Koulukiusaajat

[sampio]

Vastaa itse tuohon ensimmäisenä. Paraneeko itsekkyys iän ja vanhemmuuden myötä? Vai muuttuuko se vain jotenkin hyväksyttävämmäksi tietyiltä osin? Entä ylimielisyys?

Niin, siis ajoin kai jotain tuon tyylistä itsekin takaa. Eli loppujen lopuksi lapset eivät ole sen pahempia kuin aikuisetkaan, mutta aikuisten maailmassa erinäinen nokittelu hoidetaan ikäänkuin sivistyneemmin. Ja työelämässä kyynärpäätaktiikka on usein jopa toivottavaa, vaikka samaa lasten suorittamana paheksuttaisiinkin.

 

[Ted Raikas]

On täysin tavallista ja luonnollista, että uudessa ryhmässä jäsenet hakevat omassa luokassa paikkaansa ja asemaansa. Joskus riidellen ja tapellankin, mutta ne ovat vain ryhmäytymiseen kuuluvia kahinoita. Sama juttu, jos luokkaan tulee uusi oppilas. Voipa joskus opettajan vaihtuminen laukaista luokassa voimainkoetuksen, jossa katsotaan kenen ääni kuuluu ja painaa.

No tuo kiusiminen oli ehkä hivenen huono sana, vaikka sanoin kiusiminen, en kiusaaminen. Sikäli, että kiusiminen meinaa harmittomampaa ja ei niin henkilökohtaista ja pitkäkestoista. Joskushan sellainen voi liittyä jopa siihen, että pidetään jostain tyypistä, mutta heitetään leikkimielisyyttä. Lapsilla se tietysti voi mennä helposti aika vakavaksi koska asiat voivat olla tosi mustavalkoisia.

Käyttäisinkö härnäämissanaa ennemmin. Joka tapauksessa ei se ole vakavaa tai suuremmin haitallista, jos se ei ole jatkuvaa ja jokapäiväistä ja perustu tietoiseen nöyryyttämiseen. Kepposiahan lapset nyt tekee toisillensa, niitä tekee monet aikuisetkin.

Kyllähän tuossa siis sävyeroja on, mutta kiusaamisen suhteen olen ehdottomalla nollatoleranssilla, eikä sitä voi hyväksyä millään verukkeilla. Ei voida nähdä, että kiusattu kohde on omalla arkuudellaan itse itselleen ansainnut mielipahaa ja syrjäytymistä yhteisössä. Tässä kohtaa ei sitten mennä kauaksi siihen "nopeat syövät" hitaat ideologiaa, missä kannustetaan vahvoja ja heikot sortukoot elon tiellä. Haiskahtaa natsi-saksalta ja muilta samantapaisilta kammotusyhteiskunnilta.

 

[Dynamo]

Itse en koe olleeni kiusaaja, ja edellä mainittu flipperi-peli yms. ovat tuttuja mullekin. Parin veljen kanssa on tullut nahisteltua pienestä pitäen sen verran paljon, että omasin toleranssia tuollaiselle mielestäni normitönimiselle. Samoin olen natiaisesta saakka tottunut puolustamaan itseäni verbaalisesti. Jostain syystä mulla on kouluajoiltani sellainen mielikuva, että kiusatut olivat enimmäkseen yhden lapsen perheistä. Jos lapsi ei ole saanut harjoitusta kestää sanallisia tönimisiä, tai jopa fyysisiä, on tietysti suurempi mahdollisuus "mennä lukkoon" kun tällaiseen tilanteeseen joutuu. Voi olla, että olen tässä väärässä.

Terveellä itsetunnolla varustettu lapsi on tietysti etulyöntiasemassa [mikä sana tähän yhteyteen! :)] verrattuna heikolla itsetunnolla varustettuun. Tässäpä osa jujua onkin, kun itsetuntoa ei oikein voi harjoitella. Paska flaksi, jos faijasi on väkivaltainen sadisti, joka on vienyt itsetunnon rippeetkin (kuten joku täällä omaa tarinaansa kertoi). Laumaeläimiä me olemme, ja suurin osa haluaa laumassa jonkinlaista arvostusta.

[Mennään osittain asian ulkopuolelle, mutta tuttuni kertoi kokeneensa koulun liikuntatunneilla suoritetut ns. kunujaot lähinnä opettajan sadismiksi. Itsetuntoa ei taatusti paranna se, että on aina viimeinen "valittava". Etenkään, jos a) liikunta ei kiinnosta b) luokkakaverit haluaisivat voittaa pelin ja c) et ainakaan halua olla häviön syy. Nämä kunujaot johtivat tuttuni inhoamaan kaikenlaista liikuntaa vuosikausiksi. Tietenkin muut oppilaat pitivät tällaista joukkueiden muodostusta normitoimintana, jotta saataisiin tasaiset joukkueet.]

Niin, se mitä olin sanomassa: normaali kiusoittelu / härnääminen kuuluu elämään. Jälkeenpäin kun koulumailmaani mietin, en voi olla aivan varma olisiko joku luokkakaverini kokenut kiusoitteluni kiusaamisena. Ehkä joku vähän vähäisemmällä toleranssilla on voinut näin kokea. Eli palataan kysymykseen: mikä on sallittavaa kiusoittelua ja mikä kiellettyä kiusaamista -ja missä raja kulkee, kun toisen ajatuksia ei voi lukea? Mitään oikeasti sattuvaa kuten turpaanvetoa/turpaanottamista en ole kokenut.

Nonnii. Tulipahan taas tekstiä, saikohan kukaan mitään järkevää selkoa onkin toinen kysymys.

 

[kamik]

Eli palataan kysymykseen: mikä on sallittavaa kiusoittelua ja mikä kiellettyä kiusaamista -ja missä raja kulkee, kun toisen ajatuksia ei voi lukea? Mitään oikeasti sattuvaa kuten turpaanvetoa/turpaanottamista en ole kokenut.

Olen itse sanonut oppilaille, että kun jomman kumman kiusoittelijan suusta kuuluu, että lopeta, niin siitä eteenpäin kiusoittelu onkin kiusaamista. Niin kauan kuin kiusoittelu jatkuu ns. hymyssä suin, voi sitä katsoa vierestä. Ellei kiusoittelun lomasta kuulunut oppilaan LOPETA-huuto, tehoa, niin silloin siihen pitäisi puuttua, mikäli joku valvova opettaja asian havaitsee.

 

[Juicey]

Tuosta flipperi-esimerkistäni sen verran vielä lisää, että on syytä huomata että käytin sitä nimenomaan esimerkkinä tilanteesta jota en tulkitse kiusaamiseksi vaan nimenomaan tilanteeksi joka ulkopuolisen silmin voi vaikuttaa kiusaamistilanteelta mutta todellisuudessa osallistuvien näkökulmasta ei nyt mitään varsinaista koulukiusaamista ole. Nyt vaikuttaisi siltä että osa on ymmärtänyt väärin että kerroin esimerkin tarkoittaen kuvata koulukiusaamistilannetta; näin nimenomaan ei ole.

 

[Kisapuisto]

Niin, se mitä olin sanomassa: normaali kiusoittelu / härnääminen kuuluu elämään. Jälkeenpäin kun koulumailmaani mietin, en voi olla aivan varma olisiko joku luokkakaverini kokenut kiusoitteluni kiusaamisena. Ehkä joku vähän vähäisemmällä toleranssilla on voinut näin kokea.

Toiset on herkempiä kuin toiset. Sille ei voi mitään. Joku ottaa pienen naljailun kiusaamisena, jotain ei haittaa rankempi vittuilukaan. Mutta tärkeää olisi, että jokainen, joka tuntee tulleensa kiusatuksi, sanoisi siitä jollekin. Mieluummin niin, että tämä tulee sen kiusaajankin tietoon. Tämä siksi, että jos kiusaaja ei itse tajua kiusaavansa/sanovansa pahasti, niin miten hän edes voisi sitä lopettaa?

Fyysinen koskemattomuus on asia erikseen. Ketään ei saa lyödä tms, ja jos lyöjä itse ei tajua tekevänsä väärin, ollaan tilanteessa jossa pienet teot eivät enää auta.

En ole ikinä ymmärtänyt, minkä takia kiusattujen elämästä tehdään mahdollisimman vaikeaa jopa opettajien taholta. Miksi kiusattujen pitäisi vaihtaa koulua? Kerran kiusatulla, ja tästä johtuen hyvin aralla ihmisellä on erittäin suuri todennäköisyys joutua kiusatuksi myös siellä uudessa opinahjossa. Se on valitettava tosiasia. Tähän kun vielä lisätään, että ne mahdolliset kaverit/kaveri, mitä tällä kiusatulla on, jää sinne toiseen kouluun, niin...

Jos on selkeää näyttöä siitä, että joku/jotkut kiusaavat jatkuvasti muita, niin eikös näiden kiusaajien pitäisi etsiä uusi opinahjo? Voiko koulusta erottaa ketään alle 17-vuotiasta, tai käskeä heitä etsimään uutta koulua? Itse muistan omasta koulustani tapauksen, joka oli erityisluokalla ja jatkuvan häiriökäyttäytymisen takia erotettiin koulusta. Mutta hän oli jo täyttänyt 17 vuotta, joten oppivelvollisuus oli päättynyt.

Itse olen suuresta perheestä, joten pieneen naljailuun olin jo sisarusteni kanssa tottunut. Niinpä en ottanut itseeni juurikaan mitään, mitä koulussa (yläasteella/lukiossa) sanottiin. Välillä esim. ulkonäköäni kommentoitiin rankastikin, mutta kun sanoi takaisin samalla mitalla, niin siihen se sitten yleensä jäi. Itse en kiusannut ketään enkä koe olleeni kiusattu, sellainen perusjamppa. Kavereita oli paljon, eikä varsinaisia "vihamiehiä" ollut yhtäkään, kaikkien kanssa tuli toimeen. Joskin joitakin ihmisiä luokaltani en välttämättä haluaisi enää ehdoin tahdoin tavata.

 

[msg]

Mahtavatko nämäkin esimiesasemaa väärin käyttäneet alikersantit olla olleet kiusaajia vai kiusattuja?

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1591542

Jotenkin vain tuntuu, että tuokin on vain jatkoa koulukiusaamiselle?

 

[Steegil]

Mahtavatko nämäkin esimiesasemaa väärin käyttäneet alikersantit olla olleet kiusaajia vai kiusattuja?

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1591542

Jotenkin vain tuntuu, että tuokin on vain jatkoa koulukiusaamiselle?

Jaah minusta vain tuntuu, että "kiusattu" on ollut semmoinen urpo, jolla ei kotona ole ollut minkäälaista sääntöjä ja niistä niiden rikkomisesta koituneita rangaistuksia. Kettuili vielä päälle. Kyllä alikersanttikin nykyisen käytännön mukaan teki väärin, mutta oli tuttua juttua, joskus vielä 2000-luvun alussa tommoinen oli ihan normi käytäntö. No hymy ainakin hyyty.

Sanallisesta luokkauksesta on hankala sanoa mitään.

 

[Moonchild]

Mahtavatko nämäkin esimiesasemaa väärin käyttäneet alikersantit olla olleet kiusaajia vai kiusattuja?

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1591542

Jotenkin vain tuntuu, että tuokin on vain jatkoa koulukiusaamiselle?

Minulle tuli tästä asiasta ensimmäisenä mieleen, että onko tällaisten asioitten ratkaisemiseen ainoa ja oikea keino käräjäoikeus? No epäilemättä on koska siellä on oltu, mutta noin maalaisjärjellä ajateltuna pitäisi tämän tason rikokset saada ratkaistua jotenkin muuten. Tuntuu tyhmältä rasittaa oikeuslaitosta tällaisilla, kun kuitenkin on niitä oikeitakin rikollisia odottamassa käsittelyä.

 

[Saloxi]

simputuksesta

On muut mitä mieltä hyvänsä, niin armeija on jo sellaista pullaposkimössömeininkiä, että oksat pois. Ei kai nyt oikeasti armeijassa teetetyistä punnerruksista mihinkään käräjäoikeuteen pitäisi mennä.

Siellä armeijassa voitais mun mielestä ottaan toi täälläkin palstalla testattu "100 punnerrusta 6 viikossa". P-kausihan kestää sen 8 viikkoa, joten kävisi hyvin.

Kiusaaminen sinänsä on väärin ja kaikilla pitäisi olla samat säännöt ja niin edelleen, mutta mun mielestä on vähän liioiteltua. Tuosta pahasti sanomisesta en kommentoi kun en tiedä mitä on sanottu ja miksi, mutta kyllä armeija pitäisi ottaa ihan armeijana.

Oma tupakaveri aikanaan sai fyysistä ja verbaalista palautetta lähes kaikilta muilta tupalaisilta ja tästä tehtiin esitutkinta ja siihen se jäi, koska asianomainen myönsi itsessäänkin olleen vikaa eikä halunnut, että ketään rangaistaan.

 

[Eino_Mies]

Mahtavatko nämäkin esimiesasemaa väärin käyttäneet alikersantit olla olleet kiusaajia vai kiusattuja?

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1591542

Jotenkin vain tuntuu, että tuokin on vain jatkoa koulukiusaamiselle?

Kiusaamista tapahtuu yhteiskuntamme kaikissa kerroksissa. Työpaikkakiusaaminen
on Suomessa lähes kaksi kertaa yleisempää, kuin muissa EU-maissa.

Hyvinvointivaltio? Aineellisesti ehkä, mutta henkisesti ei niinkään.

 

[msg]

Hyvinvointivaltio? Aineellisesti ehkä, mutta henkisesti ei niinkään.

Ja tämänkin huomaa kun lukee vähätteleviä ja uhreja syyttäviä kirjoituksia näiltä palstoilta.
Kai sitten armeijassa esimies saa sitten kiusata, kun se "silleen kuuluu kunnon armeijaan"

 

[dana77]

Ulkomailla ei kiusata. Tuollaista julmaa punnertamista ei voisi kuvitellakaan mihinkään muuhun maailman armeijaan kuin Suomeen. Mikä häpeä!

 

[morningstar]

Ja tämänkin huomaa kun lukee vähätteleviä ja uhreja syyttäviä kirjoituksia näiltä palstoilta.
Kai sitten armeijassa esimies saa sitten kiusata, kun se "silleen kuuluu kunnon armeijaan"

Niinno. Kyllä minullekin alikessut vittuilivat Parolannummella, mutta eipä se missään tuntunut, kun ne vittuilivat kaikille muillekin. Kokonaan eri asia on sitten se, jos joku otetaan silmätikuksi, ja siitähän koulukiusaamisessakin on kyse.

Mitä tulee "esimiehen harjoittamaan verbaaliseen loukkaamiseen", niin Gunnery Sergeant Hartmanista voi ottaa mallia.

EDIT. Ja dana77 tuossa ylempänä osui tapojensa mukaisesti naulan kantaan.

 

[kamik]

En ole ikinä ymmärtänyt, minkä takia kiusattujen elämästä tehdään mahdollisimman vaikeaa jopa opettajien taholta. Miksi kiusattujen pitäisi vaihtaa koulua? Kerran kiusatulla, ja tästä johtuen hyvin aralla ihmisellä on erittäin suuri todennäköisyys joutua kiusatuksi myös siellä uudessa opinahjossa. Se on valitettava tosiasia. Tähän kun vielä lisätään, että ne mahdolliset kaverit/kaveri, mitä tällä kiusatulla on, jää sinne toiseen kouluun, niin...

En oikein ymmärrä, mitä ensimmäisellä lauseella tarkoitat. Opettajat eivät erota yhtäkään oppilasta eikä edes rehtori. Opetus/sivistyslautakunta on se elin, joka päättää oppilaan erottamisesta. Usein on niin, että kiusattu haluaa vaihtaa koulua ja aloite tulee häneltä itseltään tai perheeltä. Jos kiusattu on halukas vaihtamaan koulua, on se käytäännössä paljon helpompi järjestää kuin kiusaajien (varsinkin jos heitä on useampia) koulun vaihtaminen. Tottakai olisi parempi, että kiusaaja(t) vaihtaisivat koulua, mutta prosessi on valitettavan hidas ja byrokraattinen. Tarviotaan näyttöä jatkuvasta kiusaamisesta, josta seuraa suullinen huomautus, sen jälkeen rehtorin kirjallinen varoitus, lautakunnan kirjallinen varoitus ja lopulta lautakunnan erottamispäätös. Ja joka vaiheessa on oltava näyttöä kiusaamisesta.

Jos on selkeää näyttöä siitä, että joku/jotkut kiusaavat jatkuvasti muita, niin eikös näiden kiusaajien pitäisi etsiä uusi opinahjo? Voiko koulusta erottaa ketään alle 17-vuotiasta, tai käskeä heitä etsimään uutta koulua? Itse muistan omasta koulustani tapauksen, joka oli erityisluokalla ja jatkuvan häiriökäyttäytymisen takia erotettiin koulusta. Mutta hän oli jo täyttänyt 17 vuotta, joten oppivelvollisuus oli päättynyt.

Oppilaalla on oikeus lähikouluun ja se on kirjoitettu perusopetuslakiin 6§ (kurinpito ja erottaminen 36§). Jatkuvan kiusaamisen lopettamiseksi tai muun syyn vuoksi oppilas voidaan erottaa koulusta määräajaksi. Jollei mikään koulun kurinpitotoimi tehoa, on syytä pohtia, onko oppilaan paikka koulussa lainkaan. Täydellinen sopeutumattomuus johtaa tavallisesti psykiatrisiin tutkimuksiin, joiden tulosten perusteella opiskelun jatkopaikka päätetään. Se paikka voi olla esim. sairaalakoulu.

 

[scholl]

Minulle tuli tästä asiasta ensimmäisenä mieleen, että onko tällaisten asioitten ratkaisemiseen ainoa ja oikea keino käräjäoikeus?

Aivan. Mitä jotkut sakot auttavat. Meininki loppuu vasta sitten, kun järjestää rangaistuksia, jotka sattuvat enemmän kuin sakot. Tekijäthän ovat aina muutenkin kuitenkin varattomia.

Armeijassa on se huono puoli, että siellä ollaan niin nuorina, että epähuomiossa saatetaan suostua tekemään vaikka mitä. Vanhemmalla iällä varusmiehille tuskin tulisi mieleenkään punnertaa epäasiallisissa tilanteissa, vaikka henki menisi. Silloin katsottaisiin, että kuka on oikeassa ja kuka ei. Scholl ei olisi ikinä väärässä.

Toisaalta jos joku oikeasti on joutunut simputuksen uhriksi niin miksei hän käsittele asiaa armeijan jälkeen. Kyllä itse ainakin hoitaisin asian kuntoon, vaikka olisi 10 tai 20 vuotta mennyt, jos puhutaan vakavasta asiasta.

 

[dana77]

Mitä jotkut sakot auttavat. Meininki loppuu vasta sitten, kun järjestää rangaistuksia, jotka sattuvat enemmän kuin sakot. Tekijäthän ovat aina muutenkin kuitenkin varattomia.

Pakko kompata. Tässä olisi ollut nyt käräjäoikeudella paikka näyttää närhen munat ja määrätä vaikka sata punnerrusta noille simputtajille, niin olisivat perkeleet saaneet maistaa omaa lääkettään oikein kunnolla!

Kyllä itse ainakin hoitaisin asian kuntoon, vaikka olisi 10 tai 20 vuotta mennyt, jos puhutaan vakavasta asiasta.

Tästäpä tulikin mieleeni, että menevätkö nämä nöyryyttävät punnartamistapaukset henkirikosten alle vai onko niillä normaali vanhenemisaika 7 vuotta?

 

[Eino_Mies]

Amerikkalaistutkimus valottaa kiusaajien sielunmaisemaa. Tai periaatteessa kyse onkin vain aivojen kemiasta.

 

[Tykki]

Ei hyvää päivää sentään... yksi hakattavana ja 40 seuraa vierestä. Miten tää on mahdollista Suomessa? Aamulehden juttu.

 

[Datsun]

Ei hyvää päivää sentään... yksi hakattavana ja 40 seuraa vierestä. Miten tää on mahdollista Suomessa? Aamulehden juttu.

Surullista, mutta ei varsinaisesti yllätä. Sen verran surkean näköistä ainesta on tuo porukka joka tuossa Latokartanon R-kioskin edessä räkii.

Vajaa kolme vuotta ja pitää tytär pistää samaan kouluun. Toivottavasti kaikki menee hyvin. No, ehkä en ihan vielä kuitenkaan ala stressaamaan tuosta.

 

[Gellner]

Vajaa kolme vuotta ja pitää tytär pistää samaan kouluun. Toivottavasti kaikki menee hyvin. No, ehkä en ihan vielä kuitenkaan ala stressaamaan tuosta.

Pakko kysyä, että miksi pitää juuri tuohon kouluun laittaa?

 

[Datsun]

Pakko kysyä, että miksi pitää juuri tuohon kouluun laittaa?

Siinähän se on parin sadan metrin päässä kotoa. Kätevää.

 

[Eino_Mies]

Ei hyvää päivää sentään... yksi hakattavana ja 40 seuraa vierestä. Miten tää on mahdollista Suomessa? Aamulehden juttu.

Koulukiusaaminen ei varmasti ole mikään uutinen sinänsä. Sitä tapahtuu yleensä kahden kesken tai pienissä ryhmissä. Mutta että neljäkymmentä pissaliisaa ja vittumarkoa seuraa tällaista "näytöstä" puutumatta siihen, niin onhan tuo aivan sairasta. Välinpitämättömyys on päivän sana ja tässä siitä räikeä esimerkki. Sitten vielä ihmetellään että mistä niitä kouluampujia oikein ilmestyy. Tarpeeksi kun on alistettu ja maahan poljettu, niin vastareaktiot voivat olla yhtä kauheita.

 

[Valkohuulikyy]

Koulukiusaaminen ei varmasti ole mikään uutinen sinänsä. Sitä tapahtuu yleensä kahden kesken tai pienissä ryhmissä. Mutta että neljäkymmentä pissaliisaa ja vittumarkoa seuraa tällaista "näytöstä" puutumatta siihen, niin onhan tuo aivan sairasta. Välinpitämättömyys on päivän sana ja tässä siitä räikeä esimerkki. Sitten vielä ihmetellään että mistä niitä kouluampujia oikein ilmestyy. Tarpeeksi kun on alistettu ja maahan poljettu, niin vastareaktiot voivat olla yhtä kauheita.

Onkohan kellään heittää mitään taulukkoja tai muita tutkimuksia esimerkiksi rikoksista Suomessa? Oliko ennen kaikki niin paljon paremmin kuin nykypäivänä? Tämä yllämainittu tapahtuma on tietysti täysin käsittämätön ja tuomittava, mutta voisin kuvitella, että vastaavaa on tapahtunut ennenkin.

Nykyaikana tiedotusvälineet ja ennen kaikkea poliisin tehokkuus tuovat uutiset kaikkien saataville. Vai onko tosiaan niin, että ennen oli kaikki paremmin ja maailma on nykyään paskempi paikka kuin entisinä "hyvinä" aikoina?

 

[Evil]

Vai onko tosiaan niin, että ennen oli kaikki paremmin ja maailma on nykyään paskempi paikka kuin entisinä "hyvinä" aikoina?

Kyllä ennen muinoinkin rillirikujen päät uivat vessanpöntöissä, ja kymmenet katselivat vierestä. Olin peruskoulussa koko 1980-luvun, ja meininki oli silloinkin aika raakaa välillä - tosin ainakin pohjoiskarjalaisessa pikkukaupungissa nämä kurmuuttajat varoivat oikeasti vahingoittamasta ketään. Joitakin kiusattiin, useampia tönittiin ja kovisteltiin mutta tietty lausumaton raja oli olemassa, eikä sitä kukaan koskaan ylittänyt. Ihmisarvoa kunnioitettiin. Olen ollut huomaavinani, että nykyisin ei aina ole näin.