Kuinka päästä läskeistä eroon?

[vastaantulija]

Tuodaan nyt sitten oma taistelukin julkiseksi, jos se vaikka auttaisi sitoutumisessa.

Olen itseasiassa kerran jo onnistunut tekemään elämän varrella aika ison elämäntapamuutoksen, mikä auttoi vuosikausien jojolaihduttelun jälkeen saavuttamaan tavoitteita. Paino tippui hiljalleen 2008 - 2012 välisenä aikana 116kg --> 82kg. Pitkäjänteinen projektihan se silloin oli ja vaati paljon kärsivällisyyttä ja itsekuria, mutta lopulta pystyi olemaan hyvin tyytyväinen itseensä. Paino pysyikin sen jälkeen monta vuotta reilusti alle 90kg, mutta tässä nyt viimeisen 2-3 vuoden aikana on selvästi homma repsahtanut ja jotenkin ei ole jaksaminen ja motivaatio riittänyt enää taistella vastaan.

Nyt on asia siinä pisteessä, että pakko saada muutos tilanteeseen ja tiedän jo kokemuksesta, että ei ole oikotietä onneen. Ensimmäinen steppi on nyt ollut lisätä liikuntaa ja lenkkeilyä päivittäiseen arkeen (kävelyä, hölkkää, pyöräilyä), tehdä järkevämpiä ruokavalintoja ja koittaa pitää vähän paremmin ruokarytmistä kiinni, sekä hilata herkkujen määrä huomattavasti alaspäin. (Kerran viikossa ja hillitysti)

Vaaka näytti 2 viikkoa sitten 104kg. Nyt se näyttää 102,5kg.

Ensimmäinen välitavoite päästä taas alle sadan, mutta jos pitkä tähtäin asetetaan, niin oikeasti tuo 80-85kg olis mulle ihan sopiva paino.

Tästä mennään

 

[Gostisbehere]

Tuodaan nyt sitten oma taistelukin julkiseksi, jos se vaikka auttaisi sitoutumisessa.

Olen itseasiassa kerran jo onnistunut tekemään elämän varrella aika ison elämäntapamuutoksen, mikä auttoi vuosikausien jojolaihduttelun jälkeen saavuttamaan tavoitteita. Paino tippui hiljalleen 2008 - 2012 välisenä aikana 116kg --> 82kg. Pitkäjänteinen projektihan se silloin oli ja vaati paljon kärsivällisyyttä ja itsekuria, mutta lopulta pystyi olemaan hyvin tyytyväinen itseensä. Paino pysyikin sen jälkeen monta vuotta reilusti alle 90kg, mutta tässä nyt viimeisen 2-3 vuoden aikana on selvästi homma repsahtanut ja jotenkin ei ole jaksaminen ja motivaatio riittänyt enää taistella vastaan.

Nyt on asia siinä pisteessä, että pakko saada muutos tilanteeseen ja tiedän jo kokemuksesta, että ei ole oikotietä onneen. Ensimmäinen steppi on nyt ollut lisätä liikuntaa ja lenkkeilyä päivittäiseen arkeen (kävelyä, hölkkää, pyöräilyä), tehdä järkevämpiä ruokavalintoja ja koittaa pitää vähän paremmin ruokarytmistä kiinni, sekä hilata herkkujen määrä huomattavasti alaspäin. (Kerran viikossa ja hillitysti)

Vaaka näytti 2 viikkoa sitten 104kg. Nyt se näyttää 102,5kg.

Ensimmäinen välitavoite päästä taas alle sadan, mutta jos pitkä tähtäin asetetaan, niin oikeasti tuo 80-85kg olis mulle ihan sopiva paino.

Tästä mennään

Jos jaksat niin laita ihmeessä raporttia silloin tällöin. Mukava lukea ihmisten edistymistä

 

[vastaantulija]

Jos jaksat niin laita ihmeessä raporttia silloin tällöin. Mukava lukea ihmisten edistymistä

Aloitetaan vaikka pienellä syömispohdinnalla

Näkisin asian ainakin omalla kohdalla niin, että liikunnalla on aivan mahdotonta kompensoida huonoja syömistottumuksiani, joten ensimmäinen fokus pitää olla siinä, että tämä osasto järkevöityy. Pidän ruoasta, pidän herkuista, pidän makeista juomista. Sen lisäksi nämä ovat mitä mainioin lääke ikäviin tunteisiin, sekä mahtava hyvien tunteiden vahvistaja.

Aamupala, kuinka usein olen sinut korvannut pelkällä kahvilla. Myös silloin, kun yritän uskotella itselleni, että aterian väliin jättäminen vähentää kaloreidensaantia. Pöh, nyt olen melkein joka aamu syönyt kaurapuuroa. Useimmiten marjoilla tai omenalla/banaanilla ja kanelilla.

Kasviksia aterioille! Olen nyt ujuttanut ahkerasti joka aterialle kasviksia. Niitähän on siis ihan laidasta laitaan, joten ei nyt ihan heti pitäis kyllästyäkään, kun vaihtelunvaraa on. Voi syödä raakana, raastettuna, paloina, keitettynä tai vaikka uunissa paistettuna.

Syö usein ja pienempiä aterioita! Kasvikset tuo jo sitä täytettä lautaselle ja mahaan, mutta vältä sitä ylensyöntiä. Varsinkin jotain pastaa/riisiä syö aina ihan liikaa. En ole niitä kokonaan hylännyt, mutta monella aterialla lautasella on vain kasviksia ja kanaa/kalaa.

Pidä itsesi kiireisenä! Kun en ole kotona toimettomana, ei tule tylsiä hetkiä täytettyä käymällä katsomassa mitä jääkaapista sattuis löytymään. Tässä auttaa mm. se lenkkeily, vaikka syöminen on aluksi etusijalla, mutta lenkillä ollessa on kaukana jääkaapista. PS. Jätän lompakon kotiin, niin en saa kaupastakaan mitään matkalla, kun on heikko hetki.

Älä syö telkan edessä! Joo, siinä sitä helposti puputtaa ihan huomaamattaan moninkertaiset kalorit tarpeeseen nähden. Koitan siis olla syömättä telkan edessä. Tämän seuraus on nyt tällä hetkellä se, että mua ei oikein huvita katsoa mitään telkusta. Mieli kapinoi.

Ja ne herkut pois! Lähetään siitä, että en osta mitään kotiin, koska on se helpompi jättää väliin, jos se ei ole siellä kotona kaapissa. Kokonaan en halua olla ilman, eli kerran viikossa joku palkinto, mutta hillitysti.

Näillä teeseillä mennään nyt toistaiseksi. Hifistelyn ja ravintosisältöjen tarkemman tuijottelun aika on sitten, kun homma on jo jollain lailla raiteilla ja painokin pudonnut jo sen verran, että tarvitaan myös lisää tehoa.

Kuulostaahan tämä selkeältä, mutta jumankekka, että sairas mieli osaa keksiä jos minkälaista syytä ja tarvetta poiketa näistä teeseistä. Keskittyminen ei saa siis herpaantua, vaan hereillä on oltava. Tärkeää toki myös se, että jos nyt sitten joku huono valinta tulee tehtyä, niin turha ruoskia itseään, vaan keskittyä siihen, että se oli yksittäinen virhe.

 

[Niilo]

Pitäisi kanssa muutama kilo saada painoa pois, ei paljoa, mutta olisin itse tyytyväinen jos saisi n. 5 kg pudotettua.

Moni on tässä painottanut tuota ruokailua ja sen merkitystä. Pitäisi päästä eroon esim. grilliruuasta, vaatii vähän selkärankaa kun työpaikkaa vastapäätä on grilli ja ulko-ovelta ulko-ovelle on matkaa alle 15 metriä =). Voi kuinka paljon on siihenkin kioskiin tullut kannettua rahaa... Muutenkin on erittäin epäsäännöllinen ruokailuaika johtuen työstä. Ulkona tulee käytyä about 3-4 kertaa parhaillaan viikossa. Lautaselle kasaa yleensä n. 2 henkilön annoksen ja miksi se pitää vetää about 5 minuutissa se lautanen tyhjäksi, niin, että kohta on etova olo ? Vähän kun viitsisi panostaa siihen annoksen kokoon ja vaikka salaatin määrään niin silläkin tekisi ihmeitä.
Limsat ja energiajuomat on jäänyt pois tällä vuosikymmenellä. Olisi pitänyt jättää jo10 vuotta sitten, niin osa tehdyistä hammasremonteista ois ehkä jäänyt tekemättä, siinä olisi useamman tonnin säästänyt. Oikeastaan ei tee edes mieli enään Colaa tai Batteryä. Herkkujen määrää pitäisi vähentää, karkit ja munkit/viinerit vex.
Liikuntaa kun viitsisi vaan harrastaa. Oikeastaan se ei paha nakki ole käydä 3-5 kertaa viikossa n. 1 tunnin kävelylenkki. Ei se tarvii mikään hikilenkki olla, mutta silleen sopivaa vauhtia. Siitä tulee aika äkkiä "tapa" kun vaan viitsii lähteä. Tosin itsellä on tuo työaika sellainen, että saattaa aamulla lähteä 6lta liikkeelle ja on illalla 22 jälkeen kotona. Eipä paljoa kiinnosta lenkkeily.

 

[Nick Neim]

Muutama kommentti omista kokemuksista:

Aamupala, kuinka usein olen sinut korvannut pelkällä kahvilla. Myös silloin, kun yritän uskotella itselleni, että aterian väliin jättäminen vähentää kaloreidensaantia. Pöh, nyt olen melkein joka aamu syönyt kaurapuuroa. Useimmiten marjoilla tai omenalla/banaanilla ja kanelilla.

Mitä tuhdimpi aamupala, niin sen parempi. Kun jättää ne iltasyöpöttelyt kokonaan pois, on yleensä aamusta edes jonkinlainen nälkä, ja päivän saa hyvin käyntiin reippaalla aamupalalla. Aika usein se "ei mulla ole aamuisin koskaan nälkä" johtuu nimenomaan siitä, että pitkin edellistä iltaa tai jopa osittain yötä on paineltu jos minkälaista tavaraa ääntä kohden, mikä kostautuu aamupalan puutteena, joka sitten taas kostautuu myöhemmin päivällä. Ilman minkäänlaista aamu- ja/tai välipalaa ennen lounasta tuleekin tuputettua aina se tuhdimpi lounas, kun nälkä on karmiva. Ja siitä se kierre taas jatkuu.

Kukaan ei yhtenä iltana nälkään kuole, vaikka hieman nälkäisenä menisikin nukkumaan. Sen jälkeen maistuu se aamupalakin kummallisen hyvälle, ja yhtäkkiä saakin sen syömisrytmin helpolla kohdilleen. Kokemuksen rintaäänellä tämä.

Syö usein ja pienempiä aterioita! Kasvikset tuo jo sitä täytettä lautaselle ja mahaan, mutta vältä sitä ylensyöntiä. Varsinkin jotain pastaa/riisiä syö aina ihan liikaa. En ole niitä kokonaan hylännyt, mutta monella aterialla lautasella on vain kasviksia ja kanaa/kalaa.

Yleensä ihmisille joilla on tai on ollut liiallisen isot ateriakoot, on ajatus nälän "jäämisestä" tai ylipäätään nälän tunteesta jollain tavalla kauhea. Se on jostain selkärangasta tulevaa, mutta hankalaa periaatteessa sanoiksi selittää. Syödään vähän niin kuin varmuudeksi tarpeeksi, ettei ainakaan tästä ateriasta jää nälkä. Tällaisen ihmisen ajatuskulkuhan menee jotenkin niin, että jaahas, nyt on nälkä, joten nyt on jotain kyllä syötävä. Jaa, jonkin aikaa jo syötyään saatetaan huomata, että eihän mulla oikeastaan niin kova nälkä ollutkaan, mutta tilasinhan/teinhän/sainhan mä jo näin ison annoksenkin. Menkööt nyt, niin ei jää ainakaan nälkä ja ei tarvitse myöhemmin syödä niin paljoa, kun eihän tätä viittis oikein mukaankaan ottaa/pois heittää. Eipä oo ainakaa nälkä!

Ja illalla se nälkä on kuitenkin ihan samanlainen, söi sen ylimääräisen tai ei. Kyllä, tunnustan myös itse kuuluneeni tähän porukkaan.

Jos nyt ihan järjellä ja loogisesti tätäkin asiaa miettii, niin ihminen sellaisen pienemmänkin lounaan syödessään lähes aina huomaa n. 10-15 minuuttia siitä aterioinnista, että tämä oli ihan riittävä annos. Nälkä häviää pois. Ehkä se tulee hieman aikaisemmin taas takaisin, mutta joka tapauksessa se siitä hetkeksi häviää. Jostain syystä se tieto ei ehdi kulkeutumaan riittävän ajoissa aivoihin asti, että tämä ateria nyt riittää, tällä me säilytään hengissä. Yleensä sen ensimmäisen pienen lautasen jälkeisen santsilautasen puolivälin kohdalla huomataankin, että menihän se pahin nälkä jo vähän ohi, ei tätä olisi välttämättä enää tarvinnutkaan. Toisaalta otin jo, joten syödään tämäkin nyt pois. Eipä mene tämäkään ruoka hukkaan.

Vasta nyt tässä talvella/keväällä olen itse havahtunut siihen, että se on ihan OK, että ihmisellä on joskus nälkä. Pienempiin ateriakokoihin tottuu hetkessä. Joskus se nälkä on vähän kovempi, joskus vähän pienempi. Joskus syön jo niin, ettei edes ole nälkä. Kukaan ei kuitenkaan joudu jatkuvassa nälässä olemaan, jos syödään 5-6 ateriaa päivässä. Olen periaatteessa siirtynyt "kellosyöjäksi", joka syö enemmänkin kellon kuin nälän mukaan. Suosittelen kokeilemaan, jos ei ole ennen kokeillut, nimittäin toimii ainakin allekirjoittaneelle.

Pidä itsesi kiireisenä! Kun en ole kotona toimettomana, ei tule tylsiä hetkiä täytettyä käymällä katsomassa mitä jääkaapista sattuis löytymään. Tässä auttaa mm. se lenkkeily, vaikka syöminen on aluksi etusijalla, mutta lenkillä ollessa on kaukana jääkaapista. PS. Jätän lompakon kotiin, niin en saa kaupastakaan mitään matkalla, kun on heikko hetki.

Tämähän se. Ja kaiken kukkuraksi yleensä hieman rankemman lenkin/treenin jälkeen ainakin oma kroppa huutaa enemmänkin nestettä sen ensimmäisen tunnin ajan, ja nälkä tulee uusiksi takaisin vasta suihkujen ja muiden askareiden jälkeen. Liikunta siirtää tehokkaasti nälkää hetkellisesti, minkä vuoksi ihan matalankin temmon kävelylenkit tekevät hyvää siihen arkeen.

Ei tässä omakaan urakka nyt vielä missään maalissa ole, joten en nyt halua mitään asiantuntijaa leikkiä. Vähän omia lähiajan kokemuksia. Nyt on kuitenkin pystytty lisäilemään hiljaisista kävelylenkeistä jo vähän rankempiinkin treeneihin ja lenkkeihin, joten suunta on ainakin oikea. Liikuntaa menee se n. 4h viikossa ilman mitään "pakottamista" ja tuloksia huomaa niin salilla kuin lenkkipolunkin varrella. Toki nyt paino on jumitellut parin viikon ajan samoissa, mutta vyötärö on taas tänäkin aikana vähän kaventunut. Ja välillä se paino nyt vain junnaa, tulokset näkee sitten peilistä.

Tsemppiä urakkaasi!

 

[Glove]

Pitäisi hommata vaaka niin tietäisin missä mennään. 2018 syksyllä oli mittarissa 125 kg ja siitä lähti lähinnä ruokailutottumuksia muuttamalla vuodessa 22 kg. Tosin mulla vaihdettiin lääkitystäkin ja epäilen sen olleen osasyy tuohon nousseeseen painoon. Ainoa mittari ollut tällä hetkellä vyö ja se on vähän päivästä riippuen toiseksi tai kolmanneksi viimeisessä reiässä. Liikuntaa pitäisi myös lisätä. Keväällä ja alkukesästä tuli käytyä aika säännöllisesti kävelemässä. Mutta jotenkin se jäi joskus juhannuksen aikoihin. Nyt on tullut lähinnä käytyä kaupassa. Yhteensä kilometri kolme neljä kertaa viikossa ei paljon ole.

 

[vastaantulija]

Mitä tuhdimpi aamupala, niin sen parempi. Kun jättää ne iltasyöpöttelyt kokonaan pois, on yleensä aamusta edes jonkinlainen nälkä, ja päivän saa hyvin käyntiin reippaalla aamupalalla.

Kiitos tsempistä! Tässä lainaamassani kohdassahan on se juju, että ne tosiaan menee käsi kädessä, mutta kun kroppa on siihen niin kauan tottunut, niin kääntäminen on vaikeaa. Ja kun se illalla television ääressä relaaminen ja syöminen on niin psyykkisesti vahva juttu myös, niin vähän pakottamista tarvitaan. Nyt ei tosiaan kiinnosta telkun katsely yhtään, kun ei saa syödä samalla. Mökötän itselleni, mutta kyl se tästä kääntyy.

Syödään vähän niin kuin varmuudeksi tarpeeksi, ettei ainakaan tästä ateriasta jää nälkä.

Vähän aihetta liipaten, niin korona-ajan onnenpotkuhan oli buffettien sulkeutuminen, mutta nyt ne on taas auki. Ja sellaiseen, kun astuu sisään, niin mulla napsahtaa heti päässä, että ei oo järkee maksaa tällasesta, jos ei syö oikein kunnolla. Ihan mahdotonta. Vaikkei tollasen hinta nyt edes ole sellainen, millä mistään muualtakaan saisi älytöntä annosta.

Eli lisään listaani, että muistan kiertää buffetit kaukaa...

 

[vastaantulija]

Tähän väliin pohdintaa siitä, mikä on hyvää kuunneltavaa lenkkeillessä. Nyt kun olen tässä oikeastaan joka päivä käynyt jonkinlaisella lenkillä viimeset 2,5 viikkoa, niin onhan siinä paljon aikaa kuunnella jotakin. Ihan luonnonääniäkin toki vois, mutta sen verran kaupunkimiljöössä joutuu pääasiassa kulkemaan, että autojen humina vie aina terävimmän huomion.

Kokeilin kuunnella vähän omaan ammattiin liittyviä podcasteja, mutta en mä jaksa töihin tuhlata tota aikaa. Kokeilin rentoutusmusiikkeja, mikä oli varmaan pääkopalle ihan jees, mutta väkisin menee löntystelyks tollasten kanssa. Prodigy oli jo vähän parempi, mutta nyt löyty. Aika klisee, mutta hei Rocky-leffojen soundtrackit!

Kovaa settiä kaikissa neljässä ekassa leffassa, mutta mulla on heikko kohta tuota Rocky IV leffaa kohtaan. Sen oon ekana nähnyt, kun oon ollu joku 7v sen ilmestyessä. Saattaa olla leffa, jonka olen kaikista maailman leffoista useimmin nähnyt. Kyllä on junnunakin juostu Ahvenistolla ton leffan biisien soidessa päässä, ja tänään vaihtu kävelyt kyllä hölkäksi, kun tuota kuunteli.

Ja jaksoin pysyä hölkällä about tunnin!

Valehtelisin myös, jos väittäisin, etten huitaissut nyrkillä useitakin lenkkipolun päällä roikkuneita puunoksia...

 

[vastaantulija]

Mistä tulee se motivaatio terveempään elämään? Sitä olen miettinyt elämäni aikana ihan tolkuttomasti ja hakenut sitä motivaatiota milloin mistäkin. Oivalsin tämän seuraavan kyllä jo 10 vuotta sitten, eli motivaatio löytyy itsestäni. Itseäni varten haluan elää terveellisemmin, mutta kun nyt taas ollaan tässä ison vuoren juurella seisomassa, niin täytyy taas muistutella itseään asiasta. No tietysti löydän hieman motivaatiota myös jälkikasvustani, minkä kanssa haluan viettää aktiivisempaa elämää ja jaksaa paremmin. Mutta pohjimmiltaan se voima ja halu täytyy löytyä itsestä.

Kuuntelin tänään lenkillä erilaisia motivaatiopuheita youtubesta. Vahvimmin jäi mieleen tämä Ison Arskan puhe. Aika simppeliä tekstiä, mutta vaikuttavaa asiaa. Varsinkin tuossa heti alussa oleva osuus visiosta, sekä myöhemmin tuleva osuus B-suunnitelmien haitallisuudesta.

Mietin asiaa ja kysyn tässä nyt itseltäni, että miksi tosiaan tehdä mitään jos ei tee kunnolla? Olen 10 vuotta sitten käynyt 82kg painossa. Aika monta vuotta pysyin sen jälkeen alle 90kg painossa. Tiedän, että painoindeksi on vain suuntaa antava, mutta sen mukaan mulla on lihavuuden rajana 75kg. Olin ihan hyvässä kunnossa kyllä jo silloin 85 kiloisena, mutta sehän on tietysti mihin vertaa. No olinhan mä, kun olin aiemmin vuosikaudet elänyt reilusti yli 100 kiloisena. Pahin, mitä muistan puntarilla nähneeni oli se 116kg, mikä oli edellisen onnistuneen elämäntapamuutokseni lähtöpaino.

Nyt lähtöpaino oli siis 104kg tuossa 2,5 viikkoa sitten. Asetan tässä nyt kylmästi visiokseni sen, että mä pystyn ja haluan hilata painoni tuohon 75 kiloon. Eikä siis mitään väkisinlaihduttamista, vaan terveelliset elämäntavat, liikunta ja lihaskunto mukana. Tein itselleni taulukon ja otan lähtökohdaksi sen, että 0,5kg laihtuminen viikossa on keskimäärin järkevä tahti, joten elokussa 2021 tulen painamaan 75kg.

Eikä mitään B-suunnitelmaa.

 

[Niilo]

Vähän aihetta liipaten, niin korona-ajan onnenpotkuhan oli buffettien sulkeutuminen, mutta nyt ne on taas auki. Ja sellaiseen, kun astuu sisään, niin mulla napsahtaa heti päässä, että ei oo järkee maksaa tällasesta, jos ei syö oikein kunnolla. Ihan mahdotonta. Vaikkei tollasen hinta nyt edes ole sellainen, millä mistään muualtakaan saisi älytöntä annosta.
Eli lisään listaani, että muistan kiertää buffetit kaukaa...

Itse tulee työn puolesta syötyä ulkona, ei nyt ihan joka päivä, mutta sellainen 3kin kertaa viikossa. Yleensä aina samassa paikassa. Itsellä tuppaa kanssa ns. sokka irtoon kun pääsee siihen noutopöytään. Oikeastaan aina tulee vedettyä annos josta noin puoletkin riittäisi. Mutta kun ammattin alennuksen kanssa hinta on 8,80 €, niin pitäähän se nyt hyödyntää.
Sit oikeastaan aina kattoo sitä lautasta kun pöytään pääsee, että joo, hyvin meni taas... Sit iskee se, että jumalauta kello käy koko ajan. Ahmit sen annoksen naamaasi, ikäänkuin universumi räjähtäisi 5 min päästä ja sulla on vielä safkaa lautasella...
Miksi sitä ei voi ottaa normaalia annosta ja syödän kaikessa rauhassa...

Välillä tulee vedettyä grillimättöö, mutta nyt on muutama viikko taukoa, että ei ole tullut vedettyä. "Työpaikkaa" vastapäätä on vaan grilli, josta 5 €:lla syö itsensä täyteen. Tässä taannoin kun oli kanssa pidempi siivu, että en käynyt ja kun menin niin sieltä sanottiin moro moro tervehdysten jälkeen että sua ei oo näkyny.... No joo..

Mitä tuhdimpi aamupala, niin sen parempi. Kun jättää ne iltasyöpöttelyt kokonaan pois, on yleensä aamusta edes jonkinlainen nälkä, ja päivän saa hyvin käyntiin reippaalla aamupalalla. Aika usein se "ei mulla ole aamuisin koskaan nälkä" johtuu nimenomaan siitä, että pitkin edellistä iltaa tai jopa osittain yötä on paineltu jos minkälaista tavaraa ääntä kohden, mikä kostautuu aamupalan puutteena, joka sitten taas kostautuu myöhemmin päivällä. Ilman minkäänlaista aamu- ja/tai välipalaa ennen lounasta tuleekin tuputettua aina se tuhdimpi lounas, kun nälkä on karmiva. Ja siitä se kierre taas jatkuu.

Kukaan ei yhtenä iltana nälkään kuole, vaikka hieman nälkäisenä menisikin nukkumaan. Sen jälkeen maistuu se aamupalakin kummallisen hyvälle, ja yhtäkkiä saakin sen syömisrytmin helpolla kohdilleen. Kokemuksen rintaäänellä tämä.

No tästäkin on kyllä huonoja kokemuksia samasta paikasta missä päivisin tukin verisuoniani. Aika usein on tullut vedettyä aamupalaa n. 6 aikaan aamulla. Joka vtun kerta sekin karkaa käsistä. Tosin sillä pärjäisi aika pitkään päivään, joten päivällä ei olisi pakko mennä vetään mitään..

Päivällä kun on ostanut noita takeway -kahveja, niin oon aika hyvin päässyt eroon sukalaiden ostosta. Niitä napsii helposti pitkin viikkoa aika monta. Muutenkin koettanu vähentää karkkien ostoa.

Työkaverilla on hyvä "taktiikka". Eli herkku-/mättöpäivä vaan kerran viikossa. Pitäisi pyrkiä samaan itse.

 

[Pulle Nah]

Hienoja tuloksia ja suunnitelmia :)

Itse olen syönyt aamu-päiväpainotteisesti ja vähentänyt leivän/riisin/pastan/perunan/sokerin määriä ja korvannut ne kasviksilla. 1.6. alkaen -6 kg.

Liikuntaa en ole kovin aktiivisesti vielä lisännyt, senkin otan ohjelmistoon kohta puoliin.

Näiden muutosten lisäksi olen pohtinut miksi syön (liikaa)? Ja olen aika hyvin saanut kiinni siitä eli nälän lisäksi olen syönyt vahvasti tunteeseen - yksinäisyyteen, tyhjyyteen - eli lohtusyömistä. Nyt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt asian ja opetellut huomaamaan ne tilanteet, joissa tulee tuo lohtusyömisen tarve, millä ei ole mitään tekoa oikean, fyysisen nälän kanssa. Suosittelen jokaista miettimään, onko ylensyömisen taustalla jokin tunneasia, joka kannattaisi työstää ja tämä poistaisi repsahtelemisen ja toisi pysyvämpiä tuloksia.

Jostain luin vähän aikaa sitten jonkun sanoneen osuvasti: jos nälkä tuntuu kaulan alapuolella, on oikeasti energian tarve ja jos se tuntuu kaulan yläpuolella, on kyseessä jonkin toisen tunteen aiheuttama "nälkä".

 

[Sistis]

Tuohon herkku-/mättöpäivään, että kannattaa sellaisetkin pitää kohtuuden rajoissa, jos aikoo oikeasti saada aikaan pysyviä tuloksia. Tai ainakaan siitä ei kannata tehdä mitään viikoittaista tapahtumaa, jolloin kiskotaan herkkuruokaa kaksin käsin suuhun mitään mistään välittämättä. Sillä yhdellä päivälläkin kun on paha taipumus kumota aiempien päivien saavutukset.

Nyrkkisääntö on, että ihminen laihtuu viikossa grammoina sen, mitä keskimääräinen päiväkohtainen kilokalorivaje on viikossa. Eli -500 kcal/päivä viikon ajan olisi n. -0.5kg/vko. Sitä en sitten tiedä, että kuinka hyvin tuo pitää paikkaansa käytännössä. Jonkinlaisena suuntaviivana sitä voi kuitenkin pitää.

Matematiikkaa: henkilö elää ”kurinalaista ja terveellistä elämää” kuusi päivää. Noiden päivien kilokalorivaje on vaikkapa -500kcal/päivä. No, seitsemäntenä päivänä vedetään kunnon herkuttelupäivä, ja mässäillään ylimääräiset +2000kcal. Tuolla tulee viikkokeskiarvoksi -143kcal/päivä. Jos mässäily on kohtuullisempaa, ja vaikkapa +1000kcal, niin viikkokeskiarvo on -286kcal/päivä. Jos vetää rennosti nollille, viikkokeskiarvo on -429kcal/päivä.

Laskennallisesti noilla laihtuminen kuussa: 0.6kg, 1.2 kg tai 1.7 kg. Ero on aika iso.

En sano, etteikö herkutella saa. Toki saa ja pitää, koska tuloksia saa pysyvästi vain sillä, ettei laihdutus ole liian ryppyotsaista. Mutta aina välillä kuulee tapauksista, joilla tuo yksi mättöpäivä viikossa on pakollinen, ja silloin syödään korkojen kera se, mitä muina päivinä on jätetty väliin. Tuollaisen vaikutuksia helposti aliarvioidaan.

 

[sampio]

Se karkkipäiväkin voi olla järkevä. Jos on makean perään, niin vetää jonkin tolkullisen jäätelöannoksen tai pullan kahvin kanssa, tai sitten jos ei makea ole se juttu, ottaa suolaisen kanssa vähän vapauksia. Suurin moka lienee se, että vetää överit vähän kaikessa ja makaa läpi koko päivän sohvan pohjalla. Liikunnan kanssa joku tuutti tai pulla ei suurempia lovia tee kokonaisuuteen, mutta pienistä puroista kasvaa tässäkin suuri virta, jos läpi päivän vetelee mitä sattuu.

 

[kaizu]

Metodi se oli minullakin ketjun otsikon kysymykseen: Taustatietona olen aina liikkunut paljon mutta safka on ollut vähän mitä sattuu ja bissekin on vuosien saatossa maistunut ihan tarpeeksi hyvin. Paino on jojoillut 100 kgn ja 90 välillä vyötärön pomppiessa samoilla numeroilla. Pituutta 187

Vuodenvaihteessa heräsin taas siihen tilanteeseen, että olin siellä huonommassa päässä, 96 kiloa ja vyötärö noin 100. Sitten aloitin parille kaverille sen verran kovan uhoamisen muutoksesta etten oikein ole kehdannut luovuttaa. Painoa on pudonnut noin 11 kg ja vyötärö on alle 90. Olen parhaassa kunnossa mitä koskaan

Eli käytännössä ja tarkoituksella loin itselleni sellaisen sosiaalisen paineen ottaa itseäni niskasta kiinni etten enää ole kehdannut perääntyä. Uskon, että tästä tulee itselleni pysyvä olotila.

 

[Sistis]

Se karkkipäiväkin voi olla järkevä. Jos on makean perään, niin vetää jonkin tolkullisen jäätelöannoksen tai pullan kahvin kanssa, tai sitten jos ei makea ole se juttu, ottaa suolaisen kanssa vähän vapauksia. Suurin moka lienee se, että vetää överit vähän kaikessa ja makaa läpi koko päivän sohvan pohjalla. Liikunnan kanssa joku tuutti tai pulla ei suurempia lovia tee kokonaisuuteen, mutta pienistä puroista kasvaa tässäkin suuri virta, jos läpi päivän vetelee mitä sattuu.

Tuo juuri on ihan OK. Ja ei se iso haitta ole, että jonkun pullan tai jäätelön vetäisi vaikka muutamankin kerran viikossa, jos kokonaisuus on kunnossa. Valitettavasti toisinaan kuulee sellaisistakin tapauksista, joissa muu viikko vedetään spartalaisesti, ja sitten yhtenä päivänä vedetään suunnilleen 15 pulloa olutta, kolme rullakebabia, neljä pizzaa, pari karkkipussia ja vielä hotelliaamiainen siihen päälle. Ja ajatellaan, että tämä on jonkinlainen palkinto itselle, kun muina päivinä ollaan pinnistelty niin paljon.

 

[Tadu]

Se karkkipäiväkin voi olla järkevä. Jos on makean perään, niin vetää jonkin tolkullisen jäätelöannoksen tai pullan kahvin kanssa, tai sitten jos ei makea ole se juttu, ottaa suolaisen kanssa vähän vapauksia. Suurin moka lienee se, että vetää överit vähän kaikessa ja makaa läpi koko päivän sohvan pohjalla. Liikunnan kanssa joku tuutti tai pulla ei suurempia lovia tee kokonaisuuteen, mutta pienistä puroista kasvaa tässäkin suuri virta, jos läpi päivän vetelee mitä sattuu.

Viimeksi kun kunnolla laihdutin olin aina perjantaina viihteellä, jolloin alas meni viinan kanssa ihan mitä vaan. Lauantain olin krapulassa, mutta Sunnuntaisin energiat oli tapissa ja juoksu kulki ennätystahtiin. Maanantaina tuli sitten vaa’alla aina uudet pohjat ja paino tippui hyvään tahtiin. Ainakin itsellä noi herkkupäivät toimii.

 

[Kuubextra]

Tuo juuri on ihan OK. Ja ei se iso haitta ole, että jonkun pullan tai jäätelön vetäisi vaikka muutamankin kerran viikossa, jos kokonaisuus on kunnossa. Valitettavasti toisinaan kuulee sellaisistakin tapauksista, joissa muu viikko vedetään spartalaisesti, ja sitten yhtenä päivänä vedetään suunnilleen 15 pulloa olutta, kolme rullakebabia, neljä pizzaa, pari karkkipussia ja vielä hotelliaamiainen siihen päälle. Ja ajatellaan, että tämä on jonkinlainen palkinto itselle, kun muina päivinä ollaan pinnistelty niin paljon.

Tällasesta en ole kuullut koskaan. (Olettaen että todellakin yhtä pientä pullaa ei ole syöty viikolla)

Jos vain ja ainoastaan herkkupäivä on herkkupäivä niin kyllä se viikon kaikista päivistä 6/7:n osuus on se joka määrittää suunnan puntarilla.

 

[Sistis]

Tällasesta en ole kuullut koskaan. (Olettaen että todellakin yhtä pientä pullaa ei ole syöty viikolla)

Jos vain ja ainoastaan herkkupäivä on herkkupäivä niin kyllä se viikon kaikista päivistä 6/7:n osuus on se joka määrittää suunnan puntarilla.

Ei määritä, vaan kaikki seitsemän päivää vaikuttavat. Jos yhden päivän vetää ihan överiksi, niin sillä voi ainakin teoriassa kumota aiempien päivien tulokset.

Toki korostan, että harva tuota "mättöpäivää" vetäisi niin överiksi, että sillä tuhoaisi aiempien päivien saavutukset. Mutta teoreettisesti sekin on mahdollista. Ja tuossa ääriesimerkissäni suunta pysyi samana kaikissa, mutta tahti hidastui merkittävästi totaalisen överimässäilyn vaikutuksesta.

 

[douppi]

Se yksi ns. herkkupäivä viikossa voi hyvin toimia painonpudottajalle. Mutta kyllä mä siitä lähtisin, että myös se herkkupäivä on jokseenkin suunniteltu syömisen ja juomisen kanssa. Siis että siinä on jotkut viitteet ja vaihtoehdot ruuissa ja jälkkäreissä, sekä karkeasti joku määrä esim. bisseä jos/kun sitä haluaa ottaa. On henkisesti tärkeää pudottajalle saada jonkinlaista tulosta aikaan ensimmäisillä viikoilla, joten ei hirveästi kannata jarruttaa jollain älytömällä suunnittelemattomalla mättölauantailla.

Usein kun painoa on reilusti liikaa, niin jo lähtökohtaisesti on aika pielessä sekä syöminen että liikkuminen. Normaalipainossa oleva voi ajatella mättöpäivän vähän erilailla vrt reilusti ylipainoinen, kun puhutaan määristä. Eli tarvitaan siis suunnitelmallisuutta ja siinä pysymistä joka päivälle pudotusta tehdessä. Mutta joo, yhden "jonkin verran herkkuja ym. viikossa" -päivä voi hyvin toimia tossa.

 

[Undrafted]

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota annoskokoihin ja viime viikolla tuli haettua kiinalaisesta ruokaa. Yleensä olen syönyt yhden annoksen reilulla riisillä kerrala, mutta nyt puolikas annos oli ihan riittävä ruuaksi ja söin loput seuraavana päivänä. Olen myös syönyt enemmän välipaloja kurkkua, porkkanaa tai viinirypäleitä. Tavallaan tosi kutkuttavaa miettiä, jos kykenisi tiputtamaan sen puoli kiloa viikossa, niin jouluna olisin alle 90 kiloinen.

 

[Tadu]

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota annoskokoihin ja viime viikolla tuli haettua kiinalaisesta ruokaa. Yleensä olen syönyt yhden annoksen reilulla riisillä kerrala, mutta nyt puolikas annos oli ihan riittävä ruuaksi ja söin loput seuraavana päivänä. Olen myös syönyt enemmän välipaloja kurkkua, porkkanaa tai viinirypäleitä. Tavallaan tosi kutkuttavaa miettiä, jos kykenisi tiputtamaan sen puoli kiloa viikossa, niin jouluna olisin alle 90 kiloinen.

Tuntuu tosiaan kun ympärilleen katsoo, että annoskoot ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä miksi monet lihovat. Joskus itsekin vedin kiinalaisessa buffetissa 2-3 lautasellista tai sushibuffetissa 30-40 sushipalaa. Helposti riittää puolet siitä ja nälkä pysyy poissa lähes yhtä kauan.

 

[vastaantulija]

Ei määritä, vaan kaikki seitsemän päivää vaikuttavat. Jos yhden päivän vetää ihan överiksi, niin sillä voi ainakin teoriassa kumota aiempien päivien tulokset.

Toki korostan, että harva tuota "mättöpäivää" vetäisi niin överiksi, että sillä tuhoaisi aiempien päivien saavutukset. Mutta teoreettisesti sekin on mahdollista. Ja tuossa ääriesimerkissäni suunta pysyi samana kaikissa, mutta tahti hidastui merkittävästi totaalisen överimässäilyn vaikutuksesta.

Tätä on ehkä vaikea ymmärtää, jos ei kykene sellaiseen totaaliseen överimässäilyyn. Jos nyt vaikka herkkupäivänä korvataan normaalit ruoat jollain tuhdeilla pikaruokamätöillä, vedetään sohvalla telkun edessä 350g sipsipussi dippeineen, 0,5kg karkkia, suklaalevyn ja vielä kahvipullat, niin puhutaan jo usean tuhannen kalorin takaiskusta, millä pyyhitään helposti viikon saavutukset pois.

Hyvä homma, jos tuntuu, että tuollaista määrää ei pystyisi vetään. On vaan ihmisiä, jolle tuo on ihan normaalia ja överipäivänä mennään sitten vielä pidemmälle. Mä olen yksi, jolle tuollaiset määrät ei ole koskaan tuottanut mitään vaikeuksia. Kuulostaa omaan korvaan aina niin surrealistiselta, kun joku vaikka sanoo, ettei pysty syömään kuin kaksi riviä suklaata tai enempää kuin kourallisen sipsiä. Mäkin haluaisin tuntea noin, mutta kun en vaan tunne. Mikään muu ei pysäytä sitä syömistä kuin järjen ääni ja kieltäytyminen. Se siinä vähän-herkuttelussa onkin varmaan niin vaikeaa ja epätyydyttävää, että se päättyy aina tuollaiseen negatiiviseen "pakko lopettaa"-tunteeseen, eikä esim. "olen saanut tarpeekseni"-tunteeseen.

 

[Rod Weary]

Kuulostaa omaan korvaan aina niin surrealistiselta, kun joku vaikka sanoo, ettei pysty syömään kuin kaksi riviä suklaata tai enempää kuin kourallisen sipsiä.

Osuit mun heikkoon kohtaan. Lopetan suklaan tai sipsien syönnin, kun niitä ei enää ole jäljellä. Siksi en juuri enää osta kumpaakaan. Annoskoot pienensin elämäntaparempan yhteydessä, mutta sallin itselleni ne viikonloppuherkut, kun paino putosi parhaimmiullaan aika liki meikäläisen ihannepainoa. Tuosta olen muutaman kilon tullut vuosien varrella takaisin, mutta en ota siitä stressiä, kun ei ole mitenkään ylettömästi kesäkessiä (heitin tähän ihan lonkalta riimit). Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeammin ne laiskottelukilot (lenkkitaukoja tulee välillä syystä tai toisesta) lähtevät mulla. Nyt niitä on n. 5 kg ja työtä niiden poistamiseen tarvitaan nuoruusvuosia enemmän. Bissenjuontia olen vähentänyt ihan tietoisesti ja naksuiksi valikoituu useimmiten pähkinät tai mantelit, paahdettuna ja maustettuna, mutta ei juurikaan enää kuorrutettuna versiona. No kuorrutettuja manteleita ei taida ollakaan, mutta pähkinöihin olen hiukan koukussa. Uskaltaisikohan googlata niiden ravintoarvot.

 

[sampio]

Mulla on tavallisen karkin kanssa tuo limitti aika selkeä, enkä koskaan mikään karkkisieppo ole ollut. Esim. yläasteaikoina jengi haki irtokarkkeja lähellä olleesta kioskista vähintään päivittäin ellei useamminkin, mutta itse en kyllä rehellisesti sanottuna kyennyt montaa kertaa viikossa edes pientä irtokarkkipussia syömään. Kiva niitä oli ja on silloin tällöin napsia, mutta erittäin harvoin tulee mitään karkkipussia ostettua, ja nekin ovat lähinnä tiettyjä salmiakkeja tai täytesuklaita. Sipsi on toinen sellainen, että joskus tekee mieli muutamaa lastua, mutta se suola saa kyllä halun tyydyttymään nopeasti. Pikkupussista tulee jo paha olo.

Aiemmin pulla oli mun selkeä heikkouteni, mutta nykyään tulee tehtyä kotona niitä enää todella harvoin. Jostain leipomosta silloin tällöin otan hyvän kanelipullan tai vastaavan, kotiin ostan hyvin harvoin. Sitä pystyn kuitenkin syömään aika rajattomasti, jos tilanne niin vaatii esim. jonkin extremekovan treenipäivän puitteissa. Kokeiltu on mm. dallaspullapitkon hävittämistä parin kahvikupin kaverina ja onnistui helposti. Suklaa on toinen, mitä pystyn jostain syystä syömään kohtalaisen paljon ilman pahaa oloa, mutta energiasisällön ollessa mikä on, tulee suklaatakin ostettua aika harvoin. Näin kesäsin jäätelö vie näiden molempien asemaa, mutta syksyllä taas on ihan kiva mussutella pullaa kahvin kanssa lauantaisin.

 

[JoMe84]

Kaikki herkut on jääny kokonaan pois. Ennen tuli tilattua pizzaa/kebua lähes viikottain. Karkit ja sipsit jäi, kuten peruna, leipä ym. Tilalle tullu rahkaa monta kiloa viikossa. Välillä jos sattuu olemaan hyvä päivä, niin on jaksanu jopa vähän rehkiäkin. Tänään näytti vaaka 85 kg, eli vajaat 15 kg lähteny nyt tuossa noin 4 kuukaudessa. Nyt taipuu sitomaan jo kengän nauhatkin.