otettu kk sitten lisänä viikottainen rintauinti 1,5km/kerta.

Vaakaa en ole kokeillut vuoteen mutta mittanauha on käytössä ja kun vyöhön saa tehdä uuden reiän, siihen tiukempaan päähän, on hyvä fiilis.

 

[Kaukalonreuna]

Huhhuh. Tänään vaaka tasan 80kg!
Tällä hetkellä tullut syötyä muutama viikko jo tasolla 2100-2700kcal päivä ja vielä tulee alaspäin hitaasti mutta varmasti.200-500g per viikko putoaa tämmösillä syömisillä. Kyllä on tullut herkuteltua ja käytyä mäkkäreissä mutta aina olen pyrkinyt kalorimääriä rajoittamaan alle/tasan arvioidun tarpeen. Pari kertaa kuukaudessa myöskin ollut nyt päivä jolloin ei ole tullut laskeskeltua kaloreita vaan painettu ääntä kohti sapuskaa, tosin ei nykyään edes saa syötyä lähellekkään niitä määriä mitä ennen.

Kyllä se näemmä on sitä matematiikkaa, less in - more out ja laihdut. Myös vesi on kova juttu.

Hassua olla ensimmäistä kertaa varmaan 15. vuoteen normaalipainoinen virallisesti.

Tilannepäivitystä. Justiinsa ennen joulua painoa taisi olla noin 78kg, joulun aikana kolme päivää söin mitä halusin ja jätin laskematta kalorit. Joulun jälkeen punnitus näytti sen 80kg eli hieman oli turvotusta vissiin tullu mutta ei se mitään, paluu normiin ja nyt näytti tänään aamulla 77,2kg painoksi. Ennen vanhaan tämäkin olisi mennyt niin että joulun syöpöttelyt olis vaan jatkunut ja jatkunut kunnes seuraava joulu koittaa.

Justiin katoin että 2019 työterveystarkastuksessa paino 90kg ja vyötärö 102cm. Ennen tätä urakkaa kesällä 2021 paino siis 100kg ja hieman päälle, vyötäröstä ei tietoa kun en mitannut, varmaan enemmän mitä tuossa 90kg paikkeilla.

Tällä hetkellä siis paino sen 77,2kg ja vyötärö tuossa 87cm paikkeilla.

 

[Veijari]

Tilannepäivitystä. Justiinsa ennen joulua painoa taisi olla noin 78kg, joulun aikana kolme päivää söin mitä halusin ja jätin laskematta kalorit. Joulun jälkeen punnitus näytti sen 80kg eli hieman oli turvotusta vissiin tullu mutta ei se mitään, paluu normiin ja nyt näytti tänään aamulla 77,2kg painoksi. Ennen vanhaan tämäkin olisi mennyt niin että joulun syöpöttelyt olis vaan jatkunut ja jatkunut kunnes seuraava joulu koittaa.

Justiin katoin että 2019 työterveystarkastuksessa paino 90kg ja vyötärö 102cm. Ennen tätä urakkaa kesällä 2021 paino siis 100kg ja hieman päälle, vyötäröstä ei tietoa kun en mitannut, varmaan enemmän mitä tuossa 90kg paikkeilla.

Tällä hetkellä siis paino sen 77,2kg ja vyötärö tuossa 87cm paikkeilla.

On kyllä huikea muutos ollut äijällä, onnittelut.

Itse kävin vaa`alla uudenvuodenpäivänä 2022; paino 101,1 kg ja vyötärönympärys 110 cm. Vitun läski! Niin vain vuonna 2017 suoritettu -10 kg painonpudotus on tullut takaisin ja vähän päällekin, sillä tuolloin lähtöpaino laihdutukseen oli 98 kg. Muistelisin, että vuonna 2007 on viimeksi mennyt vaa`alla satanen rikki.

Tavoite on nyt, että paino on joskus loppukesästä alle 90 kg ja jäisi sinne myös pysyvästi. Saas nähdä miten äijän käy.

 

[Surukuku]

Mulla ei ole ollut asiaa tähän ketjuun aiemmin... tai olisi varmaan ollut, paljonkin, mutta en ole syystä tai toisesta halunnut ottaa osaa ao. pähkäilyyn.
Mutta joo - olen n. 180-senttinen äijä ja painoin vielä syyskesällä hieman yli 130kg. Siinä syksyn korvalla tuli nk. mitta täyteen ja päätimme vaimoni kanssa tehdä jotain, millä pääsisimme läskeistämme eroon.
Vaimo ehdotti nk. "pätkäpaastoa", joka meillä on toistaiseksi tarkoittanut, että syömme 12 tunnin aikana normaalisti kuten ennenkin ja paastoamme seuraavat 12 tuntia. Tuo paastoaika kattaa tietysti yön, jolloin ei yleensä muutenkaan juuri syödä normaalin vuorokausirytmin mukaan. Kuulostaa siis helpolta ja myös on sitä.
Homma on osoittanut toimivan hämmästyttävän hyvin, sillä viimeisimmän punnitustuloksen mukaan painan nyt n.114 kg eli kiloja on pudonnut vajaassa puolessa vuodessa 18 kg. Mikä tässä on kaikista ihmeellisintä, en ole oikeastaan joutunut "kärsimään nälkää" missään vaiheessa - olo on suorastaan syyllinen. Sen olen huomannut, että annoskokoni ovat pienentyneet vähin erin enkä jaksa syödä enää kerralla esim. kokonaista pitsaa, joka ennen meni heittämällä alas.

 

[Naurava Kulkuri]

Mulla ei ole ollut asiaa tähän ketjuun aiemmin... tai olisi varmaan ollut, paljonkin, mutta en ole syystä tai toisesta halunnut ottaa osaa ao. pähkäilyyn.
Mutta joo - olen n. 180-senttinen äijä ja painoin vielä syyskesällä hieman yli 130kg. Siinä syksyn korvalla tuli nk. mitta täyteen ja päätimme vaimoni kanssa tehdä jotain, millä pääsisimme läskeistämme eroon.
Vaimo ehdotti nk. "pätkäpaastoa", joka meillä on toistaiseksi tarkoittanut, että syömme 12 tunnin aikana normaalisti kuten ennenkin ja paastoamme seuraavat 12 tuntia. Tuo paastoaika kattaa tietysti yön, jolloin ei yleensä muutenkaan juuri syödä normaalin vuorokausirytmin mukaan. Kuulostaa siis helpolta ja myös on sitä.
Homma on osoittanut toimivan hämmästyttävän hyvin, sillä viimeisimmän punnitustuloksen mukaan painan nyt n.114 kg eli kiloja on pudonnut vajaassa puolessa vuodessa 18 kg. Mikä tässä on kaikista ihmeellisintä, en ole oikeastaan joutunut "kärsimään nälkää" missään vaiheessa - olo on suorastaan syyllinen. Sen olen huomannut, että annoskokoni ovat pienentyneet vähin erin enkä jaksa syödä enää kerralla esim. kokonaista pitsaa, joka ennen meni heittämällä alas.

Itsekin olen näköjään ollut huomaamattani pätkäpaastolla vuoden verran :) Tosin itse kutsun tätä ennemminkin niinkin trendikkääksi dietiksi kuin ruokaympyrä. Dietin on suunnitellut trend setter nimeltä THL. Yleismaallisena ohjeenahan on 8h unta, iltapala 3h ennen nukkumaan menoa ja kun puoli tuntia molemmin puolin unta touhuaa jotain, niin 12 tunnin taukohan tuohon tulee.

Omien ja sparrikavereiden kokemuksen mukaan aamupala ja iltapala on kaikkein tärkeimmät. Ja niiden kohdalla siis tietenkin sopiva määrä, mutta ennen kaikkea ajotus. Näin ruuan sulatus pääsee rullaamaan sopivasti ja energiaa tasot on oikeaan aikaan ylhäällä ja myös alhaalla. Uni on parempaa ja kaiken tekeminen helpottuu.

Ollaan muuten saman painosia ja pitusia :) Itellä vaaka näytti 130 syyskuun lopussa. Tosin ehdin käymään ihan helvetisti pahemmassa jamassa kun 3.2.2021 lukema oli 171,2.

 

[Glove]

Itsekin olen näköjään ollut huomaamattani pätkäpaastolla vuoden verran :) Tosin itse kutsun tätä ennemminkin niinkin trendikkääksi dietiksi kuin ruokaympyrä. Dietin on suunnitellut trend setter nimeltä THL. Yleismaallisena ohjeenahan on 8h unta, iltapala 3h ennen nukkumaan menoa ja kun puoli tuntia molemmin puolin unta touhuaa jotain, niin 12 tunnin taukohan tuohon tulee.

Omien ja sparrikavereiden kokemuksen mukaan aamupala ja iltapala on kaikkein tärkeimmät. Ja niiden kohdalla siis tietenkin sopiva määrä, mutta ennen kaikkea ajotus. Näin ruuan sulatus pääsee rullaamaan sopivasti ja energiaa tasot on oikeaan aikaan ylhäällä ja myös alhaalla. Uni on parempaa ja kaiken tekeminen helpottuu.

Ollaan muuten saman painosia ja pitusia :) Itellä vaaka näytti 130 syyskuun lopussa. Tosin ehdin käymään ihan helvetisti pahemmassa jamassa kun 3.2.2021 lukema oli 171,2.

Hieno suoritus.

 

[Surukuku]

...
Ollaan muuten saman painosia ja pitusia :) Itellä vaaka näytti 130 syyskuun lopussa. Tosin ehdin käymään ihan helvetisti pahemmassa jamassa kun 3.2.2021 lukema oli 171,2.

Joo, hattua päästä täälläkin moisen suorituksen edessä - hienoa!

Minulla on vanhan urheiluvamman (polvikierukan särkyminen) peruja pikkuhiljaa kehittynyt oikeaan polveen nivelrikko ja jos polveen ei tekoniveltä laiteta, ovat hoitokeinot aika rajallisia, lähinnä vain kivunlievitystä. Suuri tekijä nivelrikon haittojen minimoimisessa on tietysti lihaskunnnon ylläpito eli liikunta ja se luonnollisesti on helpompaa, kun ei tarvitse raahata kymmeniä kiloja ylimääräistä painoa mukana, puhumattakaan siitä, millainen rasitus tuo ylimäärä on nimenomaan polvinivelelle. Painonpudottaminen on ollut lääkäreidenkin vahva suositus siitä asti, kun nivelrikkoni on diagnosoitu.
Näillä pelimerkeillä kun on operoinut jo pidempään, vuosia, tämä lähes parinkymmenen kilon painonpudotus on jo oleellisesti parantanut elämänlaatua: jaksan lenkkeillä koiriemme kanssa ihan toisella tavalla kuin kesällä eikä esim. kengännauhojen solmiminen ole enää niin peräti epämiellyttävä ponnistus. Myös vaatekaapista on löytynyt vanhoja tuttavuuksia, joiden kanssa on taas mukava viettää yhteiseloa.

Lisäksi, kuten ystävämme @Naurava Kulkuri totesi, painonpudotuksen lisäksi mainitulla pätkdieetillä on muitakin suotuisia seurauksia, mm. unen laatu on parantunut, kun vatsa (= ruuansulatus) saa levätä tarpeeksi eikä mitään ylimääräistä turvotusta, tms. ole esiintynyt dieetin aikana.
Kohdallani on ehkä kohta turhaa puhua pelkästä dieetistä, puhuisin mieluummin muuttuneista elämäntavoista, mutta ollaan nyt kuitenkin vielä dieetillä...