Kuinka päästä läskeistä eroon?

[vastaantulija]

Mitä tuhdimpi aamupala, niin sen parempi. Kun jättää ne iltasyöpöttelyt kokonaan pois, on yleensä aamusta edes jonkinlainen nälkä, ja päivän saa hyvin käyntiin reippaalla aamupalalla.

Kiitos tsempistä! Tässä lainaamassani kohdassahan on se juju, että ne tosiaan menee käsi kädessä, mutta kun kroppa on siihen niin kauan tottunut, niin kääntäminen on vaikeaa. Ja kun se illalla television ääressä relaaminen ja syöminen on niin psyykkisesti vahva juttu myös, niin vähän pakottamista tarvitaan. Nyt ei tosiaan kiinnosta telkun katsely yhtään, kun ei saa syödä samalla. Mökötän itselleni, mutta kyl se tästä kääntyy.

Syödään vähän niin kuin varmuudeksi tarpeeksi, ettei ainakaan tästä ateriasta jää nälkä.

Vähän aihetta liipaten, niin korona-ajan onnenpotkuhan oli buffettien sulkeutuminen, mutta nyt ne on taas auki. Ja sellaiseen, kun astuu sisään, niin mulla napsahtaa heti päässä, että ei oo järkee maksaa tällasesta, jos ei syö oikein kunnolla. Ihan mahdotonta. Vaikkei tollasen hinta nyt edes ole sellainen, millä mistään muualtakaan saisi älytöntä annosta.

Eli lisään listaani, että muistan kiertää buffetit kaukaa...

 

[vastaantulija]

Tähän väliin pohdintaa siitä, mikä on hyvää kuunneltavaa lenkkeillessä. Nyt kun olen tässä oikeastaan joka päivä käynyt jonkinlaisella lenkillä viimeset 2,5 viikkoa, niin onhan siinä paljon aikaa kuunnella jotakin. Ihan luonnonääniäkin toki vois, mutta sen verran kaupunkimiljöössä joutuu pääasiassa kulkemaan, että autojen humina vie aina terävimmän huomion.

Kokeilin kuunnella vähän omaan ammattiin liittyviä podcasteja, mutta en mä jaksa töihin tuhlata tota aikaa. Kokeilin rentoutusmusiikkeja, mikä oli varmaan pääkopalle ihan jees, mutta väkisin menee löntystelyks tollasten kanssa. Prodigy oli jo vähän parempi, mutta nyt löyty. Aika klisee, mutta hei Rocky-leffojen soundtrackit!

Kovaa settiä kaikissa neljässä ekassa leffassa, mutta mulla on heikko kohta tuota Rocky IV leffaa kohtaan. Sen oon ekana nähnyt, kun oon ollu joku 7v sen ilmestyessä. Saattaa olla leffa, jonka olen kaikista maailman leffoista useimmin nähnyt. Kyllä on junnunakin juostu Ahvenistolla ton leffan biisien soidessa päässä, ja tänään vaihtu kävelyt kyllä hölkäksi, kun tuota kuunteli.

Ja jaksoin pysyä hölkällä about tunnin!

Valehtelisin myös, jos väittäisin, etten huitaissut nyrkillä useitakin lenkkipolun päällä roikkuneita puunoksia...

 

[vastaantulija]

Mistä tulee se motivaatio terveempään elämään? Sitä olen miettinyt elämäni aikana ihan tolkuttomasti ja hakenut sitä motivaatiota milloin mistäkin. Oivalsin tämän seuraavan kyllä jo 10 vuotta sitten, eli motivaatio löytyy itsestäni. Itseäni varten haluan elää terveellisemmin, mutta kun nyt taas ollaan tässä ison vuoren juurella seisomassa, niin täytyy taas muistutella itseään asiasta. No tietysti löydän hieman motivaatiota myös jälkikasvustani, minkä kanssa haluan viettää aktiivisempaa elämää ja jaksaa paremmin. Mutta pohjimmiltaan se voima ja halu täytyy löytyä itsestä.

Kuuntelin tänään lenkillä erilaisia motivaatiopuheita youtubesta. Vahvimmin jäi mieleen tämä Ison Arskan puhe. Aika simppeliä tekstiä, mutta vaikuttavaa asiaa. Varsinkin tuossa heti alussa oleva osuus visiosta, sekä myöhemmin tuleva osuus B-suunnitelmien haitallisuudesta.

Mietin asiaa ja kysyn tässä nyt itseltäni, että miksi tosiaan tehdä mitään jos ei tee kunnolla? Olen 10 vuotta sitten käynyt 82kg painossa. Aika monta vuotta pysyin sen jälkeen alle 90kg painossa. Tiedän, että painoindeksi on vain suuntaa antava, mutta sen mukaan mulla on lihavuuden rajana 75kg. Olin ihan hyvässä kunnossa kyllä jo silloin 85 kiloisena, mutta sehän on tietysti mihin vertaa. No olinhan mä, kun olin aiemmin vuosikaudet elänyt reilusti yli 100 kiloisena. Pahin, mitä muistan puntarilla nähneeni oli se 116kg, mikä oli edellisen onnistuneen elämäntapamuutokseni lähtöpaino.

Nyt lähtöpaino oli siis 104kg tuossa 2,5 viikkoa sitten. Asetan tässä nyt kylmästi visiokseni sen, että mä pystyn ja haluan hilata painoni tuohon 75 kiloon. Eikä siis mitään väkisinlaihduttamista, vaan terveelliset elämäntavat, liikunta ja lihaskunto mukana. Tein itselleni taulukon ja otan lähtökohdaksi sen, että 0,5kg laihtuminen viikossa on keskimäärin järkevä tahti, joten elokussa 2021 tulen painamaan 75kg.

Eikä mitään B-suunnitelmaa.

 

[Niilo]

Vähän aihetta liipaten, niin korona-ajan onnenpotkuhan oli buffettien sulkeutuminen, mutta nyt ne on taas auki. Ja sellaiseen, kun astuu sisään, niin mulla napsahtaa heti päässä, että ei oo järkee maksaa tällasesta, jos ei syö oikein kunnolla. Ihan mahdotonta. Vaikkei tollasen hinta nyt edes ole sellainen, millä mistään muualtakaan saisi älytöntä annosta.
Eli lisään listaani, että muistan kiertää buffetit kaukaa...

Itse tulee työn puolesta syötyä ulkona, ei nyt ihan joka päivä, mutta sellainen 3kin kertaa viikossa. Yleensä aina samassa paikassa. Itsellä tuppaa kanssa ns. sokka irtoon kun pääsee siihen noutopöytään. Oikeastaan aina tulee vedettyä annos josta noin puoletkin riittäisi. Mutta kun ammattin alennuksen kanssa hinta on 8,80 €, niin pitäähän se nyt hyödyntää.
Sit oikeastaan aina kattoo sitä lautasta kun pöytään pääsee, että joo, hyvin meni taas... Sit iskee se, että jumalauta kello käy koko ajan. Ahmit sen annoksen naamaasi, ikäänkuin universumi räjähtäisi 5 min päästä ja sulla on vielä safkaa lautasella...
Miksi sitä ei voi ottaa normaalia annosta ja syödän kaikessa rauhassa...

Välillä tulee vedettyä grillimättöö, mutta nyt on muutama viikko taukoa, että ei ole tullut vedettyä. "Työpaikkaa" vastapäätä on vaan grilli, josta 5 €:lla syö itsensä täyteen. Tässä taannoin kun oli kanssa pidempi siivu, että en käynyt ja kun menin niin sieltä sanottiin moro moro tervehdysten jälkeen että sua ei oo näkyny.... No joo..

Mitä tuhdimpi aamupala, niin sen parempi. Kun jättää ne iltasyöpöttelyt kokonaan pois, on yleensä aamusta edes jonkinlainen nälkä, ja päivän saa hyvin käyntiin reippaalla aamupalalla. Aika usein se "ei mulla ole aamuisin koskaan nälkä" johtuu nimenomaan siitä, että pitkin edellistä iltaa tai jopa osittain yötä on paineltu jos minkälaista tavaraa ääntä kohden, mikä kostautuu aamupalan puutteena, joka sitten taas kostautuu myöhemmin päivällä. Ilman minkäänlaista aamu- ja/tai välipalaa ennen lounasta tuleekin tuputettua aina se tuhdimpi lounas, kun nälkä on karmiva. Ja siitä se kierre taas jatkuu.

Kukaan ei yhtenä iltana nälkään kuole, vaikka hieman nälkäisenä menisikin nukkumaan. Sen jälkeen maistuu se aamupalakin kummallisen hyvälle, ja yhtäkkiä saakin sen syömisrytmin helpolla kohdilleen. Kokemuksen rintaäänellä tämä.

No tästäkin on kyllä huonoja kokemuksia samasta paikasta missä päivisin tukin verisuoniani. Aika usein on tullut vedettyä aamupalaa n. 6 aikaan aamulla. Joka vtun kerta sekin karkaa käsistä. Tosin sillä pärjäisi aika pitkään päivään, joten päivällä ei olisi pakko mennä vetään mitään..

Päivällä kun on ostanut noita takeway -kahveja, niin oon aika hyvin päässyt eroon sukalaiden ostosta. Niitä napsii helposti pitkin viikkoa aika monta. Muutenkin koettanu vähentää karkkien ostoa.

Työkaverilla on hyvä "taktiikka". Eli herkku-/mättöpäivä vaan kerran viikossa. Pitäisi pyrkiä samaan itse.

 

[Pulle Nah]

Hienoja tuloksia ja suunnitelmia :)

Itse olen syönyt aamu-päiväpainotteisesti ja vähentänyt leivän/riisin/pastan/perunan/sokerin määriä ja korvannut ne kasviksilla. 1.6. alkaen -6 kg.

Liikuntaa en ole kovin aktiivisesti vielä lisännyt, senkin otan ohjelmistoon kohta puoliin.

Näiden muutosten lisäksi olen pohtinut miksi syön (liikaa)? Ja olen aika hyvin saanut kiinni siitä eli nälän lisäksi olen syönyt vahvasti tunteeseen - yksinäisyyteen, tyhjyyteen - eli lohtusyömistä. Nyt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt asian ja opetellut huomaamaan ne tilanteet, joissa tulee tuo lohtusyömisen tarve, millä ei ole mitään tekoa oikean, fyysisen nälän kanssa. Suosittelen jokaista miettimään, onko ylensyömisen taustalla jokin tunneasia, joka kannattaisi työstää ja tämä poistaisi repsahtelemisen ja toisi pysyvämpiä tuloksia.

Jostain luin vähän aikaa sitten jonkun sanoneen osuvasti: jos nälkä tuntuu kaulan alapuolella, on oikeasti energian tarve ja jos se tuntuu kaulan yläpuolella, on kyseessä jonkin toisen tunteen aiheuttama "nälkä".

 

[Sistis]

Tuohon herkku-/mättöpäivään, että kannattaa sellaisetkin pitää kohtuuden rajoissa, jos aikoo oikeasti saada aikaan pysyviä tuloksia. Tai ainakaan siitä ei kannata tehdä mitään viikoittaista tapahtumaa, jolloin kiskotaan herkkuruokaa kaksin käsin suuhun mitään mistään välittämättä. Sillä yhdellä päivälläkin kun on paha taipumus kumota aiempien päivien saavutukset.

Nyrkkisääntö on, että ihminen laihtuu viikossa grammoina sen, mitä keskimääräinen päiväkohtainen kilokalorivaje on viikossa. Eli -500 kcal/päivä viikon ajan olisi n. -0.5kg/vko. Sitä en sitten tiedä, että kuinka hyvin tuo pitää paikkaansa käytännössä. Jonkinlaisena suuntaviivana sitä voi kuitenkin pitää.

Matematiikkaa: henkilö elää ”kurinalaista ja terveellistä elämää” kuusi päivää. Noiden päivien kilokalorivaje on vaikkapa -500kcal/päivä. No, seitsemäntenä päivänä vedetään kunnon herkuttelupäivä, ja mässäillään ylimääräiset +2000kcal. Tuolla tulee viikkokeskiarvoksi -143kcal/päivä. Jos mässäily on kohtuullisempaa, ja vaikkapa +1000kcal, niin viikkokeskiarvo on -286kcal/päivä. Jos vetää rennosti nollille, viikkokeskiarvo on -429kcal/päivä.

Laskennallisesti noilla laihtuminen kuussa: 0.6kg, 1.2 kg tai 1.7 kg. Ero on aika iso.

En sano, etteikö herkutella saa. Toki saa ja pitää, koska tuloksia saa pysyvästi vain sillä, ettei laihdutus ole liian ryppyotsaista. Mutta aina välillä kuulee tapauksista, joilla tuo yksi mättöpäivä viikossa on pakollinen, ja silloin syödään korkojen kera se, mitä muina päivinä on jätetty väliin. Tuollaisen vaikutuksia helposti aliarvioidaan.

 

[sampio]

Se karkkipäiväkin voi olla järkevä. Jos on makean perään, niin vetää jonkin tolkullisen jäätelöannoksen tai pullan kahvin kanssa, tai sitten jos ei makea ole se juttu, ottaa suolaisen kanssa vähän vapauksia. Suurin moka lienee se, että vetää överit vähän kaikessa ja makaa läpi koko päivän sohvan pohjalla. Liikunnan kanssa joku tuutti tai pulla ei suurempia lovia tee kokonaisuuteen, mutta pienistä puroista kasvaa tässäkin suuri virta, jos läpi päivän vetelee mitä sattuu.

 

[kaizu]

Metodi se oli minullakin ketjun otsikon kysymykseen: Taustatietona olen aina liikkunut paljon mutta safka on ollut vähän mitä sattuu ja bissekin on vuosien saatossa maistunut ihan tarpeeksi hyvin. Paino on jojoillut 100 kgn ja 90 välillä vyötärön pomppiessa samoilla numeroilla. Pituutta 187

Vuodenvaihteessa heräsin taas siihen tilanteeseen, että olin siellä huonommassa päässä, 96 kiloa ja vyötärö noin 100. Sitten aloitin parille kaverille sen verran kovan uhoamisen muutoksesta etten oikein ole kehdannut luovuttaa. Painoa on pudonnut noin 11 kg ja vyötärö on alle 90. Olen parhaassa kunnossa mitä koskaan

Eli käytännössä ja tarkoituksella loin itselleni sellaisen sosiaalisen paineen ottaa itseäni niskasta kiinni etten enää ole kehdannut perääntyä. Uskon, että tästä tulee itselleni pysyvä olotila.

 

[Sistis]

Se karkkipäiväkin voi olla järkevä. Jos on makean perään, niin vetää jonkin tolkullisen jäätelöannoksen tai pullan kahvin kanssa, tai sitten jos ei makea ole se juttu, ottaa suolaisen kanssa vähän vapauksia. Suurin moka lienee se, että vetää överit vähän kaikessa ja makaa läpi koko päivän sohvan pohjalla. Liikunnan kanssa joku tuutti tai pulla ei suurempia lovia tee kokonaisuuteen, mutta pienistä puroista kasvaa tässäkin suuri virta, jos läpi päivän vetelee mitä sattuu.

Tuo juuri on ihan OK. Ja ei se iso haitta ole, että jonkun pullan tai jäätelön vetäisi vaikka muutamankin kerran viikossa, jos kokonaisuus on kunnossa. Valitettavasti toisinaan kuulee sellaisistakin tapauksista, joissa muu viikko vedetään spartalaisesti, ja sitten yhtenä päivänä vedetään suunnilleen 15 pulloa olutta, kolme rullakebabia, neljä pizzaa, pari karkkipussia ja vielä hotelliaamiainen siihen päälle. Ja ajatellaan, että tämä on jonkinlainen palkinto itselle, kun muina päivinä ollaan pinnistelty niin paljon.

 

[Tadu]

Se karkkipäiväkin voi olla järkevä. Jos on makean perään, niin vetää jonkin tolkullisen jäätelöannoksen tai pullan kahvin kanssa, tai sitten jos ei makea ole se juttu, ottaa suolaisen kanssa vähän vapauksia. Suurin moka lienee se, että vetää överit vähän kaikessa ja makaa läpi koko päivän sohvan pohjalla. Liikunnan kanssa joku tuutti tai pulla ei suurempia lovia tee kokonaisuuteen, mutta pienistä puroista kasvaa tässäkin suuri virta, jos läpi päivän vetelee mitä sattuu.

Viimeksi kun kunnolla laihdutin olin aina perjantaina viihteellä, jolloin alas meni viinan kanssa ihan mitä vaan. Lauantain olin krapulassa, mutta Sunnuntaisin energiat oli tapissa ja juoksu kulki ennätystahtiin. Maanantaina tuli sitten vaa’alla aina uudet pohjat ja paino tippui hyvään tahtiin. Ainakin itsellä noi herkkupäivät toimii.

 

[Kuubextra]

Tuo juuri on ihan OK. Ja ei se iso haitta ole, että jonkun pullan tai jäätelön vetäisi vaikka muutamankin kerran viikossa, jos kokonaisuus on kunnossa. Valitettavasti toisinaan kuulee sellaisistakin tapauksista, joissa muu viikko vedetään spartalaisesti, ja sitten yhtenä päivänä vedetään suunnilleen 15 pulloa olutta, kolme rullakebabia, neljä pizzaa, pari karkkipussia ja vielä hotelliaamiainen siihen päälle. Ja ajatellaan, että tämä on jonkinlainen palkinto itselle, kun muina päivinä ollaan pinnistelty niin paljon.

Tällasesta en ole kuullut koskaan. (Olettaen että todellakin yhtä pientä pullaa ei ole syöty viikolla)

Jos vain ja ainoastaan herkkupäivä on herkkupäivä niin kyllä se viikon kaikista päivistä 6/7:n osuus on se joka määrittää suunnan puntarilla.

 

[Sistis]

Tällasesta en ole kuullut koskaan. (Olettaen että todellakin yhtä pientä pullaa ei ole syöty viikolla)

Jos vain ja ainoastaan herkkupäivä on herkkupäivä niin kyllä se viikon kaikista päivistä 6/7:n osuus on se joka määrittää suunnan puntarilla.

Ei määritä, vaan kaikki seitsemän päivää vaikuttavat. Jos yhden päivän vetää ihan överiksi, niin sillä voi ainakin teoriassa kumota aiempien päivien tulokset.

Toki korostan, että harva tuota "mättöpäivää" vetäisi niin överiksi, että sillä tuhoaisi aiempien päivien saavutukset. Mutta teoreettisesti sekin on mahdollista. Ja tuossa ääriesimerkissäni suunta pysyi samana kaikissa, mutta tahti hidastui merkittävästi totaalisen överimässäilyn vaikutuksesta.

 

[douppi]

Se yksi ns. herkkupäivä viikossa voi hyvin toimia painonpudottajalle. Mutta kyllä mä siitä lähtisin, että myös se herkkupäivä on jokseenkin suunniteltu syömisen ja juomisen kanssa. Siis että siinä on jotkut viitteet ja vaihtoehdot ruuissa ja jälkkäreissä, sekä karkeasti joku määrä esim. bisseä jos/kun sitä haluaa ottaa. On henkisesti tärkeää pudottajalle saada jonkinlaista tulosta aikaan ensimmäisillä viikoilla, joten ei hirveästi kannata jarruttaa jollain älytömällä suunnittelemattomalla mättölauantailla.

Usein kun painoa on reilusti liikaa, niin jo lähtökohtaisesti on aika pielessä sekä syöminen että liikkuminen. Normaalipainossa oleva voi ajatella mättöpäivän vähän erilailla vrt reilusti ylipainoinen, kun puhutaan määristä. Eli tarvitaan siis suunnitelmallisuutta ja siinä pysymistä joka päivälle pudotusta tehdessä. Mutta joo, yhden "jonkin verran herkkuja ym. viikossa" -päivä voi hyvin toimia tossa.

 

[Undrafted]

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota annoskokoihin ja viime viikolla tuli haettua kiinalaisesta ruokaa. Yleensä olen syönyt yhden annoksen reilulla riisillä kerrala, mutta nyt puolikas annos oli ihan riittävä ruuaksi ja söin loput seuraavana päivänä. Olen myös syönyt enemmän välipaloja kurkkua, porkkanaa tai viinirypäleitä. Tavallaan tosi kutkuttavaa miettiä, jos kykenisi tiputtamaan sen puoli kiloa viikossa, niin jouluna olisin alle 90 kiloinen.

 

[Tadu]

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota annoskokoihin ja viime viikolla tuli haettua kiinalaisesta ruokaa. Yleensä olen syönyt yhden annoksen reilulla riisillä kerrala, mutta nyt puolikas annos oli ihan riittävä ruuaksi ja söin loput seuraavana päivänä. Olen myös syönyt enemmän välipaloja kurkkua, porkkanaa tai viinirypäleitä. Tavallaan tosi kutkuttavaa miettiä, jos kykenisi tiputtamaan sen puoli kiloa viikossa, niin jouluna olisin alle 90 kiloinen.

Tuntuu tosiaan kun ympärilleen katsoo, että annoskoot ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä miksi monet lihovat. Joskus itsekin vedin kiinalaisessa buffetissa 2-3 lautasellista tai sushibuffetissa 30-40 sushipalaa. Helposti riittää puolet siitä ja nälkä pysyy poissa lähes yhtä kauan.

 

[vastaantulija]

Ei määritä, vaan kaikki seitsemän päivää vaikuttavat. Jos yhden päivän vetää ihan överiksi, niin sillä voi ainakin teoriassa kumota aiempien päivien tulokset.

Toki korostan, että harva tuota "mättöpäivää" vetäisi niin överiksi, että sillä tuhoaisi aiempien päivien saavutukset. Mutta teoreettisesti sekin on mahdollista. Ja tuossa ääriesimerkissäni suunta pysyi samana kaikissa, mutta tahti hidastui merkittävästi totaalisen överimässäilyn vaikutuksesta.

Tätä on ehkä vaikea ymmärtää, jos ei kykene sellaiseen totaaliseen överimässäilyyn. Jos nyt vaikka herkkupäivänä korvataan normaalit ruoat jollain tuhdeilla pikaruokamätöillä, vedetään sohvalla telkun edessä 350g sipsipussi dippeineen, 0,5kg karkkia, suklaalevyn ja vielä kahvipullat, niin puhutaan jo usean tuhannen kalorin takaiskusta, millä pyyhitään helposti viikon saavutukset pois.

Hyvä homma, jos tuntuu, että tuollaista määrää ei pystyisi vetään. On vaan ihmisiä, jolle tuo on ihan normaalia ja överipäivänä mennään sitten vielä pidemmälle. Mä olen yksi, jolle tuollaiset määrät ei ole koskaan tuottanut mitään vaikeuksia. Kuulostaa omaan korvaan aina niin surrealistiselta, kun joku vaikka sanoo, ettei pysty syömään kuin kaksi riviä suklaata tai enempää kuin kourallisen sipsiä. Mäkin haluaisin tuntea noin, mutta kun en vaan tunne. Mikään muu ei pysäytä sitä syömistä kuin järjen ääni ja kieltäytyminen. Se siinä vähän-herkuttelussa onkin varmaan niin vaikeaa ja epätyydyttävää, että se päättyy aina tuollaiseen negatiiviseen "pakko lopettaa"-tunteeseen, eikä esim. "olen saanut tarpeekseni"-tunteeseen.

 

[Rod Weary]

Kuulostaa omaan korvaan aina niin surrealistiselta, kun joku vaikka sanoo, ettei pysty syömään kuin kaksi riviä suklaata tai enempää kuin kourallisen sipsiä.

Osuit mun heikkoon kohtaan. Lopetan suklaan tai sipsien syönnin, kun niitä ei enää ole jäljellä. Siksi en juuri enää osta kumpaakaan. Annoskoot pienensin elämäntaparempan yhteydessä, mutta sallin itselleni ne viikonloppuherkut, kun paino putosi parhaimmiullaan aika liki meikäläisen ihannepainoa. Tuosta olen muutaman kilon tullut vuosien varrella takaisin, mutta en ota siitä stressiä, kun ei ole mitenkään ylettömästi kesäkessiä (heitin tähän ihan lonkalta riimit). Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeammin ne laiskottelukilot (lenkkitaukoja tulee välillä syystä tai toisesta) lähtevät mulla. Nyt niitä on n. 5 kg ja työtä niiden poistamiseen tarvitaan nuoruusvuosia enemmän. Bissenjuontia olen vähentänyt ihan tietoisesti ja naksuiksi valikoituu useimmiten pähkinät tai mantelit, paahdettuna ja maustettuna, mutta ei juurikaan enää kuorrutettuna versiona. No kuorrutettuja manteleita ei taida ollakaan, mutta pähkinöihin olen hiukan koukussa. Uskaltaisikohan googlata niiden ravintoarvot.

 

[sampio]

Mulla on tavallisen karkin kanssa tuo limitti aika selkeä, enkä koskaan mikään karkkisieppo ole ollut. Esim. yläasteaikoina jengi haki irtokarkkeja lähellä olleesta kioskista vähintään päivittäin ellei useamminkin, mutta itse en kyllä rehellisesti sanottuna kyennyt montaa kertaa viikossa edes pientä irtokarkkipussia syömään. Kiva niitä oli ja on silloin tällöin napsia, mutta erittäin harvoin tulee mitään karkkipussia ostettua, ja nekin ovat lähinnä tiettyjä salmiakkeja tai täytesuklaita. Sipsi on toinen sellainen, että joskus tekee mieli muutamaa lastua, mutta se suola saa kyllä halun tyydyttymään nopeasti. Pikkupussista tulee jo paha olo.

Aiemmin pulla oli mun selkeä heikkouteni, mutta nykyään tulee tehtyä kotona niitä enää todella harvoin. Jostain leipomosta silloin tällöin otan hyvän kanelipullan tai vastaavan, kotiin ostan hyvin harvoin. Sitä pystyn kuitenkin syömään aika rajattomasti, jos tilanne niin vaatii esim. jonkin extremekovan treenipäivän puitteissa. Kokeiltu on mm. dallaspullapitkon hävittämistä parin kahvikupin kaverina ja onnistui helposti. Suklaa on toinen, mitä pystyn jostain syystä syömään kohtalaisen paljon ilman pahaa oloa, mutta energiasisällön ollessa mikä on, tulee suklaatakin ostettua aika harvoin. Näin kesäsin jäätelö vie näiden molempien asemaa, mutta syksyllä taas on ihan kiva mussutella pullaa kahvin kanssa lauantaisin.

 

[JoMe84]

Kaikki herkut on jääny kokonaan pois. Ennen tuli tilattua pizzaa/kebua lähes viikottain. Karkit ja sipsit jäi, kuten peruna, leipä ym. Tilalle tullu rahkaa monta kiloa viikossa. Välillä jos sattuu olemaan hyvä päivä, niin on jaksanu jopa vähän rehkiäkin. Tänään näytti vaaka 85 kg, eli vajaat 15 kg lähteny nyt tuossa noin 4 kuukaudessa. Nyt taipuu sitomaan jo kengän nauhatkin.

 

[Sistis]

Kuulostaa omaan korvaan aina niin surrealistiselta, kun joku vaikka sanoo, ettei pysty syömään kuin kaksi riviä suklaata tai enempää kuin kourallisen sipsiä. Mäkin haluaisin tuntea noin, mutta kun en vaan tunne. Mikään muu ei pysäytä sitä syömistä kuin järjen ääni ja kieltäytyminen. Se siinä vähän-herkuttelussa onkin varmaan niin vaikeaa ja epätyydyttävää, että se päättyy aina tuollaiseen negatiiviseen "pakko lopettaa"-tunteeseen, eikä esim. "olen saanut tarpeekseni"-tunteeseen.

Itse olen onneksi insinööri, ja minun on siksi helppo luottaa raakoihin lukuihin. Ja tiedän, että ne ovat lahjomattomia, enkä pysty millään perusteella niitä muuttamaan muuksi, vaikka kuinka keksisin omasta mielestäni hyviäkin syitä.

Itse olen huikeat 176.5 cm pitkä. Neljänkymmenen ikävuoteni aikana olen kolmesti tehnyt elämäntaparemontteja. Ikinä en ole ollut radikaalisti ylipainoinen, mutta kuitenkin jonkin verran. Paino on kyllä lähtenyt hyvin putoamaan, mutta sitten erinäisten syiden takia on tullut ajanjaksoja, joilla sitä on tullut takaisin. Ensimmäisen kerran aloin pudottaa painoa yliopisto-opintojen jälkeen. Lähtötilanne oli silloin 80.5 kg. Ei paha, mutta kuitenkin 10kg enemmän, kuin opintoja aloittaessa. Keinoina syötyjen ja kulutettujen kaloreiden seuranta, joka johti kuin itsestään lisääntyneeseen liikuntaan ja terveellisempään syömiseen. Paino laski 72 kiloon vajaassa vuodessa. Siellä pysyttiin kolmisen vuotta. No, sitten pariuduin, ja siinä alkoi tulla enemmän sukulaisvierailuja, herkuttelua ja liikunnan vähenemistä. Paino olikin sitten 2012 jo 82 kiloa. No, samalla reseptillä kuin aiemminkin mentiin, eli seurasin hieman kevyemmin kulutusta ja syömistä. 73 kiloa olikin sitten vuotta myöhemmin mittarissa.

Sitten taas hieman tuli otettua liian rennosti. Ostin kuitenkin tuollaisen Omronin kehonkoostumusmittarin. 2017 alkuvuodesta paino oli taas 78 kg, joten asialle piti tehdä jotain. Enää en seurannut kulutuksiani, mutta tiesin kuitenkin, että mitä pitää tehdä. Syöminen on kokonaisuutena kunnossa. Ja olen noiden kahden aiemman elämäntaparemontin yhteydessä oppinut, mitkä ruoat kannattaa pitää mahdollisimman minimissä. Minulle riittää puhdas matematiikka tuohon. Välillä herkuttelen, enkä ole mitenkään spartalainen. Tiedostan kuitenkin, että herkuttelun hinta on usein se, että se näkyy vyötäröllä. Siksi herkuttelunkin voi pyrkiä hoitamaan "fiksummin". On todella övereitä kaloripommeja, mutta myös huomattavasti parempia herkkuja - minusta niin maultaan kuin ravintoarvoiltaan.

Omalla kohdallani tavoitteena olisi pyrkiä hallitsemaan painoa. Ja saada keskivartalorasvaa vielä pienemmäksi. Tässä on taustalla ihan se, että huono kierre on paljon helpompi katkaista alkumetreillä. Lisäksi haluan välttää lihomista ihan jo terveydellisistä syistä. Itselläni on lievä skolioosi, joka ei vaikuta mitenkään elämään, mutta lisäkilojen kanssa tilanne on toinen. Sukurasitteena on taas diabetes- ja verenpainetautiriski. Ja lisäksi itselläni on kaikenlaisia iho-ongelmia, joita keskivartalolihavuus voi pahentaa ns. hiljaisen tulehduksen myötä.

 

[vastaantulija]

Osuit mun heikkoon kohtaan. Lopetan suklaan tai sipsien syönnin, kun niitä ei enää ole jäljellä.

Joo, sama täällä, eli en osta nyt kotiin mitään odottelemaan. En kieltäydy kokonaan, mutta haen ne herkut sitten silloin, kun aion ne syödäkin.

Tämä on myös asia, missä en esim. katsele kilohintoja, vaikka muuten olen tarkka kaupassa. Sipsit on mun pahin heikkous ja sen edullisen megapussin syöminen osittain ei vaan onnistu kovin helposti. Tyydyttävämpää mulle on siis ostaa kuitenkin joku n. 100 gramman pussi. Sen saa vetää sitten surutta loppuun asti, vaikka maksaakin lähes saman verran.

 

[vastaantulija]

No pain, no gain

Toissailtana lenkin jälkeen alkoi toisen jalan sääri ja nilkanseutu tuntua aralta. Liikkuessahan tietysti on lepopäivätkin tärkeitä, vaikka nyt alkuhuumassa on yrittänyt pysyä liikkeellä joka päivä jollakin tavalla. No pidin nyt eilen sitten täyden lepopäivän, eli ei mitään liikuntaa.

Tauko tekee hyvää ja tänään kun lähdin lenkille, niin meno oli tosi irtonaista. Vähän jalka aristi edelleen, mutta toisaalta se turtui nopeasti ja kipu katosi. Tulee sitten varmaan huomenna uudestaan. Vedin tänään sellaisen lenkin, että ensin 30 min reipasta kävelyä, sitten 10 min kevyttä hölkkää, sitten 10 min reipasta hölkkää ja sitten vielä muutama minuutti kunnon juoksua lopuksi.

Ah, oikein mukava olo taas liikunnan jälkeen.

Joo, täytyy kuunnella kroppaa ja lopettaa jos liikaa sattuu, mutta eiköhän tuo vaiva tuosta katoa. Tottumattomuutta taas luultavasti ja vähän liian tiiviisti olen nyt alkuviikot lenkkeillyt. Ja onhan tässä nyt tätä elopainoakin silleen, että se tietysti rasittaa jalkoja enemmän kuin muutama vuosi takaperin lenkkeillessä. Kengät on hyvät ja pyrin aina lenkkeilemään hiekalla. Asfaltilla tiedän kokemuksesta saavani jalat nopeasti kipeäksi. En ole myöskään huomannut taittaneeni nilkkaa missään tilanteessa.

 

[Gostisbehere]

Laitetaan omaa raporttia myös tänne.
Viikko tässä ollaan kokeiltu syödä ja liikkua hyvin. Viime tiistaina painoa oli 101,6kg. Tänään aamulla kun hyppäsi puntarille 99,7kg. Todella tyytyväinen tähän uuteen alkuun. Ruuan suhteen tehnyt paljon muutoksia. Jäänyt kokonaan kaikki batteryt pois. Myöskään herkkuja ei syödä. Moni on suositellut aamuisin nautittavaksi puuroa. Itselleni tuo ei oikein maistunut. Huomannut että omalla kohdalla pari paistettua kananmunaa ja avokaado raejuustolla lisättynä riittää vallin hyvin. Ruuaksi tehnyt paljon pastaa eri muodoissa. Välillä kylkeen kanaa välillä sitten possua. Ruuan kylkeen aina raejuustoa ja suolakurkkua. Iltaisin olen juonut muutaman kupin teetä johon olen ottanut vierelle porkkana ja kurkku tikkuja.
Töissä kävin viime viikolla joka päivä kuntosalilla 30-50min. Ihan kevyellä suotamisella , kuntopyöröllä aloittanut hommat. Päälle pientä painojen nostamista.

 

[peksa]

Laitetaan omaa raporttia myös tänne.
Viikko tässä ollaan kokeiltu syödä ja liikkua hyvin. Viime tiistaina painoa oli 101,6kg. Tänään aamulla kun hyppäsi puntarille 99,7kg. Todella tyytyväinen tähän uuteen alkuun. Ruuan suhteen tehnyt paljon muutoksia. Jäänyt kokonaan kaikki batteryt pois. Myöskään herkkuja ei syödä. Moni on suositellut aamuisin nautittavaksi puuroa. Itselleni tuo ei oikein maistunut. Huomannut että omalla kohdalla pari paistettua kananmunaa ja avokaado raejuustolla lisättynä riittää vallin hyvin. Ruuaksi tehnyt paljon pastaa eri muodoissa. Välillä kylkeen kanaa välillä sitten possua. Ruuan kylkeen aina raejuustoa ja suolakurkkua. Iltaisin olen juonut muutaman kupin teetä johon olen ottanut vierelle porkkana ja kurkku tikkuja.
Töissä kävin viime viikolla joka päivä kuntosalilla 30-50min. Ihan kevyellä suotamisella , kuntopyöröllä aloittanut hommat. Päälle pientä painojen nostamista.

Eli vähän samanlaista viritystä kun mulla. Mä painan tosin 111kg. Salilla oon yrittäny käydä.

Karkit ja sokerilimsat on jääny pois. Kahviviinerit on pahe. Niitäkin pitäs vähentää.

Yks petollinen painonpudottajalle on viinirypäle. Ite mässäilen niitä liikaa.

 

[peksa]

@Gostisbehere Yks neuvo minkä sain omalta PT:ltä oli juoksumatolla 2+2+2 treeni joka on rankka. 2 min max sykkeellä ja sit 2min matala. Tämä 3 kertaa.

Ja toinen rasvanpolttoon että noin tunti sellaisella 120 sykkeellä niin jo toimii.

Soutulaite on mulle hyvä myös.

Esim 15min soutu + 45min 120 sykkeellä juoksumatolla 3 krt viikko on mulle hyvä. Sit yhden kerran viikkoon toi 2+2+2 treeni.