Kuinka päästä läskeistä eroon?

[Tadu]

Se että ylipainoiset karppaavat ja laskevat syömisiään on minusta vähän sama kuin se että masentuneet syövät mielialalääkkeitä tai alkoholistit antabusta. Helppoja keinotekoisia ratkaisuja jotka vain tehokkaasti lievittävät oireita mutta useimmiten eivät poista itse ongelmaa. Tietysti on jokaisen oma valinta haluaako juurta jaksain ratkaista ongelman joka vaatii hieman tietoa kehon ja mielen toiminnasta ja erinäisten asioiden vaikutuksesta kehoon ja mieleen, työtä, ja tahdonvoimaakin, vaiko vain saada oireet pois mahdollisimman helposti. Molemmista koulukunnista tietysti löytyy oman elämänlaatunsa parantamisessa onnistuneita ja sitä avaimeksi onneen julistavia.

Mjoo. Olen hieman eri mieltä. Syömisten laskemisella saa hyvän käsityksen alkuun mitä eri tuotteet sisältävät ja kuinka paljon niitä voi järkevästi syödä. Tuota tosin ei tarvitse tehdä pitkään kun jo ymmärtää ja pääsee kärryille kuinka paljon oikeasti ruokaa tarvitseekaan.

 

[kahden suunnan sentteri]

Mjoo. Olen hieman eri mieltä. Syömisten laskemisella saa hyvän käsityksen alkuun mitä eri tuotteet sisältävät ja kuinka paljon niitä voi järkevästi syödä. Tuota tosin ei tarvitse tehdä pitkään kun jo ymmärtää ja pääsee kärryille kuinka paljon oikeasti ruokaa tarvitseekaan.

Juu, syömisten laskemisella saa toki muutosta asioihin ja siten jotain perspektiiviä. Suosittelen syömistensä mahdollisimman tarkkaa laskemista vaikka viikon ajalta varauksetta ihan kaikille. Viimeksi tein tuon minulle uudella tarkkuudella tämän vuoden aikana ja se vaikutti syömisiini. Se toinen tapa lähestyä pysyvää painonhallintaa on sitten liikkua suositusten mukaan (vähintään 2,5h / viikko kestävyysliikuntaa plus 2x viikossa lihaskuntoa) ja perustaa syömisensä vain niihin ruokiin joita kroppa on kehittynyt vuosituhansien saatossa käyttämään, niin ei tarvitse laskeskella eikä mietiskellä yhtään mitään.

Sama juttu alkoholin kanssa. Voihan sitä selvittää millainen käyttötaso väestötutkimuksen perusteella johtaa milläkin todennäköisyydellä haittoihin, ja sitten yrittää mielihalujaan vastustellen säätää käyttöään haluamansa tason alle, tai sitten vaihtoehtoisesti voi vaan hankkia em. elintapojen avulla hyvän kehontuntemuksen, ja ymmärryksen mielihalujen ja riippuvuuksien synnystä, ja niin kivan elämän että voi käyttää alkoholia aina niin paljon kun mieli tekee, koska tekee harvoin mieli.

Mutta ei nyt ole tarkoitus ollut liiemmin päsmäröidä paremmineläjänä läskien tsemppiketjussa, ajattelin vain lyödä pöytään nuo videot joiden sisältämää tutkittua tietoa pidän huomattavan arvokkaana kulttuurimme edustajille.

 

[Rod Weary]

Kaikenlaista kannustamista ja palkitsemista pyh. Pelottelu ja syyllistäminen toimivat ihan yhtä hyvin. Ei vais, hyviä pointteja tullut kasakaupalla. Säästöliekille ei tosiaan kannata kroppaansa päästää.

 

[Haastattelija]

Pituus 180 cm, 2 kuukautta sitten paino 93 kg. Tällä kellonlyömällä se on 81,5 kg. Yllättävän helppoa tuo laihduttaminen on, nyt aletaankin sitten pikkuhiljaa plussakaloreille ja rautaa rankomaan oikein kunnolla. Miten muilla etenee?

 

[Hippi Hiiri]

Lukekaa ja sisäistäkää: Painoa yritetään pudottaa aivan väärin, sanoo psykologi | Painonhallinta | HS

 

[douppi]

Lukekaa ja sisäistäkää: Painoa yritetään pudottaa aivan väärin, sanoo psykologi | Painonhallinta | HS

Hyvä kirjoitus kaikinpuolin, ja kyllähän korvien välistä se probleema löytyy (jos sellaista on painon kanssa).

Mutta kyllä se vaan niinkin on, että aika monella ihmisellä on ruokailutottumuksetkin aika päin peetä jo lähtien siitä, kuinka suppeasti syödään ja kuinka paljon ns. höttöä vedetään päivästä toiseen. Ruuan laadulla on ihan yhtä iso merkitys kokonaisuuden kannalta, kun esim. liikunnalla.

 

[sinikettu]

Hyvä kirjoitus kaikinpuolin, ja kyllähän korvien välistä se probleema löytyy (jos sellaista on painon kanssa).

Tämä väite ei todellakaan pidä paikkaansa. Ihan hyvää asiaa tuossa artikkelissa oli, mutta vähän yksipuolinen ja reduktionistinen se loppuviimein on. Lihavuuden syyt ovat monen tekijän summa, myös psykologisen puolen, mutta tällaiset jutut, jossa tarjotaan yhden tekijän kontrollointiin tähtääviä hoitokeinoja, jotka eivät vielä edes ole tieteellisesti kovin vahvasti perusteltuja, saavat niskakarvat ainakin minulta nousemaan pystyyn. Erityisesti kun tiedetään aivan sataprosenttisen varmasti, että lihavuuteen liittyy useita muitakin tekijöitä.

Olen niin laiska, etten viitsi itse perata lihavuuden syitä ja seurauksia, joten laitan tähän muutaman linkin aiheesta hyvin kirjoitettuihin juttuihin:

Lihavuuden syitä ja ratkaisuja
Roadmap to obesity
The body fat setpoint 1, 2, 3 ja 4.

 

[douppi]

Tämä väite ei todellakaan pidä paikkaansa. Ihan hyvää asiaa tuossa artikkelissa oli, mutta vähän yksipuolinen ja reduktionistinen se loppuviimein on. Lihavuuden syyt ovat monen tekijän summa, myös psykologisen puolen, mutta tällaiset jutut, jossa tarjotaan yhden tekijän kontrollointiin tähtääviä hoitokeinoja, jotka eivät vielä edes ole tieteellisesti kovin vahvasti perusteltuja, saavat niskakarvat ainakin minulta nousemaan pystyyn.

Olen niin laiska, etten viitsi itse perata lihavuuden syitä ja seurauksia, joten laitan tähän muutaman linkin aiheesta hyvin kirjoitettuihin juttuihin:

Lihavuuden syitä ja ratkaisuja
Roadmap to obesity
The body fat setpoint 1, 2, 3 ja 4.

Joo, olisi pitänyt kirjoittaa että korvienvälistäKIN se probleema löytyy...

Asia ei todellakaan ole niin mustavalkoinen, kun moni saattaa äkkiä luulla.

 

[sinikettu]

Kyseessä on ehkä jollain lailla ns. clinician's illusion. Ihminen, joilla on ruuan kanssa psykologisia ongelmia, menee helposti aiheeseen liittyvälle terapeutille. Koska terapeutti erikoistuu vain tällaisiin ihmisiin, hänelle saattaa tulla helposti harhaluulo, että suurin osa lihavuusongelmista johtuu psykologisista tekijöistä, sillä terapeutille valikoituu suurista ihmismassoista vain sellaiset, joiden syöminen nimenomaan on aiheutunut paljolti psykologisista ongelmista. 90 ja jotain prosenttia ihmisistä menee sitten jotain muuta kautta, joka ei terapeutin alaisuuteen kuulu.

 

[douppi]

Kyseessä on ehkä jollain lailla ns. clinician's illusion. Ihminen, joilla on ruuan kanssa psykologisia ongelmia, menee helposti aiheeseen liittyvälle terapeutille. Koska terapeutti erikoistuu vain tällaisiin ihmisiin, hänelle saattaa tulla helposti harhaluulo, että suurin osa lihavuusongelmista johtuu psykologisista tekijöistä, sillä terapeutille valikoituu suurista ihmismassoista vain sellaiset, joiden syöminen nimenomaan on aiheutunut paljolti psykologisista ongelmista. 90 ja jotain prosenttia ihmisistä menee sitten jotain muuta kautta, joka ei terapeutin alaisuuteen kuulu.

Joo mutta ei kai tuolla "korvien välillä" nyt pelkästään psykologia tarvitsevia tarkoiteta, vaan myös ihan tavallisia asenteellisia asioita.

Moni ylipainoinen on todennäköisesti liian haluton käytännön muutokseen eri asioiden suhteen esim. tottumusten osalta, jolloin mitään muutostakaan ei tapahdu.

 

[Jupe]

Yksi tärkeä asia on myös laihduttamisessa /painon pudottamisessa on sisäistää se mikä on tavoite. Ei kaikilla ole tavoitteena ei ehkä järkevääkään tiputtaa mitään 10-20kiloa. Puhutaan mielummin läskin polttamisesta vyötäröltä tai jos kuntosaliharjoittelu kuuluu kuvioon niin pidemmällä aikavälillä lihasten kasvu lisää painoa mikä on vain hyvä asia.
Monesti parasta on tuijottaa klassisesti vaikka siihen peiliin, pullottaako roikkuuko posket, entä maha, onko siinä ylimääräistä, etsikää sieltä ne vatsalihakset näkyviin jne. Vaaka ja mitä se näyttää on vain suuntaa antava. Melkein tärkeämpänä pitäisin sitä että saa sitä ylimääräistä läskiä poltettua, ei saa enää vyötäröltä otetta jne. Kyllä se vaakakin siitä sitten tykkää.

_

 

[Haastattelija]

Tilanne tällä hetkellä on seuraavanlainen; pituutta 180 cm ja painoa 90kg. Lihasmassaa ei juurikaan ole, joten reilut 10kg olisi tiputettavaa

Näin kirjoittelin toukokuun lopussa ja nyt painoa 79 kg ja risat. Helppoahan tuo itse laihduttaminen oli, sai jopa ryypätäkin välillä ja herkuteltuakin tuli muutaman kerran. Liikuntana 14km pyöräilyä 5 kertaa viikossa, tähän päälle noin 40-50 kilsaa kevyttä juoksua/vko.

Ruokavalio aikalailla kana/jauheliha/tonnikalapainotteista unohtamatta salaatteja. Kaikki limut ja mehut jätin ostamatta ja aloin juomaan vettä ja kivennäisvettä sen kolmesta neljään litraan päivässä. Alussa koitin vältellä hiilareita, mutta mulla ei oikein vatsa tahtonut toimia ilman. Lisäsin siis täysjyväpastan ruokavalioon ja johan alkoi paska luistaa.

10 kg kevyempänä kaikki on kivempaa. Jaksaa arkisia asioita paremmin, maksimisyke noussut ja leposyke laskenut. Ajatuskin tuntuu kulkevan paremmin. Vaatekaappi pitää tosin päivittää, mutta eipä juuri haittaa. Kuinka muilla?

 

[peterra]

10 kg kevyempänä kaikki on kivempaa. Jaksaa arkisia asioita paremmin, maksimisyke noussut ja leposyke laskenut. Ajatuskin tuntuu kulkevan paremmin. Vaatekaappi pitää tosin päivittää, mutta eipä juuri haittaa. Kuinka muilla?

Taisipa lähtöpaino olla täällä tuon 95 kg ja huomattavasti lyhyempänä kuin sinä. (172)
Paino lähti vahvaan laskuun kesäkuussa, kun rupesin pyöräilemään töihin. 17 km suunta / päivä ja takaisin toinen mokoma. Nyt paino on "tasoittunut" tuohon 83 kg:n ja siitä se nyt ei ainakaan näytä tällä liikunnalla enää enempää laskevan. Ruokailutottumuksia en ole muuttanut, mutta 4-5 pv viikossa tulee liikuttua reippaasti.

Olo on mahtava ja uni maistuu yöllä. Ruokailuremontin vuoro tulee aikanaan, tällä hetkellä haluan ainoastaan nauttia liikunnasta. Työt loppuivat viime viikolla ja nyt koittaa jälleen jääkiekkokausi (penkkiurheilu) + opiskelun riemu (gradun tulee valmistua tänä lukuvuonna.) Tässä on oiva hetki testata, onko elämänmuutos pysyvä vai hetkellinen. Tällä hetkellä olen saanut pidettyä liikunnan määrän hyvin korkeana, vaikka työt ja työmatkat jäivät viime viikolla pois. Oikeastaan suurin muutos aikaisempaan on, että minä haluan lähteä joka päivä pyöräilemään tai rullaluistelemaan. En ajattele sitä "liikuntana" tai "suorituksena" vaan ajattelen sen ainoastaan palveluksena itselleni._

Verrattuna esimerkiksi viime vuoteen olennaisin ero on nimenomaan se halu lähteä. Se on mahtava fiilis, kun ei tarvitse potkia itseään väkisin ulos kämpästä ja lenkille vaan lenkki ikään kuin kutsuu minut mukaan. Olen saanut pari kaveria innostumaan kanssa, joka on auttanut myös omaa motivaatiota. En edelleenkään ole järin kiinnostunut painostani vaan enemmänkin voinnistani ja kehityksestäni. Pyöräilyn lisäksi kesällä on tullut harjoiteltua paljon rullaluistelua. Rullaluistelu on ollut mukava uusi tuttavuus, jota toivon jatkavani. Meno on edelleen hidasta ja epävarmaa ja tasapaino ei vieläkään ole kehittynyt sellaiselle tasolle, että voisin tuntea itseni täysin voittamattomaksi luistimilla, mutta se tavoite on ihan hyvä. Päivä kerrallaan kehitytään ja nimenomaan kehittyminen on motivoinut minua jatkamaan. Liikkeet eivät ole sulavia eivätkä hallittuja, mutta parannusta on tullut jokaisella lenkillä.

Joka tapauksessa liikunta on minulle äärimmäisen tärkeä ystävä tällä hetkellä, koska koen, että se on sellaista tasapainottavaa toimintaa keholle, jonka avulla jaksan pakertaa paremmin mm. yliopistohommien äärellä. Itsevarmuus lisääntyy jokaisella lenkillä ja itse ainakin pidän siitä, että monet ystävät ovat huomannneet kaventuneen vatsan. Vaatteisiin kyllä on mennyt jo nyt rahaa, kun kaikista t-paidoista on tullut telttoja.

 

[Numero13]

Joo-o. Kolmisen viikkoa sitten tuli otettua härkää sarvista ja täysi elämäntapojen remontti käyntiin. Jonkunlaisia dieettejä ja lenkkeilykausia on tullut aiempina vuosina yritettyä, mutta aina ne on jääneet.
Nyt on löytynyt itselle sopivat kuntoilu- ja ruokailutavat. Ulkojäät tuli löydettyä viime talvena, ja lätkäharrastusta tulee tulevana talvena ehdottomasti jatkettua. Kuntopyörä on kaivettu kaapista, ja vähän vuoropäivin tulee poljettua ulkosalla oikealla fillarilla ja sisällä taas kuntopyörällä. Kuutena päivänä viikossa ja keskimäärin 20km/päivä (n. Tunti menee aikaa) on osoittautunut ihan sopivaksi määräksi. Vähän jalassa lihaksia toisina päivinä kolottaa, pitäisi vissiin jotain venytysliikkeitä opiskella :)
Ruokailua olen muuttanut terveellisempään suuntaan, lähinnä jättänyt pizzat/kebabit/limpparit/mässyt kokonaan pois, ja vähän pienentänyt annoskokoja.
Lähtötilanne oli 186/106.5 ja nyt kolmen viikon aikana paino on tipahtanut 100,5:een.

 

[sampio]

@peterra
Kannattaa niitä ruokajuttujakin hiukan viilailla, koska tuollaisilla liikuntamäärillä saat kuitenkin määrällisesti ihan reilusti syödä. Aloittaa vaikka siitä, että jättää pahimmat paskat pois arkiviikolta ja pitää hiukan vapaamman viikonlopun. Eikä arkenakaan tartte salaattia vetää koko ajan, viilailee vain turhat kalorit pois, karkit, pullat, limut yms. Tai ensin vaikka osan, jos on kova paikka. Eikä vedä viikonloppuisinkaan mitään palkintoövereitä, vaan käy pizzalla tai ostaa sen jäätelön leffaa varten, muttei lukittaudu sohvan pohjalle ihan elviksenä. Sitten jos alat lähestyä tilannetta, jossa haluat sixpackin näkyviin, tarttet jo vähän määrätietoisemmat keinot käyttöösi treenin lisäksi.

 

[peterra]

Kannattaa niitä ruokajuttujakin hiukan viilailla, koska tuollaisilla liikuntamäärillä saat kuitenkin määrällisesti ihan reilusti syödä. Aloittaa vaikka siitä, että jättää pahimmat paskat pois arkiviikolta ja pitää hiukan vapaamman viikonlopun. Eikä arkenakaan tartte salaattia vetää koko ajan, viilailee vain turhat kalorit pois, karkit, pullat, limut yms.

Sehän siinä onkin, kun ei oo ikinä kuulunut limsat/karkit/mehut/pullat kunnolla ruokavalioon. Töissä tuli syötyä aika usein pullaa, mutta sit ku työt loppu niin pullat vähä jäi. Mun ongelma ei suinkaan ole noi herkut / sipsit yms. vaan enemmänkin muuten vähäinen ja huono ruokavalio. Syön aika paljon maitotuotteita (viiliä, rahkaa, turkkilaista jogurttia, maitoa, piimää..you name it - maitotuote ja meitsi syö sitä. Vanukkaita tarttuu maitohyllystä aniharvoin, mutta pääsääntöisesti syön noita ns. ihan raakana ilman mausteita.

Tulee usein syötyä aamupalaksi jotain mehukeittoa (sokeritonta) + puuroa / leipää (jonka päällä valitettavan usein pelkästään lihaa tai sitten ihan jotain muroja (ei kuitenkaan suklaamuroja, koska niistä mulle tulee ihan hirveä ihottuma.) Tulee valitettavan usein syötyä yksinkertaisesti aamupala + lounas ja illalla sitten herkuteltua, mitä jääkaapista sattuu löytymään. Ongelma ei siis lähtökohtaisesti ole mikään "herkuttelu" tai "itsensä palkitseminen herkuilla" vaan ainoastaan se, että syön oikeasti kunnollista ruokaa liian vähän. Tietysti se, että ei syö riittävästi kunnon ruokaa todennäköisesti ajaa myös osaltaa siihen, että syö sitten mitä sattuu ja väärään aikaan, mutta tämä ei ole minulle mitenkään tiedostettua toimintaa.

Lähtökohtaisesti näkisin asian niin, että enemmän pitäisi lisätä kuin vähentää, mutta lisätä oikeita juttuja. Ja kun kuljet opiskelijabudjetilla se on valitettavasti usein niin, että joudut säästämään jostakin. Enkä tarkoita ainoastaan rahaa vaan myös sitä, että joudut säästämään ns. ajasta, joka menisi kunnon ruoan laittamiseen. Liikuntamäärään olen todella tyytyväinen, mutta se miten muu elämäni tukee liikuntaa, se tulee ajallaan jos tulee. Vielä en ole siihen muutokseen valmis.

 

[sampio]

Ok, tuo onkin ihan eri juttu. Kyllähän pienelläkin budjetilla saa kasaan ihan riittävän laadukkaan päiväpaketin ravintoarvoiltaan, eikä tartte edes erityisesti hifistellä, mutta vaatii toki viitseliäisyyttä. Hienoa toki, että liikuntaa on kehissä, se tuo yllättävän paljon energiaa kehiin.

 

[Rod Weary]

Ongelma ei siis lähtökohtaisesti ole mikään "herkuttelu" tai "itsensä palkitseminen herkuilla" vaan ainoastaan se, että syön oikeasti kunnollista ruokaa liian vähän. Tietysti se, että ei syö riittävästi kunnon ruokaa todennäköisesti ajaa myös osaltaa siihen, että syö sitten mitä sattuu ja väärään aikaan, mutta tämä ei ole minulle mitenkään tiedostettua toimintaa.

Mä hiukan luulen, että sä syöt yksinkertaisesti liian harvoin. Vedät pari kevyttä välipalaa päivän mittaan, niin illalla se näläntunne on huomattavasti helpommin hallittavissa. Välipalasuosituksia on varmasti netti pullollaan. Noista suosituksista valkkaat sitten sellaista, mikä sopii sulle.

 

[Rauta85]

Itselläni tämä jojoilu on kyllä melkoista. Parikymppisenä painoin 72kg ja siitä lähdettiin. Pahimmillaan olin n. 5 vuotta sitten 132 kiloa, siitä pudotin juoksemalla ja syömisillä 94 kiloon. Tässä kolmekymppisenä keväällä hajotin selkäni töissä ja massaa oli taas heinäkuussa 112 kiloa. Nyt olen taas elokuun alusta juoksennellut ja syönyt terveellisemmin ja nyt paino on siellä 103 kilossa, ja on sentään jokseenkin pysytty tavoitteissa. Millähän ihmeellä tästä maanisdepressiivisyydestä tämän urheilun ja ruokailutottumusten suhteen pääsisi eroon? Pitäisi saada joku vertaistukiryhmä varmaankin.

 

[Tadu]

Pitää löytää terveellinen ruokavalio sekä tavat liikkua joita harrastaa ja toteuttaa mielellään.

• Säännöllinen ateriarytmi
• Järkevät annoskoot
• Ruokailujen välillä ei napostele muuta kuin hedelmiä
• Juomaksi vain vettä, tai jos on pakko makeanhimoa jollain saada pois niin light-limuja

Näitäkään ei tarvitse toteuttaa sataprosenttisesti, mutta jos näin toimii yleensä niin paino pysyy varmasti kurissa.

 

[-Kantor-]

Kuntokuurilainen ilmoittautuu. Tavoite olisi saada muutama kilo vyötäröltä sekä tietty kohentaa yleistä kuntoa. Tällä hetkellä viikko-ohjelmaan kuuluu 2x tehokasta salitreeniä ja 2x 1,5h sählyvuoroa. Tämä siis minimi ja kaikki mitä tämän lisäksi tulee tehtyä on plussaa.

Lisäksi olen yrittänyt syödä säännöllisemmin. Esimerkiksi aamiainen on ollut itselleni ennen ylitsepääsemätön haaste ja nytkin olen syönyt herättyäni vain rahkan tai banaanin, mutta kai sekin parempi kuin ei mitään. Olen myös jättänyt pahimmat roskaruoat pois. Turhaa naposteltavaa vähemmän ja limsoja olen korvannut Vichyllä. Oluttakin on tullut tissuteltua vähemmän kuin normaalisti ja juuri huomasinkin, että edellisestä alkaa olla jo melkein pari viikkoa aikaa.

Eihän tämä varmaan ihan toivottomalta ohjelmalta kuulosta? Pari viikkoa tätä on nyt tullut harjoitettua ja vaikka puntarilla tuona aikana en ole käynykään, niin olo on ainakin freesimpi kuin normaalisti.

 

[adolf]

Itse olin koko lapsuuteni ylipainoinen aina tuonne yli parikymppiseksi asti. Ylipainoa oli ehkä joku 10-15 kiloa ja se kyllä vaikutti hyvin voimakkaasti itsetuntoon. Vai oliko huono itsetunto alusta jota paikkasi sitten lapsena syömisellä? Tuliko muna vai kana ensin? Oikeastaan onko tuolla niin väliä.

Jossain täällä ketjussa oli mainittu noista juurisyistä ja verrattu liikasyömistä alkoholismiin. Nautittehan te laihduttajat elämästänne ettekä rupea vaan vetämään vieteriä päässänne entistä kireämmälle? Itselleni vaan kävi niin että vaikka laihduinkin ja olin varmasti keskimääräistä selvästikin kovemmassa kunnossa muutama vuosi sitten, niin en minä kyllä siitä elämästä nauttinut piruvieköön yhtään sen enempää kuin silloin lihavanakaan.

Niin sitä minä vaan että liikkuminen ja terveellisesti syöminen on ehdottoman suositeltavaa, mutta elekee ottako sitä liian vakavasti. :)

 

[Haastattelija]

Itse olen huomannut, että ateriarytmi on vaikea pitää säännöllisenä. Jotenkin lounaan jälkeen aika rientää ja helposti menee se 5-6 tuntia ennen kuin edes tulee ajateltua syömistä.

Olisihan se tietty hyvä noita välipaloja syödä ihan vain vaikka aineenvaihdunnan pitämiseksi vilkkaana, mutta toisaalta ihan hyvin on sujunut tähänkin asti tällaisella aamiainen 8.00 - Lounas 12.00 - Dinneri 18.00 - Iltapala 22.00 rytmillä. Toki noilla pääaterioilla tulee syötyä melko runsaat annokset, mutta painonhallinnan kannalta tuntuu toimivan ainakin minulla. 16kg yhteensä nyt lähtenyt ja tuntuu että paino alkaa näillä syömisillä vakiintumaan tuonne 78-79 kilon tietämille. Toki tulee myös lenkkeiltyä ja pyöräiltyä melko paljon ja opiskelukin on sen verran fyysistä puuhaa että siinäkin jotain kuluu.

Kohta tosin tarttis vissii salille alkaa raahautumaan ja samalla nostaa kalorit plussalle koska lihas, mutta elellään nyt pulkannaruna vielä kuukauden verran kunnes lähisali aukeaa. Sitten toiseen ketjuun kyselemään kummia.

 

[Skeleton Crew]

Taisipa lähtöpaino olla täällä tuon 95 kg ja huomattavasti lyhyempänä kuin sinä. (172)

Näillä mitoilla tuli itsekin viime viikolla aloitettua operaatio "kolmekymppisenä elämäni kunnossa", kun tuo kyseinen lukema kun häämöttää ensi vuonna. Ensimmäinen askel oli tiputtaa kaikki täysin turha moska (energiajuomariippuvuus on ikävä tila) ja ottaa yksilöliikunnan oheen ryhmässä tapahtuvaa liikuntaa, jottei tule niin helposti luistettua niistä ikävimmistä suoritteista. Seuraavana täytynee opettaa kroppa ottamaan vastaan ruokaa myös heti aamusta, kun nykyisellään vaatii vähintään tunnin hereilläolon, tai pikaisen liikuntasuorituksen, että mitään kiinteää menee alas.

 

[peterra]

Itselläni tämä jojoilu on kyllä melkoista. Parikymppisenä painoin 72kg ja siitä lähdettiin. Pahimmillaan olin n. 5 vuotta sitten 132 kiloa, siitä pudotin juoksemalla ja syömisillä 94 kiloon. Tässä kolmekymppisenä keväällä hajotin selkäni töissä ja massaa oli taas heinäkuussa 112 kiloa. Nyt olen taas elokuun alusta juoksennellut ja syönyt terveellisemmin ja nyt paino on siellä 103 kilossa, ja on sentään jokseenkin pysytty tavoitteissa. Millähän ihmeellä tästä maanisdepressiivisyydestä tämän urheilun ja ruokailutottumusten suhteen pääsisi eroon? Pitäisi saada joku vertaistukiryhmä varmaankin.

Jojoilusta ei taida ihan helpolla eroon päästä, itselläni ainakin on ollut tuo ongelma aina. En uskalla luvata edes olevani esimerkki, mutta yksi keskeinen asia on yrittää nähdä liikunta jollain toisella tavalla kuin suoritteena. Ihmisellä on taipumus suhtautua negatiivisesti ajatuksiin suorituksista, sillä suorituksella on aina selkeä tavoite tai se ei ole suoritus lainkaan. Jos haluaa/mielii täysin eroon jojoilusta ja ns. pysyvämpään muutokseen elämässään, on tärkeää ymmärtää, että saavutetut tulokset pysyvät ainoastaan siten, että itse toiminta jatkuu. Jos liikunta loppuu syystä tai toisesta niin paluu entiseen alkaa lähes heti.

Jatka eri liikuntamuotojen tutkimista; se on paras keino. Älä myöskään anna pienien vaivojen estää liikkumista. Viime talvena tein itse sen virheen, kun polvikivut ilmaantuivat, että lopetin kokonaan urheilun ja liikunnan. Tottakai minä lihoin ihan mielettömästi, koska en edes hakenut mitään kompensoivia muutoksia ruokailutottumuksiin. Tärkeintä on se, että ellei ole aivan pakko niin jotain liikuntaa löytyy aina. Viimeistään sellaista, jossa saat edes joitain lihasryhmiä mukaan liikkumaan. Esim. itse liikuin koko kesän, vaikka polven kunto oli aivan samanlainen kuin aina ennenkin; ei se pyöräilystä tai rullistelusta mennyt yhtään huonompaan kuntoon. Jos vielä löytyy osaamista ja saat liikuntaan mukaan jonkun, jolla on vähän kokemusta ja silmää niin aina parempi.

Kun liikkuu oikein, paikat eivät hajoa perusliikunnasta. Esim. se, miksi oma polveni ns. hajosi löytyy siitä, että taustalla on lihasepätasapainoa ja lättäjalat. Kun ostin kunnon kengät ja varusteet pyöräilyyn ja rullaluisteluun, pystyn lähes kokonaan välttämään polvelle tulevan rasituksen. Ja kehittämällä hitaasti vatsalihaksia ja kyykkäämällä riittävästi (ihan kotona) olen saanut pikku hiljaa esim. kävelyäni huomattavasti paremmaksi. Tältä osin liikunta on ainoastaan vahvistanut minua ja parantanut vaivojani, ei lisännyt niitä. Esim. selkä tykkää liikkeestä (vaikka ihan hitaasta kävelystä pitkällä kestolla) Se on pahinta mitä voi tehdä, että lopettaa liikkumisen, kun paikat ovat ns. paskana. Kannattaa kääntyä esim. fysioterapeutin puoleen ja huonollekin kondikselle löytyy varmasti sopivia lajeja ja liikuntamuotoja.