Wau! Upeeta. Suuret onnittelut hienosta duunista! Haluatko avata noita metodeitasi vielä tarkemmin?
Kiitos, kyllä tämä hienolta tuntuu.
Ihan ensin komppaan edellä sanottuja: uskon vakaasti, että ihmisen pitää noudattaa itselleen sopivaa tyyliä syödä. Sen pitää olla myös kestävälllä pohjalla, eli mikään kuuri, jonka jälkeen suunnittelee sitten palaavansa entisiin syömisiin, ei kannata. Nälkäkin on ihan normaali olotila, joka ei tapa, eikä edes heikennä normaalin ihmisen työsuoritusta.
Aloin paastota kaksi päivää viikossa lähinnä kokeilunhalusta. Niinä päivinä en itse asiassa paastoa, vaan syön 600 kaloria. Siinä olen kokeillut monia yhdistelmiä, pussikeitoista kotiaterioihin. Nykyään syön yleensä kasviksia ja kinkkua, mutta olen joskus syönyt lähinnä proteiinipatukoitakin koko kalorimäärän.
Pätkäpaasto totutti minut siihen, ettei koko ajan tarvitse syödä. Minulle ei sovi jatkuva ruoan puputtaminen, välipala parin tunnin välein jne. Aluksi söin paastoa seuraavana päivänä kakkosaamiaisen, mutta pian se jäi. Sen enempää suunnittelematta muuttuivat muutkin ruokailut järkevämpään suuntaan. En tosiaan suunnitellut mitään suurta muutosta, ne vain tulivat osaksi elämäntapaani. Lisäsin joka aterialle kasviksia. Ihan jokaiselle. Välillä vuoren verran. Vähensin ulkona syömistä - nykyään se on varsin harvinaista. Annoskoot ovat pienentyneet, paitsi kasvisten. Arkiruokakin on muuttunut. Ei pekoni ja kerma kuulu makaronilaatikkoon, vaikka sen herkulliseksi tekeekin. Arkiruoan pitää olla hyvää, mutta samalla kaloritiheydeltään kevyttä. Juhlissa on sitten toinen asia. Toisaalta juhlia on yhtenään, häitä, kemuja ja illanistujaisia. En enää koe, että minun tarvitsee syödä joka laatua, koska ei ruoka minulta tule koskaan loppumaan. Seuraavat juhlat ovat aina kulman takana. Myös pieni nälkä on ihan normaalia. Jos en ehdi syödä ennen hallille menoa, ei tarvitse otta hampurilaisateriaa. Voin aivan hyvin odottaa ne muutamat tunnit ja syödä terveellisempää sapuskaa kotona.
Jossain vaiheessa aloin kirjaamaan ruokiani Sulamoon. Aluksi siitä oli vaivaa, ja oli isoja yllätyksiä, mutta huomasin sen käteväksi apuvälineeksi painonhallinaan. Ihmisten kyky arvioida syömänsä ruoan määrää on tutkimusten mukaan huono. Meillä on ihanteena intuitiivinen syöminen, mutta minun sisäinen intuitioni käskee syömään pitsaa. Niinpä käytän ulkoisia apuvälineitä. Punnitsen usein ruokani ja annokseni ja kirjaan kalorit ylös.
Painon tippuessa arkiliikunta lisääntyi ihan itsestään. Löysin jopa muutaman mielekkään liikuntaharrastuksen, mutta ne loppuivat urheiluvammaan. Ehkä keksin uusia ajan kuluessa. Syöminen on kuitenkin painonhallinnan tärkein osa-alue. Kävelen paljon paikasta toiseen, en ota hissiä, rullaportaita, muutaman pysäkinvälin ratikoita ym.
Toivon, että nämä muutokset ovat pysyvä, uusi elämäntyylini. Oltuani lähes koko ikäni ylipainoinen, en kuvittele voivani omaksua hoikkien ihmisten syömistä noin vain, vaan käytän kikkoja: kasviksia täyttämään mahani ja laskuria kertomaan kalorit. Olkoon niin, on se pieni hinta siitä, että vaatteensa saa mistä kaupasta haluaa, kumppaneita olisi jonoksi asti ja ihan yksinkertaisesti ei erotu jatkuvasti negatiivisesti joukosta. On mukavaa olla ihan kuin kuka vain, perusheppu.