Itselläni tämä jojoilu on kyllä melkoista. Parikymppisenä painoin 72kg ja siitä lähdettiin. Pahimmillaan olin n. 5 vuotta sitten 132 kiloa, siitä pudotin juoksemalla ja syömisillä 94 kiloon. Tässä kolmekymppisenä keväällä hajotin selkäni töissä ja massaa oli taas heinäkuussa 112 kiloa. Nyt olen taas elokuun alusta juoksennellut ja syönyt terveellisemmin ja nyt paino on siellä 103 kilossa, ja on sentään jokseenkin pysytty tavoitteissa. Millähän ihmeellä tästä maanisdepressiivisyydestä tämän urheilun ja ruokailutottumusten suhteen pääsisi eroon? Pitäisi saada joku vertaistukiryhmä varmaankin.
Koska olet jo moneen kertaan onnistunut painonpudottamisessa, niin oletan, että tietoa ja taitoa sinulla jo onkin, miten homma toimii, joten en siihen puutu tässä vastauksessa. Kompastuskivi on ilmeisesti itsekuri..?
Ensiksikin... urheluun/liikuntaan kannattaa panostaa sellaisiin lajeihin ja liikuntamuotoihin, joista pitää.
Seuraavaksi annan sen vinkin, että älä yritä liian paljon ja liian nopeasti. Rakenna muutokset (tai kehitys) osatavoitteisiin ja anna niille realistinen aikatavoite.. Ensin siivoat karkit plus muut pahimmat epäterveellisyydet pois ruokavaliostasi arkipäivinä, mutta annat luvan itsellesi - esim. kerta viikkoon - herkutella.. Lisäät asteittain kasvisten ja vihannesten määrää jne.. allekirjoittaneelle kasvisten lisääminen itsessään ei ollut vaikeaa, kun hyvää kasvisruokaakin on tarjolla, vaan se vei aikansa, miten se toi normaaliin arkeen. Keskity laittamaan - vaikka yksi asia kerrallaan - elämäsi kuntoon ja todella omaksumaan uudet tavat osaksi normaalia arkea.Hommaa ei myöskään kannata lyödä läskiksi yhden repsahduksen vuoksi. Mitä sitten, jos oletkin tavoitteessasi päivän/viikon tai jopa kuukauden myöhässä...?
Sama juttu liikunnan kanssa... tavoitteet kannattaa pilkkoa osatavoitteisiin. Jos tähtäät vaikkapa ensi kesän maratonille, niin rakenna treeniohjelma pienempien välitavoitteiden päälle, jolloin treenimotivaatio pysyy koko ajan huipussaan ja tuo mahdollisesti mukavaa vaihtelua itse treeniinkin, Allekirjoittaneella on 4 eril urheilullista tavoitetta vuodelle, jonka ympärille treenaaminen rakentuu. Kun ne - tavoitteet - ovat osin erilaisia, niin se rytmittää ja tuo kivasti vaihtelua treeniin jolloin motivaatio pysyy paremmin hallussa. Sama toimii pienemmässä mittakaavassakin. Jos olet suunnitellut, vaikkapa huomiselle 10km lenkin ja töistä kotiin tullessa väsyttää/vituttaa niin paljon, ettet millään jaksaisi lähteä juoksemaan kymppiä, niin vedä kuitenkin treenivaatteet niskaan ja lupaa itsellesi, että juokset kilometrin ja sen jälkeen kävelet 4 kilometriä. Kun itsensä saa tempaistua sohvan pohjalta ylös, niin aika usein treeni lähteekin rullaamaan. Ja jos ei lähde, älä syyllistä itseäsi siitä.. pääasia että sait itsesi ylös ja ulos. Viiden kilsan yhdistetty kävely/juoksu lenkki on kuitenkin paljon parempi kun ei mitään. Sitä paitsi jos juoksu edelleen tuntuu vaikealta, niin usein se on kroppasi tapa ilmoittaa, että tänään kannattaa siirtää tiukkatehoisempi treeni myöhemmälle ajankohdalle.
Ole rehellinen itsellesi.. On suorastaan uskomatonta, kuinka lahjakkaita ihmiset ovat valehtelemaan... siis jopa itselleen... vaikkei siinä paljoa järkeä olekaan.