Kuinka päästä läskeistä eroon?

[sepeteus]

Olen lihonut koronapandemian aikana ja sen jälkeen jonkin verran ja en viihdy yhtään omassa kehossa ja sen myötä en myöskään osaa jakaa iloa ulospäin, vaan olen kaiketi ollut aika raskasta seuraa mm. avopuolisolle, joka jostain syystä on jaksanut minua kattella. Töissäkin haahuilen kuin zombi ja en jaksa ottaa kontaktia juuri keneenkään.

Ainut asia joka saa minut iloiseksi tällä hetkellä on 1,5v tyttäreni. Hänen kanssa jaksan touhuilla.

Ennen koronapandemiaa elämäni oli aika erilaista, harrastin urheilua ja vuosina 2017-2019 kävin 15 kertaa ulkomailla turnauksissa. Sitten iski pandemia ja kaikki jäi ja pikkuhiljaa myös motivaatio urheilua kohtaan katosi. Puntarilla en ole uskaltanut käydä aikoihin mutta veikkaisin että +25kg on ainakin tullut painoa nyt muutamassa vuodessa.

Monta kertaa olen yrittänyt pudottaa painoa huonoin tuloksin, mutta nyt olisi tarkoitus tehdä onnistuneita muutoksia ruokavaliossa ja tuoda vähän enemmän liikuntaa taas mukaan elämään. Tällä hetkellä käyn pari kertaa viikossa pelaamassa sulkapalloa, ja ruokatottumukset on aivan retuperällä. Tiedän suurinpiirtein mitä se vaatisi että paino lähtisi putoamaan, mutta pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni ja toteuttaa niitä asioita.

Haaveena on vielä lähteä kiertämään maailmaa, mutta ensin pitää saada itsensä siihen kuntoon että kehtaa puhua itsestänsä urheilijana..

Vinkkejä otetaan vastaan, että miten saada tehtyä pysyvä elämäntapamuutos ja paino lähtisi laskuun ja sitä kautta myös mieli tulisi pirteämmäksi ja iloisemmaksi

 

[Straight Edge]

Liikuntaa lisäämällä taitaa olla tosi vaikea tiputtaa painoa, ”kaikki” lähtee syömisestä / juomisesta. Toki liikunta tukee ja tuottaa iloa, se tietysti päivänselvää.

Itsellä toimii viisi pienehköä ateriaa päivässä, joskus jopa kuusi.

 

[Jeffrey]

Vinkkejä otetaan vastaan, että miten saada tehtyä pysyvä elämäntapamuutos ja paino lähtisi laskuun ja sitä kautta myös mieli tulisi pirteämmäksi ja iloisemmaksi

Ruokavaliosta kaikki lähtee, eli kaikki ylimääräinen ja epäterveellinen tulisi jättää pois ensiksi, ja sen jälkeen miettiä kuinka paljon saa syödä terveellisiä ruokia. Me suomalaiset olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on melko hyvä yleissivistys siitä mikä on epäterveellistä, joten näiden asioiden välttämisellä pääsee jo pitkälle.

Kannattaa myös hieman yrittää pohtia mitkä on omat heikkoudet asian suhteen. Onko se herkuttelu, onko se vaikkapa huono nälän sietokyky yms. Tämä kannattaa tehdä siitä syystä, että näihin omiin heikkouksiin on keksittävä ratkaisuja. Jos esimerkiksi nälän sietokyky on heikko, hiilarit kannattaa syödä esimerkiksi perunana jonka tilavuus on suuri ja energiamäärä pieni.

Sitoutuminen ja motivaatio on kuitenkin se mistä nämä hommat aina lähtevät. Tulokset eivät ole nopeita, tosin ei niiden tarvitsekaan olla nopeita. Terveellisen ruuan ei myöskään tarvitse olla maistumatonta ja moneen ongelmaan on löydettävissä ratkaisu mikäli sen haluaa löytää. Ihan oikea halu elämäntapamuutokseen on kuitenkin se onnistumisen edellytys.

Jos ruuan energiamäärien hahmottaminen yms. on hankalaa, niin tähän puoleen kannattaa yrittää hyödyntää myös ammattilaisen apua. Selvitä, olisiko esimerkiksi töistä saatavissa ravintoterapeuttia, tai mahdollisuus itse hankkia tällaista palvelua. Ei tässä kuitenkaan lopulta mistään avaruusteknologiasta ole kyse. Jos sitoutuu pitkäaikaiseen muutokseen, niin varmasti onnistut!

 

[sepeteus]

Aika hyvin olen kartalla mitä saa syödä ja kuinka paljon.

Oma heikkous on varmaankin ollut vain laiskuus siinä että ei jaksa töiden jälkeen tehdä ruokaa(tai muutenkaan), vaan tullut helposti sitten haettua kaupasta jotain valmista shittiä, ja sen kaveriksi vielä usein tullut otettua herkkuja. Varsinkin iltaisin tulee herkuteltua.

Aina välillä innostun tekemään suht terveellistäkin ruokaa, mutta sitä innostusta ei kauaa kestä ja sitten ollaankin taas kaupan herkkutiskillä.

Tämä laiskuus on nyt jäänyt päälle ja tarkoitus olisikin löytää avaimet pitkäaikaiseen muutokseen. Tiedostan että kilot ei lähde hetkessä, ja jos lähtee niin kyllä ne tulee sitten nopeesti takaisinkin, jos ei ole valmis loppuelämän muutokseen.

Kaippa se lähtee nyt vain siitä että menen kauppaan ostamaan terveellisiä asioita ja jätän herkut ja hötöt hyllylle. Päivä kerrallaan opettelen syömään terveellisemmin ja teen vaikka kerralla muutaman päivän ruuat aina valmiiksi niin ei tarvi sitten joka päivä välttämättä töiden jälkeen kokkailla.

 

[Jarnan Rysty]

Olen lihonut koronapandemian aikana ja sen jälkeen jonkin verran ja en viihdy yhtään omassa kehossa ja sen myötä en myöskään osaa jakaa iloa ulospäin, vaan olen kaiketi ollut aika raskasta seuraa mm. avopuolisolle, joka jostain syystä on jaksanut minua kattella. Töissäkin haahuilen kuin zombi ja en jaksa ottaa kontaktia juuri keneenkään.

Ainut asia joka saa minut iloiseksi tällä hetkellä on 1,5v tyttäreni. Hänen kanssa jaksan touhuilla.

Ennen koronapandemiaa elämäni oli aika erilaista, harrastin urheilua ja vuosina 2017-2019 kävin 15 kertaa ulkomailla turnauksissa. Sitten iski pandemia ja kaikki jäi ja pikkuhiljaa myös motivaatio urheilua kohtaan katosi. Puntarilla en ole uskaltanut käydä aikoihin mutta veikkaisin että +25kg on ainakin tullut painoa nyt muutamassa vuodessa.

Mulla lähes vastaava tilanne, että perheenisänä tässä puurretaan, mutta välillä on hankala jaksaa lastenkaan kanssa. En osaa tarkkaan sanoa, mutta jos korona-aika lasketaan niin +15 kiloa varmaankin. Jotenkin pitäisi vaan löytää rutiini liikkumiseen takaisin, että mulla on siihen selkeä sapluuna ti sali, to sähly ja la futis eli mielekästä liikuntaa ja väleihin pyöräilyä tai hiihtoa. Itse liikunta ei tosiaan sitä tee, mutta siitä saa paljon hyötyjä matkalla tavoitteeseen.

Se ruokailu tosiaan on itsellä myös se haaste ja ihan samat setit, että liian usein tulee se helppo valinta otettua ja vähän herkkua siihen kylkeen. Oon huomannut omalla kohdalla, kun sanotaan että pitää myös sallia ne herkut itselle, mutta jos näin teen niin silloin ei kasetti kestä vaan sillä annan luvan herkutella koska vaan, mutta jos on ehdoton nollatoleranssi vaikka joku tietty aikajakso, niin siihen kyllä löytyy mielen lujuutta. Ruokailu itsessään varmaan ihan ok, jos vaan tekisi vaikka perus kotiruokaa. Vettä pitäisi juoda enemmän ja kasviksia muistaa myös useammin ottaa. Varmaan hyvin yksilöllistä millä se paino lähtee tippumaan lopulta. Mutta pienistä puroista koostuu joki jne. Tsemppiä projektiin! Täällä yritetään myös napata ainakin se kymppi veks kesään mennessä.

 

[Jeffrey]

Aika hyvin olen kartalla mitä saa syödä ja kuinka paljon.

Oma heikkous on varmaankin ollut vain laiskuus siinä että ei jaksa töiden jälkeen tehdä ruokaa(tai muutenkaan), vaan tullut helposti sitten haettua kaupasta jotain valmista shittiä, ja sen kaveriksi vielä usein tullut otettua herkkuja. Varsinkin iltaisin tulee herkuteltua.

Aina välillä innostun tekemään suht terveellistäkin ruokaa, mutta sitä innostusta ei kauaa kestä ja sitten ollaankin taas kaupan herkkutiskillä.

Tämä laiskuus on nyt jäänyt päälle ja tarkoitus olisikin löytää avaimet pitkäaikaiseen muutokseen. Tiedostan että kilot ei lähde hetkessä, ja jos lähtee niin kyllä ne tulee sitten nopeesti takaisinkin, jos ei ole valmis loppuelämän muutokseen.

Kaippa se lähtee nyt vain siitä että menen kauppaan ostamaan terveellisiä asioita ja jätän herkut ja hötöt hyllylle. Päivä kerrallaan opettelen syömään terveellisemmin ja teen vaikka kerralla muutaman päivän ruuat aina valmiiksi niin ei tarvi sitten joka päivä välttämättä töiden jälkeen kokkailla.

Ainakin omalla kohdalla paras tapa kitkeä pois ne nopeat ruokailut on tehdä isompi satsi ruokaa kerralla. Oma arkiruokailu koostuu riisistä, kanasta, jauhelihasta ja kukka-, parsa- tai ruusukaalista. Mistään makunautinnoista ei voida puhua, mutta yllättävästi sitä oppii tykkäämään askeettisemmastakin ruuasta. Näitä valmistetaan yhdessä puolison kanssa ja meillä menee yhteensä 18 annoksen tekemiseen tunnista puoleentoista. Eli vaikka tällaiseen toimintaa aikaa sitoutuu niin lienee kokonaistyömäärä pienempi kuin useammin kokatessa. Tämä on ollut ainakin itselleni lähtökohtaisesti helpoin tapa määritellä mitä syö ja sitten halutessaan viikonloppuna voi tehdä jotain maistuvampaa kun on arkena syönyt siivosti. Jos haluaa tehdä maistuvampaa niin näihinkin löytyy kyllä hyviä terveellisiä reseptejä.

Vaikea tämäntyyppisestä toiminnasta on innostua, mutta siitä se lopulta onkin kyse, että toimintatavasta saisi rutiineja. Toki sen lisäksi, että ruokaa on valmiina jääkaapissa niin niiden syömiseen tulee myös sitoutua ja jättää se kaupan herkkutiski välistä. Niinä kertoina taas jos ruokaa ei jääkaapista löydy niin kaupassa valitsee esimerkiksi salaattibaarista sen noin 100g laadukkaampaa hiilaria esimerkiksi couscousia ja 130g proteiinia esimerkiksi lämminsavulohta.

 

[Euro71]

Ruokavaliosta kaikki lähtee, eli kaikki ylimääräinen ja epäterveellinen tulisi jättää pois ensiksi, ja sen jälkeen miettiä kuinka paljon saa syödä terveellisiä ruokia.

Myös nimimerkeille @sepeteus ja @Jarnan Rysty

En suoranaisesti ole eri mieltä siitä, mitä @Jeffrey sanoo, mutta annan tähän asiaan yhden näkökulman. Lähes kaikki laihduttamiseen liittyvät ohjeet koskettelevat syömistä. Eräs aiheen asiantuntija sanoi about niin, että laihtumisesta 80% tulee syömisestä ja 20% muusta kuten liikunnasta ja unesta. En kiellä tätä, mutta:

Olen ollut avopuolisoni kanssa yhdessä about 15 vuotta. Itselläni ei ole painonhallinnan suhteen juuri ongelmia, se on pysynyt tasaisena koko iän, vaikka onkin vuosikymmenten saatossa hiljalleen noussut noin 65 kilosta noin 80 kiloon. Tällä hetkellä treenaan säännöllisesti lihaskuntoa ja koetan pysytellä plussakaloreilla - se vain on minun tapauksessani yllättävän haastava homma vähäisen näläntunteen takia.

Avopuolisoni on sitten ihan toista maata. Kaikkein vaativin tehtävä minun mielestäni hänelle on koettaa pysyä erossa herkuista: erityisesti suklaasta ja jäätelöstä, siis rasvan ja sokerin taivaallisesta liitosta. Hän yritti hallita painoaan jos vaikka millaisilla dieeteillä, erilaisilla sovelluksilla ja haasteilla. Hänellä on onneksi puolellaan se, että hän pitää hikiliikunnasta, ja onkin koettanut juosta, pyöräillä ja uida. Siitä huolimatta nuo makeat välipalat pysyivät elämässä ihan huomaamatta eikä paino aikoinaan lähtenyt laskemaan (ja jos sai kilon tai kaksi pois, niin ne tulivat nopeasti takaisin).

Tässä painonhallintahommassa on ollut yksi juttu, joka aiheutti melkoisen muutoksen: lihastreeni.

Avopuolisoni aloitti joku 4-5 vuotta sitten cross trainingin eli sekoituksen lihas- ja voimatreeniä. Muutos elämäntapoihin tuli sitä ilmeisemmäksi mitä enemmän lihakset kasvoivat. Naisena hänellä on tietysti omat rajansa, kuinka isoiksi lihakset saa pelkällä kaurapuutolla ja cross trainingilla, mutta kyllä nykyään esimerkiksi olkapäissä ja käsivarsissa tuntee lihakset. Aikoinaan "pehmeän kuorrutuksen" alta tuntuivat lähinnä luut.

Olemme keskustelleet paljonkin siitä, että miksi juuri lihastreeni laittoi myös ruokavalion kuntoon lähes itsekseen, kun juoksusta ja pyöräilystä ei ollut juuri apua. Tällaisia syitä olemme aiheesta pyöritelleet:

- Lihasten määrän kasvu kasvattaa peruskulutusta. Miehillä testosteroni jonkin verran ylläpitää lihasmassaa, vaikkei juuri treenaisi. Naisilla lihasten määrä voi kuitenkin olla niin pieni, että peruskulutus tulee täytettyä aivan mitättömillä ruoka-annoksilla. Lihasmäärän lisääminen kasvattaa peruskulutusta ja sitä kautta annoskoot ovat helpommin hallittavissa.

- Lihastreenin jälkeen - oli se sitten voimaa, perusvoimaa tai metconia - keho huutaa proteiinia ja hiilihydraattia. Avopuolisoni on sanonut, että voimatreenin jälkeen suklaa tai jäätelö ei yksinkertaisesti riitä, on saatava kuitua, kunnollista hiilihydraattia ja proteiinia palauttamaan lihaksiin energiaa. Kun sitten syö tuollaista perusruokaa tuohon tarpeeseen, niin ei sitten tee niin paljoa mieli niitä makeita välipaloja.

Lihastreenaus on aiheuttanut myös muita pysyviä positiivisia muutoksia esimerkiksi mielialojen vaihteluun ja itsetuntoon.

Avopuolisoni on pysyvästi tiputtanut reilusta 75 kilosta noin 65 kiloon. Hänen oma tavoitteensa olisi vielä matalammalla, mutta siihen tarvitaan sitten "kovempia" keinoja lihastreenin lisäksi. Toisaalta olen koettanut sanoa hänelle, että massasta osa on vaihtunut lihakseksi eli kokonaispudotus rasvan määrässä on suurempi kuin mitä vaaka näyttää.

En väitä, että lihaskuntotreeni auttaa kaikille, tässä kun otos on vain yksi kappale. Mutta jos tuntuu siltä, että aerobic, hölkkä ja pyöräily ei meinaa millään vaikuttaa painoon eikä syömistottumuksiin, niin minusta voisi yrittää tuota lihaskuntotreeniä. Naisille suosittelen sen kokeilemista siksi, kun naisilla on yleensä suurempi vastentahtoisuus lähteä kasvattamaan lihasmassaa kuin miehillä.

 

[Jarnan Rysty]

En väitä, että lihaskuntotreeni auttaa kaikille, tässä kun otos on vain yksi kappale. Mutta jos tuntuu siltä, että aerobic, hölkkä ja pyöräily ei meinaa millään vaikuttaa painoon eikä syömistottumuksiin, niin minusta voisi yrittää tuota lihaskuntotreeniä. Naisille suosittelen sen kokeilemista siksi, kun naisilla on yleensä suurempi vastentahtoisuus lähteä kasvattamaan lihasmassaa kuin miehillä.

Joo itse käyn rautoja nostelemassa sen kerta viikkoon ja toisaalta voisi enemmänkin. Aikataulullisesti pitäisi opetella vielä käymään 21-23 välillä niin avaisi mahdollisuuksia, kun nyt lähinnä aamulla on tullut käytyä, joka itselle toiminut ja mukava kun ei ole niin paljon väkeä niin saa rauhassa keskittyä omaan juttuun.

Olen siis yhden ison painonpudotuksen tehnyt jo kymmenen vuotta sitten, mutta hiljalleen on kilot kertynyt takaisin vuosien saatossa ja ylikin. Peruseväät on siihen olemassa, mutta vaatisi vain ryhdistäytymistä.

 

[Euro71]

Joo itse käyn rautoja nostelemassa sen kerta viikkoon ja toisaalta voisi enemmänkin.

Joo, mulla ja avokilla lihastreeniä tulee 3-5 krt / viikko. Nyt uuden harrastuksen kautta taitaa minimissäänkin tulla vähintään tuo 5 krt.

Olen siis yhden ison painonpudotuksen tehnyt jo kymmenen vuotta sitten, mutta hiljalleen on kilot kertynyt takaisin vuosien saatossa ja ylikin. Peruseväät on siihen olemassa, mutta vaatisi vain ryhdistäytymistä.

Joo. En sinällään tarkoittanut tuota omaa postausta erityisesti kenellekään, mutta koin, että mun kannattaa kertoa myös tuosta näkökulmasta, kun painonhallinnassa yleensä keskitytään niin kovasti syömiseen.

Toi ryhdistäytyminen on vaikea juttu ihan kaikissa elämänmuutoksissa, niin avokille kuin itselleni. Minä en keksi siihen muuta keinoa kuin tuo mitä @Jeffrey :kin sanoo, että koettaa tehdä jostain asiasta itselleen rutiinin / tavan. Se on helpommin sanottu kuin tehty, ainakin itselleni. On monta asiaa joita mun pitäisi muuttaa elämäntavoissani, mutta tähän päivään saakka vain harvasta olen saanut itselleni aikaiseksi rutiinin, ja nekin on aina vähän kiikun kaakun, kun alkaa into ja motivaatio loppumaan. Jotta saan lähdettyä ryhmäliikuntaan, niin käytän sellaista tapaa, että viikonloppuna varaan itselleni vuorot. Sitten kun treenipäivä koittaa, niin itselläni on suuri kiusaus perua vuoro ja tuumata, että olen liian väsynyt. Kynnys perumiseen on kuitenkin kohtuullinen, joten tulee lähdettyä vähän pakon sanelemana vaikkei niin paljoa nappaisikaan.

 

[sepeteus]

Itsekin nuorena aikuisena(noin 12 vuotta sitten) kun asustelin vielä vanhempien luona niin olen yhden painonpudotus operaation käynyt läpi ja silloin lähti 20kg painosta veks. Silloin se oli helpompaa kun vanhemmat kävi kaupassa ja teki ruuat jne.

Ja suurinpiirtein niissä lukemissa pysyin siihen asti kunnes alkoi korona ja kaikki meni seis. Nyt tullut tuo 20kg ja vähän päällekin takaisin. Käyn huomenna aamusta puntarilla ja siitä sitten lähdetään tiputtamaan.

Ja olen huomannut sen myös että aiemmat painonpudotus yritykset on karahtanut siihen että on sallinut itselle vähän herkkuja ja sitten yhtäkkiä huomaakin että hups on koko viikko tullut herkuteltua ja alotellaanpa taas ensi viikolla uusi herkuton jakso ja ei se toimi minulla niin. Nollatoleranssi herkkujen suhteen.

Kuntosaliharrastusta voisi kyllä taas alotella, pitäisi vain jotenkin saada itsensä aikaisemmin aamulla hereille että jaksaisi mennä ennen töitä kuntosalille. Sitäkin on yritetty moneen otteeseen mutta aina jäänyt yritykseksi kun on lopulta mielummin ottanut sen tunnin lisää unta.

 

[Straight Edge]

Painonhallinnassa kunnolliset unetkin ovat kyllä oleellinen asia.

 

[sepeteus]

Painonhallinnassa kunnolliset unetkin ovat kyllä oleellinen asia.

Näinhän se on, toki jos aamulla nipistäisin sen tunnin siihen salilla käymiseen niin tulisi yöunien pituudeksi silti se noin 8 tuntia joka on kaiketi aikuiselle ihmisille ihan ok määrä unta.

Nykyisin on iltaisin niin väsynyt että tulee nukahdettua jo melko aikaisin. Tämä väsymyskin varmasti johtunee huonoista elintavoista.

 

[Euro71]

Ja olen huomannut sen myös että aiemmat painonpudotus yritykset on karahtanut siihen että on sallinut itselle vähän herkkuja ja sitten yhtäkkiä huomaakin että hups on koko viikko tullut herkuteltua ja alotellaanpa taas ensi viikolla uusi herkuton jakso ja ei se toimi minulla niin. Nollatoleranssi herkkujen suhteen.

Avokilla on kanssa tällä hetkellä ihan nollatoleranssi kaikille herkuille. Hän itse sanoo, ettei se homma vaan millään onnistu ilman sellaista. Hän sanoo, että iso vaikeus siinä on tietynlainen sosiaalinen paine; herkku-nollatoleranssi nähdään usein muiden silmissä sellaisena tiukkapipoisuutena ja voidaan olla huolissaan esimerkiksi jaksamisesta tai sen suuntaisista jutuista. Että "eikö sun pitäisi olla vähän armollisempi itsellesi" - ja avokin mielestä ei. Pieni herkuttelu ei vaan johda mihinkään muuhun kuin kasvavaan herkutteluun.

Tammikuun alusta ei olla ostettu kaupasta mitään herkkuja, ei pullaa, ei karkkia eikä jäätelöä. Herkut on kielletty myös sosiaalisissa tilanteissa eli synttäreillä ei syödä täytekakkua. Minä siis olen mukana tällaisena henkisenä tukena, mulle täysi herkkukielto on tosi helppoa, kun en koe minkäänlaista viehtymystä niitä kohtaan.

 

[adolf]

Painonhallinnan pyhä kolminaisuus omalla kohdallani on terveellinen ruokavalio - aerobinen liikunta - riittävä määrä laadukasta unta.

Mikä tahansa kun tuosta kolmikosta otetaan pois, niin paino lähtee nousemaan.

En ole ruoan suhteen mikään tiukkapipo ja sallin itselleni joka viikko myös herkuttelua. Mutta paino lähtee sen herkuttelun ja muun epäterveellisen ruoan myötä pomminvarmasti nousemaan, jos nuo kaksi muuta asiaa ei ole kunnossa.

 

[Ann Arbor]

Sokerikoukku. Fakta vai fiktio? Olen himoherkuttelija, mutta paljon liikuntaa harrastavana paino on viime vuodet pysynyt varsin stabiilina. Tai itse asiassa ei todellakaan stabiilina, vaan tapana on ollut, että loka-tammikuun aikana lihon kymmenen kiloa, mutta helmi-syyskuun aikana ne kymmenen karisevat itsestään kun lämpimät kelit innostavat tekemään 20 kilometrin kävelylenkkejä.

Vaikken "läski" varsinaisesti olekaan, herkuttelun negatiiviset vaikutukset huolettavat, kun kolmekymppiä on tullut jo mittariin. Itselle oli pitkään tapana nauttia päivällisen jälkeen litra jäätelöä, tai iso pussi irtokarkkeja, joka päivä. Faijan puolen suvussa on ollut paljon diabetesta ja sen liitännäissairauteen hän myös kuoli reilu vuosi sitten. Olen siis tiedostanut asian ja olen ryhtynyt toimenpiteisiin.

Lyhyitä herkkulakkoja olen pitänyt aiemminkin, mutta vuoden vaihduttua ilman pitkää miettimisaikaa lopetin makeiden herkkujen syömisen kylmänä kalkkunana. Muutaman jäljellejääneen töysäläisen joulupiparin söin, mutta näin muuten sokeri on jäänyt täysin.

Jostain syystä sokerinhimo on ollut kohta kuukauden täysin tiessään. Luonnollisesti sokeria löytyy runsaasti muista elintarvikkeista, mitä olen nauttinut, mutta aiemmin viikossa kevyesti 7 litraa kittaamaani jäätelöä esimerkiksi ei ole tehnyt yhtään mieli.

Jojoilu mitä tulee painoon ei luonnollisesti ole terveellistä ja varmaan olisi talvikuukausiksi syytä aloittaa sali-, tai uimisharrastus. Märkä maistuu myös ja tahdin hidastaminen on myös pois kalorikertymästä.

 

[hk65]

Sokerikoukku. Fakta vai fiktio? Olen himoherkuttelija, mutta paljon liikuntaa harrastavana paino on viime vuodet pysynyt varsin stabiilina. Tai itse asiassa ei todellakaan stabiilina, vaan tapana on ollut, että loka-tammikuun aikana lihon kymmenen kiloa, mutta helmi-syyskuun aikana ne kymmenen karisevat itsestään kun lämpimät kelit innostavat tekemään 20 kilometrin kävelylenkkejä.

Vaikken "läski" varsinaisesti olekaan, herkuttelun negatiiviset vaikutukset huolettavat, kun kolmekymppiä on tullut jo mittariin. Itselle oli pitkään tapana nauttia päivällisen jälkeen litra jäätelöä, tai iso pussi irtokarkkeja, joka päivä. Faijan puolen suvussa on ollut paljon diabetesta ja sen liitännäissairauteen hän myös kuoli reilu vuosi sitten. Olen siis tiedostanut asian ja olen ryhtynyt toimenpiteisiin.

Lyhyitä herkkulakkoja olen pitänyt aiemminkin, mutta vuoden vaihduttua ilman pitkää miettimisaikaa lopetin makeiden herkkujen syömisen kylmänä kalkkunana. Muutaman jäljellejääneen töysäläisen joulupiparin söin, mutta näin muuten sokeri on jäänyt täysin.

Jostain syystä sokerinhimo on ollut kohta kuukauden täysin tiessään. Luonnollisesti sokeria löytyy runsaasti muista elintarvikkeista, mitä olen nauttinut, mutta aiemmin viikossa kevyesti 7 litraa kittaamaani jäätelöä esimerkiksi ei ole tehnyt yhtään mieli.

Jojoilu mitä tulee painoon ei luonnollisesti ole terveellistä ja varmaan olisi talvikuukausiksi syytä aloittaa sali-, tai uimisharrastus. Märkä maistuu myös ja tahdin hidastaminen on myös pois kalorikertymästä.

Mitä tähän voi omasta kokemuksesta kertoilla (en siis mikään asiantuntija ole), niin itsellä paljon tähän sokerihimoon vaikuttanut vähentävästi säännöllinen liikunta sekä suhteellisen säännölliset ruoka-ajat.

Varsinkin hiilareiden saannin varmistaminen heti aamusta alkaen paremmista lähteistä kuin irttarit tms. pitäisi pitää tuota himoa kyllä varsin hyvin loitolla itsestään ilman erillistä herkkulakkoakin.

Itsellä menikin sitten varmaan kolme vuotta ilman mitään karkkeja, vaikka nuorempana maistuivat liikaakin. Enkä siis kieltänyt missään vaiheessa itseäni herkuttelemasta, niitä ei vaan enää tehnyt mieli. Sitten jossain vaiheessa tuli hektisempää elämänvaihetta, stressiä ja tuo säännöllisyys ruoan sekä liikunnan suhteen pääsivät repsahtamaan. Samalla mitalla vähitellen kasvoi sitten herkuttelun määrä ja se sokerinhimo. Jokin korrelaatio näissä silloin lienee, eli lähtisin ehkä ainakin katsomaan näitä seikkoja.

Koko aikana märkä maistui myös kyllä, eikä sillä ollut huomattavaa vaikutusta mihinkään vielä kaksikymppisenä, mutta mitä pitemmälle kolmenkympin päälle on kivuttu, niin kyllä sekin jo alkanut vaikuttamaan enemmän, etenkin palautumisen osalta, joka sitten heijastelee ikävästi taas tuohon liikuntaan sekä ruokahommiin.

 

[Kuoppis]

Kyllä itse tunnistan tuon "sokerikoukun". Jos tulee herkuteltua niin helposti se jää niin sanotusti päälle ja huomaa kohta että melkein joka päivä tulee syötyä karkkia. Kaupasta tarttuu aina jotakin herkkua mukaan jne. Kun taas saa sen 3-5 päivää oltua ilman herkkuja niin huomaa heti että ei niitä tee edes niin paljoa mieli ja voi mennä muutama kuukausikin ettei herkuttele. Kun tuo sokerikoukku on päällänsä niin silloin huomaa helposti että on paljon ärtyneempi ja iltaisin paljon väsyneempi. Näin taloudessa jossa on pieniä lapsia sen huomaa vielä helpommin kun lähes kaikki alkaa iltaisin nyppimään.

Sivuhuomautuksena vielä sekin, että nyt kun on kiinnittänyt unen laatuun enemmän huomiota niin sokerin syöminen illalla pilaa kyllä unen laadun hyvin. Ei se nyt ihan yhtä hyvin sitä pilaa kuin alkoholi, mutta kyllä sen huomaa selkeästi jos illalla on tullut katsottua esim elokuvaa ja samalla syötyä karkkia. Tämäkin on yksi syy miksi lapsiperheellisenä on tullut vähennettyä oluen ja karkin käyttöä viime aikoina, ei vaan jaksa...

Herkkujen syömättömyys toki aina auttaa painonpudotukseen tai sen hallintaan. Itse huomannut vielä että tulee syötyä tarkemmin silloin kun ei herkkuja syö. Kroppa kuitenkin huutaa energiaa kun jonkin verran kuntoilee ja jos ei sitä saa herkuista niin tulee sitten syötä ns oikein melkein vahingossakin.

 

[Soutukorva]

Martina Aitolehden kommentti ylipainoisista kuohuttaa

Näitä kommentoidessa pitäisi muistaa aina laittaa joku disclaimer, ettei sieltä takarivistä pääse joku onneton piipittämään. Tottahan tuossa jutellaan. Kuluta enemmän kuin syöt niin paino putoaa. Yksinkertaista, mutta kovin vaikeaa.

 

[vastaantulija]

Olin tossa illalla kaupassa ja pudotin pastapussin vahingossa lattialle, kun olin sitä laittamassa kärryyn. Siinä kun sitten olin ryhtymässä nostamaan sitä, niin joku nuori nainen tuli siihen, että "oijoi, antakaas kun mä autan" ja nosti sen mulle.

Nyt saatana

5.3.2024 - Paino 106,2 kg, vyötärö 114 cm

Lähdetään taas perusasioista liikkeelle. Syöminen ihan hunningolla ja kuntosalikortti suht harvalla käytöllä.

Palataan

 

[vastaantulija]

5.3.2024 - Paino 106,2 kg, vyötärö 114 cm

Toista kertaa nyt kipeenä tuon edellisen mittauksen jälkeen, mikä pakottaa vähän treenitauolle, mutta aika aktiivisesti on tullut käytyä kuntosalilla hyödyntämässä juoksumattoa, kuntopyörää, cross traineria ja soutulaitetta. Ei kiinnosta tuo talvella ulkona liikkuminen, niin tämä on ollut hyvä tapa saada itseään liikkeelle näin talvikuukausina. Välillä lihaskuntotreeniäkin, mutta enemmän tuota aerobista treeniä.

Syöminen on sitten taas perinteisesti se isompi haaste ja vähän aaltoliikettä sen kanssa. Arkipäivät menee ok, mutta viikonloput turhan helposti aiheuttaa ulospuhalluksen, kun pääsee töistä vapaalle. Tunnesyöjä mikä tunnesyöjä.

No mutta, kyllä tässä jotain edistystä tapahtuu

20.4.2024 - paino 102,9 kg, vyötärö 110 cm

 

[vastaantulija]

5.3.2024 - Paino 106,2 kg, vyötärö 114 cm 20.4.2024 - paino 102,9 kg, vyötärö 110 cm

7.7.2024 - paino 101,0 kg, vyötärö 107 cm

Aikaisella kesälomalla tuli ensin tietysti vähän retkahdettua, mutta sen jälkeen alkoi ryhti löytyä. Erityisesti syömisen suhteen, joka tässä liikkeelle pääsemisessä on vaan taas kerran se a ja o, kun ylipainoa on ihan reilusti.

Liikuntakin on tärkeää, mutta ei sitä huonoa syömistä mikään liikkuminen kompensoi.

"Kaksinumeroiset" häämöttää taas. Parikin kertaa on tämä hetki ollut aiemmin elämässä, ja rajan alituksen jälkeen vannonut, ettei tuon rajan huonommalle puolelle enää palaa. Kolmas kerta toden sanoo.

 

[vastaantulija]

Huomenta

 

[vastaantulija]

05.03.2024 - paino 106,2 kg, vyötärö 114 cm
20.04.2024 - paino 102,9 kg, vyötärö 110 cm
07.07.2024 - paino 101,0 kg, vyötärö 107 cm
18.07.2024 - paino 99,8 kg
10.08.2024 - paino 98,5 kg, vyötärö 105 cm

Järkevämpi syöminen, ruokailurytmi ja naposteluhetkistä pidättäytyminen avainroolissa.

Säännöllinen liikkuminen:
- 15km työmatkapyöräilyä 3-5 kertaa viikossa
- 1-2 kertaa viikossa kuntosalilla pari tuntia, aerobista treeniä tai lihaskuntoa

 

[Kelju K. Kojootti]

05.03.2024 - paino 106,2 kg, vyötärö 114 cm
20.04.2024 - paino 102,9 kg, vyötärö 110 cm
07.07.2024 - paino 101,0 kg, vyötärö 107 cm
18.07.2024 - paino 99,8 kg
10.08.2024 - paino 98,5 kg, vyötärö 105 cm

Järkevämpi syöminen, ruokailurytmi ja naposteluhetkistä pidättäytyminen avainroolissa.

Säännöllinen liikkuminen:
- 15km työmatkapyöräilyä 3-5 kertaa viikossa
- 1-2 kertaa viikossa kuntosalilla pari tuntia, aerobista treeniä tai lihaskuntoa

Hyvää ja tasaista duunia! Jatka samaan malliin. Paljonko sulla on pituutta?

 

[vastaantulija]

Hyvää ja tasaista duunia! Jatka samaan malliin. Paljonko sulla on pituutta?

174cm, eli kyllä tässä on painoindeksien ja muidenkin mittarien mukaan ihan hyvin matkaa ihannepainoon, mutta pikkuhiljaa. Eipä sinne sitä kuuluisaa oikotietä ole.