Kuinka päästä läskeistä eroon?

[ChosenTwo]

Olen tässä alkanut tutustumaan smoothieiden ihmeelliseen maailmaan, jotta saisin aamupalasta vihdoin terveellisen (läskiä on kertynyt mahaan, joten laihduttaa pitäisi). Olen mennyt jollain karjalanpiirakoilla tai pinaattilätyillä ainakin viimeiset 10 vuotta, kun ne on niin helppo nakata aamulla mikroon. Joudun jo nyt heräämään puoli kuudelta töihin, joten ei todellakaan kiinnosta ruveta mitään monipuolisia aamupaloja väsäämään, jos se tarkoittaa että saa herätä vielä aikaisemmin, jotta ehtii aamutoimien ohessa lämmittelemään ruuat hellalla ja sitten tiskailemaan kaikki tähän käytetty välineistö jne.

Nyt olen tehnyt testimielessä parina iltana smoothiet, jotka sitten vedän naamaan aamulla. Toistaiseksi tuntuisi varsin hyvältä käytännöltä, kun tuo maistuu hyvältä ja sen voi vaan ottaa jääkaapista sellaisenaan nautittavaksi ilman mitään aamuisia toimenpiteitä. Testierät olen tehnyt seuraavista aineksista: banaani, kananmuna, kaurahiutaleet, maito + pakastemustikat. Siinä tulee pistettyä kaikkea terveellistä naamaan, mitä muuten ei hyvin todennäköisesti tulisi pistettyä. Mutta rupesinkin tänään miettimään tuota, että käyttämässäni Pirkan pakastemustikkapussissa on sokeria jotain puoli desiä. Onko mitään pakastemarjoja edes saatavissa kaupasta ilman sokeria (tiedän että sitä käytetään säilöntään), vai onko tätä vaan täysin turha miettiä ja marjojen hyvät puolet voittavat sokerin aiheuttaman miinuksen 10-0?

 

[scholl]

Olen tässä alkanut tutustumaan smoothieiden ihmeelliseen maailmaan, jotta saisin aamupalasta vihdoin terveellisen (läskiä on kertynyt mahaan, joten laihduttaa pitäisi). Olen mennyt jollain karjalanpiirakoilla tai pinaattilätyillä ainakin viimeiset 10 vuotta, kun ne on niin helppo nakata aamulla mikroon. Joudun jo nyt heräämään puoli kuudelta töihin, joten ei todellakaan kiinnosta ruveta mitään monipuolisia aamupaloja väsäämään, jos se tarkoittaa että saa herätä vielä aikaisemmin, jotta ehtii aamutoimien ohessa lämmittelemään ruuat hellalla ja sitten tiskailemaan kaikki tähän käytetty välineistö jne.

Minusta tuollaiset ovat ihan höpöhöpöjuttuja.

Ihmiset ovat läskejä laiskuuden takia. Jos he kävisivät lenkillä, voisivat syödä ja juoda niin paljon kuin haluavat. Itselläni esim. on pikemminkin kyse siitä, että pitää yrittää syödä mahdollisimman paljon kuin yrittää hillitä sitä. Aamupalan tekemiseen ei mene itselläni ainakaan yhtään aikaa. Teevesi on mikrossa noin 100 sekuntia, tuoremehun ottamiseen kaapista ja kaatamiseen lasiin menee ehkä 10 sekuntia, kahden sämpylän halkaisemiseen ja niiden puoliskojen päälle juuston höyläämiseen ei myöskään mene paljoakaan aikaa. Jogurtin otan mukaan ja syön sen vasta joskus klo 10 jälkeen, jolloin otan päivän ensimmäisen annoksen kofeiinia. Jos kauluspaidan silittää jo illalla, säästää aikaa jne. Minusta vaikka mitä tekisi, niin heräämisestä ulos lähtemiseen saa kulumaan vain joku 40 minuuttia. Nopeamminkin selviää jos on rutiinia ja haluaa kiirehtiä.

En ole ikinä myöskään tiskannut.

 

[BlackWolf]

Olen tässä alkanut tutustumaan smoothieiden ihmeelliseen maailmaan, jotta saisin aamupalasta vihdoin terveellisen (läskiä on kertynyt mahaan, joten laihduttaa pitäisi). Olen mennyt jollain karjalanpiirakoilla tai pinaattilätyillä ainakin viimeiset 10 vuotta, kun ne on niin helppo nakata aamulla mikroon. Joudun jo nyt heräämään puoli kuudelta töihin, joten ei todellakaan kiinnosta ruveta mitään monipuolisia aamupaloja väsäämään, jos se tarkoittaa että saa herätä vielä aikaisemmin, jotta ehtii aamutoimien ohessa lämmittelemään ruuat hellalla ja sitten tiskailemaan kaikki tähän käytetty välineistö jne.

Nyt olen tehnyt testimielessä parina iltana smoothiet, jotka sitten vedän naamaan aamulla. Toistaiseksi tuntuisi varsin hyvältä käytännöltä, kun tuo maistuu hyvältä ja sen voi vaan ottaa jääkaapista sellaisenaan nautittavaksi ilman mitään aamuisia toimenpiteitä. Testierät olen tehnyt seuraavista aineksista: banaani, kananmuna, kaurahiutaleet, maito + pakastemustikat. Siinä tulee pistettyä kaikkea terveellistä naamaan, mitä muuten ei hyvin todennäköisesti tulisi pistettyä. Mutta rupesinkin tänään miettimään tuota, että käyttämässäni Pirkan pakastemustikkapussissa on sokeria jotain puoli desiä. Onko mitään pakastemarjoja edes saatavissa kaupasta ilman sokeria (tiedän että sitä käytetään säilöntään), vai onko tätä vaan täysin turha miettiä ja marjojen hyvät puolet voittavat sokerin aiheuttaman miinuksen 10-0?

Oletkos viitsinyt laskea että paljon sun smootheissa on niitä kaloreita? Tosta tulee nimittäin äkkiä melkonen pommi. Noi smoothiet on muutoinkin melkoisen saatanasta. Heitätä 3 banaania ja muutaman appelsiinin sekaisin ja sehän humahtaa napaan että tuntuu, mutta syöppäs sama määrä, niin ei olekkaan niin helppoa. Yksi aikamme kusetuksista ja muka terveellisyyksistä tuokin.

Itse olen tässä pudottanut ihan huomaamattani 98-> 88 painoon alle puolessa vuodessa, tai no mitään huomaamattani ole tapahtunut, kun lisäsin liikuntamäärän 5x viikko ja joinain päivinä parikin kertaa päivässä, sekä vielä seisoma/liikkumatyö päälle. Ei tarvitse miettiä hirveästi enää mitä napaansa laittaa, kun hikiliikkuu tarpeeksi. Kaljaakaan en ole jättänyt, tuon jos olisin niin todennäköisesti olisi pudonnut vieläkin enemmän. Lisäksi ja mikä tärkeintä, on kunto noussut huomattavasti. Toki ruoka nyt on ollut aina kotona tehtyä, mutta ei me missään rasvoissa säästellä ja se salaattikin maistuu. Eli perus terveellistä ruokaa.

Tässä tullaankin siihen miksi vaivauduin tänne kirjoittamaan, kun täällä menee iloisesti sekaisin oikeasti läskeys (ylipaino, tai huomattava ylipaino) ja sitten joku ultratimmin hullulla dieetillä elävän ulinat viimesistä 2 kilosta, mitkä ei vaan lähde. Jos se elämä on kiinni siitä mikä näkyy peilistä, tai mitä vaaka sanoo, niin olennaisesti on jo jotain vialla ja se ei liity enää terveyteen tai kuntoon. Siihen auttaa enemmän joku personal trainer, tai lähinnä psykologi. Liikunnan määrä ja suht terveellinen ja riittävä ruokavalio pitäisi olla ihan riittävä tapa saada kroppa normaalin ihmisen tasolle. Näistä on jo tässä ketjussa ihan tarpeeksi vinkkejä.

 

[scholl]

Mä sanoisin, että ihan perusruokaa saa kyllä syödä aika älyttömästi lihoakseen, jos jätetään kermakastikkeet, juustokuorrutukset yms. energiapommit pois. Toki sokeri+rasvasetit ovat vielä pahempia. Kalaa, lihaa, kasviksia, riisiä, pastaa ja perunaa saa kyllä aika huoletta mättää.

Mitä useammin syö ravintolassa, niin sitä huonompi se periaatteessa on. Itse en urheilijana syö sen takia usein ravintolassa, koska siellä ruoka-annokset ovat yleensä liian pieniä, mutta niissä on toisaalta myös kaikenlaisia kermakastikkeita ja vastaavia juurikin, mitkä eivät ole hyväksi. Lounaspaikkoja voi valita sen mukaan, että ruoka on monipuolista ja suht terveellistä.

Iltaruokailua on turha pelätä, jos ei vedä mitään övereitä ja varsinkin, jos on liikkunut juuri. Mulle aamupala on päivän tärkein juttu, lisäksi syön lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Tämä kaava on toistunut myös nyt reilun neljän viikon liikuntakiellon aikana, tosin viime aikoina on kyllä tullut syötyä herkkuja turhaan ja se yhdessä treenitauon on tehnyt hallaa. Kai sitä jollain mielihyvän kokemuksella on paikannut treenien tuomaa fiilistä.

Mä en ole mitään välipaloja tai iltapaloja syönyt ikinä ja silti painoindeksi on siinä vähän yli 20 paikkeilla kilpailukaudella ja jos syön niin paljon kuin pystyn ja rötväilen, niin ehkä maksimissaan 22. Yleensä se pyörii jossain 21 paikkeilla, vaikken vaa'alla kävisikään tai asiaa edes pohtisi syömisten suhteen. Kyllä sitä tässä iässä jo suht hyvin täytyy tietää, kuinka syö. Aamupalan syön aina samanlaisen ja jogurtin vasta myöhemmin toimistolla. Kello 13 aikaan syön niin paljon kuin jaksan lounasta ja treenin jälkeen klo 20-21 syön taas niin paljon kuin pystyn himassa, otan vähän punaviiniä ja sen jälkeen pari olutta. Klo 16 saatan syödä siinä välissä omenan, mutta mitään mässäily välipaloja tai iltapaloja keskellä yötä en vedä. Ja jos en ole urheillut, syön vähemmän, koska ei ole nälkä. Elimistö kertoo, onko nälkä vai eikö ole.

Minusta kropan pitää oppia tulemaan myös toimeen ilman ravintoa, eikä koko ajan pidä puputtaa jotain. Samalla tavalla kun juoksen 30km lenkkejä ilman juomia, jotta elimistö oppii käyttämään rasvoja energiaksi, niin samalla tavalla voi olla syömättä pidempiäkin jaksoja ilman näläntunnetta, kun kroppa on siihen tottunut. Se on kumma kommentti, mitä julkisuudessa aina mainitaan, että pitäisi syödä parin tunnin välein. En tajua miksi.

Mutta, vanha sanonta kuuluu, että sixpack treenataan keittiössä.

Joo vanha kansa on taas kerran aivan väärässä. Se treenataan kestävyysurheilulla ja lihaskuntoharjoittelulla. Makoilemalla ja syömällä ei tule mitään treenattua. Jos hyötyliikunnalla saa vaikkapa 10000 askelta päivässä ja siihen päälle käy vielä heittämässä 15-20km juoksulenkin, niin siinä on jo kohtalaisesti kalorinkulutusta.

 

[Undrafted]

Oma aamusmoothie on usein:
1 banaani netin mukaan 84 kalori
2 desiä maustamatonta jugurttia 120 kaloria jos 200gr jugua
pakastemustikoita ehkä pari desiä 100 kaloria
raastettua inkivääriä 80 kaloria per 100 gr, menisiköhän blenderiin 20 kalorin edestä
vettä
eli yhteensä tulisi vajaa 350 kaloria smoothielle. Monissa ohjeissa kehoitetaan laittamaan hunajaa sekaan, mitä itse en tee. Toki välillä tulee käytettyä turkkilaista jugurttia tai laitettua avocado blenderiin. Täytyy myöntää oma vajavaisuuteni eli ei hajuakaan onko 350 kaloria paljon vai vähän aamiaisella.

 

[Rod Weary]

Minusta kropan pitää oppia tulemaan myös toimeen ilman ravintoa, eikä koko ajan pidä puputtaa jotain.

Valitettavasti tämä ei ole mikään mielipidekysymys. Jos totutat kroppasi olemaan ilman ravintoa, se laittaa itsensä säästöliekille.

 

[mutina]

Valitettavasti tämä ei ole mikään mielipidekysymys. Jos totutat kroppasi olemaan ilman ravintoa, se laittaa itsensä säästöliekille.

Valitettavasti koko säästöliekki on lähinnä myytti. Tämäkään ei ole mielipidekysymys. Enimmillään ns. säästöliekki voi olla 10% lepoaineenvaihdunnasta, eikä sekään kenenkään laihtumista voi estää.

 

[Rod Weary]

Valitettavasti koko säästöliekki on lähinnä myytti. Tämäkään ei ole mielipidekysymys. Enimmillään ns. säästöliekki voi olla 10% lepoaineenvaihdunnasta, eikä sekään kenenkään laihtumista voi estää.

Ei se nyt ihan täysi myytti ole. Säästöliekin koko riippuu ilmeisesti aika monesta tekijästä ja se on ihan varmasti todistettu. Lähde. (linkki vie tunnetun ravintotieteilijän blogiin)

 

[mutina]

Ei se nyt ihan täysi myytti ole. Säästöliekin koko riippuu ilmeisesti aika monesta tekijästä ja se on ihan varmasti todistettu. Lähde. (linkki vie tunnetun ravintotieteilijän blogiin)

Tiedän Borgin mielipiteen, Mustajoki (ja kansainvälinen tutkimus) on pääosin eri mieltä. Lähde, joka on ihan Hesarin artikkeli. Olen kuitenkin viime vuosina lukenut about kaiken, mitä lihavuudesta ja laihtumisesta on tutkimusta saatavilla suomeksi ja englanniksi, ja päätynyt tässä Mustajoen kannalle.

 

[Rod Weary]

Ok, en väitä vastaan.

PS. Nyt vasta ehdin lukea tuon @mutina laittaman linkin. Minusta Mustajoki ja Borg eivät ole varsinaisesti eri mieltä asiasta. Lähestyvät minusta vain eri kulmasta asiaa.

 

[Byvajet]

Isot ateriat taas ei toimi, ne vain venyttää vatsalaukkua ja vatsa huutaa enemmän nälkää jatkossakin.

Nämä ovat taas näitä totuuksia, jotka eivät ole yleismaailmallisia. Minulla isot ateriat nimenomaan toimivat, kun pienet taas eivät. Kun syön paljon kerralla ja harvoin, nälkä ei vaivaa ja olo on hyvä. Jos syön vähän ja usein, nälkä vaivaa ja syön jokaisella aterialla vähän liikaa.

Usein syömisen aiheuttamaan nälän tunteeseen on kai fysiologiset perusteetkin. Joku aihetta syvemmin tunteva voisi niitä kommentoida.

 

[julle-jr]

Niin, tuskin ihmisen evoluutiohistoriassa useiden, säännöllisesti tarjoiltujen pienien aterioiden syönti mikään yleinen tapa on ollut. Luulisin, että silloin kun joku hylje on saatu metsästettyä, on syöty niin että napa paukkuu ja sitten pärjäilty välillä pidempää syömättä.

Varsinkin työreissuilla saatan syödä vain aamiaisen ja sitten tukevan illallisen muutamalla bissellä höystettynä. Paino tippuu yleensä viikon reissun aikana hieman, vaikka illalla söisi ihan mitä mieli tekee ja kohtuu paljon.

 

[Byvajet]

Niin, tuskin ihmisen evoluutiohistoriassa useiden, säännöllisesti tarjoiltujen pienien aterioiden syönti mikään yleinen tapa on ollut.

Varmasti näihin vaikuttaa kansan perimäkin. Samoin jokaisen yksilön perimä.

Saatan olla väärässä, ja joku viisaampi korjatkoon, jos olen, mutta minulla on sellainen käsitys, että esimerkiksi Italiassa syödään aamuisin hyvin kevyesti ja jos syödään, niin paljon valkoista jauhoa. Iltaisin taas syödään varsin myöhään ja napa täyteen. Silti Italia erottuu useimpiin muihin EU-maihin verrattuna myönteisesti tilastossa.

Vaikka Suomessa jankataan tukevan aamupalan ja tiheän syömisen merkitystä, niin pitäisi muistaa, että muitakin malleja on.

 

[haepis]

Varmasti näihin vaikuttaa kansan perimäkin. Samoin jokaisen yksilön perimä.

Saatan olla väärässä, ja joku viisaampi korjatkoon, jos olen, mutta minulla on sellainen käsitys, että esimerkiksi Italiassa syödään aamuisin hyvin kevyesti ja jos syödään, niin paljon valkoista jauhoa. Iltaisin taas syödään varsin myöhään ja napa täyteen. Silti Italia erottuu useimpiin muihin EU-maihin verrattuna myönteisesti tilastossa.

Vaikka Suomessa jankataan tukevan aamupalan ja tiheän syömisen merkitystä, niin pitäisi muistaa, että muitakin malleja on.

Sama täällä Espanjassa: aamupalaksi yleensä pitufo eli sämpylätyyppinen lämmin leipä yleensä oliiviöljyllä ja ehkä kinkulla, lounas syödään 2-3 aikaan, välipala kun ehtii ja kunnon illallinen vasta yhdeksän jälkeen.

Täällä ei juurikaan liikalihavia näy, paitsi turisteissa.

 

[sampio]

Toisaalta etelän maissa on yleensä jonkin sortin siesta, kun taas Suomessa paukutellaan keskimäärin 8-16 tai koulupäivä 9-15. Aikuiset tehköön mitä tahtovat, mutta nuorissa aika nopeasti erottuu jengi, joka syö huonosti, ja heille painotan eritoten aamupala tärkeyttä. Jos aamulla juo jotain ja syö edes sen yhden leivän, on se aika paljon parempi kuin karkkipussi ja ES ruokatauolla ja joskus kotona jotain eineistä.

@scholl
Lähinnä tuolla sanonnalla haetaan kai sitä, että hyväkin treeni on turhaa, jos syö päin persettä.

 

[Byvajet]

TAikuiset tehköön mitä tahtovat, mutta nuorissa aika nopeasti erottuu jengi, joka syö huonosti, ja heille painotan eritoten aamupala tärkeyttä.

Miksi ei voisi painottaa yksilöllisen syömisen ja nälkään syömisen tärkeyttä? Miksi täytyy olla yhteinen malli?

Minä yritin aikani syödä kaamosvaelluksilla runsaan aamupalan, koska tiesin, että edessä on ankara urakka. Umpihankeen könyäminen ahkion kanssa on raskas suoritus.

Mutta vaikka kuinka yritin, en saanut riittävästi energiaa sisääni. Se ei vain mennyt alas, tuli paha olo. Lopulta sitten luovutin ja aloin tehdä makaronikeiton kahteen ruokatermokseen. Aamuisin join vain kahvin, lähdin hiihtämään ja pari tuntia huhkittuani tankkasin termokset tyhjiksi.

Nykyisessä ruokakeskustelussa on samoja piirteitä kuin oli vuosia sitten vesikeskustelussa. Silloin joku keksi, että on juotava, vaikka ei ole jano. Erityisesti nuoret naiset kantoivat mukanaan pulloja kaikkialle, mm. luentosaleihin. Niistä sitten hörpittiin. Vähitellen hullutus kuitenkin meni ohi, kun asiantuntijat rupesivat valistamaan, että vettä täytyy juoda vain silloin, kun on jano.

Jos lapsille opetetaan pienestä pitäen rytmitetyn ruokailun malli, niin oppivatko he silloin tunnistamaan nälkäänsä? Uskon, että todellisen nälän tunnistaminen on yksi keskeinen painonhallintaan vaikuttava tekijä. Epäilen, että monille suomalaisillekin nälkä on ruvennut tarkoittaa olotilaa, jolloin pystyy syömään. Jos vain vatsaan mahtuu ja saa alas, niin ei kun mässyttämään. Ehkä parempi olisi kuitenkin oppia odottamaan kunnollista nälkää ja syödä vasta siihen.

 

[sampio]

Ymmärtänet @Byvajet ettei kouluun saapunut nuori voi syödä ihan milloin huvittaa. En tarkoita, että jokaisen tulisi ahtaa itseään täyteen, mutta jollain tapaa kroppa on hyvä saada hyrräämään ja samalla ehkä hiukan siirtää eteenpäin sitä paniikkinälkää klo 11 aikaan, mikä jengille iskee säännönmukaisesti. Lisäksi puhutaan sellaisesta porukasta, jonka elämänhallintaan mitkä tahansa rutiinit tekisivät terää. En koe tarvetta saarnata aamupalasta nuorelle, jonka arki sujuu ja hyvinvointi välittyy käytöksestä.

Siinä vaiheessa kun nälkä tai jano iskee, ollaan periaatteessa jo myöhässä - puhun siis normaalipainoisista henkilöistä. Varsinkin juominen on asia, joka unohtuu porukalla järjestään ja janon odottaminen ihan jo Suomessakin on tyhmää, puhumattakaan lämpimimmistä maista. Vaikea ymmärtää, miksi pitäisi kusta keltaruskeat kolme tippaa kerran päivässä, jos aineenvaihdunnan voi helposti pitää päällä juomalla parin tunnin välein koko päivän ajan.

 

[ChosenTwo]

Minusta tuollaiset ovat ihan höpöhöpöjuttuja.

Ihmiset ovat läskejä laiskuuden takia. Jos he kävisivät lenkillä, voisivat syödä ja juoda niin paljon kuin haluavat.

Enpä tiennyt ennen tätä, että olet tehnyt comebackin. Hieno homma! Ja tämä on toki täysin totta, että oma laiskuushan siinä on takana, kun läskejä pääsee kertymään. Jos olisin harrastanut kokoajan aktiivisesti liikuntaa, niin ei varmasti tarvitsisi hairahtua missään välissä pohtimaan (ainakaan vielä ihan tässä iässä), että kuinkahan paljon kaloreita tai sokereita on siinä ja siinä ruuassa.

Oletkos viitsinyt laskea että paljon sun smootheissa on niitä kaloreita? Tosta tulee nimittäin äkkiä melkonen pommi.

Banaani arviolta 100 kcal
Kananmuna arviolta 80 kcal
Pakastemustikkapussi 88 kcal
Kaurahiutaleet ja maito varmasti alle 100 kcal

Eli yhteensä jotain 300-400 kcal, joten ei tuo nyt kauhea pommi pitäisi olla. Vähemmän kaloreita siinä on kuin mitä muissa aamupaloissa mitä äkkiseltään keksin syöneeni. Ja itseasiassa nyt vertailin tuon annoksen sokerin määrää erinäisiin muihin ruokiin, niin eipä siinä nyt näköjään pitäisi olla kauheasti ongelmaa. Eli alkuperäinen ihmettelyn aiheeni katosi nyt itsestään, kun pääsi asioita tarkistamaan.

Tässä tullaankin siihen miksi vaivauduin tänne kirjoittamaan, kun täällä menee iloisesti sekaisin oikeasti läskeys (ylipaino, tai huomattava ylipaino) ja sitten joku ultratimmin hullulla dieetillä elävän ulinat viimesistä 2 kilosta, mitkä ei vaan lähde.

Jos tämä oli minulle tarkoitettu, niin en ole ylipainoinen, vaan sellaiseksi pahamaineiseksi laihaläskiksi kehittynyt. Eli vatsa pömpöttää kuin riisitautisella, vaikka muuten olen varsin laihassa kunnossa. Ja tätä asiaa tässä nyt yritän korjailla parempaan suuntaan. Aamupalamuutos on yksi pieni osa-alue sitä kokonaisuutta.

 

[Byvajet]

Siinä vaiheessa kun nälkä tai jano iskee, ollaan periaatteessa jo myöhässä - puhun siis normaalipainoisista henkilöistä.

Ei ole pelkästään oma kokemukseni, että kun pienen näläntunteen kanssa hetken odottelee, niin se menee ohi. Ehkäpä italialainen syöminen perustuu tähän. Siellä syödään päivällä vain sen verran, että eteenpäin selviää. Samalla kasvatetaan nälkää illan suurta mässinkiä varten. Sitten kun illalla on noheva nälkä, niin syödään oikein antaumuksella, mikä kantaa seuraavaan iltapäivään.

En väitä, että kaikkien täytyisi tehdä näin, mutta tuskinpa suomalainenkaan tapa syödä on ainoa oikea.

Jos ajattelee painonhallintaa koko elämänmittaisena projektina, niin minusta siinä korostuu ensisijaisesti nälänhallinta. Jos kroppa antaa viestejä "syö", niin ihminenhän syö. Syömistä voi lyhyellä kuurilla hallita tahdonvoimalla, mutta kenenkään tahdonvoima ei kestä vuosia. Siksi täytyy oppia tuntemaan kroppansa ja muokata tavoistaan sellaisia, ettei nälkäviestejä tule.

Minusta ihmisiä pitäisi kannustaa tuntemaan kroppansa. Yleisistä ohjeista ei yksilölle apua ole. Heille voi jankuttaa ja jankuttaa, että syö vähemmän kuin kulutat tai syö runsas aamupala ja säännöllisesti, mutta jos kroppa näiden ohjeiden noudattamisesta huolimatta lähettää nälkäviestejä, ei neuvoista ole mitään apua.

 

[sampio]

@Byvajet Olen samaa mieltä siitä, että oman kropan tunteminen on se juttu, eikä aikuisille kannata tuputtaa omia juttujaan, jos he itse ovat kokeneet jonkin toisenlaisen lähestymistavan toimivaksi. Lapsille ja nuorille on syytä antaa ohjausta säännölliseen syömiseen alkaen aamupalasta, koska he eivät kovin itseohjautuvia ole, ainakaan kaikki.

Tosin pakko sanoa, että aika moni aikuinenkin on hukassa ruokailujensa kanssa - jätetään aterioita välistä ja vedetään skeidakorvikkeita niiden sijasta, sitten ihmetellään kun väsyttää eikä oikein jaksaisi ja kilojakin kertyy. Sen verran olen ruokailuun liittyviä artikkeleja lukenut, että kyllä suurin osa suosittelee sitä 4-6 ateriaa päivässä. Siitä mä lähden lasten ja nuorten kohdalla, kroppansa aidosti tuntevat aikuiset saavat mennä omia polkujaan mun puolestani.
---

Itse söin tänään kaksi lämmintä annosta työpäivän aikana, klo 11 ja 13, sitä ennen aamupala klo 7. Salin jälkeen vielä kolmas ateria klo 17 ja joskus kasin jälkeen iltapala. Tämä jako siis puhtaasti itse hyväksi havaitsemani perusteella, ei mitenkään absoluuttisena totuutena. Noista kertyy joku 600-800 kcal per ateria, kokonaisuutena reilu 3000, joka meinaa mun kokoiselle kevyen treenin päivänä about päiväkulutusta. Tältä pohjalta en odottele näläntunnetta, koska jos sen teen, jää kalorit auttamatta vajaaksi.

 

[mutina]

Wau! Upeeta. Suuret onnittelut hienosta duunista! Haluatko avata noita metodeitasi vielä tarkemmin?

Kiitos, kyllä tämä hienolta tuntuu.

Ihan ensin komppaan edellä sanottuja: uskon vakaasti, että ihmisen pitää noudattaa itselleen sopivaa tyyliä syödä. Sen pitää olla myös kestävälllä pohjalla, eli mikään kuuri, jonka jälkeen suunnittelee sitten palaavansa entisiin syömisiin, ei kannata. Nälkäkin on ihan normaali olotila, joka ei tapa, eikä edes heikennä normaalin ihmisen työsuoritusta.

Aloin paastota kaksi päivää viikossa lähinnä kokeilunhalusta. Niinä päivinä en itse asiassa paastoa, vaan syön 600 kaloria. Siinä olen kokeillut monia yhdistelmiä, pussikeitoista kotiaterioihin. Nykyään syön yleensä kasviksia ja kinkkua, mutta olen joskus syönyt lähinnä proteiinipatukoitakin koko kalorimäärän.

Pätkäpaasto totutti minut siihen, ettei koko ajan tarvitse syödä. Minulle ei sovi jatkuva ruoan puputtaminen, välipala parin tunnin välein jne. Aluksi söin paastoa seuraavana päivänä kakkosaamiaisen, mutta pian se jäi. Sen enempää suunnittelematta muuttuivat muutkin ruokailut järkevämpään suuntaan. En tosiaan suunnitellut mitään suurta muutosta, ne vain tulivat osaksi elämäntapaani. Lisäsin joka aterialle kasviksia. Ihan jokaiselle. Välillä vuoren verran. Vähensin ulkona syömistä - nykyään se on varsin harvinaista. Annoskoot ovat pienentyneet, paitsi kasvisten. Arkiruokakin on muuttunut. Ei pekoni ja kerma kuulu makaronilaatikkoon, vaikka sen herkulliseksi tekeekin. Arkiruoan pitää olla hyvää, mutta samalla kaloritiheydeltään kevyttä. Juhlissa on sitten toinen asia. Toisaalta juhlia on yhtenään, häitä, kemuja ja illanistujaisia. En enää koe, että minun tarvitsee syödä joka laatua, koska ei ruoka minulta tule koskaan loppumaan. Seuraavat juhlat ovat aina kulman takana. Myös pieni nälkä on ihan normaalia. Jos en ehdi syödä ennen hallille menoa, ei tarvitse otta hampurilaisateriaa. Voin aivan hyvin odottaa ne muutamat tunnit ja syödä terveellisempää sapuskaa kotona.

Jossain vaiheessa aloin kirjaamaan ruokiani Sulamoon. Aluksi siitä oli vaivaa, ja oli isoja yllätyksiä, mutta huomasin sen käteväksi apuvälineeksi painonhallinaan. Ihmisten kyky arvioida syömänsä ruoan määrää on tutkimusten mukaan huono. Meillä on ihanteena intuitiivinen syöminen, mutta minun sisäinen intuitioni käskee syömään pitsaa. Niinpä käytän ulkoisia apuvälineitä. Punnitsen usein ruokani ja annokseni ja kirjaan kalorit ylös.

Painon tippuessa arkiliikunta lisääntyi ihan itsestään. Löysin jopa muutaman mielekkään liikuntaharrastuksen, mutta ne loppuivat urheiluvammaan. Ehkä keksin uusia ajan kuluessa. Syöminen on kuitenkin painonhallinnan tärkein osa-alue. Kävelen paljon paikasta toiseen, en ota hissiä, rullaportaita, muutaman pysäkinvälin ratikoita ym.

Toivon, että nämä muutokset ovat pysyvä, uusi elämäntyylini. Oltuani lähes koko ikäni ylipainoinen, en kuvittele voivani omaksua hoikkien ihmisten syömistä noin vain, vaan käytän kikkoja: kasviksia täyttämään mahani ja laskuria kertomaan kalorit. Olkoon niin, on se pieni hinta siitä, että vaatteensa saa mistä kaupasta haluaa, kumppaneita olisi jonoksi asti ja ihan yksinkertaisesti ei erotu jatkuvasti negatiivisesti joukosta. On mukavaa olla ihan kuin kuka vain, perusheppu.

 

[BlackWolf]

@Byvajet
Itse söin tänään kaksi lämmintä annosta työpäivän aikana, klo 11 ja 13, sitä ennen aamupala klo 7. Salin jälkeen vielä kolmas ateria klo 17 ja joskus kasin jälkeen iltapala. Tämä jako siis puhtaasti itse hyväksi havaitsemani perusteella, ei mitenkään absoluuttisena totuutena. Noista kertyy joku 600-800 kcal per ateria, kokonaisuutena reilu 3000, joka meinaa mun kokoiselle kevyen treenin päivänä about päiväkulutusta. Tältä pohjalta en odottele näläntunnetta, koska jos sen teen, jää kalorit auttamatta vajaaksi.

Tuo aamupalan ongelma näkyy mulle näin: Aamiainen noin kello 7, vedetään maha täyteen jotain puuroa, vähän mehua, leipä jne. tosta tulee sanotaan nyt vaikka tuo n. 300-400kcal, mikä vastaa noin 15% päivän määrästä (jos normaali mies ja kulutus sen keskimääräisen 2000kcal). Tämähän on itsessään ihan jees, mutta sitten alkaa se hauskuus. Kello tulee jotain 11 ja painetaan sinne lounaalle, eli on menty huimat n.4 tuntia edellisestä ruoasta, välillä on voitu vielä käydä vähän kahvitauolla ottaan yksi pulla tms. tässä välissä, mutta sovitaan että ei ole otettu. Sitten lounaalla mätetään lautanen täyteen tavaraa ja ne kaikki napaan, siihen joku leipäsiivu päälle ja tokihan nyt jälkkäriäkin pitää ottaa kun se hintaan kuuluu. Eli n. kello 11:30-12:00 jotain 5-6 tuntia heräämisestä on vedetty varmasti sen 800+kcal (todennäköisesti tonni paukkunut kevyesti) ja päivää on jäljellä jotain 70%. Tässä on se iso ongelma. Yöllä kun nukutaan keskimäärin 8 tuntia ja vielä olisi 10 tuntia tehokasta hereilläoloaikaa jäljellä

Seuraavaksi sitten ollaankin sinne kello 16 asti syömättä, paitsi että eihän se nyt onnistu, vaan pakko vetää vähän välissä sitä pullaa tms. koska tietää että kotiin ja ruoanlaittoon ei ennen viittä ehdi kaupan kautta kuitenkaan. Sitten onkin jo huutava nälkä ja alla on kuitenkin jo reilusti yli puolet päivän kaloritarpeesta, vaikka ei siltä tunnukkaan. Sitten kotona napaan ahdetaan tavaraa niin että tuntuu ja 2000 paukkuu ja vielä illalla ennen nukkumaanmenoa tekee mieli vähän napostella. Sitten ihmetellään, kun ei muka millään laihdu.

Tästä päästään sitten suoraan myös lautasmalliin ja sen ongelmiin. Kun se perus hiilarimössö ei vaan pidä sitä ihmistä kylläisenä kuin sen hetken. Sitten pitäisi päästä töissäkin syömään useampia pieniä aterioita, vaan kun ei ne tauot oikein siihen taivu. Kotio päästyään se ihminen kasaa taas sen lautasen täyteen sitä hiilaria ja sitten onkin jo kello 20 aikaan taas nälkä. Joku pystyy nälän kanssa elämään, toiset ei. Mutta ei tuota "ruokavaliota" ole millään tavalla suunniteltu normaaliin 8-16 työpäivään, missä on 2 kahvitaukoa ja se ruokatauko.

Tästä syystä minä karsastan joko aamupalaa, jos sinne lounaalle on pakko kerran ravata jo kello 11, mikä varsinkin opiskeluaikana oli täysin käsittämätöntä, kun sinne oltiin saavuttu hyvässä lykyssä tuntia paria ennen edes paikalle. Tai sitten sen lounaan paikan pitäisi olla mahdollisimman lähellä yhtä, koska sen aamupalan tukevuuden pitäisi riittää kattamaan oikeasti se aika sieltä töiden alusta yli töiden puolivälin. Lounas tällöin kattaisi paremmin sen ajan kunnes ehtii tehdä kotona ruokaa ja se yletön mässäys jäisi vähemmälle, kun näläntunnetta ei edes sillä tavalla tulisi.

Normaalistihan tää taipuu about niin, että syödään paska aamupala, kahvitauolla pullaa, mätetään lounaassa itsensä hiilaria täyteen, tokalla kahvitauolla pullaa ja kun kaiken ton sekorin jälkeen on kotiin päästyäkin nälkä niin taas maha hiilaria täyteen ja vielä illalla mässäilyt päälle, kun ne hiilarit ei pitäneetkään kylläisinä pitkään. Ja jos välissä tulee edes hetki kun vähänkin hiukoo, niin ei kuin pari karkkia naamariin. Sairasta.

PS. mulla ei ole mitään hiilareita vastaan, aina se n. 1.5h ennen urheilusuoritusta (sopii mun kropalle toiset aiemmin jotkut jopa myöhemmin) tankkaan hiilareita aivan tarkoituksella. Pienestä urheilijan alusta asti tätä kaavaa on tullut noudatettua ja treenien jälkeen sitten tankataan enempi proteiinia ja sopivasti hitaita hiilareita palautumiseen. Että en ole mikään hiilarien vastustaja, mutta tämän ylettömyyden vastustaja minä olen.

 

[sampio]

@BlackWolf

En nyt ole varma, suuntasitko vastauksesi minulle vai kommentoiko sitä yleisesti. Minähän laitoin tuohon kalorimäärät suurin piirtein esille, joten omalla kohdallani ei tuollaista ongelmaa ole. Pullaa yms. sokeriskeidaa en treenikaudella vedä juurikaan, vaan etenen täysjyvähiilareilla (riisi on usein myös valkoista, koska kuitua saan riittävästi muutenkin), proteiinilla ja pääosin pehmeillä rasvoilla. Kalorit kirjasin koko viime lukuvuoden syksystä kevätjuhlaan saakka ruokapäiväkirjaan, ja uskallan väittää, että mulla on keskivertotallaajaa parempi tuntuma ravintosisältöihin, vaikken parhaillaan päiväkirjaa pidäkään.

Jos kommentoit yleisesti, niin en minä tuota kaavaa minään viimeisenä totuutena esittänyt, vaan ihan vain esimerkkinä omasta päivästäni. Tänään tosiaankin vedin kevyen salin, joten söin tarkoituksella kaksi ateriaa töissä. Välitunti on vartin ja siinä ajassa ehdin kyllä paukuttamaan lautasellisen eli about 400g sapuskaa. Täsmennyksenä todettakoon tässä kuitenkin se, että minun tarkoitukseni on ylläpitää myös jonkinsortin lihasmassaa, joten siksi en lähde odottamaan nälkää vaan pyrin syömään tasaisesti läpi päivän. Lisäksi oman pirteyden kannalta olen kokenut paremmaksi sen kuin yhden ison mätön keskellä päivää.

 

[BlackWolf]

@BlackWolf

En nyt ole varma, suuntasitko vastauksesi minulle vai kommentoiko sitä yleisesti. Minähän laitoin tuohon kalorimäärät suurin piirtein esille, joten omalla kohdallani ei tuollaista ongelmaa ole. Pullaa yms. sokeriskeidaa en treenikaudella vedä juurikaan, vaan etenen täysjyvähiilareilla (riisi on usein myös valkoista, koska kuitua saan riittävästi muutenkin), proteiinilla ja pääosin pehmeillä rasvoilla. Kalorit kirjasin koko viime lukuvuoden syksystä kevätjuhlaan saakka ruokapäiväkirjaan, ja uskallan väittää, että mulla on keskivertotallaajaa parempi tuntuma ravintosisältöihin, vaikken parhaillaan päiväkirjaa pidäkään.

Jos kommentoit yleisesti, niin en minä tuota kaavaa minään viimeisenä totuutena esittänyt, vaan ihan vain esimerkkinä omasta päivästäni. Tänään tosiaankin vedin kevyen salin, joten söin tarkoituksella kaksi ateriaa töissä. Välitunti on vartin ja siinä ajassa ehdin kyllä paukuttamaan lautasellisen eli about 400g sapuskaa. Täsmennyksenä todettakoon tässä kuitenkin se, että minun tarkoitukseni on ylläpitää myös jonkinsortin lihasmassaa, joten siksi en lähde odottamaan nälkää vaan pyrin syömään tasaisesti läpi päivän. Lisäksi oman pirteyden kannalta olen kokenut paremmaksi sen kuin yhden ison mätön keskellä päivää.

Minä viittasin sinuun tuossa, kun sanoin ettei tuo oikein toimi normaalissa työpäivässä, kun ihmiset on töissä 8-16 ja on yksi lounastauko ja kaksi lyhyttä kahvitaukoa, että söisi useampia pieniä annoksia. En viitannut sinun tekevän mitään väärää.

 

[Prof. Puck]

Hyvää keskustelua edelleen, hienoa!

Kyllä aamupalankin voi oppia syömään. Olen itse elävä todiste tästä. Ensimmäiset 40 vuotta meni siten, että jos aamulla yritin jotain ruokaa laittaa suuhuni, niin se saattoi pahimmillaan tulla samantien ylös ja ulos. Mulla "salaisuutena" aamupalan syömään oppimiselle oli nuo parjatut smoothiet. Nyt olen oppinut syömään hiukan kiinteämpääkin, mutta vieläkin aika kevyttä. Lähinnä luonnojogurttia, hunajaa ja siihen kyytipojaksi marjoja tai jokin hedelmä pilkottuna. Tosin vieläkin ajatus jostain kinkkuvoileipien vetämisestä aamutuimaan naamariin lähinnä etoo. Pari tuntia hereillä ja sitten pystyy jo syömään vähän tukevamminkin jos sille halu tai tarve on.

MInäkin liputtaisin hiukan yksilöllisemmän lähestymistavan puolesta. Se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Harvoin syömisessä on tosin se ongelma monelle (ainakin minulle), että jos koko päivän on lähes syömättä, niin ilta meneekin sitten ripa-apinana jääkaapin ovenkahvassa roikkuen. Näläntunne ei vaan katkea päivälliseen. Sen vuoksi olen itse ihan tietoisesi opetellut syömään hiukan useammin. Kyse on myös kierteestä, jonka katkaiseminen vaatii rutiinien muuttamista. Jos iltaisin tankkaa rajusti, niin eihän sitä vielä aamulla ole nälkä ja sitten taas lounaalla jo huutava nälkä, jolloin tulee syötyä liian tuhdisti ja kierre on valmis.

Sama juttu vedenjuomisessa. Ainakin itsestäni tunnistan sen, ettei kroppa/elimistö osaa muistuttaa nesteen/veden tarpeesta riittävän ajoissa. Siksi olen opetellut rutiinit, jolloin juon vaikkei jano välttämättä vaivaisikaan. Olen myös lukenut ja huomannut omalla kohdallanikin, että elimistö voi tulkita janon tunteen väärin, eli nälkänä. Tämä tuntuisi pitävän paikkaansa siten, että usein kun kroppa alkaa ilmoittamaan näläntunteesta, niin puoli litraa vettä tai vihreää teetä ja näläntunne katoaa samantien.

Tosin veikkaan, että vieläkin juon (ainakin vettä) liian vähän. Aamulla menee maitokahvi, eli reilu pari desiä, töissä puoli litraa vihreää teetä. Lounaalla iso lasillinen vettä eli noin kolme desiä, tuplaespresso lounaan jälkeen alkuiltapäivästä ja myöhemmin puoli litraa vettä. Treenatessa vettä toki tulee juotua (mutta tuskin ihan riittävästi kompensoidakseen vedenkulutuksen), mutta jos ei treenipäivää, niin seuraavan kerran vettä menee vasta kotona illalla puolisen litraa päivällisen yhteydessä ja sen jälkeen. Eihän tuosta kerry kuin pari litraa nestettä päivässä, eli tällä saralla olisi vieläkin skarppaamisen varaa. Minun kokoiselle äijälle ja varsinkin koska elän tropiikissa, todellinen vedentarve olisi varmaankin kolmisen litraa päivässä. Viikkotasolla tuohon tulee päälle hiukan alkoholia, mutta se taitaa pikemminkin lisätä veden tarvetta.