Helposti. Heitän ihan hatusta että tuolla määrällä liikuntaa päässee johonkin about aikuisväestön eniten liikkuvaan 2-3 %:iin. Pidän itseäni aktiiviliikkujana ja treenaan pääsääntöisesti vähemmän. Edellistä kirjoittajaa mukaillen pudottaisin tuosta yhden treenin kumpaakin.Mitä ootte mieltä, onko riittävästi liikuntaa jotta paino edelleen laskee ja lihaksiin tulee enemmän voimaa: 5 krt 45min-tunti aerobista/viikko ja 3-4 krt punttia/vko?
Syömiset hiilareita ja sokereita vältellen, kaloreita en laske.
Huom. Rikkinäinen lonkka vaatii enemmän lepoa kuin terve.
Loistava tulos! Itselläni lähtöpiste oli 90 kg ja nyt ollaan tuossa 84 kg tuntumassa! :) Yllättävän nopeasti läski lähtee liikunnalla sulamaan ja vähän yrittää katsoa, mitä syö. :)
Wow, aika kovia tuloksia. Itse olen vielä lähtöpisteessä ja paino näyttää tällä hetkellä 96 kiloa. Motivaatiota ainakin näistä teksteistä saa, jospa tästä saisi vihdoin startattua.Päivitellään hieman. 6 viikkoa sitten paino 93kg, tänään aamulla 84,5kg.
Vähän turhan nopea tahti ehkäpä, mutta tuntuu toimivan niin mikäs siinä. Mitään taikatemppuja ei ole tarvinnut tehdä, ruokavalioon olen lisännyt salaattia ja marjoja aika reilusti ja ylimääräiset hiilarit ja sokerit jääneet pois. Peruskuntolenkkeilyä tulee vedettyä noin 40km viikossa. Määrällisesti syön enemmän kuin aiemmin, eikä nälkää tarvitse juurikaan kokea. Juhannuksena tuli otettua oluttakin ihan reilusti, mutta eipä se kerta mitään pilaa. Takaisin hevosen selkään vaan.
Mites muilla projekti etenee?
En ole juurikaan kokeillut monia lajeja. Juurikin näitä jotka ovat aina sydäntä lähellä olleet olen harrastellut, eli jääkiekko ja jalkapallo. Nyt kun lätkässä on off-season omankin höntsäporukan kanssa, ei tule juuri kesällä jäillä käytyä kuin sen muutaman kerran. Jalkapalloakin intensiivisesti pelaan lähinnä muutaman kaverin kesken keskenämme, silloin tällöin käyn yksin viereisella kentällä potkimassa.@Jyyd mitä lajeja oot kokeillut? Itse olen todennut omassa liikkumisessani, että sitä heikommaksi motivaatio käy, mitä enemmän liikuntaa ajattelee suorituksena/pakkona. Itselleni mikään "dietti" ei ole koskaan tuonut kovin hyviä tuloksia, koska kuitenkin lähtökohtaisesti halutaan aina pyrkiä pysyvämpään elämäntaparemonttiin ja tätä kautta pysyvämpiin tuloksiin. Itselläni paljon tärkeämpi kuin puhdas painonpudotus on se, että oma olo/itsetunto voivat aina vain paremmin. Luulen, että pelkästään ajatus "terveemmästä kropasta" tuottaa jo mielihyvää ja se oma peilikuva jotenkin vaan tykästyttää silloin enemmän.
Juokseminen voisi olla sellainen juttu, että siihen jäisi kiinni kun jaksaisi sen muutaman kerran lenkillä käydä.
@Jyyd harkitsepas vaikka rullaluistelua. Jos on vähänkään jääkiekko- tai jalkapallointoa niin jaloilla tekeminen on ihan jees. Rullaluistelussa on kova alkuinvestointi, mutta kunnon suojilla (kypärä + muut ranne-, polvi- ja kyynärsuojat + rullat niin se on äkkiä 200€) - mikäli majailet Porissa minulle on kerrottu, että on erittäin loistava rullaluistelukaupunki. Kannattaa panostaa oikeasti siihen "yksilölajin" valintaan, koska jos se laji on kiva ja siinä saa helposti sen 45-60 min kulumaan hauskasti niin sitten ei mee kauan, kun homma alkaa olla melkoisella rutiinilla :) Toinen vaihtoehto on yrittää suostutella joku kaveri lähtemään mukaan johonkin lajiin ja tehdä enemmän yhdessä.
Liikunta on hauskaa, kun kehittelee siitä itselleen hauskaa. :) Yllättävän usein monessaki ystävä- ja perhepiirissä on paljon kiinnostuneita aloittamaan aktiiviliikunnan elämäänsä, mutta jostain syystä näitä ei käytetä. Yhdessä kilot lähtee karisten ja hauskaa on :)
Tuohan on juuri monella ilmeisesti ongelma, että aloitetaan liian lujaa. Ja onhan tuota joskus juostessa tullut huomattua, että kun voimia ei tasaisesti jaeta niin lopussa se juoksu onkin jo ihan tervanjuontia. Ja kun lenkki loppuu tuohon "**ttu mitä paskaa" -fiilikseen, niin ei välttämättä tee seuraavalla kerralla mieli lähteä uudestaan, ainakaan samalla taktiikalla liikenteeseen.Jos lenkkipolulle eksyt, niin aloita rauhallisesti. Tarkoitus ei ole repiä itseään hajalle vaan kuunnella omaa kroppaansa ja edetä maltillisesti. Liian raju aloitus johtaa lähes kaikilla joko henkiseen tai fyysiseen uupumiseen ja vauhdilla alkanu harrastus jää yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tämän tajusin itsekin vasta tätä ketjua luettuani. Jos tuntuu että se hitainkin mahdollinen juoksuvauhti pistää puuskuttamaan, niin kävele. Siitä se kunto vähitellen kohoaa ja koko touhu muuttuu mielekkäämmäksi kerta kerralta.
Omalta kohdaltani vielä todettakoon, että on helpompi syödä terveellisesti kun on liikuntaa alla. Kun urheilee, tekee mieli syödä oikein. Kun syö oikein, tekee mieli urheilla. Jotenkin sitä ei vaan halua "tuhlata" sitä aiempaa hikoilua, vaan palkita kroppa oikeanlaisella polttoaineella. Symbioosi mun makuun.
Mutta tsemppiä sulle, kyllä se siitä lähtee!
Jääkiekossa sitä aina jaksaa painaa loppuun asti kun se on sitä mistä oikeasti tykkää, mutta auta armias kun lyön rullaluistimet jalkaan ja pitäisi lähteä ns. suorittamaan eikä pelaamaan, niin se palo ko. urheiluharrastusta kohtaan ei ole samanlainen. Mutta eiköhän esimerkiksi juuri tässä rullaluistelussa, kuten juoksussakin, oikealla tahdilla ja oman kropan kuuntelemisella pääse alkuun ja varmasti jaksaa käydä useammankin kerran. Tietysti pitää myös synnyttää jonkinasteinen rakkaussuhde kyseiseen harrastukseen. Menipä syvälliseksi jo.
Tämäpä, jääkiekko se on vain niin hieno laji. Taitaa olla suurinpiirtein viikko takaperin kun sain suht kovan rannelaukauksen juuri ylipienen rintapanssarini alapuolelle, siitä muistoksi jäi mustelma sekä kylkiluun kohdalle että käteen hauiksen tietämille. Mutta nämähän eivät satu kuin sen hetken siellä kaukalossa, ja sitten kaikki unohtuu. Ne ikään kuin kuuluvat peliin. Lätkää pelatessa tykkään vielä aina ängetä itseni maalin eteen kun kiekko on viivalla, ja jollain pervolla tapaa yritän ängetä itseni kiekon tielle ja toivon että se osuu, jollei mailaan niin vaikka juurikin tuohon kylkeen ja kimpoaa siitä maaliin.Tähän samaan olen itsekkin törmännyt, jääkiekossa sitä jaksaa painaa ja painaa vaikka olisi valmiiksi aivan hapoilla. Se peli vie mukanaan niin vahvasti, kipu ei tunnu juuri miltään ja tunne ei ole omassa kropassa vaan siinä pelissä. Lenkillä tekee mieli kävellä heti kun alkaa vähänkin puuskuttamaan ja se puhki olo on päälimmäisenä mielessä. Monesti ennen kun on mennyt pelaamaan jääkiekkoa, ja vaikka selkä tai käsi on ollut kipeänä, sitä on miettinyt että mitähän siitä pelistä nyt tulee, kentälle kun pääsee niin se kipu unohtuu sillä hetkellä kun kiekko on jäässä. Vaihtoaitiossa voi sitten vähän irvistyttää. Kaikki kokeilemani urheilu tuottaa jonkinlaista hyvänolontunnetta, mutta jääkiekko vie sen vielä pari tasoa ylemmäks.
Kiitokset ideasta, mutta taidan passata rugbyn. Kokeilematta uskaltaisin väittää, että ei ole mun juttu. Ainoat palloilulajit joissa mulla on jotain annettavaa, on lätkä, futis ja koripallo. Koripalloa on myös mukava käydä välillä heittelemässä, mutta siinä kyse ei ole niinkään pyrkimyksestä laihtua, vaan pitää vaan hauskaa. Sama toki lätkässä itsellä. Futista olen käynyt potkimassa lähinnä herättääkseni kiinnostukseni uudelleen, ja vähän myös kunnon ylläpitämisen vuoksi.@Jyyd
Kuulostaa siltä, että voisit tykätä rugbysta. Nyt kun kerran etsit kivaa tapaa tehdä aerobisia, ota ihmeessä yhteyttä paikalliseen seuraasi (Pori Rugby - Porilaista Rugbya vuodesta 2011 ja fb:ssa Pori Rugby) ja käy kokeilemassa.
Plussapuolia:
- helvetin hauskaa ja ainakin yhtä rankkaa
- painosta on myös hyötyä
- lätkätaustasta on hyötyä
- aika menee kuin siivillä treeneissä
Miinuspuolia:
- aluksi laji on aika kolhuherkkä ennen kuin oppii oikeat tekniikat
- painonpudotusprojekti saattaa alkaa tuntua toissijaiselta ja ykkösprioriteetiksi nousta vastustajien jyrääminen
Rugbyseurat etsivät jatkuvasti uusia pelaajia ja kaikenkokoiset ja kaikenlaisella liikuntahistorialla toimivat otetaan mukaan. Jos ei ole kontaktiurheilua estävää vammaa, kannattaa antaa rugbylle vähintään muutaman treenin mahdollisuus, jos mukava painonpudotustapa on haussa. Äkkiä sen näkee, onko se oma juttu vai ei. Ja
Käy verikokeessa ja kuule madonluvut. Usko kuulemaasi ja korjaa ruokavaliosi ennen elimistön protestia.Ongelma onkin siinä että joka vko päätän että ensi viikolla lopetan kaiken paskaruuan vetämisen ja aloitan syömään oikein, mutta sitten motivaatio ei riitä. Tähän pitäisi keksiä joku hyvä ratkaisu miten saisin homman kuriin.
Sanoisin, että jätä herkut yms. pikkuhiljaa vähemmälle, esimerkiksi viikkotasolla. Käytännössä jos käyt neljä kertaa viikossa pikaruokailemassa, pudota määrä ensiksi kolmeen, seuraavalla viikolla kahteen jne. Samalla lisäät terveellisen ruoan määrää samalla tavalla askel kerrallaan, niin muutoksesta ei tule liian raju ja siitä voi jopa tulla pysyvä. Yhtäkkiä huomaat, ettet enää kaipaa takaisin vanhaan, kun yleisfiilis ja vireystila on paljon parempi. Älä kuitenkaan kiellä itseltäsi satunnaisia (yksi täysin vapaa ateria viikkoon) herkkuja, niin pääkään ei mene jumiin.Tiedän miten tulisi syödä ja mitä minun tulisi tehdä että saisin painoa pudotettua, mutta en saa itseäni niskasta kiinni. Olisiko teillä antaa jotain hyviä vinkkejä?
Itse olen tässä parin vuoden aikana karsinut roskaruoat ja herkuttelut aika minimiin siitä mitä joskus kulutin. Itselläni avain tähän oli säännöllisempi ruokailurytmi, eli pienempiä annoksia ja useammin. Jos päästän itseni siihen tilaan, että on kova nälkä, alkaa tekemään mieli nimenomaan rasvaista ja paljon hiilareita sisältävää ruokaa. Muutenkin herkkujen syömisessä omalla kohdallani olen huomannut sen, että mitä vähemmän sitä harrastaa, sitä vähemmän sitä tekee mieli.Tiedän miten tulisi syödä ja mitä minun tulisi tehdä että saisin painoa pudotettua, mutta en saa itseäni niskasta kiinni. Olisiko teillä antaa jotain hyviä vinkkejä?
Jep. Eilen olin todella maittavien karkkituotteiden äärellä. Ei vaan tehnyt mieli, koska pitänyt yhden herkuttelupäivän viikossa. Siihen kannattaa pyrkiä. Muutenkin tavoitteiden asettelussa on hyvä palkita itseään aina, kun pääsee johonkin tavoitteeseen. En tarkoita mitään mässyttelyiltaa, vaan jos painoa on pudottanut x kiloa, niin sitten joku leffa/keikka yms. konkreettinen asia. Toimi Pavlovin koiralla ainakin. :DItse olen tässä parin vuoden aikana karsinut roskaruoat ja herkuttelut aika minimiin siitä mitä joskus kulutin. Itselläni avain tähän oli säännöllisempi ruokailurytmi, eli pienempiä annoksia ja useammin. Jos päästän itseni siihen tilaan, että on kova nälkä, alkaa tekemään mieli nimenomaan rasvaista ja paljon hiilareita sisältävää ruokaa. Muutenkin herkkujen syömisessä omalla kohdallani olen huomannut sen, että mitä vähemmän sitä harrastaa, sitä vähemmän sitä tekee mieli.
Kysymyksiä: Kun syöt "oikein", syötkö todella huomattavasti ali kulutuksesi? Vedätkö etenkin hiilarit alas?
Oletko pohtinut, miksi syöt paskaa? Siis mikä on se oikea syy siihen. Oletko tyytymätön? Palkitsetko itseäsi jostain? Oletko turhautunut jne? Oletko nälkäinen koko ajan?
Jep. Eilen olin todella maittavien karkkituotteiden äärellä. Ei vaan tehnyt mieli, koska pitänyt yhden herkuttelupäivän viikossa. Siihen kannattaa pyrkiä. Muutenkin tavoitteiden asettelussa on hyvä palkita itseään aina, kun pääsee johonkin tavoitteeseen. En tarkoita mitään mässyttelyiltaa, vaan jos painoa on pudottanut x kiloa, niin sitten joku leffa/keikka yms. konkreettinen asia. Toimi Pavlovin koiralla ainakin. :D
Näissä on jo hyviä huomioita. Kannattaa edelleen miettiä ja havainnoida mitkä on ne omat heikot kohdat ja heikot hetket, ja iskeä niihin. Esimerkiksi minä ostan vähintään joka toinen kerta kaupassa käydessäni sipsejä mukaan, koska ne vaan on niin helvetin hyviä ja ihan liian suuri osa mun rentoutumista. Mutta paljon helpompaa kuin kontrolloida sitä ostopäätöstä sipsihyllyn edessä kuolatessa, onkin kontrolloida kaupassakäyntiä - nykyisin käyn kerran viikossa kaupassa hoitaen koko viikon ostokset kerralla. Lisäbonarina kaupassa ei ole nälkäisenä, vaan yleensä aamupalan jälkeen. Ja vähän rahaakin säästyy pelikoneeseen laitettavaksi. Jaksamisia lähikaupan pitäjälle tosin.Olen miettinyt ja olen selkeästi tunnesyöjä. Jos olen huonolla tuulella tai on "paha olla" tai tylsää niin sipsi pussi löytyy kauppakassista useastikkin. Tämä on paha tapa ja olenkin tämän kanssa pikkuhiljaa edistynyt, mutta matkaa on erittäin paljon vielä.
Ensimmäinen asia minkä pistän sivuun on noi kokikset ja batteryt ja korvaan ne vedellä / vichyllä. Siitä sit tiputellaan pikku hiljaa roskaa pois ja korvataan paremmilla valinnoilla.