Kuinka päästä läskeistä eroon?

[julle-jr]

Varmaan vähän saivartelua, mutta olihan @kahden suunnan sentteri oikeassa sikäli, että ei pidä paikkaansa, etteikö puolen tunnin kovatehoisella treenillä olisi mitään peruskuntovaikutusta. Totta kai lyhyillä kovillakin lenkeillä on vaikutusta, vaikka missään nimessä pelkkä tällainen harjoittelu ei olekaan mikään optimaalinen tapa pitkäjänteisen peruskunnon kehittämiseen.

Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että koko sykealue kannattaa pitää käytössä. Myös syketasoltaan kovia lenkkejä tarvitaan ja vastaavasti myös äärimmäisen hidasvauhtista hölkkää tai kävelyä. Monipuolinen treeni pitkine lenkkeineen vaatii kuitenkin aikaa eikä sitä ole rajattomasti. Sikäli lyhyt ja kovakin on monissa tapauksissa järkevä vaihtoehto.

Ei se pelkkä peruskuntojunnauskaan ole hyvä, mikäli haluaa kehittyä. Minä juoksin vuosikausia lähes pelkkää pk-hölkkää. Lihaksetkin tottuu siihen ja kunto ei todellakaan kehity, jos nyt ei välttämättä romahdakaan. Vasta kun menin selkeästi äärimmäiselle epämukavuusalueelle, eli koviin vetoihin jne. alkoi taas kehitystä tapahtumaan ja pk-hölkkävuosina kerrytetyt ylimääräiset läskit katoamaan. Ja sitten taas pystyy juoksemaan matalalla sykkeellä ihan eri vauhtejakin kun kunto on hyvä.

Aiemmin otin ihan liian todesta ne väitteet, että "juokse riittävän hiljaa", "liikunnan pitää olla mukavaa" jne. Näitähän on toitotettu viimeiset 15 vuotta joka tuutista ja veikkaisin, että kukaan ei ainakaan voi olla tietämätön kevyen sykkeen harjoittelun autuuttavasta voimasta. Nyt jopa hieman harmittaa, että päästin itseni niin huonoon kuntoon uskomalla muiden esittämän väitteen siitä, että pitäisi panostaa johonkin ihme kivaan liikuntaan.

Tässä linkki hyvään kirjoitukseen aiheesta:

Juoksija – kuinka monta vaihdetta sinulla on? - Sykesport.fi

 

[Rod Weary]

Komppaan tässä kohtaa Leonia => itse vedin aikanaan 2 x viikossa 1h 15min höntsälätkää (kova syke) ja 3-4 x viikossa junnutreenejä, aina ihan poikki ja paino ei putoa... Aloitin tuolta +100kg kävelemällä tunnin jos toisenkin, sitten hitaasti hölkkäämällä ja kuinka ollakaan, kunto nousi kohisten ja vaatteet meni vaihtoon (OK, samat sukat toimii edelleen)... Nyt kun peruskunto alkaa olla hyvällä tasolla olen alkanut ottaa mukaan intervalli- ja mäkitreenejä, joilla saa sitä vauhtikestävyyttä.

Mä harrastin n. nelivitokseksi asti kaikkea kivaa. Aktiiviura salibandyä (aloitin aikuisiällä, ei mun nuoruudessa tiedetty puuhelmistä mitään), sitä ennen kaveri- ja opiskelupiireissä kaikkea palloilua. Peruskuntoa en harjoitellut yhtään, mutta koko ikäni olin harrastanut silti liikuntaa. Salibandyssä olin täysin yhden suunnan pelaaja. Se suunta riippui siitä, pelasinko hyökkääjää vai pakkia. Ja hyökkääjänäkin siitä, pelasinko puolustavaa vai hyökkäävää roolia. Pointti oli se, että mulla loppui paukut aina ekaan erään ja sitten hoidin sen roolin, mikä mulle oli sovittu ennen peliä. Hyökkäyksen päätteeksi en juuri jaksanut enää kirmata puolustukseen, ellen notkunut siellä jo valmiiksi. Tiedostin tämän ongelman ja yritin käydä lenkillä. Lenkit olivat aina samanlaisia, hengitys alkoi piiputtaa viidessä minuutissa ja väkisin loppuun. Seuraavat kaksi päivää valitettiin kaikille 10 m säteellä, kuinka on jalat niin kipeeeeet! Ja viimeistään neljännen lenkin jälkeen totesin, että ei oo mun hommaa. Sama puolen vuoden päästä uudelleen. Paino pyöri siinä 85-90 kg, mikä on 176-senttiselle aika paljon, jos ihan tosissaan meinaa pelata jotain. Pelit loppuivat sitten aikanaan jalkavaivoihin, eikä taida enää comeback houkutella muutenkaan.

Elämäntilanteen muututtua liikunta väheni, mutta paino ei. Oli pakko keksiä jotain. Tällä kertaa se oli lenkkeily, ja jostain mielijohteesta päätin jopa ottaa selvää, mitä virheitä ei ainakaan kannata tehdä. Kaikki lähteet toitottivat mulle samaa asiaa: mitä tahansa teetkin, älä jätä sitä pitkää rauhallista lenkkiä tekemättä! Alku oli yhtä hankalaa kuin aiemminkin, mutta tällä kertaa en luovuttanut. Sykemittaria tuijotettiin orjallisesti, kunnes oppi tuntemaan kroppansa rittävällä tarkkuudella. Parin kuukauden päästä homma alkoi tuntua mielekkäältä. Sykkeet pysyivät kurissa ja pientä vaihteluakin pystyi ottamaan ohjelmaan. Eikä siitä mennyt kuin puoli vuotta eteenpäin, kun paino alkoi ekaa kertaa tällä vuosituhannella seiskalla. Vaatteet meni uusiksi täälläkin. Nyt yli viisikymppisenä voin julistaa olevani elämäni kunnossa. Tuskin olisin, ellen olisi uskonut viisaampien (joo, niitäkin löytyy) neuvoja.

Nautinnosta; en ole vielä kertaakaan tosissani nauttinut juoksemisesta, mutta sen päälle suihku & safka ja ai että mikä fiilish!

Mulla tulee juostessa paras fiilis 10-15 min lenkin aloittamisesta. Sitten meneekin viitisen kilsaa nautiskellessa, vauhdista riippumatta. Tunnin kohdalla se viimeistään kyllä loppuu. Mutta se kotona odottava hyvä fiilis auttaa unohtamaan fyysisen rasituksen aiheuttamat tuntemukset.

 

[Rod Weary]

Ei se pelkkä peruskuntojunnauskaan ole hyvä, mikäli haluaa kehittyä. Minä juoksin vuosikausia lähes pelkkää pk-hölkkää. Lihaksetkin tottuu siihen ja kunto ei todellakaan kehity, jos nyt ei välttämättä romahdakaan. Vasta kun menin selkeästi äärimmäiselle epämukavuusalueelle, eli koviin vetoihin jne. alkoi taas kehitystä tapahtumaan ja pk-hölkkävuosina kerrytetyt ylimääräiset läskit katoamaan. Ja sitten taas pystyy juoksemaan matalalla sykkeellä ihan eri vauhtejakin kun kunto on hyvä.

Toki toki, sitähän nuo linkkaamani artikkelitkin kertovat. Ne myös kertovat siitä, ettei ole järkevää ottaa niitä vauhtia kehittäviä harjoituksia mukaan ohjelmaan ennen kuin peruskunto on riittävällä tasolla tuontyyppiseen harjoitteluun. Molempia tarvitaan, jos haluaa kehittyä. Kuten sanoin, juoksemalla pelkästään samaa puolen tunnin lenkkiä, varmasti oppii juoksemaan sen lenkin aina samalla tavalla. Ja ihan kuten sulla, pitkä junnaaminen ei kehitä tuloksia, ellet ota noita vauhtiharjoituksia mukaan ohjelmaan.

Ihan kuin tässä oltaisiin ihan tahallaan taas kaivauduttu poteroihin, vaikka lopulta kaikki ovat yhtä mieltä asiasta?

 

[julle-jr]

Ihan kuin tässä oltaisiin ihan tahallaan taas kaivauduttu poteroihin, vaikka lopulta kaikki ovat yhtä mieltä asiasta?

Hyvä väittely piristää päivää ja pääsee edes vähän pätemään jostain :)

 

[Lynyrd]

Täällä ilmottautuu yksi lisää jatkoajan painonvartioihin. Kesän ja kevään jälkeen tuohon mahan kohdalle on tullut erittäin paljon sellaista tavaraa jota siinä en haluaisi nähdä. Oikeastaan tämä ei tarkoituksenmukainen "massakausi" alkoi maaliskuussa, kun kävin pikkuleikkauksessa jonka jälkeen tuli kahden viikon täyskielto liikunnasta. Se kun oli lusittu niin ekassa höntsämatsissa paukahti nilkka paskaks ja makoilu vaan jatkui. Kesällä kun paikat oli jo kunnossa ei vaan kiinostanu yhtään. Kävin muutaman kerran futista pelaamassa ja satunaisia kertoja salilla ja kiekkoa heittämässä. Olutta ja epäterveellistä ruokaa taas kului semmonen määrä että en uskalla ees tarkempaa arviota miettiä. Nyt on alettu laittamaan ruokavaliota uusiks eli aamupala (puuro ja maustamaton jugurtti marjoilla tai leipää ja jugurttia) lounas ( kasviksia, salaattia ja jotain proteenipitoista) välipala menee tilanteen mukaan (hedelmiä, jugurttia, rahkaa yms.) päivällinen vedetään aika pitkälti lounaan linjoilla ja illalla kulutuksen ja nälän mukaan syödään tai ei syödä, mutta sekin koostuu pääasiassa leivästä, hedelmistä yms. Liikunnan määrä nostettu samalle tasolle mitä se oli viime talvena viikossa eli kaks-kolme kertaa sali, kaks kertaa höntsäsäbä ja tilanteen mukaan yks-kaks kevyttä lenkkiä koiran kans. Pari viikkoo oon nyt tällä menny ja hyvältä tuntuu, uni ja ruoka maistuu sekä vireystila on jotain ihan muuta mitä oli esim. heinäkuussa. Puntaria en ole seurannut sen tarkemmin, mutta vyötä on jo saanu vähä kiriä, kun alkaa tuo kaljaturvotus lähtemään.

 

[Ira Cooperstein]

Kuten aiemminkin olen tuossa postaillut, on painon pudotus alkanut vuoden alussa ja hyvin on mennyt. Eli tammikuun alussa 176 senttiselle meikäläiselle oli painoa kertynyt sen vajaan 95kg:n verran ja tuli tunne että jotain on tehtävä. Osittain parisuhde vitutuksen kannustamana tuli vain ruvettua liikkumaan, ensi kerran kunnolla varmaan pariin kymmeneen vuoteen. Koko homma alkoi ihan peruskävelylenkeillä, uimisella, kotoa olevalla cross-trainerilla (joka oli sen verran heppoinen halpismalli että kunnon käytössä menikin aika äkkiä paskaksi) ja muulla ”helpolla” liikunnalla. Mukaan tuli sitten kuntosalia oikeastaan vain soutulaitteen sekä kuntopyörän kanssa ja keväällä mukaan tuli pyöräily ja rullaluistelu. Rullaluistelu veikin aika nopeasti mukanaan ja sitä onkin tullut kesän aikana 700 kilsan verran. Ja tulihan sitä hommattua oikein kunnollinen Tunturin cross-traineri, on kyllä ollut hyvä laite.

Joka tapauksessa itsellä on käynyt sama ilmiö kuin nimimerkillä peterra; liikunnasta on tullut nautinto ja osa viikottaista rutiinia ilman pakkosuoritusta. Kunnon hikiliikuntaa tulee tehtyä sen 4-6 kertaa viikossa ja nyt 44-vuoden ikäisenä voin sanoa että olen elämäni kunnossa; paino tippui parhaillaan 78kg:aan ja on nyt kesän ajan ollut siinä 80-81kg jos nyt enää edes vaakaa jaksaa käyttää. Ruokailua ei ole tarvinnut sen enempää remontoida; olen aina tehnyt itse ruuat suht terveellisesti ja limsaa tai karkkia ei ole koskaan liiemmälti kulunut. Sipsit ja ilta napostelu jääkaapista ovat oikeastaan olleet ainoat paheet mutta kai noitakin voi sen kerran pari kuussa harrastaa, muuten on iltaisin tullut oltua vihannes / hedelmä linjalla jos turha ”nälkä” sattuu iskemään.

Mutta itse liikunnasta: jonkinlainen rytmi on esim. viime viikkoina ollut seuraava:

Ma: rullaluistelua 20-30km, keskiarvo lienee siinä 23-25km:n kieppeillä.

Ti: Hölkkä / kävely 7-8km; reilu puolet hölkkää, loput ripeää kävelyä

Ke: cross-trainerilla kotona 40-50min vastuksen koko ajan noustessa, loppuminuutit vastus tapissa

To: kuntosali: soutulaitteella 5000m / 20-22min, kuntopyörä 25-30min ja uintia about 500m

Pe: rullaluistelua / hölkkä / cross-trainer ihan fiilisten mukaan

La-Su: ihan miten huvittaa, ainakin toinen päivä on ihan huilia.

Lisäksi saattaa olla pyöräilyä wanhalla vaihteettomalla Helkama Oivalla 20-30km (tulipa ajettua kerran sen vajaa 50km, oli meinaan perse kipeenä), kiipeilyä, futista tai jotain ihan satunnaista touhua mutta tuo rullaluistelu-hölkkä-crossi-kuntosali combo on pysynyt aika peruksena. Päiväthän menee ilman sen kummempia lukkoon lyömisiä; kelien ja fiilisten mukaan ihan menee, Rullaluistelun tilalla pitänee talvella kokeilla hiihtoa ensi kerran yli kahteen kymmeneen vuoteen, edellinen suoritus on meinaan intistä.

Kuten totesin, on kunto tosiaan aivan helvetin hyvä. Jaksaminen ja yleinen virkeys on ihan tapissaan koko ajan. Kotityöt, lasten kanssa leikkiminen ja duunit maistuu ihan eri tavalla kuin ennen. Samaten yöunet on yleisesti laadukkaita ja sohvalla makaaminen on tippunut ihan minimiin. Ja voi todeta että naisasiat on ihan eri tolalla kuin oikeastaan ikinä aiemmin tai oikeastaan uusi suhdekin on tässä kesän mittaan kehittynyt. Oluella tulee käytyä sen kerran kaksi kuussa niin että ihan hutikassakin tulee oltua; muutoin saatan kerran viikossa käydä paikallisessa yhdellä / kahdella.

Eli tämmöisellä kaavalla on nyt edetty. Ei sitten hajuakaan teenkö tuon liikunnan oikein koska ihan omalla tuntumalla on edetty ilman mitään neuvoja tai kyselyjä. Joku viisaampi ja kokeneempi liikkuja voi kommentoida tai antaa vinkkejä, mielellään otan vastaan osaavimpien neuvoja.

 

[peterra]

Minun ajattelutapani on se, että on vain pakko valita kahdesta paskasta parempi: joko esimerkiksi juokseminen, jolloin vitutus palkitaan hyvällä fiiliksellä lenkin jälkeen, tai jatkuva vitutus ja köyden rasvailu, joka väistämättä seuraa kun ei treenaa.

On ollut äärimmäisen helpottavaa huomata, että urheilun ei todellakaan tarvitse olla kivaa vaikka niin aina väitetään. Elämässä itse asiassa pitää olla vitutusta sopivasti, jotta voi paremmin nauttia hyvistä fiiliksistä.

Tästä kanssasi täysin eri mieltä. Liikunta, kehittyminen ja suoriutuminen todellakin voi olla kivaa. Juokseminenkin voi olla kivaa.

Otan nyt kontrastiksi tähän, että esim. töissä voisi sanoa, että "töiden ei tarvitse olla kivaa." Jos töissä on toistuvasti kaikkea muuta kuin kivaa, silloin kannattaa vaihtaa töitä, koska ihminen on jok'ikisen tutkimuksen ja tutkitun tiedon valossa tehokkaimmillaan ja parhaimmillaan, kun hän nauttii siitä, mitä tekee. Tottakai sellaisia PÄIVIÄ on kaikilla, että MIKÄÄN ei ole KIVAA, mutta se on eri tarina. Jos jotain suoritusta dominoi jatkuvasti tunne siitä, että tämä ei ole kivaa niin todennäköisesti se ei sitä koskaan tule olemaan.

Kannattaa myös muistaa, että ihmisiä on monenlaisia. Toiset ovat ns. suoritus-orientoituneita eli ihmiset saavat "mielensä täyteen" jo siitä, että he suorittavat jotain ja pelkästään suoritus tuottaa jo sinänsä sen ilon. Toiset ihmiset taas eivät ole ollenkaan suoritushalukkaita vaan he haluavat ainoastaan pitää hauskaa. Suoritusorientoituneen ihmisen voi olla hyvin vaikea ymmärtää ihmistä, joka haluaa nauttia ja pitää hauskaa ja sama toisin päin; ihmisen, joka haluaa vain nauttia ja pitää hauskaa ns. off the record töistä yleensä ei myöskään ymmärrä suorituskeskeistä ihmistyyppiä.

Itse kuulun johonkin näiden välimaastoon: olen toisissa asioissa kovinkin suorituskeskeinen, mutta liikunnassa haluan sen liikunnan nautinnon ja onnistumisen riemun. Suoritus on minulle aivan sama. Kunhan se on oma. Tämän vuoksi esim. monelle hyvälle tyypille on ollut vaikea opettaa minulle rullaluistelua, koska suoritus ei ole nopea/tasainen you name it.

Totta kai liikunta ja kehitys vaativat työtä, mutta jokaisen tulee ymmärtää myös niiden vaihtoehtoiskustannus. Sellainen on aina. Ja kyllä edelleen suosittelen etsimään lajia, jossa voi kehittyä ja nauttia, mutta samalla laji on myös niin hauska, että sinun ei tarvitse erikseen ainakaan jatkuvasti motivoida itseäsi liikkeelle. Tällöin asiasta myös voi tulla oikea tapa ja siitä saatu nautinto on vähän vastaava kuin lätkästä (seuraamisesta ja voittamisesta.) Pitäisin silloin onnistumismarginaalia jopa suurempana kuin hakemalla maksimaalisia suorituksia ilman nautintoja.

 

[Numero13]

Viimeiseen pariin viikkoon on nyt lähes päivittäisellä pyöräilyllä sulanut kolmisen kiloa pois. Taitaa olla vaan vähän liian raju tahti omalle kohdalle, kun alkaa hiukan kroppa pistämään pyöräillessä vastaan. Kai tässä on päästy siihen kuuluisaan ylikuntoon.. Pitänee muutaman päivän mittainen täyslepo pitää tässä välissä ja jatkaa sitten uusilla voimilla. Viisi viikkoa sitten oltiin tilanteessa 106.5kg, nyt jo vähän keveämpänä 97.5kg.

 

[Jupe]

Viimeiseen pariin viikkoon on nyt lähes päivittäisellä pyöräilyllä sulanut kolmisen kiloa pois. Taitaa olla vaan vähän liian raju tahti omalle kohdalle, kun alkaa hiukan kroppa pistämään pyöräillessä vastaan. Kai tässä on päästy siihen kuuluisaan ylikuntoon.. Pitänee muutaman päivän mittainen täyslepo pitää tässä välissä ja jatkaa sitten uusilla voimilla. Viisi viikkoa sitten oltiin tilanteessa 106.5kg, nyt jo vähän keveämpänä 97.5kg.

Kilo per viikko on erittäin kova tahti jos aikoo sen myös pitää eikä paino tulisi takaisin. Lepo on ensisijaisen tärkeä että lihakset saa levätä, jos otat tiukkaa tseeniä jo väsyneille lihaksille päivä toisensa perään niin sehän menee jo Arskan shokkitreenin puolelle. En itse ainakaan laihduttamismielessä suosittelisi joka päiväisiä tiukkoja fillarilenkkejä, välillä pitää palautella, juokse vaikka tai kävele pitkä lenkki niin rasitus kohdistuu eri tavalla.

Olen huomannut itse sen että laihduttamiseen auttaa hyvin myös minidietit, moni täällä puhuu koko ajan syömisestä läpi päivän mutta jos ei pumppaa rautaa niin painoa lähtee jo syömisen kohtuullistamisella ja tuollaisella tekemälläsi liikunnalla. Minidieteillä tarkoitan että syö viimeisen ruoan duunin ja urheilun jälkeen, esim kello 18-19 ja sen jälkeen ei mitään muuta kuin vähän nestettä, esim 22 nukkumaan ja 06 ylös, vettä/sitruunavetta jolla elimistö käyntiin, aamianen klo 08.
Itse huomasin että on todella kireä(laihtunut olo) kun tälläistä noin 14 tntia ilman ruokaa toteutti jonkun aikaa ja näkyi vaa'assakin. Tämän hyvä puoli oli se että sai syödä miltei kuin paljon vaan siinä urheilun jälkeen koska kroppa on kulutustilassa pitkään urheilun jälkeenkin. Mutta ei sovi jos lihaksia rasittaa rajusti, silloin suosittelen proteiinipitoista iltapalaa.

_

 

[Prof. Puck]

Kysmys palstan keski-ikäisille laihdutus-kunkuille...

Miten olette päässeet eroon viimeisestä muutamasta kilosta.. elli pienen pienestä elintasokummusta? V*****taa, kun muuten alkaa olla jo aika hyvässä kondiksessa, mutta (varsin pieneksi kutistunut) kumpu ei kuitenkaan suostu kokonaan katoamaan. Eräs toinen tuttava totesi, että tämä on näitä vanhenemisen kiroja... mutta onko asia tosiaan näin ja siihen alistuttava? Tiedän kyllä itsekin, että vanhenemisen seurauksena muutoksia kropassa tapahtuu myös tältä osin, eikä niin positiiviseen suuntaan..

 

[Tadu]

Samalla tavalla ne vikat läskitkin lähtevät vyötäröltä, eli kuluttamalla enemmän kuin syö.

Kun laihduttaa, niin rasva palaa tasaisesti kaikkialta. Vatsaan kuitenkin miehillä yleensä kasaantuu eniten rasvaa. Eli laihdutuksen loppuvaiheessa ei ylimääräistä välttämättä olekaan kuin vatsassa. Mutuilen, mutta silloin rasvan polttaminen saattaa olla vaikeampaa kun sitä on kunnolla enää jäljellä yhdessä kohtaa kehoa. Itseäni en koe vielä keski-ikäiseksi, mutta teini-iän ylipainon ansiosta minulla on aina ollut hieman ylimääräistä juuri vatsan seudulla, vaikka nytkin olen ihannepainoinen ja keskimääräistä lihaksikkaampi. Nyt kuitenkin olen motivoitunut rauhassa kokeilemaan josko saisin vatsan ylimääräiset pois ja sieltä alta toivottavasti vatsapalat näkymään.

 

[Rod Weary]

Miten olette päässeet eroon viimeisestä muutamasta kilosta.. elli pienen pienestä elintasokummusta?

Ei mitenkään. Ekat 10 kg 15 ylimääräisestä lähtivät helposti, viimeiset viisi eivät millään. Nyt on ollut hiukan jalkavaivoja riesana ja lenkkeilyyn on tullut yksi pitempikin tauko, ensin vuosi sitten vasuriin 6 kk plantaari faskioosi ja nyt pari viikkoa tapeltu oikean kanssa, kun vuoden alusta pääsin vihdoin taas normirytmiin. Tuosta isosta tauosta tuli pari kiloa takaisin ja ne ovat vieläkin sitkeämmässä kuin ne jo pudotetut viimeiset kilot. Vaa'assa ei ole ollut pariin vuoteen pattereita, mutta luulisin, että kireimmistä 76 kg ajoista on tullut n. 5 kg takapakkia. Kireimmän ajan ja tuon pitkän tauon välissä paino vakiintui 78 kg hujakoille. En usko pääseväni millään elämäntapamuutoksella ja kuntokuurilla alle 70 kg.

 

[Jupe]

Miten olette päässeet eroon viimeisestä muutamasta kilosta.. elli pienen pienestä elintasokummusta?

Kulutus että syö vähemmän mitä kuluttaa on hyvä vinkki mutta sitä voi tehostaa treenaamalla tuota osastoa, itse olen viimeiset viisi vuotta treenannut paljon corea ja siinä samalla lähtenyt kiloja perseestä,lantiosta, vatsasta/alavatsasta, kun nämä lihakset on työssä ja kulutus siellä osastolla kovaa niin kyllä ne kilotkin karisee ja palat alkaa näkymään.
Nopeasti neuvoisin harjoittamaan selkä ja vatsalihaksia, syviä sellaisia ja lantion/jalkojen nostoja. Kankuille kyykkyjä ilman painoja/kevyillä painoilla jotta saat toistoja paljon, askelkyykkyjä, näissä treeneissä myös keskivartalo saa kyytiä. Treeniä kohdistetaan kurinalaisesti tuonne niin kyllä tulosta tulee vielä nelikymppisenäkin, kokemusta on.
Luonnollisesti on hyvä olla tämän lisäksi jokin aerobinen juttu mitä tekee miltei päivttäin juoksu tai edes kävelylenkit, se helpottaa sitä että kroppa on kulutustilassa kunnolla koko ajan ja saa siten syödä edes jotain.

_

 

[Rod Weary]

Hyviä vinkkejä. Vielä kun saisi tuon aineenvaihdunnan sille tasolle, mitä se oli alle kolmekymppisenä. @Jupe ei taida olla ihan vielä keski-iässä (android-ketjussa kertoi, että mutsi osti sille juuri äskettäin luurin)? Ei se ole oikeasti ihan niin helppoa enää tässä iässä.

 

[Jeffrey]

Kysmys palstan keski-ikäisille laihdutus-kunkuille...

V*****taa, kun muuten alkaa olla jo aika hyvässä kondiksessa, mutta (varsin pieneksi kutistunut) kumpu ei kuitenkaan suostu kokonaan katoamaan. .

En ole keski-ikäinen, mutta ihan tuttu ongelma tuo täälläkin. Olen varsin hyvässä kunnossa muuten, mutta varsinkin kyljissä on hitunen löysää. Helvetin hankala tuosta on ollut eroon päästä, ja melko helpolla tuntuisi takaisin tulevan. Omalla kohdallani olen huomannut neljä tekijää, jotka ovat tuossa tavoitteessaan auttanut.

Tuohon keskivartalon viimeisiin kiloihin ei täysin sovi vanha ajattelu, syö vähemmän kuin kulutat. Tämä siksi, että se toimii meidän kehon rasvavarastona, eikä se niitä viimeisiään sieltä luovuta, jos on jollain tappodietillä (huom. nälänhädässä elävät ihmiset). Tai saattaa luovuttaa, mutta takaisin tulee. Esimerkiksi nykypäivän vapaaottelijat ovat jatkuvasti todella tiukassa kunnossa, ja aivan varmasti syövät vähintään sen minkä kuluttavat. Se vain on syötävä äärimmäisen puhdasta ruokaa ja mielellään jatkuvasti, sekä opetettava keho vastaanottamaan ja kuluttamaan sitä ravintoa.

Ensimmäinen on siis erittäin puhdas ruokavalio. Eli lähinnä riisiä, kanaa ja sitten pakasteesta herneitä tai parsakaalia kanan seuraksi pannulle. Toki mausteet kuuluu myös puhtaaseen ruokaan, ja valkosipulit ja sipulit sopii myös aina.

Proteiinit ja rasvat ylös. Tätä tukee myös moni tieteellinen tutkimus. Varsinkin lihasmassan säilyttäminen dietillä helpottuu proteiinin saannin noustessa kalorin lähteenä. Noin 3 grammaa omaa painokiloa kohden taitaa olla melko yleinen diettisuositus jolloin optimoi myös lihaksen säilymistä. Eli ei käy niin, että laihtuu, mutta samalla lihakset lähtee ja lopulta roikkuu vielä enemmän. Aamu- ja iltapuuroon itsellä mennyt n. 200g raejuusto ja seuraksi ehkä 1-2 kananmunaa. Lounas ja päivällinen kanaa ja välipalaksi ennen salia jonkun pienen hiilarin kylkeen olen tuollaista kalkkunafilettä leikkelehyllystä vedellyt. Hiilareina sitten suosinut kaurapuuroa ja riisiä sekä marjoja.

Rasvojen osuus myös on tässä kohtaa tärkeä, ja etenkin hyvien rasvojen. Eli jättää jopa sen vähärasvaisen jauhelihan sinne hyllyyn ja ottaa oikeasti vähärasvaista vaihtoehtoa. Jossain artikkelissa joskus kerrottiin pehmeiden rasvojen "likistävän kovia rasvoja ulos kehosta" (korvaavan?). Tämän paikkaansa pitävyyttä en ole jaksanut mistään tarkistaa, mutta on toiminut ainakin minulla. Toki omegat ovat tärkeitä myös rasva-ainevaihdunnassa ja sitä kautta edistävät laihtumista. Omalla kohdalla tämä tarkoittanut sitä, että työpaikkaruokalassa kaadetaan ruokaan reiluhkosti oliiviöljyä, ja kotona ja/tai pre-sali safkan mukana reiluhkosti pähkinöitä. Saksanpähkinöissä on jonkin tiedon mukaan optimaalisin rasvahappo koostumus, mutta itse kustannus syistä mennyt ihan maapähkinöillä tai jos on herkutella halunnut niin cashewllä.

Kolmas tehokeino tässä on ollut keskivartaloharjoittelun tehostaminen. Eihän sitä ihminen voi päättää mistä se läski lähtiessään lähtee, mutta ainakin oma subjektiivinen kokemus tuossa on ollut se, että tästä on hyötyä. Staattisia liikkeitä, eli jumppapallolla rivercrunchia ja linkkareita tai lankuttamalla vatsoja ja kyljet toki vielä erikseen. Tietysti keskivartaloa treenaamalla saat siitä paketista vielä tiukemman, joka jo itsessään parantaa ulkonäköä vaikka läskiä ei varsinaisesti lähtisikään.

Neljäs on sitten pienoinen aerobisen lisääminen lisääminen. Minulla tämä on toki helppo, kun päähomma on lihasharjoittelussa. Eli sellainen 10-15 minuuttia soutulaitteella tai fillarilla vastusta lisäämällä ja oikeasti itseään rasittamalla eikä pelkästään veivaamalla, on ollut ehdottomasti myös hyödyksi, ja tämän olen suorittanut tosiaan salin jälkeen, jotta tehot riittää itse treeniin.

Tärkeys järjestykseen kuitenkin laittaisin:

1: Todella puhdas ravinto (Proteiinit, hiilarit rasvat)
2: Keskivartaloharjoittelun korostaminen -> Punttitreenissä myös isojen liikkeiden korostaminen mave, kyykky yms...
3. Aerobisen lisääminen.

Ravinto:
1: Proteiinit: Kana, kalkkuna. Jonkinverran voi käyttää myös maitotuotteita ja kananmunia.
2: Hiilarit: riisi, kaura, marjat
3: Rasvat: Pähkinät, oliiviöljy.

Tämä nyt on ainakin se, millä itse olen parhaimman lopputuloksen saanut. Ja kyllä, kovasti paleolta vaikuttaa, mutta ainakin itselläni toimii vallan mainiosti.

 

[Jeffrey]

Hyviä vinkkejä. Vielä kun saisi tuon aineenvaihdunnan sille tasolle, mitä se oli alle kolmekymppisenä. @Jupe ei taida olla ihan vielä keski-iässä (android-ketjussa kertoi, että mutsi osti sille juuri äskettäin luurin)? Ei se ole oikeasti ihan niin helppoa enää tässä iässä.

Aineenvaihdunnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että syö hyvää ravintoa. Toki ikä hidastaa aineenvaihduntaa siinä missä koko kehoa, mutta ei pelkästään voi syyttää ikää. Eli saatko tarpeeksi proteiineja, saatko laadukkaita hiilareita ja se isoin kysymys, miten rasvat? Varsinkin rasvahappo aineenvaihdunnan kannalta laadukkaat rasvat ovat tärkeitä. Eli mahdollisimman suuri prosentuaalinen osuus päivittäisestä saannista pitäisi olla hyviä lähteitä, esimerkiksi pähkinöitä ja oliiviöljyä. Proteiineista sitten vähärasvaista ja laadukasta. Oikeastaan kasviproteiinit ja sika on sellaista, että niissä se laatukysymys on vähän niin ja näin. Hiilareista sitten unohtaa pastat ja jos leipää haluaa, niin ostaa jotain kaura/ruis hommaa, muuten sitten riisi ja marjat.

Ikä toki hidastuttaa aineenvaihduntaa, mutta surullinen fakta taitaa olla se että omat elintavat vaikuttavat tähän vielä huomattavasti enemmän. Niin ja ravinnon lisäksi toki säännöllisen elämäntavat ja se 8h unta yössä ovat ensiarvoisen tärkeitä!

 

[Jupe]

Hyviä vinkkejä. Vielä kun saisi tuon aineenvaihdunnan sille tasolle, mitä se oli alle kolmekymppisenä. @Jupe ei taida olla ihan vielä keski-iässä (android-ketjussa kertoi, että mutsi osti sille juuri äskettäin luurin)? Ei se ole oikeasti ihan niin helppoa enää tässä iässä.

Mä kirjoitan joskus paljon moneen paikkaan ja sekavastikin, noinko mä kirjoitin? Tarkoitin että mutsilla oli se ongelma älypuhelimen kanssa. Sillä itse asiassa menossa jo kolmas tai neljäs älypuhelin mulla vasta toinen, ekan ostin 38v ja tokan nyt 40v. Mutta ei ihan keski-iässä olla kuitenkaan.

Asiaan, aineenvaihduntaa ei saa millään vanhalle tasolle. Itse teen istumatyötä ja jopa istumatyöläiselle oli helppoa olla hoikka noin 30v asti, mutta viimeiset vuodet on ollut aikamoista taistelua. Joka päivä pitää tehdä jotain ja olla kipinä pitää kropasta huolta ja syödä kohtuudella, paljon vihanneksia jne. Paljon eri pelejä, välipäivinä vähintään niitä tunnin kävelylenkkejä, edelleen puntti vähintään kerran viikossa + kävelylenkeillä leuat ja tukit. Juostakin yritän joka viikko ainakin kerran(pelien lisäksi). Sitten vielä pilates mikä on yllättävän haastavaa corelle kun taso on jo se kolmesta tasosta haastavin missä käyn.
Tuommoista kaikkea ja silti vatsassa parikiloa makkaraläskiä.

_

 

[Rod Weary]

Ikä toki hidastuttaa aineenvaihduntaa, mutta surullinen fakta taitaa olla se että omat elintavat vaikuttavat tähän vielä huomattavasti enemmän. Niin ja ravinnon lisäksi toki säännöllisen elämäntavat ja se 8h unta yössä ovat ensiarvoisen tärkeitä!

Joo, eihän tässä missään askeesissa eletä, itsensä hemmottelu tietyissä rajoissa kuuluu asiaan enkä ota siitä stressiä. Olen viimeiset 10 vuotta kiinnittänyt entistä enemmän huomiota ruokavaliooni. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, aikaisemmin ei juurikaan edes kiinnostanut. Kun tuo elämäntaparemontti alkoi, niin edelleen sallin itselleni muutaman oluen viikottain ja ihan silkkaa roskaakin tulee edelleen syötyä muutamana päivänä kuukaudessa. Veriarvot ovat hiukan parantuneet lähtötilanteesta, mutta edelleen olisi parannettavaa tuolla osastolla. Naksu/bisseosastoa on siis tiukennettu entisestään ja toistaiseksi olen tuossa onnistunutkin. Katotaan sitten seuraavassa mittauksessa, missä mennään.

Seuraava askel pitäisi ottaa annoskokojen suhteen. Vanha kunnon salaatit ensin lautaselle ja sitten vasta pääruoka -kikka auttoi melko hyvin, mutta jotenkin tuntuu siltä, että pitäisi pienentää nyt lisää. Tämän pistän ihan täysin iän piikkiin. Ruuan poisheittäminen kyllä sattuu sieluun, mutta aika moni resepti on käytännössä mahdoton toteuttaa pienempänä.

En kyllä ikinä pysty nukkumaan 8 h yöunia, mulle 7 on ihan tarpeeksi.

 

[sampio]

Tuosta rasvanpolton kohdentamisesta johonkin tiettyyn kehonosaan on kirjoittanut ainakin Hulmi blogissaan ja kirjassaan, ehkä muutkin alan gurut. En jaksa kaivaa lähteitä esille, mutta pointti oli lyhyesti kuitenkin se, ettei rasvanpolttoa voida kohdentaa esim. keskikroppaan, vaan laardi lähtee tasaisesti kaikkialta. Se, mitä kohdennetulla treenillä saa aikaan, on lihaskasvu ja kropan muokkaus, jolloin rasvan osuus vaikkapa juuri keskikroppan massasta pienenee suhteessa, vaikka absoluuttisesti se pysyykin samana.

 

[Shardik]

Tuohon kysymykseen mahakummun tiputtamisesta hieman omaa pohdintaa. Olen ymmärtänyt, että viskeraalirasva on ihonalaisrasvaa metabolisesti aktiivisempaa. Tästä johtuu toisaalta viskeraalirasvan terveyshaittoja, mutta toisaalta laihdutuksen alkaessa viskeraalirasva on "liikkuvampaa" eli vähenee ihonalaisrasvaa nopeammin. Metabolinen aktiivisuus tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että viskeraalirasvaa syntyy helpommin, jos energiatasapaino on positiivinen. Eli sitten jos laihduttaja pääsee jo varsin lähelle sitä ihannetulosta, mutta ei kuitenkaan purista sitä viimeistä askelta dieetistä/kuntoilusta, niin sinne jää vielä helposti vähän ylimääräistä navan taakse.

Itsestä sen verran, että sen kummemmin laihduttamatta olen pikkuhiljaa tekemilläni pienillä elämäntapamuutoksilla (sokeria vähemmäksi, kasviksia enemmäksi, kevyttä/keskiraskasta liikuntaa 2-3 krt/vk aiemman sohvaperunaelämän sijaan) tiputtanut painoa n. 10 kg (90->80 kg) vajaan parin vuoden aikana. Ysikympissä huidellessani oli hieman vatsakumpua ja kasvotkin vähän pyöreämmät kuin nykyisin. Nyt voisi sanoa, että vatsakumpu on ainakin miltei hävinnyt. Olen 190 cm, joten olen päässyt melko lailla ihannepainoon. Oikeastaan ei haittaisi hankkia vähän lisääkin massaa lihaskasvun kautta, mutta siihen projektiin en ole vielä jaksanut ruveta. Finaalissa ei muutenkaan vielä olla. Pari viikkoa sitten minulta mitattiin kolesterolit ja kohollahan ne kokonais- ja LDL-arvot olivat. HDL- ja triglyt olivat tosin ok. Olen tässä miettinyt, että pitänee sitten tuota lihan käyttöä vähän rajoittaa ja yrittää lisätä liikuntaa, jos se tuohon kolesteroliarvoon auttaisi.

 

[Prof. Puck]

En ole keski-ikäinen, mutta ihan tuttu ongelma tuo täälläkin. Olen varsin hyvässä kunnossa muuten, mutta varsinkin kyljissä on hitunen löysää. Helvetin hankala tuosta on ollut eroon päästä, ja melko helpolla tuntuisi takaisin tulevan...

Hyvää pohdintaa kaikilta asianomaisilta... en ole, kuten vähän ounastelinkin, tämän asian kanssa aivan yksin...

Kyllä minä Leonin tavoin olen ainakin jossain määrin taipuvainen myöntymään myös sille, että iälläkin on merkitystä. Olen nyt jo jonkin matkaa päälle neljänkympin, eikä tämä vielä esimerkiksi 5 vuotta sitten ollut näin vaikeaa.

Treenaan 4-5 kertaa viikossa monipuolisesti mailapelejä, juoksua, lihaskuntopiiriä, uintia, maastopyöräilyä... (hiukan viikon, fiiliksen ja sesongin mukaan), hyötyliikunta on päivittäistä, eli treenien päälle vielä kävelen suht. paljon, hissi on pannassa jne.. ja olen laittanut viimeisen parin vuoden aikana ruokavalionkin aikalailla kuntoon, eli ei sieltäkään enää älyttömiä ole pois tiristettävää. Ei vaan meinaa päästä pois noista viimeisistä kiloista, jotka juurikin keskivartaloon ovat pesiytyneet... Tai siis pääsee juurikin jollain tappodieetillä, mutta ei sitä voi pysyvästi noudattaa.

Mutta sitten toisinaan näkee todella timmissä kunnossa olevia mua vanhempiakin äijiä, niin tuleehan siinä väistämättä sellainen olo, että mitä he tekevät toisin/paremmin kuin allekirjoittanut? Kun on olemassa perhe- ja työvelvotteita, niin kauhean paljon ei voisi liikunnan määrääkään lisätä nykyisestä. Ja kyllähän elämässä täytyy nyt edes joitakin iloja olla, toki kohtuudella, hyvän ruoan, vielä paremman viinin ja muiden viihdykkeiden suhteen, ettei elämä muutu pelkäksi spartaksi. Viiden vuoden takaiseen elän suorastaan super-terveellisesti, mutta kyllä silloin pääsi noista viimeisistäkin kiloista eroon, kun vaan tahtoi ja yritti. Kyllähän se vituttaa, kun kroppa on muuten kuin kreikkalaisella patsaalla, (heh), mutta viidennellä kuulla raskaana olevan naisen mahalla varustettuna. Ja onhan noilla kreikkalaisilla patsaille myös aika pienet vehkeet veistetty, ettei tässä nyt ihan yks yhteen olla...

Pelkkää pitkän matkan juoksua treenaten (juoksukilometrit viikossa lähempänä sataa kuin viittäkymppiä) pääsee keski-ikäinenkin keskivartalosta eroon, mutta sitten pääsee samalla eroon myös lihaksista. Faijalle kävi juuri näin, kun alkoi aikanaan juoksemaan pitkiä matkoja vanhemmalla iällä... kutistui komea mies kuivan kesän oravaksi.

Tv. wanha ja wittuuntunut!

 

[sinikettu]

Olen tässä miettinyt, että pitänee sitten tuota lihan käyttöä vähän rajoittaa ja yrittää lisätä liikuntaa, jos se tuohon kolesteroliarvoon auttaisi.

Ei taida liikunta vaikuttaa erityisen paljoa kolesteroliin, ellei paino sen tuloksena laske. Rasvojen laadun parantaminen on hyödyllistä. Tosin esimerkiksi pähkinoiden ja kalan terveysvaikutukset eivät liene pelkästään laadukkaista rasvoista, vaan myös muista lukuisista hyödyllisistä aineista, joita nuo pitävät sisällään. Samoin monipuolisten vihanneksien, hedelmien ja marjojen lisääminen ruokavalioon kannattaa. Siinä on mielenkiintoista juttua tutkimuksesta, jossa pelkän omenan avulla kolesterolia kyettiin tiputtamaan parillakymmenellä prosentilla. Tosin tuollaisissa tutkimuksissa on niin paljon epävarmuustekijöitä, joten on mahdotonta sanoa mikä oli ompun oikea osuus kolesterolin laskemisessa. Esimerkiksi runsasfenolisilla marjoilla (mustikka, puolukka, mustaherukka, aronia, karpalo...) todennäköisesti on todella suuria vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn. Myös palkokasveilla on dokumentoitu ihan hyviä vaikutuksia esimerkiksi kolesterolin suhteen. Samoin kuidulla.

Punaisen lihan ja lihajalosteiden vähentäminen on varsin suotavaa ainakin terveellisen ruokavalion puitteissa. Samoin huonolaatuisten hiilihydraattien välttely.

 

[Jeffrey]

Punaisen lihan ja lihajalosteiden vähentäminen on varsin suotavaa ainakin terveellisen ruokavalion puitteissa. Samoin huonolaatuisten hiilihydraattien välttely.

Nyt puhut pehmeitä. Punainen liha on varsin hyvä ravinnon lähde. Punainen liha on varsin hyvä lähde esimerkiksi arginiinille, joka on syy myös sille, miksi mainitsemasi palkokasvit ovat hyödyksi sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn.

Noh, tämä nyt tästä ettei taas mene juupas eipäs väittelyyn, mutta toki toivoisin myös sinun kunnioittavan keskustelua eikä valehtelemalla oman ideologiasi mukaan.

Täällä nyt on tarkoitus päästä liikaläskeistä eroon, ja esimerkiksi vähärasvainen punainen liha on siihen tarkoitukseen erittäin hyvä. Pitää samalla huolen siitä, että laihduttaja saa riittävän määrä aminohappoja, elimistö pysyy kunnossa ja vältytään rasitus sairauksilta.

 

[sinikettu]

Noh, tämä nyt tästä ettei taas mene juupas eipäs väittelyyn, mutta toki toivoisin myös sinun kunnioittavan keskustelua eikä valehtelemalla oman ideologiasi mukaan.

No ei. Punainen liha on aika järjestään yhdistetty esimerkiksi kohonneeseen suolisto- ja peräsuolisyöpien riskiin. Siinä myös aiheesta vähän asiaa ammattikirjoittajan kynästä. Vähän tuosta aiheesta toisaalta on kiistelyä, mutta se on ainakin jokseenkin varmaa, että punaisella lihalla ei mitään terveyshyötyjä liene verrattuna sen syömättömyyteen. Tutkimusnäyttö kuitenkin on aika vahvasti kääntynyt pieniin, mutta maltillisiin terveysriskeihin laadukkaamman punaisen lihan osalta ja vähän suurempaan punaisten lihajalosteiden osalta. Sen lisäksi punainen liha on epäekologista.

En tiedä, miksi luulet minun olevan ruokaideologisti. Katson ravintoa suurimmalta osin faktojen kautta. Itse olen sitä mieltä, että eläinkunnan tuotteita syövillä on ravitsemuksellista etua kasvissyöjiin verrattuna, muttei se mistään punaisesta lihasta johdu. En keksi mitään muuta syytä syödä punaista lihaa kuin maku, eikä sekään pitkässä juoksussa ole järin suuri tekijä. Maailma on hyvää ruokaa pullollaan. Itselleni kuitenkin ruuan terveys on se numero uno, eikä täten syömiseni ole rakennettu ruuasta saatavan mielihyvän ympärille. Ei hyvänmakuisesta ruuasta haittaakaan kuitenkaan ole.

Lisättäköön vielä, että on varmastikin mahdollista rakentaa terveellinen ruokavalio myös runsaan punaisen lihan kulutuksen ympärille. Kaikki riippuu kontekstista ja osittain lihan laadusta.

 

[Shardik]

Ei taida liikunta vaikuttaa erityisen paljoa kolesteroliin, ellei paino sen tuloksena laske. Rasvojen laadun parantaminen on hyödyllistä.
...
Punaisen lihan ja lihajalosteiden vähentäminen on varsin suotavaa ainakin terveellisen ruokavalion puitteissa. Samoin huonolaatuisten hiilihydraattien välttely.

Kestävyysliikunta parantaa HDL/LDL-suhdetta ja lihaskuntoharjoittelu laskee LDL:ää, joskaan muutokset eivät järin suuria ole. Huonoja rasvoja vähentämällä paha kolesteroli laskee enemmän, mutta minulla nuo ovat mielestäni aika alhaalla, vaikka en olekaan mitään tarkkoja lukuja laskenut. Voita en käytä kuin joskus harvoin ruoanlaitossa ja muutenkin syön vähärasvaisia/rasvattomia tuotteita, eikä sipsejä/pullia ym. mene kuin ihan satunnaisesti 1-2 krt kuukaudessa. En myöskään tupakoi tai käytä nykyään alkoholia juurikaan. Lihansyönnistä voisi helpoiten nipistää ja ehkä tuo onnistuukin. Kalaa ei tule kotona juuri syötyä, mutta lounailla otan sitä käytännössä aina kun on tarjolla. Sokeria menee ehkä vielä vähän liikaa, mutta toisaalta sen vähentäminen ei ainakaan käypä hoidon mukaan kolesteroleja vähennä (triglyjä kylläkin).