Eilen aamulla vaaka näytti 69,7 kg (pituus 180/181) ja ai helvetti kuinka onnellinen olen. Luultavasti paino alkanut kutosella suunnilleen 25 vuotta sitten täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
Samanlaista täälläkin. Edellisen kerran paino alkoi tuolla numerolla varusmiespalveluksen puolivälissä viikon metsäleirin jälkeen, eli 1900-luvun viime hetkillä. Sitten kun alkoi aliupseerin helpompi arki, viimeisenä puolena vuotena tuli viisi kiloa lisää, eikä sen jälkeen ole alle 70 kilon päästy, kuin vasta nyt - 41-vuotiaana.
Jojoilua tämä on ollut siinä mielessä, että rankka opiskeluelämä, pariutuminen ja muuten vaan vähemmälle jäänyt liikunta on aina välillä nostanut kilot sinne 80 tuntumaan, tai joskus sen ylikin. Ennätys oli kai 84 kg, mutta se oli viikon Amerikan reissun jälkeen vuonna 2012, eli siinä oli kyllä reissupöhöä mukana.
Itsellä pituutta se 177cm, joten kyllä nuo luvut jo ylipainon puolelle menivät, mutta aina nuo perinteiset keinot, eli "liiku vähän enemmän, syö vähän vähemmän, punnitse säännöllisesti", tehoavat.
2017 tuli ostettua Omronin kehonkoostumus-mittari. Lukemia ei kannata ottaa absoluuttisina, koska esimerkiksi minulla ne näyttivät rasvaprosentin paljon korkeammaksi kuin ymmärtääkseni luotettavaksi todettu pihtimittaus. Mutta kun käy Omronilla mittaamassa joka aamu, huomaa hitaasti kyllä kehityksen.
Tuolloin 2017 paino oli noin 78 kg. Suunnilleen kaksi kiloa se on pudonnut vuodessa, ja mittarin mukaan juurikin rasvasta. Aiemmin 72 kg on ollut sellainen raja, jonka alle on ollut vaikea päästä. Mutta koronan takia ravintolaillalliset, pubikierrokset ja sukulaisvierailut ovat käyneet vähiin ja liikunta on entisestään lisääntynyt, joten nyt raja rikottiin.
Tällä hetkellä paino pyörii siinä 70 kilon tuntumassa, ja vaa'an ensimmäinen numero vaihtelee päivittäin. Tärkeintä on, että rasvaa on poistunut nimenomaan vatsasta, joka on ollut aina se jonkinlainen ongelmakohta. Olen siis ollut ns. laiha läski.