Ei muuta kuin härkää sarvista uudelleen kiinni ja herkuttelu
Se on totta että arkipäivät ovat paljon helpompia ja et todellakaan ole ainoa jolla asia on näin. Itsekin elän arkipäivät rutiinien takia todella kurinalaisesti ja viikonloput ovat todella haastavia. Paras vaihtoehto itselleni on ollut rakentaa rutiinit myös viikonlopulle, miten syön ja liikun, yms.Tässä on nyt muutaman viikon itse taas yrittänyt saada tätä hommaa raiteilleen, ja arkipäivät soljuukin ihan mukavasti. Mutta, kun perjantai tulee ja sitä yrittää sanoa itselleen, että nyt vaan viikonlopun yli samalla tavalla, niin vielä mitä. Ihan kuin oma persoona vaihtuisi, ja kauppaan astuessa ohjat ottaa joku, jota ei vaan kiinnosta taas elää terveellisesti.
Nyt vaa sit härkää sarvista ja teet tänään tai alkuviikosta suunnitelman mitä tapahtuu keskiviikkona, että oot valmiina sitten kun viikonloppu yllättää. Keskiviikkona iso läjä terveellistä ruokaa jääkaappiin ja kaupassa käynti vaan robottina ostoslista mukana. Syöt sitten vaikka vähän reilummin sitä terveellistä ruokaa to-la. Muutenkin vaikeista hetkistä voi päästä yli helpommin kun suunnittelee päivän aikataulun etukäteen. Kahesta kolmesta viikonlopusta kun pääsee yli niin hommat on taas paljon helpompia.Tässä on nyt muutaman viikon itse taas yrittänyt saada tätä hommaa raiteilleen, ja arkipäivät soljuukin ihan mukavasti. Mutta, kun perjantai tulee ja sitä yrittää sanoa itselleen, että nyt vaan viikonlopun yli samalla tavalla, niin vielä mitä. Ihan kuin oma persoona vaihtuisi, ja kauppaan astuessa ohjat ottaa joku, jota ei vaan kiinnosta taas elää terveellisesti.
Ongelmia on nyt kaksi.
1. Herkuttelukontrolli lähtee liian helposti laukalle. Perjantaina oli aika havahduttava kokemus, kun ostin kaupassa irtokarkkeja. Kun laskin sen pussin lopuksi vaa'alle, niin ei jumalauta. 1,6 kg! No, täytetty pussi on ostopäätös, joten ei siinä kehdannut kuin maksaa ja ottaa pussin mukaan. Arvatkaa onko siitä pussista enää mitään jäljellä?
2. Jalkakipu alkoi kesäkuun alussa, eikä vaan ole parantunut. Vasemmalla jalalla on kivuliasta astua, varsinkin ilman kenkiä, ja erityisesti aina makaamisen jälkeen. Kipu on erityisesti kantapäässä ja enemmän sisäsyrjässä, eli nettidiagnoosina kuulostaisi plantaarifaskiitilta. Aina välillä se on alkanut tuntua vähän paremmalta, ja kengät jalassa se ei niin pahalta tunnu, mutta jos erehtyy vähänkin juoksuaskeleita ottamaan, niin seuraavat päivät on aika tuskaa. Reipas ja runsas kävelykin pahentaa asiaa, niin liikunta on jäänyt kesällä suureksi osaksi tuon pyörän varaan. Juu, en ole käynyt lääkärissä.
Tähän on hyviä vinkkejä tullut, mutta heitän vielä yhden: viikonlopun ostokset voi tilata kotiin. Tekee tilauksen vaikka alkuviikosta, niin voi suunnitella perjantaille vaikka leffaillan tai jotain muuta, ettei mene kauppaa lähellekään. Kikkoja on miljoona, pitää vaan löytää se joka toimii itselle.Tässä on nyt muutaman viikon itse taas yrittänyt saada tätä hommaa raiteilleen, ja arkipäivät soljuukin ihan mukavasti. Mutta, kun perjantai tulee ja sitä yrittää sanoa itselleen, että nyt vaan viikonlopun yli samalla tavalla, niin vielä mitä. Ihan kuin oma persoona vaihtuisi, ja kauppaan astuessa ohjat ottaa joku, jota ei vaan kiinnosta taas elää terveellisesti.
Tähän on hyviä vinkkejä tullut, mutta heitän vielä yhden: viikonlopun ostokset voi tilata kotiin. Tekee tilauksen vaikka alkuviikosta, niin voi suunnitella perjantaille vaikka leffaillan tai jotain muuta, ettei mene kauppaa lähellekään. Kikkoja on miljoona, pitää vaan löytää se joka toimii itselle.
Terve tovereille! Isäni sanoi viikko sitten "ohho onpas poika kasvattanut mahaa". En tietenkään tarkoituksella lihota itseäni, se vaan nyt on tullut kun en mitään juurikaan ole tehnyt ja suuhuni olen tunkenut korona-ajan mitä huvittaa ja just sillon kun on mieli tehnyt. Nyt tulee muutos.
Pituus 180cm
Paino 90.8kg
Tavoite 83kg
Sikäli tilanne hyvä, että valmiiksi aktiviteetit löytyy eli menen joka toinen viikko pelaamaan sählyä ja aijon pidentään koiran ulkoilutuslenkkejä.
Pienen herkuttelun aijon sallia viikonloppuna yhtenä iltana. Heitin isot lautaset roskiin, jotta ruokamäärät pienenisi, silloin jaksaakin paremmin kun ei syö itseään ähkyyn.
Leipää en aijo ostaa ollenkaan, etten tee "herkkuleipiä" ihan vaan sen takia kun jotain tekee mieli, puuro tulee aamusin tilalle. Viikon päästä vaa'alle seuraavan kerran.
Jos käy joka päivä puntarilla, niin miten siitä ei pysty katsomaan isoa kuvaa? Päinvastoin, ison kuvan näkee paremmin kun on enemmän dataa käytössä. Jos punnitsee kerran viikossa, niin heitot suuntaan tai toiseen verrattuna edelliseen voivat olla isoja (tai sitten minimaalisia), vaikka totuus olisikin jotain muuta. Tuolla kerran viikossa punnitsemisella ison kuvan muodostuminen kestää kauemmin kuin jokapäiväisellä punnituksella.1.9 / 90.8kg
14.9 / 88.0kg
17.9 / 87.5kg
Yllättävän hyvin alkanut, mielestäni itsekurista koko homma kiinni. Iltaiset chilipähkinät olen korvannu hedelmillä.
Muutamia havaintoja
-nukun paremmin kun syön oikein
-lähes kokoajan pieni nälkä, siihenkin tottuu.
-puuro ei ainakaan vielä maistu puulta, mitä sitten kun kyllästyy?
Mielestäni ei kannata käydä joka päivä puntarilla, koska homma kannattaa katsoa isossa kuvassa. Paras viikon välein tai 3-4päivän välein.
Jos käy joka päivä puntarilla, niin miten siitä ei pysty katsomaan isoa kuvaa? Päinvastoin, ison kuvan näkee paremmin kun on enemmän dataa käytössä. Jos punnitsee kerran viikossa, niin heitot suuntaan tai toiseen verrattuna edelliseen voivat olla isoja (tai sitten minimaalisia), vaikka totuus olisikin jotain muuta. Tuolla kerran viikossa punnitsemisella ison kuvan muodostuminen kestää kauemmin kuin jokapäiväisellä punnituksella.
Itselläni on ainakin suuremmat heitot päivittäisessä punnituksessa ja tasaisemman tuloksen saa, kun katsoo vaikka vain perjantai aamun painot. Siitä kyllä olen samaa mieltä, että samalla tavalla päivittäisellä punnituksella voi katsoa isoa kuvaa, kunhan vain ymmärtää ettei paino tipu täysin lineaarisesti.Jos käy joka päivä puntarilla, niin miten siitä ei pysty katsomaan isoa kuvaa? Päinvastoin, ison kuvan näkee paremmin kun on enemmän dataa käytössä. Jos punnitsee kerran viikossa, niin heitot suuntaan tai toiseen verrattuna edelliseen voivat olla isoja (tai sitten minimaalisia), vaikka totuus olisikin jotain muuta. Tuolla kerran viikossa punnitsemisella ison kuvan muodostuminen kestää kauemmin kuin jokapäiväisellä punnituksella.
Itse suosin 7 päivän liukuvaa keskiarvoa painon seurannassa.Itselläni on ainakin suuremmat heitot päivittäisessä punnituksessa ja tasaisemman tuloksen saa, kun katsoo vaikka vain perjantai aamun painot. Siitä kyllä olen samaa mieltä, että samalla tavalla päivittäisellä punnituksella voi katsoa isoa kuvaa, kunhan vain ymmärtää ettei paino tipu täysin lineaarisesti.
-puuro ei ainakaan vielä maistu puulta, mitä sitten kun kyllästyy?
Mielestäni ei kannata käydä joka päivä puntarilla, koska homma kannattaa katsoa isossa kuvassa. Paras viikon välein tai 3-4päivän välein.
Täällä projekti matelee eteenpäin hitaanpuoleisesti. Paino sahaillut viimeisen viikon 98 ja 99 kilon välissä. Tänään aamulla 98,1 kg. Salilla käyn edelleen 3-4 kertaa viikossa ja energiaa treenaamiseen on riittänyt yllättävän hyvin, ottaen huomioon että olen kaikkien mahdollisten laskurien mukaan hyvin reilusti pakkasella kalorillisesti. Mutta mihinpä tässä kiire olisi, valmiissa maailmassa. 5 viikkoa takana, pudotusta 5,7 kiloa.
- Ehdoton ykkönen itelle on rasvaton rahka + sokeroimaton mehukeitto(mansikka). Hiton helposti syötävä. Usein mukana menee pakastemustikat ja mansikat, mutta ei noita välttämättä tarvii.En oo vielä kokeillu, mutta mietin onkohan varjonyrkkeily hyvää kuntoilua? Luulis, että siinä ainakin hikoilee ja sitä kautta vähän kuluttaa. Ei tarvis ainakaan lähteä kotoa mihinkään ja siihen kun yhdistäis jotain haarahyppyjä jne kylkeen.
Kyllähän tässä pitäis ruokavalio laittaa totaaliseen remonttiin, että sais painoa tiputettua alaspäin. Salilla yritän koko kroppaa käydä kolme kertaa viikossa tekemässä ja siihen päälle pitäis jotain aerobista jumppaa tehä lisäks. 100 kg on nyt paino ja mittaa kun on vain 182 cm, niin kyllähän tässä ylipainoa on reippaasti, kun sitä lihastakaan nyt ei ihan älyttömästi ole. :D Ainut ongelma vaan tahtoo olla tuo ruokavalio, kun ei ole oikein mitään sellaisia proteiinin lähteitä mitkä uppoais suuhun. Jotain jauhelihaa vois syödä vaikka päivittäin, mutta terveyden kannalta ei oikein hyvä ole. :D Maitotuotteita menee varmaan liikaakin, mutta jotain maitorahkaa on niin vaikea yhdistää muiden ruokien kanssa kun leivän, marjojen ja hedelmien. Kasvisproteiinia tietty pitäis lisätä, mutta esim soijarouheen syöminen on niin tuskaa kun olla ja voi sekä härkis esim on aika kallista, vaikka alas uppoaakin. Kala ei uppoa paitsi tonnikala ja sitä ei kovin hyvä kait ole syödä hirveämmin. Kana menee kyllä, mutta se rupeaa tökkimään aika nopeaa, niin sitä ei usein sitten syö.
Tietysti puntaria ei varmaan liiakseen kannata tuijotella, eikä sellaista kyllä itellä kotona onneksi olekkaan. Pitäis vaan rutiineja saada muutettua paremmaks, niin varmasti paranemaan päin ois asia.
- Ehdoton ykkönen itelle on rasvaton rahka + sokeroimaton mehukeitto(mansikka). Hiton helposti syötävä. Usein mukana menee pakastemustikat ja mansikat, mutta ei noita välttämättä tarvii.
- Ehkäpä se ykkösliha itelle on Lidlin maustamaton broilerin paistileike. Vähän rasvaisempaa = maukkaampaa kuin muut kanapihvit ja sisältää paljon hyviä rasvoja. Tän voi sitten paistaa ja maustaa vasta jälkikäteen, vaikka grillimausteella jos haluaa peruspihvi fiilistä. Tai curry / yrtit / suola + pippuri tai mitä vain.
- Broilerinjauhelihaa on nykyään saatavilla ja se on ihan älyttömän halpaa. Ainakin Lidlissä. Vähärasvaista ja iso osa vielä hyviä, siis tyydyttymättömiä rasvoja.
- Original(se keltainen) becel on paras levite. 60% rasvaa ja niistä 80% hyviä rasvoja. Ei kannata niitä vielä köykäisempiä ostaa, kun ne on niin karseita ja kyllähän ihminen sitä rasvaakin tarvii. Yllättävän nopeasti tottui Oivariinista Beceliin ja nyt syön tuota paljon mieluummin.
- Maito kannattaa vaihtaa veteen ja jos esim. kahvin kanssa täytyy juoda maitoa, niin kauramaito on loistava valinta. Sydän kittää.
Tässä siis muutama mikä itelle toimii, mutta tärkeintä on tietenkin löytää ne mitkä itelle on helppoja syötäviä.
Ja ainakin itselle, näin ruoka-addiktina on ollut tärkeetä, että syön paljon sellaista ruokaa mikä ei todellakaan aiheuta mitään jeeeee fiiliksiä. Tuolla harjotuksella voi päästä pikkuhiljaa eroon siitä vääristyneestä herkuttelutarpeesta.
No höh. Itse tykkään juoda Oatley iKaffe kahvin kera. Joo rasvaton maito on ihan ok. Siitäkin tulee vaan äkkiä sen verran paljon kaloreita, että jää ruoka-annokset aika pieniksi.Kiitos viestistä! Kauramaitoa on kyllä kokeiltu, mutta se ei uppoa millään. Tietysti kaikkea eläinperäistä pitäisi vähentää muistakin kun terveydellisistä syistä, mutta maito juomana on sellainen, joka ei ihan heti ole lähdössä pois ruokavaliosta. Rasvatonta maitoa menee itsellä. Sen verran kuitenkin ravitsemusterapeuttien juttuja seurannut ja muita ravitsemustieteilijöitä, että rasvattoman maidon juomisesta ei ole terveydelle haittaa, vaan pikemminkin neutraali asia tai jopa hieman positiivinen. Pitää tuota broilerinjauhelihaa kokeilla, jos se olisi vaikka sellainen ruoka joka uppoaa. Se sitten on varmasti terveydellisesti ainakin normi jauhelijaa parempi. :) Pitää tuota mehukeittoa myös rahkan kanssa kokeilla. :) Siinähän sitä onkin sitten jo uusia juttuja ruokavalioon. Toki kaikista oleellisinta itselle olisi lisätä kasviksia, marjoja ja hedelmiä ruokavalioon.
Joo hitosti helpompaa välttää loppupäivän napostelut kun edes nuo päivän ensimmäisen puolikkaan rutiinit on hyvät, terveelliset ja ravitsevat.Täytyypä liittyä itsekin tähän lihavuutta poistavaan pelitapakeskusteluun. Olen koko ikäni pl. paria lyhyttä pätkää kärsinyt ylipainosta. En sairaalloisesta, mutta tälläkin hetkellä kyllä huomaa, että on tullut viihdyttyä monenlaisen kattilan vieressä taas viime aikoina. Ne kaksi kertaa, kun olet ollut kunnossa ovat:
1) pyöräilin 2018 niin kauan kuin oli mahdollista aina töihin - matkaa tuli 18 km / suunta ja töitä riitti viisi päivää viikossa. Tämän seurauksena kesän lopussa aloin huomata ihan oikeita tuloksia eli maha alkoi oikeasti pienentyä
2) armeijassa vuonna 2008 söin enemmän *askaa kuin koskaan, mutta se jatkuva liikkuminen armeijassa piti huolta siitä, että se läski vain katosi.
Kuten arvata saattaa niin kilot ovat vuosien varrella tulleet useamman kerran korkojen kera takaisin, koska en ole pystynyt itse oikein tekemään hullusta liikunnasta rutiinia. Elämässä on kuitenkin muutakin. Viime talvena sain ensimmäisen kerran koskaan kasaan ihan hyvän juoksuohjelman, jonka vedin alusta loppuun kunnialla, mutta pieni pettymys tuostakin jäi mieleen, koska paino ei laskenut juurikaan vaan itse asiassa taisin ainoastaan pysyä samalla tasolla. Toisaalta tuo oli vasta ensimmäinen yritys juoksuohjelmasta, joten toivoa ei parane vielä menettää. Nyt on menossa ohjelma numero 2, joka arvatenkin jatkuu koko talven yli.
Olen ruvennut aidosti pohtimaan, mikä tottumuksissani on oikeasti eniten viallista ja kyllä se vaan on pakko myöntää, että ruokapöytä on ollut se ongelma. En tiedä, mikä sen myöntämisessä ottaa niin koville, mutta minulla on erittäin voimakas tarve jatkuvaan pieneen herkutteluun ja jokaiselta kauppareissulta meinaa tarttua mukaan jotain, mitä en todella tarvitse. Nyt olen aloittanut ns. määrätietoisen korvaamisen eli aamupäivä menee jo paremmalla rutiinilla - kahvia pari kuppia, kauramaidolla, aamupuuro + sokeriton keitto aloittaa päivän ja tauolla syödään sitten jotain pientä, mutta järkevää kuten rahka. Lounaalla syön kotiruokaa, mutta usein myös ihan salaattia. Tällä hetkellä mennään tässä, koska eräs viisas työkaverini kertoi, ettei kannata yrittää laittaa koko päivää kerralla kuntoon vaan edetä portaittain. Kun aamupäivästä lounaaseen asti on kunnossa niin sitten vasta tämän rutiinin ollessa voimakas siirrytään muuhun.
Juoksuohjelmassani olen huomannut, että yksi syy heikkoihin tuloksiin aiemmalla juoksutreenillä on se, että minulla on selvästi oikeassa jalassa voimakas sisäkierto eli astun linttaan. En tietoisesti tee tästä numeroa, mutta huomasin tänään, kun oikein keskityin, että aristan juoksuaskelta eli ilmeisesti jonkin verran kipua tuosta syntyy, jonka perusteella hidastan tahtia. No, eipä askel ole kovin elastinen. Pienten taustatutkimusten perusteella kysymys on ennen kaikkea lihasepätasapainosta ja olen paikantanut ongelman tuohon keskivartalon lihaksiin, jotka ovat erittäin heikot. En jaksa pitää juuri minkäänlaista kunnon istuma- tai seisoma-asentoa vaan asento hajoaa jo parin minuutin päästä. Tähänkin on nyt luettu läksyjä ja ruvetaan hieman seuraamaan lyhyillä harjoituksilla, saadaanko tukilihaksia parempaan kuntoon.
Juoksusta/pyöräilystä kyllä myönnettävästi nautin, mutta huomaan kyllä, että sinne hyvään kuntoon on valtavan pitkä matka. Olen varmaan tehnyt juuri sen virheen, että olen aloittanut aina aivan liian hurjalla intensiteetillä enkä ole jaksanut keskittyä riittävästi laatuun. Nyt tätä puolta yritän hitaasti ja varmasti korjailla. Lähtöpaino huitelee nyt 95 kg tuntumassa ja tästä olisi tarkoitus kyllä suunnata roimasti alaspäin. Aloitan maltillisesta tavoitteesta 85 kg ja siitä jos vielä paukut riittää niin kohti sitä 75 kg. Matka on pitkä ja tunnistan aika monta eri asiaa, jotka tässä voivat mennä pieleen, mutta tavoitteesta ei ole nyt syytä tinkiä, koska tiedän, että yleisoloni voi parantua ainoastaan, jos saan itseäni parempaan kuntoon ja painoani alaspäin.
Ehkä se suurin motivaatio tulee vieläkin siitä, että olisi mahtava joskus vielä pystyä rullaluistelulenkeillä semmosiin suorituksiin, etten kuolisi. Juoksuharrastus ja siinä kehittyminen tulevat varmasti tukemaan erinomaisesti tätä tavoitetta, jonka kautta pääsen jollakin aikavälillä mieluisemman lajin pariin. Juoksussakaan ei ole mitään vikaa, mutta rehellisesti minulla on siinä kaikki pielessä. Se tarkoittaa, että Polarin ohjelman noudattaminen tulee olla 100 %, jotta kehityn.
Editoidaan myös painonpudottajan ykkösvihollinen: istumatyö! Voi jumalauta meinaan. Palaan toimistolle tekemään töitä vain siksi, että rupean ainakin osan päivästä seisomaan. Pelkästään istumisen rajoittamisella voi saada jo jotain aikaan.
No höh. Itse tykkään juoda Oatley iKaffe kahvin kera. Joo rasvaton maito on ihan ok. Siitäkin tulee vaan äkkiä sen verran paljon kaloreita, että jää ruoka-annokset aika pieniksi.
Toki toi broiskujauhelihakin on aikalailla erilaista kuin normaali jauheliha. Mutta ainakin pasta-bolognesessa se toimii tosi hyvin. Reilusti laadukasta tomaattimurskaa ja tummaa pastaa kylkeen, niin avot... Kylkeen sitten vielä hiukan pakastekasviksia.