Toi kehopositiivisuus on muutenkin sairas juttu. Ei ylipainoa pidä ihannoida eikä siihen pitäisi oppia olemaan tyytyväinen. Se on 99,9 prosentilla täysin oma valinta eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Lapsuutta ja omia vanhempiakaan ei voi syyttää. Itse olin 18-vuotiaana ylipainoinen (95 kiloa), mutta tämän jälkeiset 15 vuotta paino on pysynyt 70-80 kilon välillä.
Tässä on totuuden siemen. Jotenkin olen ollut huomaavinani, että tuo kehopositiivisuus on sitä, että ylipainosta yritetään tehdä uusi normaali. Ja tämä on minusta vaarallista, ihan jo terveyssyistä. Jos ylipaino koetaan normaaliksi asiaksi, se tarkoittaa pidemmän päälle yhteiskunnalle melkoisia kuluja. Jo nyt kakkostyypin diabetes lisääntyy melkoista vauhtia Suomessa, ja tässä on ylipaino ihan ratkaisevassa roolissa. Geeneillä on toki myös merkitystä, ja sairastuminen riippuu hyvin pitkälti näiden kahden asian yhteisvaikutuksesta. Mutta huonoillakin geeneillä sairastumisen ajankohtaa pystyy siirtämään myöhäisemmäksi, jos pyrkii pitämään painon normaaleissa rajoissa, ja harrastaa muutenkin liikuntaa.
Sitä en tosin sano, että ylipaino olisi 99.9 prosentilla täysin oma valinta. Kyllä erilaiset sairaudet vaikuttavat asiaan siinä määrin, että luku ei noin korkea ole. Mutta tällöinkin liikunnan lisääminen auttaa monesti terveydentilaan, vaikkei paino putoaisikaan. Muistan kerran, kun eräs arviolta 65-vuotias varsin tukeva mieshenkilö kertoi, että hänelle lääkäri suositteli joskus liikunnan lisäämistä. No, tämä mies oli sitten kysäissyt lääkäriltä, että eikö riitä, että hän kävelee noin 300 päivänä vuodessa yli 15 kilometriä? Hän kertoi sitten, että hän elää terveellisesti, mutta on aina ollut ylipainoinen, kuten olivat hänen vanhempansakin. Tästä ylipainosta huolimatta hänen kolesteroli- ja verensokeriarvonsa ovat aina olleet hyvät, eli liikunnalla on tässäkin ollut varmasti osansa, vaikkei paino olekaan pudonnut.
Mitä tulee hoikkuuteen, niin varmasti tehokkain keino siihen on ylipainon ennaltaehkäisy. Jos ylipainoa tulee hyvin reippaasti, jo liikunnan harrastaminen vaikeutuu. Kroppa on todella kovilla. Itse olen tuntenut erään voimakkaasti ylipainoisen jo lähes 20 vuotta, ja kyllä hänen elämänsä on ollut varsin surullista seurattavaa. Huomaa hyvin, että ylipaino käy henkisesti ja fyysisesti koville. Tästä huolimatta hän ei tunnu tekevän asialle mitään, vaan ruokavalio on erittäin epäterveellinen - esimerkiksi ravintolassa tilataan aina se kaikkein kaloripitoisin ruoka, rasvaa käytetään paljon yms. -, eikä liikuntaa tunnuta harrastavan yhtään. Aina välillä puhutaan "itsensä niskasta kiinni ottamisesta", mutta siihen puheen tasolle se jää. Surullista on, kuinka hän kokee ulkonäkönsä jatkuvaksi ongelmaksi, mutta ei kuitenkaan yritä tehdä asialle mitään. Jotenkin en vain jaksa ymmärtää, että asia surettaa häntä vuositolkulla, mutta asialle ei edes yritetä tehdä mitään. Tai no, kaipa tuossa itseluottamus on vuosien saatossa mennyt. Silti tuosta on vain yksi keino ylös, ja kehopositiivisuus se tuskin on... Kyllä häntä silti painon pudottaminen teoriatasolla tuntuu kiinnostavan, sillä hän usein tuntuu kyselevän painoa onnistuneesti pudottaneilta tuttaviltaan, miten nämä ovat tämän tehneet. Silti puheissa tuntuu esiintyvän useita (teko-)syitä sille, miksi tämä keino ei hänelle sovi.
Itse olen näissä asioissa liikkeellä insinöörilogiikalla. Paino putoaa, jos kuluttaa enemmän kuin syö. Ja päinvastoin. Olen itsekin pariin otteeseen pudottanut painoa yli 10 kiloa, kun huomasin ensin opiskelijaelämän ilojen ja sitten pariutumisen myötä hetkellisesti tapahtuneen repsahtamisen tuoneen useamman kilon ylimääräistä vartalolle. Tämän jälkeen paino on pysynyt suhteellisen hyvissä lukemissa. Tarkoitus on pitää liikunta osana arkirutiineja ja arkinen syöminen sen verran terveellisenä, että voi hyvällä omatunnolla toisinaan suoda itselleen herkutteluakin vailla huolta. Tämä on jo ihan terveyssyistäkin suotavaa, itselläni on myös kohonnut 2-tyypin diabeteksen riski sukurasitteen takia. Lisäksi itselläni on lievä skolioosi, ja jos keskivartalolle tulisi hirveästi ylimääräistä, tämä voisi olla selälle melkoinen rasite.
Niin, tähän kehopositiivisuuten vielä... kaikkien ei todellakaan tarvitse olla huippu-urheilijoita kropaltaan, vaan tavallinen, edes suunnilleen normaalin painoindeksin rajoissa oleva kroppa riittää. Mutta voimakkaan ylipainon terveyshaitat säilyvät, vaikka kuinka uskottelisi sen olevan normaalia. On toki hyvä, jos ylipainoinen ihminen pystyy olemaan sinut ulkonäkönsä kanssa. Silti fyysisen hyvinvoinnin vuoksi ylipainon hyväksyttävyyttä ei tulisi korostaa.