Täytyypä liittyä itsekin tähän lihavuutta poistavaan pelitapakeskusteluun. Olen koko ikäni pl. paria lyhyttä pätkää kärsinyt ylipainosta. En sairaalloisesta, mutta tälläkin hetkellä kyllä huomaa, että on tullut viihdyttyä monenlaisen kattilan vieressä taas viime aikoina. Ne kaksi kertaa, kun olet ollut kunnossa ovat:
1) pyöräilin 2018 niin kauan kuin oli mahdollista aina töihin - matkaa tuli 18 km / suunta ja töitä riitti viisi päivää viikossa. Tämän seurauksena kesän lopussa aloin huomata ihan oikeita tuloksia eli maha alkoi oikeasti pienentyä
2) armeijassa vuonna 2008 söin enemmän *askaa kuin koskaan, mutta se jatkuva liikkuminen armeijassa piti huolta siitä, että se läski vain katosi.
Kuten arvata saattaa niin kilot ovat vuosien varrella tulleet useamman kerran korkojen kera takaisin, koska en ole pystynyt itse oikein tekemään hullusta liikunnasta rutiinia. Elämässä on kuitenkin muutakin. Viime talvena sain ensimmäisen kerran koskaan kasaan ihan hyvän juoksuohjelman, jonka vedin alusta loppuun kunnialla, mutta pieni pettymys tuostakin jäi mieleen, koska paino ei laskenut juurikaan vaan itse asiassa taisin ainoastaan pysyä samalla tasolla. Toisaalta tuo oli vasta ensimmäinen yritys juoksuohjelmasta, joten toivoa ei parane vielä menettää. Nyt on menossa ohjelma numero 2, joka arvatenkin jatkuu koko talven yli.
Olen ruvennut aidosti pohtimaan, mikä tottumuksissani on oikeasti eniten viallista ja kyllä se vaan on pakko myöntää, että ruokapöytä on ollut se ongelma. En tiedä, mikä sen myöntämisessä ottaa niin koville, mutta minulla on erittäin voimakas tarve jatkuvaan pieneen herkutteluun ja jokaiselta kauppareissulta meinaa tarttua mukaan jotain, mitä en todella tarvitse. Nyt olen aloittanut ns. määrätietoisen korvaamisen eli aamupäivä menee jo paremmalla rutiinilla - kahvia pari kuppia, kauramaidolla, aamupuuro + sokeriton keitto aloittaa päivän ja tauolla syödään sitten jotain pientä, mutta järkevää kuten rahka. Lounaalla syön kotiruokaa, mutta usein myös ihan salaattia. Tällä hetkellä mennään tässä, koska eräs viisas työkaverini kertoi, ettei kannata yrittää laittaa koko päivää kerralla kuntoon vaan edetä portaittain. Kun aamupäivästä lounaaseen asti on kunnossa niin sitten vasta tämän rutiinin ollessa voimakas siirrytään muuhun.
Juoksuohjelmassani olen huomannut, että yksi syy heikkoihin tuloksiin aiemmalla juoksutreenillä on se, että minulla on selvästi oikeassa jalassa voimakas sisäkierto eli astun linttaan. En tietoisesti tee tästä numeroa, mutta huomasin tänään, kun oikein keskityin, että aristan juoksuaskelta eli ilmeisesti jonkin verran kipua tuosta syntyy, jonka perusteella hidastan tahtia. No, eipä askel ole kovin elastinen. Pienten taustatutkimusten perusteella kysymys on ennen kaikkea lihasepätasapainosta ja olen paikantanut ongelman tuohon keskivartalon lihaksiin, jotka ovat erittäin heikot. En jaksa pitää juuri minkäänlaista kunnon istuma- tai seisoma-asentoa vaan asento hajoaa jo parin minuutin päästä. Tähänkin on nyt luettu läksyjä ja ruvetaan hieman seuraamaan lyhyillä harjoituksilla, saadaanko tukilihaksia parempaan kuntoon.
Juoksusta/pyöräilystä kyllä myönnettävästi nautin, mutta huomaan kyllä, että sinne hyvään kuntoon on valtavan pitkä matka. Olen varmaan tehnyt juuri sen virheen, että olen aloittanut aina aivan liian hurjalla intensiteetillä enkä ole jaksanut keskittyä riittävästi laatuun. Nyt tätä puolta yritän hitaasti ja varmasti korjailla. Lähtöpaino huitelee nyt 95 kg tuntumassa ja tästä olisi tarkoitus kyllä suunnata roimasti alaspäin. Aloitan maltillisesta tavoitteesta 85 kg ja siitä jos vielä paukut riittää niin kohti sitä 75 kg. Matka on pitkä ja tunnistan aika monta eri asiaa, jotka tässä voivat mennä pieleen, mutta tavoitteesta ei ole nyt syytä tinkiä, koska tiedän, että yleisoloni voi parantua ainoastaan, jos saan itseäni parempaan kuntoon ja painoani alaspäin.
Ehkä se suurin motivaatio tulee vieläkin siitä, että olisi mahtava joskus vielä pystyä rullaluistelulenkeillä semmosiin suorituksiin, etten kuolisi. Juoksuharrastus ja siinä kehittyminen tulevat varmasti tukemaan erinomaisesti tätä tavoitetta, jonka kautta pääsen jollakin aikavälillä mieluisemman lajin pariin. Juoksussakaan ei ole mitään vikaa, mutta rehellisesti minulla on siinä kaikki pielessä. Se tarkoittaa, että Polarin ohjelman noudattaminen tulee olla 100 %, jotta kehityn.
Editoidaan myös painonpudottajan ykkösvihollinen: istumatyö! Voi jumalauta meinaan. Palaan toimistolle tekemään töitä vain siksi, että rupean ainakin osan päivästä seisomaan. Pelkästään istumisen rajoittamisella voi saada jo jotain aikaan.