Pitääpä itse vähän kertoilla tänne ajatuksia ja tuntemuksia tämän asian tiimoilta. Eli tuossa nyt "vähä aikaa sitten" kotiuduin intistä ja siellä sitten toteutui tämä vanha slogan "hyväkuntoisilla kunto laskee, huonokuntoisilla päinvastoin". Itse kuuluin niihin hyväkuntoisiin ja varsinkin loppuajasta huomasi, että alkaa sotkun mässyt vaan turvottaa alavatsan kohdilla, ei voi mitään. Itse intin treenaamisesta vielä sen verran, että aika oma-alotteinen siellä saa olla, koska yhteisistä juoksulenkeistä ei ole hevon vitun hyötyä kenellekkään, kun pitää juostakkin "sotilaallisesti". Tällä tarkoitan sitä, että joku karvanoppa alikersantti juoksee ensimmäisenä ja ulvoo "että kyllä meillä aukissa näin mentiin, vauhtia saatana", kuka mitenkin koettaa tajunnan rajamailla rynniä perässä ja lauma hajoaa kuin paska tuulettimeen. Täysin siis anaerobisesti pitäisi siis juosta vaan tiettyyn pisteeseen ja takaisin kun niiltäkin lenkeiltä haettiin peruskestävyyttä. Ei juurikaan siis mitään hyötyä muuta kuin rapakuntoisille rintakipua ja tuskan hikeä.
No se siitä. Pari kuukautta sitten otin itseäni niskasta ihan tosissani kiinni. Meikäläisen mitat on 185/91 tällä hetkellä. Painoa oli pahimmillaankin enemmän. Lihasta löytyy ihan hyvin kyllä jo jokapuolelta, kiitos hyvien massakausi-treenien. Rasva% huitelee jossain 12-14 mailla palttiarallaa eli vähemmänkin siis voisi olla. Lihat nyt näkyy ihan kivasti, mutta se viimeinen sileä ihrakerros pitäisi saada veke. Niinpä tässä on pitkin syksyä muutettu ruokavaliota ja lisätty kovasti aerobisen määrää. Dokaamiset jätin samantien, kun tähän dieetti-vaiheeseen ryhdyin, alkoholi nimittäin pilaa tällaiset yritykset heti alkuunsa. Kaikenlaiset nopeat hiilarit on myös heitetty mäkeen, niillä kun ei dieetin kanssa ole ollut mitään tekemistä. Koville on oikeasti ottanut, sillä välillä hiivin jääkaapille ja vanhasta tottumuksesta olen avaamassa sieltä jotain nakkipakettia, kunnes taas muistaa mitä tuli itselleen luvattua ja ottaakin muutaman palan ruisleipää. Suomeksi siis korvien väli on tosi kovilla. Vasta sitten kun alkoi miettimään, mitä suuhunsa laittaa, niin huomasi, miten liian radikaalisti ruokailut muuttuivat. Koskee lähinnä juuri noita nopeita hiilareita ja niitähän on kaikessa mikä maistuu tosi hyvälle.
Kuningas alkoholin olen saanut senkin kertaheitolla jätettyä, viikonloput polttelevat aina, kun katsoo kaverin tyhjentävän jo viidettä stobea. Pitää kuitenkin pitää lupauksensa ja ensi viikonloppunakin olisi kaverin tuparit, mutta Pavlikovskyn mukaan taitaa tarttua vain vissyvesi pullo. Ei voi sanoa, että kaverit ainakaan tukisi tätä minunkaan dieettiä, kun kokoajan ehdotellaan pizzalle menoa ja tarjotaan jo olutta, mutta ei tässä kenenkään hyväksyntää olla hakemassakaan. Itselle tätä tehdään eikä muille, vähän kuin opiskelu.
Kun ruoka/juoma puoli on suht hyvin hallinnassa, niin tässä on tuota lenkkeilyä ruvetty ihan tosissaan nylkyttämään. Aamulenkit kuluttavat hyvin ja ovat vielä niin vittumaisia, että sitä vain tulee kuudelta herättyä nylkyttämään tuota niin tuttua viereistä pururataa. Aamulla ei jaksa kuin sen yhden kerran ehkä juosta, mutta kulutus on nimenomaan kehon rasvoista eikä aiemmin syödystä ruoasta. Iltapäivällä sitten punttiharjoitukset, koska lihas ei saa tässä vaiheessa hävitä. Proteiinien nauttiminen on myös avainasemassa tässä vaiheessa. Tänäänkin kotiuduin äsken 50 minuutin lenkiltä ja aikasemmin aamulla kävin 35 min aamulenkillä. Lenkkejä/salitreenejä pyrin variaatioimaan mahdollisimman paljon, koska ihmiskeho tottuu tiettyyn ärsykkeeseen ajan myötä ja tehokkuus häviää. Välillä sitten siellä lenkillä vituttaa, välillä ei sitten ollenkaan kun saa samalla raikasta ilmaa ja pääsee tuulettamaan muutenkin ajatuksia. Kovin vaihe on ehdottomasti siinä, kun tulen tienhaaraan, josta pitäisi kääntyä himaan tai sitten uudelle kierrokselle. Siinä äijää koetellaan; jalat olisi jo menossa kotisohvalle, mutta korvien väli uudelle lenkille. Korvien väli on viimeaikoina vienyt 6-0 tuon taistelun ja nyt sitten kotona helpottaakin jo. Paino/rasva% on alkanut tällä systeemillä tippua, mitään ei ole tullut ilmaiseksi, ei todellakaan mitään ja jos sortuu siihen pullaan/suklaalevyn, niin tulee kyllä huono omatunto ja pitää vain ruoskia itseään siitä sitten eteenpäin.
Voisin vielä sanoa, että laihduttaminen/dieetti on raskaampaa duunia, mitä nyt yleisesti luullaan. Toppatakkikansalainen haluaa päästä läskeistä eroon niin riittää, että käy suurinpiirtein joka ilta sauvakävelemässä jne, mutta jos haluaa, että niitten kaislojen ympärillä säilyisi muukin kuin roikkuva iho, niin duunimäärä triplaantuu. En ole ikinä uskonut, enkä tule uskomaan mihinkään ostos tv:n skeidaan, että jokin tärisevä painonnostovyö vatkaa keskivartalon makkaroita ja alta paljastuu viiden minuutin päältä pyykkilauta vatsa. Tosiasia on, että tämä touhu on täysin korvien välistä kiinni ja jos haluaa, niin tavoitteisiin pääsee. Huh tulipas uhottua.
Lopuksi sanon vielä, että menestystä tämänkin ketjun jatkoajan-kuntoilijoille, joka muodossa ja nostan hattua, koska kaikki terveyden eteen tehty työ on todellakin eduksi!
