Jääkiekossa sitä aina jaksaa painaa loppuun asti kun se on sitä mistä oikeasti tykkää, mutta auta armias kun lyön rullaluistimet jalkaan ja pitäisi lähteä ns. suorittamaan eikä pelaamaan, niin se palo ko. urheiluharrastusta kohtaan ei ole samanlainen. Mutta eiköhän esimerkiksi juuri tässä rullaluistelussa, kuten juoksussakin, oikealla tahdilla ja oman kropan kuuntelemisella pääse alkuun ja varmasti jaksaa käydä useammankin kerran. Tietysti pitää myös synnyttää jonkinasteinen rakkaussuhde kyseiseen harrastukseen. Menipä syvälliseksi jo.
Tähän samaan olen itsekkin törmännyt, jääkiekossa sitä jaksaa painaa ja painaa vaikka olisi valmiiksi aivan hapoilla. Se peli vie mukanaan niin vahvasti, kipu ei tunnu juuri miltään ja tunne ei ole omassa kropassa vaan siinä pelissä. Lenkillä tekee mieli kävellä heti kun alkaa vähänkin puuskuttamaan ja se puhki olo on päälimmäisenä mielessä. Monesti ennen kun on mennyt pelaamaan jääkiekkoa, ja vaikka selkä tai käsi on ollut kipeänä, sitä on miettinyt että mitähän siitä pelistä nyt tulee, kentälle kun pääsee niin se kipu unohtuu sillä hetkellä kun kiekko on jäässä. Vaihtoaitiossa voi sitten vähän irvistyttää. Kaikki kokeilemani urheilu tuottaa jonkinlaista hyvänolontunnetta, mutta jääkiekko vie sen vielä pari tasoa ylemmäks.
Jalkapallo on hyvä vaihtoehto lenkkeilylle, pää saa muutakin ajateltavaa kuin lenkkipolun reitin. Jalkapallossa (10vs10) pitäisi vaan aina pelata keskikenttää, puolustuksessa ja hyökkäyksessä ei saa itsestä kaikkea irti, eli pelin jälkeen on semmonen olo että voisi käydä vielä lenkillä, vaikka peli olisi kestänyt sen noin 90min. Toki aivan kesän ensimmäiset kerrat jalkapallossa oli niitä kun oli puhki jo ennen tuntia, ja puolustuksessakin oli aivan riittävästi liikuntaa.Ne melko vähäiset kerrat kun olen puntteja nostellut, olen huomannut että ennen sitä kannattaa käydä lenkillä tai harrastaa jotain ''kestävyysurheilua''. Kroppa lähtee paremmin käyntiin ja jaksaa tehdä alusta loppuun. Lämmittelyt painoilla ei toimi ainakaan mun kohdalla.
Lämmittelyn lisäksi toinen on tankkaus ennen urheilua. Nälissään urheilu on hölmöläisen hommaa, jos siis haluaa jaksaa liikkua koko suorituksen ajan. Pastaa/makaroonia parempaa energiaa en ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt, nuorempana tuli kiireessä vetästyä pelkästään jotain jogurttia ennen urheilua ja se näkyi monesti siinä että olo oli alun jälkeen semmonen veltto, tai kuin olisi veto vähän pois. Vanhempana kun on alkanut syömään oikein ennen urheilua, myös suoritus on ollut parempi. Pastan sisältämät hiilihydraatit antavat energiaa pitkäksi aikaa, ja esim. tunnin urheilun jälkeen ei ole ainakaan itsellä ollut mikään huutava nälkä, ruokaa syön yleensä noin 2-3h ennen urheilua. Pastan tai makaroonin kylkeen tietenkin jotain proteiinia, esim lihaa.
Tämä meni nyt vähän ohi itse ketjun aiheen, sikälikin ettei itselläni ole painon kanssa ongelmaa, vaan itsellä on nopeampi aineenvaihdunta eli energiaa kuluu enemmän ja nopeammin. Olen toki sikäli hyvässä tilanteessa ettei tarvi hirveästi katsoa mitä syö, mutta miinuksena on se, että pitää syödä normaalia useammin, vaikka ei varsinaisesti ole isompaa ruokahalua. Elimistö polttaa energiaa kovempaa tahtia vaikka sohvalla makaisi, kädet hikoilee ja tärisee herkästi jos syömättömyys on kestänyt liian kauan, tai jos on tullut syötyä jotain paskaa joka ei pidä nälkää. Nuorempana sai punastellen selitellä koulun terveydenhoitajille ettei ruoka maistu tämän enempää, ja että kyllä mä syön ihan samaan aikaan ku muutkin skidit. No intin jälkeen paino normalisoitui ja tuli sentään lihaakin luiden ympärille, kun ikää on tullut niin on ymmärtänyt paremmin mikä vaikuttaa mihinkin, ja minkälaisilla rutiineilla tätä arkea kannattaa vaeltaa. Ja korostan ettei tarkoitus ole millään tavalla vertailla näitä tietynlaisia ääripäitä, tarkoitus oli vain tuoda ajatuksia toisenlaisista lähtökohdista. Olipa lyhyt tai pitkä, kevyt tai painava, niin liikunta on hyväksi kaikille, ja helpottaa elämää monella tapaa.
Onnea kaikille kesän suorituksiin!