Koulukiusaajat

[adolf]

Kiusatulle tuo voi ainakin aiheuttaa semmoisia kokemuksia, että sitä katkeruutta kantaa pitkälle aikuisikään. Itselläni kesti ainakin monta vuotta työstää noita juttuja ja päästä sellaisesta uhrin asennoitumisesta eteenpäin. Tuo voi kiusatulle juuri olla kova pala purtavaksi ja vaikea tuossa on ketään alkaa neuvomaan. Ainakin järjen tasolla olen omat asiani työstänyt, mutta siitä en ole ihan varma että koenko vieläkin joskus niitä sieltä kumpuavia arvottomuuden kokemuksia, joita mun ei syytä olisi ikinä kokea.

 

[Perusjäbä]

Onko parempi puuttua näihin vai tuotetaanko lisää kouluampujia?

 

[Iisoppi]

Olen ajatellut että auttaako se pohjimmiltaan jos ongelma (kiusaaja) siirretään toiseen kouluun. Eipähän kiusaa tietty juuri niitä tyyppejä joita kiusasi edellisessä koulussa mutta eiköhän sieltä uudesta opinahjosta löydy uudet kohteet kiusaamiselle.

 

[teppana]

Olen ajatellut että auttaako se pohjimmiltaan jos ongelma (kiusaaja) siirretään toiseen kouluun. Eipähän kiusaa tietty juuri niitä tyyppejä joita kiusasi edellisessä koulussa mutta eiköhän sieltä uudesta opinahjosta löydy uudet kohteet kiusaamiselle.

Toisaalta, aika usein kiusaaja on varmasti henkilö joka kokee olevansa vahvassa asemassa koulussa ja käyttää tätä asemaa hyväkseen. Uusi ympäristö voisi hillitä tuota aseman väärinkäyttöä.

 

[finnjewel]

Aikoinaan, kun muutettiin uudelle paikkakunnalle, minua yritettiin hiukan kiusata uudessa koulussa. En ollut silloin 13-vuotiaana varsinaisesti mikään nössö, mutta melko pienikokoinen ja hiukan pullea. Kiusaaminen loppui kertaheitolla, kun iskin harpin törröttämään yhden kiusaajan käsivarteen; tyyppi kun häiriköi kesken matematiikan kokeen.
Opettaja ei nähnyt, eikä kiusaaja kannellut. Siihen aikaan piti paikkansa, että väkivalta lopettaa vittuilun.
Nykyään on toisenlaiset keinot; tehokkuudesta en tiedä.

 

[Iisoppi]

Toisaalta, aika usein kiusaaja on varmasti henkilö joka kokee olevansa vahvassa asemassa koulussa ja käyttää tätä asemaa hyväkseen. Uusi ympäristö voisi hillitä tuota aseman väärinkäyttöä.

Tosi hyvä pointti ja varmaan monien kohdalla tottakin. Itse ajattelin että kiusaaja on aina kiusaaja kun sellaisen siirtää toiseen kouluun niin se on vain ongelman siirtämistä. Tämä on kyllä keskustelupalstan hyvä puoli kun toiset voi tuoda esille asioista puolia joita ei vaan itse näe kun on lukkiutunut omiin käsityksiin.

 

[A Siente]

Eikö nykyisissä kouluissa ole tarkkailuluokkia tai vastaavia, mihin nämä kiusaajat ja muut ongelmaoppilaat voisi laittaa. Siellä oltaisiin pienessä ryhmässä tiukassa valvonnassa. Oli ainakin mun aikaan suht yleisiä. Monesti auttoivat, kun kiusaajat joutuivat opettajan silmän alle näissä luokissa entistä enemmän.

 

[nummenkallio]

Eikö nykyisissä kouluissa ole tarkkailuluokkia tai vastaavia, mihin nämä kiusaajat ja muut ongelmaoppilaat voisi laittaa. Siellä oltaisiin pienessä ryhmässä tiukassa valvonnassa. Oli ainakin mun aikaan suht yleisiä. Monesti auttoivat, kun kiusaajat joutuivat opettajan silmän alle näissä luokissa entistä enemmän.

Eikös tarkkikselle joutuneet ainakin takavuosina ennemminkin ne heikkolahjaiset, jotka eivät osanneet oikein käyttäytyä? Eivät nämä olleet läheskään aina mitään kiusaajia. Pikemminkin sellaisia yksinkertaisia tyyppejä, jotka saattoivat käyttäytyä vähän karkeasti ketä tahansa kohtaan, mutta jotka eivät varsinaisesti kiusanneet ketään.

Kiusaamisen kitkemisessä on käsittääkseni juuri se vaikeus, että kiusaajat voivat pärjätä koulussa muuten oikein hyvin. He voivat olla kovin kaksinaamaisia, heillä voi olla paljon kavereita ja he pystyvät näyttämään myös opettajille sen paremman puolensa. Niitä kiusattavia kurmotetaan sitten taitavasti juuri silloin, kun opettaja ei näe.

 

[Palstalegenda]

Kun sitä tarkemmin ajattelee, niin minuahan on yläasteella neljä kertaa vesikidutettu. Pää vessanpönttöön ja sitten vessanpöntön kahvasta veto.

Olihan se perseestä, mutta en minä siitä traumoja saanut. Vähän oppi reittejä katsomaan, että mistä milloinkin mennä. Helpotti se ajatuksenakin jo heti sitten, kun seiskaluokka päättyi.

Ymmärrän kyllä, että noista jää monille pahoja traumoja. Jos ja kun itse joskus lisäännyn, niin tämä asia tulee kyllä puhutuksi, että lapsi isälleen noista kertoisi. Enpä itse aikoinaan mitään kenellekään kertonut.

Kotimatkalla oli sitten eräs toinen kolmen hengen porukka, jota sai seiskaluokalla varoa. Ja koska olen jo iso poika, niin tohdin sanoa, että se oli kolmen hengen tyttöporukka. Yksi niistä painoi valtavasti, toinen oli jo mukana rikollispahisjengeissä ja se kolmas teki mitä ne kaksi muuta saivat päähänsä. Onneksi olin koulun paras juoksija.

Pitäisi varmaan kokea olleensa koulukiusattu, mutta loppujen lopuksi nuo olivat satunnaisia tapahtumia. Mutta jospa nykyaikana koulumaailmassa asiat olisivat pääosin paremmin.

Suuresti tietysti halveksin koulukiusaajia. Hyi vittu. Osa jatkaa vielä aikuisenakin. Minä olen kyllä niiden kohteeksi väärin mahdollinen, ei onnistu enää.

 

[JoMe84]

Tähän aiheeseen liittyen suosittelen katsomaan Arto Halosen dokumentin "Valkoinen raivo", jossa lähinnä Pekka Eric Auvisen ja Matti Juhani Saaren näkökulmia, mihin koulukiusaaminen saattaa johtaa siinä äärimmäisessä tapauksessa.

 

[Palstalegenda]

Tähän aiheeseen liittyen suosittelen katsomaan Arto Halosen dokumentin "Valkoinen raivo", jossa lähinnä Pekka Eric Auvisen ja Matti Juhani Saaren näkökulmia, mihin koulukiusaaminen saattaa johtaa siinä äärimmäisessä tapauksessa.

Joo, onhan tämä tullut katsottua. Silloisen työpaikan somevastaavana tein tuosta dokumentista hieman juttuakin.

 

[finnjewel]

Minun ouluaikanani kiusaamista oli, mutta aniharvoin jälki oli niin rumaa, että kenenkään olisi tarvinnut vammoja paikkailla. Jonkinlainen kohtuus oli tallella. Henkisiä traumoja todennäköisesti joillekin jäi. Minua kiusattiin - tai yritettiin kiusata kun muuton takia vaihdoin koulua ja paikkakuntaa. Vaikka olin "kiltti" poika, niin kiusaamiseen vastasin aina kuin Israel: kosto oli paljon kovempi kuin siihen johtanut teko. Kierre olisi takuulla jatkunut ellei se olisi aina pysähtynyt siihen ensimmäistä yritystä seuranneeseen kostoiskuun.
Tiedän kyllä, että "väkivalta lopettaa vittuilun" ei saisi olla ratkaisu, mutta niissä oloissa se toimi hyvin.

 

[Laitela]

Yhden kerran yläkoulussa olisi ollut riski tulla kiusatuksi, jos ei silloin olisi vähän uhkarohkeastikin mennyt "hyökkäys on paras puolustus"-mentaliteetilla. Oli isokokoinen Venäjältä adoptoitu korsto, joka sitten "koulun vahvimpana" tietty keräsi muita hulttioita käsikassaroikseen. Meidän vuosikertamme oli jo alunperin jaettu koulussa (n. 250 yläkoululaista) kärjistetysti A-hikarit, B-kävelymatkan päässä koulusta asuvat, C-hulttiot, heittiöt ja rumasti sanottuna hitaat, sekä D-cooleimmat. Itse kuuluin A-luokkaan, eikä tarvinnut juuri meidän luokalla välittää muiden luokkien sisäisistä ja keskinäisistä ongelmista. Sanahan kumminkin kiersi, noinkin pienessä koulussa nopeasti ja minä kun olin innokkaasti aina vääntämässä muiden hikarien kanssa siitä, että natsit eivät olleet niin pahoja kuin puhutaan ja suomalaisen ei kannata paljoa natsien tappiolla iloita.

No se C-luokan venäläinenhän ei paljoa mistään kouluaineista mitään ymmärtänyt saati välittänyt, mutta saksalaisten ja venäläisten kahnaukset menneisyydessä olivat ilmeisesti etäisesti tuttuja. No se sitten yksi kaunis päivä lähestyi suomea murtaen, että "sinä natsi-ihannoija peru puhees tai lätty lätisee." Mietin, että "ei perkele, miehän en ryssälle periksi anna" ja lohkasin sitten takasin, että "et siekään ryssä täällä heiluis, jos saksalaiset olis voittanu. Joko työleirillä tai jo helvetin lieskoissa." Toiset oli jo, että älä nyt rupea sille lihaskimpulle uhoamaan, käy vielä huonosti. No sitä minäkin pelkäsin, mutta luonto ei antanu myöten ja hyvä ettei antanu. Turvauduin "kirpputaktiikoihin" ja vääntäydyin korston selkään ja rupesin hakkaamaan niskaan ja rutistamaan kurkusta, koska en häntä millään voittaisi painissa/nyrkein, kokoero oli sen verran suuri hänen edukseen. Jonkin aikaa siinä nahistiin, jonka jälkeen korstolle riitti. Vaikka nyt ei mitenkään mairittelevin tapa tapella, ilmeisesti vakuutti kovikset sen verran, että sain olla sen jälkeen rauhassa. Myös tavallisemmat kunnioittivat minua mielestäni vähän enemmän, vaikka saatoinkin omata erikoisia mielipiteitä, en pelännyt tarvittaessa puolustaa kantojani. Eikä sen venäläisenkään kanssa enää väännetty, hän ymmärsi kyllä, etten ole mikään riidanhaastaja, jos minun varpailleni ei tulla tallomaan. Penkkareissa monta vuotta myöhemmin lukiokaverit (iso osa samoja kuin yläkoulussa), muistivat kyllä tituleerata minut luokan Sturmbannführeriksi. Mutta jos olisin tuossa aiemmassa tilanteessa kierrellyt ja myötäillyt, olisin saanut nynnyn maineen ja olisivat varmaan nyppineet jatkuvasti, "koska ei se kumminkaan uskalla panna vastaan".

Lukiossa tuli toki itse puoliksi tietämättä syyllistyttyä koulukiusaamiseen. Tai riippuu mikä on koulukiusaamista ja mikä, mutta kohteen mielestä se oli. Oli semmoinen omalaatuinen kaveri, joka kyllä pärjäsi varsin hyvin koulussa, oli ja on toki edelleen kaverini, mutta käytännön logiikalta auttamattoman hidas ja myös jokseenkin huono-onninen. No tämä hemmo "pääsi" sitten tekemään kaikkea "viisasta", kuten vittuilemaan randomeille ennaltasovituilla vuorosanoilla ja yllättäen, kun ei itse keksi mitään, niin aika monesti tuli sitten nolatuksi ja saimme muun kaveriporukan kesken kunnon naurut. Sitten se tajusi, että "te junailitte mut näyttämään hölmöltä." Hulvattominta tässä vain oli se, että toisti samat virheet aina uudestaan. Kotona oli sitten alkanut näkymään kasvavana murjottamisena ja masentuneisuutena. Minä en paljoa muuta tehnyt, kuin "kannustin" häntä näihin "hölmötölväyksiin", enkä siitä sen kummemmin joutunut kärsimäänkään, muuta kuin että pääsin hämmästelemään, että "minäkö koulukiusaaja"? Mutta toinen kaverini, jonka kanssa minulla ei ollut koskaan kahnauksia, joutui vihanhallintakurssille. Toki hän vetikin sitten överiksi, kirjoitteli tällä kiusatulla kaverilla käydessään hänen pelitililtään erittäin epäasiallisia viestejä. No ainakin itse näin niistä läpi, että eipä taida olla ainakaan tämän henkilön kirjoittamia, Sama "pääkiusaaja" painosti kiusatun pummaamaan vanhemmilta 2000€ mopon, vaikka kiusattu ei edes ollut kiinnostunut mopoista. Vanhempien suotuisaisalla osallistumisella näistä ja monista muista loppujen lopuksi vähäisiltä kuulostavista asioista leivottiin "kiusaamiskeissi".

Mutta kyllä minun koulussani ainakin kohtuu helposti puututtiin kiusaamiseen, tosin tässä varmaan edesauttoi vanhempien tekemä haloo. Kaikki kiusaaminenhan ei välttämättä koskaan tule julki. Tosin mitä koulukaan voi lopulta tehdä, ei minun porukastani kukaan ollut varsinaisesti ilkeä, joten konstit toimivat, mutta kun puhutaan oikeasti kiusaajamateriaalista, ei jotkut terapeutilla käynnit tai tiukat puhuttelut auta paskan vertaa. Sitten kysytään jo sitä, onko rehtorilla kanttia erottaa kiusaaja tai siirtää jonkun toisen koulun riesaksi.

 

[Murkula]

No siis, itsehän olin ensimmäisen koulupäiväni KYSin lasten osastolla eristyshuoneessa. Kun sitten pääsin aikanaan kouluun niin kortisoonit oli muodostanut minusta Michelin miehen ja sytostaatit piti huolen ettei hiuksia ollut päässä. No sitä saa arvata onko tuollainen ilmestys otollinen kiusattavaksi. Mutta kyllä ne jäi kuitenkin ihan yritysasteelle.
A) olin aika kovapäinen jo pienenä ja
B) sattui olemaan ylemmillä luokilla pari sellaista kaiffaria jotka ensimmäisen tönäisyn jälkeen teki selväksi että sairasta ei kiusata.
Kukaan ikätovereista ei koskaan pahaa sanaa sanonut vaan ne alun kokeilijat olivat vanhempia.
Voin kyllä sanoa, että minua ei ole kiusattu lähtölaukausta enempää.

No mutta sain nopeasti pari todella hyvää ystävää, jotka ovat sitä edelleen. Toinen oli kaveri joka tylsistyi koulun helppouteen, niinkin voi käydä kun osaaminen ja älyn taso on jatkuvasti opetuksen edellä. Mies käytti sitten aikansa kaikenlaiseen herjuuteen ja itse pyrin kaitsemaan ja puhumaan järjen ääntä sen minkä ehdin. Tämä ukko kyllä kiusasi aika paljonkin muita lapsia. Aikanaan pakotin jätkän palauttamaan levykauppaan sieltä pöllityn levyn. Käytiin siellä ja ukko veti taskustaan levyn ja sanoi että näitä saakin ottaa. Pidin kiinni siitä että mihinkään ei mennä ennen kuin levy on takaisin kotelossa. Mentiin takaisin liikkeeseen ja menin tiskille juttuun kun kaveri vei levyn takaisin koteloon. Moniko on noin päin harhauttanut myyjää? No joo. tuo nyt oli vanhemmalla iällä ja mies on nykyään ison suunnittelutoimiston aluejohtaja keski-Suomessa.

Mitä tuohon oman kouluajan kiusaamiseen tulee niin en minä muista että käyhyydestä tai erilaisuudesta olisi ketään kiusattu, vaan karu sanoa niin tavalla tai toiselle itse annettiin syy, esimerkiksi kiusaamalla ensin jotain muuta tai sitten vaan käyttäytymällä huonosti.

Täytyy sanoa, että ei kiusaaminen lopu kouluun. Intissä oli naapurituvassa pari vähän ressukkapoikaa joista toinen kiusasi aika rajustikin toista ennen kuin se lopetti intin. Ei mennyt siitä kuin viikko/pari kun toiselta lähti kiusattava niin se lopeeti intin itsekin. Kyllä tuohon kiusaajan roolin oman näkemyksen mukaan yleensä liittyy jollain tapaa huono itsetunto. Poikkeus vahvistaa säännön ja tuon oman kaverin kohdalla oli kyllä turhautuminen liian yksinkertaisten asioiden opetteluun ja jonkunlainen turhautumisen purkaminen.