Irial The Archmage
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK (tai no, ei mikään)
Homman juoni on siinä, että lapset ovat pirullisia elukoita. Jos ne päästää tekemään mitä haluavat, on ihan varmaa että ne ottavat jonkun nokkimisensa kohteeksi aivan kuin kanat ottaisivat, ja muodostavat samalla nokkimajärjestyksen.
Jokainen jota on joskus kiusattu ja useimmat jotka ovat itse kiusanneet (tunnustan olleeni vähäisessä määrin aidan toisellakin puolella), tietää kyllä eron kiusaamisen ja normaalin kahnauksen välillä.
Kiusaamisessa on kysymys joko joukkovoimin tai ylivoimaisen yksilön huvikseen ja oman valtansa riemusta käyttämästä henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta itseensä alisteisessa asemassa olevaa yksilöä kohtaan. Siinä ihminen eristetään, hänen koskemattomuuttaan loukataan ja arvonsa nollataan.
Olisi tietysti fantsua jos koulussa opettajat sun muut puuttuisivat asiaan .. mikä ettei. Minä olen ollut itse opettajana yläasteella lyhyitä aikoja, ja näin heti mikä oli pelin henki ja ketä kiusattiin. Ja ihan vittuillessanikin puutuin heti ja kovaotteisesti siihen peliin, pistin pojat ojennukseen.
Mutta loppupeleissä asia on niin että ei näistä asioista kuitenkaan selviä kuin omin avuin. Työelämässä homma on ihan samaa; jos olet erilainen, hiljainen, et suosittu, todennäköisesti joudut tavalla tai toisella kiusatuksi. Urallaan kiipijät kiusaavat niitä joita käyttävät nousunsa välikappaleina. Se on taistelua sekin ja oma paikka pitää osata näyttää.
Jollakin tavalla väkivalta ja sen uhka on osa työlämääkin; asia esimerkiksi minun kohtallani on niin että en omaa fyysistä tarvetta väistää ketään yksittäistä ihmistä. Sellainen jota minun tarvitsee väistää, ei enää tarvitse kiusaamista oman itsetuntonsa pönkittämiseen - sitä itsetuntoa pönkittävät jo riittävästi riittävästi ne lukuisat danit mustaa vyötä tai tyrmäysvoitot vapaaottelussa.
Kyllä tämä vaan yksinkertaisesti poijjaat on etu aikuistenkin maailmassa!
Jokainen jota on joskus kiusattu ja useimmat jotka ovat itse kiusanneet (tunnustan olleeni vähäisessä määrin aidan toisellakin puolella), tietää kyllä eron kiusaamisen ja normaalin kahnauksen välillä.
Kiusaamisessa on kysymys joko joukkovoimin tai ylivoimaisen yksilön huvikseen ja oman valtansa riemusta käyttämästä henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta itseensä alisteisessa asemassa olevaa yksilöä kohtaan. Siinä ihminen eristetään, hänen koskemattomuuttaan loukataan ja arvonsa nollataan.
Olisi tietysti fantsua jos koulussa opettajat sun muut puuttuisivat asiaan .. mikä ettei. Minä olen ollut itse opettajana yläasteella lyhyitä aikoja, ja näin heti mikä oli pelin henki ja ketä kiusattiin. Ja ihan vittuillessanikin puutuin heti ja kovaotteisesti siihen peliin, pistin pojat ojennukseen.
Mutta loppupeleissä asia on niin että ei näistä asioista kuitenkaan selviä kuin omin avuin. Työelämässä homma on ihan samaa; jos olet erilainen, hiljainen, et suosittu, todennäköisesti joudut tavalla tai toisella kiusatuksi. Urallaan kiipijät kiusaavat niitä joita käyttävät nousunsa välikappaleina. Se on taistelua sekin ja oma paikka pitää osata näyttää.
Jollakin tavalla väkivalta ja sen uhka on osa työlämääkin; asia esimerkiksi minun kohtallani on niin että en omaa fyysistä tarvetta väistää ketään yksittäistä ihmistä. Sellainen jota minun tarvitsee väistää, ei enää tarvitse kiusaamista oman itsetuntonsa pönkittämiseen - sitä itsetuntoa pönkittävät jo riittävästi riittävästi ne lukuisat danit mustaa vyötä tai tyrmäysvoitot vapaaottelussa.
Kyllä tämä vaan yksinkertaisesti poijjaat on etu aikuistenkin maailmassa!